Ideaalin ja todellisuuden välimaastossa - katoavatko perheateriat?

Aims: The recent conversations about disappearing family meals, mental problems of the youngsters and family meals´ protective effect on youngsters problems have been the base of this study. The main aim of this study is to find out, what kind of position family meals do have in the youngsters´lives. Study questions are: 1. What kind of conceptions youngsters have of family meals? 2. What kind of hands-on experience youngsters have about family meals? 3. How youngsters feel family meals on a emotional level? a. Are meals positive moments with the family or do they just limit timetables? b. Do the youngsters need family meals if they do not have those in their families? Why? Why not? Methods: The data was collected using stimulated recall -interviews and basic themed interviews. The data was collected from thirteen 8th graders from Pirkanmaa and Kanta-Häme. The interviews were analyzed with the qualitative content analysis. Results and conclusion: The youngsters´ consepts of the meals and the family meals were quite traditional, assuming that those are warm, varied and eaten with company. The situation of the family meals was good and those were eaten nearly every day in the most of the families. The youngsters thought that the family meals were important social moments with the family and they were able to talk about important things with the family during the meals. They also felt that the daily eating rythm was good and they did not felt that the meals would have been somehow restrictive. Even so that the pupils felt the family meals were important, the pupil whose family did not eat family meals did not long those meals. He felt that he was able to share his thoughts and experiences also in other ways. It is important that youngsters have this channel of communication.

Treatment of illicit opioid and γ-hydroxybutyrate overdose by Helsinki emergency medical services

Aims: To examine the characteristics, incidence, treatment and outcome of presumed opioid, γ-hydroxybutyrate (GHB) and γ-butyrolactone (GBL) overdoses involving users of illicit drugs in Helsinki. GHB/GBL were included in this study, despite not being opioids, due to the relative ease with which they can cause potentially fatal respiratory depression. The incidence and time interval of recurrent opioid toxicity after prehospital administration of naloxone, an opioid antagonist, was studied in presumed heroin overdose patients. Naloxone has been reported to have many adverse effects and the effects of naloxone administered during an opioid overdose on the cardiovascular system and catecholamine levels in piglets were studied. Materials and methods: Patients included in these published retrospective studies were from the following time periods: Study I: 1995-2002, II: 1997-2000, III: 1995-2000, V: 2006-2007. Presumed opioid overdose patients were examined in studies I, II and III. GHB/GBL overdoses among injecting drug users was examined in study V. Recurrent opioid toxicity after prehospital naloxone administration in heroin overdose patients was examined in study III. The effects of naloxone (80 μg/kg i.v.) on the cardiovascular system and catecholamine levels administered during morphine overdose (8mg/kg i.v.) and under propofol anesthesia with spontaneous breathing were studied in eight piglets (IV). In this thesis, previously unpublished data on the incidence of opioid overdose between 2001-2007 and comparison of the characteristics of buprenorphine and heroin overdose patients encountered in 1995-2005 are also included. Results: Helsinki Emergency Medical Service (EMS) ambulances were dispatched annually to 34,153- 45,118 calls from 1995 to 2007. Of them, 7-8% were coded as intoxications or overdoses. During this time, 436 patients were treated by the EMS for presumed opioid overdose. The peak incidence of opioid overdoses was in the year 2000 (113 cases), after which they declined to 6-26 cases annually. The annual incidence of buprenorphine related overdoses increased from 4 (4% of opioid overdoses) in the year 2000 to 8 (30% of opioid overdoses) in 2007. The annual number of GHB related overdose patients treated by Helsinki EMS increased from 21 to 73 between 2004-2007. There appeared to be a peak in the incidence of both GHB/GBL and opioid related overdoses on Saturdays. Characteristics of opioid overdose patients The median age of opioid overdose patients was 28 years (22;33, 25- and 75-percentiles), and 84% were male. Buprenorphine overdose patients had more polydrug, such as alcohol and/or benzodiazepines, use in comparison with heroin overdose patients, 70% versus 33%, respectively. Severe respiratory depression was reported less often with buprenorphine overdoses compared to heroin overdoses, in 67.0% versus 85.4%, respectively. Outcome of heroin overdose patients with cardiac arrest Ninety four patients suffered cardiac arrest due to acute drug poisoning/overdose and were thus considered for resuscitation. Resuscitation was attempted in 72 cases. Cardiac arrest was caused by heroin overdose for 19 patients of which three (16%) were discharged alive. Other agents also induced cardiac arrest in 53 patients, of which six (11%) were discharged alive. The arrest was either EMS witnessed or occurring after the emergency call for all survivors of heroin induced cardiac arrest. Characteristics of GHB/GBL overdose patients The records of 100 GHB/GBL related overdose patients from 2006-2007 were retrieved. The median age of GHB/GBL overdose patients encountered on weekend nights was 24 years (22;27, 25- and 75-percentiles) and 49% were male. Polydrug use was reported in 62-80% of the cases. Thirty nine patients were encountered on Friday-Saturday or Saturday-Sunday night between 11 pm-6 am. The remaining sixty one patients were outside this time frame. There was a statistically significant difference between these two groups in history of chronic injecting drug use (33% vs. 59%, respectively, p=0.012). Recurrent heroin toxicity after prehospital naloxone administration Study III included 145 presumed heroin overdose patients. After prehospital care, 84 patients refused further care and were not transported to an Emergency Department (ED). Seventy one (85%) of them were administered naloxone by the EMS. During a 12-h follow up period, none of these patients developed severe recurrent opioid toxicity. The remaining 61 patients were transported to an ED. Prior to transportation, 52 (85%) patients were administered naloxone by the EMS. Fifteen of them were administered naloxone also in the ED and recurrent opioid toxicity was evident either on arrival at the ED or shortly thereafter. Prehospital naloxone was administered either intravenously, intramuscularly (i.m.) or subcutaneously (s.c.). There was a tendency for more frequent recurrent heroin toxicity among the patients with only intravenous administration of prehospital naloxone (13/36) compared with the patients with intramuscular or subcutaneous prehospital naloxone (2/16), p=0.106. The effects of naloxone on the cardiovascular system and catecholamine levels in piglets The administration of morphine to piglets resulted in an obvious respiratory depression, which was reversed by naloxone. Two severely hypoxemic piglets developed cardiac arrest after naloxone administration. In the other six animals, the administration of naloxone did not provoke arrhythmias, cardiac ischemia or visible evidence of pulmonary edema. There was a statistically significant (p=0.012) increase in norepinephrine levels after morphine administration and before naloxone administration: from 1.9 (1.3-2.3) ng/ml at baseline, to 31.7 (8.3-83.0) ng/ml (median, 25 and 75 percentiles parentheses) after morphine administration. After the administration of naloxone, the catecholamine levels continued to increase in only one of the animals. Conclusions: The incidence of buprenorphine related overdoses increased during the study period, but was still lower in comparison to those involving heroin. Injecting drug users have also started to use GHB/GBL. While recreational drug users use GHB/GBL during weekend nights, a GHB/GBL overdose patient encounter during weekdays has a more probable history of injecting drug use. Patients with cardiac arrest after heroin overdose have a poor prognosis. It appears to be safe to leave heroin overdose patients on scene after prehospital treatment with naloxone. Although no statistically significant difference was observed, it seems prudent to administer part of the total naloxone dose s.c. or i.m. to reduce the risk of recurrent respiratory depression. If transported to an ED, an observation period of one to two hours after the last naloxone dose seems adequate. The treating physician must be vigilant, however, due to the high prevalence of polydrug use and high morbidity after non fatal heroin overdose. Furthermore, care should be taken regarding possible chronic disorders and drug rehabilitation should be addressed. In the experimental animal study, two animals developed cardiac arrest after receiving naloxone while in hypoxemia and bradycardia. Further studies are required to assess the effect of naloxone during opioid-induced hypercapnia and hypoxemia in animals addicted to opioids.

