Alan Alda at a podium

Inscription: Verso: Alan Alda speaking at dedication ceremony of Women's Rights National Historical Park.

Thomsenista Kalimaan : Vanhimpien itämerensuomalais-balttilaisten kielikontaktien tutkimushistoria vuoteen 1936

Itämerensuomalaisissa kielissä esiintyy suuri joukko sanoja, jotka muistuttavat balttilaisten kielten sanoja sekä muotonsa että merkityksensä puolesta. Yhtäläisyyksiä oli yritetty selittää eri tavoin 1700-luvulta lähtien, kunnes Vilhelm Thomsen vuonna 1869 osoitti tämän sanastokerrostuman olevan lainaa jostakin muinaisbalttilaisesta kielimuodosta nykyisten itämerensuomalaisten kielten yhteiseen kantakieleen. Vuonna 1890 Thomsen julkaisi aiheesta laajemman tutkimuksen, jossa hän esitti noin 200 muinaisbalttilaista lainaetymologiaa ja käsitteli lainojen äännevastaavuuksia sekä kielellisten kontaktien paikkaa, aikakautta ja kulttuurikontekstia. Nykykäsitys itämerensuomalaisten kielten vanhoista balttilaisista lainasanoista perustuu tähän Thomsenin esitykseen, ainoastaan kontaktien ajoituksia on arkeologian tulosten myötä siirretty taaksepäin. Thomsen sovelsi ensimmäisenä suomalais-ugrilaisten kielten tutkimukseen aikakautensa uusinta kielitieteellistä metodia, nuorgrammatiikkaa. Nuorgrammatiikka keskittyi kielihistoriaan ja antoi eksaktit välineet etymologialle. Suomeen nuorgrammatiikan toi E. N. Setälä, jonka johdolla metodi uudisti nopeasti koko fennougristiikan ja nosti Suomen tutkimuksen kärkeen. Suomalaistutkijat tarkensivat myös Thomsenin luomaa kuvaa vanhoista balttilaisista lainoista. Setälän ohella keskeisiä etymologeja olivat J. J. Mikkola ja Heikki Paasonen. Muualla tutkimus ei ollut yhtä intensiivistä: vain liettualainen Kazimieras Būga perehtyi mainittavasti aiheeseen, ja hänenkin tutkijan uransa jäi lyhyeksi. Vasta 1910-luvun puolessa välissä Thomsenin ja Setälän teesejä alettiin kritikoida. Torsten Karsten ja K. B. Wiklund esittivät vanhimmille balttilaiskontakteille paljon kauemmas menneisyyteen ulottuvia ajoituksia kuin Thomsen. Setälän auktoriteetti kuitenkin torjui uudet teoriat, jotka on vasta paljon myöhemmin yleisesti hyväksytty. Sotien välinen kausi oli erittäin vilkkaan etymologisen tutkimuksen aikaa, ja balttilaisiakin lainoja esitettiin kymmeniä lisää. Ajan uutterimmat tutkijat olivat Heikki Ojansuu, Yrjö Toivonen ja Jalo Kalima. Luonnollisesti myös monet Thomsenin balttilaiset etymologiat korvattiin paremmin sopivilla lainaetymologioilla tai rinnastuksilla sukukielistä. Mikkola arvosteli hyvin voimakkaasti Thomsenin lainaetymologioita. Mikkolan kritiikki osoittautui pääosin pätemättömäksi, mutta on päässyt epäsuorasti vaikuttamaan myöhempään tutkimukseen. Eino Nieminen taas esitti vuonna 1934 hypoteesin, jonka mukaan ainakin osa vanhoista balttilaislainoista voisi olla peräisin muinaiskuurin kielestä, jota baltologit olivat parin vuosikymmenen ajan pyrkineet rekonstruoimaan. Jalo Kalima julkaisi vuonna 1936 oppikirjan itämerensuomalaisten kielten vanhoista balttilaislainoista. Kalima pyrki antamaan kattavan kuvan aiheesta, mutta ei onnistunut kovin hyvin. Kaliman tiedot balttilaisista kielistä eivät olleet ajan tutkimuksen tasolla, ja hän jätti kirjassansa käsittelemättä suuren osan uudempaa tutkimusta, mm. Thomsenin ajoituksia kohtaan osoitetun kritiikin sekä kymmenittäin niin Thomsenin kuin myöhempienkin tutkijoitten esittämiä etymologioita. Kaliman kirja on kuitenkin selkeästi laadittu ja sisältää uusia, ansiokkaitakin etymologioita. Kaliman jälkeen kukaan ei ole kirjoittanut yleisesitystä aiheesta. Tämän tutkielman tavoite on antaa kattava kuva vanhimpien itämerensuomalais-balttilaisten kielikontaktien tutkimuksesta ennen Kaliman oppikirjaa. Näin se voisi tasoittaa tietä uudelle alan yleisesitykselle.

