THE COSTS OF RAISING EQUITY RATIO FOR BANKS Evidence from publicly listed banks operating in Finland

The solvency rate of banks differs from the other corporations. The equity rate of a bank is lower than it is in corporations of other field of business. However, functional banking industry has huge impact on the whole society. The equity rate of a bank needs to be higher because that makes the banking industry more stable as the probability of the banks going under will decrease. If a bank goes belly up, the government will be compensating the deposits since it has granted the bank’s depositors a deposit insurance. This means that the payment comes from the tax payers in the last resort. Economic conversation has long concentrated on the costs of raising equity ratio. It has been a common belief that raising equity ratio also increases the banks’ funding costs in the same phase and these costs will be redistributed to the banks customers as higher service charges. Regardless of the common belief, the actual reaction of the funding costs to the higher equity ratio has been studied only a little in Europe and no study has been constructed in Finland. Before it can be calculated whether the higher stability of the banking industry that is caused by the raise in equity levels compensates the extra costs in funding costs, it must be calculated how much the actual increase in the funding costs is. Currently the banking industry is controlled by complex and heavy regulation. To maintain such a complex system inflicts major costs in itself. This research leans on the Modigliani and Miller theory, which shows that the finance structure of a firm is irrelevant to their funding costs. In addition, this research follows the calculations of Miller, Yang ja Marcheggianon (2012) and Vale (2011) where they calculate the funding costs after the doubling of specific banks’ equity ratios. The Finnish banks studied in this research are Nordea and Danske Bank because they are the two largest banks operating in Finland and they both also have the right company form to able the calculations. To calculate the costs of halving their leverages this study used the Capital Asset Pricing Model. The halving of the leverage of Danske Bank raised its funding costs for 16—257 basis points depending on the method of assessment. For Nordea the increase in funding costs was 11—186 basis points when its leverage was halved. On the behalf of the results found in this study it can be said that the doubling of an equity ratio does not increase the funding costs of a bank one by one. Actually the increase is quite modest. More solvent banks would increase the stability of the banking industry enormously while the increase in funding costs is low. If the costs of bank regulation exceeds the increase in funding costs after the higher equity ratio, it can be thought that this is the better way of stabilizing the banking industry rather than heavy regulation.

THE COSTS OF RAISING EQUITY RATIO FOR BANKS Evidence from publicly listed banks operating in Finland

The solvency rate of banks differs from the other corporations. The equity rate of a bank is lower than it is in corporations of other field of business. However, functional banking industry has huge impact on the whole society. The equity rate of a bank needs to be higher because that makes the banking industry more stable as the probability of the banks going under will decrease. If a bank goes belly up, the government will be compensating the deposits since it has granted the bank’s depositors a deposit insurance. This means that the payment comes from the tax payers in the last resort. Economic conversation has long concentrated on the costs of raising equity ratio. It has been a common belief that raising equity ratio also increases the banks’ funding costs in the same phase and these costs will be redistributed to the banks customers as higher service charges. Regardless of the common belief, the actual reaction of the funding costs to the higher equity ratio has been studied only a little in Europe and no study has been constructed in Finland. Before it can be calculated whether the higher stability of the banking industry that is caused by the raise in equity levels compensates the extra costs in funding costs, it must be calculated how much the actual increase in the funding costs is. Currently the banking industry is controlled by complex and heavy regulation. To maintain such a complex system inflicts major costs in itself. This research leans on the Modigliani and Miller theory, which shows that the finance structure of a firm is irrelevant to their funding costs. In addition, this research follows the calculations of Miller, Yang ja Marcheggianon (2012) and Vale (2011) where they calculate the funding costs after the doubling of specific banks’ equity ratios. The Finnish banks studied in this research are Nordea and Danske Bank because they are the two largest banks operating in Finland and they both also have the right company form to able the calculations. To calculate the costs of halving their leverages this study used the Capital Asset Pricing Model. The halving of the leverage of Danske Bank raised its funding costs for 16—257 basis points depending on the method of assessment. For Nordea the increase in funding costs was 11—186 basis points when its leverage was halved. On the behalf of the results found in this study it can be said that the doubling of an equity ratio does not increase the funding costs of a bank one by one. Actually the increase is quite modest. More solvent banks would increase the stability of the banking industry enormously while the increase in funding costs is low. If the costs of bank regulation exceeds the increase in funding costs after the higher equity ratio, it can be thought that this is the better way of stabilizing the banking industry rather than heavy regulation.

