Emerging bioenergy business at Finnish independent industrial sawmills

Finnish forest industry is in the middle of a radical change. Deepening recession and the falling demand of woodworking industry´s traditional products have forced also sawmilling industry to find new and more fertile solutions to improve their operational preconditions. In recent years, the role of bioenergy production has often been highlighted as a part of sawmills´ business repertoire. Sawmilling produces naturally a lot of by-products (e.g. bark, sawdust, chips) which could be exploited more effectively in energy production, and this would bring more incomes or maybe even create new business opportunities for sawmills. Production of bioenergy is also supported by government´s climate and energy policies favouring renewable energy sources, public financial subsidies, and soaring prices of fossil fuels. Also the decreasing production of domestic pulp and paper industry releases a fair amount of sawmills´ by-products for other uses. However, bioenergy production as a part of sawmills´ by-product utilization has been so far researched very little from a managerial point of view. The purpose of this study was to explore the relative significance of the main bioenergy-related processes, resources and factors at Finnish independent industrial sawmills including partnerships, cooperation, customers relationships and investments, and also the future perspectives of bioenergy business at these sawmills with the help of two resource-based approaches (resource-based view, natural-resource-based view). Data of the study comprised of secondary data (e.g. literature), and primary data which was attracted from interviews directed to sawmill managers (or equivalent persons in charge of decisions regarding bioenergy production at sawmill). While a literature review and the Delphi method with two questionnaires were utilized as the methods of the study. According to the results of the study, the most significant processes related to the value chain of bioenergy business are connected to raw material availability and procurement, and customer relationships management. In addition to raw material and services, the most significant resources included factory and machinery, personnel, collaboration, and geographic location. Long-term cooperation deals were clearly valued as the most significant form of collaboration, and especially in processes connected to raw material procurement. Study results also revealed that factors related to demand, subsidies and prices had highest importance in connection with sawmills´ future bioenergy business. However, majority of the respondents required that certain preconditions connected to the above-mentioned factors should be fulfilled before they will continue their bioenergy-related investments. Generally, the answers showed a wide divergence of opinions among the respondents which may refer to sawmills´ different emphases and expectations concerning bioenergy. In other words, bioenergy is still perceived as a quite novel and risky area of business at Finnish independent industrial sawmills. These results indicate that the massive expansion of bioenergy business at private sawmills in Finland is not a self-evident truth. The blocking barriers seem to be connected mainly to demand of bioenergy and money. Respondents´ answers disseminated a growing dissatisfaction towards the policies of authorities, which don´t treat equally sawmill-based bioenergy compared to other forms of bioenergy. This proposition was boiled down in a sawmill manager´s comment: “There is a lot of bioenergy available, if they just want to make use of it.” It seems that the positive effects of government´s policies favouring the renewables are not taking effect at private sawmills. However, as there anyway seems to be a lot of potential connected to emerging bioenergy business at Finnish independent industrial sawmills, there is also a clear need for more profound future studies over this topic.

