The connection between on-farm assessed welfare (A-index) and production parameters of the sows

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilalla määritetyn hyvinvoinnin yhteyttä emakoiden tuotantotuloksiin. Hyvinvointia arvioitiin suomalaisen hyvinvointi-indeksin, A-indeksi, avulla. Tuotantotuloksina käytettiin kahta erilaista tuotosaineistoa, jotka molemmat pohjautuivat kansalliseen tuotosseuranta aineistoon. Hyvinvointimääritykset tehtiin 30 porsastuotantosikalassa maaliskuun 2007 aikana. A-indeksi koostuu kuudesta kategoriasta ’liikkumismahdollisuudet’, ’alustan ominaisuudet’, ’sosiaaliset kontaktit’, ’valo, ilma ja melu’, ’ruokinta ja veden saanti’ sekä ’eläinten terveys ja hoidon taso’. Jokaisessa kategoriassa on 3-10 pääosin ympäristöperäistä muuttujaa, jotka vaihtelevat osastoittain. Maksimipistemäärä osastolle on 100. Hyvinvointimittaukset tehtiin porsitus-, tiineytys- ja joutilasosastoilla. Erillisten tiineytysosastojen pienen lukumäärän takia (n=7) tilakohtaiset tiineytys- ja joutilasosastopisteet yhdistettiin ja keskiarvoja käytettiin analyyseissä. Yhteyksiä tuotokseen tutkittiin kahden eri aineiston avulla 1) Tilaraportti aineisto (n=29) muodostuu muokkaamattomista tila- ja tuotostuloksista tilavierailua edeltävän vuoden ajalta, 2) POTSIaineisto (n=30) muodostuu POTSI-ohjelmalla (MTT) muokatusta tuotantoaineistosta, joka sisältää managementtiryhmän (tila, vuosi, vuodenaika) vaikutuksen ensikoiden ja emakoiden pahnuekohtaiseen tuotokseen. Yhteyksiä analysointiin korrelaatio- ja regressioanalyysien avulla. Vaikka osallistuminen tutkimukseen oli vapaaehtoista, molempien tuotantoaineistojen perusteella tutkimustilat edustavat keskituottoista suomalaista sikatilaa. A-indeksin kokonaispisteet vaihtelivat välillä 37,5–64,0 porsitusosastolla ja 39,5–83,5 joutilasosastolla. Tilaraporttiaineistoa käytettäessä paremmat pisteet porsitusosaston ’eläinten terveys ja hoidon taso’ -kategoriasta lyhensivät eläinten lisääntymissykliä, lisäsivät syntyvien pahnueiden ja porsaiden määrää sekä alensivat kuolleena syntyneiden lukumäärää. Regressiomallin mukaan ’eläinten terveys ja hoidon taso’ -kategoria selitti syntyvien porsaiden lukumäärän, porsimisvälin pituuden sekä keskiporsimiskerran vaihtelua. Paremmat pisteet joutilasosaston ’liikkumismahdollisuudet’ kategoriasta alensivat syntyneiden pahnueiden sekä syntyneiden että vieroitettujen porsaiden lukumäärää. Regressiomallin mukaan ensikkopahnueiden osuus ja ”liikkumismahdollisuudet” kategorian pisteet selittivät vieroitettujen porsaiden lukumäärän vaihtelua. POTSI-aineiston yhteydessä kuolleena syntyneiden porsaiden lukumäärän aleneminen oli ensikoilla yhteydessä parempiin porsitusosaston ’sosiaalisiin kontakteihin’ ja emakoilla puolestaan joutilasosaston parempiin ’eläinten terveys ja hoidon taso’ pisteisiin. Kahden eri tuotantoaineiston avulla saadut tulokset erosivat toisistaan. Seuraavissa tutkimuksissa onkin suositeltavampaa käyttää Tilaraporttiaineistoja, joissa tuotokset ilmoitetaan vuosikohtaisina. Tämän tutkimuksen perusteella hyvinvoinnilla ja tuotoksella on yhteyksiä, joilla on myös merkittävää taloudellista vaikutusta. Erityisesti hyvä eläinten hoito ja eläinten terveys lisäävät tuotettujen porsaiden määrää ja lyhentävät lisääntymiskiertoa. Erityishuomiota tulee kiinnittää vapaana olevien joutilaiden emakoiden sosiaaliseen stressiin ja rehunsaannin varmistamiseen kaikille yksilöille.

