Elinikäisen oppimisen ja edunvalvonnan kohtaanto : aikuiskoulutusinformaatio palkansaajakeskusjärjestöjen verkkosivustoilla

Tutkielma käsittelee koulutusviestintää. Johtoajatuksena on ollut nostaa esille uusi näkökulma perinteisestä koulutus- ja viestintäpoliittisesta verkostosta. Tutkielmassa eritellään ja analysoidaan palkansaajakeskusjärjestöjen – Akava, SAK ja STTK – kotisivuillaan jakamaa aikuiskoulutusinformaatiota. Teeman voi katsoa liittyvän paitsi makrotason yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen myös työmarkkinajärjestöjen toiminnan prioriteetteihin huolehtia jäsenistönsä opinto-, ammatti- ja työurista. Suomessa on pitkä historia ns. kolmikannalle. Se on tuonut työntekijä- ja työnantajaosapuolet valtion rinnalle koulutuspolitiikan valmisteluun, päätöksentekoon ja toimeenpanoon. Tästä johtuen tutkielma taustoittuu palkansaajakeskusjärjestöjen koulutusintressien kehitykseen. Toisaalla huomioidaan se, että nykyinen lainsäädäntö, hallitusohjelma ja elinikäisen oppimisen tavoitteet ovat moninaisen yhteistyöverkoston aikaansaannos, johon osapuolet ovat vaikuttaneet globaalisti ja etenkin Euroopan unionissa. Em. linjausten mukaisesta aikuiskoulutusinformaation jakamisesta ja ohjauspalveluista vastaavat pääsääntöisesti koulutuksen järjestäjät ja te-toimistot. Tämän lisäksi työmarkkinakeskusjärjestöillä on mahdollisuus edesauttaa tiedon ja neuvonnan välittämisessä paitsi jäsenjärjestöilleen ja jäsenistölleen myös kansalaisille. Tieto- ja viestintäteknologia on avannut organisaatioille uusia kanavia sekä mahdollisuuden saattaa kansalaiset ja päätöksentekijät demokraattisempaan vuorovaikutukseen. Tutkielmassa tunnistetaan, dokumentoidaan ja analysoidaan kolmiosaisen [1–3] sisällönanalyysin keinoin sitä, millaisin toteutuksin nämä mahdollisuudet on hyödynnetty järjestöjen kotisivujen koulutusviestinnässä 2010. Analyysien perusteella palkansaajakeskusjärjestöjen välillä on yhteneväisyyksiä, mutta samalla viitteitä sekä määrällisistä että laadullisista eroista. Yleiskatsaus [1] toi esille, että aikuiskoulutusteeman tuominen järjestöjen verkkopalvelujen etusivulle oli varsin maltillista ja epäsuoraa. SAK:n saattoi kuitenkin erottaa tässä analyysissä aikuiskoululutusinformaatiota monipuolisimmin jakavaksi järjestöksi. Asiasanahaussa [2] tehtiin luokitteleva haku asiasanoilla: yleissivistävä aikuiskoulutus, ammatillinen aikuiskoulutus, oppisopimuskoulutus, henkilöstökoulutus, työvoimapoliittinen koulutus, lisä- ja täydennyskoulutus sekä ay-koulutus. Akavan ja STTK:n määrällisesti painottunut ay-koulutuskategoria sisälsi uutisia ja linjauksia. SAK tiedotti ensisijaisesti non-formaalista järjestökoulutuksestaan. Jakauma muuttui formaalin koulutuksen käsitteillä (ts. ilman ay-koulusta). Tällöin Akava painotti työvoimapoliittista koulutusta. SAK viestitti tasaisesti eri koulutusmuodoista. STTK:n painopiste oli henkilöstökoulutuksessa, jota seurasivat oppisopimus- ja työvoimapoliittinen koulutus. STTK erottui muista keskusjärjestöistä osumien määrän ja sisältöjen laajuuden osalta. Tuloksista voi karkeasti hahmottaa, että Akava ja SAK tulivat esille asiasanapohjaisen aikuiskoulutusviestinnän kautta keskimäärin kerran kuukaudessa, kun STTK:n frekvenssi oli kaksinkertainen. Sisältö [3] analyysi profiloi Akavan linjausten/julkaisujen esittäjäksi. SAK painotus oli ay-koulutuksessa. Järjestö huomioi myös muut koulutusmuodot ja pyrki teemoissaan asiakaslähtöiseen palveluun. STTK oli järjestöistä ainoa, jonka kotisivuilla oli selvästi yleistä koulutusinformaatiota jakava ja aikuiskoulutukseen painottunut navigaatiokeskittymä. STTK:n toteutus ja sisällöllinen anti olivat tältä osin ja tässä tutkimuksessa etenkin Akavaan, mutta myös SAK:hon verrattuna, määrällisesti ja laadullisesti ylivoimaisia. Arvioin palkansaajakeskusjärjestöjen tulleen elinikäisen oppimisen käytänteiden myötä sekä non- ja informaalin oppimisen toimintamalleja kehittäessään hienokseltaan lähemmäksi formaalia koulutusjärjestelmää. Vaikka elinikäisen oppimisen ja edunvalvonnan kohtaanto päätynee sivustokokonaisuudessa edunvalvonnan voitoksi, antaa elinikäinen oppiminen omassa kategoriassaan tässä vaiheessa hyvän ja kehittävän vastuksen. Työmarkkinakeskusjärjestöjä koskeva tutkimus on vähäistä huomioiden niiden kansallisen ja kansainvälisen merkityksen. Saatavilla oleva aikuiskoulutusta, työmarkkinakeskusjärjestöjä ja verkkoviestintää yhdistävä tutkimus on lähinnä 1990-luvun alun pohdintaa siitä, miten tieto- ja viestintäteknologian läpimurto vaikuttaa edunvalvontaan ja yhteisöllisyyteen. Tekijälleen työ on tästä haasteesta huolimatta antanut erinomaisen mahdollisuuden toimintaympäristön luotaukseen ja koulutustarkastajan työhön liittyvän asiantuntemuksen syventämiseen.

Lastenhoitoa ja digiboksin viritystä - Sukupolvien välinen käytännön auttaminen suurten ikäluokkien perheissä.

