Suomalaisen aatelin kokonaisanalyysi

Kirjallisuusarvostelu

Verkkokauppojen kansainvälistyminen

Tämä tutkielma käsittelee kansainvälistymistä aineellisten hyödykkeiden verkkokauppaa harjoittavien yritysten näkökulmasta. Verkkokauppojen kansainvälistyminen on jäänyt vähäiselle huomiolle muuten mittavasti tutkitussa yritysten kansainvälistymisen tutkimuskentässä. Tutkielma alkaa johtavien kansainvälistymisteorioiden esittelyllä, jonka jälkeen tarkastellaan niiden soveltuvuutta verkkokauppojen kansainvälistymisen selittämiseen. Teorioiden todetaan olevan osittain soveltuvia myös verkkokauppojen kansainvälistymisen tutkimiseen, mutta yksikään teoria ei itsessään ole riittävä selittämään ilmiötä. Tämän takia tutkielmassa pyritään luomaan alustava kontekstisidonnainen teoria verkkokauppojen kansainvälistymisestä. Teorianluonnin pohjana toimii seitsemän verkkokauppayrityksen päättäjän ja kolmen toimialan asiantuntijan puolistrukturoidulla teemahaastattelututkimuksella kerätty aineisto. Tutkimuksellinen lähestymistapa on laadullinen ja aineiston analyysissä käytetään grounded theory -menetelmää. Tutkielman tulokset esittelevät verkkokaupan kansainvälistymiseen vaikuttavia tekijöitä neljän aineistosta johdetun proposition avulla. Ensimmäisessä propositiossa käydään läpi kansainvälisen verkkokaupan edellytyksiä ja kansainvälistymiseen liittyviä haasteita. Yleiseksi kansainvälistymisen edellytykseksi esitetään verkkokaupan toimimista kansainvälisen asiakkaan näkökulmasta. Toinen propositio käsittelee verkkokauppojen strategisia valintoja ja niiden vaikutuksia yrityksen toimintaan. Päätason strategioiksi tunnistetaan kapeamman markkina-alueen täyttä potentiaalia tavoitteleva lokalisoitu strategia ja laajempia markkina-alueita vähäisemmällä mukautuksella tavoitteleva globaali strategia. Kolmannessa propositiossa tuodaan esiin yleisimmät yhteistyökumppanityypit ja niihin tukeutumiseen liittyvät haasteet. Yhteistyökumppaniverkostojen todetaan olevan moninaisia ja useimmissa tapauksissa yhteistyökumppaneiden rooli on lähinnä kansainvälistymistä tukeva. Neljännessä propositiossa tarkastellaan yksilöiden roolia kansainvälistymiseen liittyvässä päätöksenteossa. Päättävissä rooleissa toimivat yksilöt ja heidän aikaisempi kokemuksensa vaikuttavat merkittävästi kansainvälistymiseen liittyviin päätöksiin. Tutkielman pääasiallinen kontribuutio on teoreettinen ja se liittyy propositioiden yhdessä muodostamaan uuteen verkkokauppojen kansainvälistymistä selittävään teoriaan. Teoria toimii pohjana jatkossa tapahtuvalle kontekstisidonnaiselle teorianluonnille ja täydentää aiempia teorioita.

