Sijoituspalveluiden ja –tuotteiden tarjoajan tiedonantovirhe ja vahingonkorvausvastuu

1980-luvun lopulle asti arvopaperimarkkinat olivat Suomessa melko kehittymättömät, ja siellä toimivat sijoittajat olivat ammattimaisia tai muuten kokeneita sijoittajia, jotka tunsivat arvopaperisijoittamiseen liittyvät lainalaisuudet ja riskit hyvin. Arvopapereihin liittyvä oikeus perustui tuolloin pääosin yleiseen velvoite-, sopimus- ja kauppaoikeuteen, sekä eräisiin yksittäisiin lakeihin ja yhtiöoikeuteen. Arvopaperimarkkinat ovat kehittyneet huomattavasti noista ajoista. Markkinoiden kehitys ja sijoitustoiminnan suosion kasvu kotitalouksien keskuudessa onkin johtanut tilanteeseen, jossa markkinoilla toimii suuri määrä sijoituspalveluiden tarjoajia, joiden laajoja tuotevalikoimia käyttää hyvin heterogeeninen sijoittajajoukko. Arvopaperimarkkinoiden luotettavuuden ja tehokkuuden, sekä ei-ammattimaisten sijoittajien suojaamiseksi arvopaperimarkkinoiden sääntely onkin kehittynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana huomattavasti. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten nykyinen sääntely-ympäristö ohjaa sijoituspalveluyritysten toimintaa suhteessa ei-ammattimaiseen asiakkaaseen. Tarkastelun keskiössä ovat palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuus ja selonottovelvollisuus, joiden avulla pyritään varmistamaan, että palveluntarjoaja antaa ei-ammattimaiselle asiakkaalle oikeat ja riittävät tiedot sijoituspäätöksen tueksi, tämän yksilölliset olosuhteet huomioiden. Tutkielmassa tarkastellaan myös tilanteita, joissa palveluntarjoaja laiminlyö edellä mainitut lakisääteiset velvollisuutensa, ja siten syyllistyy tiedonantovirheeseen. Oma osakysymyksensä on tiedonantovirheestä seuraava vahingonkorvausvastuu, ja vahingonkorvauksen määrän laskeminen. Laissa asetetut velvoitteet, ja niitä täydentävät finanssivalvonnan ohjeistukset ja valvonta luovat Suomessa ympäristön, jossa huolellisesti toimiva sijoittaja voi luottaa palveluntarjoajien menettelytapoihin. Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositusten perusteella palveluntarjoajat toimivat Suomessa lähtökohtaisesti hyvien menettelytapojen mukaisesti, ja esimerkiksi suoranainen valehtelu asiakkaalle on harvinaista. Suurin osa tiedonantovirheistä liittyykin abstraktiin riskin käsitteeseen, ja osapuolten näkemyseroon siitä, miten riskeistä on kerrottu tiedonantovelvollisuutta täytettäessä. Vahingonkorvaustapausten arvioinnissa huomiota kiinnitetäänkin myös asiakkaan velvollisuuksiin asiakassuhteessa, jotta sijoittajat eivät voi oikeudettomasti vaatia vahingonkorvauksia mahdollisten tappioiden tapauksessa. Sijoittaminen on lopulta aina tuoton tavoittelua ja riskin ottamista, ja nykyinen sääntely huomioi myös sijoittajan vastuun.

