OMXH 25-yhtiöiden valuuttariski ja siltä suojautuminen

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää OMXH 25-yhtiöiden altistumista valuuttariskille ja kuinka nämä yhtiöt suojautuvat siltä. Tässä tutkimuksessa on lisäksi selvitetty näiden yhtiöiden tärkeimmät ulkomaanvaluutat ja yhtiöiden suojausstrategioita. Valuuttariskin suuruuden selvittämiseksi yhtiöiden vieraan valuuttaista liikevaihtoa verrattiin yhtiön kokonaisliikevaihtoon. Tutkimuksen aineistona on käytetty yhtiöiden vuosien 2013 ja 2014 tilinpäätöksiä. Aineistosta on lisäksi rajattu pois OMXH 25-yhtiöiden joukosta Nordea, Sampo, Elisa ja Telia Sonera. Nämä yhtiöt rajattiin pois, koska ne soveltuivat huonosti tämän tutkimuksen kohteiksi. Tutkimuksen teoriakehys on rakennettu keskeisten teorioiden ja käsitteiden avulla. Valuuttariski voidaan jakaa kolmeen osaan: transaktioriskiin, ekonomiseen riskiin ja translaatioriskiin. Valuuttariskin suojauksessa käytettävät instrumentit ovat termiinit, optiot, swap-sopimukset ja vieraan valuuttainen velka. Myös suojaamatta jättämisen mahdollisuutta on tutkittu. Tutkimuksessa kävi ilmi yhtiöiden merkittävä altistuminen valuuttariskille liikevaihdolla mitattuna. Yhtiöiden liikevaihdosta lähes 50% tapahtui jossain muussa valuutassa kuin euroissa. Yhtiöt käyttävät valuuttariskiltä suojautumiseen pääasiassa termiinejä, mutta myös muita instrumentteja käytetään jonkin verran. Yhtiöt keskittyvät eniten transaktioriskin suojaamiseen ekonomisen riskin ja tranlaatioriskin jäädessä pienemmälle huomiolle. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu samankaltaisia tuloksia. Viime vuosien voimakkaat valuuttakurssimuutokset ovat vaikuttaneet yhtiöiden tuloksiin negatiivisesti ja erityisesti ruplan arvon voimakas heikentyminen suhteessa euroon aiheutti joillekkin yhtiöille merkittäviä valuuttakurssitappioita. Tärkein vieras valuutta tutkituille yhtiöille oli USA:n dollari. Korkeasta suojausasteesta huolimatta suurinosa tutkituista yhtiöistä kärsi valuuttakurssitappiota kumpanakin tarkasteltuna vuonna.

Ylioptimismin Vaikutus Listautumisantien Alihinnoitteluun Suomen Markkinoilla

Osakeyhtiöiden pörssiin listautumisia tutkittaessa on yleisesti huomattu, että ensimmäisen listautumispäivän aikana kyseisten yhtiöiden osakkeiden tarjoamat tuotot ovat poikkeuksellisen suuria. Kyseinen ilmiö tunnetaan yleisesti listautumisannin alihinnoittelun anomaliana. Listautumisista keskusteltaessa teorioita on luotu kolmesta eri anomaliasta; (i) uusien osakkeiden alihinnoittelu, (ii) alihinnoittelun syklisyys (Ritter, 1984) ja (iii) alihinnoitellun listautumisannin pitkän aikavälin huono menestyminen (Ritter, 1991). Useat tutkimukset (mm. Beatty ja Ritter, 1986) osoittavat, että ainoastaan maltillinen alihinnoittelu on edukasta listautuvalle yritykselle, mutta ennen kaikkea annin järjestäjälle. Lisäksi mm. Shillerin (1990) tekemä kyselytutkimus, jonka mukaan suurin osa sijoittajista ei perusta listautuvaan yritykseen kohdistuvia sijoituksiaan fundamentteihin, osoittaa, että tuotot eivät ole puhtaasti seurausta ainoastaan alihinnoittelusta. Tämä tutkimus pyrkii määrittelemään aiemmin vähäisesti tutkittua markkinoiden ylioptimismin vaikutusta listautumisannin jälkeisiin ensimmäisen päivän tuottoihin (alihinnoitteluun), käyttämällä aiempien tutkimusten tuloksia ja perusteltuja päätelmiä teoriapohjan luonnissa. Luotua teoriaa testataan empiirisesti käyttäen hyödyksi Helsingin pörssiin (OMXH) listautuneista yrityksistä vuodesta 1998 vuoden 2007 loppuun kerättyä dataa. Aineiston tuottamat tulokset tukivat aiempaa kirjallisuutta. Lisäksi tutkimuksista kyettiin toteamaan, että ylioptimismilla on vaikutusta listautumisantien jälkeisissä lyhyen aikavälin tuotoissa. Tuloksiin on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti pienen aineistokoon takia.