Asunnottomuuden ratkaisumallit Helsingin Sanomien uutisoinnissa

Tutkimukseni käsittelee Helsingin Sanomien asunnottomuusuutisointia, josta etsin erilaisia ratkaisumalleja, jotka liittyivät asunnottomuuteen tai suoraan asunnottomuudesta johdettavissa olevaan ongelmaan. Tutkin artikkeleita ajanjaksolta 1.1.2013–30.6.2014. Valikoin asunnottomuutta käsitteleviä artikkeleita jotka sisälsivät ainakin yhden ratkaisumallin, ja kokosin lopulta 22 tutkimukseeni sopivaa artikkelia. Sovelsin sisällön analyysia, ja jaottelin näitä ratkaisumalleja kahteen ryhmään. Tutkin samalla minkälaisia ratkaisuja erilaiset asunnottomuusuutisointikehykset sisälsivät. Analysoin sitten millaisena ilmiönä asunnottomuus näyttäytyy Helsingin Sanomissa. Käytin tässä muokattua What's the problem represented to be- menetelmää. Tulokseni osoittivat, että Helsingin Sanomien asunnottomuusuutisoinnissa ennaltaehkäisevät toimenpiteet, sekä majoitukseen ja sen kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet olivat yleisempiä ratkaisumalleja. Suurimmassa osassa ehdotetuista toimenpiteistä tähdättiin asunnottomien hyvinvoinnin parantamiseen. Ratkaisujen esittäjät olivat yleisemmin asiantuntijatahoja, kun taas kaikki muut tahot olivat selvä vähemmistö. Asunnottomat itse esiintyivät varsinaisena ratkaisumallin esittäjänä vain yhdessä tapauksessa. Asunnottomat näyttäytyivät yleisesti Helsingin Sanomien uutisoinnissa ihmisryhmänä joka tarvitsi yhteiskunnan apua. Vaikka uutisointi oli suurimmilta osin sympaattissävyistä, joissain tapauksissa asunnottomat saattoivat näyttäytyä taloudellisena rasitteena. Koska ratkaisumallien asunnottomien auttamiseen keskittyvät toimenpiteet olivat keskittyneet voimakkaasti majoitukseen, tämä nosti esiin kysymyksen muunlaisen tarpeellisen avun jäämisestä taka-alalle. Tätä näkemystä vahvisti WPR menetelmällä toteutettu analyysi. Asunnottomuuden aiheuttajana näkyi lähinnä edullisten asuntojen puute. Ongelmat joita asunnottomat kohtaavat ja joihin he voisivat tarvita apua olivat myös hyvin yksipuolisia. Asunnon puute ja asumispalvelut olivat lähestulkoon ainoat esiin nouseet asunnottomia koskevat ongelmat joita ratkaisumallit käsittelivät. Aiheen lisätutkimus olisi tarpeellista, jotta eri ryhmien intressien erottelu, ilmiön monipuolinen kokonaiskuva ja mahdollisimman puolueeton tiedon välitys tulisi esiin tiedon välityksessä ja päätöksen teossa.

”Miten onkaan maailma oleva järkyttynyt sodan päätyttyä, kun kaikki tulee julki” – Suomalaisviranomaisten tietämys Euroopan juutalaisten kohtalosta Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä jatkosodan aikana 1941–1944.

Tutkielmassa selvitetään suomalaisten ylimmän portaan siviili- ja sotilasviranomaisten tietämystä Euroopan juutalaisten kohtalosta Hitlerin Saksan valtapiirissä jatkosodan aikana 1941–1944. Tutkimus haastaa vallalla olevan käsityksen siitä, että suomalaiset olivat suurimmalta osin tietämättömiä holokaustiin johtaneista käytännön toimista eli juutalaisten systemaattisesta ja teollisesta murhaamisesta, sekä sen kokonaiskuvasta ja laajuudesta. Suomen valtionjohdolle kulkeutui kuitenkin koko sodan ajan eri lähteistä hyvin monipuolisia tietoja juutalaisten asemasta. Niitä ei voitu pitää pelkkänä liittoutuneiden propagandana, sillä suomalaiset raportoijat saivat tietonsa suoraan saksalaisilta. Suomen Berliinin lähetystö sai tietoja esimerkiksi eri puolilla Eurooppaa sijainneista Suomen konsulaateista, itärintamalla taistelleilta suomalasilta SS-vapaaehtoisilta ja saksalaisilta sotilas- ja siviilihenkilöiltä. Lähettiläs T.M. Kivimäki välitti tietoja Suomen valtionjohdolle sekä Länsi- että Itä-Euroopan juutalaisten vainoamisesta ja idän leireille kuljettamisesta. Kivimäki arvioi melko tarkasti Euroopan maiden juutalaisväestöjen ja itään siirrettyjen juutalaisten lukumääriä, sekä antoi yksiselitteisiä kuvauksia juutalaisten kohtelusta. Berliinin ohella merkittävin valtionjohdon tietolähde oli Lapin saksalaisjoukkojen ytimessä ja suomalais-saksalaisen yhteistyön polttopisteessä sijainnut Rovaniemen kauppala. Pienessä 140 000 asukkaan Lapin läänissä oli sodan aikana yli 200 000 saksalaista, joten kanssakäyminen oli erittäin tiivistä ja muodosti toisen maailmansodan kontekstissa ainutlaatuisen suhteen. Itärintamalla palvelleet saksalaiset kertoivat suomalaisille avoimesti juutalaisten kohtalosta ja Rovaniemeltä tiedot kulkeutuivat koko valtionjohdolle Helsinkiin sekä päämajaan Mikkeliin. Monipuolisia arkistolähteitä tutkitaan arkistoaineiston tekstipohjaisella kvalitatiivisella sisällönanalyysillä ja aikalaislähteitä arvioidaan lähdekriittisesti. Suomalaisviranomaiset tiesivät tutkimuksen käytettävissä olevien lähteiden perusteella tarkasti Euroopan juutalaisten kohtalosta, mutta ei voida varmuudella todeta, että he olisivat hahmottaneet holokaustin kokonaiskuvan. Jatkotutkimuksessa voitaisiin selvittää laajemmin suomalaisen yhteiskunnan tietämyksen tasoa ja sen kehittymistä sodan eri vaiheissa.