Pro gradu -työni selvittää tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että suuret ikäluokat antavat käytännön apua lapsilleen, sekä sitä, miten suuret ikäluokat tätä apua antavat. Tarkastelen työssäni myös aikuisten lasten vanhemmilleen ja isovanhemmilleen antamaa käytännön apua. Perhesukupolvien välinen vuorovaikutus on aiheena ajankohtainen nyt, kun suomalaiset suuret ikäluokat ovat jäämässä tai jo jääneet eläkkeelle. Sukupolvien tutkimuksen avulla voidaan ennustaa, voidaanko perhevastuiden, kuten esimerkiksi hoidon ja hoivavastuun, jatkumiseen yli perhesukupolvien luottaa. Tutkielmani aineistona käytän kyselyaineistoa, joka kerättiin Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksella vuonna 2009 päättyneessä Sukupolvien ketju -hankkeessa. Neljä vuotta kestänyt Suomen Akatemian rahoittama Sukupolvien ketju -hanke tutki sukupolvien välistä vuorovaikutusta. Tilastokeskuksen toteuttamaan Sukupolvien ketju -postikyselyyn vastasi keväällä 2007 yhteensä 1 115 suurten ikäluokkien edustajaa ja 1 435 suurten ikäluokkien edustajan lasta. Sukupolvien ketju -aineiston laajuus mahdollistaa monenlaisten eri vertailujen tekemisen. Työni teoreettisessa osuudessa käsittelen perhekäsityksiä ja näissä käsityksissä tapahtuneita muutoksia. Valotan myös sukupolven käsitettä ja sen erilaisia merkityksiä sekä varsinaista auttamista ja perhesukupolvien välistä vaihtoa. Analysoin aineistoa PASW Statistics 18 -ohjelmalla (aiemmin SPSS). Aineiston kuvailussa käytän frekvenssijakaumia ja varsinaisessa analysoinnissa ristiintaulukoita ja logistista regressioanalyysia. Suurten ikäluokkien jäsenistä kaksi kolmesta auttaa lapsiaan. Tutkimusaineistossani suurten ikäluokkien käytännön avun antamista lapsilleen selittävät yksittäisinä tekijöinä siviilisääty, lasten lukumäärä, lastenlasten lukumäärä, kotitalouden kuukausitulot, lasten asumisetäisyys, viikoittainen yhteydenpito lapsiin, koettu terveydentila sekä vanhempien koulutus. Yhdeksän eri selittäjän vaikutusta käytännön auttamiseen samanaikaisesti tutkineen logistisen regressiomallini tulosten perusteella todennäköisimmin lapsiaan käytännössä auttaa keskiasteen koulutuksen saanut suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen. Suurten ikäluokkien lasten vanhemmilleen antamaa käytännön apua puolestaan selittivät logistisessa regressioanalyysissa lasten lukumäärä sekä viikoittainen yhteydenpito vanhempiin. Suurten ikäluokkien lasten vanhemmilleen antamaa käytännön apua selitti lisäksi sukupuoli. Miehillä oli jopa viisinkertainen todennäköisyys auttaa vanhempiaan käytännössä verrattuna naisiin. Aiemmissa tutkimuksissa käytännön avun antamisen on havaittu olevan toiseen suuntaan sukupuolittunutta kuin tämän tutkimuksen tuloksissa. Pyytävätkö suuret ikäluokat modernia apua teknisten laitteiden asentamiseen ja virittämiseen enemmän juuri pojiltaan? Selittäisikö tämä aikuisten poikien suurempaa todennäköisyyttä auttaa käytännössä? Tällä hetkellä, kun suuret ikäluokat ovat vielä hyväkuntoisia ja aktiivisia, näyttää auttamisen pääpaino kulkevan suurilta ikäluokilta heidän lapsilleen. Tulevaisuus näyttää, auttavatko suurten ikäluokkien lapset samalla tavalla omia lapsiaan. Entä riittääkö suurille ikäluokille auttajia? Perhepoliittisissa puheissa ja toimenpiteissä pitäisi joka tapauksessa ottaa huomioon paremmin myös kasvava ikääntyvien ihmisten joukko.

Yhteiskuntaluokka ja maku

Thee thesis, which consists of four original articles and a summarizing chapter, discusses homology between social class and cultural taste. Cultural taste is defined as the choices made in different areas of culture (television, cinema, reading, music, visual arts, sports, dining out, and leisure pursuits). Taste choices manifest themselves as likes and dislikes but also in what a person does. Social class is observed through occupational status, level of education, income and subjective views on class. The central research question concerns the relationship between social class and consumption of culture. The study aims to clarify what kind of class related differences can be found in cultural consumption, but also how these differences are connected to other factors stratifying the society such as gender, age and mother tongue. The data that is being analyzed consists of the data gathered by the project Cultural Capital and Social Differentiation in Contemporary Finland: An International Comparison. Class identification and the relation of cultural divisions to the socioeconomic ones are being analyzed using a nationally represent-ative survey data (N = 1388). Individual interviews (N = 25) and twenty focus group interviews (N = 20) on cultural consumption are also being analyzed. The theoretical framework is built around Pierre Buourdieu s theory of distinction and its critique but also recent research that expands on bourdieusian theory. In the theory of distinction lifestyle is thought to be defined through the quantity and quality of different capitals (economic, cultural and social). Cultural tastes are therefore linked to class status through different capitals. The study shows that the majority of Finns can place themselves in the class scene. Moreover, class-related differences can be found in cultural consumption in empirical analyses. The main differences between classes can be seen in how different classes relate to cultural products but also in the number of leisure pursuits. Being well-off economically is connected to being well-off culturally. High status manifests as omnivorous cultural consumption. The central differences are built upon occupational class so that the working class is more passive than other class groups. Same difference can be found in relation to education and income level. Other im-portant divisive variable is age. Age group defines what is being consumed: the younger respondents are inclined to choose popular culture whereas the older age groups choices represent more traditional taste choices.

