Critical reckonings : Global art and art history after the West and Eurocentrism

Review of Paul Wood (2013), Western Art and the Wider World. Wiley-Blackwell : Chichester, United Kingdom.

Microeconometric Studies on Unemployment and Business Cycles

Väitöskirja koostuu neljästä esseestä, joissa tutkitaan empiirisen työntaloustieteen kysymyksiä. Ensimmäinen essee tarkastelee työttömyysturvan tason vaikutusta työllistymiseen Suomessa. Vuonna 2003 ansiosidonnaista työttömyysturvaa korotettiin työntekijöille, joilla on pitkä työhistoria. Korotus oli keskimäärin 15 % ja se koski ensimmäistä 150 työttömyyspäivää. Tutkimuksessa arvioidaan korotuksen vaikutus vertailemalla työllistymisen todennäköisyyksiä korotuksen saaneen ryhmän ja vertailuryhmän välillä ennen uudistusta ja sen jälkeen. Tuloksien perusteella työttömyysturvan korotus laski työllistymisen todennäköisyyttä merkittävästi, keskimäärin noin 16 %. Korotuksen vaikutus on suurin työttömyyden alussa ja se katoaa kun oikeus korotettuun ansiosidonnaiseen päättyy. Toinen essee tutkii työttömyyden pitkän aikavälin kustannuksia Suomessa keskittyen vuosien 1991 – 1993 syvään lamaan. Laman aikana toimipaikkojen sulkeminen lisääntyi paljon ja työttömyysaste nousi yli 13 prosenttiyksikköä. Tutkimuksessa verrataan laman aikana toimipaikan sulkemisen vuoksi työttömäksi jääneitä parhaassa työiässä olevia miehiä työllisinä pysyneisiin. Työttömyyden vaikutusta tarkastellaan kuuden vuoden seurantajaksolla. Vuonna 1999 työttömyyttä laman aikana kokeneen ryhmän vuosiansiot olivat keskimäärin 25 % alemmat kuin vertailuryhmässä. Tulojen menetys johtui sekä alhaisemmasta työllisyydestä että palkkatasosta. Kolmannessa esseessä tarkastellaan Suomen 1990-luvun alun laman aiheuttamaa työttömyysongelmaa tutkimalla työttömyyden kestoon vaikuttavia tekijöitä yksilötasolla. Kiinnostuksen kohteena on työttömyyden rakenteen ja työn kysynnän muutoksien vaikutus keskimääräiseen kestoon. Usein oletetaan, että laman seurauksena työttömäksi jää keskimääräistä huonommin työllistyviä henkilöitä, jolloin se itsessään pidentäisi keskimääräistä työttömyyden kestoa. Tuloksien perusteella makrotason kysyntävaikutus oli keskeinen työttömyyden keston kannalta ja rakenteen muutoksilla oli vain pieni kestoa lisäävä vaikutus laman aikana. Viimeisessä esseessä tutkitaan suhdannevaihtelun vaikutusta työpaikkaonnettomuuksien esiintymiseen. Tutkimuksessa käytetään ruotsalaista yksilötason sairaalahoitoaineistoa, joka on yhdistetty populaatiotietokantaan. Aineiston avulla voidaan tutkia vaihtoehtoisia selityksiä onnettomuuksien lisääntymiselle noususuhdanteessa, minkä on esitetty johtuvan esim. stressin tai kiireen vaikutuksesta. Tuloksien perusteella työpaikkaonnettomuudet ovat syklisiä, mutta vain tiettyjen ryhmien kohdalla. Työvoiman rakenteen vaihtelu saattaa selittää osan naisten onnettomuuksien syklisyydestä. Miesten kohdalla vain vähemmän vakavat onnettomuudet ovat syklisiä, mikä saattaa johtua strategisesta käyttäytymisestä.

Reengaging, reenacting and reenvisaging discourses of disaster through public space performance: Austerity, art, and the art of protest

