Strategia mahdollisuutena ja rajoitteena kuntaorganisatiossa. Kielestä, kommunikaatiosta ja vallasta

Strategisen johtamisen oppi on tunkeutunut nykyään lähes kaikenlaisiin organisaatioihin suuryrityksistä julkisorganisaatioihin ja kolmannelle sektorille. Siitä on muodostunut suosittu johtamiskäytäntö, jota pidetään yleisesti jopa välttämättömyytenä ja itsestään selvänä tapana johtaa ja tehdä päätöksiä. Tässä kirjassa tuodaan esille, miten strategiapuhe ei kuitenkaan ole mikään viaton tai neutraali tapa tuottaa todellisuuttamme; se pitää sisällään erilaisia valtarakennelmia ja vaihtoehdottomuutta. Tutkimus antaa myös mielenkiintoisen näkökulman erityisesti isossa kaupunkiorganisaatiossa tehtävään strategiatyöhön. Kirja tarjoaa näköaloja ja tutkimuksellisia avauksia erityisesti strategian retoriikkaan, keskustelukäytäntöihin, strategian kääntämisen ilmiöön, osallistumisen problematiikkaan sekä strategian ja maineenhallinnan yhteyteen.

Kaupunkilaisia kehittämässä. Tutkimus suomalaisten kaupunkien rakentamista ihmisten julkisista rooleista.

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisille kaupunkilaisille mahdollisia julkisen osallistumisen tapoja. Tutkimuskysymyksenä on, millaisia julkisen osallistumisen tapoja suomalaiset kaupungit ihmisille rakentavat. Tutkimuskysymys jaetaan kahteen osaan. Ensiksi, missä yhteydessä ja miten kaupungit ihmisistä ja heidän julkisesta osallistumisestaan puhuvat? Toiseksi, millaisia ihmisten julkisia rooleja, julkisen osallistumisen tapoja, kaupunkien puheessa rakennetaan? Ihmisten julkisen osallistumisen ongelmaa lähestytään päämies-agentti-teorian näkökulmasta sekä osana julkishallinnon historiallista kehitystä. Tutkimus kytkeytyy kriittisen hallinnon tutkimuksen traditioon. Samalla omaksutaan vaikutteita kehystämisen tutkimuksesta: muodollisten osallistumismahdollisuuksien sijaan tavoitteena on tunnistaa ihmisille käytännössä mahdollisia osallistumisen tapoja. Osallistumisen muotoja tarkastellaan roolin käsitteen avulla: roolit saavat tutkimuksessa ihmisille mahdollisia osallistumisen tapoja kokoavien käsitteiden aseman. Roolien rakentuminen ymmärretään dialektisena prosessina. Rooleihin tiivistyvät yhteiskunnassa vallitsevat käsitykset; samalla roolit nähdään normaalia ja sallittua osallistumista tuottavina tulkintatapoina. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksan suomalaisen kaupungin strategioista. Niitä tarkastellaan sekä kaupungin hallintoa ohjaavina asiakirjoina että kaupunkien puheena: strategiat kuvaavat kaupungin käsityksiä ihmisten julkisesta osallistumisesta. Strategioihin sisältyviä tulkintatapoja tutkitaan kriittisen diskurssianalyysin avulla. Tutkimuksen analyysiosassa kaupunkien puheesta syntyy yhtenäinen kuva. Kaupunkien ja ihmisten suhde rakentuu pitkälti päämies-agentti-teorian lähtökohtien mukaisesti: ihmiset nauttivat hyvinvoinnista, jota kaupungin hallinto heille tuottaa. Strategiat noudattavat kausaalisten tarinoiden kaavaa: kaupungin toiminta seuraa johdonmukaisesti sen omaksumista tavoitteista. Kaupunkien toimintaa kuvataan välttämättöminä vastauksina yhteiskunnallisiin muutosilmiöihin: tilaa kaupunkien tavoitteita ja toimenpiteitä koskevalle julkiselle keskustelulle ei synnytetä. Kaupunkilaisille osallistumisen mahdollisuuksia tarjotaan siellä, missä ne kaupungin hallinnon tavoitteenasettelua tukevat. Ihmisille rakennettavat osallistumisen mahdollisuudet liittyvät ennen kaikkea kaupunkien tuottamien palvelujen kehittämiseen: palvelujen käyttäjän rooli korostuu kaupunkien puheessa. Kaupungit tavoittelevat asiakaslähtöisyyttä ja yhteisöllisyyttä, jotka esitetään yksiselitteisinä, poliittisesti latautumattomina tavoitteina. Osallistumisesta tehdään kaupunkien puheessa epäpoliittista: mahdolliset intressikonfliktit pyritään sulkemaan kaupungin ja ihmisten suhteen ulkopuolelle. Ihmisten mahdollisuudet vaihtoehtoiseen, kyseenalaistavaan vaikuttamiseen puuttuvat. Kaupungit pyrkivät puheessaan tukemaan vain osaa ihmisten mahdollisista julkisen osallistumisen tavoista. Rajatutkin osallistumisen mahdollisuudet saattavat silti kohentaa ihmisten luottamusta kaupunkien kaltaisten julkisten instituutioiden toimintaan.