Campbell, Alan Johnston (1895–1982)

Born in 1895, Alan Johnston Campbell was a grazier and political party organiser. In December 1914 he enlisted in the Australian Imperial Force and saw action with the 2nd Light Horse Regiment at Gallipoli and, as a lance corporal, in the Sinai and Palestine. After the war Campbell became active in the Roma branch of the Maranoa Graziers’ Association. In 1935, at Roma, he formed one of the first branches of the Queensland Country Party. In 1943, Campbell was elected president of the QCP. Impressed by the Australian Labor Party’s organisation, Campbell centralised power and rebuked parliamentarians whom he believed were neglecting their constituents. By 1951 the highly disciplined structure had attracted 35,000 members. Campbell died in 1982.

Aha! The return of Alan Partridge

Throughout a long and occasionally distinguished career first as a television sports correspondent, then chat show host (dramatically ended by the accidental homicide of a guest live on air), then rebirth as a radio presenter at North Norfolk Digital, Alan Partridge has navigated the stormy waters of the British media landscape, now achieving mainstream success on the big screen with a starring role in Steve Coogan’s Alpha Papa (Declan Lowney, 2013). A man who in his desperation for a television series of his own once sank so low as to pitch a show called Monkey Tennis to the BBC finally finds his inner hero in a film which, while presenting mainly as comedy, also contains a biting critique of trends in the British media with which all journalists and media practitioners in general will be familiar. Alpha Papa is a nostalgic, elegiac riff on the pleasures and values of local radio the way it used to be, exemplified by North Norfolk Digital’s stable of flawed, but endearing jocks – Wally Banter, Bruno Brooks, Dave Clifton (who in one scene recounts the depths to which he sank as an alcoholic, drug addicted wreck—“I woke up in a skip with someone else’s underpants in my mouth. I can laugh about it now …”), and Pat Farrell. 50- something Pat is sacked by the new owners of North Norfolk Digital, who in their efforts to transform the station into a “multiplatform content provider” going by the more Gen Yfriendly name of Shape (“the way you want it to be”), wish to replace him with a younger, brattish model lacking in taste and manners. Out go records by the likes of Glen Campbell and Neil Diamond (“You can keep Jesus Christ”, observes Partridge after playing Diamond’s Sweet Caroline in a demonstration of the crackling radio repartee for which he is by now renowned, “that was the king of the Jews”), in comes Roachford. Pat, grieving his dead wife Molly, finally snaps and turns the glitzy media launch of Shape into a hostage siege. Only Alan Partridge, it seems, can step in and talk Pat out of a looming catastrophe.

Mediapolulla - Kasvatustieteellistä ja teknisen alan osaamista yhdistämässä : Opiskelijoiden yhteistyö ja oppiminen tieto- ja viestintätekniikkaprojektissa

