Alaraajojen rasitusvammojen esiintyvyys ja ennaltaehkäisy varusmiespalveluksessa

Toiseksi yleisimpiä syitä Puolustusvoimissa tapahtuviin varusmiespalveluksen keskeytymisiin ovat tuki- ja liikuntaelimistön (TULE) vaivat. Tuki- ja liikuntaelinvaivoista johtuvien palveluksen keskeyttämisten määrä on nelinkertaistunut viimeisen viidentoista vuoden aikana. Suuri osa TULE-vammoista on rasitusperäisiä ja ne kohdistuvat yleisimmin alaraajoihin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää rasitusvammojen esiintyvyyttä varusmiespalveluksessa sekä alaraajojen rasitusvammoilta ennaltaehkäiseviä keinoja. Lisäksi tarkoituksena on selvittää varusmiesten tuki- ja liikuntaelimistön kuormittumista sekä penikkataudin ja sääriluun rasitusmurtuman syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Tutkielma on tehty kirjallisuuskatsauksen näkökulmasta. Tutkielman teoriaosuuden aineistona käytettiin liikunta- ja lääketieteellistä kirjallisuutta ja julkaisuja. Lähdeaineisto koostui kirjallisuuden lisäksi kansainvälisistä ja kotimaisista artikkeleista sekä sotilaita ja kestävyysurheilua koskevista tutkimuksista. Myös Puolustusvoimien oppaita ja muita julkaisuja hyödynnettiin tiedon keräämisessä. Tutkielman tuloksia analysoitaessa menetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Varusmiespalveluksen fyysinen kuormittuminen perustuu pääosin taistelu-, marssi- ja liikuntakoulutukseen, joissa yleisimpiä liikkumistapoja ovat kävely ja juokseminen. Varusmiesten heikentynyt yleiskunto on yksi monista penikkataudin ja rasitusmurtumien syntyyn vaikuttavista riskitekijöistä. Varusmiesten rasitusmurtumien määrä vaihtelee tulosten mukaan 5,5– 25% välillä aselajista, saadusta koulutuksesta ja tutkittavana olleesta joukosta riippuen. Aineiston perusteella päädytään siihen tulokseen, että toimivimpia keinoja ennaltaehkäistä rasitusvammoja ovat harjoitteluun ja sen suunnitteluun liittyvät keinot. Tärkeimpiä harjoitteluun liittyviä keinoja ovat harjoittelumäärän oikeanlainen säännöstely sekä harjoittelun monipuolisuus ja nousujohteisuus. Myös rasitustavan valinnalla ja liikkumistekniikan hallitsemisella on positiivisia vaikutuksia rasitusvammojen ennaltaehkäisemiseksi. Venyttelyllä ja hieronnalla ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta alaraajojen rasitusvammojen ennaltaehkäisyyn. Vammojen ennaltaehkäisemiseksi suositellaan korvaavien harjoitteiden määrän lisäämistä liikuntakoulutuksessa. Alaraajoille iskuja aiheuttavien pallopelien ja juoksuharjoitusten toteuttamista on pyrittävä välttämään raskaiden taistelu- ja marssikoulutusten jälkeen, jotta lihas- ja luukudoksille jäisi riittävästi aikaa palautua aiemmasta rasituksesta. Rasitusvammoja voidaan ennaltaehkäistä huomioimalla riskiryhmiä terveystarkastusten, varusteiden ja liikuntalajien valinnan osalta. Tulosten perusteella päädytään siihen johtopäätökseen, että ennaltaehkäistäkseen rasitusvammoja ei riitä, jos vain yhtä tai muutamaa keinoa käytetään onnistuneesti. Ennaltaehkäisyn onnistumiseksi on kokonaisvaltaisesti otettava huomioon kaikki harjoitteluun ja liikkumiseen, varusteisiin ja valmennukseen liittyvät keinot ja toimenpiteet.

Pk-yritysten tilinpäätösraportoinnin tulevaisuus – onko pk-IFRS varteenotettava vaihtoehto?

Pk-yritykset ovat osoittaneet viimeisten vuosikymmenien aikana yhä enemmän huolestuneisuutta siitä, että laskentastandardit muuttuvat raskaammiksi ja työläämmiksi. Vuosia kestäneen valmistelun jälkeen IASB julkaisi vuonna 2009 pk-yrityksille tarkoitetut standardin, IFRS for SMEs. Se on kirjoitettu nimenomaan pienten, ei-listattujen yritysten tarpeet huomioiden ja sen tavoitteena on tarjota entistä vertailukelpoisempaa informaatiota pk-yritysten tilinpäätöstietojen käyttäjille. Pk-IFRS-standardia ei ole vielä otettu Euroopassa sen laajemmin käyttöön, koska tällä hetkellä EU:ssa on meneillään laaja uudistamistyö koskien pk-yrityksien tilinpäätössääntelyä. Näin ollen EU:lta ei ole vielä tullut lopullista päätöstä koskien pk-IFRS:n käyttöä. Myös Suomi odottaa EU:n päätöstä, eikä tällä hetkellä ole tiettävästi yhtään suomalaista yritystä, joka käyttäisi pk-standardia vapaaehtoisesti. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten hyvin pk-IFRS-standardi soveltuu suomalaisille pk-yrityksille. Tutkimuksessa käytetään toiminta-analyyttistä tutkimusotetta ja empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla kahta pk-yrityksen taloushenkilöä sekä yhtä pk-IFRS-standardin asiantuntijaa. Pk-yritykset ovat valittu niin, että ne raportoivat IFRS:n mukaan joko vapaaehtoisesti tai osana konserniraportointia, mutta ne eivät ole listattuja. Molemmat pk-yritykset olivat hieman epäileväisiä pk-standardin toimivuudesta, mutta eivät kuitenkaan pitäneet sitä mahdottomana ajatuksena. He kokivat, että pk-IFRS:ään tehdyt huojennukset verrattuna laajaan IFRS:ään on positiivinen suuntaus laskentastandardien kehittämisessä. Tilinpäätösraportoinnin tulevaisuus riippuu paljon siitä, mihin suuntaan Euroopan Unioni aikoo kehittää tilinpäätösdirektiivit. Positiivista on, että EU kehittää nykyisiä tilinpäätösdirektiivejä, koska ne eivät enää vastaa nykypäivän tarpeita. Oman vaikutuksensa tähän prosessiin on varmasti antanut viime vuosien taloudelliset kriisit. Kun lisäksi pk-yritykset muodostavat huomattavan osan minkä tahansa maan kokonaiskansantaloudesta, niin olisi järkevää, että pk-yrityksiäkin säädeltäisiin tarkasti. Tästä syystä pk-IFRS olisi ensimmäinen askel parempaan suuntaan tällä sektorilla ja järkevä vaihtoehto pk-yrityksien tilinpäätösraportointistandardiksi.