Työlähtöiset menetelmät työterveyshuollossa : Oppimisen johtaminen uuden toimintakonseptin käyttöönotto- ja vakiinnuttamisvaiheessa

Working life is changing. The core of the change is change in the production and service concepts of organizations. Changes at work are connected to problems in the well-being of employees. To respond to this challenge, occupational health care must develop a course of action. A group of occupational health care units has developed new activity theory-based methods, the object of which is to change the service concept of occupational health care. The focus is on the changes and disturbances in work activity. My aim was to study this development from the perspective of knowledge management; to clarify directors'/ managers' conceptions of the content and object of their managerial work and the tensions included in these conceptions; to examine the learning process involved in these methods and to bring to light the problems, developmental needs and challenges during the implementation and consolidation phases of the process. This was a case study which included 10 occupational health care units using or being trained to use activity theory-based methods. My data consisted of interviews with directors/managers and recordings of the meetings; 20 directors/ managers are represented; I interviewed seven directors/ managers who represented four units. Directors'/ managers' conceptions of the content and object of managerial work were divided into eight categories of description, which I connected to the historical forms of organizations and types of management. Intuitive and rational management are historically older forms of management. The categories of description representing intuitive and rational management contained many internal tensions, i.e. they do not satisfy the demands of the environment. On the other hand, the categories of description which represented management by results and the control of the development process contained very few or no tensions at all; they are effective in the present environment of occupational health care. The learning process of activity theory-based methods has been expansive in nature. The occupational health care units studied are in different phases of the learning process, and these processes have been different. In three units the focus was on work development; in one unit the focus was on development of the service concept. The most central problems, challenges and developmental needs during the implementation phase were related to learning and spreading of methods inside one's own unit, and during the consolidation phase to working with partners.

Aika hyvä rehtoriksi : Selviääkö koulun johtamisesta hengissä?

The aim of this study was to describe school leadership on a practical level. By observing the daily behaviour of a principal minute by minute, the study tried to answer the following questions: how did the principals use their time, did they have time to develop their school after participating in the daily life of the school, and how did the previously studied challenges of modern leadership show in their practical work? Five principals in different areas of Helsinki were observed – two women and three men. The principals were chosen at random from three educational conferences. The main hypothesis of this research was that the work of the principal consists of solving daily problems and routines concerning the pupils, teachers and other interest groups and writing all kinds of bureaucratic reports. This means that the school and its principal do not have enough resources to give to a visionary development of teaching and learning – in other words pedagogical leading – even though every principal has the best knowledge about his or her own school’s status quo and the needs for development revealed by this status quo. The research material was gathered by applying the Peer-Assisted Leadership method. The researcher shadowed each principal for four days for three hours at a time. After each shadowing period, any unclear situations were clarified with a short interview. After all the shadowing periods, the principals participated in a semi-structured interview that covered the themes emerging from the shadowing material. In addition to this, the principals evaluated their own leading with a self-assessment questionnaire. The results gathered from the shadowing material showed that the actions of the principals were focused on bureaucratic work. The principals spent most of their time in the office (more than 50%). In the office they were sitting mainly by the computer. They also spent a significant mount of time in the office meeting teachers and occasional visitors. The time spent building networks was relatively short, although the principals considered it as an important domain of leadership according to their interviews. After the classification of the shadowing material, the activities of the principals were divided according to certain factors affecting them. The underlying factors were quality management, daily life management, strategic thinking and emotional intelligence. Through these factors the research showed that coping with the daily life of the school took about 40% of the principals’ time. Activities connected with emotional intelligence could be observed over 30% and activities which required strategic thinking were observed over 20% of the time. The activities which according to the criteria of the research consisted of quality management took only 8% of the principals’ time. This result was congruent with previous studies showing that the work of school leaders is focused on something other than developing the quality of teaching and learning. Keywords: distributed leadership, building community, network building, interaction, emotional intelligence, strategy, quality management

Asiakassuhteiden johtaminen ja sen merkitys Valion kuluttajapalvelun arvioinnissa ja kehittämisessä