Kesämökkikäynnin virkistysarvon määrittäminen matkakustannusmenetelmällä

Tämän tutkielman tarkoituksena on määrittää kesämökkikäynnin virkistysarvo. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu, vaikka kesämökkeily on merkittävä osa suomalaista elämää. Kesämökkikäynnin virkistysarvo tarkoittaa hyötyä, jonka yksilö saa kesämökillä virkistäytymisestä. Virkistäytyminen kesämökillä pitää sisällään kaiken kesämökillä ja sen ympäristössä tapahtuvan harrastamisen ja rentoutumisen. Koska ympäristö on tärkeässä osassa mökillä virkistäytymisessä, tässä tutkielmassa on lisäksi tarkoitus tutkia, kuinka mökkiympäristön ominaisuudet vaikuttavat virkistysarvoon. Tarkasteltavina ympäristön ominaisuuksina ovat virkistäytymisen estävät leväkukinnot ja mökin rannattomuus. Koska mökkeily toisaalta myös kuormittaa ympäristöä, tutkielmassa tutkitaan myös, kuinka sähköistys, ympäristöä kuormittava kesämökin ominaisuus, vaikuttaa virkistysarvoon. Virkistysarvo on markkinaton hyöty, joten sen määrittämiseen on käytettävä jotain markkinattomien hyödykkeiden arvottamismenetelmää. Tässä työssä arvottaminen tapahtuu matkakustannusmenetelmällä, jota käytetään yleisesti ympäristön tarjoamien virkistyspalveluiden taloudelliseen arvottamiseen. Kesämökkikäyntien kysyntää kuvaava matkakustannusmallin ekonometrinen mallintaminen suoritetaan negatiivisella binomimallilla. Tutkielman tulosten mukaan noin neljän päivän pituinen käynti sähköistetyllä kesämökillä, jossa on ranta eivätkä levät häiritse virkistäytymistä, tuottaa 167-205 euron suuruisen virkistyshyödyn. Virkistäytymisen estävät leväkukinnot laskevat arvoa 40 prosentilla ja mökin rannattomuus 45 prosentilla. Käynti sähköistetyllä mökillä tuottaa 3-5 prosenttia korkeamman virkistyshyödyn kuin käynti sähköistämättömällä mökillä. Suomessa kesän aikana tehtävien mökkikäyntien yhteenlaskettu virkistyshyöty on 430-530 miljoonaa, jos mökillä on ranta, jossa levistä ei ole haittaa. Häiritsevät leväkukinnot laskevat yhteenlaskettua virkistyshyötyä 30 miljoonalla ja rannattomuus 10-20 miljoonalla. Sähköistys nostaa yhteenlaskettua virkistyshyötyä 20-30 miljoonalla eurolla.

Hyvinvoinnin ja edistymisen kuvaaminen yhdistelmäindikaattorilla : Suomen kestävän yhteiskunnan indeksin laskenta

Hyvinvointi koostuu paitsi taloudellisista tekijöistä, myös monista muista ulottuvuuksista. Terveyden, koulutuksen, tasa-arvon sekä yhteiskunnan tarjoaman vapauden ja turvan lisäksi pitkän tähtäimen hyvinvointiin vaikuttavat erityisesti ympäristön tila ja se kuinka kestävän kehityksen mukaista on talouden toiminta. Hyvinvoinnin ollessa näinkin moniulotteinen ilmiö on sen mittaaminen hyvin haastavaa ja siksi hyvinvoinnin mittaaminen on ollut pitkään varsin kehittymätöntä. Taloustieteen teoriapohjan kehittyminen, länsimaisten yhteiskuntien uudet haasteet ja politiikan teon painopisteen siirtyminen kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen ovat nostaneet hyvinvoinnin mittaamisen kehittämisen erääksi lähivuosien tärkeimmäksi painopisteeksi Euroopan unionissa. Tässä tutkimuksessa käsitellään hyvinvoinnin mittaamista erityisesti taloustieteen näkökulmasta. Tutkimuksessa esitellään erilaisia hyvinvoinnin mittaamisen menetelmiä ja syvennytään tarkemmin varsinkin niin sanottuihin yhdistelmäindikaattoreihin. Erityisesti pohditaan yhdistelmäindikaattoreiden taloustieteellistä teoriapohjaa, tutustutaan yhdistelmäindikaattoreiden käytössä ilmeneviin haasteisiin ja testataan yhdistelmäindikaattorin soveltamista käytännössä. Hyvinvoinnin mittarina on käytetty Sustainable Society Index –yhdistelmäindikaattoria (SSI), joka aggregoi yhteen 24 eri ihmisten hyvinvointiin, ympäristön tilaan ja taloudelliseen hyvinvointiin liittyvää muuttujaa. Indikaattori on laskettu tutkimuksessa Suomelle ensimmäistä kertaa vuosille 1975 – 2008. Samaan aikaan tämän tutkimuksen kanssa SSI:n kehittäjät ovat laskeneet SSI:n Hollannille samoille vuosille. Tutkimuksen mukaan yhdistelmäindikaattoreiden teoriapohja on varsin vajavainen. Niiden soveltamisessa suurimmat haasteet liittyvät riittävän ajantasaisen ja luotettavan tilastotiedon saatavuuteen. Toisaalta yhdistelmäindikaattoreiden etuna on, että niihin on monia muita hyvinvoinnin mittareita helpompi sisällyttää laaja kirjo erilaisia hyvinvoinnin osa-alueiden kehitystä kuvaavia muuttujia, kun yhteistä mittayksikköä ei tarvita. Näin ne pystyvät ottamaan muita seurantavälineitä kattavammin huomioon hyvinvoinnin eri osa-alueita. SSI:n mukaan Suomessa hyvinvointi on kaiken kaikkiaan hieman laskenut tarkasteluajanjaksolla. Hyvinvointi kasvoi 1990-luvun alun lamaan asti, jolloin hyvinvoinnissa tapahtui suuri notkahdus. Tämän jälkeen suunta on ollut taas kasvava, joskaan ennen lamaa vallinnutta hyvinvoinnin tasoa ei ole vieläkään saavutettu. Tulosten mukaan Suomessa hyvinvointi on paremmalla tasolla kuin Hollannissa. Kuitenkin hyvinvoinnin kasvu on Hollannissa ollut tarkasteluajanjaksolla nopeampaa ja ero maiden välillä on koko ajan kaventunut. Tutkimuksen lopussa tehdään ehdotuksia kuinka hyvinvoinnin mittareita ja etenkin SSI:ä tulisi jatkossa kehittää, jotta ne soveltuisivat paremmin juuri Suomen hyvinvoinnin mittaamiseen.