Nykyaikainen Itämeren alueen pintataistelualuksen valvontatutka

Pintataistelualusten sensoreiden kehitystä ovat ohjanneet muutokset alusten tehtävissä sekä toiminta- ja uhkaympäristössä. Aluksen tehokkaimman valvontasensorin, valvontatutkan suorituskyvylle vaatimuksia asettavat mm. valvonta-alueen kasvaminen, aluskaluston määrän väheneminen, häiveteknologian yleistyminen, elektronisen häirinnän kehittyminen ja meritorjuntaohjusten nopeuden kasvaminen. Valvontatutkan suorituskyvyn kehittäminen on viime aikoina ollut yksi merivoimien aluskaluston kehittämisen painopisteistä. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää pintataistelualusten valvontatutkien nykytila. Tutkimusmenetelmänä on julkisiin lähteisiin perustuva kirjallisuusselvitys. Itämeren viitekehyksestä johtuen tarkastelu on rajattu fregatteihin ja sitä pienempiin aluksiin suunnattuihin valvontatutkajärjestelmiin. Näkökulmia ovat valvontatutkien kehitys, nykyaikaisen valvontatutkan teknologia sekä saatavilla olevien järjestelmien suorituskyky. Tutkimuksessa todetaan, että merkittävin kehitysaskel on ollut AESA–teknologian käyttöönotto, mikä on mahdollistanut tutkan resurssien entistä joustavamman käytön. Toinen selvä kehitystrendi on järjestelmien modulaarisuus paremman skaalattavuuden, luotettavuuden ja pienempien kustannuksien saavuttamiseksi. Galliumnitridi on syrjäyttämässä galliumarsenidin vaiheohjattujen antenniryhmien puolijohdemateriaalina. Galliumnitridin käytöllä saavutetaan etuja tehossa, kaistanlaajuudessa ja luotettavuudessa. Uusien teknologioiden käyttöönottoa hidastaa kallis hinta, joten myös vanhempaa teknologiaa edustavia ja halvempia tutkia valmistetaan ja kehitetään edelleen. Saatavilla on lukuisia eri suorituskyky-, koko- ja hintaluokkaan sijoittuvia järjestelmiä.

Tulevaisuuden lähtökohdista kansanvallan kolmiliittoon. Kansallinen Edistyspuolue ja kansallisen eheytymisen politiikka 1919–1939.

