Maanpuolustuskorkeakoulussa vuosina 2000–2010 laadittujen fyysisen suorituskyvyn opinnäytetöiden kartoitus

Tutkimuksessa kartoitetaan Maanpuolustuskorkeakoulussa fyysisen suorituskyvyn ja toimintakyvyn alueelta laadittuja opinnäytetöitä vuosina 2000 – 2010. Kartoituksen pohjalta on mahdollista suunnitella ja luoda mahdollisia painopisteitä fyysisen suorituskyvyn tutkimukseen, jonka merkitys uudistetussa taistelutavassa kasvaa huomattavasti liikkuvamman, vapaamman ja aktiivisemman toiminnan kautta. Tutkimus on vallitsevan tutkimustilanteen kartoitus fyysisen suorituskyvyn tutkimuksen nykytilasta Maanpuolustuskorkeakoulun viettäessä 20-vuotisjuhlavuottaan. kartoitus on ollut perustutkimus, jossa on koottu yhteen lähteeseen Maanpuolustuskorkeakoulussa 2000–2010 laaditut opinnäytetyöt yleisesikuntaupseeri- ja esiupseerikursseilta, sekä sotatieteen maisteri- ja kandidaattitutkinnoista sekä nelivuotisesta upseerien ylemmän korkeakoulututkinnon ajalta. Tutkimuksen päätarkoituksena on olut vastata seuraavaan kysymykseen: - mitä tutkimustöitä ja opinnäytteitä on tehty fyysisen suorituskyvyn ja toimintakyvystä maanpuolustuskorkeakoulussa? Kartoituksen tuloksena löytyi 155 kappaletta eri kurssitasoisia opinnäytetöitä laadittuina Maanpuolustuskorkeakoulussa aikavälillä 2000 – 2010. Tutkimuksen keskeisimpänä johtopäätöksenä ja lopputuloksena voidaan pitää, että kyseistä aihetta on tutkittu paljon ja se on ollut suosittu opinnäytetyön laadinta-aihepiiri. Tutkimuksessa näkyy selkeästi tietyillä aikaväleillä innostuneen ja ammattitaitoisen ohjaajan, professorin tms. oma kiinnostus ja tutkimukseen perehtyneisyys. Emeritusprofessori (everstiluutnantti) Jorma Toiskallion sotilaspedagogiikan ja sotilaan toimintakyvyn aika näkyy selkeästi 2000-luvun alussa suurena fyysisen toimintakyvyn, suorituskyvyn ja liikunnan pedagogiikan opinnäytetöinä. Liikuntatieteiden Tohtorin Harri Rintalan työskentely näkyy Ilma- ja Lentosotakoululla lentäjien niska-, selkä- ja ergonomia ja lentokoulutuksen rasittavuuden tutkimuksena. Viimeisenä voidaan havaita Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan ja Liikuntatieteiden Maisterin Jani Vaaran ja Liikuntafysiologian ja sotilaan fyysisen toimintakyvyn Professorin Heikki Kyröläisen vaikutus fyysisen suorituskyvyn tutkimukseen. Määrällisesti fyysisen suorituskyvyn opinnäytetöiden lukumäärä on vähentynyt kohti 2010 lukua siirryttäessä. Määrän vähentymiseen on vaikuttanut huomattavasti kadetin valintamahdollisuuksien ohjaus ja 3 pääainepaikkojen määrä kandidaatin tutkinnossa. Tutkimuksesta ei ole löytynyt selkeitä painopisteitä edellä mainittujen tekijöiden lisäksi. Haasteita tehtyjen tutkimusten käyttöön ja saatavuuteen tuo sekavahko ja vaihtelevasti toteutettu töiden arkistointi ja kirjaamistyylin vaihtelu eri kurssien välillä.

