Suomalaisten yritysten laajentuminen Intian ympäristöksektorille – haasteet ja mahdollisuudet

Tässä tutkielmassa pohditaan Intian talouden ympäristöongelmia sekä millaisia mahdollisuuksia kyseiset ongelmat tarjoavat suomalaisille yrityksille. Tarkoituksena on kokonaisvaltaisesti analysoida ja selvittää, millaisia tekijöitä suomalaisten yritysten tulee ottaa huomioon etabloituessaan Intian markkinoille. Päämääränä on myös analysoida Intian liiketoimintaympäristöä.

Viemärin päässä Kotkan kaupunki : Vesiensuojelun kehitys Kymijoen itäisen päähaaran suulla 1945-1970

The focus of this thesis is the marine environmental history of the eastern part and the estuary of the Kymi river from 1945 to 1970. There is no previous research on this area from an environmentally historical perspective, nor have many of the sources here discussed been previously used. Therefore the thesis expands academic understanding of local environmental processes and protection in and around the city of Kotka and the Kymi river. The thesis falls within the methodological field of socio-political history, as the research focus is centered on the local process of establishing the nature of environmental problems and solving them. The principal assumption has been that the city of Kotka, due to its ongoing expansion, was slow to respond to environmental hazards. The Kymi river was among the most degraded bodies of water during this period. Kotka on the other hand was a major center of wood processing industry and one of Finlands major industrial ports. In the past the river and its estuary had provided ample resources for fishers. It is this contradictory use of the environment that allows one to discuss the local struggle for the correct use of the environment. Primary sources include local and city archives, environmental studies, and legal documents linked with the above. The archives of the city of Kotka and of various private associations form the core sources. Environmental studies from the research period have been dealt with as sources to the local political power struggle. Alongside with current environmental research they also provide insight into the state of the environment. Another goals has been to accumulate environmental research for a future multidisciplinary study in this area. As a final conclusion it can be said that environmental degradation was widely understood as a problem only in the 1960s. The influential role of the city of Kotka however determined the pace with which these problems were then solved.

Cardiac function before and after treatment for various types of loading conditions and in myocardial restriction : A prospective study on pediatric patients with two- and three-dimensional echocardiography and measurement of serum natriuretic peptides