Metsätieteellinen tutkimustoiminta ulkomailla ja ehdotus sen järjestämiseksi Suomessa.

Liite Metsähallituksen vuosikertomukseen v. 1907. 138 s.

Progression of diffuse gliomas - from the first diagnosis to recurrence

Gliomas are the most frequent primary brain tumours. The cardinal features of gliomas are infiltrative growth pattern and progression from low-grade tumours to a more malignant phenotype. These features of gliomas generally prevent their complete surgical excision and cause their inherent tendency to recur after initial treatment and lead to poor long-term prognosis. Increasing knowledge about the molecular biology of gliomas has produced new markers that supplement histopathological diagnostics. Molecular markers are also used to evaluate the prognosis and predict therapeutic response. The purpose of this thesis is to study molecular events involved in the malignant progression of gliomas. Gliomas are highly vascularised tumours. Contrast enhancement in magnetic resonance imaging (MRI) reflects a disrupted blood-brain barrier and is often seen in malignant gliomas. In this thesis, 62 astrocytomas, oligodendrogliomas and oligoastrocytomas were studied by MRI and immunohistochemistry. Contrast enhancement in preoperative MRI was associated with angiogenesis, tumour cell proliferation and histological grade of gliomas. Activation of oncogenes by gene amplification is a common genetic aberration in gliomas. EGFR amplification on chromosome 7p12 occurs in 30-40% of glioblastomas. PDGFRA, KIT and VEGFR2 are receptor tyrosine kinase genes located on chromosome 4q12. Amplification of these genes was studied using in situ hybridisation in the primary and recurrent astrocytomas, oligodendrogliomas and oligoastrocytomas of 87 patients. PDGFRA, KIT or VEGFR2 amplification was found in 22% of primary tumours and 36% of recurrent tumours including low-grade and malignant gliomas. The most frequent aberration was KIT amplification, which occurred in 10% of primary tumours and in 27% of recurrent tumours. The expression of ezrin, cyclooxygenase 2 (COX-2) and HuR was studied immunohistochemically in a series of primary and recurrent gliomas of 113 patients. Ezrin is a cell membrane-cytoskeleton linking-protein involved in the migration of glioma cells. The COX-2 enzyme is implicated in the carcinogenesis of epithelial neoplasms and is overexpressed in gliomas. HuR is an RNA-stabilising protein, which regulates the expression of several proteins including COX-2. Ezrin, COX-2 and HuR were associated with histological grade and the overall survival of glioma patients. However, in multivariate analysis they were not independent prognostic factors. In conclusion, these results suggest that contrast enhancement in MRI can be used as a surrogate marker for the proliferative and angiogenic potential of gliomas. Aberrations of PDGFRA, KIT and VEGFR2 genes, as well as the dysregulated expression of ezrin, COX-2 and HuR proteins, are linked to the progression of gliomas.

