Progressive Taxes and Firm Births

Tax reform proposals in the spirit of the "flat tax" model typically aim to reduce three parameters: the average tax burden, the progressivity of the tax schedule, and the complexity of the tax code. We explore the implications of changes in these three parameters for entrepreneurial activity, measured by counts of firm births. The Swiss fiscal system offers sufficient intra-national variation in tax codes to allow us to estimate such effects with considerable precision. We find that high average taxes and complicated tax codes depress firm birth rates, while tax progressivity per se promotes firm births. The latter result supports the existence of an insurance effect from progressive corporate income taxes for risk averse entrepreneurs. However, implied elasticities with respect to the level and complexity of corporate taxes are an order of magnitude larger than elasticities with respect to the progressivity of tax schedules.

Iowa Workforce Development Annual Report Fiscal Year 2013

The past fiscal year brought some improvements in the Iowa economy that should position the state for stronger hiring in the year ahead. The housing market is on solid footing, and hiring is broader in scope, including a number of the service-providing industries that had been on hold for some time. State and local government fiscal conditions have also stabilized due to a rise in tax revenues. This means that government cutbacks will be less of a drag on overall job growth. During FY 2013, Iowa’s non-farm jobs advanced by 19,200 (+1.3 percent) compared to 23,000 (+1.6 percent) for the prior fiscal year. Although manufacturing continued to post the largest over the year job gain at close to 5,600, job growth shifted away from manufacturing to the service providing industries by mid-year. Annual job gains of 2,000 or more were reflected in professional and business services, education and health, leisure and hospitality, retail trade and financial activities. Statewide non-farm employment averaged 1,517,700 in FY 2013, the highest level achieved since the record of 1,524,800 in FY 2008.

Muoto ja sisältö vero-oikeudessa

English summary: Form and substance in tax law (s. 911)

Toward a novel forensic intelligence model: systematic profiling of false identity documents

False identity documents represent a serious threat through their production and use in organized crime and by terrorist organizations. The present-day fight against this criminal problem and threats to national security does not appropriately address the organized nature of this criminal activity, treating each fraudulent document on its own during investigation and the judicial process, which causes linkage blindness and restrains the analysis capacity. Given the drawbacks of this case-by-case approach, this article proposes an original model in which false identity documents are used to inform a systematic forensic intelligence process. The process aims to detect links, patterns, and tendencies among false identity documents in order to support strategic and tactical decision making, thus sustaining a proactive intelligence-led approach to fighting identity document fraud and the associated organized criminality. This article formalizes both the model and the process, using practical applications to illustrate its powerful capabilities. This model has a general application and can be transposed to other fields of forensic science facing similar difficulties.

Listautumattomanyrityksen arvonmääritys sukupolvenvaihdoksessa

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää listautumattoman osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksessa esiintyviä vero-oikeudellista säätelyä ja arvonmääritystä, kun sukupolvenvaihdos toteutetaan mahdollisimman alhaisella osakkeen arvolla. Osakkeen arvonmäärittäminen liian alhaiselle tasolle saattaa johtaa lahjaverotukseen. Tutkimuksessa havaittiin, että case yrityksen tapauksessa, verohallinnon mukaisella arvonmäärityksellä ohjeistuksella ja Lee & Swathanin modifioidulla EVA -mallilla saadaan alhaisimmat käyvät arvot sukupolvenvaihdoksen suorittamiseksi. Tutkimus pohjautuu arvonmäärityksen osalta ulkomaalaiseen sekä kotimaiseen taloustieteelliseen kirjallisuuteen ja artikkeleihin. Vero-oikeudellinen säätely pohjautuu suomalaiseen oikeustieteelliseen kirjallisuuteen, artikkeleihin ja verohallinnon asiantuntijoiden haastatteluja. Tutkimuksessa on aineistona käytetty case-yrityksen ja sen toimialan tilinpäätöstietoja. Tässä tutkimuksessa onkäytetty konstruktiivista tutkimusmetodologiaa.

