Modern computed tomography techniques in stroke management

Technological development of fast multi-sectional, helical computed tomography (CT) scanners has allowed computed tomography perfusion (CTp) and angiography (CTA) in evaluating acute ischemic stroke. This study focuses on new multidetector computed tomography techniques, namely whole-brain and first-pass CT perfusion plus CTA of carotid arteries. Whole-brain CTp data is acquired during slow infusion of contrast material to achieve constant contrast concentration in the cerebral vasculature. From these data quantitative maps are constructed of perfused cerebral blood volume (pCBV). The probability curve of cerebral infarction as a function of normalized pCBV was determined in patients with acute ischemic stroke. Normalized pCBV, expressed as a percentage of contralateral normal brain pCBV, was determined in the infarction core and in regions just inside and outside the boundary between infarcted and noninfarcted brain. Corresponding probabilities of infarction were 0.99, 0.96, and 0.11, R² was 0.73, and differences in perfusion between core and inner and outer bands were highly significant. Thus a probability of infarction curve can help predict the likelihood of infarction as a function of percentage normalized pCBV. First-pass CT perfusion is based on continuous cine imaging over a selected brain area during a bolus injection of contrast. During its first passage, contrast material compartmentalizes in the intravascular space, resulting in transient tissue enhancement. Functional maps such as cerebral blood flow (CBF), and volume (CBV), and mean transit time (MTT) are then constructed. We compared the effects of three different iodine concentrations (300, 350, or 400 mg/mL) on peak enhancement of normal brain tissue and artery and vein, stratified by region-of-interest (ROI) location, in 102 patients within 3 hours of stroke onset. A monotonic increasing peak opacification was evident at all ROI locations, suggesting that CTp evaluation of patients with acute stroke is best performed with the highest available concentration of contrast agent. In another study we investigated whether lesion volumes on CBV, CBF, and MTT maps within 3 hours of stroke onset predict final infarct volume, and whether all these parameters are needed for triage to intravenous recombinant tissue plasminogen activator (IV-rtPA). The effect of IV-rtPA on the affected brain by measuring salvaged tissue volume in patients receiving IV-rtPA and in controls was investigated also. CBV lesion volume did not necessarily represent dead tissue. MTT lesion volume alone can serve to identify the upper size limit of the abnormally perfused brain, and those with IV-rtPA salvaged more brain than did controls. Carotid CTA was compared with carotid DSA in grading of stenosis in patients with stroke symptoms. In CTA, the grade of stenosis was determined by means of axial source and maximum intensity projection (MIP) images as well as a semiautomatic vessel analysis. CTA provides an adequate, less invasive alternative to conventional DSA, although tending to underestimate clinically relevant grades of stenosis.

Geant4 Hadronic Cascade Models and CMS Data Analysis : Computational Challenges in the LHC era

This work belongs to the field of computational high-energy physics (HEP). The key methods used in this thesis work to meet the challenges raised by the Large Hadron Collider (LHC) era experiments are object-orientation with software engineering, Monte Carlo simulation, the computer technology of clusters, and artificial neural networks. The first aspect discussed is the development of hadronic cascade models, used for the accurate simulation of medium-energy hadron-nucleus reactions, up to 10 GeV. These models are typically needed in hadronic calorimeter studies and in the estimation of radiation backgrounds. Various applications outside HEP include the medical field (such as hadron treatment simulations), space science (satellite shielding), and nuclear physics (spallation studies). Validation results are presented for several significant improvements released in Geant4 simulation tool, and the significance of the new models for computing in the Large Hadron Collider era is estimated. In particular, we estimate the ability of the Bertini cascade to simulate Compact Muon Solenoid (CMS) hadron calorimeter HCAL. LHC test beam activity has a tightly coupled cycle of simulation-to-data analysis. Typically, a Geant4 computer experiment is used to understand test beam measurements. Thus an another aspect of this thesis is a description of studies related to developing new CMS H2 test beam data analysis tools and performing data analysis on the basis of CMS Monte Carlo events. These events have been simulated in detail using Geant4 physics models, full CMS detector description, and event reconstruction. Using the ROOT data analysis framework we have developed an offline ANN-based approach to tag b-jets associated with heavy neutral Higgs particles, and we show that this kind of NN methodology can be successfully used to separate the Higgs signal from the background in the CMS experiment.

Studies of electronic structure by x-ray Raman and emission spectroscopy: applications to MgB2 superconductors and high pressure physics

X-ray Raman scattering and x-ray emission spectroscopies were used to study the electronic properties and phase transitions in several condensed matter systems. The experimental work, carried out at the European Synchrotron Radiation Facility, was complemented by theoretical calculations of the x-ray spectra and of the electronic structure. The electronic structure of MgB2 at the Fermi level is dominated by the boron σ and π bands. The high density of states provided by these bands is the key feature of the electronic structure contributing to the high critical temperature of superconductivity in MgB2. The electronic structure of MgB2 can be modified by atomic substitutions, which introduce extra electrons or holes into the bands. X ray Raman scattering was used to probe the interesting σ and π band hole states in pure and aluminum substituted MgB2. A method for determining the final state density of electron states from experimental x-ray Raman scattering spectra was examined and applied to the experimental data on both pure MgB2 and on Mg(0.83)Al(0.17)B2. The extracted final state density of electron states for the pure and aluminum substituted samples revealed clear substitution induced changes in the σ and π bands. The experimental work was supported by theoretical calculations of the electronic structure and x-ray Raman spectra. X-ray emission at the metal Kβ line was applied to the studies of pressure and temperature induced spin state transitions in transition metal oxides. The experimental studies were complemented by cluster multiplet calculations of the electronic structure and emission spectra. In LaCoO3 evidence for the appearance of an intermediate spin state was found and the presence of a pressure induced spin transition was confirmed. Pressure induced changes in the electronic structure of transition metal monoxides were studied experimentally and were analyzed using the cluster multiplet approach. The effects of hybridization, bandwidth and crystal field splitting in stabilizing the high pressure spin state were discussed. Emission spectroscopy at the Kβ line was also applied to FeCO3 and a pressure induced iron spin state transition was discovered.

