Learning Challenges in Biogas Production for Sustainability : An activity theoretical study of a network from a swine industry chain

This study is about the challenges of learning in the creation and implementation of new sustainable technologies. The system of biogas production in the Programme of Sustainable Swine Production (3S Programme) conducted by the Sadia food processing company in Santa Catarina State, Brazil, is used as a case example for exploring the challenges, possibilities and obstacles of learning in the use of biogas production as a way to increase the environmental sustainability of swine production. The aim is to contribute to the discussion about the possibilities of developing systems of biogas production for sustainability (BPfS). In the study I develop hypotheses concerning the central challenges and possibilities for developing systems of BPfS in three phases. First, I construct a model of the network of activities involved in the BP for sustainability in the case study. Next, I construct a) an idealised model of the historically evolved concepts of BPfS through an analysis of the development of forms of BP and b) a hypothesis of the current central contradictions within and between the activity systems involved in BP for sustainability in the case study. This hypothesis is further developed through two actual empirical analyses: an analysis of the actors senses in taking part in the system, and an analysis of the disturbance processes in the implementation and operation of the BP system in the 3S Programme. The historical analysis shows that BP for sustainability in the 3S Programme emerged as a feasible solution for the contradiction between environmental protection and concentration, intensification and specialisation in swine production. This contradiction created a threat to the supply of swine to the food processing company. In the food production activity, the contradiction was expressed as a contradiction between the desire of the company to become a sustainable company and the situation in the outsourced farms. For the swine producers the contradiction was expressed between the contradictory rules in which the market exerted pressure which pushed for continual increases in scale, specialisation and concentration to keep the production economically viable, while the environmental rules imposed a limit to this expansion. Although the observed disturbances in the biogas system seemed to be merely technical and localised within the farms, the analysis proposed that these disturbances were formed in and between the activity systems involved in the network of BPfS during the implementation. The disturbances observed could be explained by four contradictions: a) contradictions between the new, more expanded activity of sustainable swine production and the old activity, b) a contradiction between the concept of BP for carbon credits and BP for local use in the BPfS that was implemented, c) contradictions between the new UNFCCC1 methodology for applying for carbon credits and the small size of the farms, and d) between the technologies of biogas use and burning available in the market and the small size of the farms. The main finding of this study relates to the zone of proximal development (ZPD) of the BPfS in Sadia food production chain. The model is first developed as a general model of concepts of BPfS and further developed here to the specific case of the BPfS in the 3S Programme. The model is composed of two developmental dimensions: societal and functional integration. The dimension of societal integration refers to the level of integration with other activities outside the farm. At one extreme, biogas production is self-sufficient and highly independent and the products of BP are consumed within the farm, while at the other extreme BP is highly integrated in markets and networks of collaboration, and BP products are exchanged within the markets. The dimension of functional integration refers to the level of integration between products and production processes so that economies of scope can be achieved by combining several functions using the same utility. At one extreme, BP is specialised in only one product, which allows achieving economies of scale, while at the other extreme there is an integrated production in which several biogas products are produced in order to maximise the outcomes from the BP system. The analysis suggests that BP is moving towards a societal integration, towards the market and towards a functional integration in which several biogas products are combined. The model is a hypothesis to be further tested through interventions by collectively constructing the new proposed concept of BPfS. Another important contribution of this study refers to the concept of the learning challenge. Three central learning challenges for developing a sustainable system of BP in the 3S Programme were identified: 1) the development of cheaper and more practical technologies of burning and measuring the gas, as well as the reduction of costs of the process of certification, 2) the development of new ways of using biogas within farms, and 3) the creation of new local markets and networks for selling BP products. One general learning challenge is to find more varied and synergic ways of using BP products than solely for the production of carbon credits. Both the model of the ZPD of BPfS and the identified learning challenges could be used as learning tools to facilitate the development of biogas production systems. The proposed model of the ZPD could be used to analyse different types of agricultural activities that face a similar contradiction. The findings could be used in interventions to help actors to find their own expansive actions and developmental projects for change. Rather than proposing a standardised best concept of BPfS, the idea of these learning tools is to facilitate the analysis of local situations and to help actors to make their activities more sustainable.