Ratios and indicators that determine return on equity

This study aims to investigate factors that may affect return on equity (ROE). The ROE is a gauge of profit generating efficiency and a strong measure of how well the management of a firm creates value for its shareholders. Firms with higher ROE typically have competitive advantages over their competitors which translates into superior returns for investors. Therefore, seems imperative to study the drivers of ROE, particularly ratios and indicators that may have considerable impact. The analysis is done on a sample of 90 largest non-financial companies which are components of NASDAQ-100 index and also on industry sector samples. The ordinary least squares method is used to find the most impactful drivers of ROE. The extended DuPont model’s components are considered as the primary factors affecting ROE. In addition, other ratios and indicators such as price to earnings, price to book and current are also incorporated. Consequently, the study uses eight ratios that are believed to have impact on ROE. According to our findings, the most relevant ratios that determine ROE are tax burden, interest burden, operating margin, asset turnover and financial leverage (extended DuPont components) regardless of industry sectors.

Elaboração e estruturação de um modelo de rating interno

Temos vindo a assistir nos últimos anos a uma evolução no que respeita à avaliação do risco de crédito. As constantes alterações de regulamentação bancária, que resultam dos Acordos de Basileia, têm vindo a impor novas normas que condicionam a quantidade e a qualidade do risco de crédito que as Instituições de Crédito podem assumir nos seus balanços. É de grande importância as Instituições de Crédito avaliarem o risco de crédito, as garantias e o custo de capital, pois têm um impacto direto na sua gestão nomeadamente quanto à afetação de recursos e proteção contra perdas. Desta forma, pretende-se com o presente trabalho elaborar e estruturar um modelo de rating interno através de técnicas estatísticas, assim como identificar as variáveis estatisticamente relevantes no modelo considerado. Foi delineada uma metodologia de investigação mista, considerando na primeira parte do trabalho uma pesquisa qualitativa e na segunda parte uma abordagem quantitativa. Através da análise documental, fez-se uma abordagem dos conceitos teóricos e da regulamentação que serve de base ao presente trabalho. No estudo de caso, o modelo de rating interno foi desenvolvido utilizando a técnica estatística designada de regressão linear múltipla. A amostra considerada foi obtida através da base de dados SABI e é constituída por cem empresas solventes, situadas na zona de Paredes, num horizonte temporal de 2011-2013. A nossa análise baseou-se em três cenários, correspondendo cada cenário aos dados de cada ano (2011, 2012 e 2013). Para validar os pressupostos do modelo foram efetuados testes estatísticos de Durbin Watson e o teste de significância - F (ANOVA). Por fim, para obtermos a classificação de rating de cada variável foi aplicada a técnica dos percentis. Pela análise dos três cenários considerados, verificou-se que o cenário dois foi o que obteve maior coeficiente de determinação. Verificou-se ainda que as variáveis independentes, rácio de liquidez geral, grau de cobertura do ativo total pelo fundo de maneio e rácio de endividamento global são estatisticamente relevantes.

A look into the cross-section of industry stock returns

A Work Project, presented as part of the requirements for the Award of a Masters Degree in Finance from the NOVA – School of Business and Economics

