232 resultados para operatiivinen taso
Resumo:
Kauppamerenkulku ja erityisesti öljykuljetukset ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosien aikana Itämerellä. Poikittaisliikenne, rikkonainen saaristo ja pitkä talvimerenkulun kausi aiheuttavat merkittävän riskin onnettomuuden syntymiselle, joka pahimmassa tapauksessa voi olla suur- tai monialaonnettomuus, niin kuin matkustaja-autolautta Estonian uppoaminen vuonna 1994. Tuolloin maailman katseet kääntyivät ilman ennakkovaroitusta kohti onnettomuutta johtavaa organisaatiota – silloista Saaristomeren merivartiostoa. Yhteiskunta, teknologia ja organisaatiot ovat kuitenkin muuttuneet tämän viimeisimmän meripelastustoimea kohdanneen kriisin ajoista.
Resumo:
Puolustusvoimien fyysisellä koulutuksella tuotetaan toimintakykyisiä sodan ajan joukkoja, joiden on kyettävä kestämään ja hallitsemaan taistelukentän fyysiset sekä psyykkiset rasitukset vuorokauden ympäri kestävissä nopeissa ja vaikeasti ennakoitavissa tilanteissa (Puolustusvoimien liikuntastrategia 2007 - 2016, 6 - 9). Varusmiespalveluksen aikana nuorten miesten fyysinen aktiivisuus lisääntyy huomattavasti johtuen sotilaskoulutuksen fyysisyydestä, kuten taistelukoulutuksesta, sulkeisista ja liikuntakoulutuksesta. Sotilaallisten harjoitusten määrän lisääntyminen ei voi olla näkymättä myös lisääntyneissä varuskuntasairaalan käyntimäärissä. Erilaiset oireet, kuten lihaksiston kivut ja säryt sekä vilustumisoireet, vievät varusmiehen koulutuksen ajasta ison osan. (Peitso 2002, 16.) Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, tapahtuuko koehenkilöiden fyysisessä suorituskyvyssä muutoksia kahdeksan vuorokauden sotilaallisen harjoituksen aikana. Tutkimuksessa selvitettiin, lisääntyvätkö koehenkilöiden psyykkiset, fysiologiset ja vilustumisoireet harjoituksen aikana ja onko näillä oireilla yhteyttä fyysiseen suorituskykyyn. Lisäksi tutkittiin, miten harjoituksen fyysinen aktiivisuus vaikuttaa varusmiehen fyysiseen suorituskykyyn, psyykkisiin ja fysiologisiin oireisiin sekä vilustumisoireisiin.
Resumo:
Neljännen sukupolven reaktoreissa käytetään uusia teknisiä ratkaisuja ja uudenlaisia materiaaleja, joten myös niiden turvallisuuskriteerien laatimiseen tarvitaan uusia näkökulmia. Tällä hetkellä kehitetäänkin teknologianeutraaleja turvallisuuskriteerejä, joista voitaisiin johtaa jokaiselle uudelle reaktorikonseptille reaktorin erityispiirteet huomioivat teknologiaspesifit turvallisuuskriteerit. Näin pystytään takaamaan turvallisuuden korkea taso kaikissa uusissa reaktoreissa. Eksotermiset eli lämpöä vapauttavat kemialliset reaktiot muodostavat merkittävän uhan ydinvoimalaitosten turvallisuudelle. Tutkimalla nykyisin käytössä olevia turvallisuuskriteerejä sekä kehitteillä olevia teknologianeutraaleja turvallisuuskriteerejä voitiin havaita, että eksotermiset kemialliset reaktiot on niissä huomioitu hyvin, mutta ei kovin systemaattisesti. Tämän tutkielman tavoitteena oli pohtia, kuinka eksotermiset kemialliset reaktiot voitaisiin huomioida systemaattisemmin teknologianeutraaleissa turvallisuuskriteereissä. Johtopäätöksenä on, että epätoivottujen eksotermisten kemiallisten reaktioiden tapahtuminen tulisi ensisijaisesti pyrkiä estämään, mutta jos tällainen reaktio kuitenkin tapahtuu, tulisi sen seurauksia lieventää. Eksotermisten kemiallisten reaktioiden tapahtuminen pystytään estämään, jos eksotermisesti reagoivia aineita ei ole tai ne pystytään pitämään erillään toisistaan, tai jos lämpötilat saadaan pidettyä riittävän alhaisina. Tutkielman toisena tavoitteena oli tarkastella onnettomuusskenaarioita, jotka voisivat johtaa eksotermisiin kemiallisiin reaktioihin erityisesti neljännen sukupolven reaktoreissa. Tätä varten tutkitaan kirjallisuuden avulla joidenkin reaktorimateriaalien kemiallisia ominaisuuksia sekä muutamia neljännen sukupolven reaktoreja. Kirjallisuuden avulla tarkastellaan myös muutamaa sellaista ydinvoimalaitosonnettomuutta, joissa eksotermiset kemialliset reaktiot ovat olleet merkittävässä roolissa.
