Globaalin toimintaympäristön vaikutukset johdon laskentatoimen asiantuntijan työnkuvassa

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia globalisaation aiheuttamia vaikutuksia näkyy suomalaisessa johdon laskentatoimessa ja johdon laskentatoimen asiantuntijoiden, eli controllereiden, työnkuvissa. Oli tärkeää selvittää, ovatko kansainväliset tekijät tuoneet jo liiallista haastavuutta controllerin työhön ja odotetaanko heiltä kenties jo liikaa. Teoriaosuudessa tutkittiin johdon laskentatoimea ja controller-toiminnon kehittymistä, sekä controllereilta vaadittavia ominaisuuksia ja piirteitä. Lisäksi globalisaatiota ja sen aiheuttamia vaikutuksia suomalaiseen johdon laskentatoimeen käytiin läpi. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa suomalaista johdon laskentatoimen asiantuntijaa, jotka työskentelivät kansainvälisissä yhtiöissä useilla eri toimialoilla. Tutkimus osoitti kuinka kansainvälisestä ja laajasta alasta on kyse johdon laskentatoimesta puhuttaessa. Suuri joukko globaaleja tekijöitä vaikuttaa jatkuvasti controllereihin. Näiden luokittelu teemoittain osoittautui haastavaksi tehtäväksi ja on mahdotonta luoda kattava lista kaikista kansainvälisyyden tuomista vaikutuksista. Tärkeää oli havaita, ettei controller-toiminnon laajuutta koeta negatiivisena vaan ennemminkin sopivan haasteellisena asiana ja mielenkiinnon ylläpitäjänä.

Työhyvinvointiraportointi osana henkilöstöraportointia - Henkilöstöraportoinnin kehittäminen kohdeyrityksessä

Työntekijöitä ja heidän tietojaan ja taitojaan pidetään yhtenä yrityksen tär-keimmistä resursseista. Jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön vuoksi on tärkeää huolehtia työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista. Työhyvinvoinnista tarvitaan ajankohtaista tietoa, jotta voidaan seurata henkilöstön kehitystä ja luoda realistinen kuva henkilöstön pitkäaikaiseen suorituskykyyn vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia kohdeyrityksen henkilöstöraportoinnin kehitystarpeita. Tutkimus on rajattu kohdeyrityksen sisäiseen raportointiin ja työhyvinvointiraportointiin. Aineisto kerättiin teemahaastatteluiden ja sähköpostihaastatteluiden avulla. Kohdeyrityksessä on tarve uusille henkilöstötunnusluvuille ja säännölliselle, tarpeeksi usein toteutettavalle henkilöstökyselylle. Lisäksi henkilöstökyselyiden tuloksista ja työhyvinvoinnin kehittämisen toimenpiteistä tarvitaan koko henkilöstölle näkyvää raportointia.

ERP-järjestelmän käyttöönoton vaikutuksia johdon laskentatoimeen: näkökulmia suomalaisista yrityksistä

The objective of this study is to examine effects of ERP-system implementations to management accounting in Finnish companies. Study also explores if ERP-system implementation has influenced to development of management accounting role in companies. Theory part of study examines ERP-system projects and ERP-systems influence to management accounting development. Research is qualitative and empirical material has been collected by interviews from three companies and they ERP-system vendor. According to results ERP-system implementation has affected positively to companies management accounting in many different ways and also influenced to development of management accounting role in companies.

