Dynamic Hedging with Credit Default Swaps: Empirical Evidence from the European Monetary Union

This thesis investigates the effectiveness of time-varying hedging during the financial crisis of 2007 and the European Debt Crisis of 2010. In addition, the seven test economies are part of the European Monetary Union and these countries are in different economical states. Time-varying hedge ratio was constructed using conditional variances and correlations, which were created by using multivariate GARCH models. Here we have used three different underlying portfolios: national equity markets, government bond markets and the combination of these two. These underlying portfolios were hedged by using credit default swaps. Empirical part includes the in-sample and out-of-sample analysis, which are constructed by using constant and dynamic models. Moreover, almost in every case dynamic models outperform the constant ones in the determination of the hedge ratio. We could not find any statistically significant evidence to support the use of asymmetric dynamic conditional correlation model. In addition, our findings are in line with prior literature and support the use of time-varying hedge ratio. Finally, we found that in some cases credit default swaps are not suitable instruments for hedging and they act more as a speculative instrument.

Luottoriskin vakavaraisuuslaskennan laskentamenetelmän vaikutus luottolaitoksen vakavaraisuuteen erilaisissa luottoriskiportfoliossa

Tutkielman tavoitteena on teoriaosassa esitellä pankkien vakavaraisuussäännöksien ja riskienhallinnan perusperiaatteet, perehtyä nykyiseen Basel I -järjestelmään ja sen uudistukseen eli Basel II -kehikkoon. Tutkielmassa keskitytään uuden järjestelmän ensimmäiseen pilariin ja sen mukaisiin minipääomavaatimuksiin. Tarkastelussa on tarkemmin luottoriskin vakavaraisuusvaatimusten mukaiset minimipääoman laskentamenetelmät, standardimenetelmä ja sisäisten luottoluokitusten menetelmä. Standardi-menetelmä käyttää hyväkseen ulkoisia luottoluokituksia, kun taas kehittyneempi sisäisten luottoluokitusten menetelmä hyödyntää pankkien omia tietojärjestelmiä ja näiden tuottamia estimaattejaasiakkaiden luottokelpoisuudesta. Tutkielman empiirisessä osassa tutkitaan esimerkkipankin avulla luottoriskin vakavaraisuusvaatimusten laskentaa Basel I -järjestelmällä ja Basel II -laskentamenetelmillä. Sisäisten luottoluokitusten menetelmän mukaisesti pankille määritetään tase-erien riskipainot ja tutkitaan myös, olisiko pankin mahdollista nykyisellä taserakenteellaan saavuttaa suurempi tulos optimoimalla riskiprofiiliaan käyttäessään kehittyneempää sisäisten luottoluokitusten menetelmää standardimenetelmän sijaan.

Arvopaperistaminen ja luottojohdannaiset luottoriskin ja omien varojen hallinnan välineenä

Tässä tutkimuksessa selvitetään, voisiko Pohjola Pankki tehostaa omien varojen käyttöään ja luoda taloudellista lisäarvoa osakkeenomistajilleen hyödyntämällä arvopaperistamista tai luottojohdannaisia rahoitustaseen yritys-lainasaamisiin sisältyvän luottoriskin hallintaan. Työssä pohditaan myös ko. instrumenttien soveltuvuutta ja transaktion toteutusprosessia Pohjola Pankin näkökulmasta. Tutkimus on empiirinen tapaustutkimus, jossa on hyödynnetty kvantitatiivista tutkimusmetodia. Tulosten valossa Pohjola Pankki pystyy alentamaan omien varojen määrä luomaan lisäarvoa ja parantamaan riskipainotettua kannattavuuttaan arvopaperistamalla yrityslainasaataviaan tai ostamalla luottojohdannaisen. Huomioiden kohdeyrityksen luottoportfolion rakenteen ja transaktion toteuttamiseen vaadittavat toimenpiteet, soveltuu luottojohdannainen arvopaperistamista paremmin luottoriskin johtamiseen kohdeyrityksessä – edellyttäen, että suojaus-kustannukset eivät nouse liian korkeiksi ja vapautuvat omat varat saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti.