Resumo:
Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen toimialue koostuu kolmesta maakunnasta ja 50 kunnasta. Suomalaisista alueella asuu joka kolmas, 1,9 miljoonaa henkeä. Suomen työpaikoista alueella sijaitsee 40 % ja maan bruttokansantuotteesta tuotetaan 44 %. Uudenmaan ELY-keskuksen vastuulla on 9100 kilometriä tiestöä, jolla syntyy 29 % Suomen maanteiden liikennesuoritteesta. Alueella on maan suurimmat liikennemäärät ja vilkkaimmat tieosuudet, mutta myös vähäliikenteistä tieverkkoa. Uudenmaan ELYkeskus on myös yksi alueen joukkoliikenteen toimivaltaisista viranomaisista. ELY-keskus kehittää liikkumisolosuhteita yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa mm. osallistumalla liikennejärjestelmän ja maankäytön suunnitteluun. Uudenmaan ELY-keskus vahvisti ensimmäistä kertaa joukkoliikennelakiin perustuvana joulukuussa 2011 joukkoliikenteen palvelutason. Vahvistettu palvelutaso ohjaa ELY-keskuksen joukkoliikenteen hankintoja. Toteutettavien palveluiden määrää ja laatua rajoittaa kuitenkin valtion joukkoliikennerahoituksen niukkuus. ELY-keskuksen käytössä on joukkoliikenteen palvelujen ostoon ja kehittämiseen vuosittain noin 6,5 milj. euroa. Joukkoliikennelainsäädännön uudistumiseen liittyen on käynnissä vuoteen 2019 kestävä siirtymäaika. Yli puolet liikennöitsijöiden ja ELY-keskuksen välisistä siirtymäajan liikennöintisopimuksista päättyy suunnitelmakaudella. Suunnittelujakson aikana tulee päätettäväksi, miten joukkoliikennepalvelut järjestetään siirtymäajan jälkeen: markkinaehtoisesti vai EU:n palvelusopimusasetuksen (PSA) mukaisesti. Tienpidossa painotetaan aiempaan tapaan päivittäisen liikkumisen turvaamista. ELY-keskuksen käytössä on vuosittain perusväylänpitoon hieman yli 100 milj. euroa. Talvihoidon taso säilyy. Siltojen tarpeelliset korjaukset tehdään. Vilkkaiden teiden päällysteiden kunto varmistetaan, mutta vähäliikenteisen tieverkon kunto joustaa käytössä olevan rahoituksen mukaisesti. Teiden korjausvelka kasvaa. Kestävien kulkumuotojen - kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen - käytön edistäminen sekä liikenneturvallisuuden parantaminen ovat Uudenmaan ELY-keskuksen rahoittamien investointien tärkeimmät valintaperusteet. Valtion, kuntien ja yritysten yhteisrahoitus on keino nopeuttaa alueen omia investointeja. Suunnitelmakaudella käynnistyy Helsingin seudulla MAL (maankäyttö, asuminen, liikenne) -hankekokonaisuus MAL-aiesopimusmenettelyn edistämiseksi. Liikenneverkon kehittämisohjelma 2012–2015 sisältää Uudenmaan ELY:n alueella Kehä I:n ja Kehä III:n parantamishankkeet, tie-, meri- ja rautatieliikenteen ohjausjärjestelmien uusimista sekä raidehankkeita, jotka parantavat ELYn toimialueen liikkumis- ja kuljetusolosuhteita. Isoista väylien kehittämisinvestoinneista vastaa Liikennevirasto.