Sijoittajien käyttäytyminen matalassa korkomarkkinassa

Tämän Pro gradu –tutkielman aiheena on tutkia sijoittajien käyttäytymistä matalassa korkomarkkinassa. Työssä tutkitaan, ovatko Kymenlaakson Osuuspankin Private –asiakkaat käyttäytyneet rahoituksen klassisen teorian mukaan rationaalisesti. Lisäksi tutkielmassa tutkitaan, ovat asiakkaat nostaneet sijoituksiensa riskitasojaan saadakseen korkeampia tuottoja riskittömän koron ollessa matalalla. Tutkielmassa tutkitaan myös, onko sijoittajien ankkurina riskitaso vai tuottotaso sekä onko naisten ja miesten välillä eroja. Tutkielman teoriapohjana käytetään perinteisiä rahoituksen teorioita, kuten CAPM-mallia, SML-käyrää, riskitöntä korkokantaa, markkinatehokkuutta sekä behavioristista taloustiedettä. Tutkimus on kvalitatiivinen ja sen empiirinen on kerätty haastattelulomakkeella Kymenlaakson Osuuspankin Private –asiakkailta. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, etteivät tutkimukseen osallistuneet henkilöt olleet käyttäytyneet rationaalisesti. Sijoituksien riskitasoa oli nostettu ja miehet olivat nostaneet sijoituksien riskitasoa enemmän. Päätöksenteossa naisille oli hieman merkittävämpää sijoituksien riskitaso, kun taas miehille tärkeämpää oli tuottotaso. Kaikista vastaajista 51,8%:lle tuottotaso oli merkittävämpi tekijä.

Viisarimäki-Rutalahden maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma

Tuntemamme maaseutumaisema koostuu maatalouden perinteisestä rakennuskannasta sekä perinteisten käytäntöjen, kuten laidunnuksen ja niiton, muovaamista luontotyypeistä. Vanhakantaisen karjatalouden synnyttämät perinnebiotoopit – kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet – ovat monimuotoisimpia elinympäristöjämme. Nämä maaseudun arvokkaat kohteet sekä kauniit avoimet maisemat säilyvät vain hoidon avulla. Härkää sarvista on ylimaakunnallinen hanke, jonka tavoitteena on arvokkaiden kohteiden laidunnushoidon järjestäminen. Viisarimäki–Rutalahti on valittu yhdeksi hankkeen kohdealueista, joille on laadittu maiseman- ja luonnonhoidon yleissuunnitelma. Yleissuunnitelmassa on määritelty mahdollisia luonnonlaidunkohteita kuten perinnebiotooppeja, ranta-alueita ja muita laidunnuksesta hyötyviä kohteita sekä muita maatalousalueiden maiseman- ja luonnonhoidon kohteita. Erityistä huomiota suunnitelmassa on lisäksi kiinnitetty tienvarsien näköalaraivaukseen sekä perinteistä kylämaisemaa ylläpitäviin rakennusten ja rakenteiden kunnostuskohteisiin. Suunnitelmassa on mukana tietoa hoitomenetelmistä ja rahoitusmahdollisuuksista. Tavoitteena on saada kohteita hoidon piiriin, innostaa maanomistajia ja löytää kohteille hoitajiksi karjatilallisia ja paikallisia yhdistyksiä. Mahdolliset hoitotoimenpiteet perustuvat täysin vapaaehtoisuuteen. Hankkeen puitteissa voidaan avustaa kohteiden hoidon suunnittelussa ja rahoituksen hakemisessa. Härkää sarvista -hankkeen toiminta-aika on 1.6.2009–30.9.2012. Hanketta toteuttavat Keski-Suomen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Etelä-Savon ELY-keskukset, alueelliset ProAgriat sekä MKN – Maa-ja kotitalousnaiset.

Tuumasta toimeen? : Uudenmaan järvikunnostussuunnitelmat ja paikalliset voimavarat