”Se isoin taloudenhallinta tapahtuu siinä, kun…” : potilasprosessien kehittäminen julkisessa terveydenhuollossa

Julkinen terveydenhuolto on monien haasteiden edessä. Palvelujen kysyntä ja laatuvaatimukset ovat kasvussa. Samalla julkisen sektorin haastava taloudellinen tilanne aiheuttaa paineita kustannusten pienentämiseksi. Ratkaisuksi haasteisiin on tarjottu esimerkiksi rakenteiden muuttamista, palvelujen ulkoistamista ja liike-elämän sekä tuotantotalouden käyttämien menetelmien soveltamista. Tämä tutkimus tarkastelee sydänpotilaiden hoitoprosessien toimintaa Turun yliopistollisessa kes-kussairaalassa. Potilasprosessien toiminnan tarkastelu tapahtuu prosessijohtamisen, lean-ajattelun ja keskeneräinen potilas -konseptin tarjoamien käsitteiden valossa. Tutkimuksen tavoitteena on pohtia, mitä ongelmia potilasprosesseissa on havaittavissa ja miten potilasprosessien toimintaa on mahdol-lista kehittää. Lisäksi tavoitteena on arvioida voidaanko tutkimuksessa esiteltyjä teorioita hyödyntää terveydenhuollon toiminnan kehittämisessä ja mitä ongelmia hyödyntämiseen sisältyy. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty pääasiassa haastattelemalla sydänpotilaiden parissa työskenteleviä terveydenhuollon ammattilaisia. Tämän tutkimuksen potilasryhmissä potilaiden kiireellisyyden vaihtelu aiheuttaa ongelmia poti-lasprosessien sujuvuuteen. Nykyiset toimintamallit, joissa toimintaa ohjaavat diagnoosiepäily ja hoitotakuu, eivät huomioi kiireellisyyttä vaan toimivat parhaiten potilasryhmissä, joissa kiireelli-syyden vaihtelu on pientä. Kiireellisyys tulisikin huomioida paremmin toiminnanohjauksessa, jotta prosessien sujuvuus paranee ja kokonaistehokkuus kasvaa. Lisäksi sydänpotilaiden hoidon näkö-kulmasta vaikuttaisi olevan järkevää muuttaa toimintamalleja ja resursointia kardiologisempaan suuntaan. Näin potilaat saavat hoitopäätöksen nopeammin ilman turhia käyntejä ja odottamista. Tutkimuksen teorioiden hyödyntämiseen sisältyy haasteita. Ne koskevat lukuisia näkökulmia, joita potilasprosessien tarkasteluun ja optimointiin voidaan valita. Näkökulmien välillä saattaa valli-ta ristiriitoja. Prosessien optimointia terveydenhuollossa vaikeuttaa se, että toiminnan kustannukset ja hyödyt kohdistuvat eri tahoille, jolloin on vaikeaa määritellä optimaalista toimintatapaa. Lean-ajattelun kokonaisvaltaista hyödyntämistä haittaa se, että julkisesta terveydenhuollosta vaikuttaa puuttuvan kannustimia strategisen asiakasarvon luonnille. Asiakaslähtöisemmästä toiminnasta ei välttämättä saada palkintoa. Haasteista huolimatta tutkimuksen teoriat tarjoavat hyviä mahdolli-suuksia julkisen terveydenhuollon kehittämiseksi. Ne tarjoavat malleja toiminnan analysointiin ja kehittämiseen, nostavat esiin tärkeitä kysymyksiä ja näkökulmia sekä haastavat pohtimaan nykyis-ten toimintamallien mielekkyyttä.

Tevallako tulevaisuuteen : Selvitys muoti- ja designalan hyödyntämättömistä voimavaroista ja potentiaalista