The study concentrated on interdisciplinary teamwork of students in Helsinki University Department of Education and Helsinki University of Technology. Students worked in small interdisciplinary groups (n 12) to plan and teach in an information- and communication technology (ICT) club in elementary schools. The focus of the study was co-operation in the student groups and students learning experiences. Theoretical background of the study consists of theories of collaboration and socially shared cognition. Study was an qualitative case study and the data was collected with individual focus interviews and learning diaries. The data was categorised and the connections between categories were analysed with a table. Shared cognition appeared as a form of distribution of tasks and in the actual processes of shared expertise. The tasks were shared according to students expertise. Processes of shared expertise were joint knowledge building, integration of interests, awareness and exploitation of others expertise and allowing freedom for others to use their expertise. Additionally expression of ones own views and setting an example to others were one sided sharing of expertise. Students of technology were responsible of technical issues and the responsibility sphere of educational science students was more fragmented. For instance they concentrated in taking children s abilities into consideration. The sphere of shared cognition included also the need for tutoring and learning from others. Usually students did not directly learn from representative of other discipline, instead the learning for instance of social skills happened indirectly. Learning was fostered if learning was set as a goal and prevented if the differences in expertise were too minor. Sharing of cognition was prevented if co-operation was too problematic. Co-operation was usually successful. Good planning, good person chemistry and appreciation of expertise of others promoted success. Problems caused by different backgrounds were usually slight. Successful interaction was complementary and equal. Groups were usually able to circumvent problems in communication and use of justification in discussion promoted co-operation. When comparing the groups in the scope of the study, two were found to be notably opposed and the other groups located between these extreme cases, but the elements of success prevailed. Learning experiences concentrated on social skills, project management, school world and ICT. Essential was achieved field experience and observation of ones own capabilities. In organisation of student interdisciplinary co-operation is important to ensure sufficient differences in expertise and guide students to gain complementary interaction and appropriate setting of goals. Interdisciplinary field project prepared students to face the demands of

Yliopiston oppimis- ja opetuskäsitykset murroksessa : Teknillistieteellisen alan opettajien käsityksiä ja lähestymistapoja alan oppimiseen ja opetukseen

The starting point for this study was university teaching and teachers and specifically their changing role when confronting the Finnish University Reform and the student-focused theories of learning. Teachers’ pedagogical thinking and pedagogical content knowledge were also part of the theoretical framework. In the research of conceptions of and approaches to learning and teaching, the qualitative classifications of Säljö and Marton (1976; 1997), Ramsden (1992), Kember (1997) and Trigwell and Prosser (1999) were utilised. Two study questions were raised (1) What kind of conceptions of and approaches to learning do engineering science teachers have? and (2) What kind of conceptions of and approaches to teaching do engineering science teachers have? The relationship between teachers’ conceptions and teaching was also examined. The research material was collected in autumn 2008 by interviewing teachers and by observing teaching in the Department of Energy Technology at Helsinki University of Technology. Altogether two tutorials and ten lectures were observed. Each teacher of the observed lectures was interviewed once. The interviews were carried out as semi-structured theme interviews. In the analysis of the research material phenomenographical approach was adapted. The study revealed many kinds of conceptions of and approaches to learning and teaching in the teachers’ speech. On the basis of the research material, the conceptions and approaches that the teachers declare do not always reflect their actions in the teaching situation. The surface approaches to learning and teacher-focused approaches to teaching and conceptions of receiving and transmission of knowledge were parallel. Instead the teachers’ declarations of the deep approaches to learning and student-focused approaches to teaching were partly in conflict with how the teacher taught. When striving towards student-centered teaching culture attention should be paid to the development of teachers’ pedagogical thinking and pedagogical content knowledge. The culture and the structures of the educational institution should also be considered.

Matkalla suomalaiseksi ja hoiva-alan ammattilaiseksi? : Venäläis- ja virolaistaustaisten naisten ja suomalaisuuden kohtaamiset kuulumista rakentamassa