Hajautushyödyt Suomen osakemarkkinoilla

Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka suuria hajautushyötyjä sijoittajan on mahdollista saavuttaa Suomen osakemarkkinoilla lisäämällä eri yhtiöiden osakkeita sijoitusportfolioonsa. Lisäksi tutkitaan, minkälaisia hajautushyötyjä OMXH25 -indeksiosuusrahasto tarjoaa markkinaportfolioon verrattuna. Tutkimusaineisto on vuosilta 2007–2011. Tutkimuksen mukaan markkinariski Suomen osakemarkkinoilla on 29,59 prosenttia ja hajautettavissa olevan yritysriskin määrä on siten 70,41 prosenttia. Portfolion riski alenee nopeasti ensimmäisiä osakkeita lisättäessä, mutta hajautuksen vähenevän rajahyödyn takia yli kahdenkymmenen osakkeen portfolioilla riskin aleneminen on marginaalista. Viidellä osakkeella saavutetaan yli 80 prosenttia, kymmenellä osakkeella yli 90 prosenttia ja 18 osakkeella yli 95 prosenttia hajautushyödyistä. OMXH25 -indeksiosuusrahastolla saavutetaan merkittävät hajautushyödyt.

Asuntosijoituksen hyöty sijoitusportfolioon

Tutkimuksessa selvitetään asuntosijoittamisesta saatavia hyötyjä sijoitusportfolioon. Erityisesti, kuinka osakkeista koostuvan sijoitusportfolion riski-tuotto-suhde muuttuu, kun portfolioon lisätään sijoitusinstrumentiksi asuntoja. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoiden ja OMXH-indeksin välistä yhteisvaihtelua.

Alhaisen volatiliteetin sekä korkean idiosynkraattisen riskin anomaliat Suomen osakemarkkinoilla institutionaalisen sijoittajan näkökulmasta

Alhaisen volatiliteetin anomalian mukaan sijoittajan on mahdollista saada korkeaa tuottoa alhaisella riskillä, mikä on sijoitusstrategina mielenkiintoinen, koska modernin rahoitusteorian mukaan korkeat tuotot saavutetaan vain riskiä kasvattamalla. Tässä tutkielmassa selvitettiin alhaisen volatiliteetin ja korkean idiosynkraattisen riskin anomalioiden olemassaoloa Suomen osakemarkkinoilla sekä institutionaalisen sijoittajan mahdollisuuksia hyödyntää tutkittuja anomalioita. Tutkimusaineisto large cap -osakkeilla vuosilta 2000-2013 osoittaa, että sijoittamalla alhaisen volatiliteetin osakkeisiin sijoittaja on pystynyt voittamaan absoluuttisella tuotolla mitattuna OMXH CAP-indeksin, muttei saavuttamaan riskikorjattuja ylituottoja. Alhaisen volatiliteetin osakkeiden suoriutumista on selitetty useilla tekijöillä kuten sijoittajien irrationaalisella käyttäytymisellä näiden suosiessa korkean volatiliteetin osakkeita painaen alas samalla näiden tuottopotentiaalia. Toiseksi, alhaisen volatiliteetin yrityksillä on vahvat fundamentit, joiden myötä liikevoitto sekä tulos pysyvät vahvoina, joka näkyy puolestaan hyvinä osaketuottoina. Lisäksi, institutionaaliselle sijoittajalle muodostuu esteitä sijoittaa vain alhaisen volatiliteetin osakkeisiin, mikä osaltaan estää anomalian pois pyyhkiytymisen. Idiosynkraattisen riskin anomaliaa ei voitu todentaa käytettäessä FF3-mallin residuaaleja. Anomaliaa tutkittiin historiallista sekä EGARCH-mallilla ennustettua idiosynkraattista riskiä käyttäen.