Toiminta, valta ja kokemus organisaation muutoksessa : Tutkimus kolmesta suuryrityksestä

Action, Power and Experience in Organizational Change - A Study of Three Major Corporations This study explores change management and resistance to change as social activities and power displays through worker experiences in three major Finnish corporations. Two important sensitizing concepts were applied. Firstly, Richard Sennett's perspective on work in the new form of capitalism, and its shortcomings - the lack of commitment and freedom accompanied by the disruption to lifelong career planning and the feeling of job insecurity - offered a fruitful starting point for a critical study. Secondly, Michel Foucault's classical concept of power, treated as anecdotal, interactive and nonmeasurable, provided tools for analyzing change-enabling and resisting acts. The study bridges the gap between management and social sciences. The former have usually concentrated on leadership issues, best practices and goal attainment, while the latter have covered worker experiences, power relations and political conflicts. The study was motivated by three research questions. Firstly, why people resist or support changes in their work, work environment or organization, and the kind of analyses these behavioural choices are based on. Secondly, the kind of practical forms which support for, and resistance to change take, and how people choose the different ways of acting. Thirdly, how the people involved experience and describe their own subject position and actions in changing environments. The examination focuses on practical interpretations and action descriptions given by the members of three major Finnish business organizations. The empirical data was collected during a two-year period in the Finnish Post Corporation, the Finnish branch of Vattenfal Group, one of the leading European energy companies, and the Mehiläinen Group, the leading private medical service provider in Finland. It includes 154 non-structured thematic interviews and 309 biographies concentrating on personal experiences of change. All positions and organizational levels were represented. The analysis was conducted using the grounded theory method introduced by Straus and Corbin in three sequential phases, including open, axial and selective coding processes. As a result, there is a hierarchical structure of categories, which is summarized in the process model of change behaviour patterns. Key ingredients are past experiences and future expectations which lead to different change relations and behavioural roles. Ultimately, they contribute to strategic and tactical choices realized as both public and hidden forms of action. The same forms of action can be used in both supporting and resisting change, and there are no specific dividing lines either between employer and employee roles or between different hierarchical positions. In general, however, it is possible to conclude that strategic choices lead more often to public forms of action, whereas tactical choices result in hidden forms. The primary goal of the study was to provide knowledge which has practical applications in everyday business life, HR and change management. The results, therefore, are highly applicable to other organizations as well as to less change-dominated situations, whenever power relations and conflicting interests are present. A sociological thesis on classical business management issues can be of considerable value in revealing the crucial social processes behind behavioural patterns. Keywords: change management, organizational development, organizational resistance, resistance to change, change management, labor relations, organization, leadership

The Finnish Competition State and Entrepreneurial Policies in the Helsinki Region

The thesis examines the intensification and characteristics of a policy that emphasises economic competitiveness in Finland during the 1990s and early 2000s. This accentuation of economic objectives is studied at the level of national policy-making as well as at the regional level through the policies and strategies of cities and three universities in the Helsinki region. By combining the analysis of state policies, urban strategies and university activities, the study illustrates the pervasiveness of the objective of economic competitiveness and growth across these levels and sheds light on the features and contradictions of these policies on a broad scale. The thesis is composed of five research articles and a summary article. At the level of national policies, the central focus of the thesis is on the growing role of science and technology policy as a state means to promote structural economic change and its transformation towards a broader, yet ambivalent concept of innovation policy. This shift brings forward a tension between an increasing emphasis on economic aspects – innovations and competitiveness – as well as the expanding scope of issues across a wide range of policy sectors that are being subsumed under this market- and economy oriented framework. Related to science and technology policy, attention is paid to adjustments in university policy in which there has been increasing pressure for efficiency, rationalisation and commercialisation of academic activities. Furthermore, political efforts to build an information society through the application of information and communication technologies are analysed with particular attention to the balance between economic and social objectives. Finally, changes in state regional policy priorities and the tendency towards competitiveness are addressed. At the regional level, the focus of the thesis is on the policies of the cities in Finland’s capital region as well as strategies of three universities operating in the region, namely the University of Helsinki, Helsinki University of technology and Helsinki School of Economics. As regards the urban level, the main focus is on the changes and characteristics of the urban economic development policy of the City of Helsinki. With respect to the universities, the thesis examines their attempts to commercialise research and thus bring academic research closer to economic interests, and pays particular attention to the contradictions of commercialisation. Related to the universities, the activities of three intermediary organisations that the universities have established in order to increase cooperation with industry are analysed. These organisations are the Helsinki Science Park, Otaniemi International Innovation Centre and LTT Research Ltd. The summary article provides a synthesis of the material presented in the five original articles and relates the results of the articles to a broader discussion concerning the emergence of competition states and entrepreneurial cities and regions. The main points of reference are Bob Jessop’s and Neil Brenner’s theses on state and urban-regional restructuring. The empirical results and considerations from Finland and the Helsinki region are used to comment on, specify and criticise specific parts of the two theses.

Depression in / by / for women : agency, feminism and self-help in groups

Depression in / by / for Women: Agency, Feminism and Self-Help in Groups on ensimmäinen väitöstasoinen tutkimus feministisestä terapiasta Suomessa sijoittuen psykologian, sosiaalitieteellisen mielenterveystutkimuksen sekä feministisen tutkimuksen alueille. Perinteisen näkemyksen mukaan feministisen tutkimuksen tulee olla ”naisista, naisten tekemää ja naisille kohdistettua”. Naiset ja masennus -projektitutkimus keskittyy naisten kokemaan masennukseen sisältäen mahdollisen miesten sekä patriarkaalisen hyvinvointivaltion osuuden masennukseen. Masennusta kokevat naiset ovat tutkimuksessa sekä tutkimuksen kohteena että aktiivisia osanottajia, mikä tuo heidän äänensä kuuluville. Tutkimus perustuu vuosien 1994-2000 välisenä aikana kerättyyn 11 ryhmän osallistujia koskevaan kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin aineistoon. Irmeli Laitinen on ollut suunnittelemassa, keräämässä ja analysoimassa sitä yhdessä projektin muiden jäsenten kanssa. Tutkimuksessa mitattiin kuinka ryhmiin osallistuvien seka masennuksen tunteet että toiminnat muuttuivat yhden vuoden aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli sekä masennuksesta kärsivien naisten osallistuminen feministiseen toimintatutkimukseen että ammatillisesti ohjatun oma-apuryhmämenetelmän kehittäminen suomalaiseen mielenterveyspalveluun. Projektin tutkimustulosten mukaan siihen osallistuneet naiset voimaantuivat ymmärtämään itseään sekä saivat luottamusta sosiaaliisiin taitoihinsa. Pidemmällä aikavälillä naisten tunteet muuttuivat myönteisiksi, heidän suhteensa itseensä positiivisemmaksi ja he aktivoituivat fyysisesti. Lisäksi tutkimustulokset viittaavat siihen, että masennus voi johtua näkymättömästä, sukupuolisesti virittyneestä jännitteestä naisystävällisessä hyvinvointivaltiossa paljastaen ”hyvinvointimasennusoireilun”. Suomalaisen sosiologi Erik Allardtin hyvinvointitypologian - having, loving, being – mukaisesti nämä ryhmään osallistuvat naiset eivät koe puutteita niinkään materiaalisessa hyvinvoinnissa (having) vaan pikeminkin suhteiden, sosiaalisen ja emotionaalisen hyvinvoinnin ulottuvuuksilla (loving ja being). Se, että masentuneet naiset pystyvät tuomaan esille pitkään vaiennettuja kokemuksiaan, voi merkitä paljon heidän paranemisessaan ja voimaantumisessaan. Ammatillisesti ohjatut oma-apuryhmät ja naisystävälliset hoitokäytännöt mahdollistivat tämänkaltaisen paranemisprosessin alkamisen tutkimukseen osallistuneissa ryhmissä.