Tutkielman kohdeilmiönä tarkasteltiin asiakassuhdejohtamista ja asiakassuhteen ulottuvuuksia palvelukontekstissa. Tavoitteena oli selvittää, mikä merkitys asiakassuhteiden johtamisella on Valion kuluttajapalvelun arvioinnissa ja kehittämisessä. Valion kuluttajapalvelua tarkasteltiin asiakassuhdejohtamisen osaprosessina. Tutkimuksen teoriaosassa tutustuttiin asiakassuhtejohtamisen taustalla vaikuttaviin näkökulmiin ja määrittelyihin. Asiakassuhteiden johtamista kuvattiin erilaisten prosessimallien avulla yrityksen toimintojen näkökulmasta. Lisäksi tarkasteltiin asiakassuhteen ulottuvuuksia, kuten palvelutarjoomaa, vuorovaikutusta, tyytyväisyyttä, luottamusta sekä uskollisuutta ja sitoutumista. Lopuksi tarkasteltiin arvoa käsitteenä ja arvon merkitystä palvelukontekstissa. Teoriaosan perusteella asiakassuhdejohtaminen on kokonaisvaltainen prosessi, jonka tavoitteena ovat tuottavat ja pitkäkestoiset asiakassuhteet. Yritykseltä vaaditaan kykyä nähdä ja havaita asiakkaiden tarpeita ja mieltymyksiä. Asiakkaan kokema arvo voi välittyä itse palvelusta, prosesseista, ihmisistä, vuorovaikutuksesta, kanavista ja niin edelleen. Myönteisten kokemusten lisääminen palvelu¬prosessin aikana kasvattaa asiakkaan tyytyväisyyttä. Empiirinen osa toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa tutkimuskohteena oli Valion kuluttajapalvelu. Tavoitteena oli kerätä tietoa asiakkaiden kokemuksista kuluttajapalvelussa asioinnista. Tutkittavina kohteina olivat asiakasprosessi ja sen sujuvuus, palvelutarjooman sisältö, vuorovaikutus prosessin aikana, asiakkaan kokema tyytyväisyys sekä luottamus yritystä ja sen palvelua kohtaan. Tutkimusaineisto koostui kymmenestä teemahaastattelusta. Haastateltavat olivat olleet yhteydessä Valion kuluttajapalveluun Internetin välityksellä vuoden 2010 aikana. Tutkimustulokset osoittavat, että Valion kuluttajapalvelu nähtiin kanavana, joka vahvistaa ja ylläpitää asiakkaiden suhdetta Valion kanssa. Ihmiset kuluttajapalvelussa nähdään merkittävinä myötävaikuttajina asiakkaiden tyytyväisyyteen ja pysyvyyteen samalla kun ovat vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Kuluttajapalvelun käyttö koettiin helpoksi ja Internet kanavana tuntui joustavalta. Palvelulta odotettiin ensisijaisesti palautteen vastaanottamisen lisäksi ongelmanratkaisua ja tuotetietousneuvontaa. Asiantuntijuus, palvelun nopeus sekä asiakkaan kuunteleminen tulivat esille tärkeimpinä palvelutekijöinä. Haasteena Valion kuluttajapalvelulle nousi esiin asiakaspalvelijan kyky havaita ja ymmärtää asiakkaan kokemien uhrausten määrä sekä kyky vastata niihin oikealla palvelutarjoomalla eli hyötyjen muodostamalla kokonaisuudella. Asiakaspalvelijan toimintaa kuvasi asiallisuus, virallisuus, huomioon ottava tyyli sekä yleinen ystävällisyys. Tutkimustulosten mukaan Valion kuluttajapalvelulla on olemassa keskeiset arvoa tuottavat palvelutekijät, mutta niiden toimivuus strategisina yhdistelminä asettaa haasteita jokaiseen palvelukohtaamiseen asiakkaan kanssa. Asiakkaan arvo-odotukset eivät aina olleet niitä, joita palvelukohtaamisessa oli realisoitunut. Tulosten perusteella voidaan todeta, että mitä paremmin Valion kuluttajapalvelu huomioi myös asiakkaiden emotionaaliset tarpeet, sitä suurempi on sen tuottama arvo asiakkaalle ja sitä kautta koko yritykselle.

Työntekijäinnovaatioiden johtaminen osuuskaupassa

Innovatiivisuutta tarvitaan kaikilla elämän aloilla. Työntekijäinnovaatioiden on todettu olevan yksi tekijä saavuttaa kilpailuetua. Työntekijöillä on läheinen kontakti materiaaleihin, markkinoihin, asiakkaisiin ja käyttäjiin, joten heillä on ajankohtaista, kokemusperäistä tietoa ja taitoa yrityksen kehittämiseen. Tämän tutkielman tarkoituksena on osallistua innovatiivisesta organisaatiokulttuurista käytyyn tieteelliseen keskusteluun tuomalla innovaatiot osuustoiminnan yhteyteen. Tutkimus on toteutettu laadullisena tapaustutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty kuudessa parihaastattelussa kohdeorganisaatiossa marraskuussa 2015. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että osuustoiminnan ydinideat periaatteineen ja arvoineen tukevat innovatiivisen organisaatiokulttuurin luomista asiakasomisteisessa osuuskunnassa. Innovatiivisen organisaatiokulttuurin tekijät puolestaan tukevat yrityksessä työntekijäinnovaatioita. Kun osuuskunnan sidosryhmien, kuten henkilöstön, tietoisuus osuustoiminnan ydinideoista tarkentuu, kehittämisen tarkoituksenmukaisuus ja mielekkyys lisääntyvät.