Isoisän ja lapsenlapsen suhde perhemuodostelmassa

Tarkastelen pro gradu -työssäni elettyä isoisyyttä sekä erityisesti isoisän ja lapsenlapsen suhdetta. Sukupolvien väliset suhteet ja isovanhemmuus ovat 2000-luvulla nousseet uudenlaisen mielenkiinnon kohteeksi yhteiskuntaa ja perhettä kohdanneiden muutosten myötä. Valtaosa isovanhemmuutta koskevaa tietoa on johdettu isoäitejä koskevista tutkimuksista, tästä syystä tutkielmassa tuodaan esiin isoisien näkemyksiä ja perhesuhteita. Tutkielmassa käytetään konfigurationaalista näkökulmaa, joka kytkeytyy sosiologiseen perhe- ja läheissuhteiden tutkimukseen ja saksalaissosiologi Norbert Eliasin teoreettiseen ja empiiriseen työhön. Tässä kontekstissa perhe nähdään merkityksellisenä suhteiden ja sidosten muodostamana kokonaisuutena ja ihmiset sekä heidän minänsä sidoksissa muotoutuvana ja niihin uponneena. Elettyä isoisyyttä sekä isoisän ja lapsenlapsen suhdetta pyritään näin ollen ymmärtämään laajemman perhesuhteiden muodostelman ja siinä vaikuttavan dynamiikan kautta. Tutkielman keskeinen kysymys on, miten isoisät ovat eläneet isoisyyttään ja millainen on isoisän ja lapsenlapsen suhde? Millaiseen perhesuhdemuodostelmaan tämä suhde ja isoisän kokemus siitä paikantuu? Entä mikä merkitys perhesuhdemuodostelmaan kuuluvilla muilla ihmisillä on siihen, millaiseksi kunkin isoisän eletty isoisyys on muotoutunut? Konfigurationaalisen näkökulman lisäksi työssä on hyödynnetty sukupolvien välisiin perhesuhteisiin, kriittiseen perhetutkimukseen ja temaattiseen isovanhemmuus- sekä miestutkimukseen liittyvää taustakirjallisuutta. Tutkielman aineisto koostuu yhdentoista isoisän puolistrukturoidusta teemahaastattelusta sekä heidän perhesuhteitaan koskevasta suhdeaineistosta. Tutkielmassa on liikuttu näiden kahden aineistotyypin välillä eli haastateltavan haastattelupuheessa tuottaman kuvauksen ja kulttuuristen merkitysten rinnalla on kerätty strukturoitua tietoa isoisien perhesuhteista. Kahdentasoisen aineiston analyysimenetelminä on käytetty teemoittelua sekä suhdemuodostelmien analyysia, jonka avulla on pyritty erittelemään haastateltavien suhdemuodostelmien rakenteita ja ominaisuuksia sekä niiden vaikutusta isoisän ja lapsenlapsen välisen suhteen ja eletyn isoisyyden muotoutumiseen. Analyysin perusteella isoisyys on merkittävä elämänvaihe haastateltavien elämässä, johon liittyy läheisyyttä, hoivaa ja pienistä lapsenlapsista huolenpitoa. Isoisänä olo on lisännyt haastateltavien itsearvostusta ja hyvinvointia ja lapsenlapset ovat tuoneet tunteen elämän jatkuvuudesta. Isoisien suhdetta lapsenlapseen luonnehtii vahvasti läsnäolon ja osallisuuden moraalinen velvoite, joka ilmenee konkreettisesti tiiviinä tapaamisina, yhdessäolona ja toimintana sekä avunantona lapsenlapselle. Läsnäolon moraalinen velvoite määrittyy lopulta aineiston valossa taustallaoloksi. Isoisät ovat läsnä, mutta taustalla olevina tukijoina. Lapsen perhe-elämän autonomiaa tulee kunnioittaa ja käydä neuvottelua sopivasta osallisuuden asteesta. Aineistosta piirtyy tässä yhteydessä esiin ambivalenssi eli puuttumattomuuden ja osallisuuden normi; isoisän läsnäolon ja taustallaolon välinen raja lapsen perheessä ei ole selkeästi määriteltävissä. Tutkielman keskeisin tulos on, että isoisyys sekä isoisän ja lapsenlapsen välinen suhde on vahvasti suhteissa muotoutuva. Isoisien perhemuodostelmissa vaikuttavat moninaiset sidokset. Erilaiset riippuvuudet ja kytkökset ovat keskeisinä väliin tulevina ja vaikuttavina tekijöitä isoisän ja lapsenlapsen välisessä suhteessa sekä eletyn isoisyyden kokemuksellisuudessa. Menneet ja nykyiset perhesuhteet joko ehkäisevät, edistävät tai tasapainottavat isoisän ja lapsenlapsen suhdetta. Erityisesti välisukupolven vaikutus isoisyyteen ja isoisän ja lapsenlapsen välisen suhteen muotoutumiseen on keskeinen. Tulokset osoittavat, että isoisien perhesuhdemuodostelmat eivät ole yksittäisten suhteiden tai kahdenvälisten neuvottelujen summa. Kyse on laajemmasta isoisille merkityksellisestä perhe- ja sukuyhteydestä, jonka piiriin kuuluvat myös heikoimmat ja konfliktien värittämät suhteet. Tietyt ihmiset kuuluvat yhteen ja tämä laajempi sukuyhteys mahdollistaa isoisille pitkäkestoiset ihmissuhteet ja pitää kasassa heikoimmatkin sidokset. Isoisät uusintavat näin sukulaisuutta järjestelmänä, jossa kokonaisuutta suojellaan sen moninaisuudesta huolimatta.