The impact of companies’ demergers to the stock prices: a Finnish perspective

Tässä kauppatieteiden kandidaatintyössä tutkittiin millaisia vaikutuksia julkisesti noteerattujen yhtiöiden osakekurssissa tapahtuu, kun jo valmiiksi Helsingin pörssissä listattu yritys jakautuu kahdeksi uudeksi pörssiyritykseksi. Molempien yrityksien osakkeita voi tämän jakautumisen jälkeen vapaasti ostaa tai myydä. Aikaisempi tutkimus on pääsääntöisesti keskittynyt Yhdysvaltojen markkinoille ja näiden tutkimusten tuloksien perusteella on monessa tapauksessa havautta, että on mahdollista saavuttaa ylinormaaleja tuottoja, kun pörssiyritys jakautuu kahdeksi uudeksi pörssiyritykseksi. Tässä analyysissä jakautumiset ajallisesti tapahtuivat vuosien 1994 ja 2013 välisenä aikana Suomessa ja näitä jakautumia oli yhteensä 16 kappaletta. Tutkimuksessa on hyödynnetty tilastollisten menetelmien analyysiä sekä CAP-mallia, jotta voitaisiin löytää vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Vaikuttaako pörssiyrityksen jakautuminen kahdeksi pörssiyritykseksi alkuperäisen yhtiön ja uuden yhtiön osakekursseihin? Onko vaikutus positiivinen, negatiivinen vai onko jakautumisella mitään havaittavaa vaikutusta? Tämän tutkimuksen tulokset antavat uutta tietoa tutkijoille, analyytikoille, opettajille, opiskelijoille, yrityksille ja yritysten johdolle sekä erityisesti sijoittajille. Tulosten mukaan on nähtävissä monia vaikutuksia osakekursseissa, kun pörssiyritys jakautuu. Vaikutus näyttää kuitenkin olevan jossain määrin yritys-riippuvainen. Kun sijoitetaan oikeaan aikaan, on monia jakautuvia yrityksiä, jotka antavat hyvän tuoton keskimäärin, mutta kuten tavallista ja tyypillistä osakemarkkinoille, on myös jakautuvia yhtiöitä, jotka antavat negatiivisia tuottoja tai tuotot ovat nollassa