Strateginen suorituskyvyn mittaus osana johdon ohjausjärjestelmiä: Case-tutkimus johdon ohjausjärjestelmistä pakettina

Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata ja analysoida johdon ohjausjärjestelmien toimintaa pakettina ja hahmottaa strategisen suorituskyvyn mittauksen merkitystä sekä roolia johdon ohjausjärjestelmäpaketissa. Paketti-näkökulman ottaminen johdon ohjausjärjestelmiin edustaa laajempaa näkemystä ohjauksesta, jossa johdon laskentatoimen järjestelmien lisäksi ohjausjärjestelmiksi katsotaan kaikki ne formaalit ja epäformaalit järjestelmät, joilla organisaatiota ohjataan kohti sen tavoitteita. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu laajaan, mutta rakenteelliseen ohjausjärjestelmäpakettimalliin, johon strateginen suorituskyvyn mittaus luetaan osakokonaisuudeksi määritellen sen ominaispiirteet ohjauksen näkökulmasta. Tutkielman tutkimusote on luonteeltaan toiminta-analyyttinen ja empiirinen tutkimus toteutettiin case-tutkimuksena varsinaissuomalaisessa rakennusteollisuuden yrityksessä. Empiirinen aineisto koostuu case-yrityksen johdon sekä muun henkilöstön haastatteluista yhdessä case-yrityksessä suoritetun havainnoinnin sekä saadun sisäisen ja ulkoisen arkistomateriaalin kanssa. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuoden 2010 syksyn ja 2011 kevään välisenä aikana. Suoritetun empiirisen tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempia tuloksia siitä, miten johdon ohjausjärjestelmäpaketti toimii. Tutkimustulokset korostavat toiminnallisten vaatimusten ja johdonmukaisuuden merkitystä johdon ohjausjärjestelmäpakettia analysoitaessa. Kulttuuri havaittiin merkittäväksi ohjausjärjestelmäksi ja se osaltaan vaikutti siihen, millaiseksi paketin muiden ohjausjärjestelmien rooli muodostuu. Case-yrityksessä strategisella suorituskyvyn mittauksella tavoitellaan organisaation huomion kiinnittämistä strategian kannalta olennaisiin seikkoihin, jotka tässä tutkimuksessa tunnistettiin toiminnan tehostamiseksi ja kasvuksi. Strateginen suorituskyvyn mittaus nivoutuu yhteen erinäisten hallinnollisten ohjausjärjestelmien kanssa juuri sen interaktiivisen käytön kautta, ja siten se tukee asetettuihin toiminnallisiin vaatimuksiin vastaamista yhdessä kulttuurin kanssa. Näitä pääasiallisia ohjausjärjestelmiä tukevat muut johdon implementoimat ohjausjärjestelmät yhdessä päätöksien kanssa olla käyttämättä tiettyjä järjestelmiä ohjaukseen. Siten ohjausjärjestelmäpaketin sisäinen vuorovaikutus ilmenee eri ohjausjärjestelmien keskinäisen johdonmukaisuuden kautta, eivätkä ne ole erotettavissa toisistaan kuin analyyttisessä mielessä

Sisältömarkkinoinnin johtaminen - Tapaustutkimus ravintola Olon ja ravintola Emon sisältömarkkinoinnista