Kuluttajien kokemukset lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden verkkokaupan palvelun laadusta sosiaalisen median keskusteluissa

Tämän pro gradu- tutkielman tavoitteena oli löytää kuluttajien palvelukokemukseen vaikuttavat tekijät lastenvaatteiden- ja tarvikkeiden -verkkokaupassa. Empiirinen tutkimus lähestyi aihetta netnografian avulla. Aineistoksi tähän tutkielmaan valittiin sosiaalisen median keskustelut. Tutkimuksen teoreettinen osa muodostui kolmesta aiheesta: verkko-ostamisesta ja palvelun laadusta, sosiaalisesta mediasta sekä word-of-mouth-viestinnästä. Verkko-ostamisessa käsiteltiin ostamisen eri vaiheet, kuluttajien motivaatiot verkosta ostamiseen, sekä siihen liittyvät riskit ja tarkasteltiin sähköisen palvelun laatua. Sosiaalinen media-luku kertoi sosiaalisen median käytöstä sekä eri medioista. Word-of-mouth-viestintä esitteli perinteisen word-of-mouth-viestinnän lisäksi sähköisen WOM-viestinnän ulottuvuudet. Empiirinen tutkimus oli laadullinen ja se toteutettiin netnografisesti. Netnografia on etnografiaan perustuva menetelmä, jota käytetään internet-aineistoissa. Aineiston analysoinnissa käytettiin teemoittelua. Aihetta lähestyttiin faktanäkökulmasta, eli tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita niistä tosiasioista joita keskustelijat kertoivat. Aineisto kerättiin perhe-aiheisten lehtien keskustelupalstoilta sekä blogeista Google-haun avulla. Sosiaalisen median keskustelut valittiin aineistoksi, koska niistä uskottiin saatavan kaikkein totuudenmukaisinta tietoa, johon tutkijan kysymyksen asettelu ei vaikuta. Spontaanit keskustelut antavat erilaista tietoa kuin suoran kysymyksen vastaukset. Tutkimuksen tuloksena löytyi seitsemän teemaa, joita keskusteluissa käsiteltiin. Nämä ovat toimitus, palvelu, palautus ja normalisointi, ulkoasu ja toimivuus, hinta, maksaminen sekä tuotteet ja valikoima. Sen sijaan teorian pohjalta odotettavissa olleet turvallisuus ja yksityisyys eivät tulleet aineistosta lainkaan esiin. Erityisen huonona palveluna asiakkaat pitivät varastosaldojen paikkansapitämättömyyttä, hitaita toimituksia sekä epäystävällistä palvelua. Hyvää palvelua olivat nopeat toimitukset sekä yksilöllinen palvelu ja reklamaatioiden hyvä hoito.

Akateemisten pätkätyöläisten hyvinvointi ja kuntoutus. TUULI-kehittämishankkeen arvioinnin loppuraportti