This paper offers a mediation on disaster, recovery, resilience, and restoration of balance, in both a material and a metaphorical sense, when ‘disaster’ befalls not the body politic of the nation but the body personal. In the past few decades, of course, artists, activists and scholars have deliberately tried to avoid describing personal, physical and phenomenological experiences of the disabled body in terms of difficulty and disaster. This has been part of a political move, from a medical model, in which disability, disease and illness are positioned as personal catastrophes, to a social model, in which disability is positioned as a social construct that comes from systems, institutions and infrastructure designed to exclude different bodies. It is a move that is responsible for a certain discomfort people with disabilities, and artists with disabilities, today feel towards performances that deploy disability as a metaphor for disaster, from Hijikata, to Theatre Hora. In the past five years, though, this particular discourse has begun rising again, particularly as people with disabilities fact their own anything but natural disasters as a result of the austerity measures now widespread across the US, UK, Europe and elsewhere. Measures that threaten people’s ability to live, and take part in social and institutional life, in any meaningful way. Measures that, as artist Katherine Araniello notes, also bring additional difficulty, danger, and potential for disaster as they ripple outwards across the tides of familial ties, threatening family, friends, and careers who become bound up in the struggle to do more with less. In this paper, I consider how people with disabilities use performance, particularly public space interventionalist performance, to reengage, renact and reenvisage the discourse of national, economic, environmental or other forms of disaster, the need for austerity, the need to avoid providing people with support for desires and interests as well as basic daily needs, particularly when fraud and corruption is so right, and other such ideas that have become an all too unpleasant reality for many people. Performances, for instance, like Liz Crow’s Bedding Out, where she invited people into her bed – for people with disabilities a symbolic space, which necessarily becomes more a public living room restaurant, office and so forth than a private space when poor mobility means they spend much time it in – to talk about their lives, their difficulties, and dealing with austerity. Or, for instance, like the Bolshy Divas, who mimic public and political policy, reports and advertising paranoia to undermine their discourses about austerity. I examine the effects, politics and ethics of such interventions, including examination of the comparative effect of highly bodied interventions (like Crow’s) and highly disembodied interventions (like the Bolshy Diva’s) in discourses of difficulty, disaster and austerity on a range of target spectator communities.

The study of film adaptation: a state of the art and some "new" functional proposals

Eguíluz, Federico; Merino, Raquel; Olsen, Vickie; Pajares, Eterio; Santamaría, José Miguel (eds.)

ITS Training: 'VLE - no distance too far - enhancing the learner journey and business processes'

ITS Training has undergone a revolutionary transformation in the past two years. The company has saved money, generated more business, improved recruitment, retention and achievement and expanded throughout the world because of its virtual learning environment (VLE): the ‘Student Campus'. Under its previous paper-based distance learning programme it was a hard enough task to deliver lectures to students in Liverpool. Now, the company has a classroom of learners in Tokyo, Japan.

People and Business Development (PBD): Learning to deliver learning effectively

In October 2010, PBD introduced its eQual Learning VLE (virtual learning environment) to provide an online knowledge resource for its students. During the project, the company learnt many lessons about how to deliver learning effectively. In the course of a year researching VLE platforms, looking for material, and remapping NVQ courses for new QCF qualifications, the company realised that it was more important to deliver engaging and relevant content, rather than boasting the most innovative technology.

Growth, mortality, and exploitation of the Engraulidae, with special reference to the anchoveta, Cetengraulis mysticetus, and the colorado, Anchoa naso, in the Eastern Pacific Ocean

ENGLISH: Growth and mortality data for Cetengraulis mysticetus, Anchoa naso, Engraulis mordax, E. ring ens, E. anchoita, E. encraslcbolus, E. japonicus, and E. australis were assembled and compared. Estimates of the coefficients of natural mortality, M, of E. anchoita and Ancboa naso were made from the maximum age of the former and from data for the other species. The relative yields per recruit at different fishing mortality rates and lengths at entry into the fishery were calculated for each species, using what are considered to be the best estimates and other likely values of K, a constant of growth, and M. The maximum yields per recruit are theoretically obtainable at very high fishing mortality rates, except when the length at entry is low relative to the asymptotic length. K and M may be positively related to the temperature and to each other, and if such is the case at higher temperatures greater fishing effort would be needed to attain the maximum yield per recruit. The applicability of the yield-per-recruit approach to the data is discussed, and suggestions for further research are made. SPANISH: Se reunieron y compararon los datos sobre el crecimiento y mortalidad correspondientes a Cetengraulis mysticetus, Anchoa naso, Engraulis mordax, E. ringens, E. anchoíta, E. encrasicbolus, E. japonicus y E. australls. Los estimativos de los coeficientes de la mortalidad natural, M, de E. anchoita y Anchoa naso se obtuvieron según la edad máxima de E. anchoita y según los datos de las otras especies. Se calculó para cada especie el rendimiento relativo por recluta a diferentes tasas de mortalidad por la pesca y a diferentes longitudes de entrada a la pesquería, empleándose lo que se considera que son los mejores estimativos y otros valores probables de K, una constante de crecímíento, y M. El rendimiento máximo por recluta se obtiene teóricamente a tasas muy altas de la mortalidad por la pesca con excepción de cuando la longitud a la entrada es baja en relación a la longitud asintótica. K y M pueden estar relacionadas positivamente a la temperatura y mutuamente, y si este es el caso a temperaturas más altas se necesitará un esfuerzo superior de pesca para obtener el rendimiento máximo por recluta. La aplicabilidad del enfoque a los datos rendimiento-por-recluta es discutido y se hacen sugerencias para otras investigaciones. (PDF contains 66 pages.)