Globaalit ja paikalliset käännösstrategiat kulttuurisidonnaisen sanaston kääntämisessä venäjästä suomeen.

Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämisessä käytettäviä käännösstrategioita sellaisessa tapauksessa jossa lähtökielenä on venäjä ja kohdekielenä suomi. Materiaalina tutkimuksessa käytetään Natalja Kljutšarjovan teosta Россия: общий вагон ja sen suomenkielistä käännöstä Kolmannessa luokassa. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään millaiset tekijät kääntäjän strategiavalintoihin ovat vaikuttaneet ja miten valitut strategiat heijastavat Suomen ja Venäjän kulttuurieroja. Käännösstrategioita tutkitaan kahdella tasolla: paikallisella tasolla on tarkoitus selvittää millaisia paikallisia strategioita kääntäjä on käyttänyt yksittäisten kulttuurisidonnaisuudesta johtuvien käännösongelmien selvittämiseen ja yleisellä tasolla taas mikä paikallisten strategioiden perusteella on koko tekstin globaali strategia. Globaalien strategioiden teoreettisena perustana käytetään Lawrence Venutin teoriaa kotouttavasta ja vieraannuttavasta käännösstrategiasta. Paikallisten käännösstrategioiden määrittelyssä taas käytetään Ritva Leppihalmeen käännösstrategialuokitusta pienillä muunnoksilla varustettuna. Koska kulttuurisidonnaisuutta on hankala rajata, tähän tutkimukseen valittiin kolme tekstissä runsaimmin esiintynyttä kulttuurisidonnaisten elementtien ryhmää. Nämä ryhmät ovat realiat, alluusiot ja erisnimet. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa että käännöksen globaali strategia on selkeästi vieraannuttava: yhteensä 64,1 % kulttuurisidonnaisista elementeistä on käännetty vieraannuttavaa strategiaa käyttäen. Analyysi kuitenkin osoitti, että kaikki paikalliset strategiat eroavat toisistaan siinä kuinka paljon ne kotouttavat ja vieraannuttavat tekstiä. Näin ollen niitä ei tulisi jakaa kahteen toisensa poissulkevaan ryhmään, vaan ne tulisi esittää mieluummin jatkumolla, jonka ääripäitä ovat täydellinen kotouttaminen ja täydellinen vieraannuttaminen. Tällöin saadut tulokset heijastavat paremmin paikallisten strategioiden suhteita ja itse globaalia strategiaa.

Kotimaisten luomutuottajien verkostoituminen

Tutkielmassa tarkastellaan kotimaisten luomutuottajien verkostoitumista ja näkemyksiä luomutuotannon tulevaisuudesta. Tutkimuksen osa-ongelmat ovat seuraavat: millaisia resursseja kotimaisilla luomutuottajilla on, minkälaisia toimijoita luomutuottajien muodostamissa verkostoissa on, minkälaisia toimintoja kotimaiset luomutuottajat suorittavat ja miten luomutuottajien verkostoitumista voisi kehittää. Tutkimusaihe on ajankohtainen, koska luomutuotteiden kysyntä on kasvanut, mikä on johtanut luomutuottajien entistä ammattimaisempaan ja tehokkaampaan toimintaan mm. juuri aikaisempaa tiiviimmän verkostoitumisen keinoin. Verkostoja tarkastellaan teollisten verkostojen lähestymistavan ja ARA-mallin avulla. Eurooppalaisen IMP (Industrial Marketing and Purchasing) – ryhmän ajattelun mukaan toimijoiden verkon, toimintojen verkon ja resurssien verkon kietoutuessa toisiinsa ne muodostavat verkoston. ARA-mallissa verkostojen kuvailun keskipisteessä on kolme tekijää, joita ovat toimijat (actors), toiminnot (activities) ja resurssit (resources). Tutkimusmenetelmänä on case-tutkimus, jonka aineistonkeruu suoritetaan Ekomarket Ruohonjuuri Oy:n kuudelle kotimaiselle luomutuottajalle tehtyjen teemahaastatteluiden avulla. Tutkimuksen mukaan luomutuottajat ovat verkostoituneet monipuolisesti erilaisten sidosryhmien ja asiakkaiden kanssa. Luomutuottajat ymmärtävät verkostoitumisen tärkeyden ja pitävät sitä oleellisena osana toiminnan jatkumista. Sekä aikaisemman tutkimuksen että tämän tutkielman tuloksien perusteella kotimaisen luomualan haasteina ovat niukat resurssit, ulkomainen luomutuotanto, tuotannon pienimuotoisuus, pitkät kuljetusmatkat ja byrokratia. Saadut tulokset vahvistavat olemassa olevaa tietoa luomutuottajien toiminnan haasteista ja alan kehitysnäkemyksistä. Tutkimuksen perusteella verkostoituminen tulee olemaan tulevaisuudessa entistä tärkeämmässä roolissa yritystoiminnan kehittämisen kannalta.