Takuukustannusten määrittäminen sekä takuuaikaisten petosten kustannukset

Työn tavoitteena on selventää takuun yleisiä periaatteita ja esittää lukijalle kattavasti erilaiset takuumallit ja -politiikat. Tavoitteena on, että lukija ymmärtää takuun osana isompaa kokonaisuutta ja kuinka takuuta voidaan käyttää markkinoinnin keinona. Työssä tuodaan esille myös takuuaikaisten petosten ominaispiirteitä, sekä pohditaan takuuaikaisten petosten aiheuttamia kustannuksia. Työ on kirjallisuuskatsaus, joka on laadittu pääosin takuuta ja takuukustannuksia käsittelevän kirjallisuuden sekä aiheeseen liittyvien tieteellisten artikkeleiden pohjalta. Petoksista on hyvin vähän löydettävissä tieteellisiä julkaisuja, joten petosten ja niiden kustannusten käsittely pohjautuu pääasiassa uutisiin ja erilaisiin aihetta käsitteleviin ammatillisiin internetlähteisiin. Tuloksena voidaan todeta takuun ja takuukustannusten olevan hyvin monipuolinen ja haastava kokonaisuus. Yrityksille onkin tärkeää hallita tuotteidensa takuita ja tarkkailla niistä aiheutuneita kustannuksia. Toisaalta yrityksille avautuu takuun kautta loistavia mahdollisuuksia parantaa myyntiään, jos takuuta saadaan käytettyä markkinoinnissa apuna. Takuun ja hinnan optimointi on monimutkaisista malleista johtuen haastavaa, mutta toisaalta niillä voidaan saavuttaa merkittävää kilpailuetua kilpailijoihin nähden. Takuukustannusten ymmärtäminen ja hallitseminen vaatii paljon resursseja ja matemaattisten mallien käyttö on haastavaa ja siksi yritysten täytyy tehdä kompromisseja resurssien käytön suhteen. Lisäksi petosten todettiin aiheuttavan vuosittain merkittävästi kustannuksia valmistajille. Joidenkin lähteiden mukaan jopa 10–15% takuukustannuksista on petoksellisesti aiheutettuja.

Hybridituotannonohjauksen määrittäminen ja toteutusmallit

Kandidaatintyön tarkoituksena on tarkastella hybridituotannonohjausmallin muodostamista sekä käytännön toteutusta kirjallisten lähteiden pohjalta. Työ pyrkii soveltamaan kirjallisuuskatsausta ikkuna- ja ovivalmistukseen. Soveltavan osuuden tavoitteena on selvittää pystytäänkö alalla hyödyntämään hybridituotannonohjausta ja miten sen mahdollinen toteutus tapahtuisi. Kirjallisuudesta selviää kuinka tuotteet jaotellaan tuotannonohjausmuotoihin ja millä mahdollisilla malleilla hybridituotantoa voidaan ohjata käytännössä. Kandidaatintyön soveltavaan osaan kuuluu ikkuna- ja ovivalmistajille lähetettävä kysely, jonka tavoitteena on selvittää miten tuotantoa ohjataan ja mitkä tekijät vaikuttavat tuotannonohjausmuodon valintaan. Tuloksista selviää, että suomalaiset ikkunavalmistajat valmistavat tuotteensa tilausohjautuvasti, koska tuotevariaatioiden määrä on korkea ja asiakkaiden toimitusaikavaatimukset mahdollistavat pidemmät toimitusajat. Tästä syystä esimerkkiyritykseksi valikoitui kiinalainen ovivalmistaja, joka ohjaa tuotantoaan varasto-ohjautuvasti. Kandidaatintyön soveltavasta osiosta selvisi, että tällaisessa tapauksessa hybridituotannonohjauksen keinoin voidaan saavuttaa säästöjä varastonpitokustannuksissa ilman, että toimitusajat kasvavat asiakkaan kannalta liikaa. Kandidaatintyön tuloksia ei kuitenkaan voida soveltaa automaattisesti koko alalle yrityskohtaisten erojen takia, jonka takia hybridituotannon soveltuvuus tulisi aina tarkastella yrityskohtaisesti. Mikäli yritys valmistaa edes osan tuotannostaan varasto-ohjautuvasti, on mahdollista että hybridituotannonohjauksella voidaan saada aikaan säästöjä varastonpitokustannuksissa.