Methodological perspectives for register-based health system performance assessment : Developing a hip fracture monitoring system in Finland

The resources of health systems are limited. There is a need for information concerning the performance of the health system for the purposes of decision-making. This study is about utilization of administrative registers in the context of health system performance evaluation. In order to address this issue, a multidisciplinary methodological framework for register-based data analysis is defined. Because the fixed structure of register-based data indirectly determines constraints on the theoretical constructs, it is essential to elaborate the whole analytic process with respect to the data. The fundamental methodological concepts and theories are synthesized into a data sensitive approach which helps to understand and overcome the problems that are likely to be encountered during a register-based data analyzing process. A pragmatically useful health system performance monitoring should produce valid information about the volume of the problems, about the use of services and about the effectiveness of provided services. A conceptual model for hip fracture performance assessment is constructed and the validity of Finnish registers as a data source for the purposes of performance assessment of hip fracture treatment is confirmed. Solutions to several pragmatic problems related to the development of a register-based hip fracture incidence surveillance system are proposed. The monitoring of effectiveness of treatment is shown to be possible in terms of care episodes. Finally, an example on the justification of a more detailed performance indicator to be used in the profiling of providers is given. In conclusion, it is possible to produce useful and valid information on health system performance by using Finnish register-based data. However, that seems to be far more complicated than is typically assumed. The perspectives given in this study introduce a necessary basis for further work and help in the routine implementation of a hip fracture monitoring system in Finland.

Viitotut elämät : Kuurojen nuorten aikuisten kokemuksia viittomakielisestä elämästä Suomessa

The goal of the study is to build an image of deafness and of the lives of the deaf from their own per-spectives. The lives of deaf sign language users are analysed through the concept of identity. The start-ing point for the study is the idea that identities are moulded and structured in action and interaction and are, therefore, continuous processes. The terminology and ideas used in the present study are mostly based on Erving Goffman s (1971, 1986) work in which he sees identity as a representation of self. Via our language and our actions we build and present an image of ourselves to others and to ourselves alike. The research aims at answering the following questions concerning the lives of deaf sign language users: how do deaf people build an image of themselves as deaf people, what kind of meanings does deafness acquire in their lives, and what opportunities do they have to be perceived by others as they feel they are, i.e. to present their true self . In order to answer these questions, the narratives provided by eighteen deaf young adults, aged 25 35, in narrative interviews carried out in sign language, have been analysed. The methodology used is that of a data-based, qualitative analysis and narrative analy-sis. The study follows the lines of prior qualitative research carried out in the field of sociology of health and in the study of everyday life. The subjects are divided into three groups according to the linguistic environment dominant in the family: 1) a deaf child in a deaf family, 2) a deaf child in a hearing family using sign language, and 3) a deaf child in a hearing family where sign language was not used. The childhood family has great significance in the way a child constructs his or her identity as a deaf person. The process of construct-ing an identity in the first group can be defined as being automatic or inherited, in the second group the process can be described as being a collective/joint identity-building process, whereas in the third group the process is ambivalent and delayed. The opportunities the deaf have in building their identi-ties as deaf people have been examined through the concept of a collective story reservoir. Research shows that the deaf have, at least partly, a different collective story reservoir that they can rely on from the one the hearing have. Interaction with other deaf people and access to the collective story reservoir is important, because it enables the deaf to form an idea of their own deafness and the life of a deaf person. Three different ways of understanding deafness can be conceptualized from the narratives of the inter-viewed deaf people. In the outdated counter-narrative and the reductive narrative of deafness as an abnormality, the subjects are not capable of seeing themselves as forming part of the narratives or identifying themselves with the ways the deaf are depicted. Yet, the characterizations prevalent in them are the ones that the deaf constantly come across in their day-to-day lives. The narrative through which the subjects depict themselves and their lives can be defined as a pluralistic narrative. The plu-ralistic narrative consists of three elements: the coexistence of the world of the deaf and that of the hearing, the orientation to sign language, and the replacement of local networks with global networks. Although modern Finnish society and its varied social services and subsidy systems enable the realiza-tion of the kind of life described in the pluralistic narrative, the issues of power and inequality still frequently emerge in the narratives in which the deaf young adults described themselves and their lives. Two kinds of power mechanisms can be perceived in the descriptions: belittling and excluding power. These considerably diminish the opportunities of sign language users to create the kind of life that would reflect their personalities while limiting the chances for presenting the self to others.

Muuttoliike ja vetovoimatekijät Helsingissä : - Kyselyaineiston analyysi

This thesis explores migration and the attractiveness of urban living in the Greater Helsinki region. The aim of the thesis is to explore the attractiveness of the city of Helsinki in terms of regional migration and to identify what characterizes migration to Helsinki. The study focuses in particular on housing, which is a key factor influencing migration decisions in the region. Other central themes in the study are housing policy and regional competition among municipalities. This study focuses solely on households moving within Finnish borders excluding international migration. Migration is examined by comparing in- and out-migration in Helsinki, as well as studying migration to the city s inner and outer areas. The primary research material in the study is a questionnaire data collected by the National Consumer Research Centre. In this thesis the data is used for studying migrants aged 25 45. The main research method is analyzing the data statistically using the SPSS software. Methods include frequency analysis, cross tabulation, factor analysis and descriptive analysis. Additionally, statistical data is used to complement the questionnaire data. The research results indicate that Helsinki s in- and out-migration differs both in terms of the type of households that migrate as well as in the reasons why they migrate. Furthermore, differences can also be detected between migration to the inner and outer parts of Helsinki. According to the research results, a household s current phase of life is crucial in determining where and why they move within the Greater Helsinki region. A household s set of values on the other hand, seems to have a lesser impact on migration within the region, even though households moving to Helsinki seem to value a somewhat more urban lifestyle than the ones moving out of the city. The research also shows a direct correlation between the values of migrants and their current phase of life. Decisions of migrating are heavily influenced by wider societal issues. In the Greater Helsinki region the labor and housing market appear to have a great influence on the direction of migration streams. According to the results, households move to and from Helsinki for different reasons. The primary reasons for moving to Helsinki are related to the city s diverse labor market and to the working careers of households. Issues related to urban living and an urban lifestyle seem to be relevant although not the main reason why people move to Helsinki. The research material indicates that Helsinki s urban environment is both a pull and a push factor affecting the decisions of migrants. The city attracts those seeking urban living, but on the contrary does not appeal to households seeking more space and wishing to live closer to nature. According to the research, Helsinki with its densely built urban environment mainly attracts singles and childless couples, whereas the city region s other municipalities are more attractive for families with children. Housing policy is one of the main reasons determining where people move within the Helsinki region. As for the city of Helsinki, improving the city s attractiveness seems to be closely linked to how well the city manages to execute its future housing policies and how well alternative living preferences can be taken into account in planning.