Palkkiona on oleva köyhän lapsen kasvoissa kiitollinen loiste, minkä höyryävän kupin ilmestyminen lapsen eteen koulupulpetille tuottaa – Honkajoen Vatajan kansakoulu aterioinnin muistin paikkana 1930–1970-luvuilla

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, tulkita ja selittää mikrohistorian sekä muistitietotutkimuksen keinoin Honkajoen Vatajan kansakoulun ateriointiin liittyviä tietoja, erityisesti vesiongelmia ja ruokailua 1930–1970-luvuilla. Kansakoulujen ilmainen ruokailumahdollisuus sai lainvoiman vuonna 1948, jonka jälkeen koulujen ruoka vähitellen monipuolistui. Ateriointiin liittyy tutkimassani koulussa ravitsemuksen ja veden lisäksi myös oppilaan kokemukset sekä yhteiskunnan toiminta. Oppilaasta kasvatettiin koulussa myös aterioinnin avulla yhteiskuntakelpoinen kansalainen. Vatajan kansakoulua, toiminnassa 1936–1974, esimerkkinä pitäen tutkin ateriointiin liittyviä sosiaalisia ja kulttuurisia tapahtumia, mutta erityisesti vesiongelmia ja ruokailua. Tutkimusaineistoni on postitse tehty muistitietotutkimuskysely, johon sain vastaukset Vatajan kansakoulun 28 entiseltä oppilaalta vuonna 2012 ja osalta lisää vuonna 2015. Lisäksi käytän Honkajoen kunnan arkistossa olevia Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen säilytettyjä asiakirjoja ja aikalaiskirjallisuutena Satakunnan kouluista tehtyjä historiikkeja tutkimuskirjallisuuden ohella. Arkistotietojen ongelmana oli, että kaikkia koulun asiakirjoja ei Vatajan kansakoulun päättymisen jälkeen tallennettu Honkajoen kunnan arkistoon, joten esimerkiksi kaikkia johtokunnan kokousten päätöksiä ei ole 1950–1970-luvuilta. Käytän tutkimuksessani etnografista ajattelua, jolloin voin tarkastelemalla ja kuvailemalla antaa ymmärrettävän kuvan tutkimukseni tarkoituksesta, ja käytän myös kvalitatiivista sisällönanalyysia. Hyödyntämällä triangulaatiota eli käyttämällä erilaisia aineistonkeräystapoja ja myös käyttämällä useita menetelmiä tutkimusaineiston käsittelyssä paransin tutkimuksen luotettavuutta ja näkökulmia. Veden saaminen Vatajan kansakouluun oli tärkeää, ja kaivoja tehtiin useita, ennen kuin saatiin hyvä vesi koululle. Myös keittäjän toimenkuva muuttui puurojen ja vellien keittäjästä koulun vahtimestariksi, joka huolehti ruoan hankinnan ja valmistuksen ohella koko koulusta. Lasten osallistumista ruoan hankintaan pidettiin kasvatuksellisena keinona, joka kehitti samalla oppilaan sosiaalisuutta ja hyvinvointia. Ruokailussa käytettävät astiat, ruokailupaikka esivalmisteluineen ja ruokailutavat ilmenivät muistitietotutkimuksessa, ja ne liittyivät myös lapsen kasvatukseen. Arkistotietojen mukaan kansakoulun johtokunta huolehti koulusta täysivaltaisesti, vaikka se joutui välillä olemaan maanomistajan ja kunnan välissä hyvän veden saamiseksi koululle. Lisäksi kansakoulun tarkastajat olivat koulutoiminnassa mukana ohjeillaan ja painostamassa päättäjiä kouluolojen parantamiseen. Tavoitteenani on tallentaa oppilaan ateriointiin ja koko ravitsemukseen liittyviä asioita Vatajan kansakoulusta sekä samalla säilyttää oppilaaseen liittyvää kulttuuriperintöä.