Ohjauskeinot ilmastoa vähemmän kuormittaviin elintarvikevalintoihin

Elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ilmastovaikutukset ovat huomattavat, noin neljännes kulutuksen ilmastovaikutuksista liittyy elintarvikkeisiin ja syömiseen. Elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ilmastomyötäisyys on yhä enemmän esillä eri maiden elintarvikkeisiin liittyvissä strategioissa, ohjelmissa, ohjeistuksissa, suosituksissa ja yhteisessä maatalouspolitiikassa. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia, millaisia ohjauskeinoja voidaan käyttää ohjaamaan elintarvikkeiden kulutusta ja tuotantoa ilmastomyötäisemmäksi, mitkä keinot ovat käyttökelpoisimpia, millaisia haasteita ohjauskeinojen käyttöön liittyy ja millaisena eri elintarvikesektoriin vaikuttavien tahojen roolia ohjauksessa pidetään. Tutkimuksessa selvitettiin lisäksi eri ohjauskeinojen vahvuuksia, mahdollisuuksia, heikkouksia ja uhkia. Tutkimus keskittyi elintarvikkeiden kulutukseen, mutta ohessa selvitettiin myös tuotantoon liittyviä ohjauskeinoja. Kvalitatiivinen tutkimus suoritettiin teemahaastatteluina. Haastatteluja tehtiin yhteensä 24 kappaletta. Haastateltavat olivat elintarviketeollisuudesta, alkutuotannosta, kaupan alalta, politiikasta, valtionhallinnosta ja asiantuntijayrityksestä, tutkimuslaitoksista sekä kuluttaja- ja kansalaisjärjestöistä. Elintarvikkeiden kulutuksen ja tuotannon ohjaaminen ilmastonäkökulmasta on haasteellista. Ilmastomyötäiseen ruokavalioon siirtymistä pidettiin tärkeänä. Siksi voidaan katsoa, että ohjausta tarvitaan ja ainakin alustava tahtotila ohjaavien keinojen käyttöönottoon on jo olemassa. Toisaalta oltiin kuitenkin sitä mieltä, että ohjausta ei tulisi perustaa vain ilmastonäkökulmaan. Informaatio-ohjaus nähtiin kuluttajien ohjaamisessa keskeisenä keinona. Suurin osa haastateltavista käyttäisi ohjauskeinona informaatio-ohjausta, vaikka sen vaikuttavuudesta oltiin montaa mieltä. Elintarvikkeiden kuluttajahintoihin vaikuttamisen katsottiin ohjaavan kuluttajien valintoja. Hintaan vaikuttamisen nähtiin tapahtuvan lähinnä erilaisten veroratkaisujen kautta. Maataloustukiin vaikuttamista pidettiin myös ohjaavana keinona. Koulutusta, joukkoruokailua ja ilmastonäkökulman sisältäviä ravitsemussuosituksia pidettiin potentiaalisina keinoina vaikuttaa ruokailutottumuksiin. Tehdyn tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että tutkimustiedon lisääminen elintarvikkeiden ilmastokuormasta, ohjauskeinojen vaikutuksista ja vaikuttavuudesta on edellytys tehokkaalle elintarvikkeiden kulutuksen ja tuotannon ilmastonäkökulman huomioivalle ohjaukselle.

Kastraation vaihtoehdot: Immunokastraation vaikutus kasvuun ja rehunkulutukseen

Lähes kaikki karjuporsaat kastroidaan Suomessa ja muualla EU:ssa ensimmäisen elinviikon aikana. Kastraation syynä on ns. karjun haju. Karjun haju on uroksen sukupuolihormonien (etenkin androstenonin ja skatolin) vaikutuksesta aiheutuva epämiellyttävä haju leikkaamattoman karjun lihassa. Kastroimalla estetään androstenonin tuotanto, jolloin lihaan ei muodostu karjun hajua. Kastraatio suoritetaan tavallisesti ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Toimenpide on hyvin kivulias ja heikentää eläinten hyvinvointia. Kastraatio heikentää myös porsaiden rehuhyötysuhdetta ja aiheuttaa lihan rasvoittumista. Edellä mainittujen syiden vuoksi porsaiden rutiininomaisesta kastroimisesta pyritään luopumaan lähivuosina. Kirurgisen kastraation korvaajaksi on ehdotettu useita eri menetelmiä. Menetelmät eroavat toisistaan huomattavasti kustannustehokkuuden, käytännöllisyyden ja hyvinvointivaikutuksien osalta. Tutkimuksia vaihtoehtoisista karjunhajun ehkäisymenetelmistä on useita. Sukupuolilajitellun siemennesteen käyttö ja karjunhajun hävittäminen jalostamalla eivät ole vielä toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja. Haisevien karjujen tunnistaminen teuraslinjalta ei ole vielä nykytekniikalla mahdollista ilman liian suurta turhien hylkäyksien määrää. Rauhoitus- ja kivunlievitysmenetelmiä on tutkittu runsaasti. Lisätutkimuksia vaaditaan kuitenkin riittävän edullisen sikalaolosuhteissa helposti toteutettavan menetelmän kehittämiseksi. Huonosti toteutettu anestesia ei paranna porsaiden hyvinvointia. Yksi varteenotettava vaihtoehto on immunokastraatio. Immunokastraatiossa porsaille annetaan injektiona valmistetta, joka estää sukupuolielinten normaalin kehityksen, hormonituotannon ja sitä kautta myös karjun hajua. Immunokastraatio on todettu useissa tutkimuksissa turvalliseksi sioille ja kuluttajille sekä tehokkaaksi karjunhajun ehkäisyssä. Tutkimuksissa on saatu myös viitteitä immunokastraation edullisesta vaikutuksesta porsaiden kasvuun ja rehunkäytön tehokkuuteen. Tässä tutkimuksessa todettiin suomalaisilla lihasioilla immunokastraation pienentävän merkittävästi lihan rasvapitoisuutta leikkoihin verrattuna. Paremmasta rehunkäytön hyötysuhteesta ei saatu tilastollisesti merkitsevää (p<0,05) eroa, mutta asiaa on syytä tutkia tarkemmin. Ennen immunokastraation laajamittaista käyttöä on myös selvitettävä kuluttajien ja sikatilallisten asenteet valmisteen käyttöä kohtaan. Tähänastisten tutkimustulosten valossa immunokastraatiota voidaan pitää hyvin lupaavana vaihtoehtona rutiininomaiselle kirurgiselle kastraatiolle sekä tuotannon taloudellisuuden että eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta.