Paikalliset kunnostajatahot ovat uuden haasteen edessä kunnostustoimenpiteiden toteutuksen ja niiden rahoituksen vastuun siirtyessä yhä enemmän paikallisille hyödynsaajille. Samaan aikaa kunnostustoiminnan luonne ja hankkeiden vetäminen muuttuu ammattimaisemmaksi. Yhdistysten oma varainhankinta ja hankkeiden yhdistäminen on oleellista tulevaisuudessa. Hankkeiden hyödynsaajat täytyy nähdä laajemmin ja saada paremmin mukaan hankkeisiin. Käyttökelpoista tietoa ja osaamista löytyy paljon niin asiantuntijoiden keskuudesta kuin paikallisten yhteisöjen sisältä. Paikallistuntemusta ja -tietoa ei voi korvata muulla tiedolla, siksi niiden pitää olla oleellinen osa suunnitelmia. Kunnostuksilla on usein koko yhteisöä koskevia merkityksiä ja ne pitäisikin nähdä osana laajempaa paikallista kylätoimintaa ja -suunnittelua. Kustannusten vähentämiseksi kunnostussuunnitelmissa pitäisi käyttää hyväksi enemmän myös olemassa olevaa ja helposti saatavissa olevaa tietoa. Uudenmaan elinkeino, liikenne ja ympäristökeskus on tehnyt 2000-luvulla useita järvien kuntakohtaisia ja järvikohtaisia kunnostussuunnitelmia, joiden kustannuksiin kunnat ovat osallistuneet. Selvityksessä on arvioitu kunnostussuunnitelmien vaikuttavuutta paikallisten kunnostajien ja kuntien ympäristöviranomaisten näkökulmasta. Aineisto on kerätty puhelinhaastatteluin. Työssä on lisäksi pohdittu paikallisten yhteisöjen voimavarojen hyödyntämistä kunnostuksien ja suunnitelmien toteuttamiseksi. Kunnat näkevät suunnitelmat selvästi hyödyllisempinä kuin paikalliset kunnostajatahot. Suunnitelmat ovat enemmän kuntien työkalu kuin varsinainen huoltokirja järven kunnostamiseksi. Paras hyöty saadaan suunnitelmista niiden oikealla ajoituksella. Niiden pitää myös johtaa toimenpiteisiin, jotta niitä pidettäisiin onnistuneina. Paikallisesti tuotetun tiedon hyödyntäminen suunnittelussa tekee suunnitelmista hyväksyttävämpiä.

Henkilö- ja talousriskin yhteys t&k-projektin onnistumiseen

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli tarkastella henkilö- ja talousriskin yhteyttä tutkimus- ja kehitysprojektin onnistumiseen. Tutkimus toteutettiin toimeksiantona Innovaatiorahoituskeskus Tekesille. Tutkielman teoreettisessa osuudessa tarkasteltiin t&k-projektien ja uuden tuotteen kehitysprojektien onnistumisen määritelmää sekä onnistumis- ja epäonnistumistekijöitä. Teoriaosuus pohjautui aikaisempaan tutkimukseen ja sen pohjalta oli tavoitteena muodostaa käsitys siitä, millaisiin tekijöihin projektin alkuvaiheessa kannattaa kiinnittää huomiota ja kuinka eri tekijät voivat ennakoida projektien onnistumista tai epäonnistumista. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineisto koostui 4755 mikro- ja pk-yritysten t&k-projektista. Empiirisen osuuden päätarkoituksena oli selvittää, onko projektin henkilö- ja talousriskitasolla vaikutusta siihen, kuinka hyvin projekti onnistuu. Tutkimuksessa selvitettiin myös riskien taustalla vaikuttavien tekijöiden yhteyttä projektin onnistumiseen ja tarkasteltiin yleisimpiä syitä projektien epäonnistumiseen. Tutkimuksen tuloksena havaittiin seuraavaa. Yleisimpiä syitä epäonnistuneisiin hankkeisiin olivat teknologiasyyt, muut syyt sekä henkilö- ja taloussyyt. Tarkasteltaessa talousriskin vaikutusta onnistumiseen hyödynnettiin kolmea erilaista onnistumisen mittaria. Tuloksena havaittiin, että talousriskitason merkittäväkään nousu ei vaikuttanut valtavasti siihen, kuinka hyvin projektit onnistuivat. Sillä, perustuiko kohonnut talousriski hakijan omaan rahoitukseen, ulkopuoliseen rahoitukseen, vai molempiin rahoituksen muotoihin ei ollut suurta vaikutusta projektin onnistumiseen. Hyvin pieni vaikutus näkyi siten, että parhaiten onnistuvien hankkeiden osuus oli hieman suurempi sellaisten hankkeiden joukossa, jossa riski hajaantui molempiin rahoituksen muotoihin. Henkilöriskitasolla havaittiin olevan hieman vaikutusta siihen, kuinka hyvin hanke onnistui, sillä korkeimmassa riskiluokassa havaittiin suhteellisesti enemmän epäonnistuneita projekteja kuin matalammissa riskiluokissa. Erot olivat kuitenkin maltillisia. Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että valittu onnistumisen mittari ja sen moniportaisuus vaikuttivat tulosten tulkintaan, joten on tärkeää tiedostaa, millaista onnistumista projektilla tavoitellaan.