“Erilainen mutta hyvä” Mannerheimin Lastensuojeluliiton Ystäväksi maahanmuuttajaäidille –toimintaan osallistuneiden kotoutumiskokemukset

Maahanmuutto on noussut yhdeksi suomalaisen poliittisen keskustelun keskeisimmistä aiheista, sillä maahanmuuttajien määrä on kasvanut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Maahanmuuttajien hyvä kotouttaminen onkin keskeisessä roolissa, jotta maahanmuuttajat saadaan integroitua suomalaisen yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Tutkimme maahanmuuttajien kokemuksia kotoutumisesta Suomeen. Kolmannen sektorin rooli kotoutumisen tukemisessa kasvaa entisestään muuttuneen maahanmuuttopolitiikan myötä. Tämän tutkimuksen yhtenä osana on Mannerheimin Lastensuojeluliiton tarjoaman toiminnan merkitys maahanmuuttajille heidän kotoutumisprosessissaan. Lisäksi mielenkiintomme on maahanmuuttajien kotoutumisstrategioissa, joita olemme peilanneet Berryn akkulturaatioteoriaan. Myös identiteetin käsite tulee voimakkaasti esille tutkimuksessa. Maahanmuuttajan identiteetti on usein voimakkaassa kriisissä. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kymmentä maahanmuuttajaa. Maahanmuuttajat olivat kaikki naisia ja iältään noin 25-55 –vuotiaita. He olivat tulleet Suomeen eri syistä; osa pakolaisina ja osa miehen tai työn vuoksi. Suomessa oloaika vaihteli 1,5 vuodesta 14 vuoteen. Haastatteluun olimme miettineet aiheita valmiiksi, mutta haastattelutilanteessa annoimme haastateltaville mahdollisuuden kertoa omista kokemuksistaan vapaasti vain hieman keskustelua ohjaten. Tuloksista nousi esille kielitaidon merkitys työn saannin ja täten kotoutumisen kannalta. Ilman kielitaitoa ei saa töitä eikä ole mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan toimintaan sen täysivaltaisena jäsenenä. Maahanmuuttajien sopeutumisprosessit olivat edenneet alun hankaluuksien jälkeen kohti integroitumista. Maahanmuuttajat olivat löytäneet lopulta jonkinlaisen tasapainon kahden eri kulttuurin välillä elämisessä. Lähes kaikki haastateltavat halusivat jäädä Suomeen. Vaikka kotoutuminen oli kaikkien kohdalla melko hyvällä mallilla, haastateltavat kohtaavat silti edelleen monia haasteita esimerkiksi siinä, miten he itse ja ympäristö heidät näkevät.

Pohjavesialueilla sijaitsevien soranottamisalueiden tila ja kunnostustarve Pirkanmaalla, SOKKA-hanke

Hiekan ja soran ottaminen keskittyy pääosin samoihin harjumuodostumiin, joissa sijaitsevat myös yhteiskunnan vedenhankintaa varten tärkeät pohjavesivarat. Ottamistoiminta aiheuttaa muutoksia ympäristössä ja kasvattaa pohjaveden pilaantumisriskiä, minkä vuoksi alueiden jälkihoitaminen on tärkeää. Vuonna 1982 voimaan tulleen maa-aineslain mukaan ottajilla (myös kotitarveottajilla) on velvollisuus jälkihoitaa ottamisalueet toiminnan päätyttyä. Suuri osa ottamisalueista on silti jälkihoitamattomia tai puutteellisesti jälkihoidettuja, sillä laajamittaista maa-ainesten ottamista on Suomessa harjoitettu jo 1960-luvulta lähtien. Pirkanmaalla vuosina 2013-2015 toteutetussa, Ympäristöministeriön rahoittamassa Soranottamisalueiden tila ja kunnostustarve –hankkeessa (SOKKA) kartoitettiin yhteensä 463 maa-ainesten ottamisaluetta vedenhankintaa varten tärkeiltä (I luokka) ja vedenhankintaa varten soveltuvilta (II luokka) pohjavesialueilta. Hanke on osa valtakunnallista, Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa Soranottoalueiden tila ja ympäristöriskit –hanketta. Hankkeen aikana arvioitiin ottamisalueiden jälkihoidon nykytilaa ja kunnostustarpeita. Enemmistö Pirkanmaan kartoitetuista ottamisalueista oli jälkihoitamattomia, mutta toisaalta myös kunnostustarpeiltaan vähäisiksi arvioituja alueita oli yli puolet kaikista kartoitetuista alueista. Suurimmat ongelmat Pirkanmaalla liittyivät jätemaiden ja erilaisten romujen ja jätteiden varastoimiseen, haitallisten vieraslajien (esimerkiksi komealupiini) leviämiseen sekä paikoin montuista harjumetsiin asti levinneeseen luvattomaan maastoliikenteeseen (motocross-ajeluun). Jonkin verran havaittiin myös pohjaveden alapuolisen ottamisen tuloksena syntyneitä pohjavesilampia sekä maa-ainesten ottamista ilman lupaa Pirkanmaalla eniten ottamistoimintaa sijoittuu Tampereen saumamuodostumajakson sekä Sisä-Suomen reunamuodostuman varsille. Kyseisiin muodostumajaksoihin sijoittuu paitsi maakunnan suurimmat hiekka- ja soravarat myös luonnon ja ympäristön suojelun kannalta arvokkaimmat harjualueet sekä laajoja pohjavesialueita. Paitsi pohjaveden suojelun, myös arvokkaiden harjualueiden vuoksi näillä alueilla tulee kiinnittää erityistä huomiota jälkihoito- ja kunnostustoimenpiteisiin.