Biokaasun tuotannon ja lietelannan jakeistamisen taloudelliset vaikutukset nautatilalle

Työn tavoitteena on tutkia nautatilojen lannan käsittelytapojen taloudellista kannattavuutta. Tutkimuksessa verrataan lietelannan vaihtoehtoisia käsittelytapoja, joita ovat (a) lietteen levittäminen peltoon ilman esikäsittelyä, (b) lietelannan jakeistaminen typpipitoiseen nestejakeeseen ja fosforipitoiseen kuivajakeeseen sekä (c) lannan hyödyntäminen biokaasun tuotannossa. Aineistona tutkimuksessa käytetään aiempia tutkimustuloksia sekä Vieremällä sijaitsevien nautatilojen (21 kpl) tietoja. Menetelmänä käytetään lineaarista ohjelmointia ja malli ratkaistaan GAMS -ohjelmaa käyttämällä. Teoriana tutkimuksessa on tuotanto- ja kustannusteoria. Tutkimuksessa tarkastellaan kuinka eläintiheys, peltolohkorakenne sekä kustannusten muutokset vaikuttavat lannankäsittelyyn. Tutkimuksessa havaitaan, että kun kaikkea lietettä ei voida levittää tilan hallinnassa oleville pelloille, on lietteen jakeistaminen kannattavaa, jos jakeistuskustannus ei ylitä 1,2 €/m3. Sijoituslevityksen havaitaan olevan hajalevitystä kannattavampaa, paitsi typen hinnan ollessa hyvin alhainen hajalevitys on kannattavampi vaihtoehto. Korkea typpikustannus ja lietteen jakeistuskustannus tekevät biokaasun tuotannosta kannattavan vaihtoehdon, jos biokaasulaitos sijaitsee hyvin lähellä tilaa. Lietteen jakeistaminen on kannattavaa alueilla, joilla lannanlevityspinta-alasta on niukkuutta. Jakeistettavaa lietettä on kuitenkin oltava vähintään 20 000 m3/a, jotta jakeistuslaitteen hankkiminen on kannattavaa. Biokaasun tuotannon ei katsota olevan tällä hetkellä kannattava lannan käsittelyvaihtoehto, koska laitoksen olisi saatava tarvittava raaka-ainemäärä kaikissa tapauksissa alle kahden kilometrin säteeltä, eikä tämän katsota onnistuvan. Vieremän tiloista ainoastaan yksi tila sijaitsee riittävän lähellä suunniteltua laitoksen sijaintipaikkaa.

From ‘Afflicted’ to Activists: Structural Violence and Climate Change Discourse in the States of Pernambuco and Paraíba in Northeast Brazil

This study approaches the problem of poverty in the hinterlands of Northeast Brazil through the concept of structural violence, linking the environmental threats posed by climate change, especially those related to droughts, to the broader social struggles in the region. When discussions about potentials and rights are incorporated into the problematic of poverty, a deeper insight is obtained regarding the various factors behind the phenomenon. It is generally believed that climate change is affecting the already marginalized and poor more than those of higher social standing, and will increasingly do so in the future. The data for this study was collected during a three month field work in the states of Pernambuco and Paraíba in Northeast Brazil. The main methods used were semi-structured interviews and participant observation, including attending seminars concerning climate change on the field. The focus of the work is to compare both layman and expert perceptions on what climate change is about, and question the assumptions about its effects in the future, mainly that of increased numbers of ‘climate refugees’ or people forced to migrate due to changes in climate. The focus on droughts, as opposed to other manifestations of climate change, arises from the fact that droughts are not only phenomena that develop over a longer time span than floods or hurricanes, but is also due to the historical persistence of droughts in the region, and both the institutional and cultural linkages that have evolved around it. The instances of structural violence that are highlighted in this study; the drought industry, land use, and the social and power relations present in the region, including those between the civil society, the state and the private agribusiness sector, all work against a backdrop of symbolic and moral realms of value production, where relations between the different actors are being negotiated anew with the rise of the climate change discourse. The main theoretical framework of the study consists of Johan Galtung’s and Paul Farmer’s theory of structural violence, Ulrich Beck’s theory of the risk society, and James Scott’s theory of everyday peasant resistance.