Kansallista Edistyspuoluetta ja sen toimijoita maailmansotien välisen Suomen sisäpolitiikassa tarkasteleva väitöstutkimus paneutuu puolueen kansallista eheytymistä ajaneen poliittisen linjan taustoihin, muodostumiseen ja toteutumiseen maailmansotien välisenä aikana vuosina 1919-1939. Vahvasti aineistopohjainen ja lähdekriittinen poliittisen historian tutkimus keskittyy parlamentaarisiin toimijoihin, poliittiseen kenttään ja näiden tuottamiin aineistoihin, kuten edistyspuolueen ja sen toimijoiden arkistoihin, lehdistöön ja valtiopäiväpöytäkirjoihin. Tutkimus selvittää, millainen oli edistyspuolueen kansallisen eheytymisen linja, mihin sillä pyrittiin, miten sitä toteutettiin ja miten se toteutui. Kansainvälisen vertailun kautta tutkimuksessa luodaan myös kuva suomalaisesta liberalismista ja liberalistista. Joulukuussa 1918 perustettu Kansallinen Edistyspuolue oli liberaali puolue, jonka politiikassa korostui erityisesti liberalismin sosiaalinen tulkinta. Puolueen sisäpoliittiseksi linjaksi vastaitsenäistyneessä ja sisällissodan runtelemassa valtiossa muodostui kansallisen eheytymisen edistäminen. Ajatuksen taustalla olivat K. J. Ståhlbergin tulevaisuuden lähtökohtia hahmotelleet artikkelit, jotka julkaistiin Helsingin Sanomissa huhtikuussa 1918 sisällissodan vielä riehuessa. Ståhlbergin mukaan kansalliseen eheytymiseen ei tullut pyrkiä sodan vuoksi vaan siitä huolimatta. Nuorsuomalaiselta puolueelta perityt liberaalit periaatteet täydentyivätkin edistyspuoluelaisessa ajattelussa sisällissodan ja tasavallan puolesta käydyn valtiomuototaistelun avainkokemuksilla. Itsenäisen Suomen ensimmäisiä vuosia hallinneissa keskustahallituksissa kansallista eheytymistä edistettiin sosiaalipoliittisin uudistuksin mm. oppivelvollisuus- ja asutuslakien muodossa. Myös sisällissodan vankien armahdukset olivat osa tätä ohjelmaa. Tutkimus osoittaa, että edistyspuolueen kansallisen eheytymisen politiikan keskeisenä tavoitteena oli poliittisen sovittelun kautta integroida vasemmisto osaksi parlamentaaris-demokraattista järjestelmää. Eheytyspolitiikan todellinen käyttöarvo ja edistyspuolueen poliittiset toimintamahdollisuudet alkoivat kuitenkin heiketä vuoden 1922 eduskuntavaalien jälkeen.Tutkimuksesta käy ilmi, että toteutettu eheytyspolitiikka ja sen osittainen epäonnistuminen näkyivät sekä kommunistien jatkuvana kannatuksena että sisäpoliittisen ilmapiirin oikeistolaistumisena. Tämä kehitys nosti myös edistyspuolueessa esille voimat, jotka suosivat porvariyhteistyötä ohi keskustavasemmistolaisen eheytyspoliittisen linjan. Alkuvuosien jälkeen valtiomuototaistelun koossapitävä voima heikkeni edistyspuolueen sisällä ja 1920-luvun puolivälissä käydyt linjakiistat osoittivat, että osalle puolueen jäsenistä vuoden 1918 puoluevalinnassa keskeisemmässä roolissa oli ollut tasavaltalaisuus kuin vasemmiston integrointi ja kansallinen eheytyminen. Edistyspuolueen johto ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan eheytyspoliittisesta linjasta ja sen ympärille luodusta puolueidentiteetistä, joten porvariyhteistyötä kannattanut oikeisto-oppositio päätyi suurelta osin eroamaan puolueesta vuonna 1927. Tutkimus osoittaa, että parlamentarismin rapautuminen ja pienelle yleispuolueelle elintärkeiden yhteistyömahdollisuuksien heikkeneminen luokkapuolueiden puristuksessa johtivat edistyspuolueen kannatuksen alamäkeen sotien välisenä aikana. Se kutistui 26 kansanedustajan keskisuuresta puolueesta vain kuuden edustajan pienpuolueeksi. Puolueidentiteetin vahvuus ja keskeisten toimijoiden puolueen kokoa suurempi poliittinen painoarvo pitivät sen lakkauttamispohdinnoista huolimatta kuitenkin koossa ja kiinni politiikan ytimessä. Oikeistoradikalismin vuodet 1920–1930-lukujen taitteessa olivat edistyspuolueellesekä uhka että mahdollisuus. Tutkimuksessa käy ilmi, että vaikka kommunisminvastaisen kansanliikkeen vaatimukset olivat edistyspuoluelaisten mielestä oikeutettuja, oli kansanliikkeen niiden ajamiseksi omaksumia laittomia ja ulkoparlamentaarisia keinoja vaikea hyväksyä. Eheytyspolitiikan kannalta katsottuna melkotoivottamalta näyttänyt tilanne kääntyi kuitenkin lopulta voitoksi: äärivasemmisto eliminoitiin, äärioikeisto ajautui paitsioon ja tie maltillisen vasemmiston ja keskustan yhteistyölle aukesi jälleen. Tämä johti lopulta vuonna 1937 punamultahallitukseen ja kansanvallan kolmiliittoon Kansallisen Edistyspuolueen, SDP:n ja Maalaisliiton kesken. Kokemus siitä, että itsenäisyys oli alati uhattuna, toi suomalaiseen liberalismiin varsin nationalistisia piirteitä, joita eurooppalaisten veljespuolueiden ohjelmista ei löydy. Liberalismiin usein liitetty mielleyhtymä sen kosmopoliittisesta, kansallisvaltioita ylittävästä luonteesta jäi Suomessa sotien välisenä aikana nationalismin ja itäisen naapurin luoman uhan varjoon. Suomen sisäpoliittinen tilanne ja geopoliittinen asema loivat vaatimuksen vahvasta kansallisesta yhtenäisyydestä. Suomalainen liberalismi määrittyikin eurooppalaisia vastineitaan voimakkaammin nuorta valtiota hallinneen kansallisuusajattelun, itsesäilytysvaiston ja kansallisen eheyden vaatimusten kautta. Tutkimuksessa todetaan, että edistyspuolueen eheytyspoliittisen linjan muotoutumista ja toteutumista vuosien 1919‒1939 aikana voi pitää idealismin voittona realismista. Lukuun ottamatta reformipolitiikan vuosia edistyspuolueen pitäytyminen valitulla linjalla näyttäytyi poliittisten toimintamahdollisuuksien kannalta katsottuna ajoittain jopa epärealistiselta. Koko sotien välistä aikaa tarkastellessa voikin todeta, että se, minkä edistyspuolue poliittisten päämäärien saavuttamisen valossa voitti, sen se menetti kannatusluvuissa.