Background: The incidence of all forms of congenital heart defects is 0.75%. For patients with congenital heart defects, life-expectancy has improved with new treatment modalities. Structural heart defects may require surgical or catheter treatment which may be corrective or palliative. Even those with corrective therapy need regular follow-up due to residual lesions, late sequelae, and possible complications after interventions. Aims: The aim of this thesis was to evaluate cardiac function before and after treatment for volume overload of the right ventricle (RV) caused by atrial septal defect (ASD), volume overload of the left ventricle (LV) caused by patent ductus arteriosus (PDA), and pressure overload of the LV caused by coarctation of the aorta (CoA), and to evaluate cardiac function in patients with Mulibrey nanism. Methods: In Study I, of the 24 children with ASD, 7 underwent surgical correction and 17 percutaneous occlusion of ASD. Study II had 33 patients with PDA undergoing percutaneous occlusion. In Study III, 28 patients with CoA underwent either surgical correction or percutaneous balloon dilatation of CoA. Study IV comprised 26 children with Mulibrey nanism. A total of 76 healthy voluntary children were examined as a control group. In each study, controls were matched to patients. All patients and controls underwent clinical cardiovascular examinations, two-dimensional (2D) and three-dimensional (3D) echocardiographic examinations, and blood sampling for measurement of natriuretic peptides prior to the intervention and twice or three times thereafter. Control children were examined once by 2D and 3D echocardiography. M-mode echocardiography was performed from the parasternal long axis view directed by 2D echocardiography. The left atrium-to-aorta (LA/Ao) ratio was calculated as an index of LA size. The end-diastolic and end-systolic dimensions of LV as well as the end-diastolic thicknesses of the interventricular septum and LV posterior wall were measured. LV volumes, and the fractional shortening (FS) and ejection fraction (EF) as indices of contractility were then calculated, and the z scores of LV dimensions determined. Diastolic function of LV was estimated from the mitral inflow signal obtained by Doppler echocardiography. In three-dimensional echocardiography, time-volume curves were used to determine end-diastolic and end-systolic volumes, stroke volume, and EF. Diastolic and systolic function of LV was estimated from the calculated first derivatives of these curves. Results: (I): In all children with ASD, during the one-year follow-up, the z score of the RV end-diastolic diameter decreased and that of LV increased. However, dilatation of RV did not resolve entirely during the follow-up in either treatment group. In addition, the size of LV increased more slowly in the surgical subgroup but reached control levels in both groups. Concentrations of natriuretic peptides in patients treated percutaneously increased during the first month after ASD closure and normalized thereafter, but in patients treated surgically, they remained higher than in controls. (II): In the PDA group, at baseline, the end-diastolic diameter of LV measured over 2SD in 5 of 33 patients. The median N-terminal pro-brain natriuretic peptide (proBNP) concentration before closure measured 72 ng/l in the control group and 141 ng/l in the PDA group (P = 0.001) and 6 months after closure measured 78.5 ng/l (P = NS). Patients differed from control subjects in indices of LV diastolic and systolic function at baseline, but by the end of follow-up, all these differences had disappeared. Even in the subgroup of patients with normal-sized LV at baseline, the LV end-diastolic volume decreased significantly during follow-up. (III): Before repair, the size and wall thickness of LV were higher in patients with CoA than in controls. Systolic blood pressure measured a median 123 mm Hg in patients before repair (P < 0.001) and 103 mm Hg one year thereafter, and 101 mm Hg in controls. The diameter of the coarctation segment measured a median 3.0 mm at baseline, and 7.9 at the 12-month (P = 0.006) follow-up. Thicknesses of the interventricular septum and posterior wall of the LV decreased after repair but increased to the initial level one year thereafter. The velocity time integrals of mitral inflow increased, but no changes were evident in LV dimensions or contractility. During follow-up, serum levels of natriuretic peptides decreased correlating with diastolic and systolic indices of LV function in 2D and 3D echocardiography. (IV): In 2D echocardiography, the interventricular septum and LV posterior wall were thicker, and velocity time integrals of mitral inflow shorter in patients with Mulibrey nanism than in controls. In 3D echocardiography, LV end-diastolic volume measured a median 51.9 (range 33.3 to 73.4) ml/m² in patients and 59.7 (range 37.6 to 87.6) ml/m² in controls (P = 0.040), and serum levels of ANPN and proBNP a median 0.54 (range 0.04 to 4.7) nmol/l and 289 (range 18 to 9170) ng/l, in patients and 0.28 (range 0.09 to 0.72) nmol/l (P < 0.001) and 54 (range 26 to 139) ng/l (P < 0.001) in controls. They correlated with several indices of diastolic LV function. Conclusions (I): During the one-year follow-up after the ASD closure, RV size decreased but did not normalize in all patients. The size of the LV normalized after ASD closure but the increase in LV size was slower in patients treated surgically than in those treated with the percutaneous technique. Serum levels of ANPN and proBNP were elevated prior to ASD closure but decreased thereafter to control levels in patients treated with the percutaneous technique but not in those treated surgically. (II): Changes in LV volume and function caused by PDA disappeared by 6 months after percutaneous closure. Even the children with normal-sized LV benefited from the procedure. (III): After repair of CoA, the RV size and the velocity time integrals of mitral inflow increased, and serum levels of natriuretic peptides decreased. Patients need close follow-up, despite cessation of LV pressure overload, since LV hypertrophy persisted even in normotensive patients with normal growth of the coarctation segment. (IV): In children with Mulibrey nanism, the LV wall was hypertrophied, with myocardial restriction and impairment of LV function. Significant correlations appeared between indices of LV function, size of the left atrium, and levels of natriuretic peptides, indicating that measurement of serum levels of natriuretic peptides can be used in the clinical follow-up of this patient group despite its dependence on loading conditions.

Anterior cruciate ligament reconstruction with special reference to magnetic resonance imaging of the postoperative outcome