Toisia todellisuuksia, murtumia kielessä ja subjektissa : Mielen sairaus ja kirjoittaminen terapiana Maria Vaaran omaelämäkerrallisessa tuotannossa

Tutkielmassa käsitellään Maria Vaaran (1931 1992) omaelämäkerrallista teossarjaa sekä Vaaran kirjoittamisen terapeuttisia funktioita. Teoksissaan Vaara kuvaa parantumistaan skitsofreniaksi luokitellusta psyykkisestä sairaudesta ja masennuksesta luovan kirjoittamisen sekä psykoterapian avulla. Vaaran kirjoitus lähestyy psykoanalyyttisia teorioita kirjoittamisen terapeuttisista vaikutuksista, mutta myös jälkistrukturalistisia näkemyksiä tekstistä prosessinalaisena, kumouksellisena käytäntönä. Tutkielman keskeiset teoriat tulevat psykoanalyytikko, kielitieteilijä Julia Kristevalta sekä psykoanalyyttisesta ja jälkistrukturalistisesta perinteestä, ja näiden teoreettisten lähestymistapojen avulla tarkastellaan omaelämäkerrallisen kirjoittamisen, subjektiuden sekä kielen ja kirjoittamisen toisiinsa limittyviä teemoja Vaaran tuotannossa. Vaaran omaelämäkerrallinen kirjoittaminen paljastuu tutkielmassa yhtäaikaisesti subjektiutta eheyttäväksi ja hajottavaksi toiminnaksi. Vaaran teokset osoittavat, miten minuus rakentuu erilaisten samastumisten ja erottautumisten kautta, psykoottisten kuvitelmien, hallusinaatioiden ja paranoidien kuvitelmien täyttäessä tekstin. Kirjoittaminen kohtaa ongelman merkityksen epäyhtenevyydestä: siitä, ettei sanoilla koskaan voida täysin tavoittaa omia psykofyysisia kokemuksia tai välittää niitä toisille ihmisille. Kuitenkin Vaaran teosten Maria kirjoittaa kaiken aikaa ja luo kokemuksellisia suhteita toisiin. Mielikuvitus, kirjallisuus ja kirjoittaminen muodostavat avoimen psyykkisen tilan, jossa minuutta voidaan rakentaa. Kirjoittaminen osoittautuu lopulta käytännöksi, jossa esteettinen, terapeuttinen ja eettinen nivoutuvat yhteen. Vaaran teosten Marian harjoittama minuuden analyysi tarjoaa mahdollisuuksia käsitellä vierauden ja toiseuden ilmenemistä omassa itsessä ilmiö, joka Julia Kristevan mukaan mahdollistaa myös niiden todellisten toisten ymmärtämisen, joiden parissa elämme. Vaaran teokset kyseenalaistavat jaottelun terveisiin ja sairaisiin , ne rikkovat toden ja fiktion välisiä rajoja ja käsitystä minuudesta yhtenä ja eheänä. Vaaran tuotanto ei olekaan ainoastaan kuvaus skitsofreniasta ja sen kielestä, vaan siitä, miten minuus ja ilmaisu ylipäänsä rakentuvat suhteessa toisiin ja miten psyykkinen elämä on riippuvaista avoimuudesta erilaisille katkoksille ja murtumille.

Timotein (Phleum pratense ssp. pratense L.) alkuperän vaikutus kylmänkestävyyteen, vernalisaatiovaatimukseen sekä kasvuun ja kehitykseen

Nurmiheinien merkitys maailmanlaajuisesti on merkittävä, sillä noin 69 % maapallon peltopinta-alasta on pysyvää laidunmaata tai niittyä. Suomessa nurmien osuus on noin 29 %, ja tuotanto perustuu pääosin intensiiviseen säilörehuntuotantoon. Yleisin nurmiheinälaji Suomessa on timotei (Phleum pratense ssp. pratense L.). Timotei on talvenkestävä ja soveltuu siksi pohjoisiin kasvuoloihin. Timoteilajikkeita jalostettaessa pohjoista alkuperää olevia vanhempaislinjoja käytetään hyvän talvenkestävyyden varmistamiseksi, eteläisiä tavoiteltaessa nopeaa kasvurytmiä. Ilmaston muutoksen ennustetaan lisäävän erilaisia äärioloja kuten myrskyjä ja sateita. Vuorokauden keskilämpötila nousee ja kasvukausi pidentyy. Lisäksi talvet muuttuvat sateisemmiksi. Muutokset näkyvät erityisesti pohjoisissa kasvuympäristöissä. Tutkimuksessa haluttiinkin selvittää eri alkuperää edustavien timoteilajikkeiden ja linjojen kylmänkestävyyttä, kasvu-, ja kehitysnopeutta sekä vernalisaation vaikutusta. Lisäksi tutkittiin syysviljojen vernalisaatiovasteen mittaamiseen käytettyjen menetelmien soveltuvuutta nurmille. Tutkimukseen kuului kaksivuotinen peltokoe sekä kasvatuskaappikoe. Vernalisaatio nopeutti timotein kasvua ja kehitystä. Tutkimuksen perusteella eteläistä alkuperää olevilla lajikkeilla kasvu- ja kukintavalmius oli olemassa ilman vernalisaatiota. Pohjoisilla lajikkeilla oli suurempi vernalisaatiovaste ja niiden kukkiminen ja kasvu nopeutui vernalisaation myötä. Vernalisaatiolla oli vaikutusta myös kasvuston rakenteeseen. Generatiivisten versojen määrä lisääntyi vernalisaation myötä, kun taas vegetatiivisten versojen määrä väheni. Kylmänkestävyys oli tutkimuksen perusteella riippuvainen syksyn karaistumisjakson pituudesta sekä jakson lämpösummasta (FH-COLD). Korkea keskilämpötila ja lyhyt karaistumisjakso heikensivät kylmänkestävyyttä. Vastaavasti karaistumiskauden lämpötilan ollessa välillä 0 °C:ta ja + 5 °C:ta ja jakson pituuden kasvaessa kylmänkestävyys lisääntyi. Tutkimuksen perusteella vernalisaatiolla oli selvä vaikutus timotein kasvuun ja kehitykseen. Pohjoista alkuperää olevat timoteit reagoivat vernalisaatioon eteläisiä enemmän. Osa pohjoisista linjoista vaati vernalisaation generatiivisten versojen muodostumiseen. Syysviljojen vernalisaatiovasteen mittausmenetelmät soveltuvat osin myös puhtaiden timoteilajikkeiden vernalisaation seurantaan.