Hiukkasten leijutusominaisuuksien määrittäminen

Leijuttaminen on tärkeä tekniikan sovellus energiantuotannossa. Leijutusreaktorin suunnittelussa ongelmana on kuitenkin oikeiden leijutusnopeuksien käyttäminen halutun tuloksen saamiseksi. Eri korrelaatiot leijutusnopeuksille antavat hyvinkin erilaisia vastauksia, jolloin niitä on vertailtava ja niistä on valittava paras tilanteen mukaan. Leijuttamista tapahtuu, kun hienojakoisesta aineesta koostuvan kerroksen alapuolelta puhalletaan kaasua sen läpi. Leijutusnopeuden ja leijutettavan aineen perusteella leijutilat jaetaan eri tyyppeihin ja niitä kuvaavat erilaiset referenssinopeudet. Nopeuksista tärkeimmät ovat minimileijutusnopeus, terminaalinopeus sekä siirtymäaluenopeus. Eri leijutustilat ja -nopeudet sekä aineen koosta ja tiheydestä kertovat tekijät, Geldart-luokat, voidaan koota yhdeksi diagrammiksi. Diagrammi on dimensiottomien muuttujien ansiosta universaali ja täten hyvin käyttökelpoinen työkalu leijutusnopeuksia ja -tiloja määritettäessä. Työssä esitetyn teorian pohjalta tehty laskentatyökalu hyödyntää Matlabia ja Exceliä. Se vertailee eri leijutuskorrelaatioita ja valitsee niistä tilanteen mukaan parhaan. Lisäksi se havainnollistaa vallitsevaa leijutilaa piirtämällä pisteen Excelissä tehtyyn leijutila-diagrammiin. Laskentatyökalu näyttää, että korrelaatioiden välillä on suuriakin eroja. Terminaalinopeuteen vaikuttaa suuresti partikkelin muoto, joten sen olettaminen palloksi voi antaa moninkertaisen nopeuden todellisuuteen nähden. Siirtymäaluenopeudelle on eri tuloksia antavia mittausmenetelmiä, jolloin korrelaatiotkin antavat toisistaan suuresti poikkeavia tuloksia.

Hyvinvoinnin nettineuvola yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteena synnyttävien naisten liikuntakäyttäytymisen edistämisessä

Yhä kasvava väestön ylipainoisuus ja siitä johtuvat terveyshaitat korostavat liikuntakäyttäytymisen edistämisen tärkeyttä yhteiskunnassa sekä haastavat yhteiskuntaa löytämään uusia keinoja liikuntakäyttäytymisen kohderyhmälähtöiselle edistämiselle. Erityisesti synnyttävien naisten liikuntakäyttäytymisen edistämisen merkitys on korostunut yhteiskunnassa, sillä liikunnalla voidaan tehokkaasti tukea painonhallintaa raskauden aikana sekä saavuttaa monia terveyshyötyjä terveessä raskaudessa. Hyödyn saajina ovat tällöin sekä synnyttävä nainen että lapsi sekä viime kädessä yhteiskunta terveydenhuollon kustannusten vähenemisen kautta. Tämä tutkielma ottaa kohderyhmän liikuntakäyttäytymistä edistävien ja sitä tukevien olosuhteiden kehittämisen tarkastelun kohteeksi, ja siksi tutkielmassa tarkastellaan hyvinvoinnin nettineuvolan mahdollisuuksia yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteena. Tässä laadullisessa tutkielmassa haettiin vastauksia tutkimusongelmaan teoreettisen viitekehyksen ja empiirisen tapaustutkimuksen kautta. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostettiin pääasiassa yhdistämällä yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteen viitekehys ymmärrykseen kohderyhmän liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuskohteena toimivasta Babyfit-verkkopalvelusta kerättiin empiiristä aineistoa havainnoimalla palvelun sisältöä sekä haastattelemalla palvelun sisällöstä vastaavaa henkilöä. Aineistosta tunnistettiin teoriaohjaavasti yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteen tasoja kuvaavia elementtejä, joita tarkasteltiin lisäksi kohderyhmän näkökulmasta. Tämän jälkeen teoreettista viitekehystä käytettiin apuna vietäessä aineiston pohjalta tehtyjä tulkintoja yleisemmälle teoreettiselle tasolle. Tämä tutkielma tunnisti seuraavia nettineuvolan keskeisimpiä mahdollisuuksia yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteena: liikkumisen tueksi tarvittava tieto ja tuki voidaan tuoda kohderyhmän saataville sen arvostamassa luotettavassa ja helpossa muodossa, kohderyhmää voidaan auttaa ottamaan ensimmäinen askel kohti aktiivisia elintapoja madaltamalla sen kokemaa kynnystä harrastaa liikuntaa sekä mahdollistamalla käyttäytymisen kokeileminen ja ylläpitäminen, kohderyhmä voidaan aktiivisesti ottaa mukaan yhteiskunnallisen markkinoinnin tuotteen arvonluontiin lisäämällä mahdollisuuksia vuorovaikutukseen ja resurssien vaihtoon palvelussa, liikkumista voidaan vahvistaa tukemalla kohderyhmän hyvinvointia kokonaisvaltaisesti raskauden aikana ja sen jälkeen. Hyvinvoinnin nettineuvolan mahdollisuudet edistää kohderyhmän liikuntakäyttäytymistä riippuvat merkittävästi neuvoloiden ja kohderyhmän resursseista hyödyntää sitä liikuntaneuvonnan ja käyttäytymispäätöksien tukena. Siksi sen kehittämiseksi tulevaisuudessa tulee ottaa huomioon sekä kohderyhmän että palveluntarjoajan näkökulmat.