Ammattikorkeakouluissa työskentelevien terveysalan opettajien täydennyskoulutus

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ammattikorkeakouluissa työskentelevien terveysalan opettajien sekä täydennyskoulutusta että heidäntäydennyskoulutustarpeitaan sekä millaisin resurssein ammattikorkeakoulut osallistuvat täydennyskoulutukeen. Saatua tietoa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa terveysalan opettajien täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä. Tutkimuksen kohderyhminä olivat ammattikorkeakoulut sekä niissä toimivat terveysalan opettajat. Ammattikorkeakouluja edustivat tutkimuksessa koulujen täydennyskoulutuksesta vastaavat henkilöt. Otokseksi valittiin viisi keskisuurta ammattikorkeakoulua eri puolilta Suomea. Aineisto kerättiin sähköisenä Webropolohjelman avulla kevään 2014 aikana ja analysoitiin kuvailevin tilastotieteellisin menetelmin, SPSS-ohjelman avulla. Terveysalan opettajista 80% oli viimeisen vuoden aikana osallistunut täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutuksesta valtaosa, lähes 80%, kohdistui substanssiosaamisen alueeseen sekä pedagogiseen osaamisalueen. Opettajista 82% koki mahdollisuuden osallistua täydennyskoulutukseen hyvänä tai kohtuullisena. Osallistumisen suurimmiksi esteiksi opettajat kokivat rahoituksen vähäisyyden sekä opetusjärjestelyjen hankaluuden. Terveysalan opettajat kokivat täydennyskoulutuksen tarpeen suurimmiksi sekä kehittämis- että substanssiosaamisen alueilla. Kehittämisosaamisen alueelta toivottiin eniten täydennyskoulutusta ja näistä toiveista yli puolet kohdistui hanke- ja projektiosaamisen täydennyskoulutuksiin. Substanssiosaamisen alueen täydennyskoulutuksen tarve kohdistuivat lähinnä oman alan tietojen päivittämiseen sekä mahdollisuuksiin toteuttaa työelämäjaksoja. Täydennyskoulutuksen resursointi on kaikissa ammattikorkeakouluissa lähes yhtenevää. Käytännössä täydennyskoulutuksesta sovittiin lähes aina tapauskohtaisesti. Myös opettajien käsitys resursoinnista vastasi koulujen käytänteitä. Täydennyskoulutuksen järjestävänä tahona toimi yleisimmin yksityinen koulutuksen järjestäjä, vaikka opettajien omien toiveiden mukaan ensisijaiseksi koulutuksen järjestäjäksi toivottiin yliopistoa tai muuta korkeakoulua ja koulutusta toivottiin järjestettävän joko lähi- tai monimuoto-opiskeluna. Tämän perusteella voidaan päätellä, ettei täydennyskoulutuksen kysyntä ja tarjonta ole kohdanneet.

Joukkorahoitus innovaatioiden kaupallistamisen tukena

Työn tarkoituksena on perehtyä joukkorahoitukseen ja sen merkitykseen innovaatioiden kaupallistamisessa. Esittelemme joukkorahoitusta yrittäjän ja sijoittajan kannalta. Tuomme esille, miten joukkorahoitusprosessi toimii ja kuinka prosessissa onnistuu. Käytämme yritysesimerkkeinä onnistuneita ja epäonnistuneita projekteja. Joukkorahoitus on osa joukkoistamista, joka on terminä uusi, mutta joukkoistamista on tehty jo pidemmän aikaa. Joukkoistamisella tarkoitetaan suuren ihmisjoukon valjastamista yhteiseen päämäärään työn osittamisen avulla. Näiden yksilöllisistä osatöistä koostetaan kokonainen lopputulos. Joukkorahoitus on yksi joukkoistamisen merkittävimmistä muodoista. Joukkorahoituksessa osatyönä on pelkistetysti pienen rahasumman sijoittaminen projektiin. Sijoittaja saa erilaisia asioita vastineeksi sijoitukselleen. Joukkorahoitus on myös noussut suureksi mahdollisuudeksi uusille yrityksille uudenlaisena rahoituskanavana. Nykyaikainen lainsäädäntö on hidastanut joukkorahoitustoimintaa, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa on lähdetty parantamaan uusien yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta ja menestyä. Yrittäjät lähtevät usein riittämättömällä valmistautumisella suoraan rahoituskierrokselle, jolloin epäonnistuminen on yleistä. Onnistuneet valmistautumiset on hoidettu kunnolla ja markkinointi on aloitettu jo ennen rahoituksen alkamista.