Määräaikaisiin työsuhteisiin liittyvä epävarmuus on useiden tutkimusten mukaan yhteydessä stressiin ja vähentää psyykkistä hyvinvointia. Suomessa määräaikaiset työsuhteet ovat hieman yleisempiä kuin EU:ssa keskimäärin. Erityistä Suomen tilanteelle on se, että suomalaiset määräaikaiset palkansaajat ovat varsin koulutettuja eurooppalaisiin vertaisiinsa verrattuna. Yliopistoissa poikkeuksellisen suuri osa tekee työtä määräaikaisessa työsuhteessa. TUULI-kehittämishanke (2008–2011) toteutettiin Kuntoutussäätiön Malminkartanon kuntoutuskeskuksessa (syksystä 2010 Avire-Kuntoutus Oy), ja se oli tarkoitettu Helsingin yliopistossa määräaikaisissa palvelussuhteissa tai apurahalla työskenteleville henkilöille. Hankkeen rahoittivat Kela ja Työsuojelurahasto. Hankkeen arviointi toteutettiin Kuntoutussäätiön tutkimus- ja kehittämisyksikössä, ja arvioinnin rahoitti Kela. Hanke liittyi laajempaan Kelan toteuttamaan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeeseen. Kuntoutusmalli TUULIn kohderyhmänä olivat Helsingin yliopiston akateemisesti koulutetut henkilöt, jotka ovat määräaikaisissa ja usein projektiluonteisissa työtehtävissä. Tämän kohderyhmän kuntoutustarvetta ei arvioida systemaattisesti työterveyshuollossa eikä työvoimatoimistossa. Osa kohderyhmään kuuluvista henkilöistä ei ole oikeutettu käyttämään työterveyshuollon palveluja, ja määräaikaisten työsuhteiden vuoksi he eivät myöskään valikoidu varhaiskuntoutukseen. Kuntoutusmalli TUULIn tavoitteena oli löytää kohderyhmälle soveltuvia kuntoutustarpeen arviointikeinoja (hyvinvointianalyysi). Tavoitteena oli myös kehittää kohderyhmälle soveltuva varhaiskuntoutusmuoto, johon määräaikaisissa työsuhteissa olevien on käytännössä mahdollista osallistua. Arvioinnissa keskeistä oli kehittävä arviointi, toisin sanoen tavoitteena oli myös tukea hankkeen toimintaa sen tavoitteiden toteuttamisessa ja kuntoutusmallin kehittämisessä. Arviointitutkimuksen tavoitteena oli tuottaa kokonaisarviointi TUULI-kuntoutusmallista. Hankkeen aluksi koottiin perustiedot sekä varsinaiseen interventioon osallistuvilta että ainoastaan hyvinvointianalyysiin osallistuneilta asiakkailta. Myös hankkeen päättyessä koottiin seurantatiedot molemmilta ryhmiltä. Jokainen kuntoutusryhmä on lisäksi haastateltu viimeisen seitsemän vuorokauden intensiivijaksoon kuuluvan päivän aikana. Arvioinnin aikana tehtiin osallistavaa yhteistyötä erityisesti hankkeen toteuttajien, ohjausryhmän ja rahoittajatahojen kanssa. Hyvinvointianalyysiin ja kuntoutusinterventioon saatiin rekrytoitua tavoiteltu määrä osallistujia. He kokivat määräaikaisuuteen liittyvän epätietoisuuden haittaavan työssä jaksamista. Hieman vajaa kolmasosa koki tämän haittaavan paljon. Selvä enemmistö raportoi työn henkisen kuormituksen ongelmista. Hyvinvointianalyysin ohjelma koostui sydämen sykevariaatioanalyysistä, psykologisista testeistä, lääkärin tutkimuksesta ja palautekeskustelusta. Hyvinvointianalyysi koettiin osallistujien keskuudessa varsin hyödylliseksi toimenpiteeksi. Koettu hyöty näyttäisi olevan samalla tasolla myös yhdeksän kuukautta hyvinvointianalyysin päättymisestä. Hyvinvointianalyysi toimi kuntoutustarpeen arviointivälineenä ja itsenäisenä mini-interventiona. Kuntoutusinterventiossa keskeisiä osa-alueita olivat stressin hallinnan ja rentoutumisen opetteleminen, oman työn kuormitustekijöiden tunnistaminen sekä psyykkisen hyvinvoinnin ja omien voimavarojen vahvistaminen. Myös kuntoutusintervention jälkeen osallistujien kokemukset olivat enimmäkseen positiivisia: he kokivat intervention kohentavan kykyään huolehtia omasta hyvinvoinnistaan sekä vahvistavan psyykkisiä ja sosiaalisia voimavarojaan ja stressin hallintaa. Myös työkyvyn koettiin kohentuneen. Sen sijaan osallistujat eivät kokeneet toiminnan ja työn tehokkuuden taitojen kohenneen. Toteuttajat arvioivat hankkeen saavuttaneen keskeisimmät tavoitteensa. Pätkätyöläisen ammatillisen identiteetin hahmottaminen ja työstäminen koettiin ongelmalliseksi; kehittämishankkeen aikana ei löydetty varteenotettavaa lähestymistapaa aiheeseen. Kuntoutusjärjestelmää tulee kehittää huomioiden työn ja työelämän muutokset. TUULI-hanke oli hyvä avaus tällä saralla, mutta hanke oli suunnattu vain pienelle osalle epätyypillistä työtä tekevien joukkoa. Koska määräaikainen työ on vakiintunut osaksi työmarkkinoita ja pätkistä koostuvaan työuraan liittyy työttömyysjaksoja, tulisi myös työttömyyskaudella olevat saada kuntoutusjärjestelmän piiriin. Arvioinnin kehittämissuositukset huomioiva TUULI-kuntoutusmalli tulisi toteuttaa ainakin kertaalleen Suomen yliopistoissa.