Vanhustenhuolto + living lab = mahdollinen yhtälö?

Työ on laajaan dokumenttiaineistoon, haastatteluihin ja havaintoihin perustuva living lab - tyyppisen tuotekehitysprosessin yksityiskohtainen kuvaus. Hankehistoriallisessa tapaustutkimuksessa on käytetty historiantutkimuksen menetelmiä. Vanhustenkeskuksessa toteutetun living lab -hankkeen lopputuloksena syntyi vanhusten liikkeitä monitoroiva hoitotyön apuväline: turvalattia. Living lab -tyyppisessä tuotekehittämisessä on keskeistä teknologian kehittäminen tuotteen todellisessa käyttöympäristössä siten, että käyttäjät osallistuvat aktiivisesti kehitystyön kaikkiin vaiheisiin. Tutkimuksessa hankkeen etenemistä ja turvalattiateknologian rakentumista tarkastellaan toimijaverkostoteorian ja yhteisöllisen oppimisen käsitteen tarjoamista näkökulmista. Tutkimuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota siihen, minkälaisia intressejä teknologian kehittämiseen osallistuvilla ryhmillä on ja minkälaisia konflikteja näiden intressien pohjalta syntyy. Lisäksi tarkastelun keskiössä on käyttäjien ja tuotekehittäjien välinen oppiminen, jonka mahdollistaminen ja edistäminen on living lab -kehittämisen päämäärä. Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että käyttäjiltä saatu palaute on välttämätöntä käyttökelpoisen sosiaali- ja terveydenhuollon alan teknologian aikaansaamiseksi, ja turvalattian tapauksessa käyttäjäpalaute myös uudelleensuuntasi teknologisen järjestelmän innovaatioprosessia. Käyttäjien ja tuotekehittäjien yhteistyön myötä turvalattiaan kehitettiin joukko uusia toiminnallisuuksia ja käsitys tuotteen ydinominaisuuksista sekä hyötylupauksesta muuttuivat. Turvalattian tapaus osoittaa lisäksi yhteisöllisen oppimisen merkityksen innovaatioprosessissa sekä living lab -tyyppisen tuotekehittämisen potentiaalin näiden oppimisprosessien mahdollistajana ja kiihdyttäjänä. Tapaus myös valottaa sitä, kuinka monimutkainen toimintakenttä vanhustenhuolto on teknologian kehittämisen ja sen käyttöönoton näkökulmasta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että living lab -metodologian avulla voidaan ylittää joitakin geronteknologian kehittämiseen ja myös käyttöönottoon liittyviä haasteita.

Myyttisestä sankarirehtorista opistoäidiksi ja manageriksi : Sukupuolen näkökulma kansalais- ja työväenopiston johtajuuteen

Kansansivistystä legitimoiva ja ylläpitävä ajattelu oli kertomusta myyttisistä sankarirehtoreista, jota voisi kutsua myös suomalaisen kansansivistyksen suureksi kertomukseksi. Tutkimusongelmana oli, kuinka kansansivistyksen suuri kertomus rakentui sukupuolen näkökulmasta kansan, sivistyksen ja vapauden käsitteiden tulkinnoissa. Tavoitteena oli jäljittää kansansivistyksen kadonneita naisia. Aineisto koostui eri kirjoittajien 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla laatimista kulttuurihistoriallisista teksteistä, joita metodologisesti tulkittiin sukupuolisensitiivisesti tiheällä otteella. Kansalais- ja työväenopiston rehtorin työ vuonna 2005 muodostui osaksi kansansivistyksen suurta kertomusta. Empiirinen aineisto koostui valtakunnallisesta, sähköisesti toteutetusta rehtorikyselystä (N=79), jota analysoitiin diskursiivisella lähestymistavalla sukupuolisensitiivisesti. Tutkimusongelmat olivat: Miksi kansalais- ja työväenopiston rehtoriksi hakeudutaan? Kuinka sukupuoli tulee esiin rehtorin työssä? Millaista on rehtorin työn arki? Suomalainen kansansivistystraditio kategorisoi naisen yksityiseen ja miehen julkiseen. Kansalais- ja työväenopistoista muotoiltiin sukupuolittuneita kansansivistysinstituutioita, joiden maskuliinisen johtajuuden ympärille rakentui sankarirehtorimyytti. Naisten tulo opistojen johtajattariksi liittyi osaksi naisten yleistä ammatillista kehitystä. Sivistettävälle naiselle rakentui paikka 1900-luvun vaihteesta äitikansalaisten yleissivistettävänä kollektiivina, myöhemmin työläisnaisten kollektiivina ja 1960-luvulta lähtien ammatillisena työvoimaresurssina. 2000-luvulla kansan käsite korvautui vapailla yksilökansalaisilla ja sivistysideologinen vapaus kääntyi uusliberalismin yksilön vapaaksi mahdollisuudeksi kehittää itseään vapaa-ajalla. Sivistys käsitteenä loittoni ja sen korvasivat oppiminen ja viihtyminen. Rehtoriksi hakeutumisen taustalla vaikuttivat edelleen kansansivistysideologiset arvot, jotka naiselle merkitsivät yhteiskunnallisen äitiyden velvoitetta hoitaa reproduktiivista tehtäväänsä ahkerana ja uutterana opistoäitinä. Uusliberalistiset arvot muuttivat naisen rehtorina kansallista ja taloudellista arvoa tuottavaksi palkkatyöäidiksi ja manageriksi. Sekä naiseen että mieheen rehtorina liitettiin stereotyyppisiä sukupuolirooleihin sidottuja ominaisuuksia. Naisen ja miehen paikat työyhteisössä määrittyivät modernin yhteiskuntasopimuksen seksuaalisen sopimuksen mukaisesti. Rehtorit työskentelivät moniosaavina jokapaikanhöylinä keskellä valtakunnallista opistoreformia. Rehtorin ammatillinen kuva jäsentyi monimuotoisesti reformistiksi, konformistiksi ja konservatiiviksi. Asiasanat: vapaa sivistystyö, kansansivistys, rehtorit, sukupuolentutkimus, kansalaisopistot, työväenopistot, diskurssianalyysi