Os Determinantes da Política de Distribuição de Dividendos

No presente trabalho estudam-se os determinantes da política de dividendos. A temática dos dividendos até hoje abarca várias questões sem respostas. O objectivo aqui traçado foi o de estudar os determinantes dos dividendos distribuídos pelas empresas não financeiras que constituem o Índice PSI-20 (Portuguese Stock Index), em particular tentar identificar quais os factores que levam essas empresas a atribuírem dividendos, tendo em conta o que é sugerido pela literatura. Foi adoptado uma metodologia baseada no modelo de regressão linear multivariada estimado pelo método dos mínimos quadrados ordinários através da técnica de dados em painel, balanceados e com efeitos fixos. A amostra foi constituída por 12 empresas não financeiras do índice PSI-20 entre o período de 2002 e 2009. A política de dividendos foi medida pela variável dependente denominada de rácio de distribuição de dividendos. Ao testar quais as variáveis explicativas que têm um impacto significativo (positivo ou negativo) nesse rácio conforme os sinais observados na literatura, bem como, se os sectores de actividade em que se enquadram cada empresa podem condicionar a referida política, chegou-se às seguintes conclusões: o Market to Book ratio, o Debt to Equity ratio e o Size apresentam evidências de serem factores determinantes dos dividendos enquanto a Rendibilidade das Vendas, o Price to Earnings ratio, a Liquidez, o Float e o Beta não apresentaram evidências de serem determinantes da política de dividendos das empresas analisadas. Os resultados sugerem ainda que os sectores em que se enquadram cada empresa estudada podem ser vistos como sectores cujas empresas têm a tendência de pagar menos dividendos.

OS DETERMINANTES DA POLÍTICA DE DISTRIBUIÇÃO DE DIVIDENDOS: O CASO DAS EMPRESAS NÃO FINANCEIRAS DO ÍNDICE PSI-20

No presente trabalho estudam-se os determinantes da política de dividendos. A temática dos dividendos até hoje abarca várias questões sem respostas. O objectivo aqui traçado foi o de estudar os determinantes dos dividendos distribuídos pelas empresas não financeiras que constituem o Índice PSI-20 (Portuguese Stock Index), em particular tentar identificar quais os factores que levam essas empresas a atribuírem dividendos, tendo em conta o que é sugerido pela literatura. Foi adoptado uma metodologia baseada no modelo de regressão linear multivariada estimado pelo método dos mínimos quadrados ordinários através da técnica de dados em painel, balanceados e com efeitos fixos. A amostra foi constituída por 12 empresas não financeiras do índice PSI-20 entre o período de 2002 e 2009. A política de dividendos foi medida pela variável dependente denominada de rácio de distribuição de dividendos. Ao testar quais as variáveis explicativas que têm um impacto significativo (positivo ou negativo) nesse rácio conforme os sinais observados na literatura, bem como, se os sectores de actividade em que se enquadram cada empresa podem condicionar a referida política, chegou-se às seguintes conclusões: o Market to Book ratio, o Debt to Equity ratio e o Size apresentam evidências de serem factores determinantes dos dividendos enquanto a Rendibilidade das Vendas, o Price to Earnings ratio, a Liquidez, o Float e o Beta não apresentaram evidências de serem determinantes da política de dividendos das empresas analisadas. Os resultados sugerem ainda que os sectores em que se enquadram cada empresa estudada podem ser vistos como sectores cujas empresas têm a tendência de pagar menos dividendos.

Sisäisten rahoitustoimintojen kehittäminen: case Lumon-yhtiöt

Tutkielman tavoitteena oli analysoida ja kehittää Lumon-yhtiöiden sisäisiä rahoitustoimintoja. Kehitettäviksi toiminnoiksi nousivat Lumon-yhtiöiden pääomarakenne, likviditeetin hallinta ja tilaus-toimitusketjun vertailu vanhan ja uuden toimintatavan välillä. Tarkastelutavaksi valittiin case-tutkimus. Tutkielman kohdeyritys Lumon-yhtiöt on teollisuusyritys, joka on erikoistunut lasi- ja alumiinirakentamiseen. Yrityksen pääomarakennetta tutkittiin haastattelemalla yrityksen johtohenkilöitä. Haastatteluiden perusteella laskettiin pääomarakenteen teorioiden mukaisia merkitseviä tekijöitä. Tuloksista havaittiin, että Lumon-yhtiöt hyötyisivät vieraan pääoman korkojen veroedusta ilman omavaraisuuden vaarantamista. Tätä ei kuitenkaan nähty tarpeelliseksi, koska rahoituksellisen joustavuuden säilyttäminen on merkitsevin pääomarakenteen tekijä. Tutkielmassa muodostettiin likviditeettiä ennustava malli, jonka avulla likviditeettiä voidaan seurata. Mallin pohjaaminen liikevaihtoennusteeseen ei täysin onnistunut, koska ennusteen tarkkuus ei ollut riittävä. Likviditeetin hallinnan osalta tutkittiin myös Lumon-yhtiöiden ulkomaisten tytäryhtiöiden kassavirtojen hallintaan liittyviä haasteita ja esitettiin niihin ratkaisuja. Tutkielmassa analysoitiin likviditeetin näkökulmasta vanhaa toimintatavan ja sitä verrattiin uuteen Lumon Express -toimintatapaan. Mittarina käytettiin käyttöpääomaa. Vertailu osoitti uuden toimintatavan pienentävän käyttöpääoman määrää 30 %.