TEVALLAKO TULEVAISUUTEEN –selvitys kartoittaa muoti- ja designalan pienten yritysten tulevaisuuden tarpeita sekä toimialan kehittämistä Uudellamaalla, missä suurin osa alan yrityksistä tätä nykyä sijaitsee. Suomessa alan painopiste on perinteisesti ollut ja on yhä edelleen vahvasti tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa eli nk. tevateollisuudessa sen sijaan että alaa tarkasteltaisiin muoti- ja designalana, jossa painopiste on luovalla työllä teollisen työn sijaan. Muoti- ja design alaan kohdistuvaa kasvu- ja vientipotentiaalia ei näin ollen ole vielä riittävässä määrin kyetty tunnistamaan. Luovien muoti- ja designalan yritysten toimintaedellytyksiä kannattaisi kuitenkin tukea ja kehittää: niistä löytyy innovatiivisia toimintatapoja, vahvoja tarinoita sekä potentiaalia kasvaa kansainvälisiksi brändeiksi. Selvitys kartoittaa ensin vaatetus- ja muotialan nykytilannetta, yritystoimintaa ja toimintaympäristöä Suomessa. Tyypillistä ovat mm. muotialan yritysten pieni koko ja suunnittelijavetoisuus. Suomesta puuttuvat suuret brändit – hyvänä vertailukohtana on vaikkapa naapurimme Ruotsi, jossa vahvat kansainväliset merkit toimivat myös esikuvina muille. Alalle myös mm. koulutetaan paljon uusia suunnittelijoita, joiden työllistymismahdollisuudet ovat kuitenkin heikot. Selvitys listaa muutamia olennaisia alan kehittämistoimenpiteitä. Alan konventiot tulisi haastaa, koulutusta kohdentaa sekä rahoitusmalleja ja mentorointia kehittää. Yhteistyötä ja verkottumista niin kotimaassa kuin kansainvälisesti tulisi lisätä.

Kunnostusten vaikutus vuollejokisimpukan elinympäristöön Koskenkylänjoella : Vuoden 2009 sukellustutkimukset sekä yhteenveto vuosien 2007–2009 tuloksista

Vuollejokisimpukka (Unio crassus) on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivillä (92/43/ETY) ja kansallisella luonnonsuojelulailla (1996/1096). Itä-Uudellamaalla sijaitsevan Koskenkylänjoen kunnostuksiin liittyen vuollejokisimpukoita siirrettiin syksyllä 2006 Käkikoskessa, Sävträsketin Kvarnforsissa ja Mickelspiltomin Kvarnforsissa olevilta siirtoalueilta. Vuosina 2007–2009 seurattiin, palautuvatko simpukat siirtoalueille, sekä tutkittiin pohjan päällä ja siihen kaivautuneena elävien simpukoiden lajijakaumaa sekä lajien runsaussuhteita. Simpukoiden palautumisen seurannan lisäksi vuosina 2007 ja 2009 selvitettiin Sävräsketin Kvarnforsin kunnostustöiden vaikutuksia kunnostuskohteen alapuolisessa suvannossa oleviin vuollejokisimpukoihin. Tulokset vaihtelivat tutkimusalueiden välillä. Pohjan laatu näyttäisi simpukoiden kannalta heikentyneen Mickelspiltomin Kvarnforsin siirtoalueella ja toisaalta parantuneen Sävträsketin Kvarnforsin ja Käkikosken siirtoalueilla. Mickelspiltomin Kvarnforsin siirtoalueella vuollejokisimpukoita ei ole havaittu lainkaan siirtojen jälkeen. Simpukkapopulaation pieneneminen johtuu todennäköisesti sorapohjan muuttumisesta kunnostusten jälkeen raekooltaan liian suureksi simpukoille sekä kovasta virtauksesta yhdistettynä matalaan joen uomaan, mikä heikentää alueen soveltuvuutta simpukoiden elinalueeksi. Sävträsketin Kvarnforsin siirtoalueen vuollejokisimpukoiden ja muidenkin suursimpukoiden määrissä näkyi seurantajakson lopulla kasvua, mikä viittaa pohjan laadun simpukoiden elinalueena jonkin verran parantuneen kunnostusten myötä. Käkikosken siirtoalueella vuollejokisimpukoiden, kuten myös muiden suursimpukoiden lukumäärä, on ollut kaikkina seurantavuosina korkeampi kuin ennen siirtoa. Simpukoiden palautuminen alueelle hieman runsaslukuisempana sekä pienten kaivautuneiden simpukoiden löytyminen viittaavat siihen, että kunnostusten jälkeen pohjan laatu simpukoiden elinalueena on saattanut parantua. Myös simpukoiden siirtäminen vain lyhyen matkan päähän on voinut edesauttaa simpukoiden palautumista Käkikoskella. Sävträsketin Kvarnforsin kunnostusalueen alapuolisen suvannon vuollejokisimpukoiden, kuten myös alueen muiden jokisimpukoiden, esiintymässä on nähtävissä myönteinen kehitys simpukoiden lukumäärien suhteen. Vaikka Käkikosken siirtoalueella oli vuonna 2009 havaittavissa nuorten simpukoiden osuuden kasvu, niin seurantajakson aikana ei löytynyt lainkaan aivan pieniä kaivautuneita vuollejokisimpukoita. Siirtoalueiden simpukkapopulaatioiden muutoksia olisi hyvä seurata vielä jatkossakin, jotta kunnostusten jälkeisten muutosten pysyvyys ja siirtoalueiden mahdollinen soveltuvuus vuollejokisimpukoiden lisääntymisalueiksi saataisiin selville.

Effects of mineral sorting on concentrator design and economics

Ore sorting after crushing is an effective way to enhance the feed quality of a concentrator. Sorting by hand is the oldest way of concentrating minerals but it has become outdated because of low capacities. Older methods of sorting have also been difficult to use in large scale productions due to low capacities of sorters. Data transfer and processing and the speed of rejection mechanisms have been the bottlenecks for effective use of sorters. A fictive chalcopyrite ore body was created for this thesis. The properties of the ore were typical of chalcopyrite ores and economical limit was set for design. Concentrator capacity was determined by the size of ore body and the planned mine life. Two concentrator scenarios were compared, one with the sorting facility and the other without sorting. Comparison was made for quality and amount of feed, size of equipment and economics. Concentrator with sorting had lower investment and operational cost but also lower incomes due to the ore loss in sorting. Net cash flow, net present value and internal rate of interest were calculated for comparison of the two scenarios.