Maaseutupolitiikan YTR. Itsearviointitutkimus 2010

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä on pääosin poliittis-hallinnollisessa tilassa toimiva, uusi verkostomainen hallintasommitelma, jossa on mukana myös hallinnon ulkopuolisia toimijoita ja tahoja. Kokonaisuutta nimitetään tässä YTR-verkostoksi. Itsearvioinnin tarkoituksena oli argumentoida esiin YTR-verkoston toiminnan kriittiset kohdat. Arviointitutkimuksesta vastasi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja sen toteutti 25.8. – 31.12.2010 välisenä aikana tutkimusjohtaja, dosentti Torsti Hyyryläinen. Itsearviointiin osallistui valtioneuvoston viisivuotiseksi toimikaudeksi (2008-2013) nimeämän maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän jäseniä ja varajäseniä. Kokoavana tuloksena esitetään seuraava analyysi: 1. YTR-verkoston tiedollinen kapasiteetti on vahva. 2. YTR-verkostolla on potentiaalisesti laajat suhderesurssit mutta ne ovat alihyödynnettyjä. 3. YTR-verkostolla on mobilisoitikapasiteettia mutta sen omat voimavarat ovat niukat. YTR-verkostolla on ollut keskeinen rooli maaseutupolitiikan muotoutumisessa ja kehittymisessä. Keskustelu maaseudun kehittämistä olisi Suomessa ollut oleellisesti vähäisempää, heikommin jäsenneltyä ja tietopääomaltaan suppeampaa ilman YTR-verkostoa. Verkostossa on monialaista asiantuntemusta, jonka perusteella se on kyennyt vastaamaan laajoihin maaseutupoliittisiin kommunikaatiotarpeisiin. Tästä yhtenä esimerkkinä on maaseutupoliittisen selonteon perusteellinen valmistelu ja monivaiheinen käsittely eduskunnassa vuonna 2010. Verkostosuhteiden hallinnan kehittäminen nousee arvioinnissa tärkeimmäksi YTR-verkoston toimintakyvyn, tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kehittämisen painopisteeksi. Verkosto näyttää saavuttaneen tärkeän kehitysvaiheen, josta ei päästä eteenpäin ilman sen kysymyksen pohdintaa, miten YTR-verkoston suhdekapasiteettia, eli suhteita keskeisiin sidosryhmiin voitaisiin kehittää. Valta on YTR-verkostossa komplisoiduinta ja ongelmallisinta juuri suhderesurssien alueilla. Se kiteytyy kysymykseen poliittisesta valmistelu- ja päätösvallasta, eli kenellä on legitiimi asema toisaalta muotoilla poliittiseen päätöksentekoon etenevät aloitteet ja lopulta tehdä poliittisesti sitovia päätöksiä koskien maaseutua ja sen kehittämistä. Medioiden vaikutusvallan huomioiminen on entistä tärkeämpää. Niiden suuntaan vahvemmin kommunikoimalla YTR-verkosto voi tulevaisuudessa lisätä vaikutusvaltaansa. Toistaiseksi lähes täysin käyttämätön potentiaali on sosiaalisen median verkostoissa, joihin YTR:n säikeet eivät vielä juurikaan ulotu. Suhdepääomassa on siis YTR:n voima ja samalla sen heikkous. Tämä johtopäätös on merkittävä erityisesti valtioneuvoston asettaman yhteistyöryhmän itsensä kannalta. Yhteistyöryhmän tulisi itse vapautua komiteamaisista työtavoista ja kehittää niitä monimuotoisemmiksi. Paikallaan on myös kysyä: mitä yhteistyöryhmän jäsenet ja jäsenyhteisöt ovat valmiita tekemään YTR:n suhderesurssien kehittämiseksi?

Kosteikon perustamisen haasteet

Suomessa on kuivattu kosteikkoja viimeisten vuosisatojen aikana maa- ja metsätalouden tehostamisen nimissä. Viljelysten vuoksi toteutettujen ojitusten johdosta on Suomesta hävinnyt merkittävästi kosteikkoja puroista järviin, eikä uusia kosteikoita enää synny luontaisesti, koska alueita on varattu muuhun maankäyttöön. Kosteikot kuuluvat tänä päivänä maailmanlaajuisesti uhanalaisimpien elinympäristöjen joukkoon ja ne sisältävät hyvin monimuotoisia ekosysteemejä. Maanomistajien kiinnostus kosteikkojen perustamiseen ympäristötukia hyödyntämällä on kuitenkin vaisua potentiaalisten kohteiden määrään nähden. Vuonna 2007 aloitti Maa- ja metsätalousministeriö Kansallisen riistatalouden kosteikkostrategian laatimisen tavoitteenaan edistää suomalaisen kosteikkoluonnon kokonaisvaltaista hoitoa. Erityisen tärkeäksi seikaksi strategiassa nostettiin maanomistajien, metsästäjien ja riistanhoitajien välisen yhteistyön kehittäminen. Kosteikkoluonnon monimuotoisuuden lisäämisen lisäksi tällaiset toimenpiteet edistävät vesiensuojelua ja tässä yhteydessä voidaankin käyttää termiä monivaikutteinen kosteikko. Monivaikutteisilla kosteikoilla voidaan vesiensuojelun lisäksi parantaa merkittävästi myös maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuutta ja riista-, kala- ja raputaloutta. Ne ovat myös tärkeitä elinympäristöjä vesilinnuille ja sammakkoeläimille. Maa- ja metsätalouden vesiensuojelulle asetettavat vaatimukset lisääntyvät jatkuvasti ja kosteikot toimivat erityisesti maa- ja metsätalouden valumavesien suodattumisaltaina, jotka vähentävät vesistöihin kohdistuvaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta. Kansallisen riistataloudellisen kosteikkostrategian käytännön toimeenpanoon tähtäävät toimenpiteet on käynnistetty MMM:n rahoittamalla valtakunnallisella hankkeella ”Kansallisen riistataloudellisen kosteikkostrategian toteuttaminen 2008–2009”, jonka tavoitteena on käynnistää valtakunnallinen kosteikkojen kunnostamiseen liittyvä hankekokonaisuus. Hanketta koordinoi Pohjanmaan riistanhoitopiiri ja sen eri osioita toteuttivat muun muassa Metsästäjäin Keskusjärjestö, Metsästäjäliitto sekä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Metsästäjäin Keskusjärjestö koordinoi valtakunnallisen hankekokonaisuuden valmistelua. Tässä tutkimuksessa selvitetään maanomistajien ja suunnittelijoiden näkemyksiä kosteikkotukien hakuprosessin haasteista. Tavoitteena on selvittää sekä motiivit kosteikon perustamiselle että syyt tuenhakuprosessiin lähtemiselle. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään kosteikkojen suunnittelijoiden ja kosteikkotukihakemusten parissa työskentelevien henkilöiden näkemyksiä nykyisestä järjestelmästä sekä kootaan parannusehdotuksia sen kehittämiseksi. Tieto kosteikkojen perustamisen käytännön ideoinnista ja toteutuksesta auttaa kehittämään järjestelmää siihen suuntaan, että se edesauttaisi nykyistä paremmin kosteikkojen perustamista sekä lisäisi kosteikkojen perustamisen määrää. Tutkimuksen tulokset voivat myös auttaa muovaamaan vuoden 2013 jälkeen käyttöön tulevaa, uutta ympäristöohjelmaa entistä kannustavammaksi kosteikkojen suhteen. Tutkimushankkeen aineisto muodostuu maanomistajille ja suunnittelijoille suunnatuista haastatteluista sekä kosteikon perustamiseen liittyvästä tiedonhausta. Tämän raportin tarkoituksena on selvittää maanviljelijöiden motiivit kosteikon perustamiselle sekä kosteikkoprosessin haasteet sekä kehitystarpeet. Prosessin myötä fokusta tarkennettiin tilaajan kanssa koskettamaan myös maanviljelijöiden ja suunnittelijoiden näkemyksiä siitä, miten kosteikkoja saataisiin lisää. Koska raportti keskittyy järjestelmän kehittämiseen, korostuvat siinä nykyjärjestelmän kritiikki ja kehitysehdotukset.