Tuotekehityksen suorituskyvyn tehostaminen metalliteollisuusyrityksessä

Tuotekehityksen rooli yrityksen oleellisena menestystekijänä korostuu entistä enemmän alati kovenevassa kilpailussa. Tuotekehityksen tulee toimia entistä tehokkaammin turvatakseen yrityksen menestyminen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja tuoda esiin niitä oleellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat metalliteollisuudessa toimivan yrityksen tuotekehityksen suorituskykyyn ja sen tehostamiseen. Tutkimuksen avulla pyrittiin lisäämään informaatiota tuotekehitys- ja yritysjohdon päätöksenteon tueksi. Lisäksi tutkimus antaa tietoa tuotekehityksen suorituskyvyn mittausjärjestelmän suunnittelusta, käyttöönotosta, käytöstä sekä käytetyistä mittausjärjestelmistä ja mittareista. Tuotekehityksen suorituskykyä tarkasteltiin useammasta näkökulmasta. Empiiristä aineistoa koottiin kirjallisuuskatsauksen ja yrityksessä toteutetun kyselyn avulla. Yrityskyselyssä käytettiin neliportaista Likert-skaalaa. Kyselyn tuloksia arvioitiin keskiarvojen ja -hajontojen perusteella. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että suorituskyvyn mittauksella ja mittausjärjestelmän avulla voidaan tehostaa tuotekehityksen suorituskykyä. Niitä tärkeitä osa-alueita, joihin tehostamistoimenpiteet tulee kohdistaa, ovat asiakas, henkilöstö, strategia, talous ja mittaamiseen liittyvät tekijät. Yrityksissä piilevänä olevan aineettoman pääoman arvoa ja sen tarjoamaa menestyspotentiaalia ei ole aina tiedostettu.

Ilmavoimien ohjaajakurssille valittujen fyysisen suorituskyvyn lähtötaso ja sen muutokset vuodesta 1997 vuoteen 2004

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mikä on Ilmavoimien ohjaajalinjalle valittujen fyysisen suorituskyvyn lähtötaso. Lähtötasolle määritettiin viitearvot. Samalla oli tarkoitus selvittää onko ohjaajakurssin fyysisessä suorituskyvyssä tapahtunut muutoksia vuosien 1997 ja 2004 välillä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia liikunnanharrastajatyyppejä kurssille tulee valituksi. Tämän lisäksi oli vielä tarkoitus vertailla miten määritellyt viitearvot suhteutuvat muille populaatioille määriteltyihin viitearvoihin. Vertailtavia viitearvoja olivat vuonna 1997 ohjaajakurssin valintavaiheen lihasvoimatestistölle muodostetut viitearvot sekä normaaliväestön, jääkiekkoilijoiden, keihäänheittäjien ja painonnostajien viitearvot. Ilmavoimissa on ollut ohjaajakurssin valintavaiheessa vuodesta 1997 koekäytössä jalkojen, vartalon ja niskan lihasvoimia mittaava testistö. Lihasvoimatestistö sisältää anaerobista tehoa mittaavan hyppytestin, vartalon- ja niskan maksimivoimaa mittaavat isometriset dynamometritestit sekä käsien- ja ylävartalon dynaamista voimaa ja koordinaatiota mittaavan heittoporttitestin. Näiden lisäksi valintavaiheen testit sisältävät BMI:n määrittämisen, aerobista tehoa mittaavan polkupyöräergometritestin, varusmiesten kuntotestin ja liikunnallisuutta arvioivan liikunnanharrastajatyyppi – luokituksen. Näitä valintavaiheen testitietoja käytettiin tutkimuksessa empiirisenä aineistona. Aineisto sisälsi vuosien 1997-2004 välillä ohjaajakurssille valittujen kenkilöiden testitulokset. Tutkimusaineiston analysoinnissa ryhmien välisten erojen tutkimiseen käytettiin yksisuuntaist varianssianalyysia ja U-testiä. Testien välisten yhteyksien mittaamiseen käytettiin Pearsonin korrelaatiokerrointa. Ohjaajakurssin fyysisen suorituskyvyn lähtötaso määriteltiin viitearvojen avulla. Ohjaajakurssilaisten fyysisessä suorituskyvyssä ei tutkimuksen mukaan ole tapahtunut säännönmukaista ja tilastollisesti merkittävää muutosta. Tilastollisesti merkittäviä eroja esiintyi, mutta säännönmukaisia huononemistrendiä ei. Liikunnanharrastajatyypeistä yleisimmin kurssille on tulosten mukaan tullut valituksi Taito-Teho –tyyppinen henkilö. Vuoden 1997 viitearvoihin verrattuna nyt määritellyt viitearvot olivat tiiviimmin jakautuneita siten, että vuoden 1997 viitearvoissa parhaimpien viitearvojen rajat ovat ylempänä ja huonoimpien alempana kuin tämän tutkimuksen viitearvoissa. Muihin viitearvoihin verrattuna ohjaajakurssin vartalon ojentajien painoon suhteutetun maksimivoiman viitearvot ovat jääkiekkoilijoiden kanssa samalla tasolla. Normaaliväestön viitearvot ovat alempana ja painonnostajien ylempänä. Vartalon koukistajien osalta ohjaajakurssin viitearvot ovat normaaliväestön tasalla. Jääkiekkoilijoiden ja painonnostajien viitearvojen ollessa selvästi ylempänä. Heittoporttitestin vertailussa keihäänheittäjien viitearvot ovat melko selvästi ohjaajakurssin viitearvoja ylempänä. Vartalon ja niskan riittävät voimatasot ovat erittäin tärkeitä sotilaslentäjän operatiivisen toimintakyvyn kannalta. Niissä mahdollisesti ilmenevät vajavaisuudet ovat riski sotilaslentäjän koulutus- ja taistelukelpoisuudelle. Tutkimuksen tulosten perusteella määriteltiin lähtötaso, jolta sotilaslentäjän ammattiin lähdetään. Tulosten perusteella lähtötason suorituskykyä tulisi pyrkiä kehittämään, jotta toimintakykyisyyttä pystyttäisiin ylläpitämään koko uran ajan, ammattitaudeilta välttyen. Sotilaslentäjän fyysisen suorituskyvyn kehittymisen seuraamiseksi tulisi Ilmavoimissa ottaa valintavaiheessa käytössä oleva testipatteristo viralliseen ja jatkuvaan testaus- ja seurantakäyttöön. Lisäksi seurantatesteille ja erikseen eri ikäluokille tulisi määrittää omat viitearvot ja tavoitetasot, jotka saavuttaessaan sotilaslentäjän voitaisiin arvioida olevan taistelukelpoisuudeltaan vaaditulla tasolla.