Nonprofit-organisaation toiminta-ajatuksen uudistaminen: konstruktiivinen tutkimus case: Suomen Sotaveteraaniliitto ry

Sotiemme veteraanien määrä vähenee vuosi vuodelta, mikä on odotettua ottaen huomioon viime sodista kuluneen ajan. Suomen Sotaveteraaniliitto ry on toiminut, aina perustamisestaan vuodesta 1957 asti, sotaveteraanien tuki-, edunvalvonta- ja veljesjärjestönä. Veteraanien väheneminen johtaa kuitenkin vääjäämättä siihen, että Suomen Sotaveteraaniliiton on uudistettava toiminta-ajatustaan vastaamaan tulevaisuuden haasteita. Tämän konstruktiivisen tutkielman tarkoituksena on muodostaa Suomen Sotaveteraaniliitolle uudistettu toiminta-ajatus tulevaisuuden toiminnan pohjaksi. Tutkielmassa rakennettiin ensiksi teoreettiseksi viitekehykseksi kaksiosainen malli ”nonprofit-organisaation toiminta-ajatuksen uudistamisesta”, jonka perusteella Suomen Sotaveteraaniliiton toiminta-ajatus voidaan uudistaa toteuttamalla mallin ensimmäinen osa. Tutkielman teoriaosuudessa tarkasteltiin aluksi nonprofit-organisaatiota, jonka jälkeen tutustuttiin toiminta-ajatukseen ja organisaation uudistamisprosessiin liittyvään teoriaan. Tutkielman empiirinen osuus koostuu sitä varten toteutetuista teemahaastatteluista. Teemahaastattelut toteutettiin vuoden 2013 toukokuun ja syyskuun välillä. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu tässä vaiheessa suurempi yleisö, jota olisi tarkoitus kuulla mahdollisissa jatkotutkimuksissa. Tutkielman tuloksena syntyi Suomen Sotaveteraaniliiton uudistettu toiminta-ajatus. Tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi rakennettu nonprofit-organisaation toiminta-ajatuksen uudistamismalli, sekä sen pohjalta toteutettu toiminta-ajatuksen uudistamisen ensimmäinen vaihe, esiteltiin tutkielman toimeksiantajaorganisaatiolle, eli Suomen Sotaveteraaniliitolle ja se läpäisi heikon markkinatestin.

Pelätty, vihattu vai rakastettu tietotekniikka elinikäisessä työ- ja oppimisympäristössä. Tietotekniikan merkitys työn ja työympäristön hallinnassa

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat työn ja työympäristön hallintaan tietoteknisessä työssä: työn hallinta, työn nopeampi tekeminen, työn sisältö, työn tulokset ja vaikutusmahdollisuudet. Näitä tekijöitä tutkittiin suhteessa työntekijän tietoteknisiin taitoihin ja työntekijän ikään. Tutkimuksen viitekehyksenä ovat maailmanlaajuisesti tapahtuneet ja edelleen tapahtuvat muutokset työelämässä sekä tietoyhteiskunnan kehittyminen. Aikaisemmat tutkimukset nostavat esiin yleisiä kehityslinjoja, mutta myös ristiriitaisia tuloksia. Siksi tässä tutkimuksessa nämä kysymykset purettiin hyvin konkreettisiksi, työyhteisössä havaituiksi osakysymyksiksi ja suhteutettiin vastaajia koskeviin taustatietoihin. Tutkimus kohdistui eri ikäisiin työntekijöihin, joista osa on kokenut tietotekniikan tulon työelämään ja sen käytön lisääntymisen useamman viime vuosikymmenen aikana. Tänä aikana yhteiskunnassa on tapahtunut yleisemminkin merkittävää kehitystä, joka on nostanut esille laajemminkin tarpeet tietoteknisen osaamisen ja taitojen kehittymiseen ja elinikäiseen oppimiseen. Tämä tutkimus ajoittuu noihin vuosikymmeniin ja vaikka se kohdistuukin yhden organisaation sisällä koettuihin vaikutuksiin, niin on selvää, että yleisempikin yhteiskunnallinen kehitys heijastuu tuloksiin. Tämä tutkimus on tehty kvantitatiivisella tutkimusotteella. Tutkimusaineisto on kerätty sähköisellä lomakkeella. Tämän tutkimuksen mukaan tietoteknisiltä taidoiltaan hyvät kokivat hallitsevansa työnsä ja työympäristönsä paremmin kuin tietoteknisiltä taidoiltaan heikot. He kokivat myös tietotekniikan helpottaneen työtä, mahdollisuudet itsensä kehittämiseen lisääntyneen ja työn itsenäisyyden lisääntyneen. Tietoteknisiltä taidoiltaan heikot puolestaan kokivat työn ja työnympäristön hallinnan vähentyneen, työn vaativuuden lisääntyneen, työn tauotuksen vähentyneen, sosiaalisen ympäristön heikentyneen, työn henkisen rasittavuuden lisääntyneen, oman ammattialan arvostuksen vähentyneen ja työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien vähentyneen. Tulosten perusteella kaikki työntekijät kokivat työn tulosten parantuneen tietotekniikan avulla, mutta toisaalta kokivat työn sisällön köyhtyneen tietotekniikan vuoksi – varsinkin iäkkäät työntekijät kokivat näin. Tutkimuksessa selvitettiin myös työn ja työympäristön hallintaa tukevia ja uhkaavia tekijöitä. Tämän tutkimuksen mukaan pelot tietotekniikkaa kohtaan ja puutteellinen tuki tietoteknisissä ongelmissa uhkaavat työn ja työympäristön hallintaa.