Perinnän tehokkuuteen vaikuttavat tekijät yritysten välisessä luottokaupassa

Tutkielma sai alkukipinän perinnän merkityksen korostumisesta yritysten välisessä luottokaupassa, tutkijan kiinnostuksesta aihetta kohtaan sekä tutkijan omasta perinnän alan työkokemuksesta. Tutkielma rakentui perinnän sekä luottokaupan käsitteiden ympärille ja sen tarkoituksena oli tutkia perinnän tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielmaa voidaan pitää käsiteanalyyttisena käsikirjamaisena teoksena, jonka empiirinen osio on toteutettu kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkielman teoreettisessa osassa tarkasteltiin ensin yleisellä tasolla perintäprosessiin liittyviä perinnän tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä, jonka jälkeen kvantitatiivisessa empiirisessä osiossa analysoitiin tutkielman kohdeyrityksen baltialaisten ja suomalaisten asiakasyritysten asiakaskohtaisten tekijöiden vaikutuksia perinnän tehokkuuteen. Tutkimuksessa havaittiin, että asiakasyritysten kotimaa sekä omavaraisuusaste vaikuttavat perinnän tehokkuuteen. Perintä oli tehottomampaa baltialaisilta asiakasyrityksiltä sekä asiakasyrityksiltä, joilla oli heikko omavaraisuusaste. Lisäksi havaittiin, että kohdeyrityksen eri toimialojen asiakasyritysten välillä oli eroja perinnän tehokkuudessa.

Velkaisuus-tunnuslukujen vaikutus suomalaisten pörssiyritysten suhteellisiin markkina-arvoihin subprime-kriisin aikana

Tutkimuksessa perehdyttiin subprime-kriisin vaikutuksiin ja tutkittiin velkaisuutta kuvaavien tunnuslukujen vaikutusta suomalaisten yritysten suhteellisiin markkina-arvoihin kriisin aikana. Tulosten ja muuttujien merkitsevyyttä ja selitysasteita käytiin läpi regressioanalyysin avulla ja sen jälkeen tunnuslukuja vertaillen. Tunnuslukujen vertailuarvojen perusteella muodostettiin sitten portfolioita. Pääomarakenteella voidaan normaalissa taloustilanteessa olettaa olevan vaikutusta yrityksen arvoon siten, että velkaantuneisuuden kasvaessa myös yrityksen markkina-arvo heikentyy, joka taas vaikuttaa osakekurssiin negatiivisesti. Tutkimuksessa testattiin kolmen eri tunnusluvun avulla (omavaraisuusaste, gearing, suhteellinen velkaantuneisuus), voidaanko tunnuslukujen avulla selittää suhteellisten markkina-arvojen muutosta. Regressioanalyysin tutkimustulosten perusteella omavaraisuusastetta ja gearingia voidaan pitää hyvinä tunnuslukuina kuvaamaan muutosta, mutta suhteellinen velkaantuneisuus ja kaikki tunnusluvut yhdessä eivät sovellu kuvaamaan muutoksia.

Yrityksen taloudellisen menestymisen ennustaminen yritystutkimuksen avulla

Tutkielmassa selvitetään, voiko yrityksen taloudellista menestymistä ennustaa yritystutkimuksen avulla. Tutkielman aineistona on 30 heikon riskiluokan ja 30 hyvän riskiluokan omaavan yrityksen yritystutkimusraporttia. Konkurssista varoittavat tekijät on jaettu varhaisiin ja myöhäisiin varoittajiin. Varhaiset varoittajat liittyvät yrityksen reaaliprosessiin, esimerkkinä huono liikkeenjohto. Myöhäiset varoittajat ovat tilinpäätösanalyysiin perustuvia tunnuslukuja. Tässä tutkielmassa muuttujina käytetään toimitusjohtajan koulutusta, kokemusta, omistusosuutta sekä yrityksen kasvua strategiselta pohjalta ja reaalisesti. Tilinpäätöksen tunnusluvuista käytetään nettotulosta, rahoitustulosta, omavaraisuusastetta ja quick ratiota. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että yrityksen taloudellista menestymistä ei voida ennustaa valituilla kvalitatiivisilla muuttujilla, mutta tilinpäätöksen tunnusluvut ennustavat yrityksen menestymistä.