Sotalapsuus, äitiys ja isoäitiys : Kertomuksia sotalapsuuden varjossa

War children were sent away to shelter without their parents to other Nordic countries, mainly to Sweden. The phenomenon was remarkable. During the Second World War nearly 80,000 children were sent from their homes by trains or boats. These children travelled to foster homes where they were placed with new parents looking after them. After the conclusion of the peace, for some months or sometimes years later, orders were given to send the children back to their families in Finland. Returning back to Finland and to their biological parents and families was not always easy. Deep bonds between the children and their foster families were created and leaving caused grief to those small travellers once again. In some cases, distances were created in the relations between Mothers and their daughters. Many had forgotten their Finnish, and returning to school proved difficult. Some of the war children felt rootlessness, a result of being torn away from their family and culture. The aim of this study is to describe how former war children became mothers by themselves, and later on grandmothers. The study also explores how they describe the meaning of the war and their childhood in their own parenthood and what were their experiences of time in foster homes. Seven former war children and three daughters were interviewed for this study. Interviews were biographical. A narrative approach and thematic reading (by Riessman 2008) has guided the analysis of the texts. According to the results of this study, the importance of having your own home , family and security in childhood relationships is significant. Caring and having responsibility for disadvantaged others was important for former war children. What come from the detailed experiences of the 'war childhood' most of all were the difficulties they found on returning to Finland. Some of them had become very attached to their foster parents. There were varying degrees of language problems among the returnees. Some of the interviewees had completely forgotten their native language. Given that, starting the school at home was difficult. They also remembered continuous travelling.When asked on the outcome of their relationship with their biological mother, most interviewees were happy, with a few experiencing some distance in this relationship. Security and being available to protect their children were important in their own motherhood and grand motherhood. In difficult family situations like divorce, they wanted to give their time and support for helping with grandchildren. Another important aspect in family life is interaction between all its members. Talking things through in families and also in War Child Associations was highly valued. However, talking of war childhood had been silenced in some families. In conclusion, the experiences of former war children should take in consideration when difficult situations between parents and children or children s positions in war zones are resolved. War children also have a lot to give for further educational study.

Ühis- ning erijooni Soome ja Eesti Kaitseliitude puhkpillimuusikas aastatel 1925-1934.

This study focuses on the similarities and differences between the Estonian Defence League and the Finnish Civil Guard brass bands during the period 1925-1934. By 1934 this paramilitary volunteer state defence organisation had reached stability in its development, such that social, cultural and patriotic education of the people - with the help of brass band music among other means- had acquired a significant role, in addition to prioritised military and sports activities. The study begins with introductory paragraphs I and II, which describes the founding of the organisations, their participation in the Wars of Independence and their subsequent peace time activities as well as their representation in the media at the time. The thesis also briefly introduces military music in Finland and Estonia, as well as describes the influence of military music on the Defence League brass bands. The period under review includes the global economic crisis, which undoubtedly concerned the Defence League/Civil Guard and the Lapua and War of Independence movements, which greatly affected the apolitical principles of the organisations. The main emphasis of the thesis is the Defence League/Civil Guard brass band`s musical activities in two counties - Etelä-Pohjanmaa and Pärnumaa, while also including a general overview of the Estonian Defence League brass bands´ activities. One of the most important benefits of the thesis is its introduction of the brass band repertoire in use at the time, which was played by both professional and as well as amateur orchestras the latter of which also included the brass bands of the Defence League/Civil Guard and the Fire Services. Brass band music held a secondary, yet significant position in the Defence League/Civil Guard, where the orchestra as a musical grouping was obliged to perform not only at inner-organisational and national celebrations but also at any event requiring brass band music, such as song festivals, singing days, and other local cultural events. The professional preparation of the band conductors at the beginning of the period under review was not well specialised, but the training of the Defence League/Civil Defence brass band conductors was carried out regularly in both republic according to the opportunities and dedicated training programmes available. The musicians of the Defence League/Civil Defence brass bands were at the same time members of the military organisations as well as amateur musicians, which placed upon them extra demands - they were under close public supervision in all situations. Based on the principle of chronology it appeared that both Finnish and Estonian respective organisations´ brass bands used the gradually improving economic situation for purchasing musical instruments, obtaining repertoire and training musicians/conductors. Despite the fact that brass band music in the Defence League/Civil Guard was considered an amateur activity and a hobby, the more far-reaching objective of the organisation was to resemble the Defence Forces´ orchestras as closely as possible in all aspects. The Defence League/Civil Guard brass band music definitely had a significant influence on forming, developing and enriching music life in both republics. The reviewed nine-year period introduced the musical activities of the Defence League/Civil Guard against the background of the everyday life of the organisation and the need for brass band music and its continuity in the voluntary state defence institutions of both republics.