Anterior cruciate ligament (ACL) tear is a common sports injury of the knee. Arthroscopic reconstruction using autogenous graft material is widely used for patients with ACL instability. The grafts most commonly used are the patellar and the hamstring tendons, by various fixation techniques. Although clinical evaluation and conventional radiography are routinely used in follow-up after ACL surgery, magnetic resonance imaging (MRI) plays an important role in the diagnosis of complications after ACL surgery. The aim of this thesis was to study the clinical outcome of patellar and hamstring tendon ACL reconstruction techniques. In addition, the postoperative appearance of the ACL graft was evaluated using several MRI sequences. Of the 175 patients who underwent an arthroscopically assisted ACL reconstruction, 99 patients were randomized into patellar tendon (n=51) or hamstring tendon (n=48) groups. In addition, 62 patients with hamstring graft ACL reconstruction were randomized into either cross-pin (n=31) or interference screw (n=31) fixation groups. Follow-up evaluation determined knee laxity, isokinetic muscle performance and several knee scores. Lateral and anteroposterior view radiographs were obtained. Several MRI sequences were obtained with a 1.5-T imager. The appearance and enhancement pattern of the graft and periligamentous tissue, and the location of bone tunnels were evaluated. After MRI, arthroscopy was performed on 14 symptomatic knees. The results revealed no significant differences in the 2-year outcome between the groups. In the hamstring tendon group, the average femoral and tibial bone tunnel diameter increased during 2 years follow-up by 33% and 23%, respectively. In the asymptomatic knees, the graft showed homogeneous and low signal intensity with periligamentous streaks of intermediate signal intensity on T2-weighted MR images. In the symptomatic knees, arthroscopy revealed 12 abnormal grafts and two meniscal tears, each with an intact graft. Among 3 lax grafts visible on arthroscopy, MRI showed an intact graft and improper bone tunnel placement. For diagnosing graft failure, all MRI findings combined gave a specificity of 90% and a sensitivity of 81%. In conclusion, all techniques appeared to improve patients' performance, and were therefore considered as good choices for ACL reconstruction. In follow-up, MRI permits direct evaluation of the ACL graft, the bone tunnels, and additional disorders of the knee. Bone tunnel enlargement and periligamentous tissue showing contrast enhancement were non-specific MRI findings that did not signify ACL deficiency. With an intact graft and optimal femoral bone tunnel placement, graft deficiency is unlikely, and the MRI examination should be carefully scrutinized for possible other causes for the patients symptoms.

Kielitaitoa ja hyvinvointia. Selvitys kotona lapsiaan hoitavien maahanmuuttajavanhempien kotoutumista tukevan koulutuksen malleista

Kotona Suomessa-hanke (ESR) teetti selvityksen kotoutumista tukevan koulutuksen malleista, joissa pääasiallisena tai yhtenä keskeisenä kohderyhmänä ovat kotona lapsiaan hoitavat maahanmuuttajavanhemmat. Selvityksen tavoitteena oli muodostaa kokonaiskuva Suomessa järjestettävistä lastenhoidon sisältävistä koulutuksista sekä viitoittaa tietä kohti valtakunnallista toimintamallia kotona lasten kanssa olevien vanhempien kotoutumista tukevan koulutuksen osalta. Kotona lapsiaan hoitavien maahanmuuttajavanhempien kotoutumista tukevalla koulutuksella tarkoitetaan tässä selvityksessä sellaista koulutusta, joka mahdollistaa pienten lasten hoitamisen kotona ja kotoutumista tukevaan koulutukseen osallistumisen. Kyseessä on pääasiallisesti kielikoulutus, mutta usein koulutukseen liittyy muita kotoutumisen tukemiseen liittyviä elementtejä. Selvitystä varten tunnistettiin valtakunnallisesti 35 koulutusmallia, joista 9 valittiin tarkempaan tarkasteluun. Koulutusmallit pyrittiin valitsemaan siten, että eri maantieteelliset alueet olivat edustettuina ja että tarkasteltaviin malleihin valikoitui sekä kolmannen sektorin että kuntien järjestämiä koulutuksia. Selvityksessä koulutukset jäsennettiin kahteen kategoriaan eli kielitaidon kehitystä korostaviin ja sosiaalisia tavoitteita korostaviin koulutuksiin. Kielitaidon kehitystä korostavia malleja yhdistää tietynlainen kurssimuotoisuus ja kuntavetoisuus. Sosiaalisia tavoitteita korostavia malleja järjestävät erityisesti järjestöt matalan kynnyksen periaatteella. Kotona lapsiaan hoitaville maahanmuuttajavanhemmille suunnatuille koulutuksille on yhä lisääntyvää kysyntää tulevaisuudessa. Toiminnan kehittämistä ei voida ohjata yhdellä valtakunnallisella ratkaisulla, vaan koulutusten laajentuminen on riippuvaista kuntien aktiivisuudesta. Kuntien tulee oman tilannearvionsa perusteella tehdä ratkaisuja sopivista toimintamalleista. Rahoittamalla ja järjestämällä toimintaa kunta voi vaikuttaa koulutuksen tavoitteisiin, laatuun ja pitkäjänteisyyteen. Matalan kynnyksen toimintamuotojen aktivoiminen ja resursointi puolestaan on helpoin ja nopein tapa lisätä toiminnan volyymia.