Resumo:
Verksamhetsområdet för ansvarsområdet trafik och infrastruktur vid närings-, trafik- och miljöcentralen i Nyland omfattar tre landskap och 50 kommuner. Inom området bor var tredje finländare, 1,9 miljoner människor. Av arbetsplatserna i Finland finns 40 procent i området och man producerar 44 procent av landets bruttonationalprodukt. ELY-centralen i Nyland ansvarar för 9 100 kilometer vägar där 29 procent av trafikarbetet på landsvägarna i Finland uppkommer. Området har de största trafikmängderna och de livligaste vägavsnitten i landet men även ett glest trafikerat vägnät. ELY-centralen i Nyland är även en av regionens behöriga myndigheter för kollektivtrafiken. ELY-centralen utvecklar mobilitetsförhållanden i samarbete med olika intressegrupper bl.a. genom att delta i planeringen av trafiksystemetoch markanvändningen. ELY-centralen fastställde i december 2011 för första gången servicenivån i kollektivtrafiken som bygger på kollektivtrafiklagen. Den fastställda servicenivån styr upphandlingen av kollektivtrafik vid ELY-centralen. Den knappa statliga finansieringen av kollektivtrafiken begränsar dock mängden och kvaliteten på de tjänster som kan utföras. ELY-centralen disponerar årligen cirka 6,5 miljoner euro för upphandling av kollektivtrafiktjänster. I anslutning till reformen av kollektivtrafiklagen pågår en övergångstid fram till år 2019. Över hälften av trafikeringsavtalen för övergångstiden mellan trafikidkarna och ELY-centralen löper ut under planeringsperioden. Under planeringsperioden måste beslut fattas om hur kollektivtransporttjänsterna ska ordnas efter övergångstiden: på marknadsvillkor eller enligt EU:s trafikavtalsförordning. Inom väghållningen betonas på samma sätt som tidigare tryggandet av den dagliga mobiliteten. ELY-centralen disponerar årligen något över 100 miljoner euro för bastrafikledshållningen. Vinterväghållningens nivå bevaras. Nödvändiga broreparationer utförs. Skicket på beläggningen på livligt trafikerade vägar säkerställs medan skicket på glest trafikerade vägar kan anpassas efter den finansiering som står till förfogande. Det eftersläpande underhållet av vägarna växer. De viktigaste urvalskriterierna vid valet av investeringar som finansieras av ELY-centralen i Nyland är främjande av hållbara trafikformer, dvs. gång-, cykel- och kollektivtrafik, samt förbättring av trafiksäkerheten. En gemensam finansiering av staten, kommunerna och företagen är ett sätt att snabbare genomföra regionens egna investeringar. Under planeringsperioden inleds i Helsingforsregionen en MBT(markanvändning, boende,trafik)-projekthelhet i syfte att främja MBT-intentionsavtalsförfarandet. Inom området för ELY-centralen i Nyland innehåller utvecklingsprogrammet för trafiknätet 2012–2015 förbättringsprojekt för Ring I och Ring III, förnyelse av ledningssystemen för väg-, sjö- och järnvägstrafiken samt spårprojekt som förbättrar mobilitets- och transportförhållandena inom verksamhetsområdet för ELY-centralen. Trafikverket svarar för de stora trafikledernas utvecklingsinvesteringar.