Vuokrataloyhtiö muuttuvassa toimintaympäristössä

Suurin osa Suomen vuokrataloyhtiöistä perustettiin 60- ja 70-luvuilla. Tuolloin oli selkeä kuva asuntojen tarpeesta, sijainneista, koosta ja varustetasosta. Asuntotuotantoon kohdistetut rahoitusmuodot koettiin onnistuneiksi ja toimiviksi. Toimintaympäristön muutokset ovat tänään huomattavasti nopeampia kuin tutkimuksen kohteena olevan yhtiön perustamisen aikaan, yli neljäkymmentä vuotta sitten. Vuokrataloyhtiön on pystyttävä varautumaan yllättäviin muutoksiin ja pyrkiä tunnistamaan muuttuvat elementit. Tämä diplomityö pyrkii selvittämään, mitä vaihtoehtoisia tulevaisuudenkuvia on olemassa. Työ perustuu samalla tulevaisuudentutkimuksen kirjallisuusteoriaan ja sen peruslähtökohtiin. Empiirinen osuus perustuu tutkittavan vuokrataloyhtiön historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen tehtyjen ratkaisujen dokumentteihin. Vuokrataloyhtiön ympäristö on täynnä tunnistettavia ominaisuuksia, verkostoja ja rakenteellisia aukkoja. Ympäristöstä tulee osata poimia ne asiat, joiden perusteella eri skenaario- ja ennakointimenetelmät laaditaan. Ennakointi ei ole ennustamista. Skenaario - ja ennakointimenetelmien hyödyntäminen on avoin prosessi, joka sisältää tutkimuskysymyksiä, lähtökohtia, joita tarkennetaan prosessin edetessä. Vuokrataloyhtiön on osattava hyödyntää nämä menetelmät osana strategian suunnitteluaan, jotta se pärjää myös tulevaisuudessa muuttuvassa toimintaympäristössään.

Osuustoiminnallisen pankin yhteiskuntavastuu - jäsenistön näkökulma

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja ymmärtää osuustoiminnallisen pankin yhteiskuntavastuun toteuttamista. Yhteiskuntavastuussa on kysymys vastuusta toiminnan aiheuttamista vaikutuksista sekä teoista, joilla vastataan yhteiskunnan ja sidosryhmien odotuksiin. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mitä odotuksia jäsenistöllä on osuustoiminnallisen pankin yhteiskuntavastuusta. Tutkimus on tapaustutkimus ja kohdeyhteisönä on itsenäisesti toimiva osuuspankki. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja aineiston keräämisessä käytetään triangulaatiota. Empiirinen aineisto koostuu valmiista aineistosta, kohdeyhteisön kahden henkilöstön edustajan teemahaastatteluista sekä kyselytutkimuksesta, joka osoitettiin kohdeyhteisön jäsenistöä edustavalle edustajistolle. Jäsenistö odottaa osuustoiminnallisen pankin toimivan vastuullisesti. Osuuspankin yhteiskuntavastuussa korostuu paikallisuus sekä jäsenistön hyvinvointi. Yhteiskuntavastuullisuuden edellytyksenä pidetään toiminnan kannattavuutta, pankkipalveluiden saatavuutta sekä lakien ja säännösten noudattamista.