From Polymorph Screening to Dissolution Testing - Solid Phase Analysis during Pharmaceutical Development and Manufacturing

Solid materials can exist in different physical structures without a change in chemical composition. This phenomenon, known as polymorphism, has several implications on pharmaceutical development and manufacturing. Various solid forms of a drug can possess different physical and chemical properties, which may affect processing characteristics and stability, as well as the performance of a drug in the human body. Therefore, knowledge and control of the solid forms is fundamental to maintain safety and high quality of pharmaceuticals. During manufacture, harsh conditions can give rise to unexpected solid phase transformations and therefore change the behavior of the drug. Traditionally, pharmaceutical production has relied on time-consuming off-line analysis of production batches and finished products. This has led to poor understanding of processes and drug products. Therefore, new powerful methods that enable real time monitoring of pharmaceuticals during manufacturing processes are greatly needed. The aim of this thesis was to apply spectroscopic techniques to solid phase analysis within different stages of drug development and manufacturing, and thus, provide a molecular level insight into the behavior of active pharmaceutical ingredients (APIs) during processing. Applications to polymorph screening and different unit operations were developed and studied. A new approach to dissolution testing, which involves simultaneous measurement of drug concentration in the dissolution medium and in-situ solid phase analysis of the dissolving sample, was introduced and studied. Solid phase analysis was successfully performed during different stages, enabling a molecular level insight into the occurring phenomena. Near-infrared (NIR) spectroscopy was utilized in screening of polymorphs and processing-induced transformations (PITs). Polymorph screening was also studied with NIR and Raman spectroscopy in tandem. Quantitative solid phase analysis during fluidized bed drying was performed with in-line NIR and Raman spectroscopy and partial least squares (PLS) regression, and different dehydration mechanisms were studied using in-situ spectroscopy and partial least squares discriminant analysis (PLS-DA). In-situ solid phase analysis with Raman spectroscopy during dissolution testing enabled analysis of dissolution as a whole, and provided a scientific explanation for changes in the dissolution rate. It was concluded that the methods applied and studied provide better process understanding and knowledge of the drug products, and therefore, a way to achieve better quality.

Psychological consequences of cancer from the salutogenic and dyadic perspective

Previous empirical research has shown that positive, i.e. salutogenic, psychological resources and social support, have health-promoting effects in stressful life situations. In the present study the associations between sense of coherence (SOC), dispositional optimism, partner support, psychological distress, and quality of life among cancer patients and their partners were examined. The data was collected from Helsinki University Central Hospital in 1997 2000 by self-report questionnaires approximately 2, 8, and 14 months post diagnosis. Participants in studies I-IV were 155, 123, 153, and 147 cancer patients and their partners, respectively. The sample of the present study consisted of physically relatively well-functioning patients, whose overall psychological wellbeing was generally good as compared to the healthy population. Partners in this study, however, reacted more strongly to their partners illness and treatment. The partners displayed e.g. higher levels of anxiety and depression than the patients. The results of this study indicated that cancer patients and their partners with strong SOC and who are optimistic report fewer symptoms of distress. Moreover, patients who display an optimistic attitude to life, who receive support from their partner, and who control how they express anger have a better quality of life. The findings also confirmed that the role of the partner is significant in coping with cancer. The symptoms of depression and anxiety in patients and partners were associated, and the partner s optimism seemed to protect also the patient from elevated levels of anxiety. The role of the partner was also highlighted in the couples anger-expression styles. The patients and partners tendency to inhibit anger was associated with decreased partner support and worse patient quality of life. Finally, in the present study we found substantial gender differences. For the patients, partner support was more significant for the women than for the men. Furthermore, for the female patients, the husband s tendency to openly express anger (anger-out) had a negative impact on their psychological quality of life, whereas the wives high anger-out seemed to predict good psychological quality of life in the men. Also, in this study the female partners reported higher levels of anxiety and depression as compared to the male partners. The results of the present study extend the previous literature on positive psychological resources and psychological wellbeing among cancer couples. Furthermore, these findings support the theory on SOC and optimism as health-promoting factors. However, the construct of SOC seems to include other important elements besides optimism. The findings of this study are applicable in designing new rehabilitation programmes for cancer patients and their partners.