Ksylitolilaatujen käyttö täyteaineena ja niiden puristuminen tabletiksi

Ksylitolilla on edulliset käyttöominaisuudet. Edullisista käyttöominaisuuksista huolimatta ksylitolin käyttö lääkevalmisteiden apuaineena on vähäistä. Viime vuosina lääketeollisuudessa on kuitenkin lisääntynyt kiinnostus ksylitoliin ja muihin sokerialkoholeihin. Kirjallisuudesta löytyy vain vähän tietoa ksylitolin puristuvuudesta ja sen soveltuvuudesta tablettien täyteaineeksi. Tässä työssä karakterisoitiin erilaisten ksylitolilaatujen ominaisuuksia ja niiden soveltuvuutta suorapuristuksella valmistettavien tablettien täyteaineeksi. Materiaaleina käytettiin kolmea rakeistettua ksylitolia ja kahta jauhemaista ksylitolia. Ksylitolilaaduista tutkittiin ominaisuudet, joilla on vaikutusta materiaalin puristumiseen. Tutkittavat ominaisuudet olivat kaato- ja tärytiheys, todellinen tiheys, partikkelikoko ja partikkelikokojakauma ja valuvuus. Kirjallisuuden perusteella ksylitoli on lievästi hygroskooppinen, joten tässä työssä tutkittiin myös ksylitolin hygroskooppisuus eri olosuhteissa. Työssä tutkittiin ksylitolin puristuvuutta yksin ja yhdessä huonosti puristuvan lääkeaineen, parasetamolin, kanssa. Eri ksylitolilaatujen puristumista tutkittiin eri-kokoisilla painimilla. Ksylitoli on hyvin soveltuva apuaine myös lapsille tarkoitettuihin lääkevalmisteisiin ja siten tutkittiin myös oliko ksylitolista mahdollista puristaa minitabletteja. Minitablettien käyttö tulevaisuudessa lasten annostelumuotona tulee todennäköisesti lisääntymään. Rakeistetut ksylitolilaadut puristuivat tämän tutkimuksen perusteella suhteellisen hyvin. Jauhemaiset ksylitolit puristuivat huonosti. Syynä näiden huonoon puristuvuuteen oli liian suuri partikkelikoko ja partikkelikokojakauma, joka esti partikkelien välisten sidosten muodostumista. Parasetamoli heikensi huomattavasti kaikkien ksylitolilaatujen puristuvuutta. Ksylitoli ei siis yksinään pysty kumoamaan parasetamolin huonoa puristuvuutta, vaan formulaatioon tarvittaisiin ksylitolin lisäksi jokin yleisesti tablettien suorapuristuksessa käytettävä täyteaine. Tämän tutkimuksen perusteella ksylitoli on hygroskooppinen, mutta vasta suhteellisen kosteuden ollessa hyvin korkea (95 %). Siten ksylitolin hygroskooppisuus ei ole haitaksi ajatellen ksylitolia sisältävien valmisteiden valmistusta tai säilytystä.

Kohdennetut nanopartikkelit ja isotooppikuvantaminen syövän hoidossa

Syövän diagnostiikassa ja hoidossa nanopartikkelit voivat toimia kuljetinaineina lääke- ja diagnostisille aineille tai nukleiinihappojaksoille. Kantaja-aineeseen voidaan liittää kohdennusmolekyylejä partikkelien passiivista tai aktiivista kohdennusta varten tai radioleima kuvantamista tai radioterapiaa varten. Kantaja-aineiden avulla voidaan parantaa lääkeaineen fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia ja biologista hyötyosuutta, vähentää systeemisiä sivuvaikutuksia, pidentää lääkeaineen puoliintumisaikaa ja siten harventaa annosteluväliä, sekä parantaa lääkeaineen pääsyä kohdekudokseen. Näin voidaan parantaa kemo- ja radioterapian tehoa ja hoidon onnistumisen todennäköisyyttä. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään nanokantajien rooliin syövän hoidossa. Vuosikymmeniä jatkuneesta tutkimuksesta huolimatta vain kaksi (Eurooppa) tai kolme (Yhdysvallat) nanopartikkeliformulaatiota on hyväksytty markkinoille syövän hoidossa. Ongelmina ovat riittämätön hakeutuminen kohdekudokseen, immunogeenisyys ja nanopartikkelien labiilius. Kokeellisessa osassa tutkitaan in vitro ja hiirillä in vivo 99mTc-leimattujen, PEG-verhoiltujen biotiiniliposomien kaksivaiheista kohdennusta ihmisen munasarjan adenokarsinoomasoluihin. Kohdentamiseen käytetään biotinyloitua setuksimabi-(Erbitux®) vasta-ainetta, joka sitoutuu solujen yli-ilmentämiin EGF-reseptoreihin. Kaksivaiheista kohdennusta verrataan suoraan ja/tai passiiviseen kohdennukseen. Tehokkaampien kuvantamismenetelmien kehitys on vauhdittanut kohdennettujen nanopartikkelien tutkimusta. Isotooppikuvantamista käyttäen pystytään seuraamaan radioleiman jakautumista elimistössä ja kuvantamaan solutasolla tapahtuvia ilmiöitä. Kirjallisuuskatsauksessa perehdytään SPECT- ja PET-kuvantamiseen syövän hoidossa, sekä niiden hyödyntämiseen lääkekehityksessä nanopartikkelien kuvantamisessa. Kyseiset kuvantamismenetelmät erottuvat muista menetelmistä korkean erotuskyvyn, herkkyyden ja helppokäyttöisyyden suhteen. Kokeellisessa osassa 99mTc-leimattujen liposomien distribuutiota hiirissä tutkittiin SPECT-CT-laitteen avulla. Aktiivisuus kasvaimessa, pernassa ja maksassa kvantifioitiin InVivoScope-ohjelman ja gammalaskijan avulla. Tuloksia verrattiin keskenään. In vitro-kokeessa saavutettiin kaksivaiheisella kohdennuksella 2,7- 3,5-kertainen (solulinjasta riippuen) hakeutuminen soluihin kontrolliliposomeihin verrattuna. Kuitenkin suora kohdennus toimi kaksivaiheista kohdennusta paremmin in vitro. In vivo –kokeissa liposomit jakautuivat kasvaimeen tehokkaammin i.p.-annosteltuna kuin i.v.-annosteltuna. Kaksivaiheisella kohdennuksella saavutettiin 1,24-kertainen jakautuminen kasvaimeen (% ID/g kudosta) passiivisesti kohdennettuihin liposomeihin verrattuna. %ID/elin oli kohdennetuilla liposomeilla 5,9 % ja passiivisesti kohdennetuilla 5,4%. Todellinen ero oli siis pieni. InVivoScope:n ja gammalaskijan tulokset eivät korreloineet keskenään. Lisätutkimuksia ja menetelmän optimointia vaaditaan liposomien kohdennuksessa kasvaimeen.