The research examines the process by which a sense of belonging to Finnish society is constructed among women of Russian and Estonian background who are multiply marginalised in Finnish society. It does so by analysing the encounters between their nationality and 'being Finnis'. Attention is focused on the question of what kind of "journey" they take after moving to Finland, how a sense of belonging is constructed especially along the paths followed in education and at work, and what kind of agency is available to them. The thesis is connected with post-colonial research and also draws from studies on citizenship and nationality as well as the social structures of interaction, when analysing careers. As the educational system forms the most central context of the research, the work is also focused on educational sociology. The research methodology includes life history and a narrative approach. The raw data is from thematic interviews concerning the life experiences of women of immigrant backgrounds. They were studying in Finland to be practical nurses or to complete Bachelor of Social Service degree. According to the study, the women had been encountered as alien, strange, and carrying a shade of "otherness". The experience of inclusion in Finnish communities and society turned out to be conditional, an inclusion based on the notion of a citizen worker, which is defined by national needs. The person from abroad is placed in the position of someone who fills gaps in the services of the welfare state. The choice of education in the care sector and the overall necessity of obtaining Finnish education turned out to be socially directed. Gendered structures of education and working life were found to act as a frame in which the decisions of the immigrant women were made. Although national education policy emphasis as an orientation to global labour markets, the immigrant student is placed above all in the position of an object to be made suitable for the Finnish labour market. Citizenship, a goal of education, requires consent to being "socialised" into Finnish society as well as learning to be Finnish. One s only option to negotiate appearing suitable as a member is to construct oneself into someone who adopts Finnish and Western cultural values, values which favour individuality. However, Finnish education is a resource to Finnishness. Finnish education enables a sense of being Finnish, and empowers the job applicant for example, and in addition to providing cultural, human and social capital strengthen inclusion as well. The study confirms the view that the encounter of an immigrant is still characterised by its colonial nature. It shows that encounters with Finns and Finnish society place the person of immigrant background, even one receiving a Finnish education, in the position of "the other". The journey as an immigrant continues. The immigrant has access only to certain predefined subject positions, which limits agency. When categorised as an immigrant, one becomes a per-son who is different and "other", while the sense of belonging as a member of Finnish society without conditions appears to be somewhat unreachable. Yet, new arrivals are capable of acting change. An immigrant woman can challenge the positions offered to her and present herself as strong. Her life story has often included struggle, and she has the fortitude strength to change her circumstances. Key words: life story, post-colonial encounter, nationality, citizenship, the career of immi-grant, position, agency

Trust, participation and health among ageing people : A cross-sectional cohort study of men and women born in 1926-30, 1936-40, and 1946-50 in the Lahti region, southern Finland

The purpose of the present study was to explore the associations between good self-rated health and economic and social factors in different regions among ageing people in the Päijät-Häme region in southern Finland. The data of this study were collected in 2002 as part of the research and development project Ikihyvä 2002 2012 (Good Ageing in Lahti region GOAL project). The baseline data set consisted of 2,815 participants born in 1926 30, 1936 40, and 1946 50. The response rate was 66 %. According to the previous studies, trust in other people and social participation as the main aspects of social capital are associated with self-rated health. In addition, socioeconomic position (SEP) and self-rated health are associated, but all SEP indicators do not have identical associations with health. However, there is a lack of knowledge of the health associations and regional differences with these factors, especially among ageing people. Regarding these questions, the present study gives new information. According to the results of this study, self-perceived adequacy of income was significantly associated with good self-rated health, especially in the urban areas. Similar associations were found in the rural areas, though education was also considered an important factor. Adequacy of income was an even stronger predictor of good health than the actual income. Women had better self-rated health than men only in the urban areas. The youngest respondents had quite equally better self-rated health than the others. Social participation and access to help when needed were associated with good self-rated health, especially in the urban area and the sparsely populated rural areas. The result was comparable in the rural population centres. The correlation of trust with self-rated health was significant in the urban area. High social capital was associated with good self-rated health in the urban area. The association was quite similar in the other areas, though it was statistically insignificant. High social capital consisted of co-existent high social participation and high trust. The association of traditionalism (low participation and high trust) with self-rated health was also substantial in the urban area. The associations of self-rated health with low social capital (low participation and low trust) and the miniaturisation of community (high participation and low trust) were less significant. From the forms of single participation, going to art exhibitions, theatre, movies, and concerts among women, and studying and self-development among men were positively related to self-rated health. Unexpectedly, among women, active participation in religious events and voluntary work was negatively associated with self-rated health. This may indicate a coping method with ill-health. As a whole, only minor variations in self-rated health were found between the areas. However, the significance of the factors associated with self-rated health varied according to the areas. Economic factors, especially self-perceived adequacy of income was strongly associated with good self-rated health. Also when adjusting for economic and several other background factors social factors (particularly high social capital, social participation, and access to help when needed) were associated with self-rated health. Thus, economic and social factors have a significant relation with the health of the ageing, and improving these factors may have favourable effects on health among ageing people.