Kampanjayhteistyö sosiaalisessa rekrytointimarkkinoinnissa. Tapaustutkimus: Nuorten mielenterveyskuntoutujien työllistymistä tukeva Osaaminen edellä -kampanja

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kampanjayhteistyötä sosiaalisessa rekrytointimarkkinoinnissa ja siitä saatuja yhteistyökumppaneiden kokemuksia. Ilmiön tarkasteluun tutkimuksessa lanseerattiin uusi termi, sosiaalinen rekrytointimarkkinointi, kuvaamaan sosiaalisen markkinoinnin tai vastavuoroisesti rekrytointimarkkinoinnin erityismuotoa. Sosiaalisen rekrytointimarkkinoinnin kampanjoiksi profiloituvia kampanjoita järjestetään vuosi vuodelta enemmän. Vaikeasti työllistyvien ryhmien työllistymistä tukevia kampanjoita on järjestetty muun muassa nuorten ja viimeaikaisimpana esimerkkinä Suomeen tulleiden pakolaisten työllistämiseksi. Koska tällaisten kampanjoiden käynnistäjinä toimivat usein järjestötoimijat, tarvitsevat ne lähes aina kampanjatoimenpiteisiin mukaan erilaisia yhteistyökumppaneita. Tutkimuksen tarkoitusta lähestyttiin neljän osaongelman kautta: mitä erityispiirteitä sosiaaliseen rekrytointimarkkinointiin kuuluu, millaisia kampanjayhteistyön muotoja sosiaalinen rekrytointimarkkinointi voi hyödyntää, mitä yhteistyökumppanit tavoittelevat osallistuessaan sosiaalisen rekrytointimarkkinoinnin kampanjaan ja millaisia vaikutuksia sosiaalisen rekrytointimarkkinoinnin kampanjayhteistyöllä on yhteistyökumppaneihin? Tutkimus toteutettiin toimeksiantona Music Against Drugs ry:lle. Toteutustavaksi tutkimukseen valikoitui laadullinen yhden tapauksen tapaustutkimus. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahdenlaista aineistoa tapauskampanjasta: kampanjamateriaalia ja kampanjan yhteistyökumppaneiden haastatteluaineistoa. Sosiaalisen rekrytointimarkkinoinnin tapauskampanjana tutkimuksessa käytettiin nuorten mielenterveyskuntoutujien työllistymistä tukevaa Osaaminen edellä -kampanjaa. Kyseinen kampanja toteutettiin Music Against Drugs ry:n Nuorten inklusiivinen tiimimalli -hankkeen sisällä osana tiimitoimintaa nuorten tiimiharjoittelijoiden johdolla. Tuloksista ilmeni, että sosiaalisen rekrytointimarkkinoinnin erityispiirteiksi voidaan katsoa kampanjan viestin ylöspäin suuntautuva kohdennus työnantajille, tunne-elementtien hyödyntäminen visuaalisten elementtien avulla sekä informaatiopainoitteisuus. Tutkimuksen mukaan sosiaalisessa rekrytointimarkkinoinnissa voidaan hyödyntää sekä transaktionaalisia että yhteisen intressin kumppanuusmuotoja. Tärkeimpinä yhteistyökumppaneiden tavoittelemina hyötyinä yhteistyöstä katsottiin halu edistää tärkeää asiaa, näkyvyysvaikutukset, halu omaksua organisaatioon uusia toimintatapoja sekä haastateltavien henkilöiden omakohtaiset intressit hyvän mielen tavoittelussa. Kampanjan vaikutuksista nousi esiin erityisesti tarve toteuttaa sosiaalista rekrytointimarkkinointia laajemmassa mittakaavassa, useamman organisaation kanssa ja muiden kampanjoinnin ulkopuolisten toimintojen tukemana. Tutkimustulosten avulla sosiaalista rekrytointimarkkinointia voidaan ymmärtää lähemmin niin käsitteenä kuin hyödynnettävänä markkinointitoimenpiteenä kuten myös organisaatioita kiinnostavana kumppanuuskohteena.

Logistics service provider's strategy renewal

Tässä diplomityössä tutkitaan strategian määrittämistä. Tutkimus keskittyy logistiikkapalvelualan yrityksen strategian uudistamiseen ja strategiatyön kehittämiseen. Tutkimus pyrkii selvittämään miten yritys pystyy parhaiten saavuttamaan strategiset tavoitteensa. Lisäksi pyritään selvittämään miten yritys pystyy luomaan ja ylläpitämään kilpailuetua. Tutkimus toteutetaan tutkimalla ensin strategiaa, strategiaprosessia ja logistiikkapalvelualan liiketoimintaa kirjallisuudessa. Empiirinen osuus toteutetaan pääosin yrityksen johtoryhmän jäsenten kanssa strategiatyöpajoissa. Yrityksen hallitus asettaa strategiset tavoitteet ja myös hyväksyy projektin eri vaiheiden tulokset. Strategisissa analyyseissä otetaan huomioon sekä ulkoinen että sisäinen näkökulma, jotta saadaan kattava kuva yrityksen liiketoimintaympäristöstä sekä yrityksen vahvuuksista ja heikkouksista. Analyysejä hyödynnetään strategisten vaihtoehtojen muodostamisessa sekä yritys- että liiketoimintatasolla. Strategiset valinnat tehdään sen perustella, miten eri strategiset vaihtoehdot tukevat asetettuja strategisia tavoitteita. Tutkimuksen tuloksena määritellään yrityksen strategia, joka myös dokumentoidaan. Lisäksi luodaan strategisen suunnittelun ja johtamisen prosessi, joka mahdollistaa reagoinnin liiketoimintaympäristössä tapahtuviin nopeisiin muutoksiin.