Basel III -vakavaraisuuskehikon vaikutus investointipankkiin ja sen luottoriskin hallintaan

Tutkielman tavoitteena oli analysoida Basel III -vakavaraisuuskehikon tuomia muutoksia ja niiden vaikutusta yksittäiseen investointipankkiin ja sen luottoriskin hallintaan. Tarkoituksena oli syventyä aiheeseen tarkastelemalla luottoriskin asemaa ja elementtejä, sekä pohtia Basel III -kehikon tuomia muutoksia Basel II -säännöstöön nähden. Empiirisessä osiossa tapaustutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua ja kohdeyrityksenä Evli Pankki Oyj:tä. Basel III -vakavaraisuuskehikon tarkoitus on vahvistaa pankkeja ja korjata sääntelyn puutteita, jotka tulivat esille finanssikriisissä 2007–2009. Luottoriski on pankkitoiminnan merkittävin riski ja sen hallinta on olennainen osa Basel III -kehikkoa. Basel III -säännöstön myötä pankeilla on oltava enemmän omia varoja suhteessa niiden riskipainotettuihin saamisiin. Lisäksi pankeille asetetaan uusia pääomapuskuri- ja maksuvalmiusvaatimuksia, sekä pankkien velkaantumista rajoitetaan uudella vähimmäisomavaraisuusasteella. Basel III -kehikon vaikutukset kohdeyritykseen jäävät vähäisiksi, koska kohdeyrityksen vakavaraisuus ja likviditeetti ovat erittäin hyvällä tasolla. Suurimmat vaikutukset kohdeyritykseen aiheutuvat maksuvalmiusvaatimuksesta (LCR) ja pysyvän varainhankinnan vaatimuksesta (NSFR).

Subprime-kriisi ja luottoriskin hallinta

Tutkielma käsittelee subprime-lainausta ja subprime-kriisiin johtaneita syitä. Lisäksi tutkielmassa käsitellään pankin luottoriskin hallintaa eri näkökulmista. Luottoriski on keskeisin luottolaitostoimintaan liittyvistä riskeistä ja siksi pankkien luottoriskin hallintaa tulee jatkuvasti parantaa. Luottotappiot ja niihin johtaneet syyt ovat keskeisesti tarkastelun alaisina, kun syitä subprime-kriisiin haetaan. Tutkielma perustuu kirjallisuuteen ja siinä pyritään tuomaan esiin eri tekijöitä, jotka vaikuttivat vuonna 2007 alkaneeseen subrime-kriisiin. Työ sisältää lyhyen pankkitoiminnan luonteen ja alan rakennemuutoksen, esittelen aluksi lyhyesti pankkitoiminnan perusperiaatteita ja yleistä toimintaa sekä kuvaan lyhyesti rahoitusmarkkinoiden kehitystä viime vuosikymmenten aikana. Seuraavana esittelen laajemmin luottoriskin roolia subprime-kriisissä sekä sen epäonnistunutta hallintaa osasyynä kriisiä. Tarkemmin käsittelen Value at Risk -mallia luottoriskin mittaamiskeinona ja credit scoring -luottopisteytysmenetelmän osana luottoriskin hallintaa. Toinen tutkimuksen pääaihe on subrime-lainaus. Subrime-kriisin syntyyn vaikuttaneena olennaisena tekijänä pidetään Yhdysvaltojen asuntomarkkinoita ja erityisesti subprime-asuntolainoja, jotka olivat luottoluokitukseltaan heikkoja. Näiden heikkojen lainojen yleistyessä koko rahoitusmarkkinoiden pohja heikkeni. Rahoitusjärjestelmän suurien ongelmien taustalla vaikuttivat osaltaan arvopaperistaminen ja sen avulla muodostetut sijoitusinstrumentit, yli-innokas lainaaminen markkinoilla tarjolla olleen runsaan likviditeetin seurauksena, huolimaton sijoittaminen, riskinottoa liian voimakkaasti painottavat kannustinjärjestelmät, laaja-alainen epäonnistuminen luottoriskinhallinnassa ja sääntelyssä. Näitä tekijöistä tutkielmassa tarkastellaan tarkemmin arvopaperistamista ja kasvanutta lainaamista subrime-kriisin syntymisen osatekijöinä.

