Asunnottomuuden ratkaisumallit Helsingin Sanomien uutisoinnissa

Tutkimukseni käsittelee Helsingin Sanomien asunnottomuusuutisointia, josta etsin erilaisia ratkaisumalleja, jotka liittyivät asunnottomuuteen tai suoraan asunnottomuudesta johdettavissa olevaan ongelmaan. Tutkin artikkeleita ajanjaksolta 1.1.2013–30.6.2014. Valikoin asunnottomuutta käsitteleviä artikkeleita jotka sisälsivät ainakin yhden ratkaisumallin, ja kokosin lopulta 22 tutkimukseeni sopivaa artikkelia. Sovelsin sisällön analyysia, ja jaottelin näitä ratkaisumalleja kahteen ryhmään. Tutkin samalla minkälaisia ratkaisuja erilaiset asunnottomuusuutisointikehykset sisälsivät. Analysoin sitten millaisena ilmiönä asunnottomuus näyttäytyy Helsingin Sanomissa. Käytin tässä muokattua What's the problem represented to be- menetelmää. Tulokseni osoittivat, että Helsingin Sanomien asunnottomuusuutisoinnissa ennaltaehkäisevät toimenpiteet, sekä majoitukseen ja sen kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet olivat yleisempiä ratkaisumalleja. Suurimmassa osassa ehdotetuista toimenpiteistä tähdättiin asunnottomien hyvinvoinnin parantamiseen. Ratkaisujen esittäjät olivat yleisemmin asiantuntijatahoja, kun taas kaikki muut tahot olivat selvä vähemmistö. Asunnottomat itse esiintyivät varsinaisena ratkaisumallin esittäjänä vain yhdessä tapauksessa. Asunnottomat näyttäytyivät yleisesti Helsingin Sanomien uutisoinnissa ihmisryhmänä joka tarvitsi yhteiskunnan apua. Vaikka uutisointi oli suurimmilta osin sympaattissävyistä, joissain tapauksissa asunnottomat saattoivat näyttäytyä taloudellisena rasitteena. Koska ratkaisumallien asunnottomien auttamiseen keskittyvät toimenpiteet olivat keskittyneet voimakkaasti majoitukseen, tämä nosti esiin kysymyksen muunlaisen tarpeellisen avun jäämisestä taka-alalle. Tätä näkemystä vahvisti WPR menetelmällä toteutettu analyysi. Asunnottomuuden aiheuttajana näkyi lähinnä edullisten asuntojen puute. Ongelmat joita asunnottomat kohtaavat ja joihin he voisivat tarvita apua olivat myös hyvin yksipuolisia. Asunnon puute ja asumispalvelut olivat lähestulkoon ainoat esiin nouseet asunnottomia koskevat ongelmat joita ratkaisumallit käsittelivät. Aiheen lisätutkimus olisi tarpeellista, jotta eri ryhmien intressien erottelu, ilmiön monipuolinen kokonaiskuva ja mahdollisimman puolueeton tiedon välitys tulisi esiin tiedon välityksessä ja päätöksen teossa.