Yhteiskuntaluokka ja maku

Thee thesis, which consists of four original articles and a summarizing chapter, discusses homology between social class and cultural taste. Cultural taste is defined as the choices made in different areas of culture (television, cinema, reading, music, visual arts, sports, dining out, and leisure pursuits). Taste choices manifest themselves as likes and dislikes but also in what a person does. Social class is observed through occupational status, level of education, income and subjective views on class. The central research question concerns the relationship between social class and consumption of culture. The study aims to clarify what kind of class related differences can be found in cultural consumption, but also how these differences are connected to other factors stratifying the society such as gender, age and mother tongue. The data that is being analyzed consists of the data gathered by the project Cultural Capital and Social Differentiation in Contemporary Finland: An International Comparison. Class identification and the relation of cultural divisions to the socioeconomic ones are being analyzed using a nationally represent-ative survey data (N = 1388). Individual interviews (N = 25) and twenty focus group interviews (N = 20) on cultural consumption are also being analyzed. The theoretical framework is built around Pierre Buourdieu s theory of distinction and its critique but also recent research that expands on bourdieusian theory. In the theory of distinction lifestyle is thought to be defined through the quantity and quality of different capitals (economic, cultural and social). Cultural tastes are therefore linked to class status through different capitals. The study shows that the majority of Finns can place themselves in the class scene. Moreover, class-related differences can be found in cultural consumption in empirical analyses. The main differences between classes can be seen in how different classes relate to cultural products but also in the number of leisure pursuits. Being well-off economically is connected to being well-off culturally. High status manifests as omnivorous cultural consumption. The central differences are built upon occupational class so that the working class is more passive than other class groups. Same difference can be found in relation to education and income level. Other im-portant divisive variable is age. Age group defines what is being consumed: the younger respondents are inclined to choose popular culture whereas the older age groups choices represent more traditional taste choices.

Suomi on totuttu mieltämään hyvinvointivaltioksi, joka on yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Ajatus kulttuurisesta yhtenäisyydestä liitetään tuloerojen tasaisuuteen, väestön pieneen kokoon ja kielelliseen eristyneisyyteen. Talonpoikainen historia on sitonut suomalaiset toisiinsa ja synnyttänyt tavallisten suomalaisten yhtenäiskulttuurin, jossa sosiaalisten erontekojen osoittaminen arjessa kulttuuristen valintojen välityksellä on vaikeaa, ellei mahdotonta Väitöskirja koostuu neljästä tieteellisestä artikkelista sekä yhteenvetoluvusta. Aineistoina analysoidaan erilaisia kysely- ja haastatteluaineistoja. Kulttuurimaku määritellään kulttuurin eri alueilla (ml. television katsominen, elokuvat, lukeminen, musiikki, kuvataide, liikunta, ulkona syöminen, vapaa-ajan harrasteet) tehtävien makuvalintojen (pitäminen, ei-pitäminen) ja tekemisen kokonaisuudeksi. Tutkimuksessa tarkastellaan luokan mukaisia eroja kulttuurin kulutuksessa. Tarkastelussa otetaan huomioon ammattiasema, koulutus, tulot ja subjektiivinen käsitys luokasta. Lisäksi hahmotellaan sitä, miten nämä erot liittyvät sukupuolen, iän ja äidinkielen mukaisiin jakoihin. Keskeinen viitekehys muodostuu Pierre Bourdieun distinktioteoriasta ja sen kritiikistä. Teoriassa elämäntyylin ajatellaan määräytyvän sosiaalisen aseman sanelemien pääomien määrän ja laadun perusteella. Kulttuuriset makumieltymykset liittyvät siten juuri pääomien välityksellä luokkataustaan. Tutkimus osoittaa, että erot yhteiskuntaluokkien välillä näkyvät kulttuurintuotteisiin suhtautumisessa ja harrasteiden määrässä. Mitään yksinomaan eliitin tai yläluokan suosimaa korkeakulttuurista makua ei Suomesta ole löydettävissä, vaan erot näkyvät asennoitumisessa sekä aktiivisuudessa kulttuurin suhteen. Taloudellinen ja kulttuurinen hyväosaisuus näkyvät kaikkiruokaisena kulttuurin kulutuksena. Keskeinen jakolinja yhteiskuntaluokan mukaan kulkee työväenluokkaisten ja muiden vastaajien välillä. Työväenluokka on keskiluokkaa passiivisempi kulttuurin suhteen. Ammattiaseman mukaiset erot ovat samansuuntaiset kuin tulojen ja koulutuksen mukaiset erot. Toinen keskeinen jakolinja voidaan piirtää ikäryhmien välille. Ikäryhmä määrittää kulutetun kulttuurin tyypin: nuoret suosivat populaareja ja uudempia kulttuuriharrasteita kun vanhemmat ikäryhmät valitsevat perinteisempää kulttuuria. Sukupuoleen ja äidinkieleen liittyy myös tärkeitä jakoja. Naiset ovat miehiä hieman aktiivisempia kulttuurin kuluttajia. Äidinkieli puolestaan määrittää, miten kulttuurista puhutaan. Siinä missä suomenkielisissä kulttuurikeskusteluissa erot pyritään häivyttämään, ruotsinkielisten ryhmien puhekulttuuri ottaa ne avoimemmin käsittelyyn.