Dental identification and aspects of medico-legal investigations of the Finnish victims of the Sumatra-Andaman earthquake on 26 December 2004

Tsunami waves of the Sumatra-Andaman earthquake on 26 December 2004 claimed approximately 230 000 lives and started the biggest identification operation in Interpol's history. The aim of this study was to resolve methods of the identification and results received. The viewpoint is mainly that of forensic odontology, but also includes other means of identification and results of the medico-legal examination performed in Finland. Of the 5395 victims in Thailand, approximately 2 400 were foreigners from 36 nations including 177 Finnish nationals. Additionally, a Finnish woman perished in Sri Lanka and a severely injured man after the evacuation in a hospital. The final numbers of missing persons and dead bodies registered in the Information Management Centre in Phuket,Thailand, were 3 574 ante-mortem (AM) and 3 681 post-mortem (PM) files. The number of identifications by December 2006 was 3 271 or 89% of the victims registered. Of Finnish victims, 172 have been identified in Thailand and 163 repatriated to Finland. One adult and four children are still missing. For AM data, a list of Finnish missing persons including 178 names was published on 30 December 2004. By February 2005 all useful dental AM data were available. Five persons on the list living in Finland lacked records. Based on the AM database, for the children under age 18 years (n=60) dental identification could be established for 12 (20%). The estimated number for adults (n=112) was 96 (86%). The final identification rate, based on PM examinations in Finland, was 14 (25%) for children (n= 56) and 98 (90%) for adults (n= 109). The number of Finnish victims identified by dental methods, 112 (68%), was high compared to all examined in Thailand (43%). DNA was applied for 26 Finnish children and for 6 adults, fingerprints for 24 and 7, respectively. In 12 cases two methods were applied. Every victim (n=165) underwent in Finland a medico-legal investigation including an autopsy with sampling specimens for DNA, the toxicological and histological investigation. Digital radiographs and computed tomography were taken of the whole body to verify autopsy findings and bring out changes caused by trauma, autolysis, and sampling for DNA in Thailand. Data for identification purposes were also noted. Submersion was the cause of death for 101 of 109 adults (92.7%), and trauma for 8 (7.3%). Injuries were 33 times contributing factors for submersion and 3 times for trauma-based death. Submersion was the cause of death for 51 (92.7%) children and trauma for 4 (7.3%). Injuries were in 3 cases contributing factors in submersion and once in trauma-based death. The success of the dental identification of Finnish victims is mainly based on careful registration of dental records, and on an education program from 1999 in forensic odontology.

Ühis- ning erijooni Soome ja Eesti Kaitseliitude puhkpillimuusikas aastatel 1925-1934.

This study focuses on the similarities and differences between the Estonian Defence League and the Finnish Civil Guard brass bands during the period 1925-1934. By 1934 this paramilitary volunteer state defence organisation had reached stability in its development, such that social, cultural and patriotic education of the people - with the help of brass band music among other means- had acquired a significant role, in addition to prioritised military and sports activities. The study begins with introductory paragraphs I and II, which describes the founding of the organisations, their participation in the Wars of Independence and their subsequent peace time activities as well as their representation in the media at the time. The thesis also briefly introduces military music in Finland and Estonia, as well as describes the influence of military music on the Defence League brass bands. The period under review includes the global economic crisis, which undoubtedly concerned the Defence League/Civil Guard and the Lapua and War of Independence movements, which greatly affected the apolitical principles of the organisations. The main emphasis of the thesis is the Defence League/Civil Guard brass band`s musical activities in two counties - Etelä-Pohjanmaa and Pärnumaa, while also including a general overview of the Estonian Defence League brass bands´ activities. One of the most important benefits of the thesis is its introduction of the brass band repertoire in use at the time, which was played by both professional and as well as amateur orchestras the latter of which also included the brass bands of the Defence League/Civil Guard and the Fire Services. Brass band music held a secondary, yet significant position in the Defence League/Civil Guard, where the orchestra as a musical grouping was obliged to perform not only at inner-organisational and national celebrations but also at any event requiring brass band music, such as song festivals, singing days, and other local cultural events. The professional preparation of the band conductors at the beginning of the period under review was not well specialised, but the training of the Defence League/Civil Defence brass band conductors was carried out regularly in both republic according to the opportunities and dedicated training programmes available. The musicians of the Defence League/Civil Defence brass bands were at the same time members of the military organisations as well as amateur musicians, which placed upon them extra demands - they were under close public supervision in all situations. Based on the principle of chronology it appeared that both Finnish and Estonian respective organisations´ brass bands used the gradually improving economic situation for purchasing musical instruments, obtaining repertoire and training musicians/conductors. Despite the fact that brass band music in the Defence League/Civil Guard was considered an amateur activity and a hobby, the more far-reaching objective of the organisation was to resemble the Defence Forces´ orchestras as closely as possible in all aspects. The Defence League/Civil Guard brass band music definitely had a significant influence on forming, developing and enriching music life in both republics. The reviewed nine-year period introduced the musical activities of the Defence League/Civil Guard against the background of the everyday life of the organisation and the need for brass band music and its continuity in the voluntary state defence institutions of both republics.