Tunnuslukuperusteisten sijoitusstrategioiden menestys Suomen osakemarkkinoilla finanssikriisin aikana

Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää ja analysoida tunnuslukuihin perustuvien sijoitusstrategioiden tuottoja voimakkailla lasku- ja nousumarkkinoilla finanssikriisin aikana. Säilyttääkö arvostrategian alhaisten tunnuslukujen portfolio arvonsa laskukausilla parhaiten tai tuottaako kasvustrategia vahvalla nousukaudella parhaan tuoton? Miten yhtiöiden taloudellinen asema vaikuttaa tuottoihin jyrkillä laskukausilla ja nousukaudella? Tutkimusaineistona ovat julkisesti noteeratut Helsingin pörssin yhtiöt aikavälillä 13.7.2007 - 4.10.2011. Ajanjaksoon mahtuu kaksi laskukautta ja nousukausi. Yhtiöt on jaettu tunnuslukujen arvostuksen mukaan viiteen portfolioon. Tutkittavat tunnusluvut ovat P/E-luku, P/B-luku, EV/Ebit-luku, oman pääoman tuotto, omavaraisuusaste, current ratio ja Grahamin luku. Tulosten perusteella arvostrategia menestyi hyvin nousukaudella niin P/E-luvun kuin P/B-luvun kategorian tuotoissa, mutta ei erottunut edukseen laskukausilla. Huomattavaa oli myös korkean omavaraisuuden yhtiöiden voimakas defensiivisyys molemmilla laskukausilla. Toisaalta ne olivat myös nousukaudella vähätuottoisia.

Osinkosuhteen, osinkotuoton ja omavaraisuusasteen sijoitusstrateginen hyödynnettävyys Suomen osakemarkkinoilla

Tutkielman tavoitteena on selvittää osinkosuhteen, osinkotuoton ja omavaraisuusasteen vaikutus osakkeesta saatavaan kokonaistuottoon Suomenosakemarkkinoilla vuosina 2002–2013. Muuttujien kausaliteettisuhde kokonaistuottoon selvitetään regressioanalyysilla. Portfolioanalyysin avulla tutkitaan valittujen tunnuslukujen toimivuutta sijoitusstrategiana. Tutkimuksessa muodostetaan myös osinkosuhteen ja osinkotuoton yhdistelmänä tunnusluku, jolla pyritään maksimoimaan sijoittajan saama tuotto. Empiiriset tulokset osoittivat, että sijoittaja pystyy saavuttamaan ylituottoja hyödyntämällä edellä mainittuja tunnuslukuja osakevalinnassa. Osinkotuoton ja osakkeen kokonaistuoton välillä havaittiin positiivinen lineaarinen korrelaatio. Portfolioanalyysin perusteella sekä omavaraisuusasteen että osinkosuhteen osalta vaikutus sijoittajan saamaan riskisuhteutettuun kokonaistuottoon on ei-lineaarinen. Valittuja tunnuslukuja ja menetelmiä hyödyntäen sijoittaja saa parhaimman riskisuhteutetun tuoton valitsemalla sijoitussalkkuunsa osakkeita, joiden osinkosuhteen arvo sijoittuu toiseksi ylimpään kvartiiliin sekä osakkeita, joiden osinkotuotto on korkea ja omavaraisuusaste on samanaikaisesti alhainen.