Kranaatinheitintelakuorma-autolla varustetun yksikön suorituskyvyn arviointi ja mittaaminen

Pro gradussa tutkittiin kranaatinheitintelakuorma-autolla varustetun yksikön suorituskyvyn arviointia ja mittaamista. Alatutkimuskysymykset liittyivät suorituskyvyn eri osatekijöiden löytämiseen sekä muutaman nykyisen mittaamis- ja arviointimenetelmien vertailuun. Eri menetelmistä etsittiin myös mahdollisia vääristymiä. Päätutkimuskysymys muodostui nykyisen suorituskyvyn mittaamis- ja arviointimenetelmän kehittämiseen. Tutkimusmenetelminä käytettiin sekä dokumenttianalyysia että AHP-menetelmää. Dokumenttianalyysi soveltui hyvin teoreettiseen tutkimukseen ja AHP-menetelmä suorituskyvyn eri osatekijöiden välisten painoarvojen määrittämiseen. Tutkimuksen aikana havaittiin nykyisessä mittaamis- ja arviointimenetelmässä muutamia kehittämiskohteita, joihin saatiin ratkaisu tutkimustuloksissa. Tärkein tutkimustulos oli suorituskyvyn eri osatekijöiden välisten painokertoimien uudelleen määrittäminen. Pro gradun tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä yksikön suorituskyvyn mittaamisessa ja arvioimisessa. Lisäksi tutkimuksen lopussa todettiin tarve jatkotutkimukselle, liittyen suorituskykyvaatimuksiin.