Oppisopimus korkea-asteen koulutukseen Etelä-Savossa – ­alueellinen selvitys elinkeinoelämän valmiuksista korkea-asteen oppisopimuskoulutukseen

Selvityksen tavoitteena oli kartoittaa ensisijaisesti Etelä-Savon elinkeinoelämän valmiuksia sekä edellytyksiä ja tarpeita korkea-asteen oppisopimustyyppisen koulutuksen toteuttamiseksi. Oppisopimus on Suomessa korkea-asteella uusi koulutusväline, jonka käyttömuodot ja -ohjeet ovat vielä selkiytymättömiä. Tällä selvityksellä pyrittiin hahmottamaan, millaisena eteläsavolainen elinkeinoelämä haluaisi oppisopimuskoulutuksen alueen työnantajien ja korkeakoulutetun henkilöstön käyttöön. Hankkeessa haastateltiin 58 organisaation edustajia. Tulosten perusteella oppisopimuksen uskotaan soveltuvan korkea-asteella erityisesti täydennyskoulutukseen ja tutkinnon osien suorittamiseen, pätevöitymiseen ja kelpoisuuksien hankkimiseen sekä muuntokoulutukseen, mutta ei kokonaisten tutkintojen suorittamiseen. Tutkintoon johtavan koulutuksen osana oppisopimus lisäisi opiskelijoiden työelämätuntemusta sekä aktivoisi opiskelijoiden ja koulutusorganisaatioiden yhteistyötä elinkeino- ja muun työelämän kanssa keskieurooppalaiseen tapaan. Opetusministeriö on rajannut korkea-asteen oppisopimustyyppisen koulutuksen ainakin alkuvaiheessa erityispätevyyksiä tuottavaksi täydennyskoulutukseksi. Työelämän kannalta käyttöalueen olisi mielekästä olla laajempi. Oppisopimuskoulutuksen arvioidaan Etelä-Savossa soveltuvan ainakin seuraaville korkea-asteen koulutuksen sisältöalueille: markkinointi ja myynti, tutkimus ja tuotekehitys, esimiestyö, projektinhallinta sekä henkilöstöhallinto ja suunnittelu eri toimialoilla, laadunhallinta, ympäristö- ja turvallisuusasioiden hallinta johtamisjärjestelmineen, rahoitus- ja varainhoitopalvelut, tuotannonohjaus, laskenta, viestintä, kielenkäännöstyöt sekä alakohtaiset erityistehtävät mm. kirjasto- ja farmasia-alalla sekä julkishallinnossa. Koulutusmuotoina ajatellaan täydennys- tai muuntokoulutusta. Puolet haastatelluista pitää korkea-asteen oppisopimuskoulutusta kiinnostavana. Pilottikoulutuksen toteuttamiseen lähitulevaisuudessa suhtaudutaan melko varauksellisesti, mutta myös valmiuksia ilmenee. Kiinnostusta vähentävät järjestelmän selkiytymättömyys ja vallitseva taloudellinen taantuma, jonka vuoksi koulutettua työvoimaa on monilla aloilla tarjolla riittävästi. Toisaalta lama-aika nähdään otollisena koulutuksen järjestämiselle valmistauduttaessa tulevaan nousukauteen. Oppisopimuskoulutuksen työelämälähtöisyys ja joustavuus saavat kiitosta, mutta eräiltä osin järjestelmää ja käytäntöjä toivotaan kehitettävän. Kaivataan valtakunnallisia kriteerejä opiskelijoiden osaamisen varmistamiseksi, järjestelmän toimivuuden yhtenäistämiseksi ja vaikuttavuuden tehostamiseksi. Teoriaopintojen riittävään laaja-alaisuuteen toivotaan erityistä huomiota kauttaaltaan, mutta varsinkin korkeakoulutuksessa. Yhtäläisten ohjausresurssien mahdollistamiseksi toivotaan koulutusta ohjaajille ja suurempia rahallisia korvauksia. Myös opiskelijan palkan määrittelyyn kaivataan selkeyttä. Toivotaan koulutuksen järjestäjäosapuolten tiiviimpää yhteistyötä, jotta lopputulos voisi entistä paremmin vastata elinkeinoelämän tarpeisiin. Oppisopimuskoulutuksen koetaan nykyisessä muodossaan soveltuvan korkea-astetta paremmin toiselle asteelle, jolla se parhaimmillaan toimii hyvin. Opiskelijoiden, kouluttajien, ohjaajien, tutkijoiden ja päätöksentekijöiden monipuolisella yhteistyöllä oppisopimuksesta on mahdollista muovata myös korkea-asteelle varteenotettava soveltavaa osaamista edistävä koulutusväline, jonka käyttö ja kehittäminen hyödyttävät myös elinkeinoelämää.