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa ymmärrystä siitä, miten sisältömarkkinointia, eli vetovoimaista markkinointia johdetaan. Tutkimuksessa pyrittiin myös vastaamaan kysymyksiin, kuten miten muodostetaan merkityksellinen sisältömarkkinointistrategia sekä mikä on sisältömarkkinoinnin ja perinteisen markkinoinnin suhde. Sisältömarkkinoinnin tutkiminen koettiin arvokkaaksi sekä ajankohtaiseksi aiheeksi, sillä sisältöön painotettu markkinointi on markkinoinnin osa-alue, joka on suhteellisen tuore, ja näin ollen käsitys siitä, mitä sisältömarkkinointi on, vakiinnuttaa vielä asemaansa. Tutkielma koostui teoriaosuudesta sekä empiriaosuudesta. Teoriaosuudessa luotiin käsitys siitä, miten tehokas sisältömarkkinointistrategia luodaan, sekä miten jatkuvaa, laadukasta sisältöä johdetaan. Teorian perusteella johdettiin viitekehys, jonka jälkeen toteutettiin sisältömarkkinointia koskeva empiirinen tutkimus. Tutkimuksessa suoritettiin tapaustutkimus, joka käsitteli kahden helsinkiläisen luksusravintolan sisältömarkkinointia. Tapaustutkimusta varten suoritettiin kolme teemahaastattelua sekä hyödynnettiin sekundääriaineistoa. Tavoitteena oli tuottaa yksityiskohtaista tietoa ravintoloiden sisältömarkkinoinnista. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset osoittavat, että sisältömarkkinointi on hyvin laajaa taustatyötä vaativaa markkinointia, jonka lopputulos ei parhaimmillaan vaikuta kaupalliselta markkinoinnilta. Tutkimuksessa luotiin sisältömarkkinoinnille kolmivaiheinen malli, jonka avulla luodaan laadukas sisältömarkkinointistrategia. Teoriaan pohjautuen vaiheiksi määriteltiin kartoitus, analyysit ja prosessit. Ollakseen laadukasta, sisältöstrategian tulee sisältää vaiheiden lisäksi neljä elementtiä: tavoitteellisuus, mitattavuus, relevanttius ja jaettavuus. Sisältömarkkinoinnin luominen on näin ollen melko vaivaa vievää ja mekaanista, mutta lopputuloksen tulee vaikuttaa hyvin vaivattomalta. Tutkimuksen perusteella nykypäivänä sisältömarkkinoinnin uskotaan kasvattavan asemaansa markkinoinnin alalla, sillä digitalisaation myötä kuluttajalla on valta valita mitä sisältöä ja markkinointia kuluttaa.

Strike Hard, Strike Sure - Operation Musketeer : British Military Planning during the Suez Crisis, 1956

This study analyses British military planning and actions during the Suez Crisis in 1956. It seeks to find military reasons for the change of concepts during the planning and compares these reasons with the tactical doctrines of the time. The thesis takes extensive advantage of military documents preserved in the National Archives, London. In order to expand the understanding of the exchange of views during the planning process, the private papers of high ranking military officials have also been consulted. French military documents preserved in the Service Historique de la Defence, Paris, have provided an important point of comparison. The Suez Crisis caught the British armed forces in the middle of a transition phase. The main objective of the armed forces was to establish a credible deterrence against the Soviet Union. However, due to overseas commitments the Middle East playing a paramount role because of its economic importance the armed forces were compelled to also prepare for Limited War and the Cold War. The armed forces were not fully prepared to meet this demand. The Middle Eastern garrison was being re-organised after the withdrawal from the Canal Base and the concept for a strategic reserve was unimplemented. The tactical doctrines of the time were based on experiences from the Second World War. As a result, the British view of amphibious operations and the subsequent campaigns emphasised careful planning, mastery of the sea and the air, sufficient superiority in numbers and firepower, centralised command and extensive administrative preparations. The British military had realized that Nasser could nationalise the Suez Canal and prepared an outline plan to meet this contingency. Although the plan was nothing more than a concept, it was accepted as a basis for further planning when the Canal was nationalised at the end of July. This plan was short-lived. The nominated Task Force Commanders shifted the landing site from Port Said to Alexandria because it enabled faster expansion of the bridgehead. In addition, further operations towards Cairo the hub of Nasser s power would be easier to conduct. The operational concept can be described as being traditional and was in accordance with the amphibious warfare doctrine. This plan was completely changed at the beginning of September. Apparently, General Charles Keightley, the Commander-in-Chief, and the Chairman of the Chiefs of Staff Committee developed the idea of prolonged aerial operations. The essence of the concept was to break the Egyptian will to resist by attacking the oil facilities, the transportation system and the armed forces. This victory through air concept would be supported by carefully planned psychological operations. This concept was in accordance with the Royal Air Force doctrine, which promoted a bomber offensive against selected target categories. General Keightley s plan was accepted despite suspicions at every planning level. The Joint Planning Staff and the Task Force Commanders opposed the concept from the beginning to the end because of its unpredictability. There was no information that suggested the bombing would persuade the Egyptians to submit. This problem was worsened by the fact that British intelligence was unable to provide reliable strategic information. The Task Force Commanders, who were responsible for the tactical plans, were not able to change Keightley s mind, but the concept was expanded to include a traditional amphibious assault on Port Said due to their resistance. The bombing campaign was never tested as the Royal Air Force was denied authorisation to destroy the transportation and oil targets. The Chiefs of Staff and General Keightley were too slow to realise that the execution of the plan depended on the determination of the Prime Minister. However, poor health, a lack of American and domestic support and the indecisiveness of the military had ruined Eden s resolve. In the end, a very traditional amphibious assault, which was bound to succeed at the tactical level but fail at the strategic level, was launched against Port Said.