Accelerating food safety and quality control: The use of antibody engineering techniques in the detec-tion of low-molecular weight food contaminants

The increased awareness and evolved consumer habits have set more demanding standards for the quality and safety control of food products. The production of foodstuffs which fulfill these standards can be hampered by different low-molecular weight contaminants. Such compounds can consist of, for example residues of antibiotics in animal use or mycotoxins. The extremely small size of the compounds has hindered the development of analytical methods suitable for routine use, and the methods currently in use require expensive instrumentation and qualified personnel to operate them. There is a need for new, cost-efficient and simple assay concepts which can be used for field testing and are capable of processing large sample quantities rapidly. Immunoassays have been considered as the golden standard for such rapid on-site screening methods. The introduction of directed antibody engineering and in vitro display technologies has facilitated the development of novel antibody based methods for the detection of low-molecular weight food contaminants. The primary aim of this study was to generate and engineer antibodies against low-molecular weight compounds found in various foodstuffs. The three antigen groups selected as targets of antibody development cause food safety and quality defects in wide range of products: 1) fluoroquinolones: a family of synthetic broad-spectrum antibacterial drugs used to treat wide range of human and animal infections, 2) deoxynivalenol: type B trichothecene mycotoxin, a widely recognized problem for crops and animal feeds globally, and 3) skatole, or 3-methyindole is one of the two compounds responsible for boar taint, found in the meat of monogastric animals. This study describes the generation and engineering of antibodies with versatile binding properties against low-molecular weight food contaminants, and the consecutive development of immunoassays for the detection of the respective compounds.

Marks of Fire, Value and Faith. Swords with Ferrous Inlays in Finland during the Late Iron Age (ca. 700–1200 AD)

This study explores swords with ferrous inlays found in Finland and dating from the late Iron Age, ca. 700–1200 AD. These swords reflect profound changes not only in styles and fashion but also in the technology of hilts and blades. This study explores how many of these kinds of swords are known from Finland, how they were made and where, what their status was in Late Iron Age Finland, and where the Finnish finds stand in accordance with other areas of Europe. The various methods included measuring of the finds and statistics. The main method of revealing the inlaid marks was radiography due to its non-destructive nature. In cases where inlays were visible without radiography, their details were inspected via microscopy. To study the materials and manufacture of inlaid swords, a sample of them was metallographically analysed to determine the forging technologies and nature of used materials. Furthermore, the manufacture was also studied with experimental approaches. As a result, a catalogue of 151 swords with ferrous inlays was created. This number is relatively high compared with other European countries, although systematic studies have been conducted in only some countries. The inlaid motifs were classified into five distinct categories to help the classification. To summarize, almost every documented inlaid sword was unique in some respect including measurements, inlaid motifs and materials of blades and inlays. Technological variation was also present, some blades being poorer and some of higher quality in spite of the inlaid motifs. Misspelt inscriptions as well as letter-like marks were common in Finland and also in Scandinavia. Furthermore, the provenance of iron and steel used in some blades hints at Scandinavian ores. The above observations, along with the experimental results indicating the existence of multiple alternative techniques of inlaying, suggest that these swords were manufactured locally in Scandinavia, most likely in imitation of Continental European models. Inlaid swords were valued partly for their assumed functionality in combat, as evidenced by damage on some examined blades, or they were valued for their inlays, which could have had fashionable or symbolical meanings bound to local beliefs.