Yritysjoukkovelkaemission vaikutus yrityksen markkina-arvoon rahoituskriisin aikana

Yritysten pääomarakenne on kiinnostanut niin yritysten omistajia, tutkijoita kuin sijoittajiakin jo vuosikymmenten ajan. Yrityksen pääomarakenteen teoriat selittävät yritysten pääomarakennetta eri tavoin, mutta optimaaliselle, yrityksen markkina-arvon maksimoivalle, pääomarakenteelle ei ole yksiselitteistä ratkaisua. Yritysjoukkovelka on yksi vieraan pääoman muoto, joka on kasvattanut suosiotaan viimeisten vuosikymmenten aikana ja on varteenotettava rahoitusvaihtoehto suurille yrityksille. Riippumatta rahoituksen muodosta yrityksen taloudellisen toimintakyvyn kannalta on tärkeää, että rahoitusmarkkinat toimivat, ja että yritykset saavat rahoitusta. Kuitenkin viimeisimmän rahoituskriisin aikana näin ei ollut, ja esimerkiksi monien yritysten velanotto pieneni. Samaan aikaan kuitenkin yritysjoukkovelkamarkkina kasvoi vaihtoehtoisena rahoitusmuotona. Tutkielmassa tarkastellaan tätä taustaa vasten yritysjoukkovelkojen liikkeellelaskun osakemarkkinareaktioita rahoituskriisin aikana. Tarkastelu toteutetaan katsauksella yrityksen pääomarakenteen teorioihin ja aikaisempaan yritysjoukkovelkojen empiiriseen tutkimukseen ja tarkastelua laajennetaan omalla empiirisellä tutkimuksella, jossa tutkitaan eurooppalaisten yritysten joukkovelkaemissioita eri talouden tilanteissa vuosina 2005–2006 ja vuosina 2008–2009. Markkinareaktion lisäksi tutkimuksessa selvitetään, onko muita mahdollisia muuttujia kuin talouden tilanne, jotka voisivat vaikuttaa liikkeellelaskun markkinareaktioon. Tutkimuksen otokset sisältävät 57 yritysjoukkovelan liikkeellelaskua vuosina 2005–2006 ja 160 liikkeellelaskua vuosina 2008–2009, ja tutkimusmetodeina ovat tapahtumatutkimus ja poikkileikkausregressio. Tutkielman tulosten perusteella voidaan sanoa, että aikaisempien tutkimusten perusteella yritysjoukkovelan liikkeellelaskun yhteydessä tulisi havaita negatiivinen markkinareaktio. Omassa empiriassa ei kuitenkaan havaittu tilastollisesti merkitsevää markkinareaktiota kumpanakaan ajanjaksona. Kuitenkin rahoituskriisin aikana yritysjoukkovelan liikkeellelaskun markkinareaktio on muuttunut positiiviseksi, ja markkinareaktion ero aikaisempaan ajanjaksoon (vuodet 2005–2006) on tilastollisesti merkitsevä 10 %:n merkitsevyystasolla. Voidaankin sanoa, että yritysjoukkoveloista on keskimäärin tullut hyväksyttävämpi rahoituksen muoto. Muiden muuttujien osalta yritysjoukkovelan liikkeellelaskun yhteydessä on havaittu merkitsevä positiivinen arvo ylimääräisen kassavirran kerroinestimaatille talouden normaalissa tilanteessa ja investointimahdollisuuksien kerroinestimaatin merkitsevä positiivinen arvo rahoituskriisin aikana.