Alice Davis Menken papers, undated, 1880-1936.

Primarily correspondence, reports, etc. relating to activities with the Society of New York State Women, Jewish Welfare Board, Jewish Protectory and Aid Society (later called Jewish Board of Guardians), New York City Woman's Night Court, Hudson State Training School, New York State Reformatory for Women, Society for Political Study, Daughters of American Revolution, Progressive Party, Mayor's Committee of Women on National Defense, New York, Congregation Shearith Israel, Florence Crittendon League, Committee of Fourteen and the Inwood House; includes also journals, diaries and other material relating to personal life, and a biographical sketch submitted to the Jewish Biographical Bureau, and copies of published and manuscript articles. Contains a "Survey of Reformatory and Correctional Institutions and Agencies As Related To The Problem of Commercialized Vice" in manuscript, submitted in August, 1919 and also material relating to program and activities of New York Training School For Community Center Workers.

Stammbaum der Familie Oppenheimer Laufenselden 1750-1936

Family history, family trees and genealogy of Oppenheimer family in Laufenselden and Nastaetten (75p).

Onko tutkijan sukupuolella väliä? : Kemian ja fysiikan alan tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden tutkijanura IDECAT-verkostossa sukupuoliperspektiivistä.

Tutkimukseni kohteena ovat mies- ja naispuoliset tutkijat ja tohtoriopiskelijat, jotka ovat osallistuneet katalyysitutkimukseen keskittyvän tutkimusverkosto IDECAT:in toimintaan. Tutkielmassani pyrin selvittämään, onko naisten ja miesten tutkijanuran välillä eroa ja jos on, niin minkälainen tämä ero on. Pyrin myös saamaan selville, onko naisten tutkijanuralla esteitä ja esiintyykö tiedeyhteisössä sukupuolesta johtuvaa syrjintää. IDECAT (Integrated Design of Catalytic Nanomaterials for a Sustainable Production) on EU-rahoitteinen, kemian tekniikkaan liittyvään katalyysitutkimukseen keskittyvä tutkimusverkosto, johon kuuluu alan tutkimusyksiköitä ja yliopistoja 12 Euroopan maasta. IDECAT:iin kuuluu noin 500-600 henkilöä. Tutkimukseni pohjautuu kahteen kyselytutkimukseen, jotka toteutettiin Internetissä 2009-2010. Ensimmäinen kyselytutkimus oli vastaajien saatavilla loka-marraskuussa 2009 ja siinä selvitettiin IDECAT:in tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden tasa-arvotilannetta yleisesti. Kyselyyn vastasi 83 henkilöä, joista 51% oli naisia ja 49 % miehiä. Kyselyssä käytettiin strukturoitua kyselylomaketta ja tulokset analysoitiin kvantitatiivisesti SPSS tilasto-ohjelmalla. Tilastollisena menetelmänä käytän ristiintaulukointia. Toinen kyselytutkimus (jatkokysely) keskittyy tiedeyhteisössä tapahtuvaan sukupuolesta johtuvaan syrjintään ja se