Resumo:
Ilmavoimien Hornet-kalusto ”eläköityy” nykyisen elinkaarisuunnitelman mukaisesti vuosina 2025–2030. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomen maanpuolustuskokonaisuudesta poistuu ilmapuolustuksen tärkeintä elementtiä toteuttava suorituskyky. Näin merkittävän suorituskyvyn poistuminen valtakunnasta, käynnistää ensin strategisen suunnittelun prosessin määrittämään millä suorituskyvyllä poistuva kyky korvataan. Laajan suorituskyvyn korvaaminen on hyvin mittava ja paljon aikaa vievä hankintaprosessi (ml. strategisen suunnittelun vaihe ennen hankintavaihetta). Tämän vuoksi on oleellista käynnistää korvaavan suorituskyvyn hankinnan valmistelu riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta vältetään katko ilmapuolustuksen suorituskyvyssä. Tässä tutkimustyössä lähtökohtaoletuksesi valittiin, että poistuva F/A-18 -suorituskyky tullaan korvaamaan uudella torjuntahävittäjäkalustolla ja että hankinnan toteuttamisvastuu käsketään Ilmavoimille. Tältä pohjalta tutkimustyössä valmisteltiin ja suunniteltiin Ilmavoimien seuraavan hävittäjänkaluston hankintaprosessia ja sen eri vaiheita. Työssä luotiin selkeä aikataulutettu kokonaissuunnitelma hankinnasta, joka tulee toimimaan perustana linjaorganisaatioiden jatkaessa virkatyönä hankinnan ideointivaiheen suunnitelmallista eteenpäinvientiä. Toisena osiona työssä muodostettiin yhteenveto operatiivisen konseptin suunnittelun valmiudesta ja valmiudettomuudesta (ts. tuotiin esille kokonaan puuttuvia oleellisia suunnittelukokonaisuuksia). Syy miksi tässä tutkimustyössä kokonaisuuden suunnittelun lisäksi tarkastelun kohteeksi valittiin operatiivinen konsepti, johtui siitä että se on aikataulullisesti kriittisimmällä polulla. Tutkimustyön konkreettisina tuloksina tuotettiin - tarkennettu aikataulusuunnitelma hankinnalle - resurssitarvemäärittely hankinnan eri vaiheissa - yhteenveto hankinnan operatiivisen konseptin suunnittelua tukevista selvityksistä - yhteenveto operatiiviseen konseptiin tarvittavista selvityksistä.
Resumo:
Kannattava liiketoiminta nähdään yhä useammin taloudellisen ja inhimillisen kehityksen edistämisen keinona. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää pitkäaikaiseksi aiotun liiketoiminnan kehitysvaikutuksia tarkastelemalla yhdentoista Intiaan kansainvälistyneen suomalaisyrityksen toimintaa ja kokemuksia Intiassa. Teoreettinen viitekehys muodostuu kehityksen, yritysten kansainvälistymisprosessin sekä liiketoiminnan mahdollisten kehitysvaikutusten tarkastelusta. Liiketoiminnan kehitysvaikutukset ovat tutkielmassa jaoteltu teknologiaan ja inhimilliseen pääomaan liittyviin, taloudellisiin, sosiaalisiin sekä ympäristöön ja infrastruktuuriin liittyviin vaikutuksiin. Tutkimuksen lähestymistapa on laadullinen ja se toteutettiin haastattelemalla, minkä jälkeen aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Yritykset ovat siirtäneet kansainvälistyessään teknologiaa Suomesta