Musiikkifestivaalin toiminnanjohtajan ammattikuva

Tutkimuksen pääkysymyksenä on selvittää, millainen musiikkifestivaalien toiminnanjohtajien ammattikuva on. Asiaa tutkitaan haastattelemalla Kuhmon Kamarimusiikin, Sysmän Suvisoiton ja Tuusulanjärven Kamarimusiikin toiminnanjohtajia sekä tekemällä verkkokysely, joka lähetettiin kaikille Finland Festivals -järjestön jäsenfestivaalien käytännön järjestelyistä vastaaville, olipa heidän työnimekkeenään toiminnanjohtaja, pääsihteeri tms. Työn teoreettisessa osassa (Luku 2) esitellään aiheeseen liittyvät teoreettiset näkökulmat ja Arto Kallioniemen määrittelemät viisi ammattikuvan osa-aluetta. Tutkimuksessa näitä osa-alueita käytetään soveltamalla ne festivaalitoiminnanjohtajien työhön sopiviksi ja liittämällä niihin Timo Rädyn objektiivinen, subjektiivinen ja funktionaalinen ammattikäsitys. Luvussa 3 tutustutaan tutkimuksessa haastateltaviin toiminnanjohtajiin ja heidän johtamiinsa festivaaleihin. Luku 4 alkaa verkkokyselyn tulosten käsittelyllä ja jatkuu perehtymällä toiminnanjohtajien ammattikuvan osa-alueisiin haastattelujen pohjalta. Molempien osien lopussa on yhteenveto. Lisäksi luvun 4 lopussa yhdistetään verkkokyselyn ja haastattelujen tulokset. Viimeisessä luvussa (Luku 5) tutkimustulokset liitetään työn teoreettisiin lähtökohtiin. Verkkokyselyn mukaan keskimääräinen suomalainen musiikkifestivaalin toiminnanjohtaja on akateemisesti koulutettu, noin 45-vuotias nainen, jolla on päätoiminen työsuhde ja joka ansaitsee 2001-2500e/kk. Lisäksi verkkokyselyssä ja haastatteluissa paljastui, että nykyiset toiminnanjohtajat pitävät työhön sopivimpana koulutuksena taiteellista ja taloudellista korkeakoulukoulutusta. Tutkimuksessa selvitettiin myös toiminnanjohtajien työtehtävät, ammattirooli, tietopohja, ammatilliset arvot ja käsitys festivaalijohtajuudesta. Tutkimuksessa laajennetaan musiikkitieteellistä tutkimusta yhteiskunnallisen ja organisatorisen tutkimuksen puolelle. Siinä selvitetään ensi kertaa Suomessa kattavasti, millaisia ihmisiä suomalaisten musiikkifestivaalien johdossa toimii ja tutkitaan millainen koulutus toiminnanjohtajalle parhaiten sopisi. Työstä käy myös ilmi, että musiikkifestivaalin johtaminen vertautuu läheisesti muiden taiteenalojen tapahtumien johtamiseen, mutta myös hieman laajentaen muihinkin kulttuurijohtajuuden aloihin. Samalla tutkimus hahmottelee festivaalijohtajien ammattiyhteisöä.

Oppimisen kohteen ja oppijan vastavuoroinen kehitys : Teleyrityksen asiakaspalvelun työyhteisöjen oppimiskäytäntöjen uudistaminen osana teknologis-taloudellista kumousta