Markkinakurin toimivuus eurovaltioiden velkakirjamarkkinoilla luottoriskin näkökulmasta

Tutkielma keskittyy eurovaltioiden velkakirjamarkkinoiden toimintaan 2000-luvulla ja pyrkii selvittämään mitkä valtion taloudellista tilaa kuvaavat muuttujat selittävät luottoriskin määräytymistä ja mitä merkitsevien muuttujien perusteella voidaan päätellä markkinakurin toiminnasta. Asia on mielenkiintoinen yhtäältä siksi, että etenkin ennen viimeistä finanssikriisiä obligaatiokorkojen kehitys ei ole huomioinut eroja valtioiden velkaantuneisuusasteissa ja toisaalta siksi, että lainojen maksuhäiriöt ovat yhä todennäköisempiä suurista ja kasvavista velkamääristä johtuen. Tutkimuskysymykseen vastataan empiirisen analyysin avulla. Tutkimusaineisto koostuu 11 eurovaltiosta ja tarkasteltu aikaväli 2000 – 2013. Frekvenssiltään aineisto on puolivuosidataa. Tutkimusmenetelmänä käytetään kiinteiden vaikutusten paneeliregressiomallia, jossa korkoeroa selittäväksi muuttujiksi valittiin velka, ennustettu alijäämä, alijäämäennusteen ennustevirhe, velanhoitosuhde ja kontrollimuuttujat likviditeettiriskille sekä riskiaversiolle. Tutkimustulokseksi saatiin, että parhaiten luottoriskiä selittää alijäämäennusteen ennustevirhe. Tilastollisesti merkitsevä vaikutus saatiin myös velanhoitosuhteelle, mutta tämä tulos oli erittäin riippuvainen Kreikan havainnoista. Tulosten mukaan voidaan myös sanoa, että markkinakuri on tehostunut vuoden 2008 jälkeen ja, että markkinakuri on voimakkaampaa riskivaltioiden kohdalla kuin vähäriskisten valtioiden kohdalla.

Luottoriskin hallinta ja sen kehittäminen - Case suomalainen suuryritys

Riskienhallinnasta on finanssikriisin jälkeisenä aikana tullut yhä tärkeämpi huolenaihe organisaatioille. Vakaita ja tehokkaita riskienhallinnan toimintoja voidaan pitää jopa elintärkeänä jokaiselle menestyvälle organisaatiolle. Luottoriskin hallintaa pidetään yhtenä yrityksen tärkeimmistä riskienhallinnan muodoista ja siihen liittyvä päätöksenteko on yrityksen kannalta yksi kriittisistä menestyksen peruselementeistä, sillä luottoriski on kaikkialla läsnä oleva riskitekijä. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida ja kehittää suomalaisen suuryrityksen luottoriskien hallintaa. Tutkimalla yrityksen luottoriskin hallintaa ja aiheutuneita luottotappioita selvitetään, mitä ongelmia ja haasteita yritys kohtaa luotonhallinnassaan. Tämän pohjalta esitetään kehitysehdotuksia, joiden avulla yritys voi parantaa luottopäätöksentekoaan. Tutkimusaineisto perustuu kahteen teemahaastatteluun ja tilastolliseen analyysiin yrityksen luottotappioista. Tilastolliseen analyysiin kerättiin tiedot yhteensä 824 asiakasyrityksestä. Tutkimuksessa havaitaan, että merkittävä osa luottotappioista aiheutuu heikoimpien luottoluokitusten yrityksistä. Luottotappiot on havaittavissa ennemmin ei-taloudellisista kuin taloudellisista tekijöistä. Ei-taloudellisista tekijöistä erityisesti maksuviiveet sekä vastuuhenkilöiden maksuhäiriöt lisäävät luottoriskiä. Taloudellisten tunnuslukujen osalta vakavaraisuus ja kannattavuus ovat tärkeimpiä indikaattoreita luottoriskille. Yrityksen luotonantoa voidaan kehittää ennakkomaksuprosessia tehostamalla, keräämällä kattavammat tiedot asiakkaista sekä tiukentamalla luottopolitiikkaa, kun havaitaan asiakkaan luottoluokituksen olevan heikko. Vanhojen asiakkaiden kohdalla arvioinnin tulee olla riittävän objektiivista eikä luottamuksen tule antaa vaikuttaa liikaa luottopäätökseen. Toimiva luottoriskien hallinta perustuu luottopolitiikan, luottoriskien arvioinnin sekä luotonhallinnan prosessien toimivaan toteutukseen. Yrityksen luottopolitiikan tulee antaa yrityksen luotonannolle raamit ja periaatteet, joiden mukaan toimia. Jotta luottopolitiikkaa voidaan noudattaa tehokkaasti, tulee luotonhallinnan prosessien tukea luottopolitiikan toteutusta mahdollisimman hyvin. Luottoriskin hallinnan kolmas kulmakivi, luottoriskien arviointi luo jälleen pohjaa luottopolitiikan toteutukselle ja luottoriskiä tulee osata arvioida kattavasti siten, että luottopäätöksissä samanaikaisesti maksimoidaan myynnistä saatavia tuottoja ja minimoidaan luottotappioita. Luottoriskien arviointi ja luotonhallinnan prosessit ovat myös tiiviisti yhteydessä toisiinsa, sillä yrityksellä tulee olla tehokkaat prosessit luottoriskien arviointiin ja päinvastoin

