Anterior cruciate ligament reconstruction with special reference to magnetic resonance imaging of the postoperative outcome

Anterior cruciate ligament (ACL) tear is a common sports injury of the knee. Arthroscopic reconstruction using autogenous graft material is widely used for patients with ACL instability. The grafts most commonly used are the patellar and the hamstring tendons, by various fixation techniques. Although clinical evaluation and conventional radiography are routinely used in follow-up after ACL surgery, magnetic resonance imaging (MRI) plays an important role in the diagnosis of complications after ACL surgery. The aim of this thesis was to study the clinical outcome of patellar and hamstring tendon ACL reconstruction techniques. In addition, the postoperative appearance of the ACL graft was evaluated using several MRI sequences. Of the 175 patients who underwent an arthroscopically assisted ACL reconstruction, 99 patients were randomized into patellar tendon (n=51) or hamstring tendon (n=48) groups. In addition, 62 patients with hamstring graft ACL reconstruction were randomized into either cross-pin (n=31) or interference screw (n=31) fixation groups. Follow-up evaluation determined knee laxity, isokinetic muscle performance and several knee scores. Lateral and anteroposterior view radiographs were obtained. Several MRI sequences were obtained with a 1.5-T imager. The appearance and enhancement pattern of the graft and periligamentous tissue, and the location of bone tunnels were evaluated. After MRI, arthroscopy was performed on 14 symptomatic knees. The results revealed no significant differences in the 2-year outcome between the groups. In the hamstring tendon group, the average femoral and tibial bone tunnel diameter increased during 2 years follow-up by 33% and 23%, respectively. In the asymptomatic knees, the graft showed homogeneous and low signal intensity with periligamentous streaks of intermediate signal intensity on T2-weighted MR images. In the symptomatic knees, arthroscopy revealed 12 abnormal grafts and two meniscal tears, each with an intact graft. Among 3 lax grafts visible on arthroscopy, MRI showed an intact graft and improper bone tunnel placement. For diagnosing graft failure, all MRI findings combined gave a specificity of 90% and a sensitivity of 81%. In conclusion, all techniques appeared to improve patients' performance, and were therefore considered as good choices for ACL reconstruction. In follow-up, MRI permits direct evaluation of the ACL graft, the bone tunnels, and additional disorders of the knee. Bone tunnel enlargement and periligamentous tissue showing contrast enhancement were non-specific MRI findings that did not signify ACL deficiency. With an intact graft and optimal femoral bone tunnel placement, graft deficiency is unlikely, and the MRI examination should be carefully scrutinized for possible other causes for the patients symptoms.

Urheilu ja vapaa-ajan liikunta ovat tavallisimpia polvivammojen aiheuttajia. Polven eturistiside on tärkein polvinivelen tukevuuteen vaikuttava rakenne, jonka vaurio voi johtaa polven löysyyteen ja pettämisen tunteeseen. Nykyisin suositaan eturistisiteen leikkaushoitoa, mikäli potilas on nuori tai liikunnallsesti aktiivinen ja haluaa jatkaa liikkumista samalla tasolla kuin ennen vammaa. Vaurioitunut eturistiside korvataan polvilumpio- tai polven koukistajajänteillä tähystystekniikalla tapahtuvassa leikkauksessa. Kliininen tutkimus sekä röntgenkuvaus ovat tavallisesti käytössä leikkauksen jälkeisessä seurannassa. Magneettikuvausta voidaan myös käyttää, mikäli polvessa esiintyy kipua tai pettämistä leikkauksen jälkeen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää neljän eri eturistisideleikkaustekniikan tulokset sekä arvioida magneettikuvauksen soveltuvuus leikkauksen jälkeiseen diagnostiikkaan. Sairaala ORTONissa tehtiin polven eturistisiteen korjausleikkaus 175 potilaalle. Potilaat satunnaistettiin neljään eri ryhmään riippuen käytetystä leikkaustekniikasta. Kahden vuoden seurannassa kaikilla tekniikoilla saavutettiin hyvä leikkaustulos, eikä ryhmien kesken ollut merkittäviä eroja. Yli 80 % potilaista oli tyytyväisiä leikkaustulokseen kansainvälisen polvipisteytyksen mukaan arvioituna. Osalle leikkauspotilaista tehtiin polven magneettikuvaus Meilahden sairaalassa käyttäen useita eri kuvaustekniikoita. Tutkimuksen johtopäätös oli, että eturistisiteen repeämä pystytään menestyksellisesti hoitamaan tähystysleikkauksella. Röntgenkuvissa nähtävä porakanavien laajentuminen ei huononna leikkaustulosta. Normaalin eturistisidesiirteen ilmentymä on magneettikuvauksella vaihteleva. Mikäli leikkauksen jälkeen polvessa esiintyy vaivoja, on syynä useimmiten uusi vamma tai porakanavien väärä sijainti. Magneettikuvauksella pystytään tarkasti arvioimaan eturistisidesiirteen kiinittyminen, porakanavien sijainti sekä polvinivelen muut mahdolliset poikkeavuudet.