Onko yrityksen taloudellisella tilalla vaikutusta Tekes-rahoitusta saaneen yrityksen menestymiseen

Tämän tutkielman tavoite on yrityksen tulevan menestymisen tai epäonnistumisen ennustaminen. Tutkimuksen kohteena ovat tutkimus ja kehitys rahoitusta vuosina 2007- 2012 Tekesiltä saaneet mikro- ja pk yritykset. Ennustusta pyrittiin tekemään näille yrityksille niiden rahoitusprojektien alkuhetkeltä (hakemushetki). Tutkimus toteutettiin toimeksiantona Tekesille ja se jatkaa aikaisempaa tutkielmaa, ”Onko projektin henkilöriskitasolla tai talousriskitasolla yhteyttä t&k- projektin onnistumiseen?”. Tämän tutkimuksen johtopäätös oli, ettei varsinkaan talousriskillä ja projektin onnistumisella ole yhteyttä ja sen vuoksi niistä tarvittiin lisää tietoa. Teoreettisessa osuudessa käsitellään yrityksen kasvua ja onnistumisen tai epäonnistumisen ennakointia. Teoria pohjautuu aiheen aikaisempaan kirjallisuuteen ja sen tarkoitus on pohjustaa tutkielmassa tehtyjä valintoja yrityksien menestymisen ennustamiseksi. Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineisto koostuu 430 Tekesin t&k- rahoitusta saaneista mikro- ja pk yrityksistä. Empiirisen osuuden tarkoitus oli selvittää, voidaanko koko yrityksen, menestystä ennustaa, jotta rahoitus voidaan kohdistaa paremmin, eli selvittää minkälaisia yrityksiä tulisi rahoittaa, jotta rahoitus kohdistuisi menestyjille. Tämän lisäksi tutkimuksessa haluttiin löytää oikeat muuttujat, joiden avulla yrityksen menestymisen ennustaminen on mahdollista. Menestymisen haluttiin kuvaavan koko yrityksen liiketoiminnan menestymistä. Menestymisen mittariksi valittiin liikevaihdon kasvu ja tarkasteltavaksi ajanjaksoksi aika yrityksen t&k- projektin hakemusvaiheesta, kolmen vuoden päähän projektin päättymisestä. Yritykset jaettiin menestyjiin liikevaihdon kasvun mukaan, ja niistä luotiin neljä koria: “Huiput”, “Kasvut”, “Hiipujat” ja “Konkurssit” ja koreja lähdettiin tutkimaan erilaisten mittarien avulla. Valitut mittarit olivat Tekesin riskiarvio (talousriski, henkilöriski, kehitysriski ja markkinariski), tilinpäätöksen tunnusluvuista kannattavuuden, maksuvalmiuden ja vakavaraisuuden tunnusluvut (liikevoittoprosentti ja sijoitetun pääoman tuottoprosentti, quick ratio ja omavaraisuusaste), projektin omarahoitus (yrityksen hakemusvaiheessa ilmoittama muun rahoituksen lähde, joka voi olla vieraanpääoman ehtoista, oman pääomanehtoista tai tulorahoitusta), sekä muut mittarit (uutuusarvo, jalostusarvo, tuottavuus ja lainojen perimättäjättöhakemukset). Riippumattomuutta testattiin ristiintaulukoinnilla, khiin neliötestillä ja kontingenssikerroin C:n avulla omavaraisuusasteen tunnusluvun osalta yhdistämällä ”Huiput”, ”Kasvut” ja ”Hiipujat” yhteen kotiin ja vertaamalla niitä konkurssiin menneisiin yrityksiin. Lopuksi konkurssiennusteista testattiin pienille yrityksille tarkoitettua Laitisen yhdistelmälukua. Tutkimuksessa havaittiin seuraavaa. Parhaiten yrityksen tulevan kasvun tai konkurssin ennakoivat havainnot seuraavissa muuttujissa: onko hanke rahoitettu lainalla vai avustuksella sekä mikä yrityksen hakemusvaiheen omavaraisuusaste, omarahoitusosuus tai tuottavuus on. Yrityksen hyvä rahatilanne projektin hakemusvaiheessa ei ennusta yrityksen liikevaihdon kasvua. Täydellistä ennustetta kasvulle ei voida tehdä. Laitisen yhdistelmäluku koettiin heikoksi tunnusluvuksi konkurssia ennustettaessa. Tämän takia, sitä muokattiin eri tavoin parhaan mahdollisemman ennusteen saamiseksi. Paras lopputulos saatiin muuttamalla tunnusluvun kriittistä arvoa pienemmäksi.