Öljyntorjunnan suorituskyvyn kehittäminen vuosina 1979–2007

Öljyntorjunnan suorituskyvyn kehittymisen tutkimuksen tarve nousee Itämeren öljynkuljetusten lisääntymisestä. Siitä on kehittynyt uhka, joka edellyttää tehokasta torjuntavalmiutta ja -kykyä. Tutkimuksessa selvitetään, miten öljyntorjunnan suorituskyky Suomessa on kehittynyt, miten sen kehittämistä on johdettu ja, miten sitä tällä hetkellä johdetaan. Tutkimuksen aikajakso on vv. 1979 – 2007. Öljyntorjunnan suorituskyvyn ja sen kehittämisen osatekijät koostuvat joukosta, materiaalista ja käyttöperiaatteesta. Nämä osatekijät ja kehittymistä tukevat toiminnot on vielä asetettava laajempaan viitekehykseen. Siihen kuuluvat muun muassa öljykuljetusten ympäristövahingon uhka, toimintaympäristöön liittyvät torjuntatoimien virka-apuviranomaiset ja suunnittelutoimintaan liittyvä strateginen johtaminen. Tutkimuksessa tarkastellaan näiden osatekijöiden välisiä suhteita muun muassa asiajohtamisen (management) näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytetään asiakirja-analyysiä. Operaatiotaidon-, torjuntatekniikan- ja torjuntataktiikan kehittymistä analysoidaan käyttäen lähdemateriaalina tutkimusraportteja, muistioita ja tutkijan henkilökohtaisia kokemuksia. Uhka-arvioiden muuttumista arvioidaan raportteja ja asiakirjoja analysoimalla. Johtamista selvitetään toimintasuunnitelmia analysoimalla. Aineistoa on hankittu myös käyttämällä menetelminä haastatteluja ja osallistuvaa havainnointia. Tutkimusmateriaalin sisällön analyysillä saaduista tulkinnoista syntyy tarkastelujakson historia. Merkittävimmät tulkinnat nimetään kehityksen askeliksi. Historia sijoitetaan aikajanalle, jota tarkastellaan tutkimusongelmien näkökulmasta. Siitä saatuja kehitysaskeleita ovat kansainvälisyys, toimintaa tukeva lainsäädäntö sekä organisaatioiden osaaminen ja yhteistyötaito. Öljyntorjuntajärjestelmän johtamisen prosessissa ovat osatekijöinä toimijoiden suorituskyky, varautuminen, konkretisoituneet uhkat, torjuntatilanteissa opitut asiat sekä uhka-arviot. Näistä muodostuu kokonaissuorituskyky. Tutkimuksessa käsitellään merellisten toimijoiden suorituskykyä eri osatekijöiden kautta. Tutkitaan, miten osatekijöiden muutokset ja kehittyminen ovat vaikuttaneet suorituskykyyn. Kehittyäkseen suorituskyky tarvitsee johtamista. Sillä voidaan vaikuttaa kehittämisen painopisteisiin ja suuntaan. Strateginen johtaminen kytkeytyy asiajohtamiseen, johon kuuluu myös tulosjohtaminen. Operaatiotaito, taktiikka ja torjuntatekniikka ovat osa suorituskykyä ja siis asiajohtamisen kenttää. Öljyntorjunta rajataan tutkimuksessa käsittämään alusöljyvahinkojen öljyntorjunnan. Koska SYKE vastaa öljyntorjunnan johtamisesta aavalla selällä, työ rajataan käsittämään aavalla selällä tapahtuvaa öljyntorjuntaa. Tutkimustuloksista yksi tärkeimmistä on, että torjunta-alusten määrä on pysynyt samana vuodesta 1994, vaikka öljynkuljetusten määrä on tarkastelujaksolla 1979 – 2007 moninkertaistunut. Torjuntavalmiuden painopistettä on siirretty Suomenlahdelle ja erityisesti itäiselle Suomenlahdelle, mutta tällä hetkellä siellä ei ole riittävää torjuntakykyä. Lainsäädännöllä ja kansainvälisten sopimusten suosituksia noudattamalla on kehitetty materiaaleja ja käyttöperiaatteita. Näin on vaikutettu suorituskykyyn Kansainvälinen toiminta on luonut edellytyksiä alusten tekniselle kehittämiselle ja henkilöstön kouluttamiselle laajentuneessa toimintaympäristössä. Öljyntorjunnan johtamista ja yleisjärjestelyjä koskevaa kirjallisuutta on vähän METOviranomaisten työkaluiksi.