Luonto- ja maisemapalvelujen nykytila

Luonto- ja maisemapalveluiden tarve kasvaa Luonnon monipuolinen käyttö ja samalla huoli luonnon monimuotoisuuden säilymisestä on lisääntynyt. Umpeenkasvu uhkaa maaseudun maatalouskäytöstä poisjääneitä peltoalueita ja järvien rantojen perinnemaisemia. Hoidetulla maisemalla ja luonnolla virkistyspalveluineen on suuri merkitys maaseudun viihtyisyydelle, vetovoimaisuudelle ja elinkeinoille, erityisesti matkailulle. Suomi on lisäksi sitoutunut kansallisesti ja kansainvälisesti muun muassa biologisen monimuotoisuuden turvaamiseen sekä perinnemaisemien säilyttämiseen. Myös vesien osalta tavoitellaan pinta- ja pohjavesien hyvää tilaa. Luonnon ja maiseman hoitoon ja käyttöön liittyviä palveluja tarjoava yrittäjyys tuo uusia ratkaisuja alan tarpeisiin ja samalla lisää pää- ja sivutoimisia elinkeinomahdollisuuksia maaseudulle. Maaseutuyrittäjillä on usein hoitotöihin liittyvää osaamista ja koneita. Lisäksi yrityksillä on tarvetta monipuolistaa palvelujaan, jotta ne voisivat vahvistaa toimintansa ympärivuotisuutta. Julkisten palvelujen ja rahoituksen arvioidaan pysyvän suunnilleen nykytasollaan, mutta yksityisellä rahoituksella toteutettavien töiden osuuden odotetaan kasvavan. Ympäristöstä huolehtiminen ja erilaisiin luonnon- ja maisemanhoidon projekteihin osallistuminen ovat osa yritysten yhteiskuntavastuullisuutta. Myös ikääntyneet, kaupungistuneet tai omaa vapaa-aikaansa arvostavat ihmiset ja kotitaloudet ovat lähitulevaisuudessa nykyistä enemmän kiinnostuneita ostamaan luonto- ja maisemapalveluita. Monipuolista työtä ja palvelutoimintaa luonnon ja maiseman parissa Luonto- ja maisemapalveluilla tarkoitetaan luonnon ja kulttuurimaiseman hoitoon ja käyttöön liittyviä palveluita. Suojelu- ja monimuotoisuuskohteiden hoidon lisäksi palveluilla on merkitystä maisemanhoidossa, kulttuurikohteiden vaalimisessa, luonnon virkistyskäytössä ja luontomatkailussa. Luonto- ja maisemapalvelut voidaan jakaa luonnonhoitopalveluihin, maisemanhoitopalveluihin ja luonnon käyttöön liittyviin palveluihin. Luonnonhoitopalveluihin kuuluvat lähinnä perinnebiotooppien ja rakennettujen perinnemaisemien kunnostus- ja hoitotyöt, metsien ja soiden luonnonhoitotyöt, vesistöjen ja kalakantojen hoitotyöt, vesiensuojelutyöt sekä rantojen ja rantaniittyjen raivaustyöt, niitto ja laidunnus. Maisemanhoitopalveluihin kuuluvat muun muassa kuntien ja taajamien viheralueiden hoitotyöt, liikenneympäristöjen viheralueiden hoito, ranta-alueiden siivous ja näkymien avaaminen sekä maisemointityöt. Luonnon käyttöön liittyviä palveluja ovat muun muassa retkeily- ja virkistyskohteiden työt, liikuntapaikkojen perustaminen ja hoito, tieisännöinti ja yksityisteiden kunnossapitotyöt, kiinteistöjen ja tonttien huolto- ja kunnostustyöt, sähkölinjojen raivaus, puunkorjuu erityiskohteilla, energiapuun ja luonnonmateriaalien keruu sekä riistanhoitotyöt. Yrityspalveluiden kysyntä kasvussa Luonto- ja maisemapalveluita ostavia asiakkaita ovat pääasiassa kunnat ja seurakunnat, tiehallinto ja tiekunnat, voimayhtiöt, alueelliset ympäristökeskukset, Museovirasto, Metsähallitus, metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistykset, maanviljelijät ja metsänomistajat, yritykset, kyläyhdistykset ja muut maaseudun yhdistykset, yksityiset ihmiset sekä hankkeet. Palveluita tarjoavat luonto- ja maisemapalveluyritysten lisäksi muun muassa julkiset palvelun tuottajat kuten kunnat, alueelliset ympäristökeskukset ja Museovirasto sekä Metsähallitus, metsäkeskukset, metsänhoitoyhdistykset ja muut yhdistykset. Kuntien tehtäviin ja palveluihin sisältyvät ympäristönhoitotyöt sekä liikunta- ja vapaa-ajanpalvelut toteutetaan joko kuntien omana työnä tai ostamalla palveluja muilta palvelujen tuottajilta. Kustannussäästöjen takia tehtävä toiminnan ulkoistaminen lisää ammattitaitoisten palveluiden kysyntää. Tiehallinto tiepiireineen toimii liikenneympäristöjen hoidossa tilaajavirastona, jolla ei ole itsellään käytännön hoitotöihin kalustoa eikä työntekijöitä. Alueurakkakokonaisuuksille ostetaan urakoitsijalta sovitut laatuvaatimukset ja toimintaohjeet täyttävä teiden palvelutaso, jonka täyttämiseen liittyvistä laatuvaatimuksista urakoitsijalla on oltava selvitys. Urakkakoon kasvamisesta huolimatta maaseutuyrittäjillä on toimintaansa ja yhteistyötään kehittämällä mahdollisuuksia osallistua kokonaisurakoiden sekä mahdollisten erillisurakoiden toteutukseen. Palvelutehtäviä on myös yksityisteiden isännöinnissä, kunnossapidossa ja tiemaisemien hoidossa. Alueelliset ympäristökeskukset toteuttavat erilaisilla julkisilla rahoituksilla hankkeita, joissa työkohteet vaihtelevat vesiensuojelusta monimuotoisuuden hoitoon, viheralueiden hoidosta maisemien avaamiseen ja luontopolkujen kunnostamisesta rakennusten kunnostamiseen. Ympäristökeskuksilla ei ole merkittävästi omia henkilöresursseja hoitotöiden toteuttamiseen, joten töitä toteutetaan esimerkiksi työllisyystöinä tai ostamalla urakoitsijoilta. Ostopalveluiden kysyntä voi kasvaa luonnonhoidon tarpeiden kasvaessa. Metsähallituksen Luontopalvelut