Suomen turvallisuuspoliittisen ratkaisun lähtökohtia

Suomi luopui puolueettomuuspolitiikasta turvallisuuspoliittisena linjanaan kun se liittyi Euroopan unioniin ennen kaikkea turvallisuussyistä. Vaikka Suomi on EU-jäsenyyden myötä poliittisesti liittoutunut ja vaikka se on jatkuvasti laajentanut ja syventänyt yhteistyötään NATOn kanssa, Suomi on yhä sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on ollut poikkeuksellisen vakaa kylmän sodan jälkeen ennen kaikkea siksi, että maailman voimakkain suurvalta Yhdysvallat on yhä sotilaallisesti läsnä Euroopassa ja Euroopan integraatio on jatkunut ja syventynyt. Suomi on sitonut nykyisen turvallisuuspoliittisen linjansa turvallisuusympäristönsä pysyvyyteen. Viime vuosina NATOn laajentuminen entisen Neuvostoliiton alueelle on voimistanut läntisten suurvaltojen ja Venäjän välistä valtakamppailua ja turvallisuuskilpailua Suomen lähialueella. Viimeistään Ukrainan konflikti on tehnyt ajankohtaiseksi myös kysymyksen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta. Tässä artikkeliteoksessa turvallisuuspolitiikan asiantuntijat analysoivat keskeisimpien ulkoisten toimijoiden – EU:n, Ruotsin, Viron, Venäjän, Yhdysvaltojen ja NATOn – merkitystä Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vakaudelle ja Suomen turvallisuudelle sekä pohtivat, onko Suomen syytä muuttaa nykyistä turvallisuuspoliittista linjaansa turvallisuusympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kirjoittajat myös arvioivat Suomen mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen liittyviä etuja ja haittoja verrattuna nykyiseen turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun. Teoksen kirjoittajien toisistaan poikkeavat näkemykset Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vakaudesta, NATOn laajentumisen vaikutuksista Itämeren alueella, Venäjän valtapolitiikasta ja sen Suomelle muodostaman sotilaallisen uhan voimakkuudesta, NATOn pelotteen uskottavuudesta ja Yhdysvaltojen sitoutumisesta liittolaistensa puolustamiseen sekä Suomen NATO-jäsenyyden eduista ja haitoista valaisevat laajasti kysymystä Suomen turvallisuudesta ja turvallisuuspoliittisesta ratkaisusta. Suomelle sen geopoliittinen asema Venäjälle strategisesti elintärkeiden Kuolan alueen ja Pietari–Moskova-ydinalueen välittömässä läheisyydessä on ongelmallinen maan turvallisuuden kannalta. Suurvalta Venäjä onkin edelleen keskeisin Suomen turvallisuuteen ja turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun vaikuttava ulkoinen toimija. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomella on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus liittoutua Yhdysvaltojen kanssa NATO-jäsenyyden myötä Venäjän potentiaalista sotilaallista uhkaa vastaan. Toisaalta Suomella ei kuitenkaan ole ollut pakottavaa tarvetta siihen, koska se on välillisesti hyötynyt Yhdysvaltojen suurstrategiasta Euroopassa ja koska Venäjän valtapolitiikka on kohdistunut ennen kaikkea entisen Neuvostoliiton alueelle. Vaikka Ukrainan konflikti onkin lisännyt poliittista ja sotilaallista jännitettä Itämeren alueella, tämän teoksen perusteella on kuitenkin mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta siihen, pitäisikö Suomen sen turvallisuuspoliittisessa toimintaympäristössä tapahtuneen muutoksen seurauksena liittyä NATOn jäseneksi vai ei. Halutessaan Suomi voi siis edelleen jatkaa nykyisellä turvallisuuspoliittisella linjallaan sotilaallisesti liittoutumattomana valtiona, mutta samalla sen täytyy kuitenkin pitää myös sotilaallinen liittoutuminen avoimena turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona tulevaisuudessa.