Therapeutic hypothermia after cardiac arrest : Studies on neurological and cardiological outcome and prediction of outcome in hypothermia-treated patients resuscitated from out-of-hospital cardiac arrest

The outcome of the successfully resuscitated patient is mainly determined by the extent of hypoxic-ischemic cerebral injury, and hypothermia has multiple mechanisms of action in mitigating such injury. The present study was undertaken from 1997 to 2001 in Helsinki as a part of the European multicenter study Hypothermia after cardiac arrest (HACA) to test the neuroprotective effect of therapeutic hypothermia in patients resuscitated from out-of-hospital ventricular fibrillation (VF) cardiac arrest (CA). The aim of this substudy was to examine the neurological and cardiological outcome of these patients, and especially to study and develop methods for prediction of outcome in the hypothermia-treated patients. A total of 275 patients were randomized to the HACA trial in Europe. In Helsinki, 70 patients were enrolled in the study according to the inclusion criteria. Those randomized to hypothermia were actively cooled externally to a core temperature 33 ± 1ºC for 24 hours with a cooling device. Serum markers of ischemic neuronal injury, NSE and S-100B, were sampled at 24, 36, and 48 hours after CA. Somatosensory and brain stem auditory evoked potentials (SEPs and BAEPs) were recorded 24 to 28 hours after CA; 24-hour ambulatory electrocardiography recordings were performed three times during the first two weeks and arrhythmias and heart rate variability (HRV) were analyzed from the tapes. The clinical outcome was assessed 3 and 6 months after CA. Neuropsychological examinations were performed on the conscious survivors 3 months after the CA. Quantitative electroencephalography (Q-EEG) and auditory P300 event-related potentials were studied at the same time-point. Therapeutic hypothermia of 33ºC for 24 hours led to an increased chance of good neurological outcome and survival after out-of-hospital VF CA. In the HACA study, 55% of hypothermia-treated patients and 39% of normothermia-treated patients reached a good neurological outcome (p=0.009) at 6 months after CA. Use of therapeutic hypothermia was not associated with any increase in clinically significant arrhythmias. The levels of serum NSE, but not the levels of S-100B, were lower in hypothermia- than in normothermia-treated patients. A decrease in NSE values between 24 and 48 hours was associated with good outcome at 6 months after CA. Decreasing levels of serum NSE but not of S-100B over time may indicate selective attenuation of delayed neuronal death by therapeutic hypothermia, and the time-course of serum NSE between 24 and 48 hours after CA may help in clinical decision-making. In SEP recordings bilaterally absent N20 responses predicted permanent coma with a specificity of 100% in both treatment arms. Recording of BAEPs provided no additional benefit in outcome prediction. Preserved 24- to 48-hour HRV may be a predictor of favorable outcome in CA patients treated with hypothermia. At 3 months after CA, no differences appeared in any cognitive functions between the two groups: 67% of patients in the hypothermia and 44% patients in the normothermia group were cognitively intact or had only very mild impairment. No significant differences emerged in any of the Q-EEG parameters between the two groups. The amplitude of P300 potential was significantly higher in the hypothermia-treated group. These results give further support to the use of therapeutic hypothermia in patients with sudden out-of-hospital CA.

Taulukkoaineistojen tilastolliset tietosuojamenetelmät

Tutkielmassa käsitellään taulukkoaineistoihin liittyviä tilastollisia tietosuojakysymyksiä, kuten milloin julkaistavan taulukkoaineiston tilastoyksiköihin kohdistuu paljastumisriski ja millä menetelmillä tätä riskiä voidaan pienentää. Taulukkoaineistojen tilastollisia tietosuojamenetelmiä on tutkittu jo kymmeniä vuosia, mutta edelleen niiden soveltamiseen liittyy haasteita ja ratkaisemattomia kysymyksiä. Taulukkoaineistolla tai taulukolla tarkoitetaan tässä tutkielmassa taulukkomuotoon järjestettyä aggregoitua aineistoa. Yhteiskunta tarvitsee toimiakseen luotettavia tilastotietoja ja tilastoviranomaisten tehtävä on tuottaa niitä. Taulukko on perinteinen muoto julkaista tilastotietoja, joten niille on välttämätön tarve. Paitsi lainsäädäntö, myös tilastoalan eettiset periaatteet edellyttävät tilastoinnin kohteiden yksityisyyden suojaamista. Taulukkoaineisto on näin ollen suojattava ennen julkaisua, jos taulukkoon kohdistuu paljastumisriski. Taulukon paljastumisriski määritellään solukohtaisen paljastumisriskin avulla: taulukkoon kohdistuu riski, jos yhteenkin sen soluun kohdistuu riski. Soluun kohdistuu paljastumisriski, jos yksikin siihen kuuluva tilastoyksikkö on vaarassa paljastua julkaistun taulukon avulla. Paljastumisriskiä ei kokonaan voida poistaa, mutta tilastollisilla tietosuojamenetelmillä se pyritään laskemaan hyväksyttävälle tasolle. Tilastolliset tietosuojamenetelmät muokkaavat aineistoa rajoittamalla, muuntamalla tai korvaamalla, jolloin tietoa väistämättä menetetään. Samalla aineiston laatu, oikeellisuus, tarkkuus, täydellisyys ja käytettävyys kärsivät. Eri menetelmiä sovellettaessa eri määrä informaatiota häviää. Oikean tietosuojamenetelmän valinnassa tärkeimmät kriteerit ovat vaaditun suojaustason saavuttaminen ja taulukon tärkeiden analyyttisten ominaisuuksien säilyminen. Haasteena on löytää kunkin taulukon kohdalla oikea tasapaino tilastoyksiköihin kohdistuvan paljastumisriskin sekä menetetyn tiedon ja hyödyn välillä. Tilastollinen tietosuoja on haastava tilastotieteen osa-alue, koska jokaisella suojattavalla tilastolla on omat huomioonotettavat erityispiirteensä. Voidaan sanoa, että jokainen tilasto muodostaa suojaamisen kannalta oman erikoistapauksensa. Paljastumisriskiä ja erilaisia tilastollisia tietosuojamenetelmiä käsitellään tutkielmassa ensin teoreettisesti. Teoreettinen tarkastelu keskittyy kahteen menetelmään: peittämiseen ja kontrolloituun taulukon säätöön, eli CTA:han (engl. controlled tabular adjustment). Peittäminen on 1970-luvulta asti ollut suosittu suojausmenetelmä, mutta sen myötä taulukosta häviää liikaa tietoa. 2000-luvulla kehitetty vaihtoehtoinen menetelmä CTA pyrkii peittämistä paremmin säilyttämään suojattujen taulukoiden tärkeät ominaisuudet, kuten taulukon additiivisuuden ja soluarvojen jakauman. Tutkielman lopussa on lyhyt empiirinen osa, jossa peittämisen ja CTA:n toimivuutta käytännössä testataan todellisen yritysaineiston avulla. Menetelmiä vertailtaessa tultiin tulokseen, että taulukon laadun ja hyödyn säilyttämisen näkökulmasta CTA on peittämistä parempi menetelmä. Koska CTA on uusi menetelmä, sen soveltamiseen liittyy kuitenkin vielä ongelmia. CTA voi johtaa taulukon käyttäjää harhaan, jos käyttäjä ei ymmärrä menetelmän periaatteita.