”Ihanan överi ja juhlallinen jakku olisi kyllä kiva lisä vaatekaappiin” – tutkimus kuluttamisesta ja professionalisoitumisesta elämäntyyliblogeissa

Tarkastelen tutkimuksessani muotibloggaajien kulutuspuhetta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista kuluttajuutta muotiblogeissa ilmaistaan ja millainen kehityskaari muotiblogeissa on tapahtunut vuodesta 2007 tämän tutkimuksen tekemiseen asti tutkimusaineiston sekä tekemieni havaintojen perusteella. Tutkimus on toteutettu laadullisia tutkimusmenetelmiä käyttämällä. Olen kerännyt aineistoni kymmenestä naisten kirjoittamasta muotiblogista kahtena eri ajanjaksona vuonna 2009. Lisäksi tutkimuksessa on sekä etnografisen että netnografisen havainnoinnin piirteitä. Aineiston analysoinnin apuna olen käyttänyt teemoittelua sekä tyypittelyä. Tutkimuksesta selvisi, että muotibloggaajien näkeminen identiteettiään etsivänä liittyy oman tyylin etsimiseen ja erottautumisen haluun. Perinteinen näkemys kuluttajasta valitsijana ja passiivisena markkinoilla toimijana on väistymässä, sillä muotibloggaajat näyttäytyvät tutkimuksessa aktiivisina toimijoina ja tuottajina. Muotibloggaajat hakevat myös jatkuvasti uusia kulutuselämyksiä ja kommunikoivat toistensa kanssa välittämällä merkityksiä kuluttamisensa kautta. Muotibloggaajien kulutuspuheet näyttäytyvät tutkimuksessa ekonomistisen kulutuseetoksen ja perinteisen suomalaisen kulutuspuheen mukaisesti järkevinä. Säästäväisyyttä pidetään hyveellisenä ja tuotteiden hinnat vaikuttavat ostopäätösten tekemiseen. Muotibloggaajat osaavat kuitenkin kontrolloidusti nauttia kuluttamisesta. Kulutuspuheet noudattavat myös ekologis-eettisen kulutuseetoksen perinnettä, mikä ilmenee fanaattisuuden välttämisenä sekä perinteisten että sosiaalisen median kirpputorien suosimisena. Lisäksi muotibloggaajien kulutuspuheet käyvät ilmi sosiaalisena pakkona, sillä muotiblogin pitäminen mielenkiintoisena vaatii jatkuvaa himoa uusia kulutustuotteita kohtaan. Tutkimuksen perusteella muotiblogeissa korostuu yhteisöllisyys ja kuluttaminen on hyvin naisellista. Tutkimusaineistosta sekä havainnoista tekemieni päätelmien mukaan muotiblogit ovat muuttumassa elämäntyyliblogeiksi, sillä niissä kerrotaan yhä enemmän myös muista kuin kuluttamiseen liittyvistä aiheista. Samalla muotibloggaajat ovat kehittymässä tavallisesta kuluttajasta kohti asiantuntijuutta eli professionalisoitumassa. Professionalisoitumisen myötä muotibloggaajat toimivat uuden ajan kuluttajavalistajina ja muotiblogeissa syntyy uusia sanoja ja merkityksiä. Lisäksi muotibloggaajille on kehittynyt sellaisia tietoja ja taitoja, joita voi myydä. Muotibloggaajista onkin tulossa muodin ammattilaisia, joille maksetaan tulevaisuudessa bloggaamisesta myös palkkaa.