Yrityskiinnitys ulosotossa ja konkurssissa: havaintoja yrityskiinnitysvelkojan näkökulmasta

Tutkielmassa tarkastellaan yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden realisointia yrityskiinnitysvelkojan näkökulmasta ulosotossa ja konkurssissa. Tutkielma täydentää aikaisempaa tutkimusta (mm. Tuomisto 2007; Tuomisto 2005; Ojanen ja Sutinen 1991) tuomalla samanaikaiseen systemaattiseen tarkasteluun yrityskiinnitysomaisuuden realisaation niin ulosotossa kuin konkurssissa. Tutkielmassa käytetty tutkimusmenetelmä on lainoppi. Tutkimusta varten on myös haastateltu alan asiantuntijoita niin ulosotto- kuin konkurssirealisointeihin liittyen. Työn tuloksissa esitetään keskeiset erottavat tekijät yritysomaisuuden realisoinnissa ulosotossa ja konkurssissa. Nämä viisi erottavaa tekijää ovat menettelyjen välinen kilpailullinen suhde, jako-osuus, päätäntävalta omaisuuden myynnissä, myyntitavat ja vakuusoikeuden pysyvyys myynnissä.

Nuorisorikollisuuden esiintyvyys, taustatekijät ja sovittelu

Tausta Vaikka nuorisorikollisuus on kriminologisen tutkimuksen perinteinen kohde, on edelleen tarvetta pitkittäistutkimuksille, joissa on laaja, koko väestöä edustava otos. Kriminaalipolitiikan alalla puolestaan rikosten sovittelu ja muut restoratiivisen oikeuden muodot ovat nousseet Suomessakin haastamaan perinteiset rikoskontrollin paradigmat, rangaistuksen ja hoidon. Tutkimuskysymykset Tutkimuksen pääkysymyksenä oli, mitkä lapsuudessa (8 v.) ja nuoruudessa (18 v.) mitatut psykososiaaliset tekijät ovat yhteydessä nuorisorikollisuuden (16-20 v.) määrään ja lajiin. Lisäksi yhtenä kysymyksenä oli, miten varusmiespalvelun aikaiset psykiatriset diagnoosit liittyvät nuorisorikollisuuteen. Lisäksi tutkimme nuorisorikollisuuden esiintyvyyttä ja palvelujen käyttöä, ja vertailimme eri informanttien (tutkimushenkilöt itse, vanhemmat ja opettajat) vastausten ennusvoimaa lasten tulevan rikollisuuden suhteen. Rikosten sovittelun osalta kysymyksenä oli, miten suomalainen sovittelukäytäntö vastaa restoratiivisen oikeuden teoriaa ja miten sovittelua pitäisi kehittää. Aineisto ja metodit Pitkittäistutkimuksemme aineistona oli valtakunnallisesti edustava satunnaisotos, joka vastasi 10% vuonna 1981 Suomessa syntyneistä suomenkielisistä pojista. Ensimmäinen tiedonkeruu tapahtui 1989, kun pojat olivat 8-vuotiaita. Tietoa kerättiin lomakekyselyin pojilta itseltään sekä heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tietoja saatiin 2946 pojasta. Lasten lomakkeena oli Children’s Depression Inventory, vanhemman lomakkeena Rutter A2 ja opettajan lomakkeena Rutter B2. Toinen tiedonkeruu järjestettiin, kun pojat osallistuivat kutsuntoihin 1999. Tietoja saatiin 2330 pojasta. Lomakkeena oli Young Adult Self-Report . Puolustusvoimien rekisteristä saatiin tiedot poikien kutsunnoissa ja palvelusaikana (vuosina 1999-04) saamista psykiatrisista diagnooseista, jotka luokiteltiin kuuteen luokkaan: antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, päihdehäiriöt, psykoottiset häiriöt, ahdistuneisuushäiriöt, masennustilat ja sopeutumishäiriöt. Tieto mahdollisesta diagnoosista saatiin 2712 pojasta. Rikollisuus operationalisoitiin poliisin ns. RIKI-rekisteriin vuosina 1998-2001 rekisteröityjen tekojen avulla, kun pojat olivat pääasiassa 16-20-vuotiaita. Rikosten määrän mukaan pojat jaettiin neljään ryhmään: ei rikoksia, 1-2 rikosta (satunnainen rikollisuus), 3-5 rikosta (uusintarikollisuus) ja yli 5 rikosta (aktiivinen uusintarikollisuus). Rikoslajeista muodostettiin viisi kategoriaa: huume-, väkivalta-, omaisuus-, liikenne- ja rattijuopumusrikollisuus. Analyysivaiheessa rekisteridatasta poistettiin liikennerikkomukset. Kaikkiaan tiedot mahdollisista poliisikontakteista saatiin 2866 pojasta. Sovitteludata koostui 16 sovittelujutun havainnoinnista Turussa vuosina 2001- 2003. Tulokset Kaikkiaan 23% pojista oli rekisteröity rikoksesta (poissulkien liikennerikkomukset) nelivuotisen tutkimusperiodin aikana 16-20-vuotiaana. Satunnaisia rikoksentekijöitä oli 15%, uusijoita 4% ja moninkertaisia uusijoita 4%. Rikokset kasautuivat moninkertaisille uusijoille: tämä 4%:n ryhmä teki 72% kaikista rikoksista . Omaisuus- ja liikennerikollisia oli eniten (kumpiakin 11%), ja huumerikollisia vähiten (4%). Kaikki rikoslajit korreloivat keskenään tilastollisesti merkitsevästi. Nuorisorikollisuuden itsenäisiä ennustekijöitä lapsuudessa olivat rikkinäinen perherakenne, vanhempien alhainen koulutustaso, lapsen käytösongelmat ja hyperaktiivisuus. Kun verrattiin eri informantteja (lapset itse ja heidän vanhempansa ja opettajansa), etenkin opettajien vastaukset ennustivat lasten tulevaa rikollisuutta. Nuoruudessa rikollisuuden itsenäisiä korrelaatteja olivat pienellä paikkakunnalla asuminen, vanhempien ero, seurustelu, itse ilmoitettu antisosiaalisuus ja säännöllinen tupakointi ja humalajuominen. Ennus- ja taustatekijöille oli tyypillistä se, että ne olivat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään (ongelmat ja rikosten määrä lisääntyivät käsi kädessä) ja että ne liittyivät useaan rikoslajiin yhtä aikaa. Huumerikollisuudella oli kuitenkin vähemmän itsenäisiä ennus- ja taustatekijöitä kuin muilla rikoslajeilla. Joka kymmenes poika kärsi psykiatrisista häiriöistä. Tämä ryhmä teki noin puolet kaikista rikoksista, ja lähes joka toinen poika, jolla oli psykiatrinen häiriö, oli rekisteröity rikoksista. Rikolliseen käytökseen liittyivät etenkin antisosiaalinen persoonallisuushäiriö ja päihdehäiriöt. Masennustilat olivat kuitenkin ainoa diagnoosiryhmä, joka ei ollut yhteydessä rikollisuuteen. Myös psykiatristen häiriöiden esiintyvyys kasvoi lineaarisesti rikosten määrän kanssa; aktiivisista uusintarikollisista yli puolella (59%) oli psykiatrinen diagnoosi. Rikollisuuden lisäksi erilaiset psykososiaaliset ongelmat kasautuivat pienelle vähemmistölle. Aktiivisten uusijoiden ryhmään olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lähes kaikki ongelmat mitä tutkimme. Kuitenkin tästä ryhmästä vain alle 3% oli käyttänyt mielenterveyspalveluja viimeisen vuoden aikana. Rikossovittelun havainnointitutkimuksen perusteella sovittelussa monet perusasiat ovat kunnossa, ja toiminta on mielekästä niin asianosaisten kuin yhteiskunnankin kannalta. Useimmiten osapuolet kohtasivat ja saivat aikaan sopimuksen, johon he vaikuttivat tyytyväisiltä. Rikoksentekijät olivat motivoituneita korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Osapuolet saivat kertoa tarinansa omin sanoin, heitä kuunneltiin ja he ymmärsivät mitä sovittelussa puhutaan ja sovitaan. Sovittelun kuluessa jännitys väheni ja asiat saatiin loppuunkäsiteltyä. Asianosaiset saivat vaikuttaa prosessiin ja sopimukseen, ja uhrin oikeudet olivat sovittelussa keskeisellä sijalla. Restoratiivisen teorian perusteella sovittelussa havaittiin myös kehittämisen varaa: Etenkin nuoria rikoksentekijöitä oli hankala saada osallistumaan tosissaan, ja aikuiset helposti hallitsivat keskustelua. Etukäteistapaamisia ja tukihenkilöitä ei juuri hyödynnetty. Sovitteluja hallitsi puhe sopimuksesta ja rahasta. Työkorvauksia ei käytetty eikä rehabilitaatiota käsitelty. Sekä sovitteluun pääsy että sovittelumenettely riippuivat yksittäisistä henkilöistä. Johtopäätökset Rikosten tekeminen nuoruudessa on melko yleistä ja monimuotoista. Rikokset ja psykososiaaliset ongelmat kasautuvat pienelle ryhmälle ja kulkevat käsi kädessä. Myös psykiatriset häiriöt ovat lineaarisessa yhteydessä rikosten määrään. Rikosriskiä voidaan ennustaa jo lapsuudessa, ja etenkin opettajat ovat tarkkanäköisiä lasten ongelmien suhteen. Eri rikoslajeilla on varsin samanlaisia taustatekijöitä. Aktiiviset rikoksentekijät vastaavat suuresta osasta kokonaisrikollisuutta, tarvitsevat eniten apua, mutta eivät kuitenkaan hakeudu psykososiaalisten palvelujen piiriin. Rikosten sovittelu tarjoaa keinon puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa ilman leimaamista. Sovittelun kehitystehtävät liittyvät etenkin dialogiin, valmisteluihin, tukihenkilöihin, työkorvauksiin, palveluunohjaukseen ja sovittelun sovellusalaan. Sovittelua ja muita restoratiivisia menettelyjä on kehitettävä ja laajennettava esimerkiksi niin, että niitä voitaisiin käyttää palveluunohjauksen välineenä.