Varusmiesten fyysisen suorituskyvyn kehittyminen peruskoulutuskaudella

Armeijan suorituskyky koostuu lukuisista eri tekijöistä. Siihen vaikuttavat asejärjestelmät, omaksuttu strategia ja taktiikka sekä ympäristöolosuhteet. Yhtenä merkittävimpänä tekijänä armeijan suorituskyvylle voidaan kuitenkin pitää sen yksittäisten sotilaiden suorituskykyä. Vaikka sodankäynti on teknistynyt ja asejärjestelmät ovat kehittyneet, eivät taistelun asettamat vaatimukset yksittäisen sotilaan fyysiselle suorituskyvylle ole laskeneet, pikemminkin nousseet. Nykypäivän sotilas kantaa enemmän tavaraa mukanaan, suorittaa vaativampia tehtäviä ja vastaa laajemmasta alueesta kuin aikaisemmin. Taistelukentän fyysisten vaatimusten kasvaessa länsimaisten ihmisten fyysisen suorituskyvyn kehitys on ollut laskusuuntainen. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvassa armeijassa koko väestön tasolla tapahtuneet suorituskyvyn muutokset tuntuvat selvinä. Suomalaisten varusmiesten fyysinen suorituskyky on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana selvästi. Kun huomioidaan varusmiesten alhainen lähtötaso ja ikäluokan vähäinen liikunta-aktiivisuus, tulisi varusmieskoulutuksen runsaan fyysisen kuormittavuuden nostaa varusmiesten fyysistä suorituskykyä tuntuvasti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fyysisesti kuormittavan koulutuksen (liikunta- ja sotilaskoulutus) toteutumista ja sen vaikutuksia varusmiesten fyysiseen suorituskykyyn peruskoulutuskauden aikana. Tutkimusotos koostui kahdesta Porin Prikaatin Esikunta- ja Huoltokomppanian saapumiserän II/05 alokasjoukkueesta (n=61). Varusmiesten fyysinen suorituskyky mitattiin kestävyyden, nopeuden ja voiman osalta kaksipäiväisin kenttätestein peruskoulutuskauden alussa ja lopussa. Tutkittujen varusmiesten kestävyysominaisuudet kehittyivät peruskoulutuskaudella alhaisesta lähtötasosta huolimatta ainoastaan 4,0% (97 ± 65m P<0.001). Tämä johtui oletettavasti parantuneesta hapenottokyvystä ja energia-aineenvaihdunnasta. Kestovoimaominaisuudet kehittyivät selvästi, osin jopa erittäin merkitsevästi. 1min toistokyykistystestin tulokset paranivat 16,1% (7 ± 9krt P<0,001), vatsalihastestin tulokset 33,3% (9 ± 8krt/min P<0,001) selkälihastestin tulokset 23,7% (14 ± 13krt/min) ja etunojapunnerruksen tulokset 41,6% (10 ± 9krt/min P<0,001). Näiden ominaisuuksien kehittymistä voisivat parhaiten selittää kuormitettuna suoritetut marssit ja taistelukoulutus joita oli peruskoulutuskaudella yhteensä 34 tuntia. Sen sijaan nopeusominaisuudet eivät kehittyneet peruskoulutuskaudella ollenkaan. Nopeusvoima, perusvoima ja räjähtävä voima eivät myöskään kehittyneet peruskoulutuskaudella lainkaan. Näin ollen varusmiehillä vaikuttaisi olleen suuria puutteita erityisesti kimmoisuudessa ja lihastyön koordinaatiossa. Peruskoulutuskausi näyttäisi kehittävän varusmiesten kestävyys- ja kestovoimaominaisuuksia. Kehityksestä huolimatta kestävyysominaisuudet jäivät edelleen selvästi taistelukentän asettamista vaatimuksista. Nopeus- ja nopeusvoimaominaisuuksien kehittyminen ole aikaisempaan tutkimustietoon nähden tyydyttävää. Tämä saattaisi viitata tarpeeseen tarkastella peruskoulutuskauden fyysisen koulutuksen järjestelyjä uudelleen. Vaikka kestävyys- ja kestovoimaominaisuudet ovatkin sotilaan toimintakyvyn kannalta keskeisimpiä, ei nopeus- ja nopeusvoimaominaisuuksiakaan tulisi unohtaa. Syöksyissä, suojautumisissa ym. ne saattavat olla ratkaisevia tekijöitä elävän ja kuolleen sotilaan välillä.