Raahen seutukunnan liikenneturvallisuussuunnitelma

Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja Raahen seudun kunnat, Raahe, Pyhäjoki, Siikajoki ja Vihanti ovat yhteistyössä laatineet Raahen seutukunnan liikenneturvallisuussuunnitelman. Suunnittelutyö on tehty Raahen seutukunnan kuntien yhteisenä suunnitteluprosessina. Työn tuloksena on kuntakohtaisten raporttien lisäksi koottu seudullinen suunnitelma, jossa on esitetty liikenneympäristön parantamisperiaatteita, liikennekasvatustyön toimintasuunnitelma sekä keskeiset kuntakohtaiset toimenpidelistat. Liikenneympäristön parantamistoimenpiteiden suunnittelussa on otettu huomioon liikennemäärät, liikenneonnettomuudet, kyselyjen tulokset, työryhmän palautteet, aloitteet, suunnittelijoiden ja työryhmän maastotarkastelut sekä yleisötilaisuuden palautteet. Kuntakohtaiset toimenpideohjelmat ovat raportin liitteenä. Liikenneympäristön parantamistoimenpiteiden toteuttaminen on vaiheistettu 2 - 3 ohjeelliseen kiireellisyysluokkaan. Osa toimenpiteistä vaatii tarkempaa jatkosuunnittelua, mutta pieniä toimenpiteitä voidaan toteuttaa heti. Raahen seutukunnan alueen maantie- ja katuverkolle on suunnitelmassa esitetty 208 liikenneympäristön parantamistoimenpidettä. Lisäksi nopeusrajoitusmuutoksia on esitetty alueen maantie- ja katuverkolle yhteensä 57. Raahen seutukunnan alueen liikenneympäristön parantamistoimenpiteet maksavat yhteensä noin 31 M€ vuoden 2011 hintatasossa. Pyhäjoen kunnan alueelle sijoittuvien parantamistoimenpiteiden kustannukset ovat noin 8,5 M€, Raahen kaupungin noin 9,9 M€, Siikajoen kunnan noin 7,1 M€ ja Vihannin kunnan noin 5,3 M€. Kustannusarvioista puuttuu muutama yksittäinen erillissuunnittelua vaativa kohde. Toimenpide-ohjelmat sisältävät Pyhäjoelle rakennettavan ydinvoimalan rakentamisen aikaisen liikenteen hoidon vaatimat valtatien 8 parantamistoimenpiteet. Näitä toimenpiteitä on yhteensä 24 kpl ja niiden alustavat kustannukset ovat vajaat 10 M€. Pyhäjoen kohdan toimenpiteiden kustannukset ovat noin 6,3 M€, Raahen kohdan noin 2,2 M€ ja Revonlahden kohdan noin 1,4 M€. Ydinvoimalan rakentamisen edellyttämä tiestön parantaminen toteutetaan erillisrahoituksella. Seudun maantieverkolle esitetyillä nopeusrajoitusmuutoksilla säästetään vuositasolla yhteensä 0,87 henkilövahinko-onnettomuutta, jonka laskennallinen onnettomuuskustannussäästö on vuositasolla vuoden 2011 hintatasossa noin 430 000 euroa. Lisäsäästöjä saadaan vielä kuntien katuverkon aluenopeusrajoitusten muutoksilla. Seudun maantieverkolle esitetyillä parantamistoimenpiteillä saadaan vuositasolla vähennettyä noin 1,1 henkilövahinko- onnettomuutta, joka vastaa vuositasolla noin 540 000 euron onnettomuuskustannussäästöjä. Merkittäviä lisäsäästöjä saadaan vielä kuntien katuverkon parantamistoimenpiteillä. Suunnittelutyössä tehtiin kaikissa kuntakeskustoissa esteettömyyskävelyt, joilla selvitettiin liikkumisen ongelmakohteita. Esteettömyysselitysten tulokset, ongelmakohteet ja parannustoimenpiteet on esitetty kuntakohtaisissa raporteissa. Esteettömyystoimenpiteiden kustannusvaikutuksia ei ole arvioitu. Suunnitelmassa esitetään, että Raahen seudun kunnissa otetaan käyttöön liikenneturvallisuustyön seudullinen toimijamalli. Liikenteen koulutus- ja tiedotustoiminnan osalta suunnitelmassa on määritelty kaupungin liikenneturvallisuustyöryhmän toiminta ja tehtävät, kytkeytyminen seudulliseen liikenneturvallisuustyöhön sekä liikennetyön tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset.

Omistajanvaihdosasiantuntijuus ja sen kehittäminen

Omistajanvaihdosten valtakunnallisen koordinoinnin tavoitteena on tukea yritysten omistajanvaihdospalvelujen ja palveluprosessien kehittymistä erityisesti mikro- ja pienten yritysten tarpeisiin. Elinkeinopolitiikan linjausten uudistamisen yhteydessä omistajanvaihdokset ovat tulossa olennaiseksi osaksi yritysten kehittämistä ja kasvua. Erityisen ajankohtainen haaste suomalaiselle yrityspalvelujen kehittämistyölle on suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle. Omistajanvaihdospalvelujen tarve on kasvamassa ja niitä tarvitsevat myös mikro- ja pienet yritykset. Omistajaa vaihtaneiden liiketoimintojen kehittymisen edellytyksenä on ammattimaisesti toteutettu onnistunut omistajanvaihdos. Kehittämistyössä on huomioitava sekä ostajien että myyjien tarpeet ja omistajanvaihdosten moninaisuus: sukupolvenvaihdokset, yritysten väliset kaupat, henkilöiden väliset kaupat jne. Tarvitaan osaava ja koko Suomen kattava palveluverkosto, jossa ovat mukana yhteistyössä julkiset ja yksityiset toimijat. Selvityksen tavoitteena on kuvata sekä omistajanvaihdosasiantuntijuuden että omistajanvaihdosten palveluprosessin nykytilaa ja kehittämistarpeita. Huomion kohteina ovat omistajanvaihdostutkintoon, omistajanvaihdosasiantuntijoiden auktorisointiin ja sertifiointiin, omistajanvaihdosasiantuntijuuden luvanvaraisuuteen sekä omistajanvaihdosten palveluprosessiin liittyvät alan asiantuntijoiden näkemykset. Selvityksen tulosten pohjana olevan kyselyn vastausten laadusta ja määrästä olemme erittäin ilahtuneita. Kyselyyn vastasi edustava joukko yksityisiä ja julkisia toimijoita. Tässä yhteydessä haluamme kiittää kaikkia kyselyyn vastanneita ja toivomme toimijoiden välisen vuoropuhelun jatkuvan ja vahvistuvan.