Uuden sukupolven tykistöampumatarvikkeet TSTA2020 pintatorjunta-aseistuksena

Suurten valtioiden intressi laivastojoukoilla annettavaan kustannustehokkaaseen tulitukeen on johtanut tykistöasejärjestelmien kehittämiseen ohjusaseisiin verrattavan tehokkuuden saavut-tamiseksi ohjustulenkäyttöä merkittävästi pienemmillä kustannuksilla. Aihe on ajankohtainen myös kotimaisessa toimintaympäristössä merivoimien valmistellessa uutta taistelualusluokkaa, joka valmistuessaan tulee korvaamaan suuren osan olemassa olevasta laivaston suorituskyvystä. Uudet tekniset ratkaisut ovat lisänneet tykistöaseiden kantamaa moninkertaiseksi ja tehneet tykistökranaateista ohjautuvia, metriluokan tarkkuuteen kykeneviä täsmäaseita, jotka soveltuvat niin tulitukeen kuin pinta- ja ilmatorjuntaan, sekä kustannustehokkuutensa ansiosta tykis-töaseille tyypilliseen massamaiseen käyttöön. Tutkimuksessa perehdyttiin kirjallisuustutkimuksen, vaatimusmäärittelyn ja vertailun keinoin uuden sukupolven ampumatarvikkeiden soveltuvuuteen Suomen merivoimien tehtävien täyttämiseen tulevaisuuden aluskalustolla. Kirjallisuustutkimuksella selvitettiin uuden sukupol-ven tykistöampumatarvikkeiden tekninen kehitys, rakenne ja suorituskyky, jota vertailtiin toimintaympäristömme vaatimuksiin ja tällä hetkellä Suomessa käytössä oleviin tykistö- ja ohjusasejärjestelmiin. Tutkimuksessa havaittiin, että tietyt uuden sukupolven ampumatarvikkeet soveltuvat erin-omaisesti täydentäväksi pintatorjunta-asejärjestelmäksi uudelle taistelualusluokalle parantaen aluksen soveltuvuutta monipuoliseen tehtäväkenttään ja tarjoten kustannustehokkaan, ohjuksiin verrattuna matalan käyttökynnyksen vaikuttamismahdollisuuden.

Tietohallinnon haasteet kasvavassa ja kehittyvässä toimintaympäristössä – Toimintatutkimus suomalaisen PK-yrityksen kasvusta globaaliksi toimijaksi