Psychological resources, their social antecedents, and association with well-being and health behaviour in early adulthood

The success of entering work life, young people s psychological resources and self-reported well-being were studied in a longitudinal setting from a life-span developmental-contextual perspective in early adulthood. The aim was to analyse how psychosocial characteristics in early childhood and adolescence predict successful entrance into work life, how this is associated with well-being, and to assess the level of psychological resources such as dispositional optimism, personal meaning of work and coping in early adulthood. The role of these and social support, in the relationship between regional factors (such as place of residence and migration), self-reported health and life satisfaction was studied. The association between a specific coping strategy, i.e. eating and drinking in a stressful situation and eating habits, was studied to demonstrate how coping is associated with health behaviour. Multivariate methods, including binary logistic regression analyses and ANOVA, were used for statistical analyses. The subjects were members of the Northern Finland 1966 Birth Cohort, which consists of all women and men born in 1966 in the two northernmost provinces of Finland (n= 12,058). The most recent follow-up, at the age of 31 years when 11,637 subjects were alive, took place in 1997-1998. The results show, first, that social resources in the childhood family and adolescence school achievement predict entrance into the labour market. Secondly, psychosocial resources were found to mediate the relationship between migration from rural to urban areas, and subjective well-being. Thirdly, psychological resources at entrance into the labour market were found to develop from early infancy on. They are, however, influenced later by work history. Fourthly, stress-related eating and drinking, as a way of coping, was found to be directly associated with unhealthy eating habits and alcohol use. Gender differences were found in psychosocial resources predicting, and being associated with success in entering the labour market. For men, the role of attitudinal and psychological factors seems to be especially important in entrance into work life and in the development of psychological resources. For women, academic attainment was more important for successfully entering work life, and lack of emotional social support was a risk factor for stress-related eating only among women. Stress-related eating and drinking habits were predicted by a long history of unemployment as well as a low level of education among both genders, but not excluding an academic degree among men. The results emphasize the role of childhood psychosocial factors in preventing long-term unemployment and in enhancing psychological well-being in early adulthood. Success in entering work life, in terms of continuous work history, plays a crucial role for well-being and the amount of psychological resources in early adulthood. The results emphasize the crucial role of enhancing psychological resources for promoting positive health behaviour and diminishing regional differences in subjective well-being.

Transcending “the Impossible” : From Dead End to Expansive Learning

This dissertation investigates changes in bank work and the experience of impossibility attached to these by workers at the local level from the viewpoint of work-related well-being and collective learning. A special challenge in my work is to conceptualize the experience of impossibility as related to change, and as a starting point and tool for development work. The subject of the dissertation, solving the impossible as a collective learning process, came up as a central theme in an earlier project: Work Units between the Old and the New (1997 – 1999). Its aim was to investigate how change is constructed as a long-term process, starting from the planning of the change until its final realization in everyday banking work. I studied changes taking place in the former Postipankki (Postal Bank), later called Leonia. The three-year study involved the Branch Office of Martinlaakso, and was conducted from the perspective of well-being in a change process. The sense of impossibility involved in changes turned out to be one of the most crucial factors impairing the sense of well-being. The work community that was the target of my study did not have the available tools to construct the change locally, or to deal with the change-related impossibility by solving it through a mutual process among themselves. During the last year of the project, I carried out an intervention for development in the Branch Office, as collaboration between the researchers and the workers. The purpose of the intervention was to resolve such perceived change-related impossibility as experienced repeatedly and considered by the work community as relevant to work-related well-being. The documentation of the intervention – audio records from development sessions, written assignments by workers and assessment or evaluation interviews – constitute the essential data for my dissertation. The earlier data, collected and analysed during the first two years, provides a historical perspective on the process, all the way from construction of the impossibility towards resolving and transcending it. The aim of my dissertation is to understand the progress of developmental intervention as a shared, possibly expansive learning process within a work community and thus to provide tools for perceiving and constructing local change. I chose the change-related impossibility as a starting point for development work in the work community and as a target of conceptualization. This, I feel, is the most important contribution of my dissertation. While the intervention was in progress, the concept of impossibility started emerging as a stimulating tool for development work. An understanding of such a process can be applied to development work outside banking work as well. According to my results, it is pivotal that a concept stimulating development is strongly connected with everyday experiences of and speech about changes in work activity, as well as with the theoretical framework of work development. During this process, development work on a local level became of utmost interest as a case study for managing change. Theoretically, this was conceptualized as so-called second-order work and this concept accompanies us all the way through the research process. Learning second-order work and constructing tools based on this work have proved crucial for promoting well-being in the change circumstances in a local work unit. The lack of second-order work has led to non-well-being and inability to transcend the change-related sense of impossibility in the work community. Solving the impossible, either individually or situationally, did not orient the workers towards solving problems of impossibility together as a work community. Because the experience of the impossibility and coming to terms with transcending it are the starting point and the target of conceptualization in this dissertation, the research provides a fresh viewpoint on the theoretical framework of change and developmental work. My dissertation can facilitate construction of local changes necessitated by the recent financial crisis, and thus promote fluency and well-being in work units. It can also support change-related well-being in other areas of working life.