Kiuruveden tilan parantaminen : Säännöstelyn kehittäminen ja ravinnekuormituksen vähentäminen

Raportissa esitetään yhteenveto Kiuruveden ja Iisalmen kaupunkien alueella sijaitsevan Kiuruvesi -järven säännöstelyn kehittämiseksi sekä järven tilan parantamiseksi tehdyistä selvityksistä sekä esitetään suositukset säännöstelylle ja järven ja valuma-alueen hoitotoimenpiteille. Kiuruvettä säännöstellään Kiurujoen Saarikoskessa olevalla Runnin neulatammella. Säännöstely perustuu vuonna 1935 annettuun järvenlaskulupaan ja sen tavoitteena on maatalouden tulvasuojelu. Kiuruveden alue on maaperältään viljavaa ja ranta-alueet ovat pääosin viljelyksessä, joten järveen kohdistuu runsaasti valuma-alueen maataloudesta peräisin olevaa kuormitusta. Tämä näkyy myös järven ekologisessa tilassa, joka on tyydyttävä. Järven tilaan vaikuttavat jonkin verran myös säännöstelystä ja muusta vesirakentamisesta aiheutuneet muutokset, mutta niiden vaikutus on kuormitukseen nähden vähäinen, eikä vesistöä ole luokiteltu voimakkaasti muutetuksi. Säännöstelyn kehittämistä koskevassa osassa arvioidaan tarpeita ja mahdollisuuksia säännöstelyn parantamiseen. Kiuruveden kevättulvan alentamiseksi mallinnettiin Kiurujokeen erilaisia perkausvaihtoehtoja. Kiuruvedelle laskettiin myös useita säännöstelyvaihtoehtoja eri perkausvaihtoehdoilla sekä vertailtiin erilaisten mittareiden avulla niiden vaikutuksia vesistön tilaan ja käyttöön. Lisäksi mallinnettiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistön hydrologiaan. Vesistön käyttäjien ja sidosryhmien mielipiteitä kerättiin mm. ranta-asukkaille järjestetyllä kyselyllä sekä monitavoitearviointimenetelmää soveltaneessa työpajassa. Säännöstelyä esitetään kehitettäväksi siten, että vedenkorkeuden kevätalennuksesta luovutaan, kevättulvalle asetetaan tavoitekorkeus ja tulvan laskua jarrutetaan nykyisestä sekä määritetään vedenkorkeudelle vaihteluväli, jonka sisällä vedenpinta voi vaihdella tulva-aikaa lukuun ottamatta. Lisäksi esitetään, että Kiurujokea perataan rankkasateista aiheutuvien kesätulvien alentamiseksi. Muutosten tavoitteena on säännöstelyn hoidon helpottaminen, säännöstelystä järven tilalle aiheutuvien haitallisten vaikutusten vähentäminen sekä vesistön käyttömahdollisuuksien parantaminen. Vesistön tilan parantamista koskevassa osassa esitetään Kiuruveden tavoitetila mm. kuormituksen suhteen sekä erilaisia mahdollisuuksia tavoitteisiin pääsemiseksi. Lisäksi tarkastellaan erilaisten suoraan järveen kohdistuvien kunnostustoimenpiteiden soveltuvuutta järven tilan parantamiseen. Tarkempaan tarkasteluun valittiin ravintoverkkokunnostus ja hapetus. Ulkoisen kuormituksen vähentämisen vaikutusten arvioinnissa käytettiin mm. KUTOVA+ -laskentamallia ja maatalouden osalta VIHMA-laskentamallia. Kiuruveden vedenlaadun ja ekologisen tilan parantaminen vaatii merkittävää ulkoisen ravinnekuormituksen vähentämistä. Ravinnekuormituksen kannalta keskeisiä asioista ovat maatalouden osalta erityisesti lannoitukseen ja maanmuokkaukseen liittyvät seikat. Haja-asutuksen jätevesienkäsittely tehostuu lähivuosina hajajätevesiasetuksen vaatimusten myötä. Keskitetyn jätevedenpuhdistuksen osalta keskeistä on nykyisen puhdistustason ja toimintavarmuuden ylläpitäminen. Metsätalouden osalta keskeistä on etenkin kiintoainekuormituksen vähentäminen. Järveen kohdistuvista hoitotoimenpiteistä hapetusta ja hoitokalastusta kannattaa jatkaa. Sen sijaan varsinainen tehokalastus ei ole ajankohtainen ennen kuin ulkoista kuormitusta on saatu vähennettyä alle kriittisen tason.