Intiaan ja kasvattaneet siten teknologista tasoa Intiassa, jossa niiden teknologinen taso on keskivertoa korkeampi. Niillä on ollut vaikutuksia myös inhimillisen pääoman kasvuun kouluttamalla työntekijöitä ja tarjoamalla työssä oppimisen mahdollisuuksia. Inhimillinen pääoma todennäköisesti kasvaa tutkimuksen yritysten henkilökunnalla enemmän kuin maan työntekijöillä keskimäärin. Teknologian ja inhimillisen pääoman siirtäminen hyödyttää alueen muita yrityksiä ja yhteiskuntaa laajemmin leviämisvaikutusten vuoksi. Taloudelliset vaikutukset muodostuvat suorista, epäsuorista ja kannustinvaikutuksista. Tutkimuksen yrityksistä suurin osa ei vielä toimi Intiassa kannattavasti, minkä vuoksi suorat, liikevaihtoon liittyvät, taloudelliset vaikutukset ovat rajallisia. Yrityksillä on kuitenkin taloudellisia vaikutuksia liittyen muun muassa tehtyihin investointeihin, maksettuihin palkkoihin ja välillisiin veroihin, toiminnan menoihin, kysynnän ja viennin kasvattamiseen sekä tuotantorakenteen monipuolistamiseen. Sosiaalisiin vaikutuksiin on tutkielmassa sisällytetty työllisyys, työolosuhteet, palkka sekä sukupuolten välinen tasa-arvo. Yritykset työllistävät suoraan reilu tuhat ihmistä ja määrän odotetaan kasvavan huomattavasti, minkä lisäksi yrityksillä on epäsuoria työllisyysvaikutuksia. Työolosuhteita ja palkkatasoa kuvailtiin alueen keskitasoa paremmiksi. Palkkataso jää osalla yrityksistä vielä hieman toimialan keskitason alapuolelle, mutta sitä kasvattavat merkittävät etuudet. Yritysten työvoima on miesvaltaista, minkä vuoksi vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon ovat luultavasti melko vähäiset. Ulkomaisten yritysten toiminta kehitysmaissa voi johtaa negatiivisiin ja positiivisiin ympäristövaikutuksiin. Negatiivisten ympäristövaikutusten arvellaan yrityksissä olevan suhteellisen samanlaiset Intiassa ja Suomessa. Yrityksillä vaikuttaa olevan positiivisia ympäristövaikutuksia liittyen ydinliiketoimintaan, raakaaineisiin, kone- ja laitekantaan sekä muiden yritysten toimintaan ja asenteisiin vaikuttamiseen. Enemmistössä yrityksistä uskotaan, ettei toiminnalla ole ollut vaikutusta paikallisen infrastruktuurin kehittymiseen, mutta muutamalla yrityksellä on ollut tällaisia vaikutuksia esimerkiksi ydinliiketoimintaan liittyen. Yrityksissä ollaan optimistisia toiminnan kasvun suhteen, minkä vuoksi kehitysvaikutusten odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Kehitysvaikutukset ovat monitahoisia ja niiden selvittäminen yrityskohtaisesti on haastavaa. Tutkimuksen kohteena olleilla yrityksillä on ollut myönteisiä vaikutuksia kaikilla kehityksen osaalueilla, mutta vaikutukset on järkevää mieltää ennemmin mahdollisina kuin täysin varmoina vaikutuksina. Teoreettisen viitekehyksen ja empiirisen osan perusteella vaikuttaa siltä, että kannattava liiketoiminta on muiden kehityksen edistämisen keinojen ohella potentiaalinen väline kehityksen saavuttamiseksi.