Depression and its assessment among stroke patients and their caregivers

Approximately one-third of stroke patients experience depression. Stroke also has a profound effect on the lives of caregivers of stroke survivors. However, depression in this latter population has received little attention. In this study the objectives were to determine which factors are associated with and can be used to predict depression at different points in time after stroke; to compare different depression assessment methods among stroke patients; and to determine the prevalence, course and associated factors of depression among the caregivers of stroke patients. A total of 100 consecutive hospital-admitted patients no older than 70 years of age were followed for 18 months after having their first ischaemic stroke. Depression was assessed according to the Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM-III-R), Beck Depression Inventory (BDI), Hamilton Rating Scale (HRSD), Visual Analogue Mood Scale (VAMS), Clinical Global Impression (CGI) and caregiver ratings. Neurological assessments and a comprehensive neuropsychological test battery were performed. Depression in caregivers was assessed by BDI. Depressive symptoms had early onsets in most cases. Mild depressive symptoms were often persistent with little change during the 18-month follow-up, although there was an increase in major depression over the same time interval. Stroke severity was associated with depression especially from 6 to 12 months post-stroke. At the acute phase, older patients were at higher risk of depression, and a higher proportion of men were depressed at 18 months post-stroke. Of the various depression assessment methods, none stood clearly apart from the others. The feasibility of each did not differ greatly, but prevalence rates differed widely according to the different criteria. When compared against DSM-III-R criteria, sensitivity and specificity were acceptable for the CGI, BDI, and HRSD. The CGI and BDI had better sensitivity than the more specific HRSD. The VAMS seemed not to be a reliable method for assessing depression among stroke patients. The caregivers often rated patients depression as more severe than did the patients themselves. Moreover, their ratings seemed to be influenced by their own depression. Of the caregivers, 30-33% were depressed. At the acute phase, caregiver depression was associated with the severity of the stroke and the older age of the patient. The best predictor of caregiver depression at later follow-up was caregiver depression at the acute phase. The results suggest that depression should be assessed during the early post-stroke period and that the follow-up of those at risk of poor emotional outcome should be extended beyond the first year post-stroke. Further, the assessment of well-being of the caregivers of stroke patients should be included as a part of a rehabilitation plan for stroke patients.

Mielialan havainnoinnin, tunnistamisen ja säätelyn yhteydet työuupumuksen ryhmähoidon tuloksellisuuteen.