Kauppaluotot ostavan yrityksen näkökulmasta - pienet ja keskisuuret yritykset

Työn tavoitteena on selvittää kauppaluoton käytön motiiveja, kauppaluottoja käyttävän yrityksen ominaispiirteitä sekä ostovelkojen kehitystä vuosien 2004–2013 aikana. Työtä on tarkasteltu ostavan yrityksen näkökulmasta ja työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen tueksi on tehty tutkimus eurooppalaisten pk-yritysten ostovelkojen kehityksestä ja tutkimusaineisto on haettu AMADEUS-tietokannasta. Kauppaluoton käytön motiiveja ovat transaktiomotiivi, rahoitusmotiivi, saatavat alennukset, laadun varmistus sekä kasvun hallinta. Kauppaluottoja käyttävät yritykset ovat yleensä nuoria, kasvavia ja luottorajoitteisia, mitkä ovat tyypillisiä piirteitä pk-yrityksille. Työn tärkein tulos on, että rahoitusmotiivi ajaa pk-yrityksiä käyttämään kauppaluottoja merkittävänä lyhytaikaisen rahoituksen lähteenä. Työssä tutkittiin eurooppalaisten pk-yritysten ostovelkojen suhdetta taseeseen ja ostovelkojen kiertoaikoja sekä niiden muutoksia. Ostovelkojen suhde taseeseen laski finanssikriisin aikana johtuen luottomarkkinoiden tiukentumisesta ja tarjonnan supistumisesta. Ostovelkojen kiertoajat puolestaan kasvoivat finanssikriisin aikana kompensoiden tarjonnan supistumista.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen rakennerahastohankkeiden tulokset ja vaikutukset ohjelmakaudella 2007-2013

Euroopan Unionin alue- ja rakennepolitiikalla tasapainotetaan jäsenvaltioiden alueellisia eroja ja lievennetään niiden rakenneongelmia. Em. politiikkaa toteutetaan rahoittamalla hankkeita EU:n eri rahastoista saadulla rahoituksella sekä kansallisella rahoituksella (valtio, kunnat, muu julkinen, yksityinen). Varsinais-Suomen ELY-keskus on ollut merkittävä EU-rahoituksen myöntäjä ja alueen kehittäjä ohjelmakaudella 2007 – 2013. Ohjelmakauden 2007 – 2013 päättyessä ja uuden ohjelmakauden 2014 – 2020 käynnistyessä on tarpeen tarkastella vanhan ohjelmakauden toteutuksessa saavutettuja tuloksia ja vaikutuksia sekä tehdä tarvittavia johtopäätöksiä uutta kautta silmällä pitäen. Haluamme myös kertoa niin suurelle yleisölle kuin alueen keskeisille aluekehitystoimijoillekin siitä, mitä julkisilla varoilla toteutetuilla hankkeilla on saatu aikaan. Hankejulkaisu, jossa on esitelty lähes kaikki rakennerahastokaudella 2007 – 2013 rahoittamamme hankkeet löytyy sähköisenä osoitteesta: http://www.e-julkaisu.fi/ely-keskus/eu-hankkeet/. Tämän työn tavoitteena on ollut selvittää, onko hankkeilla toteutettu ja missä määrin rakennerahasto-ohjelmien ja alueellisten strategioiden (ml. maakuntaohjelmat, ELYn oma strategia) tavoitteita; minkälaisia myönteisiä tuloksia ja vaikutuksia hankkeilla on saatu aikaan; minkälaiset kehittämistoimenpiteet ovat vielä tarpeellisia; minkälaiset hankkeet ovat onnistuneet erityisen hyvin ja ovatko saavutetut tulokset olleet järkevässä suhteessa käytettyihin panostuksiin. Selvitystyö osoittaa, että olemme onnistuneet hanketyössämme vähintään kohtuullisesti. Hankkeiden avulla on onnis¬tuttu edistämään Lounais-Suomen alueella työllisyyden hoitoa,

BASEL III:N VAIKUTUKSET PANKKITOIMINTAAN. Tarkastelussa vakavaraisuus-, lisäpääoma- ja likviditeettivaatimukset