Producing interactivity : Does media convergence promote interactivity and audience participation?

This study investigates the process of producing interactivity in a converged media environment. The study asks whether more media convergence equals more interactivity. The research object is approached through semi-structured interviews of prominent decision makers within the Finnish media. The main focus of the study are the three big ones of the traditional media, radio, television and the printing press, and their ability to adapt to the changing environment. The study develops theoretical models for the analysis of interactive features and convergence. Case-studies are formed from the interview data and they are evaluated against the models. As a result the cases arc plotted and compared on a four-fold table. The cases are Radio Rock, NRJ, Biu Brother, Television Chat, Olivia and Sanoma News. It is found out that the theoretical models can accurately forecast the results of the case studies. The models are also able to distinguish different aspects of both interactivity and convergence so that a case, which at a first glance seems not to be very interactive is in the end found out to receive second highest scores on the analysis. The highest scores are received by Big Brother and Sanoma News. Through the theory and the analysis of the research data it is found out that the concepts of interactivity and convergence arc intimately intertwined and very hard in many cases to separate from each other. Hence the answer to the main question of this study is yes, convergence does promote interactivity and audience participation. The main theoretical background for the analysis of interactivity follows the work of Came Fleeter, Spiro Kiousis and Sally McMillan. Heeler's six-dimensional definition of interactivity is used as the basis for operationalizing interactivity. The actor-network theory is used as the main theoretical framework to analyze convergence. The definition and operationalization of the actor-network theory into a model of convergence follows the work of Michel Callon. Bruno Latour and especially John Law and Felix Stalder.

Hyväntekeväisyys, lapset ja lahjat : negatiivinen vastavuoroisuus työssä käyvien lasten koulussa Quitossa

Tutkimuskohteeni ovat erään koulun oppilaat Quitossa, Ecuadorissa. Tutkin oppilaiden toimintaa lahjoituksena saatujen sekä kadulta löydettyjen tai varastettujen esineiden parissa. Tavaroihin kohdistuvien käytäntöjen kautta pohdin oppilaiden suhdetta toisiinsa ja vanhempiinsa. Lisäksi tarkastelen oppilaiden suhtautumista koulun toimintaa hyväntekeväisyyden kautta tukeviin ulkomaalaisiin vierailijoihin ja koululla työskenteleviin ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin. Pohdin oppilaiden kokemusta hyväntekeväisyydestä sekä asemastaan, epätasa-arvosta ja eroista globaalissa kontekstissa. Tutkimusmenetelmäni on osallistuva havainnointi ja hyväntekeväisyyteen perustuva lahjananto analyysini lähtökohta. Tarkastelen aineistoani negatiivisen vastavuoroisuuden (Sahlins 2004) teoreettisessa kontekstissa. Sosiaalista suhdetta karttava negatiivinen vastavuoroisuus on vastakohta solidaariselle vastavuoroisuudelle, joka kannattelee klassista antropologista lahjateoriaa. Tarkastelen lahjoittamista hyväntekeväisyyden idean määrittämänä yksisuuntaisena ilmiönä ja erittelen sekä lahjoittajien että vastaanottajien siihen kohdistamia asenteita ja merkityksiä. Esitän vaihtoehdon tulkinnalle, jonka mukaan vastaanottajan negatiivinen suhtautuminen ja kiittämättömyys johtuvat lahjoittajasta (Douglas 1999). Nämä voivat olla myös merkki negatiivisen vastavuoroisesta suhtautumisesta, jonka itsetarkoitus on pitää yllä sosiaalista etäisyyttä. Erittelen negatiivisen vastavuoroisuuden saamia ilmenemismuotoja suhteessa vierailijoihin ja vapaaehtoisiin sekä oppilaiden vertaissuhteissa. Oppilaiden suhtautuminen ulkomaalaisiin osoitti heidän tiedostavan globaalin hierarkian ja varallisuuserot. He tulkitsivat vierailijoiden ja vapaaehtoisten tulon hyväntekeväisyyden kautta. Ulkopuoliset tulevat antaakseen jotakin, joka heillä on sosiaalisen asemansa perusteella oikeus saada. Oppilaiden toiminta heille lahjoitettujen tavaroiden parissa toi ilmi, että heidän solidaarisen vastavuoroiset suhteensa eivät olleet kouluympäristössä. Tavarat katosivat koulusta pian niiden saamisen jälkeen. Oppilaiden toiminta kertoikin resurssien kertymisen tarpeesta ja solidaarisuudesta perhettä kohtaan sekä negatiivisen vastavuoroisista suhteista vertaisiin.