Työuupumus on kolmitahoinen stressioireyhtymä, jolle on tyypillistä uupumusasteinen väsymys, kyynistyneisyys ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen. Balanssi-hanke perustettiin tutkimaan ja kehittämään ryhmähoitomuotoa vakavaan työuupumukseen. Projektin tavoitteena on selvittää kahden eri ryhmähoitomuodon vaikuttavuutta ja sellaisia yksilöön liittyviä tekijöitä, joilla saattaa olla vaikutusta ryhmähoidon tuloksellisuuteen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin mielialan havainnoinnin, tunnistamisen ja säätelyn (Trait Meta-Mood) yhteyksiä työuupumuksen laskuun ryhmähoitojen aikana ja kuuden kuukauden pituisella seurantajaksolla. Emootioilla on useiden eri teorioiden mukaan yksilön sopeutumista edistävä signaalitehtävä. Mieliala kertoo yksilön sisäisestä tilasta, ja sitä voidaan kuvata miellyttävänä, epämiellyttävänä, kiihtyneenä tai rauhallisena. Mielialaa voi tarkastella mielialakokemuksen tai mielialan säätelyn tasolla. Mielialan säätelyn tasolla tarkoitetaan ajatuksia mielialasta. Tällä reflektiivisellä tasolla mielialaa havainnoidaan, tunnistetaan ja säädellään. Oletettiin, että jos mieliala tunnistetaan hyvin ja mielialaa säädellään tehokkaasti, työuupumus vähenee eli työuupumuksen ryhmähoito on tuloksellista. Lisäksi tutkittiin missä vaiheessa mahdolliset yhteydet ilmenevät ja eroavatko yhteydet psykoanalyyttisessä ja toiminnallisessa hoitoryhmässä. Tutkimusaineisto kerättiin 1999-2000. Koehenkilöt (n=99) olivat 31-59-vuotiaita valtion laitosten ja valtion yritysten työuupumuksesta kärsiviä työntekijöitä, miehiä oli 24 ja naisia 75. Lisäksi kerättiin ei-uupuneiden kontrolliryhmä (n = 26, ikä 37 - 58 vuotta), jota hyödynnettiin tässä tutkimuksessa vain uupuneiden ja ei-uupuneiden vertailuihin ennen hoidon alkua. Molempina vuosina uupuneet henkilöt satunnaistettiin toiminnallisiin ja psykoanalyyttisiin hoitoryhmiin. Työuupumus mitattiin 9 kuukautta kestäneen hoidon alussa, lopussa ja puoli vuotta hoidon päättymisen jälkeen. Mielialan havainnointi, tunnistaminen ja säätely mitattiin hoidon alussa, lopussa ja puoli vuotta hoidon päättymisen jälkeen. Tulokset osoittivat, että mielialan tunnistamisen korkea taso ja mielialan säätelyn korkea taso olivat yhteydessä työuupumuksen voimakkaampaan laskuun koko tutkimusjakson ajan. Yhteydet olivat erilaiset eri ryhmähoidoissa hoidon aikana ja seurantajaksolla. Hoidon aikana psykoanalyyttisessä hoitoryhmässä mielialan havainnoinnin lisääntyminen ja mielialan säätelyn tehokkuus olivat yhteydessä työuupumuksen voimakkaampaan laskuun. Toiminnallisessa hoitoryhmässä sen sijaan mielialan tunnistamisen taito oli yhteydessä työuupumuksen voimakkaampaan laskuun hoidon aikana. Seurantajaksolla molemmissa hoitoryhmissä mielialan tunnistamisen taito oli yhteydessä työuupumuksen voimakkaampaan laskuun. Kontrolliryhmässä ei todettu mielialan havainnoinnin, tunnistamisen ja säätelyn taitojen ja työuupumuksen vähenemisen välistä yhteyttä. Tutkimuksen tulokset antavat uutta tietoa sellaisista yksilöllisistä tekijöistä, joilla on työuupumuksen ryhmähoitoprosessia moderoiva rooli. Mielialan hyvin tunnistaminen ja mielialan tehokas säätely saattavat olla sellaisia ryhmäterapiassa opittuja yksilöllisiä voimavaroja, joita työuupumuksesta toipumisessa tarvitaan hoidon päättymisen jälkeen. Koska mielialan hyvin tunnistamisen, mielialan tehokkaan säätelyn ja työuupumuksen ryhmähoidon tuloksellisuuden väliset yhteydet todettiin molemmissa ryhmähoitomenetelmissä, voi olettaa, että molemmat ryhmähoitomenetelmät ovat vakavaa työuupumusta vähentäviä hoitomenetelmiä. Ryhmähoidon aikana opitut mielialan tunnistamisen ja säätelyn taidot auttavat ylläpitämään terapian aikana alkanutta hyvinvoinnin kasvua. Avainsanat: työuupumus, toiminnallinen ryhmäterapia, psykoanalyyttinen ryhmäterapia, mielialan havainnointi, mielialan tunnistaminen, mielialan säätely, työuupumuksen ryhmähoidon tuloksellisuus

Arvot intialaissyntyisten maahanmuuttajien akkulturaatioprosessissa

The study examined immigrants´ attitudes towards acculturation, in other words the social and cultural changes that take place in the adaptation process. The perspective of acculturation studies was also expanded by examining immigrants´ cultural values and their experiences of majority´s expectations. In addition, special interest was directed to the relations between acculturation attitudes and values and both factors´ relevance on psychological well-being. Indian born immigrants were selected as subjects as they are one of the fastest growing ethnic minorities in Finland. This minority has not been included in immigration studies previously. The seventy-five immigrants that participated as subjects represent a highly educated subgroup of Indian born immigrants. The study was carried out with posted questionnaires. Most of the subjects received an inquiry of their motivation to participate by e-mail or phone before the postal questionnaire. The results were in line with previous studies in Finland as the attitudes emphasising cultural integration were dominant. However, attitudes towards marriage, reflecting deeper and less flexible parts of culture, were dominated by separation motives. Immigrants´ perceptions of majority´s expectations reflected partly the real assimilation wishes demonstrated in previous studies. Against hypotheses, discrepancies between acculturation attitudes and experiences of majority´s expectations did not predict immigrants´ psychological well-being in a clear way. The highly educated Indian born immigrants emphasised self-direction and universalism in their values. This separates them from the traditional cultural values of India. The hypotheses made of the predictive relations between values and acculturation attitudes were partly confirmed. Also, the assumptions concerning both the stress buffering role of collectivistic values and the positive effect of achievement values on feelings of mastery were confirmed. Despite the limitations in the data, this study strengthens the view that cultural and personal values play a significant role in immigrants´ adaptation process. Information about values can benefit individuals making hard decisions and coping with cultural change as well as officials modifying Finnish immigration policy and planning the support system for immigrants.