Methods of genetic diversity creation and functional display for directed evolution experiments

Protein engineering aims to improve the properties of enzymes and affinity reagents by genetic changes. Typical engineered properties are affinity, specificity, stability, expression, and solubility. Because proteins are complex biomolecules, the effects of specific genetic changes are seldom predictable. Consequently, a popular strategy in protein engineering is to create a library of genetic variants of the target molecule, and render the population in a selection process to sort the variants by the desired property. This technique, called directed evolution, is a central tool for trimming protein-based products used in a wide range of applications from laundry detergents to anti-cancer drugs. New methods are continuously needed to generate larger gene repertoires and compatible selection platforms to shorten the development timeline for new biochemicals. In the first study of this thesis, primer extension mutagenesis was revisited to establish higher quality gene variant libraries in Escherichia coli cells. In the second study, recombination was explored as a method to expand the number of screenable enzyme variants. A selection platform was developed to improve antigen binding fragment (Fab) display on filamentous phages in the third article and, in the fourth study, novel design concepts were tested by two differentially randomized recombinant antibody libraries. Finally, in the last study, the performance of the same antibody repertoire was compared in phage display selections as a genetic fusion to different phage capsid proteins and in different antibody formats, Fab vs. single chain variable fragment (ScFv), in order to find out the most suitable display platform for the library at hand. As a result of the studies, a novel gene library construction method, termed selective rolling circle amplification (sRCA), was developed. The method increases mutagenesis frequency close to 100% in the final library and the number of transformants over 100-fold compared to traditional primer extension mutagenesis. In the second study, Cre/loxP recombination was found to be an appropriate tool to resolve the DNA concatemer resulting from error-prone RCA (epRCA) mutagenesis into monomeric circular DNA units for higher efficiency transformation into E. coli. Library selections against antigens of various size in the fourth study demonstrated that diversity placed closer to the antigen binding site of antibodies supports generation of antibodies against haptens and peptides, whereas diversity at more peripheral locations is better suited for targeting proteins. The conclusion from a comparison of the display formats was that truncated capsid protein three (p3Δ) of filamentous phage was superior to the full-length p3 and protein nine (p9) in obtaining a high number of uniquely specific clones. Especially for digoxigenin, a difficult hapten target, the antibody repertoire as ScFv-p3Δ provided the clones with the highest affinity for binding. This thesis on the construction, design, and selection of gene variant libraries contributes to the practical know-how in directed evolution and contains useful information for scientists in the field to support their undertakings.

Elämä työläisnaisten hyväksi. Fiina Pietikäisen yhteiskunnallinen toimijuus 1900–1930. Tutkimus työväenliikkeen sukupuolisidonnaisista käytännöistä

Tutkimuksessa perehdytään työväenliikkeessä vaikuttaneen naisaktiivi Fiina Pietikäisen (1870–1956) toimijuuden myötä työväenliikkeen sukupuolisidonnaisiin käytäntöihin vuosina 1900–1930. Tutkimus edustaa kollektiivista elämänkertatutkimusta. Tässä tutkimuksessa on keskeisesti esillä kysymys Fiina Pietikäisen ja työväenliikkeen suhteesta. Aikakauden työväenliike ei hyväksynyt individualistista toimintaa, vaan edellytti yksittäiseltä aktiivilta kurinalaisuutta ja sitoutuneisuutta yhteisesti sovittuihin pyrintöihin. Toisaalta työväenliike tarjosi niin työläismiehille kuin -naisillekin aivan uudenlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Työläisnaiset saattoivat miesten tavoin vaikuttaa poliittisissa ja ammatillisissa järjestöissä, joskin monet naiset keskittyivät vapaaehtoisesti vain puolueen naisjärjestöjen toimintaan. Tutkimus osoittaa, että Fiina Pietikäinen oli pragmaattinen naisaktiivi, joka monien muiden työväenliikkeen naisaktiivien tavoin otti tehtäväkseen työläisnaisten ja -lasten elinolosuhteiden kehittämisen. Edes poikkeusolosuhteet kuten vuoden 1905 suurlakko tai vuoden 1918 sisällissota eivät muuttaneet työväenliikkeen sukupuolisidonnaista toimijuuskulttuuria. Työväenliikkeen naisaktiivit keskittyivät vapaaehtoisesti ruokahuoltoon ja perhepolitiikkaan jättäen muut yhteiskunnalliset kysymykset miestoimijoiden vastuulle. Useimmista työväenliikkeen naisaktiiveista poiketen Fiina Pietikäinen toimi myös miesvaltaisessa ammattiyhdistysliikkeessä niin paikallis- kuin liittotasolla. Pietikäinen otti tehtäväkseen varsinkin helsinkiläisten silittäjien ja erityisesti kylvettäjien ammatillisen edunvalvonnan. Kyseiset naispuoliset ammatinharjoittajat olivat erittäin heikosti järjestäytyneitä, joten Pietikäisen ammatillinen edunvalvonta perustui pitkälti yhteiskunnallisesti otollisten tilanteiden hyödyntämiseen ja työväenliikkeen kollektiivin tukeen. Fiina Pietikäinen kannatti monien muiden naisaktiivien tavoin naisten erillistoimijuutta niin poliittisessa kuin ammatillisessa työväenliikkeessä. Hän sitoutui työväenliikkeen arvoihin ja käytäntöihin, muttei kokenut työväenliikettä tasa-arvoiseksi kollektiiviksi. Hän uskoi naisten voivan parhaiten kehittää omaa asemaansa erillistoimijuuden kautta. Poliittisen työväenliikkeen saralla naiset vaikuttivatkin aina työväenliikkeen hajoamiseen asti pitkälti omissa järjestöissään. Ammatilliseen edunvalvontaan naisten erillistoimijuus ei vakiintunut, koska ammattiyhdistysliikkeen miesaktiivit eivät kokeneet naistyöläisten aseman kehittämisen edellyttävän segregaatiota liikkeen sisällä. Käytännössä monet ammattiosastot olivat kuitenkin joko mies- tai naisammattiosastoja, koska aikakauden Suomessa sukupuoli määräsi hyvin voimakkaasti sen, mitä ammattia yksilö saattoi harjoittaa.