Resumo:
Yleisen kustannustason nousun takia puolustusvoimissa on ollut välttämätöntä tehostaa toimintaa useilla osa-alueilla. Puolustusvoimien logistiikan haasteeksi on muodostunut riittävän suorituskyvyn ylläpito. Sodankuvan muutoksen seurauksena suorituskyvyn ylläpidon hinta on noussut ja on tultu tilanteeseen, jossa säästöjä on saatava muuta kautta. Eräs ratkaisu on sopimuspohjainen verkostoituminen. Tutkimuksessa analysoitiin puolustusvoimien logistiikan, yritysten ja yhteisöjen välistä verkostoitumista. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kompleksisten verkostojen suhdetta puolustusvoimien ja elinkeinoelämänlogistiikkaan välillä normaalioloissa sekä kehittää tätä verkostoa. Logistiikkaa on puolustusvoimissa tutkittu aiemminkin, mutta logistiikan verkostoitumista vähän. Naton COPD-mallin (Comprehensive Operations Planning Directive, 2010) toimijoita käytettiin osana tutkimuksen viitekehystä. COPD-malli antoi mahdollisuuden tutkia verkostoitumista uudesta näkökulmasta puolustusvoimien logistiikan, yhteisöjen ja elinkeinoelämän välillä. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelminä olivat aineistoanalyysi sekä puolistrukturoituhaastattelu. Tutkimuskysymykset laadittiin puolustusvoimien logistiikan verkostoitumisessa esiintyvien uhkien ja mahdollisuuksien selvittämiseksi. Päätutkimuskysymyksinä olivat: (i) mikä on puolustusvoimien, elinkeinoelämän ja yhteisöjen välisen logistisen verkostoitumisen taso tänä päivänä ja (ii) soveltuuko COPD-ajattelutapa puolustusvoimien logistiikan verkostoitumiseen? Tutkimuksessa havaittiin, että puolustusvoimien logistiikan verkostoitumisen taso elinkeinoelämän ja muihin yhteiskunnan toimijoihin on paikallistasolla hyvä. COPD-ajattelutavan mukaisen verkostoitumisen havaittiin soveltuvan puolustusvoimien logistiikan verkostoitumiseen. Vielä hyödyntämättömien siviilitoimijoiden logistiikkaresurssien käyttäminen tarjoaisi uusia mahdollisuuksia puolustusvoimien logistiikan suorituskyvyn lisäämiseksi. Uhkaksi logistiikkaverkostoissa muodostuvat kumppanin resurssien riittävyys poikkeusoloissa sekä verkostokumppanin omistuspohjan monikansallisuus. Logistiikka tarjoaa potentiaalia kustannussäästöihin, koska logistiikkaprosessit ovat pääpiirteittäin samankaltaista niin siviiliyrityksissä kuin puolustusvoimissakin. Haasteeksi tulevat sopivien kumppaneiden löytäminen ja verkostojohtamisen yhteensovittaminen siviilikumppaneiden kanssa. Tutkimuksessa havaittiin myös informaatioteknologian lisääntynyt käyttö logistiikan johtamisessa, joten se voisi tuoda tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia toimintojen tehostamiseen verkostoissa.
Resumo:
Operatiivinen tulenkäyttö on vaikuttamista taisteluista irti olevaan viholliseen. Tällaisia vihollisjoukkoja ovat esimerkiksi reservit, johtamispaikat ja tykistöjoukot. Käytännössä kyseisistä joukoista suuri osa on panssaroituja joukkoja, joihin perinteisillä sirpaleammuksilla vaikuttaminen on haastavaa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä ampumatarvikkeet ovat soveltuvia operatiiviseen tulenkäyttöön. Tätä varten tutkimuksessa tarkastellaan ulkomailla kehitettävien ja käytettävien erikoisampumatarvikkeiden ominaisuuksia sekä selvitetään, millä ampumatarvikkeilla Suomessa tällä hetkellä toteutetaan operatiivisen tulenkäytön tehtävät. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuustutkimus, jonka lähdemateriaalina käytetään Kenttätykistöoppaita sekä aiheeseen liittyviä aiempia tutkimuksia. Tutkimuksen johtopäätöksinä ovat, että nykyisin käytössä olevat sirpale- ja kuorma-ammukset ovat vaikutukseltaan hyviä tilanteissa, joissa ei vaadita äärimmäistä tarkkuutta tai suurta kantamaa. Operatiivisen tulenkäytön maalit ovat usein laajoja aluemaaleja, mutta sisältävät kuitenkin pistemäisiä, yksittäisiä kohteita. Kun vaatimuksena ovat pitkät ampumaetäisyydet ja pistemäisten kohteiden tuhoaminen, on tarkkuutta parannettava putkivaiheen jälkeen lentorataa korjaamalla. Tehokkaaseen kauaskantoiseen vaikuttamiseen on käytettävä täsmäammuksia, jotka kykenevät muuttamaan lentorataansa tarpeen mukaan sekä hakeutumaan kohteeseen tarkasti. Tällaisia ampumatarvikkeita onkin ulkomailla olemassa tai kehitteillä. Hakeutumiskeinoina täsmäampumatarvikkeilla on laservalaisuun hakeutuminen tai ampumatarvikkeen omiin sensoreihin perustuva hakeutuminen. Laservalaisuun hakeutuminen aiheuttaa valaisevalle tulenjohtajalle paljastumisriskin, koska valaisua on suoritettava useiden sekuntien ajan. Omilla sensoreilla hakeutuvat ammukset eivät muodosta tällaista riskiä, tai riski on ainakin pienempi.