Determinants of credit default swap spread: evidence from european credit derivatives market

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat yrityksen ja valtion velkakirjojen väliseen tuottoeroon. Strukturaalisten luottoriskin hinnoittelumallien mukaan luottoriskiin vaikuttavia tekijöitä ovat yrityksen velkaantumisaste, volatiliteetti ja riskitön korkokanta. Tavoitteena on erityisesti tutkia, kuinka hyvin nämä teoreettiset tekijät selittävät tuottoeroja ja onko olemassa muita tärkeitä selittäviä tekijöitä. Luottoriskinvaihtosopimusten noteerauksia käytetään tuottoerojen määrittämiseen. Selittävät tekijät koostuvat sekä yrityskohtaisista että markkinalaajuisista muuttujista. Luottoriskinvaihtosopimusten ja yrityskohtaisten muuttujien data on kerätty yhteensä 50 yritykselle Euroalueen maista. Aineisto koostuu kuukausittaisista havainnoista aikaväliltä 01.01.2003-31.12.2006. Empiiriset tulokset osoittavat, että strukturaalisten mallien mukaiset tekijät selittävät vain pienen osan tuottoeron muutoksista yli ajan. Toisaalta nämä teoreettiset tekijät selittävät huomattavasti paremmin tuottoeron vaihtelua yli poikkileikkauksen. Muut kuin teoreettiset tekijät pystyvät selittämään suuren osan tuottoeron vaihtelusta. Erityisen tärkeäksi tuottoeron selittäväksi tekijäksi osoittautui yleinen riskipreemio velkakirjamarkkinoilla. Tulokset osoittavat, että luottoriskin hinnoittelumalleja on kehitettävä edelleenniin, että ne ottaisivat huomioon yrityskohtaisten tekijöiden lisäksi myös markkinalaajuisia tekijöitä.

Characteristics of credit risk assessment methods of major Nordic banks in allocating capital when extending credits to large corporations

Credit risk assessment is an integral part of banking. Credit risk means that the return will not materialise in case the customer fails to fulfil its obligations. Thus a key component of banking is setting acceptance criteria for granting loans. Theoretical part of the study focuses on key components of credit assessment methods of Banks in the literature when extending credits to large corporations. Main component is Basel II Accord, which sets regulatory requirement for credit risk assessment methods of banks. Empirical part comprises, as primary source, analysis of major Nordic banks’ annual reports and risk management reports. As secondary source complimentary interviews were carried out with senior credit risk assessment personnel. The findings indicate that all major Nordic banks are using combination of quantitative and qualitative information in credit risk assessment model when extending credits to large corporations. The relative input of qualitative information depends on the selected approach to the credit rating, i.e. point-in-time or through-the-cycle.

