Viemärin päässä Kotkan kaupunki : Vesiensuojelun kehitys Kymijoen itäisen päähaaran suulla 1945-1970

The focus of this thesis is the marine environmental history of the eastern part and the estuary of the Kymi river from 1945 to 1970. There is no previous research on this area from an environmentally historical perspective, nor have many of the sources here discussed been previously used. Therefore the thesis expands academic understanding of local environmental processes and protection in and around the city of Kotka and the Kymi river. The thesis falls within the methodological field of socio-political history, as the research focus is centered on the local process of establishing the nature of environmental problems and solving them. The principal assumption has been that the city of Kotka, due to its ongoing expansion, was slow to respond to environmental hazards. The Kymi river was among the most degraded bodies of water during this period. Kotka on the other hand was a major center of wood processing industry and one of Finlands major industrial ports. In the past the river and its estuary had provided ample resources for fishers. It is this contradictory use of the environment that allows one to discuss the local struggle for the correct use of the environment. Primary sources include local and city archives, environmental studies, and legal documents linked with the above. The archives of the city of Kotka and of various private associations form the core sources. Environmental studies from the research period have been dealt with as sources to the local political power struggle. Alongside with current environmental research they also provide insight into the state of the environment. Another goals has been to accumulate environmental research for a future multidisciplinary study in this area. As a final conclusion it can be said that environmental degradation was widely understood as a problem only in the 1960s. The influential role of the city of Kotka however determined the pace with which these problems were then solved.

Työ käsittelee Kymijoen itäisen suuhaaran vesistöympäristöhistoriaa vuosina 1945-1970. Tätä aluetta ei ole aiemmin tutkittu ympäristöhistoriallisesti, eikä monia tässä tutkimuksessa käytettyjä lähdeaineistoja ole käytetty aiemmassa historiantutkimuksessa. Tutkimuksessa on kartoitettu paikallisia ympäristöhistoriallisia lähdeaineistoja ja näiden avulla syvennetty Kotkan kaupungin ja Kymijoen osalta ymmärrystä Suomalaisen vesistönsuojelun kehityksestä. Tutkimus asettuu yhteiskuntatieteellisen ympäristöhistoriantutkimuksen traditioon. Tutkimuskohteena on ympäristöongelmien määrittelyprosessi paikallisella tasolla ja vesiensuojelun kehitys. Tutkimuksen lähtöoletuksena on ollut se, että Kotkan kaupungin läpi tutkimusaikavälin jatkunut laajentuminen hidasti vesiensuojeluun ryhtymistä asettamalla kaupungille huomattavia rasitteita. Kymijoki oli 1900-luvun puolivälissä yksi Suomen saastuneimmista vesistöistä. Kotkan kaupunki on puunjalostusteollisuuden keskittymä ja yksi teollisuuden tärkeimmistä vientisatamista. Ennen tätä Kymijoki taas oli kuulu kalastuksestaan. Kotkan alueella voi näin tarkastella ympäristön saastumisen aiheuttamaa yhteiskunnallista valtataistelua siitä, kuka päättää ympäristön käytöstä. Tutkimuksen ensisijaiset lähdeaineistot koostuvat alueellisten toimijoiden arkistoaineistoista ja tutkimusalueella tutkimusaikavälillä suoritetuista vesistötutkimuksista, sekä niihin liittyvien katselmuksien asiakirjoista. Erityisen tärkeitä ovat Kotkan kaupungin viralliset sekä yksityisten yhdistysten kokoelmat. Luonnontieteelliset tutkimukset on sijoitettu toteutusaikaansa ja osaksi omaa syntyhistoriaansa. Tutkimuskirjallisuuden valossa tätä aineistoa on käytetty luomaan kuva ympäristön tilasta tutkimusalueella ja –aikavälillä. Vuosikymmenien saatossa kertynyttä aineistoa kartoittamalla on luotu lähtökohta tulevia monitieteellisiä tutkimusprojekteja varten. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että Kotkassa vesistön saastuminen ymmärrettiin laajalti ympäristöongelmaksi vasta 1960-luvulla. Kaupungin vahva asema määräsi paikallisesti vesiensuojelun kehityksen tahdin.