Suomalainen metsäteollisuus on parhaillaan keskellä suurta muutosta. Talousnäkymien huonontuminen ja perinteisten puuteollisuustuotteiden kysynnän heikkeneminen on pakottanut myös sahateollisuuden hakemaan uusia ratkaisuja toimintaedellytystensä parantamiseksi. Viime vuosina yhtenä vaihtoehtona on usein nostettu esille bioenergian tuotanto osana sahojen perusliiketoimintaa. Sahauksen yhteydessä syntyy luonnostaan runsaasti sivutuotteita (esim. kuori, puru, hake), joiden laajamittaisempi hyödyntäminen energian tuotannossa voisi tuoda sahoille niiden tarvitsemia lisätuloja ja jopa kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Osaltaan bioenergian tuotantoa tukevat myös hallituksen uusiutuvia energianlähteitä suosiva ilmasto- ja energiapolitiikka, erilaiset bioenergialle saatavilla olevat julkiset tuet, sekä fossiilisten polttoaineiden nousevat hinnat. Lisäksi massa- ja paperiteollisuuden jatkuvasti vähentyvä kotimainen tuotanto vapauttaa sahauksen sivutuotteita uusiin käyttökohteisiin. Sahojen bioenergian tuotantoa osana sivutuotteiden hyödyntämistä on kuitenkin toistaiseksi tutkittu niukasti liiketaloudellisesta näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia resurssilähtöisten teorioiden (resource-based view, natural-resource-based view) avulla yksityisten suomalaisten teollisten sahojen bioenergian tuotantoon ja myyntiin liittyvien erilaisten prosessien ja resurssien suhteellista merkitystä (ml. yhteistoiminta, liikekumppanuudet, asiakassuhteet ja investoinnit), niihin vaikuttavien tärkeimpien tekijöiden merkitystä, sekä bioenergiaan liittyvän liiketoiminnan tulevaisuuden näkymiä kyseisillä sahoilla. Tutkimusaineistona käytettiin sekä kirjallisuutta että sahojen johtajille (tai yrityksen bioenergiatuotannosta vastaaville henkilöille) suunnatuista haastatteluista saatua materiaalia. Tutkimusmenetelminä aineiston analysoinnissa hyödynnettiin kirjallisuustarkastelua sekä Delfoi-menetelmää, joka sisälsi kaksi haastattelukierrosta. Tutkimustulosten mukaan yksityisten sahojen tärkeimmät bioenergian tuotannon arvoketjun prosessit liittyvät raaka-aineen saatavuuteen ja hankintaan, sekä asiakassuhteiden ylläpitoon. Vastaavasti tärkeimpinä resursseina pidettiin raaka-aineen ja palveluiden ohella yrityksen tuotantolaitteita, osaavaa henkilöstöä, yhteistyösuhteita ja maantieteellistä sijaintia. Selkeästi arvokkaimmaksi yhteistoiminnan muodoksi arvostettiin osapuolten väliset pitkäkestoiset yhteistyösopimukset, ja erityisesti raaka-aineen hankintaan liittyen. Tulosten perusteella bioenergia-liiketoimintaan eniten vaikuttavien tekijöiden osalta taas erilaiset kysyntään ja tukiaisiin sekä hintoihin kohdistuvat tekijät olivat merkityksellisimpiä. Tulevaisuuden suunnitelmiin liittyen enemmistö vastaajista edellytti tiettyjen em. tekijöihin liittyvien toimintaedellytysten parantumista ennen bioenergian tuotantoon liittyvien investointiensa jatkamista. Yleisesti ottaen vastauksissa oli kautta linjan havaittavissa monissa kohdin suurta hajontaa mikä osaltaan kertonee siitä, että sahojen edellytykset bioenergian tuotannon lisäämiseen ja odotukset sen kysynnän kasvun suhteen ovat hyvin erilaiset. Eli toisin sanoen: bioenergia-liiketoiminnan asema ja merkitys itsenäisillä suomalaisilla teollisilla sahoilla ei ole vielä vakiintunut kovin korkealle. Massiivisemman bioenergiatuotannon käynnistyminen suomalaisessa sahateollisuudessa ei siis ole itsestään selvää. Pääosin havaitut esteet tai hidasteet vaikuttavat liittyvän bioenergian kysyntään ja rahaan. Vastauksista huokui tyytymättömyys valtion ja viranomaisten harjoittamaa politiikkaa kohtaan, joka asettaa sahojen tuottaman bioenergian eriarvoiseen asemaan muiden bioenergian tuottajien rinnalla. Tämä ajatus tiivistyi erään sahajohtajan kommenttiin: ” Bioenergiaa on kyllä tarjolla yllin kyllin, kunhan sille tehdään käyttöä.” Uusiutuvia energianlähteitä suosivan tukipolitiikan positiiviset vaikutukset eivät siis tunnu ulottuvan itsenäisille sahoille asti. Koska potentiaalia kasvavaan bioenergian tuotantoon sahoilla kuitenkin on runsaasti, niin syvällisemmälle aihepiirin jatkotutkimukselle on selkeästi tarvetta.