Pankin reaalioptiot kriisiytyneiden asiakasyrityksien riskienhallinnallisessa lisäluototuksessa

Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut tutkia pankin mahdollisuuksia soveltaa reaalioptioajattelua kriisiyrityksien käyttöpääomaan liittyvissä lisäluototusprosesseissa. Kohdepankin rahoitusasiantuntijoita haastattelemalla ja esimerkkitapauksiin tutustumalla tutkia on tutkittu pk-yritysten lisäluototusprosessia ja reaalioptioteorian soveltuvuutta luottoriskinhallintaan. Tutkimuksessa saatiin selville, että pankin luottoprosessin päätöksentekologiikassa on selkeitä yhteneväisyyksiä reaalioptioajattelun kanssa, mutta tietoisesti pankin asiantuntijat eivät sovella reaalioptioteoriaa toimintaansa. Tutkimuksessa havaittiin myös, että tiedostamattoman reaalioptioajattelun hyödyntämisaktiivisuus lisääntyy pankissa sitä mukaa, kun asiakaskohtainen riski kasvaa. Lisäksi kohdepankin asiantuntijat suhtautuivat luottoprosessissa kriisiyrityksille myönnettyihin lisäluottoihin suojautumisoption kaltaisen ajattelumallin tavoin. Toisin sanoen lisäluotto katsottiin asiakasyrityksen toiminnan jatkumisen mahdollistavana tekijänä, jonka avulla pitkän tähtäimen luottoriskin laskeminen on todennäköistä. Reaalioptioteorian tietoinen hyödyntäminen saattaisi tarjota lisätyökaluja asiakasyrityksien skenaarioiden arviointiin ja tukea sitä kautta luottopäätöksen tekemistä ja riskienhallintaa. Reaalioptiot voisivat tuoda joustavuutta ja lisäarvoa sellaisiin tilanteisiin, joissa asiakasyrityksen osalta ei ole olemassa laajaa historiatietoa tai asiakastuntemusta. Reaalioptioiden mahdollistaman joustavuuden sovittaminen säädösten mukaisiin proseduureihin saattaisi olla merkittävä keino pankin prosessin kehittämiseksi ja sisäisen viestinnän tehostamiseksi.

Vakavaraisuussääntelyn muutosten vaikutukset paikallispankille

Tutkielman tavoitteena on selvittää muuttuvan pankkisääntelyn vaikutukset vähittäispankkitoimintaa harjoittavalle paikallispankille vakavaraisuuden näkökulmasta. Vaikutuksia vakavaraisuuteen mitataan luottoriskin osalta, sen muodostaessa merkittävimmän osan kohdepankin vakavaraisuusvaatimuksesta. Tarkoituksena on selvittää käytössä olevan standardimenetelmän ja vaihtoehtoisen sisäisten luottoluokitusten menetelmän erot luottoriskin mittaamisessa ja vaikutukset vakavaraisuuteen sekä Basel II että Basel III-säännöksillä mitattuina. Tutkielmassa huomioidaan myös Basel III -säännöksen mukaiset uudet sääntelyinstrumentit ja analysoidaan niiden vaikutusta liiketoimintaan. Sekä Basel II että Basel III -säännöksellä mitattuna sisäisten luottoluokitusten menetelmä paransi kohdepankin vakavaraisuutta. Basel III -säännöksen suurimmat vaikutukset kohdistuivat kohdepankilla omien varojen laatuvaatimuksiin, jotka heikensivät vakavaraisuutta. Laatuvaatimuksista ja nousseista pääomavaatimuksista huolimatta kohdepankin vakavaraisuus säilyi hyvällä ja vaatimukset ylittävällä tasolla. Uusien sääntelyinstrumenttien vaatimukset täyttyivät nykyisellä taserakenteella vähimmäisomavaraisuusasteen ja pysyvän varainhankinnan vaatimuksen osalta. Maksuvalmiusvaatimuksen täyttämiseksi sijoitussalkkuun pitää tehdä muutoksia, minkä odotetaan vaikuttavan heikentävästi kohdepankin tulokseen.

How Is Credit Risk Estimated? Discussion and Evidence based on Cross-Industry Sample Utilizing the KMV Model

The purpose of this thesis is to focus on credit risk estimation. Different credit risk estimation methods and characteristics of credit risk are discussed. The study is twofold, including an interview of a credit risk specialist and a quantitative section. Quantitative section applies the KMV model to estimate credit risk of 12 sample companies from three different industries: automobile, banking and financial sector and technology. Timeframe of the estimation is one year. On the basis of the KMV model and the interview, implications for analysis of credit risk are discussed. The KMV model yields consistent results with the existing credit ratings. However, banking and financial sector requires calibration of the model due to high leverage of the industry. Credit risk is considerably driven by leverage, value and volatility of assets. Credit risk models produce useful information on credit worthiness of a business. Yet, quantitative models often require qualitative support in the decision-making situation.