hoitaa pääosin budjettivaroin valtion maiden luonnonsuojelualueita, kansallis- ja luonnonpuistoja sekä erämaa- ja retkeilyalueita. Metsähallitus tekee muun muassa metsien ja soiden ennallistamista, erilaisia luonnonhoitotöitä ja luontokartoituksia, rakentaa alueiden opastus- ja palveluvarustusta sekä järjestää opastustoimintaa. Pääosan hoitotöistä Metsähallitus hoitaa omana työnä erityisesti alueilla, joilla on runsaasti valtionmaita, metsätaloutta ja omaa metsurityövoimaa. Toiminnan resursseja kiristävät valtionhallinnon tuottavuusohjelman aiheuttama oman henkilöstön väheneminen sekä Etelä-Suomen uusien suojeluohjelmien mukana Metsähallituksen hoidettavaksi siirtyvät luontoreitit. Hajallaan olevien pienien suojelualueiden sekä vastaavien retkeilykohteiden hoitotöiden toteuttamiseen hankitaan ostopalveluita. Metsäkeskukset toteuttavat metsänomistajien mailla luonnonhoitohankkeita. Näitä töitä toteutetaan omana työnä tai ostamalla palveluita yrityksiltä. Metsänhoitoyhdistykset puolestaan tarjoavat asiakkailleen maisema- ja luontopalveluja, joita toteutetaan joko omana työnä tai ostamalla osittain yrityksiltä. Töiden määrä on lisääntymässä. Maanomistajat voivat ostaa luonto- ja maisemapalveluita tilan ulkopuolelta, jos itsellä ei ole töihin aikaa, sopivaa konekantaa tai riittävää ammattitaitoa. Yrityksillä on muun muassa matkailualalla tarvetta palveluille. Ympäristöstä huolehtiminen on osa yritysten julkisuuskuvaa ja yhteiskuntavastuullisuutta, jonka arvioidaan saavan lisää merkitystä lähitulevaisuudessa. Myös yksityisten ihmisten ja kotitalouksien kysynnän odotetaan kasvavan esimerkiksi pihapiirin ja teiden hoidossa sekä virkistys- ja maisema-arvokaupan muodossa. Maaseudun erilaiset yhdistykset, kuten kyläyhdistykset ja kalastuskunnat, voivat toimia sekä kysynnän kokoajina että palveluiden toteuttajana ja organisoijana. Hanketoiminnasta on tullut merkittävä resurssi ja palvelujen ostaja luonto- ja maisemapalveluihin liittyvissä töissä. Rahoituksen lyhytkestoisuus ja työvoiman vaihtuvuus kuitenkin hankaloittavat säännöllisten hoitotoimien tekoa ja kokonaisuuksien aikaansaamista. Hankerahoitus mahdollistaa monien erilaisten toimijoiden osallistumisen luonnon- ja maisemanhoitoon, mutta käytännössä tarvitaan välittäjäorganisaatioita, jotka kokoavat rahoituksen, osaavat tekijät ja tekemättömät työt sekä organisoivat toteutuksen. Hankerahoituksia ovat muun muassa työllisyysrahoitus, Kestävän metsätalouden rahoituslain mukainen rahoitus sekä erilaiset EU-rahoitukset esimerkiksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma, ESR- ja EAKR-ohjelmat ja Life-rahoitus. Toimialan vahvistuminen vaatii koulutusta ja kehittämistoimia Luonto- ja maisemapalveluihin liittyvät työt monipuolisine ja lisääntyvine osaamisvaatimuksineen vaativat uuden ammattikunnan, ammattitaitoisen luonto- ja maisemapalveluyrittäjän. Alan tarpeisiin on jo osin syntynytkin palveluita tarjoavia yrityksiä. Toistaiseksi alan yrityskenttä on kuitenkin pääosin varsin hajanainen ja tilastoimaton. Alan yrittäjyyden kehittyminen omana toimialana nostaa myös maiseman- ja luonnonhoidon arvostusta. Työtehtävät tarjoavat päätoimisen yrittäjyyden lisäksi mahdollisuuksia monialayrittäjyyteen perinteisten maaseutuelinkeinojen rinnalla. Palvelujen tarjoajien määrän ja ammattitaidon lisäämiseksi tarvitaan ammatillista koulutusta sekä lyhytkestoista koulutusta alalla jo toimiville tai alalle aikoville. Luonto- ja maisemapalveluiden työtehtäviin liittyvää, tutkintoon johtavaa ammatillista koulutusta on tarjolla varsin monipuolisesti perustutkinnoista ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin. Luonto- ja maisemapalveluihin liittyvät ammatilliset tutkinnot sisältyvät pääosin luonnonvara- ja ympäristöalaan. Lyhytkestoista koulutusta maaseutuyrittäjille ovat järjestäneet muun muassa ProAgrian maa- ja kotitalousnaiset maiseman- ja ympäristönhoidosta sekä Suomen Tieyhdistys tieisännöinnistä. Koulutusta tarvitaan esimerkiksi alan kustannusperusteista ja hinnoittelusta, erilaisten kohteiden hoitotöistä, hoidon laatuvaatimuksista sekä hoitotyössä tarvittavista koneista ja laitteista. Luontokohteiden töissä vaaditaan usein monialaosaamista, mikä korostuu varsinkin syrjäisillä ja pienillä työkohteilla. Luonto- ja maisemapalveluyrittäjyyden kehittyminen edellyttää kysynnän ja tarjonnan kohtaamista, luonto- ja maisemapalveluiden tunnettuuden lisäämistä sekä rahoituksen toimintamallien kehittämistä ja käyttöönottoa. Palvelujen tarjoajien verkottuminen tarjoaa mahdollisuuksia asiakkaiden tarvitsemiin kokonaispalveluihin, erikoisosaamisen kehittämiseen sekä kustannussäästöihin. Asiakkaiden ja töiden toteuttajien yhteensaattamisessa, rahoituslähteiden kokoamisessa sekä alan neuvonnan ja koulutuksen järjestämisessä tarvitaan välittäjäorganisaatioita. Luonto- ja maisemapalvelut -teemaryhmä jatkaa tämän nykytilakatsauksen kokoamisen jälkeen toimialan vaatimien kehittämistoimien tarkastelua, johon sisältyvät täydennyskoulutuksen, tuotteistamisen sekä kysynnän ja tarjonnan kehittäminen.