Emerging bioenergy business at Finnish independent industrial sawmills

Finnish forest industry is in the middle of a radical change. Deepening recession and the falling demand of woodworking industry´s traditional products have forced also sawmilling industry to find new and more fertile solutions to improve their operational preconditions. In recent years, the role of bioenergy production has often been highlighted as a part of sawmills´ business repertoire. Sawmilling produces naturally a lot of by-products (e.g. bark, sawdust, chips) which could be exploited more effectively in energy production, and this would bring more incomes or maybe even create new business opportunities for sawmills. Production of bioenergy is also supported by government´s climate and energy policies favouring renewable energy sources, public financial subsidies, and soaring prices of fossil fuels. Also the decreasing production of domestic pulp and paper industry releases a fair amount of sawmills´ by-products for other uses. However, bioenergy production as a part of sawmills´ by-product utilization has been so far researched very little from a managerial point of view. The purpose of this study was to explore the relative significance of the main bioenergy-related processes, resources and factors at Finnish independent industrial sawmills including partnerships, cooperation, customers relationships and investments, and also the future perspectives of bioenergy business at these sawmills with the help of two resource-based approaches (resource-based view, natural-resource-based view). Data of the study comprised of secondary data (e.g. literature), and primary data which was attracted from interviews directed to sawmill managers (or equivalent persons in charge of decisions regarding bioenergy production at sawmill). While a literature review and the Delphi method with two questionnaires were utilized as the methods of the study. According to the results of the study, the most significant processes related to the value chain of bioenergy business are connected to raw material availability and procurement, and customer relationships management. In addition to raw material and services, the most significant resources included factory and machinery, personnel, collaboration, and geographic location. Long-term cooperation deals were clearly valued as the most significant form of collaboration, and especially in processes connected to raw material procurement. Study results also revealed that factors related to demand, subsidies and prices had highest importance in connection with sawmills´ future bioenergy business. However, majority of the respondents required that certain preconditions connected to the above-mentioned factors should be fulfilled before they will continue their bioenergy-related investments. Generally, the answers showed a wide divergence of opinions among the respondents which may refer to sawmills´ different emphases and expectations concerning bioenergy. In other words, bioenergy is still perceived as a quite novel and risky area of business at Finnish independent industrial sawmills. These results indicate that the massive expansion of bioenergy business at private sawmills in Finland is not a self-evident truth. The blocking barriers seem to be connected mainly to demand of bioenergy and money. Respondents´ answers disseminated a growing dissatisfaction towards the policies of authorities, which don´t treat equally sawmill-based bioenergy compared to other forms of bioenergy. This proposition was boiled down in a sawmill manager´s comment: “There is a lot of bioenergy available, if they just want to make use of it.” It seems that the positive effects of government´s policies favouring the renewables are not taking effect at private sawmills. However, as there anyway seems to be a lot of potential connected to emerging bioenergy business at Finnish independent industrial sawmills, there is also a clear need for more profound future studies over this topic.

Jatrophanviljely ja maankäyttö Vietnamissa

Biofuels are under discussion all over the world today. There are fears that the farming of biofuel plants hurts food production and weakens the food security of the poor. On the other hand, biofuel production could lessen the green house gas emissions caused by transportation, and it could also spread the profits from fuel markets more evenly between countries. The aim of this thesis is to find out how an oil plant called jatropha curcas L., which is used for biodiesel production, can affect the sustainability of livelihoods in Vietnam from the point of view of land use. Special attention is given to the effects of jatropha farming on food production, land productivity, natural resources of livelihoods and global livelihood. Jatropha belongs to the family Euphorbiaceae, and it grows naturally in tropical and subtropical areas. It can be grown on poor soils, its seeds have high oil content, and it cannot be eaten due to its toxicity. The plant grows naturally in Vietnam, and during the past few years it has also begun to be farmed for making biodiesel. Population growth in Vietnam has slowed down, but the population's standard of living and energy consumption are still rising quickly. An interest in the international biodiesel markets has awoken following Vietnam's opening up to international trade. Jatropha diesel plays a significant part in Vietnam’s clean fuel strategy, and many companies have set up jatropha plantations to produce raw material for biodiesel. Diesel made from jatropha is planned to be used both locally and for export. This thesis uses a theoretical concept of sustainable livelihoods. According to the theory, the resources that people have shape their livelihood possibilities. Farming of jatropha affects the livelihoods of people especially through land use, as land use changes have effects on many of the livelihood resources. In addition to the written sources, the material of the thesis is based on 14 interviews in Vietnam and Finland, and on observation during a field trip to Northern Vietnam in the spring of 2008. The results of the thesis show that jatropha diesel can support the sustainability of livelihoods at different scales if it is produced with deliberation. However, positive results are only possible if decisions are made carefully and more experience is collected. The possibilities of sustainable jatropha farming depend mainly on the previous land use methods and ways of production. Farming of jatropha does not threaten food production in Vietnam if the farming plans are implemented as planned. Jatropha may take some land from cassava, but at the same time, food production can be increased if mixed farming is used on some farms. Plenty of new research information and practical experiences on jatropha farming has to be collected before results of the real sustainability of the farming are ready. Carefully considered continuation and documentation of present and future projects would help to understand the possibilities of jatropha diesel in Vietnam and elsewhere.