Reciprocal development of the object and subject of learning. The renewal of the learning practices of front-line communities in a telecommunications company as part of the techno-economical paradigm change. Current changes in production have been seen as an indication of a shift from the techno-economical paradigm of a mass-production era to a new paradigm of the information and communication technological era. The rise of knowledge management in the late 1990s can be seen as one aspect of this paradigm shift, as knowledge creation and customer responsiveness were recognized as the prime factors in business competition. However, paradoxical conceptions concerning learning and agency have been presented in the discussion of knowledge management. One prevalent notion in the literature is that learning is based on individuals’ voluntary actions and this has now become incompatible with the growing interest in knowledge-management systems. Furthermore, commonly held view of learning as a general process that is independent of the object of learning contradicts the observation that the current need for new knowledge and new competences are caused by ongoing techno-economic changes. Even though the current view acknowledges that individuals and communities have key roles in knowledge creation, this conception defies the idea of the individuals’ and communities’ agency in developing the practices through which they learn. This research therefore presents a new theoretical interpretation of learning and agency based on Cultural-Historical Activity Theory. This approach overcomes the paradoxes in knowledge-management theory and offers means for understanding and analyzing changes in the ways of learning within work communities. This research is also an evaluation of the Competence-Laboratory method which was developed as part of the study as a special application of Developmental Work Research methodology. The research data comprises the videotaped competence-laboratory processes of four front-line work communities in a telecommunications company. The findings reported in the five articles included in this thesis are based on the analyses of this data. The new theoretical interpretation offered here is based on the assessment that the findings reported in the articles represent one of the front lines of the ongoing historical transformation of work-related learning since the research site represents one of the key industries of the new “knowledge society”. The research can be characterized as elaboration of a hypothesis concerning the development of work related learning. According to the new theoretical interpretation, the object of activity is also the object of distributed learning in work communities. The historical socialization of production has increased the number of actors involved in an activity, which has also increased the number of mutual interdependencies as well as the need for communication. Learning practices and organizational systems of learning are historically developed forms of distributed learning mediated by specific forms of division of labor, specific tools, and specific rules. However, the learning practices of the mass production era become increasingly inadequate to accommodate the conditions in the new economy. This was manifested in the front-line work communities in the research site as an aggravating contradiction between the new objects of learning and the prevailing learning practices. The constituent element of this new theoretical interpretation is the idea of a work community’s learning as part of its collaborative mastery of the developing business activity. The development of the business activity is at the same time a practical and an epistemic object for the community. This kind of changing object cannot be mastered by using learning practices designed for the stable conditions of mass production, because learning has to change along the changes in business. According to the model introduced in this thesis, the transformation of learning proceeds through specific stages: predefined learning tasks are first transformed into learning through re-conceptualizing the object of the activity and of the joint learning and then, as the new object becomes stabilized, into the creation of new kinds of learning practices to master the re-defined object of the activity. This transformation of the form of learning is realized through a stepwise expansion of the work community’s agency. To summarize, the conceptual model developed in this study sets the tool-mediated co-development of the subject and the object of learning as the theoretical starting point for developing new, second-generation knowledge management methods. Key words: knowledge management, learning practice, organizational system of learning, agency

Laatutyöhön sitoutumisen edellytykset ammattikorkeakoulussa

The goal of this research was to establish the necessary conditions under which individuals are prepared to commit themselves to quality assurance work in the organisation of a Polytechnic. The conditions were studied using four main concepts: awareness of quality, commitment to the organisation, leadership and work welfare. First, individuals were asked to describe these four concepts. Then, relationships between the concepts were analysed in order to establish the conditions for the commitment of an individual towards quality assurance work (QA). The study group comprised the entire personnel of Helsinki Polytechnic, of which 341 (44.5%) individuals participated. Mixed methods were used as the methodological base. A questionnaire and interviews were used as the research methods. The data from the interviews were used for the validation of the results, as well as for completing the analysis. The results of these interviews and analyses were integrated using the concurrent nested design method. In addition, the questionnaire was used to separately analyse the impressions and meanings of the awareness of quality and leadership, because, according to the pre-understanding, impressions of phenomena expressed in terms of reality have an influence on the commitment to QA. In addition to statistical figures, principal component analysis was used as a description method. For comparisons between groups, one way variance analysis and effect size analysis were used. For explaining the analysis methods, forward regression analysis and structural modelling were applied. As a result of the research it was found that 51% of the conditions necessary for a commitment to QA were explained by an individual’s experience/belief that QA was a method of development, that QA was possible to participate in and that the meaning of quality included both product and process qualities. If analysed separately, other main concepts (commitment to the organisation, leadership and work welfare) played only a small part in explaining an individual’s commitment. In the context of this research, a structural path model of the main concepts was built. In the model, the concepts were interconnected by paths created as a result of a literature search covering the main concepts, as well as a result of an analysis of the empirical material of this thesis work. The path model explained 46% of the necessary conditions under which individuals are prepared to commit themselves to QA. The most important path for achieving a commitment stemmed from product and system quality emanating from the new goals of the Polytechnic, moved through the individual’s experience that QA is a method of the total development of quality and ended in a commitment to QA. The second most important path stemmed from the individual’s experience of belonging to a supportive work community, moved through the supportive value of the job and through affective commitment to the organisation and ended in a commitment to QA. The third path stemmed from an individual’s experiences in participating in QA, moved through collective system quality and through these to the supportive value of the job to affective commitment to the organisation and ended in a commitment to QA. The final path in the path model stemmed from leadership by empowerment, moved through collective system quality, the supportive value of the job and an affective commitment to the organisation, and again, ended in a commitment to QA. As a result of the research, it was found that the individual’s functional department was an important factor in explaining the differences between groups. Therefore, it was found that understanding the processing of part cultures in the organisation is important when developing QA. Likewise, learning-teaching paradigms proved to be a differentiating factor. Individuals thinking according to the humanistic-constructivistic paradigm showed more commitment to QA than technological-rational thinkers. Also, it was proved that the QA training program did not increase commitment, as the path model demonstrated that those who participated in training showed 34% commitment, whereas those who did not showed 55% commitment. As a summary of the results it can be said that the necessary conditions under which individuals are prepared to commit themselves to QA cannot be treated in a reductionistic way. Instead, the conditions must be treated as one totality, with all the main concepts interacting simultaneously. Also, the theoretical framework of quality must include its dynamic aspect, which means the development of the work of the individual and learning through auditing. In addition, this dynamism includes the reflection of the paradigm of the functions of the individual as well as that of all parts of the organisation. It is important to understand and manage the various ways of thinking and the cultural differences produced by the fragmentation of the organisation. Finally, it seems possible that the path model can be generalised for use in any organisation development project where the personnel should be committed.