Vapaaehtoiset vesienhoidon organisaatiot Toimintamallianalyysi 2012

Euroopan Unionin vesipolitiikan puitedirektiivin mukaan vesistöjen tulee saavuttaa hyvä ekologinen tila. Vesienhoidon toteuttamisen tueksi ELY-keskukset ovat laatineet vesienhoitosuunnitelmat ja niiden osana alueelliset toimenpideohjelmat, joiden tavoitteena on vähentää vesien kuormitusta ja toteuttaa kunnostuksia. Toimenpiteille ei ole määritelty lakisääteistä toteuttajaa, joten on keskeistä, että vesistöalueiden kaikki intressitahot sitoutuvat vesienhoidon toteutukseen. Yksittäisiä paikallisia kunnostus- tai hoitotoimia voidaan tehdä asukkaiden ja maanomistajien omin voimin, mutta useimmiten toimenpiteet ovat tehokkaampia organisoidulla yhteistyöllä, ja samalla taataan hoidon ja seurannan jatkuvuus. Järjestäytyminen yhdistykseksi tai muuksi organisaatioksi ei saa kuitenkaan olla itsetarkoitus, eikä organisaation ylläpito saa muodostua hoitotoimintaa suuremmaksi työksi, vaan organisoitumisen tapa ja laajuus on syytä valita toiminnan mukaan. Tällä toimintamallianalyysilla on pyritty selvittämään erilaisia vapaaehtoisen toiminnan malleja ja tekemään vapaaehtoisen organisoitumisen tueksi raportti niiden soveltuvuudesta erilaisiin vesienhoidon tarpeisiin. Analyysia varten selvitettiin olemassa olevia vesistöalan toimijoita ja sitä, millaisia hallintomalleja organisaatioilla on käytössään. Haastatteluilla kartoitettiin organisaatioiden syntyhistoriaa, hallintomallin valintaan vaikuttaneita tekijöitä sekä organisaatioiden toimintatapoja. Haastattelujen pohjalta tarkasteltiin hallinto- ja toimintamallien soveltuvuutta erilaisiin tarpeisiin ja käytännön kokemusten perusteella pyrittiin hahmottamaan toimintamallien vahvuuksia ja heikkouksia. Analyysin perusteella on tarkasteltu Lounais-Suomen vesistöjen organisoitumisen tilaa ja pyritty löytämään mahdollisia jatkotoimenpide-ehdotuksia. Toimintamallianalyysi on osa Karvianjoen kunnostusohjelma 2007–2015 -koordinaatiohanketta, jota rahoitti Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma. Lisäksi raportin toteutusta on rahoittanut Varsinais-Suomen ELY-keskuksen VELHO-hanke (Vesien- ja luonnonhoidon alueellinen ja paikallinen toteuttaminen Lounais-Suomen vesistöalueilla), jota rahoitetaan myös Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Toimintamallianalyysin toteutusta hallinnoi Varsinais-Suomen ELY-keskus.

Coercion, Perceived Care and Quality of Life Among Patients in Psychiatric Hospitals

The goals of the study were to describe patients’ perceptions of care after experiencing seclusion/restraint and their quality of life. The goal was moreover to identify methodological challenges related to studies from the perspective of coerced patients. The study was conducted in three phases between September 2008 and April 2012. In the first phase, the instrument Secluded/ Restrained Patients’ Perception of their Treatment (SR-PPT) was developed and validated in Japan in cooperation with a Finnish research group (n = 56). Additional data were collected over one year from secluded/restrained patients using the instrument (n = 90). In the second phase, data were collected during the discharge process (n = 264). In the third phase, data were collected from electronic databases. Methodological and ethical issues were reviewed (n = 32) using systematic review method. Patients perceived that co-operation with the staff was poor; patients’ opinions were not taken into account, treatment targets collated and treatment methods were seen in different ways. Patients also felt that their concerns were not well enough understood. However, patients received getting nurses’ time. In particular, seclusion/restraint was considered unnecessary. The patients felt that they benefited from the isolation in treating their problems more than they needed it, even if the benefit was seen to be minor. Patients treated on forensic wards rated their treatment and care significantly lower than in general units. During hospitalization secluded/restrained patients evaluated their quality of life, however, better than did non-secluded/restrained patients. However, no conclusion is drawn to the effect that the better quality of life assessment is attributable to the seclusion/restraint because patients’ treatment period after the isolation was long and because of many other factors, as rehabilitation, medication, diagnostic differences, and adaptation. According to the systematic mixed studies review variation between study designs was found to be a methodological challenge. This makes comparison of the results more difficult. A research ethical weakness is conceded as regards descriptions of the ethical review process (44 %) and informed consent (32 %). It can be concluded that patients in psychiatric hospital care and having a voice as an equal expert require special attention to clinical nursing, decision-making and service planning. Patients and their family members will be consulted in plans of preventive and alternative methods for seclusion and restraint. The study supports the theory that in ethical decision-making situations account should be taken of medical indications, in addition to the patients’ preferences, the effect of treatment on quality of life, and this depends on other factors. The connection between treatment decisions and a patient’s quality of life should be evaluated more structurally in practice. Changing treatment culture towards patients’ involvement will support daily life in nursing and service planning taking into account improvements in patients’ quality of life.