Verorikokset, erityisesti silmällä pitäen törkeää veropetosta

Tutkimusongelmana tutkimuksessani on törkeys veropetoksissa ja keskeisenä tavoitteenani on selvittää niitä edellytyksiä, jotka on asetettu rikoslain 29 luvun 2 §:ssä mainitun rikoksen tekomuodon tunnusmerkistön täyttymisen edellytykseksi. Veropetossäännös on ollut rikoslaissa jo vuodesta 1889, mutta veropetoksen törkeästä muodosta on säännös ollut vasta vuodesta 1972. Veropetoksen tekomuotoja ovat väärän tiedon antaminen, tiedon salaaminen, verotusta varten säädetyn velvollisuuden laiminlyönti eli passiivinen veropetos ja muu petollisuus. Veropetos katsotaan törkeäksi, jos veropetoksessa on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä, rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti ja veropetos on kokonaisuutena arvostellen ollut törkeä. Tutkimukseni on talousoikeudellinen, joka sijoittuu vero- ja rikosoikeuden alalle. Tutkielman tutkimusote on oikeusdogmaattinen, jolloin tutkimuksessa hyödynnetään lainopillista menetelmää. Tutkimusainesto, jonka avulla tutkimusongelmaan etsitään vastausta, koostuu oikeuskirjallisuudesta, lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta sekä oikeuskäytännöstä, tarkemmin Korkeimman oikeuden oikeustapauksista 2000-2011 väliseltä ajalta.

Taloushallinnon eettiset ongelmat verotarkastuskertomuksista tehtyjen havaintojen perusteella

Tässä tutkielmassa tutkittiin taloushallinnon eettisiä ongelmakohtia käyttäen aineistona verotarkastuskertomuksia. Tutkielman tavoitteena oli selvittää onko taloushallinnon eettisissä ratkaisuissa kyse kirjanpitäjän vai yrittäjän etiikasta, voidaanko verotarkastuksella havaitut virheet jaotella tahallisiin ja tahattomiin ja voidaanko näistä virheistä tehdä johtopäätöksiä veronmaksumyönteisyydestä. Kirjanpitäjän ja yrittäjän etiikan havaittiin ilmenevän eri tavoilla. Jos etiikkaa pohdittiin veronmaksuhalukkuuden merkityksessä, niin tällöin kyse oli yrittäjän etiikasta. Verotarkastuksilla havaitut virheet jaoteltiin virhetyyppeihin, joita käytettiin veronmaksumyönteisyyden analysointiin. Tutkielmassa käytettyjä virhetyyppejä olivat muun muassa luontois- ja henkilökuntaedut, kustannusten korvaukset ja edustusmenot. Veronmaksumyönteisyydessä havaittiin selviä eroja eri virhetyyppien välillä. Suurin osa virhetyypeistä kuului veronmaksumyönteisyyden perusteella joukkoon, jossa lakeja noudatetaan vain valvonnan alaisena. Näitä virheitä tekevien kohdalla verovalvonnan kattavuudella saavutetaan parhaat tulokset.