Valta kotikasvatuksessa

The aim of this research was to explore how issues of power manifest themselves in bringing up children at home. The starting point for the study was a phenomenon centered, power focused, and theoretically orientated view which also included an empirical part as well. The most common aim of the research was to find out and theoretize of power which is suitable for bringing up children at home. Power was defined and researched on the basis of existing power theories, mostly those presented in anglo-american research on power. For closer investigation I chose the most common categorizations and theories of power, namely, the nature of power, the four dimensions of power, and forms of power. The empirical part of the research consisted of 22 thematic interviews with mothers, fathers and 14 – 16-year-old teenagers from 11 different families. The interviewees were found through snowball sampling. The questions for the interviews were based on power theories. The result of the research was that the most common categorizations and theories of power were useful but not satisfactory in the study of power in bringing up children at home. The nature of authority in bringing up children at home appears to have same characteristics as the categorization of authority put forward by Weber but in addition it included extra categories called moral authority and ontological-existential authority. Theoretically the most challenging problem concerns the conflict between modern and postmodern views of power. None of them alone is able to describe power in bringing up children at home. The best solution appeared to be to add an assumption about the inner relation to the modern power view and an assumption about the Popperian three worlds to the postmodern view of power. The relationship between the parent and the child is necessary the inner power relation where the relation itself modifies the parties’ identities. In that case positive and productive elements are also included in the power relationship. Parents use many forms of power in bringing up children at home. Manipulative and violent forms of power are not justifiable but other forms of power and their open exercise is sometimes necessary. The important criteria to use in order to determine the most suitable forms of power and the most appropriate ways of exercising that power is to see how they improve the development of the identity and internalization of values of the child. An ethically justified exercise of power in bringing up children at home is based on a dialogical, pedagogical relationship between the parent and the child, focuses on the relationship between the parent and the child, orientates itself further than present, aspires to promote the good of the child, and comes true in a caring atmosphere.

Suomalaisten jääkiekkovalmentajien johtamiskäyttäytyminen

Tutkimuksen kohteena olivat jääkiekon valmentajakoulutukseen vuosina 1998 ja 1999 osallistuneet 30 valmentajaa. Valmentajien johtamistoimintaa arvioi yhteensä 245 pelaajaa ja lisäksi valmentajat arvioivat itse omaa johtamistoimintaansa. Menetelmänä käytettiin 360 asteen CPE (Change, Production, Employee)-johtamisarviota. Kuuden faktorin malli nousi tulkinnallisesti tarkoituksenmukaisimmaksi. Faktorit nimettiin seuraavasti: visiointi ja muutos, kontrolli, pelaajien positiivinen huomiointi, reiluus jaoikeudenmukaisuus, kehitys ja toimeenpano ja valmentava yksilöllinen ohjaus. Faktoreiden sisäinen konsistenssi vaihteli välillä .70 ja .80. Pelaajat arvioivat valmennuspäälliköt merkitsevästi valmentajia korkeammalla visiointi ja muutosfaktorilla, pelaajien positiivisessa huomioinnissa sekä kehitys ja toimeenpanofaktorilla. Korkeammin koulutetut arvioitiin myös korkeammallavisiointi ja muutosfaktorilla kuin vähemmän koulutusta saaneet. Jatkotarkastelua varten aineisto klusteroitiin ja klustereiden määräksi valittiin 5. Korkean profiilin valmentajat olivat itsearvioinneissaan varovaisempia, kun taas matalamman profiilin valmentajat olivat taipuvaisia itsensä yliarviointiin. Tulokset näyttäisivät tukevan käsitystä siitä, että johtaminen valmentamisessa on laadullisesti erilaista kuinjohtaminen työelämässä ja että valmentajan johtamistoiminnan arvioimiseen ei voida suoraan soveltaa työelämän tarpeisiin kehitettyjä mittareita. Valmennuskulttuurissa on vähitellen nostamassa päätään muutossuuntautunut ja ihmiskeskeisempi valmennuskulttuuri, jossa pelaajat nähdään enemmän kehityskykyisinä yksilöinä kuin kasvottomana pelaaja-materiaalina. Urheilu ei voi elää tyhjiössä, vaan ulkopuolisen maailman odotukset ja muutospaineet muuttavat väistämättä myös valmennuskulttuuria muun maailman kehityksen tahdissa.