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata suomalaisen PK-yrityksen kasvamista globaa- liksi toimijaksi. Tapahtunut kasvu on tarkoittanut case-yrityksen kohdalla liike- vaihdon ja henkilöstömäärän kasvun lisäksi myös toimipaikkojen määrän kasvua ja organisaatiorakenteen monimutkaistumista. Näiden muutosten perusteella ja ta- pahtuneiden muutoskohtien avulla on löydettävissä yrityksen toimintaa kuvaavia vaiheita, joita ovat alkuvaihe, kasvuvaihe ja kypsä vaihe. Näiden vaiheiden jälkeen tulee vielä neljäs vaihe, eli uusiutumisvaihe tai laskeva vaihe. Tämän neljännen vaiheen suunta riippuu yrityksen kyvystä uusiutua ja kehittyä vastaamaan uusiin tuleviin haasteisiin joita aikaisempaa globaalimpi toiminta tuo tullessaan. Tapahtuneilla muutoksilla on ollut myös vaikutusta tietohallintoon. Tämä tieto- hallinnossa tapahtunut muutos onkin tämän tutkimuksen ydin, eli mitä haasteita ja vaatimuksia Trafotekin tietohallinto on kohdannut toiminnan eri vaiheissa, ja onko tietohallinto pystynyt omalta osaltaan vastaamaan näihin vaatimuksiin. Toiminnan alkuvaiheessa tietotekniikalla ei ollut suurtakaan strategista ja liike- toimintaa tukevaa roolia, ja tietohallinto pystyikin vastaamaan liiketoiminnan vaa- timuksiin. Tässä vaiheessa Trafotekissa ei ollut erillistä tietohallintoa, vaan tieto- tekniset työt hoidettiin muiden työtehtävien ohessa. Tietotekniset tehtävät olivat lähinnä tukitoimintoihin liittyviä tehtäviä. Kasvuvaiheessa tietotekniikan merkitys kasvoi, ja Trafotekiin tuli tarvetta luoda erillinen tietotekninen työtehtävä. Tässä toiminnan vaiheessa kyvykkyydet ja kypsyys eivät kuitenkaan kehittyneet halu- tulla tavalla, sillä kaikki käytössä oleva resursointi käytettiin edelleen päivittäisiin tukitoimintoihin, kehittämisen sijaan. Sama kehittymättömyys vaivasi toiminnan kypsässä vaiheessa. Tässä vaiheessa toki alettiin jo ymmärtää, että tietohallinnolla on strateginen rooli, joka tukee liiketoimintaa sen tavoitteiden saavuttamisessa. Tehty tutkimus tukee näkemystä siitä, että myös tietohallinnon kehittäminen on kokonaisvaltaista kehittämistä, jossa pitää huomioida toimintaa tukevia kyvyk- kyyksiä kaikissa toiminnan vaiheissa. Yrityksen kasvaessa myös tietohallinnon tu- lee kasvaa ja kehittyä. Osa tämän tutkimuksen tapahtumista oli tapahtunut ennen tämän tutkimustyön varsinaista aloittamista, eli ne kuvataan ja selitetään jälkijättöisesti. Kyseessä on toimintatutkimus, joka ajoittuu vuosiin 1996–2014. Avainsanat: globalisaatio, kansainvälinen kasvu, tietohallinto, tietohallinnon joh- taminen ja kehitys, kasvu-, kehitys- ja kypsyysmalli

Markkinakurin toimivuus eurovaltioiden velkakirjamarkkinoilla luottoriskin näkökulmasta

Tutkielma keskittyy eurovaltioiden velkakirjamarkkinoiden toimintaan 2000-luvulla ja pyrkii selvittämään mitkä valtion taloudellista tilaa kuvaavat muuttujat selittävät luottoriskin määräytymistä ja mitä merkitsevien muuttujien perusteella voidaan päätellä markkinakurin toiminnasta. Asia on mielenkiintoinen yhtäältä siksi, että etenkin ennen viimeistä finanssikriisiä obligaatiokorkojen kehitys ei ole huomioinut eroja valtioiden velkaantuneisuusasteissa ja toisaalta siksi, että lainojen maksuhäiriöt ovat yhä todennäköisempiä suurista ja kasvavista velkamääristä johtuen. Tutkimuskysymykseen vastataan empiirisen analyysin avulla. Tutkimusaineisto koostuu 11 eurovaltiosta ja tarkasteltu aikaväli 2000 – 2013. Frekvenssiltään aineisto on puolivuosidataa. Tutkimusmenetelmänä käytetään kiinteiden vaikutusten paneeliregressiomallia, jossa korkoeroa selittäväksi muuttujiksi valittiin velka, ennustettu alijäämä, alijäämäennusteen ennustevirhe, velanhoitosuhde ja kontrollimuuttujat likviditeettiriskille sekä riskiaversiolle. Tutkimustulokseksi saatiin, että parhaiten luottoriskiä selittää alijäämäennusteen ennustevirhe. Tilastollisesti merkitsevä vaikutus saatiin myös velanhoitosuhteelle, mutta tämä tulos oli erittäin riippuvainen Kreikan havainnoista. Tulosten mukaan voidaan myös sanoa, että markkinakuri on tehostunut vuoden 2008 jälkeen ja, että markkinakuri on voimakkaampaa riskivaltioiden kohdalla kuin vähäriskisten valtioiden kohdalla.