Resumo:
This three-phase study was conducted to examine the effect of the Breast Cancer Patient’s Pathway program (BCPP) on breast cancer patients’ empowering process from the viewpoint of the difference between knowledge expectations and perceptions of received knowledge, knowledge level, quality of life, anxiety and treatment-related side effects during the breast cancer treatment process. The BCPP is an Internet-based patient education tool describing a flow chart of the patient pathway during the breast treatment process, from breast cancer diagnostic tests to the follow-up after treatments. The ultimate goal of this study was to evaluate the effect of the BCPP to the breast cancer patient’s empowerment by using the patient pathway as a patient education tool. In phase I, a systematic literature review was carried out to chart the solutions and outcomes of Internet-based educational programs for breast cancer patients. In phase II, a Delphi study was conducted to evaluate the usability of web pages and adequacy of their content. In phase III, the BCPP program was piloted with 10 patients and patients were randomised to an intervention group (n=50) and control group (n=48). According to the results of this study, the Internet is an effective patient education tool for increasing knowledge, and BCPP can be used as a patient education method supporting other education methods. However, breast cancer patients’ perceptions of received knowledge were not fulfilled; their knowledge expectations exceed the perceived amount of received knowledge. Although control group patients’ knowledge expectations were met better with the knowledge they received in hospital compared to the patients in the intervention group, no statistical differences were found between the groups in terms of quality of life, anxiety and treatment-related side effects. However, anxiety decreased faster in the intervention group when looking at internal differences between the groups at different measurement times. In the intervention group the relationship between the difference between knowledge expectations and perceptions of received knowledge correlated significantly with quality of life and anxiety. Their knowledge level was also significant higher than in the control group. These results support the theory that the empowering process requires patient’s awareness of knowledge expectations and perceptions of received knowledge. There is a need to develop patient education to meet patients’ perceptions of received knowledge, including oral and written education and BCPP, to fulfil patient’s knowledge expectations and facilitate the empowering process. Further research is needed on the process of cognitive empowerment with breast cancer patients. There is a need for new patient education methods to increase breast cancer patients’ awareness of knowing.
Resumo:
The Roll-to-Roll process makes it possible to print electronic products continuously onto a uniform substrate. Printing components on flexible surfaces can bring down the costs of simple electronic devices such as RFID tags, antennas and transistors. The possibility of quickly printing flexible electronic components opens up a wide array of novel products previously too expensive to produce on a large scale. Several different printing methods can be used in Roll-to-Roll printing, such as gravure, spray, offset, flexographic and others. Most of the methods can also be mixed in one production line. Most of them still require years of research to reach a significant commercial level. The research for this thesis was carried out at the Konkuk University Flexible Display Research Center (KU-FDRC) in Seoul, Korea. A system using Roll-to-Roll printing requires that the motion of the web can be controlled in every direction in order to align different layers of ink properly. Between printers the ink is dried with hot air. The effects of thermal expansion on the tension of the web are studied in this work, and a mathematical model was constructed on Matlab and Simulink. Simulations and experiments lead to the conclusion that the thermal expansion of the web has a great influence on the tension of the web. Also, experimental evidence was gained that the particular printing machine used for these experiments at KU-FDRC may have a problem in controlling the speeds of the cylinders which pull the web.
