Suomen turvallisuuspoliittisen ratkaisun lähtökohtia

Suomi luopui puolueettomuuspolitiikasta turvallisuuspoliittisena linjanaan kun se liittyi Euroopan unioniin ennen kaikkea turvallisuussyistä. Vaikka Suomi on EU-jäsenyyden myötä poliittisesti liittoutunut ja vaikka se on jatkuvasti laajentanut ja syventänyt yhteistyötään NATOn kanssa, Suomi on yhä sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on ollut poikkeuksellisen vakaa kylmän sodan jälkeen ennen kaikkea siksi, että maailman voimakkain suurvalta Yhdysvallat on yhä sotilaallisesti läsnä Euroopassa ja Euroopan integraatio on jatkunut ja syventynyt. Suomi on sitonut nykyisen turvallisuuspoliittisen linjansa turvallisuusympäristönsä pysyvyyteen. Viime vuosina NATOn laajentuminen entisen Neuvostoliiton alueelle on voimistanut läntisten suurvaltojen ja Venäjän välistä valtakamppailua ja turvallisuuskilpailua Suomen lähialueella. Viimeistään Ukrainan konflikti on tehnyt ajankohtaiseksi myös kysymyksen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta. Tässä artikkeliteoksessa turvallisuuspolitiikan asiantuntijat analysoivat keskeisimpien ulkoisten toimijoiden – EU:n, Ruotsin, Viron, Venäjän, Yhdysvaltojen ja NATOn – merkitystä Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vakaudelle ja Suomen turvallisuudelle sekä pohtivat, onko Suomen syytä muuttaa nykyistä turvallisuuspoliittista linjaansa turvallisuusympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kirjoittajat myös arvioivat Suomen mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen liittyviä etuja ja haittoja verrattuna nykyiseen turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun. Teoksen kirjoittajien toisistaan poikkeavat näkemykset Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vakaudesta, NATOn laajentumisen vaikutuksista Itämeren alueella, Venäjän valtapolitiikasta ja sen Suomelle muodostaman sotilaallisen uhan voimakkuudesta, NATOn pelotteen uskottavuudesta ja Yhdysvaltojen sitoutumisesta liittolaistensa puolustamiseen sekä Suomen NATO-jäsenyyden eduista ja haitoista valaisevat laajasti kysymystä Suomen turvallisuudesta ja turvallisuuspoliittisesta ratkaisusta. Suomelle sen geopoliittinen asema Venäjälle strategisesti elintärkeiden Kuolan alueen ja Pietari–Moskova-ydinalueen välittömässä läheisyydessä on ongelmallinen maan turvallisuuden kannalta. Suurvalta Venäjä onkin edelleen keskeisin Suomen turvallisuuteen ja turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun vaikuttava ulkoinen toimija. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomella on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus liittoutua Yhdysvaltojen kanssa NATO-jäsenyyden myötä Venäjän potentiaalista sotilaallista uhkaa vastaan. Toisaalta Suomella ei kuitenkaan ole ollut pakottavaa tarvetta siihen, koska se on välillisesti hyötynyt Yhdysvaltojen suurstrategiasta Euroopassa ja koska Venäjän valtapolitiikka on kohdistunut ennen kaikkea entisen Neuvostoliiton alueelle. Vaikka Ukrainan konflikti onkin lisännyt poliittista ja sotilaallista jännitettä Itämeren alueella, tämän teoksen perusteella on kuitenkin mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta siihen, pitäisikö Suomen sen turvallisuuspoliittisessa toimintaympäristössä tapahtuneen muutoksen seurauksena liittyä NATOn jäseneksi vai ei. Halutessaan Suomi voi siis edelleen jatkaa nykyisellä turvallisuuspoliittisella linjallaan sotilaallisesti liittoutumattomana valtiona, mutta samalla sen täytyy kuitenkin pitää myös sotilaallinen liittoutuminen avoimena turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona tulevaisuudessa.

Finland renounced neutrality as its official security policy when it joined the European Union for security reasons. Even though Finland now as a member of the European Union is in a political alliance and, even though it has continuously expanded and deepened its cooperation with NATO, Finland still remains a militarily non-aligned country. Finland’s security environment has been exceptionally stable after the cold war primarily because the world’s strongest great power, the United States of America, still maintains a military presence in Europe and because Europe’s integration has continued and deepened. Finland has anchored its present security policy to the stability of its security environment. The expansion of NATO into the former Soviet Union area in recent years has stoked the power struggle between Western great powers and Russia and their security rivalry in Finland’s neighbouring region. It was the Ukrainian conflict that brought the question of Finland’s military alliance to the fore. In this collection of articles, experts on security policy analyse what effect the most central external actors – the EU, Sweden, Estonia, Russia, the United States and NATO – have on the stability of Finland’s security environment and on Finland’s security, and they discuss whether Finland should change its current security policy because of the changes that have happened in its security environment. The authors also assess the possible pros and cons of Finland becoming militarily aligned compared to its present security policy. The authors have diverging views on the stability of Finland’s security environment, on how NATO expansion affects the Baltic Sea region, on Russia’s power politics and on its military threat to Finland, on how credible NATO deterrence really is, on how committed the United States is to defend its allies and on the pros and cons of Finland’s NATO membership. It is precisely this divergence that sheds light on Finland’s security and security policy solution. Finland’s geopolitical position in the immediate vicinity of the strategically vital Kola Peninsula and Russia’s core area formed by St Petersburg and Moscow is a problem in terms of the country’s security. Great power Russia remains the external player that exerts the biggest influence on Finland’s security and security policy. Ever since the Soviet Union collapsed, Finland has had a unique opportunity to form an alliance with the United States by becoming a NATO member, to guard against the potential military threat posed by Russia. On the other hand, Finland has not had a pressing need to become a member of NATO because it has indirectly benefited from U.S. grand strategy in Europe and because Russia has directed its power politics to the region of the former Soviet Union in particular. Even though the conflict in Ukraine has increased political and military tensions in the Baltic Sea region, this book in itself cannot provide a clear-cut answer as to whether Finland should join NATO or not because of the changed security environment. If it wants to, Finland can keep its security policy unchanged and remain a military non-aligned country. At the same time, however, it does have to keep the option of military alignment open.