Kehittämistutkimus: Tieto- ja viestintätekniikkaa kemian opetukseen

The main aim of the present study was to develop information and communication technology (ICT) based chemistry education. The goals for the study were to support meaningful chemistry learning, research-based teaching and diffusion of ICT innovations. These goals were used as guidelines that form the theoretical framework for this study. This Doctoral Dissertation is based on eight-stage research project that included three design researches. These three design researches were scrutinized as separate case studies in which the different cases were formed according to different design teams: i) one researcher was in charge of the design and teachers were involved in the research process, ii) a research group was in charge of the design and students were involved in the research process, and iii) the design was done by student teams, the research was done collaboratively, and the design process was coordinated by a researcher. The research projects were conducted using mixed method approach, which enabled a comprehensive view on education design. In addition, the three central areas of design research: problem analysis, design solution and design process were included in the research, which was guided by the main research questions formed according to these central areas: 1) design solution: what kind of elements are included in ICT-based learning environments that support meaningful chemistry learning and diffusion of innovation, 2) problem analysis: what kind of new possibilities the designed learning environments offer for the support of meaningful chemistry learning, and 3) design process: what kind of opportunities and challenges does collaboration bring to the design of ICT-based learning environments? The main research questions were answered according to the analysis of the survey and observation data, six designed learning environments and ten design narratives from the three case studies. Altogether 139 chemistry teachers and teacher students were involved in the design processes. The data was mainly analysed by methods of qualitative content analysis. The first main result from the study give new information on the meaningful chemistry learning and the elements of ICT-based learning environment that support the diffusion of innovation, which can help in the development of future ICT-education design. When the designed learning environment was examined in the context of chemistry education, it was evident that an ICT-based chemistry learning environment supporting the meaningful learning of chemistry motivates the students and makes the teacher s work easier. In addition, it should enable the simultaneous fulfilment of several pedagogical goals and activate higher-level cognitive processes. The learning environment supporting the diffusion of ICT innovation is suitable for Finnish school environment, based on open source code, and easy to use with quality chemistry content. According to the second main result, new information was acquired about the possibilities of ICT-based learning environments in supporting meaningful chemistry learning. This will help in setting the goals for future ICT education. After the analysis of design solutions and their evaluations, it can be said that ICT enables the recognition of all elements that define learning environments (i.e. didactic, physical, technological and social elements). The research particularly demonstrates the significance of ICT in supporting students motivation and higher-level cognitive processes as well as versatile visualization resources for chemistry that ICT makes possible. In addition, research-based teaching method supports well the diffusion of studied innovation on individual level. The third main result brought out new information on the significance of collaboration in design research, which guides the design of ICT education development. According to the analysis of design narratives, it can be said that collaboration is important in the execution of scientifically reliable design research. It enables comprehensive requirement analysis and multifaceted development, which improves the reliability and validity of the research. At the same time, it sets reliability challenges by complicating documenting and coordination, for example. In addition, a new method for design research was developed. Its aim is to support the execution of complicated collaborative design projects. To increase the reliability and validity of the research, a model theory was used. It enables time-pound documenting and visualization of design decisions that clarify the process. This improves the reliability of the research. The validity of the research is improved by requirement definition through models. This way learning environments that meet the design goals can be constructed. The designed method can be used in education development from comprehensive to higher level. It can be used to recognize the needs of different interest groups and individuals with regard to processes, technology and substance knowledge as well as interfaces and relations between them. The developed method has also commercial potential. It is used to design learning environments for national and international market.

Lunch eating patterns during working hours and their social and work-related determinants : Study of Finnish employees

Work has a central role in the lives of big share of adult Finns and meals they eat during the workday comprise an important factor in their nutrition, health, and well-being. On workdays, lunch is mainly eaten at worksite canteens or, especially among women, as a packed meal in the workplace s break room. No national-level data is available on the nutritional quality of the meals served by canteens, although the Finnish Institute of Occupational Health laid out the first nutrition recommendations for worksite canteens in 1971. The aim of this study was to examine the contribution of various socio-demographic, socioeconomic, and work-related factors to the lunch eating patterns of Finnish employees during the working day and how lunch eating patterns influence dietary intake. Four different population-based cross-sectional datasets were used in this thesis. Three of the datasets were collected by the National Institute for Health and Welfare (Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population survey from 1979 to 2001, n=24746, and 2005 to 2007, n=5585, the National Findiet 2002 Study, n=261), and one of them by the Finnish Institute of Occupational Health (Work and Health in Finland survey from 1997, 2000, and 2003, n=6369). The Health Behaviour and Health among the Finnish Adult Population survey and the Work and Health in Finland survey are nationally representative studies that are conducted repeatedly. Survey information was collected by self-administered questionnaires, dietary recalls, and telephone interviews. The frequency of worksite canteen use has been quite stable for over two decades in Finland. A small decreasing trend can be seen in all socioeconomic groups. During the whole period studied, those with more years of education ate at worksite canteens more often than the others. The size of the workplace was the most important work-related determinant associated with the use of a worksite canteen. At small workplaces, other work-related determinants, like occupation, physical strain at work, and job control, were also associated with canteen use, whereas at bigger workplaces the associations were almost nonexistent. The major social determinants of worksite canteen availability were the education and occupational status of employees and the only work-related determinant was the size of the workplace. A worksite canteen was more commonly available to employees at larger workplaces and to those with the higher education and the higher occupational status. Even when the canteen was equally available to all employees, its use was nevertheless determined by occupational class and the place of residence, especially among female employees. Those with higher occupational status and those living in the Helsinki capital area ate in canteens more frequently than the others. Employees who ate at a worksite canteen consumed more vegetables and vegetable and fish dishes at lunch than did those who ate packed lunches. Also, the daily consumption of vegetables and the proportion of the daily users of vegetables were higher among those male employees who ate at a canteen. In conclusion, life possibilities, i.e. the availability of a canteen, education, occupational status, and work-related factors, played an important role in the choice of where to eat lunch among Finnish employees. The most basic prerequisite for eating in a canteen was availability, but there were also a number of underlying social determinants. Occupational status and the place of residence were the major structural factors behind individuals choices in their lunch eating patterns. To ensure the nutrition, health, and well-being of employees, employers should provide them with the option to have good quality meals during working hours. The availability of worksite canteens should be especially supported in lower socioeconomic groups. In addition, employees should be encouraged to have lunch at a worksite canteen when one is available by removing structural barriers to its use.