Suorituskyvyn mittaaminen metsäkoneyrityksissä

Tutkimuksessa selvitettiin kyselytutkimuksella yritysseurannan nykytilaa Koneyrittäjien liiton jäseninä olevissa metsäkoneyrityksissä ja haastateltiin sekä käytiin keskusteluja metsäkonealan asiantuntijoiden kanssa. Työn tuloksena tehtiin ehdotus metsäkoneyrityksille soveltuvan seurantatyökalun tietosisällöstä ja hahmoteltiin työkalun rakenne. Vain 54 prosentilla yrityksistä oli järjestelmällistä yritystoiminnan seurantaa. Yleisin syy seuraamattomuudelle oli ajan puute. Niissä yrityksissä, joilla oli järjestelmällistä seurantaa, talouden tunnusluvuista aktiivisimmin seurattiin liikevoittoa. Puunkorjuuprosessia kuvaavista tunnusluvuista aktiivisimmin seurattiin puunkorjuun tuottavuutta. Ehdotetussa työkalussa rajauduttiin suorituskyvyn taloudelliseen ja prosessinäkökulmaan. Prosessinäkökulmassa keskityttiin puunkorjuuprosessiin ja tutkittiin, kuinka uuden StanForD2010 –tiedonsiirtostandardin avulla puunkorjuun tunnuslukujen tuottaminen voitaisiin automatisoida. Seurantatyökalun sisällöksi ehdotettiin yhteensä 43 talouden ja puun-korjuuprosessin tunnuslukua. Lisäksi ehdotettiin, että yrityksen suorituskykyä kuvaamaan laskettaisiin yrityskohtaisesti valittavista tunnusluvuista johdettu yksi tunnusluku – kokonaissuorituskykyindeksi. Ehdotettu seurantatyökalu mahdollistaa suorituskyvyn mittaamisen tehostamisen metsäkoneyrityksissä. Työkalusta puuttuvat asiakas- ja henkilöstö- sekä oppimisnäkökulmat, joten jatkossa onkin selvitettävä näiden näkökulmien liittäminen työkaluun.

Suorituskyvyn mittaamisen kehitysprosessi ja sen vaikutukset – kokemuksia palveluliiketoimintaympäristöstä

Diplomityö käsittelee organisaatioiden kokemuksia palveluliiketoimin-taympäristöön suunnitelluista suorituskykymittaristoista. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin viidestä julkisesta, kahdesta teollisuus- ja kolmesta asiantuntijaorganisaatiosta. Aineiston perusteella onnistunut mittariston suunnittelu ja käyttöönottovaihe on riippuvainen johdon ja henkilöstön sitoutumisasteesta, mittariston käyttötarkoituksen ja mitta-usnäkökulman selkeästä ymmärtämisestä sekä keskijohdon että asia-kasarvon merkityksen ymmärtämisestä. Käyttöönottovaihe oli aineiston perusteella suunnitteluvaihetta haastavampi. Osa mittariston suunnittelu ja käyttöönottovaiheeseen liittyvistä kokemuksista riippui organisaation toimialasta. Mittariston synnyttämiä hyötyjä ja arvoa sekä mittariston vaikutuksia organisaatioiden johtamiseen tulee tutkia tulevaisuudessa lisää. Näiden kysymysten osalta toteutettu haastattelututkimus antoi vas-ta suuntaa antavia tuloksia, sillä suuri osa case-organisaatioiden mittaris-toista oli vielä kokonaisuudessaan käyttöönottamatta.

Engineer-to-order -toimitusketjun kilpailutekijät ja niiden suorituskyvyn mittaaminen

Kandidaatintyön tavoitteena on tutkia engineer-to-order -toimitusketjun tyypillisiä tärkeimpiä kilpailutekijöitä sekä esittää esimerkkiratkaisu siitä, millaisella suorituskyvyn mittaristolla engineer-to-order toimitusketjua voidaan ohjata kohti tärkeimpien kilpailutekijöiden vahvistamista. Työssä luodaan katsaus ETO -ympäristön erityispiirteisiin ja esitetään tekijöitä, joita suorituskyvyn mittaamisessa tulisi huomioida tässä ympäristössä.