Resumo:
Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa virkatyönä valmisteltu elinkeinokalatalouden (ammattikalastus, vesiviljely, kalanjalostus, tukkukauppa) kehittämisohjelma esittelee alan nykytilaa, ongelmia, kehittämistarpeita sekä toimenpide-ehdotuksia alan kehittämiseksi. Elinkeinokalataloudessa on tapahtunut monia muutoksia. Kalan käsittely- ja valmistustaidot ovat siirtymässä yhä enemmän kodista yrityksiin. Matka tuottajalta lopputuotemarkkinoille on pidentynyt ja monimutkaistunut. Ammattikalastuksen väheneminen ja kannattavuusongelmat ovat uhkaamassa järvikalan saatavuutta. Ruokakalatuotantoon tähtäävä vesiviljely on myös vähentynyt Pohjois-Karjalassa. Norjalainen lohi ja kirjolohi ovat korvanneet kotimaista kalaraakaaineen saantia. Kalanjalostuksen kehitys on ollut kovasta kilpailutilanteesta huolimatta maakunnassa pääosin myönteistä. EU:n rahoitusjärjestelmän avulla maakunnan elinkeinokalatalouden rakenteita on pystytty kehittämään merkittävästi (mm. kalasatamat, jäähileasemat, yritysinvestoinnit). Pohjois-Karjalan elinkeinokalatalouden kehittämisessä tärkeää lähitulevaisuudessa on: - Maakunnan ammattikalastussaaliin lisääminen, jalostusasteen nostaminen, jatkojalostuksen lisääminen ja monipuolistaminen. - Vesiviljelytuotannon lisääminen ja monipuolistaminen sekä yleisten toimintaedellytysten kehittäminen. - Markkinoinnin (maakunnallinen, valtakunnallinen sekä kansainvälinen taso) tehostaminen. - Ekologisesti, taloudellisesti ja eettisesti kestävän kalantuotannon varmistaminen. - Elinkeinokalatalousalan sisäisen ja ulkoisen yhteistyön vahvistaminen. - Innovaatioiden käyttöönoton ja yritysosaamisen edistäminen. Elinkeinokalatalouden merkittäviin kehittämistuloksiin pääseminen edellyttää laajaa sitoutumista ja yhteisiä ponnisteluja.
Resumo:
Suomessa sähkönjakelu on säännelty monopoli. Energiamarkkinavirasto tuottaa ohjeistuksen sekä mallin yritysten ansaintamahdollisuuksille. Karkeasti sanottuna tulomalli on sijoitetun pääoman ja pääoman painotetun kustannuksen tulo. Pääoman painotettu kustannus koostuu useista parametreista kuten beta ja vieraan pääoman riskipreemio. Näiden parametrien taso ja määrittämisajankohta perustuvat subjektiivisiin näkemyksiin, kun objektiivista parametrien määrittämismenetelmää tulisi käyttää. Nykyiset beta ja vieraan pääoman riskipreemio perustuvat energiamarkkinaviraston ja asiantuntijoiden lausuntoihin. Aihealuetta on tutkittu erittäin vähän, mikä johtunee pääasiassa siitä, ettei ole olemassa listautuneita puhtaita jakeluverkkoyhtiöitä. Betan nykytaso on 0.529 ja vieraan pääoman riskipreemio on 1.0 %. Tässä pro gradu –työssä määritetään markkinaperusteisesti betan ja vieraan pääoman riskipreemion nykytaso. Tässä työssä esiteltävä määrittämismalli perustuu puhtaasti markkinadataan eikä sen soveltamisessa käytetä subjektiivisia mielipiteitä. Markkinaehtoisia tietoja käyttäen betan pitäisi olla tasolla 0.525 ja vieraan pääoman riskipreemion tasolla 1.34 %. Nämä luvut, mikäli ne otettaisiin käyttöön, vaikuttaisivat suoraan ja positiivisesti jakeluverkkoyhtiöiden sallittuun tuottoon Suomessa.