Microfinance, Efficiency and Agricultural Production in Bangladesh

The objectives of this study were to make a detailed and systematic empirical analysis of microfinance borrowers and non-borrowers in Bangladesh and also examine how efficiency measures are influenced by the access to agricultural microfinance. In the empirical analysis, this study used both parametric and non-parametric frontier approaches to investigate differences in efficiency estimates between microfinance borrowers and non-borrowers. This thesis, based on five articles, applied data obtained from a survey of 360 farm households from north-central and north-western regions in Bangladesh. The methods used in this investigation involve stochastic frontier (SFA) and data envelopment analysis (DEA) in addition to sample selectivity and limited dependent variable models. In article I, technical efficiency (TE) estimation and identification of its determinants were performed by applying an extended Cobb-Douglas stochastic frontier production function. The results show that farm households had a mean TE of 83% with lower TE scores for the non-borrowers of agricultural microfinance. Addressing institutional policies regarding the consolidation of individual plots into farm units, ensuring access to microfinance, extension education for the farmers with longer farming experience are suggested to improve the TE of the farmers. In article II, the objective was to assess the effects of access to microfinance on household production and cost efficiency (CE) and to determine the efficiency differences between the microfinance participating and non-participating farms. In addition, a non-discretionary DEA model was applied to capture directly the influence of microfinance on farm households production and CE. The results suggested that under both pooled DEA models and non-discretionary DEA models, farmers with access to microfinance were significantly more efficient than their non-borrowing counterparts. Results also revealed that land fragmentation, family size, household wealth, on farm-training and off farm income share are the main determinants of inefficiency after effectively correcting for sample selection bias. In article III, the TE of traditional variety (TV) and high-yielding-variety (HYV) rice producers were estimated in addition to investigating the determinants of adoption rate of HYV rice. Furthermore, the role of TE as a potential determinant to explain the differences of adoption rate of HYV rice among the farmers was assessed. The results indicated that in spite of its much higher yield potential, HYV rice production was associated with lower TE and had a greater variability in yield. It was also found that TE had a significant positive influence on the adoption rates of HYV rice. In article IV, we estimated profit efficiency (PE) and profit-loss between microfinance borrowers and non-borrowers by a sample selection framework, which provided a general framework for testing and taking into account the sample selection in the stochastic (profit) frontier function analysis. After effectively correcting for selectivity bias, the mean PE of the microfinance borrowers and non-borrowers were estimated at 68% and 52% respectively. This suggested that a considerable share of profits were lost due to profit inefficiencies in rice production. The results also demonstrated that access to microfinance contributes significantly to increasing PE and reducing profit-loss per hectare land. In article V, the effects of credit constraints on TE, allocative efficiency (AE) and CE were assessed while adequately controlling for sample selection bias. The confidence intervals were determined by the bootstrap method for both samples. The results indicated that differences in average efficiency scores of credit constrained and unconstrained farms were not statistically significant although the average efficiencies tended to be higher in the group of unconstrained farms. After effectively correcting for selectivity bias, household experience, number of dependents, off-farm income, farm size, access to on farm training and yearly savings were found to be the main determinants of inefficiencies. In general, the results of the study revealed the existence substantial technical, allocative, economic inefficiencies and also considerable profit inefficiencies. The results of the study suggested the need to streamline agricultural microfinance by the microfinance institutions (MFIs), donor agencies and government at all tiers. Moreover, formulating policies that ensure greater access to agricultural microfinance to the smallholder farmers on a sustainable basis in the study areas to enhance productivity and efficiency has been recommended. Key Words: Technical, allocative, economic efficiency, DEA, Non-discretionary DEA, selection bias, bootstrapping, microfinance, Bangladesh.

"Kyl mä varmaan kohta ymmärrän." : Asunnon suunnittelu -opetusohjelma oppilaiden ajattelun ja oppimisen haastajana peruskoulun kotitalousopetuksessa

"I will soon understand." The House Planning Program as an Enhancer of Pupils´ Thinking Skills and Learning in Home Economics at Comprehensive School The aim of the research was to build a study program for home economics education in order to enhance pupils´ thinking skills. The program was based on the intervention programs or strategies known as Cognitive Acceleration (CA), which are founded on the theories of Jean Piaget, Lev Vygotsky, and Reuven Feuerstein. In addition, Carl Bereiter s theory of knowledge building was integrated to the research. The viewpoint of home economics was based on the multidimensional foundation of home economics science, particularly household technology and house planning. I first analyzed the kind of body of knowledge home economics science and home economics education provides for enhancing thinking skills in home economics. For the study, a CATE (Cognitive Acceleration through Technology Education) program was adapted and modified and a House Planning program was created for home economics classes. The house planning program consisted of five lessons during which pupils learned how to make functional floor plans as well as choose furniture, household appliances and materials for the home. In order to obtain the required data, various classroom experiments were arranged in 2005 with grade 9 pupils at a comprehensive school in Helsinki. All the experiments were videotaped, and five hours of the videotaped material was edited and transcribed for closer examination. The material consisted of all the video-recorded activity of the selected study group. Interaction study and content analysis were used to analyze the data. Following the experiments, a small survey was conducted to solicit pupils´ and teacher´s opinions of the program. The analysis sheds light on the nature of pupils´ interaction and knowledge building in small group activity. Special attention was given to tracking pupils´ interaction during the socalled construction zone activity. The models and qualities of teacher´s aid and support during the lessons were examined as well. The results revealed the versatility of the pupils social interaction and common knowledge building that occurred during the small group activity. The pupils discussions, including their arguments, their sharing of ideas, and the multiple perspectives that emerged reflected home economics knowledge building. The construction zone activity appeared through expressions of cognitive conflict and metacognition. Cognitive conflict was evident in the pupils´ words and involved questioning, doubting and disputing. The metacognitive activity emerged by thinking aloud, choosing the strategies, and negotiating the results. The pupils also coordinated their activity, allocated the responsibility, and systematized their work. The teacher assisted by preparing new themes for the pupils and by participating in the small group work. The teacher´s help during the small group sessions strengthened the pupils activity in the construction zone. The results showed that one can utilize the wide multidisciplinary basis of home economics, which includes scientific knowledge but also the knowledge derived from practical activity and experience. In this study practical activity was undertaken as a planning project the result of which was a plan or a new vision for the house planning situation. The study showed that the House Planning program was able to enhance the pupils´ social interaction and collaboration. The learning environment challenged the pupils in a way that could be a gateway to further developing their thinking skills. The method of analysis created in the study could be a potential tool for examining social interaction, construction zone activity, and knowledge building in other learning environments as well. Key words: home economics, house planning, classroom experiment, thinking skills,cognitive conflict, metacognition, social interaction, knowledge building

Taistelu yksityiskouluista: Yksityisoppikoulujen Liitto yksityisoppikouluväen puolustajana koulujärjestelmän uudistuksessa 1970-1977