Kappaletavarayrityksen toimintaprosessi ja suorituskyvyn mittaus

Yrityksen prosessit ovat viimeaikoina nousseet kiinnostaviksi tutkimuskohteiksi. Toimintaprosessi on yksi yrityksen sisäisistä prosesseista, jonka tarkoituksena on tuottaa arvoa asiakkaalle sekä osakkeenomistajille. Nämä prosessit ovat arkipäiväisiä yrityksille, jotka tuottavat tuotteita ja palveluita sekä toimittavat niitä asiakkailleen. Myös suorituskyvyn mittaaminen on noussut tärkeäksi osaksi yritysten toimintaa. Balanced Scorecard on yksi suorituskyvyn mittaamisen työkalu. Työkalun neljä näkökulmaa antavat monipuolisen mahdollisuuden mitata suorituskykyä. Mittariston ja mittareiden valinta on oleellista luotettavan mittaustuloksen saamiseksi. Työn tavoitteena on tuoda näkyväksi toimintaprosessin eri osat kappaletavarayrityksessä sekä analysoida niitä Balanced Score Cardin avulla. Toimintaprosessien mittaamisessa tärkeää on saada oikeaa ja riittävää tietoa mitattavasta kohteesta. Toimintaprosesseista jakelu, toimitus, tuotanto, riskien hallinta, myynti ja markkinointi sekä huolto ovat nostettu tarkasteltaviksi kappaletavarayrityksen kohdalla. Tasapainoisen mittariston rakentamisessa hyödynnettiin laadullisia kuin rahamääräisiä mittareita. Näin saatiin mahdollisimman laaja kuva yrityksen sen hetkisestä suorituskyvystä.

Ejektoripumpun suorituskyvyn kokeellinen testaus

Tässä kandidaatintyössä tutkitaan ejektoripumpun suorituskykyä teoreettisesti tutkimukseen pohjautuen ja kokeellisesti testilaitteistolla. Suorituskyvyn tarkastelun lähtökohtana on selvittää ejektorin käyttömahdollisuuksia mikro-ORC-energiamuuntimessa esi- ja pääsyöttöpumpun kavitoinnin estämiseksi ja koko prosessin huollettavuuden parantamiseksi. Ejektorin suorituskyvyn tarkastelu suoritetaan kuitenkin yleisesti sovelluskohteesta riippumatta tehdyt rajaukset huomioiden. Työn tarkoituksena on esitellä testaukseen rakennettava testilaitteisto ominaisuuksineen sekä määrittää kokeellisesti rakennettavalla laitteistolla ejektorin suorituskyvyn tunnuslukuja teoreettisen ja kokeellisen tarkastelun välisten korrelaatioiden selvittämiseksi sekä tilanteeseen sopivan ejektorin valitsemiseksi.

Suorituskyvyn johtaminen ja palveluliiketoiminnan kehittäminen teollisuusyrityksessä

Tässä tutkimuksessa tutkittiin palveluliiketoimintaa ja suorituskyvyn kehittämistä teollisissa palveluissa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään millaisia tarpeita ja haasteita teollisuuden yrityksillä on palvelujen suorituskyvyn mittaamisen suhteen ja palvelujen kehittämisen suhteen. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää viitekehys, joka tukee teollisen yrityksen palvelujen kehittämistä ja suorituskyvyn johtamista. Tutkimuksessa kartoitettiin kirjallista aineistoa palvelujen erityispiirteistä, teollisista palveluista ja suorituskyvyn mittaamisesta. Tutkimuksessa on käytetty kvalitatiivista tutkimustapaa. Empiirisessä osiossa haastateltiin neljää palveluliiketoimintaa harjoittavaa teollisuusyritystä eri teollisuuden aloilta. Tutkimuksessa havaittiin, että perustana palvelujen onnistuneelle kehittämiselle on palvelunäkökulman omaksuminen strategiassa sekä asiakkaan prosessien ymmärtäminen. Palvelujen erityispiirteet on huomioitava palvelujen suorituskykyä johdettaessa ja mittaamisessa on hyvä suosia tasapainotettuja mittaristoja, joissa on huomioitu laadulliset mittarit sekä ei-rahalliset ja rahalliset mittarit.