oli vastaajien saatavilla huhti-toukokuussa 2010. Jatkokyselyn kysymykset ovat avokysymyksiä ja ne analysoitiin laadullisesti. Jatkokyselyyn vastasi 24 henkilöä, joista 6 kuvasi yksityiskohtaisesti syrjintäkokemuksiaan tiedeyhteisössä. Teoreettisena viitekehyksenä käytän tutkimuksessani Joan Ackerin sukupuolittuneen organisaation teoriaa ja siihen liittyviä, organisaation toiminnassa ilmeneviä sukupuolittuneita prosesseja. Sukupuolittuneet prosessit ovat ajattelutapoja , käytäntöjä ja asenteita, joilla sukupuolet erotetaan toisistaan ja joilla tuotetaan sukupuolten välisiä valtasuhteita. Naisten ja miesten tutkijanuran välillä on aineistossani joitakin merkittäviä eroja. Sukupuolesta johtuva syrjintä on yleistä vastaajien keskuudessa ja naiset ovat kokeneet sitä useammin kuin miehet. 67% naisvastaajista ja 37% miesvastaajista on kokenut sukupuolesta johtuvaa syrjintää. Naisvastaajat myös kokevat miehiä useammin, että he eivät saa riittävästi tukea ja kannustusta esimiehiltään. Lisäksi naisia on pyydetty mukaan tieteelliseen yhteistyöhön miehiä harvemmin. Useimmat muuttujat eivät kuitenkaan tuo eroa sukupuolten välille. Tutkijanaiset kokevat ylenemismahdollisuutensa lähes yhtä hyviksi kuin miehet, naiset ja miehet työskentelevät yhtä usein määräaikaisissa tehtävissä ja naiset työskentelevät kokopäiväisesti lähes yhtä usein kuin miehet. Naiset pitävät perheen ja työn yhdistämistä helppona. Sukupuolittuneita prosesseja ilmenee erityisesti sukupuolten väliseen työnjakoon ja sosiaalisen tuen ja vallan jakoon tiedeyhteisössä liittyvissä tilanteissa. Sukupuolittuneisuus ei kuitenkaan ole totaalista, monien kyselyn muuttujien kohdalla sukupuolittumista tai eroa sukupuolten välille ei tullut. Monet kyselyn muuttujat osoittavatkin, että naiset ja miehet kokevat, että heitä kohdellaan melko tasa-arvoisesti. Tietyillä osa-alueilla epätasa-arvoisen kohtelun kokemukset ovat kuitenkin yleisiä, mikä tuottaa ristiriitaisen kuvan tiedeyhteisön tasa-arvotilanteesta. Tämä voi viitata siihen, että tutkijanaisten ja miesten asemat ja roolit tiedeyhteisössä eivät ole pysyviä ja staattisia, vaan aktiivisessa muutoksen tilassa. Tutkijanaisten asemaa tiedeyhteisössä voidaan lisäksi parantaa reagoimalla ja puuttumalla sukupuolesta johtuvaan syrjintään, pitämällä tasa-arvoasioita esillä sekä kiinnittämällä huomiota johtamiskäytäntöihin, esimerkiksi palkkaamalla lisää naisjohtajia. Avainsanat Keywords: Sukupuolittunut organisaatio, sukupuolittuneet prosessit, kyselytutkimus, kvantitatiivinen tutkimus, tiedeyhteisö, sukupuolisyrjintä, tutkijanaiset, naistutkijat, sukupuolten tasa-arvo, gendered organization, academia, female scientists, gender equality

Oikeusvaltion paradoksin äärellä. Tasavallan suojelulakiesityksistä käyty eduskuntakeskustelu vuosina 1930 ja 1936