Syntyykö Suomeen puulaaksoja - Suomen puutuoteteollisuuden pk-yritysten tila ja tulevaisuus

Metsäteollisuus on tullut Suomeen ulkomaisen pääoman ja tietotaidon avulla vajaat kaksisataa vuotta sitten. Se on toiminut melkein koko jatkosodan jälkeisen ajan suojatussa ympäristössä ja ulkomaisesta kilpailusta riippumattomassa toimintaympäristössä. Kuten Porter ja muut ovat todistaneet, tällainen toimintaympäristö ei kehitä kansainvälisesti kilpailukykyistä teollisuutta globaaleilla markkinoilla. Liittyminen Euroopan unioniin ja sittemmin Euroopan rahaliittoon saattoi puunjalostusteollisuuden täysin uudenlaiseen kilpailutilanteeseen. Sama tapahtui myös alan pk-yrityksille, jotka olivat joutuneet toimimaan heikosti kilpailluilla raaka-ainemarkkinoilla. Tutkimus on tulevaisuudentutkimus, jossa tutkimusongelmia lähestytään kolmen teorian avulla. Porterin klusteriteoria tarjoaa mahdollisuuden arvioida metsäteollisuutta sekä kokonaisuutena että toimivana monimuotoisena organisaationa, jossa kustannukset ja hinta muodostuvat arvoketjun toimijoiden osakustannuksista. Bionomiateoria eli darvinistinen talousteoria testaa suomalaisen puunjalostusteollisuuden pk-yritysten kilpailukykyä ja paineita hakeutua edullisemmille toiminta- alueille. Evoluutioteoria tarkastelee sukupolvenvaihdoksen problematiikkaa. Sukupolvenvaihdoksen onnistuminen muodostuu puutoimialan elämän ja kuoleman kysymykseksi. Tämä on etenkin pk-yrityksiä kohtaava ongelma. Asiaa selvitettiin Mauno Rintalan suorittamalla kyselytutkimuksella Puuteollisuusyrittäjien jäsenistön keskuudessa. Ongelma johtuu suurista sodan jälkeen syntyneistä ikäluokista. Nämä vuosina 1945– 50 syntyneet ovat siirtymässä eläkkeelle vuosien 2005 ja 2015 välillä. Kyseisissä ikäluokissa yritystiheys on noin kaksi kertaa suurempi kuin sen jälkeisissä ikäluokissa. Suoritetun kyselyn sekä muiden suomalaisten ja kansainvälisten tutkimusten perusteella näyttää siltä, että eläkkeelle siirryttäessä vain noin 30 %:lla yrityksistä on jatkaja tiedossa suvusta tai lähipiiristä. Tämä merkitsee sitä, että 70 % eläköityvän ikäluokan omistamista yrityksistä poistuu pysyvästi markkinoilta. Suomessa poistuma merkitsee noin 40 % koko yritysvarannosta eli noin 80 000 yritystä. Tilastot toimivien yritysten määrästä ovat kuitenkin hyvin ristiriitaisia, joten todellista määrää on mahdoton arvioida. Noin suuren määrän poistuminen markkinoilta uhkaa jo hyvinvointivaltion perusrakenteita. Tutkimustulos edellyttää nopeita toimenpiteitä teollisten pkyritysten pelastamiseksi ja säilyttämiseksi Suomessa. Sukupolvenvaihdoksen onnistuminen on tässä prosessissa ensiarvoisessa asemassa. Kaikkien edellä mainittujen yritysten poistuminen markkinoilta edellyttäisi noin 400 000 uuden yrityksen perustamista, koska ainoastaan noin 20 % yrityksistä selviää ensimmäiset kolme vuotta. Tutkimukseen perustuen esitetään prosessimalli sukupolvenvaihdoksen suorittamiseksi. Suomen tärkeimmissä kilpailijamaissa valtioiden metsäomistus on määräävässä asemassa. Meillä metsät ovat yksityisessä omistuksessa ja vain pieni osa valtion omistuksessa. Puumarkkinat toimivat markkinatalouden ehdoilla ilman valtion ohjausta. Ongelmaksi on kehittymässä puun saanti. Metsänomistus on sukupolvien myötä hajaantunut hyvin pieniksi metsälöiksi. Nykyiset metsänomistajat asuvat kaupungeissa ja ovat pääosin palkkatyössä. He eivät ole samalla tavoin riippuvaisia puutuloista kuin heidän esi-isänsä. Metsäverotuksen uudistuminen lisää puun saannin epävarmuutta. Se on muuttumassa pinta-alaverotuksesta puun myynnin verotukseen. Puun myynti on vilkasta ennen järjestelmien vaihtumista ja vähäisempää sen jälkeen. Myös näitä ongelmia on pyritty ratkomaan uudenlaisen metsänomistusmallin avulla. Puuteollisuus on hyvin vanha teollisuudenala. Raaka-aine muodostaa määräävän osan kustannuksista. Muutokset ovat hitaita ja todelliset innovaatiot pitkäkestoisia. Uusia innovaatioita tapahtuu harvoin. Kannattavuutta parannetaan tuoteprosessien ja arvoketjujen kehittämisen kautta. Yhteiskunnan osuus alan kehittämisessä ja säilyttämisessä on ratkaiseva. Asioiden moninaisuus tekee tutkimuksen vaikeaksi, mutta sitäkin tärkeämmäksi kansantalouden kannalta. Tällaisissa suurissa murroksissa korostuu kaikkien päättävien tahojen henkinen valmius ja tahto tehdä oikeita ratkaisuja oikeaan aikaan.