Suomessa säädettiin vuonna 1968 laki koulujärjestelmän perusteista. Sen nojalla maassa siirryttiin rinnakkaiskoulujärjestelmästä kunnalliseen yhtenäiskouluun eli peruskouluun vuosina 1972-1977. Laissa varattiin yksityisille oppikouluille mahdollisuus toimia uudessa järjestelmässä, koulun omistajayhteisön niin halutessa, kunnan peruskoulua korvaavana kouluna. Vuonna 1974 lakia muutettiin siten, että kunta sai päättää, ottiko se yksityisen koulun koulusuunnitelmaansa vai ei. Suomeen jäi nelisenkymmentä yksityistä koulua, joista pääosa sijaitsi Helsingissä. Korvaavia kouluja näistä oli 24. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Yksityisoppikoulujen Liiton (YOL) toimintaa peruskouluuudistuksen täytäntöönpanovuosina 1970-1977. Liiton päätavoitteena oli yksityiskoululaitoksen säilyttäminen. Pyrkimyksenä on selvittää YOL:n aiemmin lähes käyttämättömän arkistoaineiston avulla, millainen liitto oli rakenteeltaan, millaisilla intresseillä ja resursseilla se toimi ja millaisia suhdeverkostoja se koulutaistelun yhteydessä rakensi. Samalla pyritään luomaan laajempi kuva siitä, mitkä yhteiskunnalliset tahot puolustivat yksityiskoululaitoksen säilyttämistä Suomessa ja millaisin motiivein. Tästä syystä tutkimuksen lähdeaineistona hyödynnetään mm. Vapaan koulutuksen tukisäätiön arkistoaineistoa, opettajien ammattijärjestöjen lehtiä sekä peruskoulu-uudistusta koskevaa kirjallisuutta. Laadullisen verkostotutkimuksen keinoin yksityiskoululaitosta kannattaneet piirit hahmotetaan sosiaalisena verkostona, joka rakentui yhteisten intressien pohjalle. Tästä verkostosta käytetään termiä yksityisoppikouluväki. Tutkimustuloksena on, että yksityisoppikouluväki sosiaalisena verkostona rakentui ennen kaikkea ideologisten intressien pohjalle. Kyse oli pyrkimyksistä puolustaa porvarillista suomalaista yhteiskuntamuotoa ja vastustaa vasemmiston vaikutusvallan kasvua. YOL oli 1970-luvun Suomessa yksi monista porvariston taisteluelimistä. Yhdessä vuonna 1973 perustetun Vapaan koulutuksen tukisäätiön kanssa se kävi puolustustaistelua suojellakseen epäpoliittisena instituutiona pitämäänsä koululaitosta, jonka nähtiin joutuneen ideologisen hyökkäyksen kohteeksi. Yksityisoppikouluväki oli pieni, mutta sangen vaikutusvaltainen ryhmittymä. Ydinjoukko koostui muutamasta kymmenestä suomalaisen yhteiskunnan vaikuttajasta, joita yhdisti korkea koulutus, porvarillis-isänmaallinen arvomaailma ja jossain määrin myös yhteiset kokemukset sotavuosilta. Joukkoa leimasi halu rakentaa suomalaista yhteiskuntaa oman arvomaailmansa pohjalta; niin ikään se korosti kansalaisten oikeutta vapaaseen ja omaehtoiseen kasvatukseen sekä yksilölliseen omistusoikeuteen. Tavoitteessaan yksityisoppikouluväki onnistui kohtalaisesti. Ilman sen aktiviteettia ja tehokasta verkostoitumista sekä ennen muuta vahvoja poliittisia ja taloudellisia tukijoita tämä tuskin olisi onnistunut. Oman lisänsä onnistumiseen antoi julkisuuteen vuonna 1975 noussut Pirkkalan koulukokeilu, joka osaltaan lietsoi porvarillista arvomaailmaa edustavien tahojen epäluuloja vasemmiston koulutuspolitiikkaa kohtaan ja altisti heitä tukemaan yksityiskouluja. Vaikka taistelu osin onnistuikin, suurta kannatusta se ei saavuttanut. Moni näki yksityisoppikouluväen toiminnan taantumuksellisena reaktiona ja yrityksenä säilyttää vanhoja, epätasa-arvoisuutta ylläpitäviä valtarakenteita. Esiin maalailtu pelko siitä, että kunnallinen peruskoulu veisi Suomen sosialismiin, ei saanut joukkoja liikkeelle yksityiskoulujen puolesta. Esimerkiksi opettajien myönteinen suhtautuminen kunnalliseen koululaitokseen osoittaa, etteivät he pääsääntöisesti nähneet koulu-uudistuksessa tämänkaltaista ideologista vaaraa.

Kurkistus lapsen arkeen vuorohoidossa

Nonstandard hour child care is a subject rarely studied. From an adult's perspective it is commonly associated with a concern for child's wellbeing. The aim of this study was to view nonstandard hour child care and its everyday routines from children´s perspective. Three research questions were set. The first question dealt with structuring of physical environment and time in a kindergarten providing nonstandard hour child care. The second and third questions handled children s agency and social interaction with adults and peers. The research design was qualitative, and the study was carried out as a case study. Research material was mainly obtained through observation, but interviews, photography and written documents were used as well. The material was analysed by means of content analysis. The study suggests that the physical environment and schedule of a kindergarten providing nonstandard hour child care are similar to those of kindergartens in general. The kindergarten's daily routine enabled children s active agency especially during free play sessions for which there was plenty of time. During free play children were able to interact with both adults and peers. Children s individual day care schedules challenged interaction between children. These special features should be considered in developing and planning nonstandard hour child care. In other word, children's agency and opportunities to social interaction should be kept in mind in organising the environment of early childhood education in kindergartens providing nonstandard hour child care.

