Matkalla suomalaiseksi ja hoiva-alan ammattilaiseksi? : Venäläis- ja virolaistaustaisten naisten ja suomalaisuuden kohtaamiset kuulumista rakentamassa

The research examines the process by which a sense of belonging to Finnish society is constructed among women of Russian and Estonian background who are multiply marginalised in Finnish society. It does so by analysing the encounters between their nationality and 'being Finnis'. Attention is focused on the question of what kind of "journey" they take after moving to Finland, how a sense of belonging is constructed especially along the paths followed in education and at work, and what kind of agency is available to them. The thesis is connected with post-colonial research and also draws from studies on citizenship and nationality as well as the social structures of interaction, when analysing careers. As the educational system forms the most central context of the research, the work is also focused on educational sociology. The research methodology includes life history and a narrative approach. The raw data is from thematic interviews concerning the life experiences of women of immigrant backgrounds. They were studying in Finland to be practical nurses or to complete Bachelor of Social Service degree. According to the study, the women had been encountered as alien, strange, and carrying a shade of "otherness". The experience of inclusion in Finnish communities and society turned out to be conditional, an inclusion based on the notion of a citizen worker, which is defined by national needs. The person from abroad is placed in the position of someone who fills gaps in the services of the welfare state. The choice of education in the care sector and the overall necessity of obtaining Finnish education turned out to be socially directed. Gendered structures of education and working life were found to act as a frame in which the decisions of the immigrant women were made. Although national education policy emphasis as an orientation to global labour markets, the immigrant student is placed above all in the position of an object to be made suitable for the Finnish labour market. Citizenship, a goal of education, requires consent to being "socialised" into Finnish society as well as learning to be Finnish. One s only option to negotiate appearing suitable as a member is to construct oneself into someone who adopts Finnish and Western cultural values, values which favour individuality. However, Finnish education is a resource to Finnishness. Finnish education enables a sense of being Finnish, and empowers the job applicant for example, and in addition to providing cultural, human and social capital strengthen inclusion as well. The study confirms the view that the encounter of an immigrant is still characterised by its colonial nature. It shows that encounters with Finns and Finnish society place the person of immigrant background, even one receiving a Finnish education, in the position of "the other". The journey as an immigrant continues. The immigrant has access only to certain predefined subject positions, which limits agency. When categorised as an immigrant, one becomes a per-son who is different and "other", while the sense of belonging as a member of Finnish society without conditions appears to be somewhat unreachable. Yet, new arrivals are capable of acting change. An immigrant woman can challenge the positions offered to her and present herself as strong. Her life story has often included struggle, and she has the fortitude strength to change her circumstances. Key words: life story, post-colonial encounter, nationality, citizenship, the career of immi-grant, position, agency

Tutkimuksessa tarkastelen maahanmuuttoa kansallisuuksien ja kulttuurien kohtaamisena ja kohtaamisten synnyttämiä kokemuksia, käsityksiä ja tunteita kuulumisesta. Monikulttuurisissa kohtaamisissa kansalliset ja etniset erilaisuudet nousevat merkittäviksi, mikä näkyy ihmisten positioitumisessa eri tavoin suhteessa toisiinsa. Tarkastelen sitä, millaista kuulumista kansalaisena ja jäsenenä Suomessa kohtaamiset tuottavat ja rakentavat venäläis- ja virolaistaustaiselle maahanmuuttajanaiselle. Kuulumisen käsitteen avulla avaan näkökulmia hänen kokemuksiinsa sekä mukaan ottamiseen suomalaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan että siitä poissulkemiseen, joka ilmenee liian erilaiseksi leimaamisena, syrjintänä ja rasismina. Pääasiallisesti tarkastelen kohtaamisia työ- ja koulutuskontekstissa. Aineisto koostuu elämäkerrallisista teemahaastatteluista, joita analysoin narratiivisella otteella. Tutkimuksen mukaan venäläis- ja virolaistaustainen maahanmuuttajanainen kohdataan vieraana, mikä saa toiseuttavia sävyjä. Kokemus, käsitys ja tunne kuulumisesta suomalaisiin yhteisöihin ja yhteiskuntaan osoittautuu ehdolliseksi. Kuulumisen kokemus perustuu työmarkkina-kansalaisuudelle, jota määrittävät lähinnä kansalliset tarpeet. Muualta tullut positioituu hyvinvointivaltion palvelujen puutteiden korvaajaksi ja täydentäjäksi. Koulutuksen ja työelämän sukupuolittuneet rakenteet toimivat kehyksinä maahanmuuttajataustaisen naisen ratkaisuille. Suomalainen koulutus merkityksellistyy resurssina suomalaisuuteen. Se tarjoaa valtakirjan työnhakijaksi ja kulttuurisen, inhimillisen ja sosiaalisen pääoman ohella myös vahvistuvia mukaan ottamisen kokemuksia. Koulutuksen tavoittelema kansalaisuus edellyttää kuitenkin suostumista sosiaalistettavaksi suomalaisuuteen. Maahanmuuttajataustaisen opiskelijan lähes ainoa vaihtoehto neuvotella kelvollisuudestaan on rakentaa itseään suomalaisia ja länsimaisia kulttuurisia arvoja toteuttavana. Vaikka koulutusta koskevissa dokumenteissa painotetaan yhtäältä globaaleille työmarkkinoille suuntautumista, maahanmuuttajataustainen opiskelija positioituu lähinnä kohteeksi, jota muokataan suomalaisille työmarkkinoille sopivaksi resurssiksi. Tutkimus osoittaa, että kohtaamiset suomalaisuuden ja suomalaisten kanssa positioivat maahanmuuttajataustaisen henkilön vielä suomalaisen koulutuksenkin saaneena toiseksi; matka maahanmuuttajana jatkuu. Maahanmuuttajataustaisella on pääsy vain tiettyihin, ennalta määriteltyihin subjektipositioihin, jotka rajaavat hänen toimijuuttaan. Kategorisoituessaan maahanmuuttajataustaiseksi hän rakentuu erilaiseksi ja samalla toiseksi suomalaisuuden kontekstissa. Suomalaisuus varauksettomana kuulumisen kokemuksena ja tunteena on maahanmuuttajataustaiselle jotain saavuttamatonta. Kuitenkin tulija osoittaa muutokseen pyrkivää toimijuutta. Hän haastaa tarjottua positiota ja kertoo itsensä vahvaksi toimijaksi. Hänen elämäntarinansa kertoo kamppailusta kuulumisesta ja hän myös osoittaa voimaa muuttaa elämäänsä. Avainsanat: elämäntarina, jälkikoloniaalinen kohtaaminen, kansalaisuus, kansallisuus, maa-hanmuuttajan ura, positio, toimijuus