Caractéristiques personnelles, traitement et récidive chez les adolescents agresseurs sexuels.

La présente étude vise à vérifier auprès d’un échantillon québécois d’adolescents agresseurs sexuels quels sont les caractéristiques personnelles et familiales avant le traitement et les caractéristiques thérapeutiques en cours de traitement associées à la récidive violente et générale. Cent quarante (140) délinquants sexuels juvéniles ayant commis au moins une infraction sexuelle à l’égard d’un enfant et ayant participé à un programme de traitement spécialisé ont fait l’objet de cette recherche. L’âge moyen des participants était de 15 ans (σ=1,5). Les données concernant la récidive ont été recueillies suite à une période de suivi moyenne de cinq ans et proviennent de sources officielles des dossiers de la Chambre de la Jeunesse ainsi que du Système d’empreintes digitales de la GRC. Au total, 37 % (n=52) des sujets ont commis à nouveau des infractions criminelles dont 3% des délits sexuels, 11% des délits violents et 23% des infractions générales. Les résultats de l’étude indiquent que certaines caractéristiques personnelles avant le traitement sont associées à la récidive violente et générale. Ainsi, les émotions négatives comme stratégies d’adaptation en situation de stress augmentent les risques de récidive violente alors que la tendance à démontrer plus de symptômes liés à un traumatisme et l’obtention d’un score élevé à l’échelle d’estime de soi de la compétence athlétique augmentent les risques de récidive générale. Aucune caractéristique en cours de traitement ne permet de prédire la récidive violente et générale. Certaines de ces caractéristiques sont toutefois associées à une diminution du risque de ces deux types de récidive. En somme, les conclusions de cette étude montrent qu’une forte proportion d’adolescents auteurs d’abus sexuels poursuivra une carrière criminelle générale plutôt que de se spécialiser en délinquance sexuelle.

Influence of Weapon Types on the Patterns and Outcomes of Violent Encounters

Rapport de stage présenté à l'école de Criminologie de la Faculté des arts et sciences en vue de l'obtention du grade de Maître ès sciences (M.Sc.) en criminologie option analyse criminologique