Tutkimuksessa lähestytään oikeusvaltion paradoksia tarkastelemalla sen ilmenemistä valtiopäiväkeskusteluissa, joita käytiin hallituksen esityksistä tasavallan suojelulaiksi vuosina 1930 ja 1936. Oikeusvaltion paradoksin ytimessä on kysymys siitä, miten yksityisen oikeussubjektin myös valtion harjoittamalta mielivallalta nauttima suoja voidaan taata, kun eduskunta on ylin lainsäätäjä ja voi muuttaa myös perustuslakia, jossa tuo suoja taataan. Tämä kysymys korostuu etenkin poikkeusoloissa, jolloin toimeenpanovallalla tulisi olla riittävät valtuudet vaikean tilanteen ratkaisemiseksi. Oikeusvaltion paradoksin kannalta keskeisiä ovat muodollinen, laillisuutta ja muotoja painottava sekä materiaalinen, oikeusjärjestyksen sisällöllisiä periaatteita, kuten perusoikeuksia painottava oikeusvaltiotulkinta. Nämä kaksi tulkintaa ovat vaikeissa tilanteissa toistensa kanssa ristiriidassa ja päättäjät joutuvat tasapainoilemaan niiden välillä: toimiako tehokkaasti yhteiskuntajärjestyksen turvaamiseksi, jolloin on riski valtion sisältä käsin tapahtuvasta oikeusvaltion murenemisesta, vai kunnioittaako perusoikeuksia ja altistaa valtakunta ulkoiselle vallankaappaukselle tai muille järjestyshäiriöille. Tutkimuskysymystä tarkastellaan vuosina 1930 ja 1936 eduskunnalle annettujen hallituksen tasavallan suojelulakiesitysten myötä. Esitykset tasavallan suojelulaiksi antoivat presidentille oikeuden, mikäli valtakuntaa uhkasi vaara tai yleinen järjestys ja turvallisuus olivat uhattuina, rajoittaa tiettyjä hallitusmuodon toisessa luvussa taattuja perusoikeuksia. Vuonna 1930 lapuanliikkeen aiheuttama vallankaappauksen uhka oli todellinen ja hallituksen oli pakko antaa sen vaatimia säädöksiä kommunistisen toiminnan tukahduttamiseksi. Paradoksaalisesti laki oli samanaikaisesti lapuanliikkeen painostuksen tulos että yritys ottaa tilanne haltuun poikkeuslailla. Vuonna 1936 tilanne oli huomattavasti rauhallisempi. Lakia perusteltiin sekä maailmanpoliittisen tilanteen epävakaudella että tarpeella säätää poikkeustilanteista etukäteen osana pysyvää lainsäädäntöä. Valtuuksia ei kuitenkaan haluttu säätää osaksi valtiosääntöä, vaan säädös annettiin erillisenä poikkeuslakina. Eduskuntakeskustelussa kannat jakautuivat yleisesti ottaen siten, että lakien vastustajat esittivät materiaaliseen oikeusvaltiotulkintaan ja kannattajat muodolliseen oikeusvaltiotulkintaan lukeutuvia argumentteja. Vastustajien mielestä oli tärkeää kunnioittaa kansalaisten perusoikeuksia ja perustuslakien pysyvyyttä. He myös pelkäsivät lakien mahdollistamaa hallinnollista mielivaltaa. Lakien kannattajat puolestaan korostivat demokratian itsepuolustuksen tärkeyttä: oli yksilön kannalta parasta oikeusturvaa, että kumoukselliset voimat voitiin pitää kurissa. Vuoden 1930 laki jätettiin lepäämään yli vaalien ja hyväksyttiin lopullisesti syksyllä 1930. Se oli osa kommunistilakipakettia, mutta sitä käytettiin lapuanliikkeen hillitsemiseksi ja Mäntsälän kapinan kukistamiseksi vuonna 1932. Vuoden 1936 laki hylättiin eduskunnassa. Vuonna 1939 annettiin vielä kolmas hallituksen esitys tasavallan suojelulaiksi. Se jätettiin lepäämään yli vaalien ja hyväksyttiin syksyllä 1939. Hallituksen laajennettuja valtuuksia tarvittiin tällä kertaa sellaisia henkilöitä vastaan, joista voisi olla uhkaa Suomen ulkoiselle turvallisuudelle. Lain nojalla tehtiin satoja poliittiseen vasemmistoon kohdistuneita turvasäilöpidätyksiä sodan aikana. Tämä laki on kuitenkin rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

La revista “Ressorgiment” en la historia catalana : un proyecto editorial para la difusión del catalanismo político. Buenos Aires: 1916-1936

Resumen: El presente trabajo analiza la revista “Ressorgiment”, periódico ofi cial de los “catalanes de América”, el sector separatista de la colectividad catalana asentada en Buenos Aires desde comienzos del siglo XX. Efectúa un análisis teórico de la diagramación formal y de la línea editorial de la publicación y constituye un repaso del ideario del catalanismo separatista radical de ultramar, desde el punto de vista de su proyecto editorial distintivo.