Fyysisen suorituskyvyn yhteys ampumatarkkuuteen ammuttaessa eko aseella

Tämä tutkimus sisältää ampumataitoon ja sotilaan fyysisiin ominaisuuksiin liittyvän aikaisempiin tutkimuksiin ja kansainväliseen kirjallisuuteen perustuvan kirjallisuuskatsauksen sekä empiirisen fyysisen suorituskyvyn yhteyksiä ampumatarkkuuteen tarkastelevan osan. Tutkimuksen kohteena olivat osa vuoden 2008 aikana kertausharjoitetuista reserviläisistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä yhteyksiä fyysisen suorituskyvyn ja ampumatarkkuuden välille 20–34 vuotta täyttäneillä reserviläisillä. Lisäksi pyrittiin selvittämään voiko mahdollisia yhteyksiä selittää tähtäyskuvion tai osumien kasan koon perusteella. Tutkimusongelmat olivat: 1. Onko fyysisellä suorituskyvyllä yhteyttä ampumatarkkuuteen ja 2. Voidaanko mahdollista yhteyttä selittää tähtäyskuvion tai osumien kasan koon perusteella. Tutkimuksen ensimmäisenä hypoteesina oli, että fyysisellä suorituskyvyllä on suora yhteys ampumatuloksiin ammuttaessa sekä maaten että seisten ja toisena hypoteesina oli, että fyysisen suorituskyvyn yhteys näkyy tähtäyksen aikaisen aseen liikkeen ja osumien kasan koon perusteella. Tutkimuksen kokonaisotos oli 796 reserviläistä. Mittaukset suoritettiin kahdeksassa eri kertausharjoituksessa, joista ensimmäinen mittaus järjestettiin huhtikuussa 2008 ja viimeinen marraskuussa 2008. Tilastollisessa käsittelyssä aineiston kaikista muuttujista laskettiin keskiarvot, keskihajonnat sekä suurin ja pienin arvo. Fyysisen suorituskyvyn ja ampumataidon yhteyksien selvittämiseen käytettiin epäparametristä Spearmanin korrelaatiota. Lisäksi selvitettiin suorituskykytasojen ja ammuntatuloksien välisiä eroja Kruskall-Wallis ja Mann-Whitney testeillä. Tilastollisen merkitsevyyden tasoksi valittiin p < 0,05. Tutkimuksen päätulokset osoittivat, että ammuntaa harrastavat ampuivat huomattavasti paremmin kuin muut reserviläiset. Ampumatuloksien erot olivat rynnäkkökivääriammunnassa pystystä 9,4 %, rynnäkkökivääriammunnassa makuulta 2,5 % ja pistooliammunnassa 5,2 %. Maksimaalinen puristusvoimamittaus nousi vahvimmaksi mittariksi selittämään ammuntatuloksia kaikilla ammuntatavoilla sekä kaikkien ammuntojen yhteistuloksella. Puristusvoimatasojen erot vaikuttivat vahvimmillaan rynnäkkökivääriammuntaan pystystä 3,5 %, rynnäkkökivääriammuntaan makuulta 1,7 % ja pistooliammuntaan 4,4 %. Muilla fyysistä suorituskykyä kuvaavilla muuttujilla oli tämän tutkimuksen mukaan vain tilastollisesti merkitsevä (p < 0,05) yhteys ammuntatuloksiin. Yhteyksien voimakkuudet jäivät hyvin heikoiksi. Fyysisen suorituskykytasojen ääripäiden välillä oli huomattavia eroja niin aseen vakaana pidossa kuin osumien hajonnassakin, kun yksilöiden välisiä eroja arvioitiin etunojapunnerruksella ja maksimaalisella puristusvoimalla. Aiempiin tutkimuksiin viitaten voidaan todeta että, hyvässä fyysisessä kunnossa oleva sotilas selviytyy paremmin sekä fyysisesti että henkisesti taistelukentällä nopeasti vaihtuvista tilanteista. Tämän tutkimuksen mukaan hyvä fyysinen suorituskyky tukee myös menestymistä ampumasuorituksessa, joten hyvässä fyysisessä kunnossa oleva ammuntaa harjoitellut sotilas suoriutuu ammuntatehtävästä paremmin kuin heikkokuntoinen vähemmän ammuntakoulutusta saanut sotilas.