Basel III on pankkeja sääntelevä standardisto, jonka vaatimukset perustuvat finanssikriisin (2007– 2008) aikana huomattujen sääntelypuutteiden korjaamiseen. Basel III:n vaatimusten käyttöönotto tapahtuu asteittain siirtymäsäännösten avulla vuosien 2013–2019 välillä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erityisesti pankkien omien varojen hallintaan liittyviä Basel III:n mukaisten vakavaraisuus-, lisäpääoma- ja likviditeettivaatimusten vaikutuksia pankkitoimintaan. Nämä vaatimukset ovat merkittävä uudistus verrattuna aikaisempaan Basel II -standardistoon, sillä Basel III:n myötä vakavaraisuusvaatimukset kiristyivät merkittävästi, minkä lisäksi lisäpääoma-, ja likviditeettivaatimukset otettiin Basel III:een kokonaan uusina vaatimuksina. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Basel III:n mukaiset vakavaraisuus-, lisäpääoma- ja likviditeettivaatimukset vaikuttavat pankkitoimintaan. Teoriaosiossa tarkastellaan kyseisiä Basel III:n vaatimuksia yleisesti. Vastaavasti empiirisessä osiossa tarkastellaan asiantuntijoiden näkemyksiä kyseisten vaatimusten vaikutuksista pankkitoimintaan. Asiantuntijoina tässä tutkielmassa on haastateltu kolmen Suomessa toimivan pankkikonsernin pääekonomisteja ja muita asiantuntijoita, sekä Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan asiantuntijoita. Tämän tutkielman asiantuntijahaastatteluista ilmeni erityisesti, että Basel III:n vakavaraisuus-, lisäpääoma- ja likviditeettivaatimukset vaikuttavat pankkitoimintaan kolmella tavalla. Ensimmäisenä vaikutukset kohdistuvat koko rahaprosessiin. Rahaprosessilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkea pankin omien varojen hallintaa sekä tilinpäätöksestä ilmeneviä eriä. Toiseksi kyseiset vaatimukset aiheuttavat seurannaisvaikutuksia, jotka ilmenevät esimerkiksi pankkien myöntämän ja saaman rahoituksen hinnassa. Kolmanneksi, erityisesti tutkielman empiirisen osion haastatteluissa korostui näkemys siitä, että vakavaraisuuden asettuminen tietylle tasolle on lopulta pankkien strateginen päätös kun lainsäädännön asettamat minimivaatimukset on täytetty.

Käyttöpääoman hallintakeinot yritystoiminnan parantamiseen

Tämän kandidaatintyön tavoitteena on tutkia käyttöpääoman hallintakeinoja, joita yritykset voivat käyttää liiketoimintansa parantamiseen. Kandidaatintyö on tehty kirjallisuustyönä, jossa tutkittiin tieteellisiä artikkeleita, kirjoja ja muita julkaisuja. Tutkimuksen tuloksena voidaan sanoa, että yrityksessä käytetty keino riippuu paljon yrityksen koosta, toimialasta ja rahoituksen suuruudesta. Tutkimus ei kerro suoraan mikä on yritykselle paras keino, vaan se ehdottaa mahdollisia vaihtoehtoja joihin yrityksen kannattaa keskittyä. Tärkeimmät tutkimuksessa löydetyt keinot ovat factoring, reverse factoring, käteisalennus, alihankkija -sopimukset, ennakkomaksut sekä perintätoimien tehostaminen. Johtopäätöksenä käyttöpääoman hallintakeinoista on yritykselle paljon hyötyä ja keinojen avulla yritys pystyy esimerkiksi nopeuttamaan käyttöpääoman eri erien kiertonopeutta sekä vähentämään sidotun pääoman määrää. Tutkimuksen perusteella hallintakeinoja ei voida asettaa keskinäiseen paremmuusjärjestykseen, mutta ne voidaan jakaa yrityksen rajapinnan mukaan kolmeen osa-alueeseen: suhteisiin ja ulospäin suuntautuviin keinoihin, sisäisiin keinoihin sekä ulkopuolisen rahoituksen keinoihin.

Stability and predictive ability of beta

The purpose of this paper is to examine the stability and predictive abilities of the beta coefficients of individual equities in the Finnish stock market. As beta is widely used in several areas of finance, including risk management, asset pricing and performance evaluation among others, it is important to understand its characteristics and find out whether its estimates can be trusted and utilized.