Asukkaan Helsinki? : Tapaustutkimus vuorovaikutteisuudesta kaupunkisuunnittelussa

This study examines the interaction between inhabitants and urban planning. In addition to traditional methods of participation there can be seen an increasing need to find new channels and means to influence on one´s environment. Hearing of inhabitants during planning is hoped to decrease the amount of claims and this way to speed up the planning process. Discussion that emphasizes competitiveness and innovativeness in planning has brought out the role of inhabitants as selective consumers and end users. This extension of civil perspective completes the thought of participation in city planning and adds the pressure on developing the interaction and user orientation. The aim of the study is to point out the present situation of inhabitant´s participation and influencing in Helsinki. Helsinki City Planning Department opened a new information and exhibiotion hall called Laituri in 2008. Laituri provides the latest information about planning projects in Helsinki and temporary exhibitions as well as it operates as communication channel and information point for the department. In this study Laituri is examined as a case study of interaction between citizen and planner. The study is divided into two principal themes. The aim is to research action and interactivity at Laituri from the inhabitants´and planners´point of view. The qualitative study has inquiries, interview surveys and observation as research methods. Empiricial data of the study consists of three parts which complement each other: Laituri operational reseach, inquiry directed to the members of Laituri team and interviews of three experts. The aim is to find answers to questions like, does Laituri reach the citizens and will the opportunities to participate improve along Laituri. The study examines also how the local knowledge of inhabitants will come across to planners and further to planning. The study combines discussions of inhabitants´ influencing in Finnish society and science community. Cornerstones of the study are inhabitant participation, interaction and local knowledge in urban planning. The theory behind the study is communicative planning theory. In addition the theory consists of key concepts. The study introduces a concept of Inhabitant´s Helsinki, which reflects the inhabitant as customer-citizen who is an active product developer in participative urban planning. According to the research results the experts of Laituri and majority of inhabitants in Helsinki experience that the inhabitant´s possibilities to participate will improve along Laituri. However half of the citizens in Helsinki believe that local knowledge and ideas will only have minor impact on the final plan. According to city dwellers the present practise used by Helsinki City Planning Department supports only partially adequate interaction. The experts of Laituri experience that the role of Laituri is first of all forum of communication and discussion channel instead of effective local data collector. Based on the results the study introduces a model of inhabitant´s participation field. According to the model Laituri can be seen as phenomenom in Helsinki urban planning which has the elements of network municipality. The planner is more like diplomatic trend-setter and visionary. The inhabitant of Helsinki is an expert in city living and participative producer of local knowledge. Participation methods are increasingly segmented and tailored in every plan and project. The study argues that Inhabitant´s Helsinki is a pluralistic milieu in constant pressure for change. Therefore reaching the everyday life experiencies of inhabintants should be at higher degree in Helsinki City Planning Department´s operations.

Renewable Energy and Climate Policies: Studies in the Forest and Energy Sector

‪This dissertation examines the impacts of energy and climate policies on the energy and forest sectors, focusing on the case of Finland. The thesis consists of an introduction article and four separate studies. The dissertation was motivated by the climate concern and the increasing demand of renewable energy. In particular, the renewable energy consumption and greenhouse gas emission reduction targets of the European Union were driving this work. In Finland, both forest and energy sectors are in key roles in achieving these targets. In fact, the separation between forest and energy sector is diminishing as the energy sector is utilizing increasing amounts of wood in energy production and as the forest sector is becoming more and more important energy producer.‬ ‪The objective of this dissertation is to find out and measure the impacts of climate and energy policies on the forest and energy sectors. In climate policy, the focus is on emissions trading, and in energy policy the dissertation focuses on the promotion of renewable forest-based energy use. The dissertation relies on empirical numerical models that are based on microeconomic theory. Numerical partial equilibrium mixed complementarity problem models were constructed to study the markets under scrutiny. The separate studies focus on co-firing of wood biomass and fossil fuels, liquid biofuel production in the pulp and paper industry, and the impacts of climate policy on the pulp and paper sector.‬ ‪The dissertation shows that the policies promoting wood-based energy may have have unexpected negative impacts. When feed-in tariff is imposed together with emissions trading, in some plants the production of renewable electricity might decrease as the emissions price increases. The dissertation also shows that in liquid biofuel production, investment subsidy may cause high direct policy costs and other negative impacts when compared to other policy instruments. The results of the dissertation also indicate that from the climate mitigation perspective, perfect competition is the favored wood market competition structure, at least if the emissions trading system is not global.‬ ‪In conclusion, this dissertation suggests that when promoting the use of wood biomass in energy production, the favored policy instruments are subsidies that promote directly the renewable energy production (i.e. production subsidy, renewables subsidy or feed-in premium). Also, the policy instrument should be designed to be dependent on the emissions price or on the substitute price. In addition, this dissertation shows that when planning policies to promote wood-based renewable energy, the goals of the policy scheme should be clear before decisions are made on the choice of the policy instruments.‬