Valikoiva muuttoliike Uudellamaalla

This thesis explores selective migration in Greater Helsinki region from the perspective of counterurbanisation. The aim of the study is to research whether the migration is selective by migrants age, education, income level or the rate of employment and to study any regional patterns formed by the selectivity. In the Helsinki region recent migratory developments have been shifting the areas of net migration gain away from the city of Helsinki to municipalities farther off on the former countryside. There has been discussion about Helsinki s decaying tax revenue base and whether the city s housing policy has contributed to the exodus of wealthier households. The central question of the discussion is one of selective migration: which municipalities succeed in capturing the most favourable migrants and which will lose in the competition. Selective migration means that region s in-migrants and out-migrants significantly differ from each other demographically, socially and economically. Sometimes selectivity is also understood as some individuals greater propensity to migrate than others but the proper notion for this would be differential migration. In Finnish parlance these two concepts have tended to get mixed up. The data of the study covers the total migration of the 34 municipalities of Uusimaa provinces during the years 2001 to 2003. The data was produced by Statistics Finland. Two new methods of representing the selectivity of migration as a whole were constructed during the study. Both methods look at the proportions of favourably selected migrants in regions inward and outward migrant flow. A large share in the inward flow and a small share in the outward flow is good for region s economy and demography. The first method calculates the differences of the proportions of favourably selected four migrant groups and sums the differences up. The other ranks the same proportions between regions giving value 1 to the largest proportion in inward flow and 34 to the smallest, and respectively in outward flow the smallest proportion gets value 1 and the largest 34. The total sum of the ranks or differences in proportions represents region s selectivity of migration. The results show that migration is indeed selective in the Greater Helsinki region. There also seems to be a spatial pattern centred around the Helsinki metropolitan region. The municipalities surrounding the four central communes are generally better of than those farther away. Not only these eight municipalities of the so called capital region benefit from the selective migration, but the favourable structure of migration extends to some of the small municipalities farther away. Some municipalities situated along the main northbound railway line are not coming through as well as other municipalities of the capital region. The selectivity of migration in Greater Helsinki region shows signs of counter-urbanisation. People look for suburban or small-town lifestyle no longer from Espoo or Vantaa, the neighbouring municipalities to Helsinki, but from the municipalities surrounding these two or even farther off. This kind of pattern in selective migration leads to unbalanced development in population structure and tax revenue base in the region. Migration to outskirts of the urban area also leads to urban sprawl and fragmentation of the urban structure: these issues have ecological implications. Selective migration should be studied more. Also the concept itself needs clearer definition and so do the methods to study the selectivity of migration.

Kotitalouksien sisäinen resurssienjako, työmarkkinat ja sukupuolittuneet investoinnit lasten inhimilliseen pääomaan 1920-luvun Suomessa

Tutkimus käsittelee kotitalouksien sisäistä resurssienjakoa suomalaisissa kotitalouksissa 1920-luvulla. Kiinnostuksen kohteena ovat investoinnit tyttö- ja poikalasten inhimilliseen pääomaan: erityisesti koulutukseen, mutta myös terveydenhoitoon ja ravintoon. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, suosittiinko toista sukupuolta resurssienjaossa. Tutkimus lainaa menetelmiä ja kysymyksenasetteluja kehitystaloustieteestä, jossa kotitalouksien sisäinen toiminta on noussut keskeiseksi tutkimussuunnaksi ”kadonneiden naisten ongelman” myötä. Useat kehitystaloustieteelliset sekä talous- ja sosiaalihistorialliset tutkimukset ovat havainneet kotitalouksien syrjivän tyttöjä resurssienjaossa, minkä kumulatiiviset vaikutukset ovat johtaneet pahimmillaan naisten kuolleisuuden kasvuun. Useimmissa tapauksissa resurssienjaon on havaittu liittyvän lasten taloudelliseen arvostukseen. Vanhemmat panostavat niihin lapsiin, joiden tulevan ansiotason odotetaan olevan suurin. Tärkein tulevaan ansiotason vaikuttava tekijä ovat tavoitettavissa olevat työmarkkinat. Tutkimuksen keskeisimpänä aineistona hyödynnetään vuonna 1928 Suomessa suoritetun elinkustannustutkimuksen vuosikortteja. Aineisto sisältää 954 kotitalouden kulutustiedot 15 kaupungista ja 14 teollisuuspaikkakunnalta. Aineistoa analysoidaan ekonometrisin menetelmin regressioanalyysin avulla. Engelin lain mukaan kotitalouden tulojen noustessa ruokamenojen osuus kulutuksesta pienenee. Erilaisten Engel-mallin variaatioiden avulla voidaan tutkia epäsuorasti, miten kotitalouden demografinen rakenne vaikuttaa erilaisten hyödykkeiden kulutukseen. Tässä tutkimuksessa sovelletaan Engel-malliin perustuvaa Working-mallia, jonka avulla on mahdollista tarkastella, miten eri sukupuoli-ikäryhmien läsnäolo vaikuttaa koulutus- terveydenhoito- ja ruokamenoihin aineiston kotitalouksissa. Tämän lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten lapsiin kohdistuviin investointeihin vaikuttivat kotitalouksien sosiaaliluokka, asuinpaikan perifeerisyys, paikalliset työmarkkinat ja vanhempien inhimillisen pääoman määrä. Tutkimustulokset paljastavat, että lapsiin kohdistuvia investointeja aineisto kotitalouksissa selitti ensisijaisesti näiden reagoiminen taloudellisiin kannustimiin. Sosiaaliryhmien käyttäytymismalleissa oli kuitenkin eroja: työläisperheissä panostettiin tyttölasten koulutukseen, mutta toimenhaltijaperheissä suosittiin poikia. Tässä tutkimuksessa selityksiä epätasaiselle resurssienjaolle etsitään koulutuksen tuotosta. Vaikuttaa siltä, että vuosi oppikoulussa oli työläistytöille kannattavampaa kuin työläispojille, joille sosiaalisesti hyväksyttyjä ja riittävän hyvin palkattuja töitä löytyi myös ilman muodollista koulutusta. Toimenhaltijaperheissä kouluttautuminen oli puolestaan kannattavampaa pojille, sillä työelämän lasikatot ja sosiaaliset normit rajoittivat tyttöjen mahdollisuuksia työelämässä. Vaikka tutkimustulokset viittaavat siihen, että kotitaloudet pyrkivät tekemään taloudellisesti rationaalisia valintoja, vaikuttivat näihin valintoihin yhteiskunnan sukupuolihierarkiat. Koska tyttöjen ja poikien ”mahdolliset tulevaisuudet” olivat erilaiset, kannatti heidän inhimilliseen pääomaansa investoida eri tavoin. Tutkimuksen johtopäätökset antavat tukea useissa empiirisissä tutkimuksissa esiintyneelle havainnolle siitä, että lapsen asemaan perheen sisällä vaikuttaa hänen ansiomahdollisuutensa kodin ulkopuolella. Tutkimus pohtii myös koulutuksen vaikutusta laajemmassa rakennemuutoksessa. Koulutuksen voi perustellusti olettaa parantaneen työläistyttöjen sosiaalista liikkuvuutta työläispoikiin nähden. Koska naisten on todistettu siirtävän inhimillistä pääomaa lapsilleen miehiä tehokkaammin, oli tällä myös todennäköisesti ylisukupolvisia vaikutuksia suomalaiselle yhteiskunnalle. Kansainvälisessä kehitystaloustieteellisessä tutkimuksessa naisten koulutuksen on todettu liittyvän positiivisesti talouskasvuun ja koko yhteiskunnan sosiaaliseen hyvinvointiin. Vaikka tässä tutkimuksessa tutkitaan ensisijaisesti mikrotaloushistoriallisesti kotitalouksien käyttäytymistä, osallistuu se myös tähän koulutuksen laajempia vaikutuksia käsittelevään keskusteluun.