Alhaisen volatiliteetin anomalia Suomen osakemarkkinoilla

Tutkielman tavoitteena on selvittää esiintyykö Suomen osakemarkkinoilla alhaisen volatiliteetin anomaliaa. Tutkielman tavoitteeseen vastataan työn empiirisessä osassa analysoimalla Suomen osakemarkkinoilla listattujen osakkeiden tuottoaikasarjoja. Tutkielmassa tarkastellaan myös finanssikriisin vaikutusta anomalian ilmenemiseen. Tutkimus sijoittuu aikavälille tammikuusta 2001 tammikuuhun 2015. Tutkielmassa muodostetaan portfolioita osakkeiden historiallisen volatiliteetin mukaan. Näiden portfolioiden menestymistä suhteessa markkinoihin arvioidaan absoluuttisten tuottojen, Sharpen luvun sekä Jensenin alfan avulla. Markkinaindekseinä käytetään OMXH CAP -indeksiä sekä tutkimusaineiston pohjalta muodostettua markkinaportfoliota. Kaikkein parhaimman absoluuttisen tuoton on saanut vuodesta 2001 vuoteen 2015 sijoittamalla keskiverron volatiliteetin osakkeisiin. Parhaan riskikorjatun tuoton on kuitenkin saavuttanut sijoittamalla alhaisen volatiliteetin osakkeisiin. Tutkielmassa löydetään todisteita alhaisen volatiliteetin anomalian esiintymisestä Suomen osakemarkkinoilla koko tutkimusaineisto huomioon ottaen. Tutkielman ehkä mielenkiintoisin löydös on kuitenkin huomio alhaisen volatiliteetin anomalian häviämisestä Suomen osakemarkkinoilta finanssikriisin jälkeen. Ennen finanssikriisiä esiintynyt erittäin vahva alhaisen volatiliteetin osakkeiden ylisuoriutuminen hävisi täysin finanssikriisin jälkeen. Toisin sanoen riskin ja tuoton suhde on kääntynyt päälaelleen finanssikriisin jälkeen, eikä alhaisen volatiliteetin anomaliaa voida enää sanoa esiintyvän.

Suomalaisten julkisesti listattujen senttiosakkeiden suoriutuminen verrattuna OMX Helsinki Small Cap -indeksin muihin osakkeisiin

Senttiosakkeista tehtyjä tutkimuksia on olemassa hyvin rajoitetusti, ja ne ovat keskittyneet lähinnä senttiosakelistautumisiin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia julkisesti noteerattuja senttiosakkeita ja niiden suoriutumista kymmenen vuoden ajanjaksolla vuosina 2006–2015. Tavoitteena oli selvittää, onko suomalaisiin julkisesti noteerattuihin senttiosakkeisiin sijoittaminen kannattavaa toimintaa ja minkälaisia tuottoja on odotettavissa senttiosakkeisiin sijoittamalla. Tutkimusaineisto koostui tutkielmassa tehdyn määritelmän mukaisista senttiosakkeista ja muista Small Cap -indeksin osakkeista, joita kutsuttiin puolestaan ei-senttiosakkeiksi. Tuotot laskettiin osakkeiden päivittäisistä tuottoindekseistä. Tuottoja verrattiin lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tuottojen tarkastelun tueksi senttiosakkeille ja ei-senttiosakkeille laskettiin seuraavat menestysmittarit: Sharpen luku, Treynorin indeksi ja Jensenin alfa. Lopuksi verrattiin vielä seuraavia tunnuslukuja: ROE (%), E/P-luku, P/B-luku, osinkotuotto-% ja velan suhde omaan pääomaan (%). Saatujen tulosten perusteella suomalaiset julkisesti noteeratut senttiosakkeet ovat lyhyellä aikavälillä kannattavia sijoituskohteita, mutta mitä pidemmäksi tarkasteluperiodi kasvoi, sitä huonommin ne suoriutuivat. Lisäksi senttiosakkeet hävisivät kaikilla tarkasteluperiodeilla ei-senttiosakkeille. Suurimmat positiiviset tuotot olivat kuitenkin yksittäisillä senttiosakkeilla. Senttiosakkeisiin havaittiin liittyvän paljon riskejä, kuten suuri volatiliteetti, suuret negatiiviset tuotot ja konkurssin mahdollisuus. Myös kaikki menestysmittarit ja tunnusluvut indikoivat senttiosakkeiden olevan ei-senttiosakkeita huonompia sijoituskohteita. Sijoittajien on oltava erityisen tarkkoja senttiosakkeiden kanssa, sillä niihin sijoittaminen on pitkälti verrattavissa uhkapelaamiseen.