Dokumentation och beskrivning som språkplanering : perspektiv från arbete med tre tecknade minoritetsspråk

Language Documentation and Description as Language Planning Working with Three Signed Minority Languages Sign languages are minority languages that typically have a low status in society. Language planning has traditionally been controlled from outside the sign-language community. Even though signed languages lack a written form, dictionaries have played an important role in language description and as tools in foreign language learning. The background to the present study on sign language documentation and description as language planning is empirical research in three dictionary projects in Finland-Swedish Sign Language, Albanian Sign Language, and Kosovar Sign Language. The study consists of an introductory article and five detailed studies which address language planning from different perspectives. The theoretical basis of the study is sociocultural linguistics. The research methods used were participant observation, interviews, focus group discussions, and document analysis. The primary research questions are the following: (1) What is the role of dictionary and lexicographic work in language planning, in research on undocumented signed language, and in relation to the language community as such? (2) What factors are particular challenges in the documentation of a sign language and should therefore be given special attention during lexicographic work? (3) Is a conventional dictionary a valid tool for describing an undocumented sign language? The results indicate that lexicographic work has a central part to play in language documentation, both as part of basic research on undocumented sign languages and for status planning. Existing dictionary work has contributed new knowledge about the languages and the language communities. The lexicographic work adds to the linguistic advocacy work done by the community itself with the aim of vitalizing the language, empowering the community, receiving governmental recognition for the language, and improving the linguistic (human) rights of the language users. The history of signed languages as low status languages has consequences for language planning and lexicography. One challenge that the study discusses is the relationship between the sign-language community and the hearing sign linguist. In order to make it possible for the community itself to take the lead in a language planning process, raising linguistic awareness within the community is crucial. The results give rise to questions of whether lexicographic work is of more importance for status planning than for corpus planning. A conventional dictionary as a tool for describing an undocumented sign language is criticised. The study discusses differences between signed and spoken/written languages that are challenging for lexicographic presentations. Alternative electronic lexicographic approaches including both lexicon and grammar are also discussed. Keywords: sign language, Finland-Swedish Sign Language, Albanian Sign Language, Kosovar Sign Language, language documentation and description, language planning, lexicography

Neuvotteluja hegemonisen maskuliinisuuden kanssa Miesten vuoro –elokuvassa ja Kalle Päätalon Iijoki- sarjassa

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen ohjaamassa Miesten vuoro -dokumenttielokuvassa sekä Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa esiintyvää subjektiivista ja kulttuurista neuvottelua hegemonisen maskuliinisuuden kanssa. Rajaan hegemonisen maskuliinisuuden kolmeen kattokäsitteeseen 1) ruumiillisuus 2) isyys 3) työ. Tarkastelen näiden käsitteiden ristiriitaista suhdetta tutkittavan aineiston subjektiivisiin ja kulttuurisiin esityksiin sekä narraatioihin. Pyrin pohtimaan, onko suomalainen mies pelkkä hegemonisen maskuliinisuuden kulttuurinen tuote, sidottu kiinteästi ja yksioikoisesti maskuliinisen hegemonian keskeisiin attribuutioihin ja adjektiiveihin; järkiperäisyyteen, tunnekylmyyteen, kovuuteen sekä haavoittumattomuuteen, vai onko mies myös heikko, haavoittuva, herkkä, kulttuurisesti osaton subjekti ja sukupuoli suhteessa ruumiillisuuteen, isyyteen ja työhön. Julkisessa keskustelussa puhutaan yleistäen suomalaisesta miehestä ja mieheyden ilmenemismuodoista sillä oletuksella, että jokainen mies automaattisesti astuu hegemonisen maskuliinisuuden positioon. Tutkielmassani tarkastelen hegemonista maskuliinisuutta neuvottelun alaisena prosessina. Metodologisesti lähestyn tutkimuskysymystä affektiteorian kautta, jona toimii Melanie Kleinin kehittämä käsitepari depressiivinen positio. Tutkielmassani pohdin lähdeaineistoa tutkimalla onko suomalaisen miehen subjektiivinen ja kulttuurinen positio juuri edellä mainittu depressiivinen positio. Miesten vuoro -elokuvaa käytän tutkittavana aineistona sen monipuolisen hahmo- ja tyyppigallerian takia ja Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa paitsi siksi, että sitä pidetään suomalaisen miehen ja miehen tekemän työn kirjallisena monumenttina. Päätalon tuotanto antaa myös mahdollisuuden pohtia hegemonisen maskuliinisuuden roolia mieheksi kasvamisen laajakaavisesta näkökulmasta. Eri aikakausien luoma ristivalotus tuo tutkimusaineistoon suhteuttavaa reflektiota miehen olemisesta, asemasta ja suhteesta hegemoniseen maskuliinisuuteen.