Työtä ympäristössä : Pohjois-Savon YTY-projektin toiminta vuonna 2010

Pohjois-Savon YTY on Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) osittain rahoittama projekti, jossa koulutetaan ja työllistetään työttömänä olleita henkilöitä ympäristön kunnostustöihin. Projektin tavoitteena on vahvistaa työttömänä olleiden henkilöiden työkykyä ja työllistymismahdollisuuksia sekä edistää ympäristön kunnostamista. Projekti käynnistyi 1.3.2008 ja vuonna 2010 mukana oli 17 kuntaa: Iisalmi, Juankoski, Kaavi, Karttula, Kiuruvesi, Leppävirta, Nilsiä, Pielavesi, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Vesanto ja Vieremä. Projektiin liittyvä koulutus toteutettiin työvoimakoulutuksena samanaikaisesti Iisalmessa, Juankoskella ja Suonenjoella. Koulutuksen aikana osallistujat suorittivat työssä tarvittavat kortit: työturvallisuus-, tulityö-, ensiapu 1- ja tieturva 1 -kortit. Lisäksi koulutuksen aikana saatiin tietoa mm. reittirakentamisesta, rakennusten kunnostamisesta sekä työvälineiden huollosta. Koulutusjakson jälkeen alkoi kuuden kuukauden työjakso kunnissa. Kunnat toimivat työnantajina ja osoittivat työkohteet. Projektin työnsuunnittelijat ohjasivat ja opastivat työllistettyjä työkohteissa työmenetelmiin ja työtapoihin liittyvissä kysymyksissä kannustaen samalla jatkotyöllistymiseen ja/tai kouluttautumiseen. Projektissa aloitti 86 henkilöä vuonna 2010. Henkilötyöpäiviä kertyi yhteensä 12761, joista ohjaus-ja konsultointipäiviä oli 18 ja koulutuspäiviä 1419. Julkaisussa esitetään yleiskatsaus projektin toimintaan vuonna 2010 ja esitellään kunnissa toteutettuja työkohteita.

Opettajan ja koulunkäynninohjaajan välinen yhteistyö ja vuorovaikutus― ”Jokaista arvostetaan sellasena, ku se on ja niitä vahvuuksia mitä sillä on ja sen tapaa tehdä sitä työtä”.

Koulunkäynninohjaajien ammattikunta on vakiintunut osaksi peruskoulujen henkilökuntaa jo 1990- luvulla. Heitä työskentelee Suomen kouluissa noin 9000. Taustalla on peruskoulun voimakas muuttuminen viime vuosina. Oppilaan tuen painopiste on siirtynyt enemmän lähikouluihin ja tavallisiin luokkiin. Opiskeluhuoltolaki on muuttunut ja uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön syksyllä. Muutosten seurauksena koulun aikuisten yhteistyöhön on välttämätöntä kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Vaikka koulunkäynninohjaajien tehtäväkuva on laajentunut ja monipuolistunut vuosien kuluessa, heidän ammatillinen statuksensa on paikoin epäselvä. Suomessa ei ole tehty paljonkaan tutkimusta koulunkäynninohjaajiin liittyen. Tässä tutkimuksessa kysytään, minkälaista yhteistyötä opettajat ja koulunkäynninohjaajat tekevät, millaista vuorovaikutusta heidän välillään on ja mitä ovat ne tekijät, mitkä yhteistyön onnistumiseen tai epäonnistumiseen vaikuttavat. Lopuksi esitän joitakin ehdotuksia yhteistyön ja vuorovaikutuksen helpottamiseksi. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna kuudessa eri koulussa. Haastateltavina oli neljä opettajaa ja neljä koulunkäynninohjaajaa. Kaikilla tutkimukseen osallistuneilla on pitkä kokemus opettaja-ohjaaja työparityöskentelystä. Tässä tutkimuksessa havaittiin opettajan ja koulunkäynninohjaajan välisen yhteisen suunnittelun olevan keskeistä hyvän yhteistyön toteutumiselle. Luokassa tapahtuvan vuorovaikutuksen laatu ja ilme on pitkälti seurausta yhteisestä suunnittelusta. Yhteistyön ja vuorovaikutuksen taustalla vaikuttavina tekijöinä havaittiin johdon tuki, resurssit, koulutus tai sen vähäisyys, ohjaajien ammatillinen status, erilainen käsitys ohjaamisesta, opettamisesta tai suhtautumisesta lapsiin, ammattien välinen kilpailu, odotukset yhteistyöltä, tiedonkulku tai tiedonkulun ongelmat, joustavuus sekä keskinäinen arvostus tai sen puute. Yksi tärkeimpiä havaintoja oli se, että opettajat eivät saa, mutta tarvitsisivat yliopistossa koulutusta ohjaajien kanssa työskentelyyn. Lisäksi havaittiin, että koulunkäyntiavustajien ammattinimikkeen vaihtuminen koulunkäynninohjaajan ammattinimikkeeksi on herättänyt huolta opettajaprofession puolella. Ammattinimikkeen muutoksen kautta koulunkäynninohjaajat kykenevät kuitenkin vahvistamaan asemaansa koulun ammattilaisina, mikä voi vaikuttaa yhteistyön laatua parantavasti.