Evaluation of the main energy scenarios for the global energy transition

Energy scenarios are used as a tool to examine credible future states and pathways. The one who constructs a scenario defines the framework in which the possible outcomes exist. The credibility of a scenario depends on its compatibility with real world experiences, and on how well the general information of the study, methodology, and originality and processing of data are disclosed. In the thesis, selected global energy scenarios’ transparency and desirability from the society’s point of view were evaluated based on literature derived criteria. The global energy transition consists of changes to social conventions and economic development in addition to technological development. Energy solutions are economic and ethical choices due to far-reaching impacts of energy decision-making. Currently the global energy system is mostly based on fossil fuels, which is unsustainable over the long-term due to various reasons: negative climate change impacts, negative health impacts, depletion of fossil fuel reserves, resource-use conflicts with water management and food supply, loss of biodiversity, challenge to preserve ecosystems and resources for future generations, and inability of fossil fuels to provide universal access to modern energy services. Nuclear power and carbon capture and storage cannot be regarded as sustainable energy solutions due to their inherent risks and required long-term storage. The energy transition is driven by a growing energy demand, decreasing costs of renewables, modularity and scalability of renewable technologies, macroeconomic benefits of using renewables, investors’ risk awareness, renewable energy related attractive business opportunities, almost even distribution of solar and wind resources on the planet, growing awareness of the planet’s environmental status, environmental movements and tougher environmental legislation. Many of the investigated scenarios identified solar and wind power as a backbone for future energy systems. The scenarios, in which the solar and wind potentials were deployed in largest scale, met best the set out sustainability criteria. In future research, energy scenarios’ transparency can be improved by better disclosure on who has ordered the study, clarifying the funding, clearly referencing to used sources and indicating processed data, and by exploring how variations in cost assumptions and deployment of technologies influence on the outcomes of the study.

Liiketoimintayksikön materiaalihallinnan nykytila ja sen tehostaminen materiaalien suoratoimituksilla

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kansainvälisesti toimivan konserniyrityksen yhden liiketoimintayksikön materiaalinhallinnan ja siihen liittyvien toimintojen nykytilaa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten materiaalinhallintaa varastoinnin osalta voidaan kehittää suoratoimitusmallin periaatetta hyödyntäen ja mitä säästöpotentiaaleja tämän kaltaiseen malliin liittyy kohdeorganisaation toimintaympäristö huomioiden. Tutkimuksen teoriaosion lähdeaineisto koostuu materiaalinhallinnan perusteosten lisäksi tieteellisistä artikkelijulkaisuista. Käytännönosuuden aineisto pohjautuu kohdeorganisaatiossa käytyihin keskusteluihin, tuotannonohjausjärjestelmästä saatuun tietoon ja omiin havaintoihin. Nykytilanteen analyysissä selvisi, että kohdeorganisaation varastointiin liittyy tehostamispotentiaalia erityisesti tila-, käsittely, ja työkustannusten osalta. Kohdeorganisaation varastoinnin tehostamista tutkittiin suoratoimitusmallin avulla. Suoratoimitusmallissa materiaalit eivät kierrä kohdeorganisaation pitämän välivaraston kautta, vaan ne toimitetaan toimittajan tiloista suoraan tuotannon välittömään tarpeeseen. Mallin avulla voidaan jakaa toimittajien kanssa sellaisia resursseja, joita molempien toiminta vaatii ja täten vapauttaa nykyistä varastointitilaa ja keventää sisäisen logistiikan kuormaa. Suoratoimitusmallin liittyvien hyötyjen kannalta on oleellista, että malliin valitaan sellaiset materiaalit, jotka sisältävät eniten potentiaalia niin säästö- kuin soveltuvuusnäkökulmasta. Valittujen kriteerien avulla kohdeorganisaation hankkimista materiaaleista löydettiin joukko materiaaleja, joiden avulla pystyttiin osoittamaan, että suoratoimitusmallin avulla on mahdollista saavuttaa kustannussäätöjä varastoinnin osalta.