Kohti vesiensuojelun aikaa; veden laadun muutokset eteläisimmällä Saimaalla

Työn tarkoituksena on ollut tutkia vesianalytiikan kehitystä Suomessa, arvioida rutiini-analytiikan luotettavuutta, selvittää eteläisimmän Saimaan jätevesikuormituksen kehitys ja siihen vaikuttaneet tekijät, laatia aikasarjat eräiden tutkimusalueen keskeisten veden laadun seurantapaikkojen veden laadun kehityksestä ja esittää keinoja veden laadun kehityksen kuvaa¬miseksi tiivistämällä suuri havaintomateriaali yksinkertaisiksi tunnusluvuiksi. Työssä käsiteltä¬vä aikajakso alkaa 1900-luvun alusta ja päättyy vuoteen 1998. Tutkimus on osa laajempaa ko¬konaisuutta. Tutkimusalue käsittää Vuoksen vesistön keskusjärven, Saimaan, eteläisimmät osat eli Pien-Saimaan, Suur-Saimaan, Vuoksen niskan ja Haapaveden altaat sekä vesistön purku¬-uoman, Vuoksen virran (ks. kuvat 5.1. ja 5.2.). Veden laatu alueen luonnontilaisilla alueilla on luokiteltavissa osin oligotrofiseksi, osin lievästi dysoligotrofiseksi. Sadan viimeisen vuoden aikana teollinen toiminta on muuttanut sitä voimakkaasti. Vesiensuojeluun on eteläisimmän Saimaan alueella investoitu yli 1,5 miljardia markka viimeisten noin 30 vuoden aikana. Investointien tuloksena kuormitus on laskenut oleellisesti 1960-luvun maksimikuormituksesta. Jätevesien purkuvesistön veden laatu on tänä aikana myös merkittävästi parantunut. Tämä on osoitettu veden laadun seurantatuloksista tehtyjen erilaisten tarkastelujen avulla (aikasarjadiagrammit, tilasto tarkastelut, indeksilukuluokitukset, PCA- ja PLS- ja DPLS- monimuuttujamallinnukset). Nykyisin veden laatu on lähes koko tutkimusalu¬eella vähintään tyydyttävä. Fysikaalis-kemiallisen veden laadun seurannan historia on Suomessa kansainvälisesti ja kansallisesti pitkä, ja Saimaalta voidaan veden laadun kehitystä arvioida luotettavasti 40 vuoden ajalta. Tutkimusmetodiikat vesitutkimusten pioneerimaissa ovat olleet samankaltaisia ja niiden perusteella on laadittu myös eurooppalaisen vedenlaadunseurannan suositukset. Vaikka tulevai¬suudessa vesistöä ja sen tilan kehitystä on tarkasteltava ekologisena kokonaisuutena, ei tätä voida tehdä ilman nykyisen kaltaista monitorointia. Teollisuuden jätevesikuormitus on laskenut neljännesvuosisadan aikana hyvin merkittä¬västi tavalla, joka vielä kymmenkunta vuotta sitten tuntui saavuttamattomalta. Saimaan. kuten muunkin Suomen metsäteollisuuden taso onkin kansainvälisesti korkea ja täyttää jo nyt kuormi¬tuksen suhteen lähes 2000-luvun alun BAT-tekniikan vaatimukset. Veden laatu ei kuitenkaan ole kuormitetuilla alueilla kaikkialla vielä hyvä, joten vesiensuojeluun on edelleen panostettava, kun tavoitteena on vesien hyvä ekologinen tila. Vesistöstä käsin tarkasteltuna hitaasti hajoavan orgaanisen aineen määrän vähentäminen vedestä on oltava seuraavana tavoitteena. Tätä tukee myös BAT-tekniikan tarkastelu.

802.11-standardiperhe

Langattomien verkkojen kehitys juontaa juurensa 1980-luvulle, jolloin eri valmistajat julkaisivat omia valmistajakohtaisia tuotteitaan. Kuluttajalle tämä tarkoitti sitoutumista yhteen valmistajaan ja yhteensopivuusongelmia eri laitteiden kesken. Ensimmäinen ajatus oli luoda vain uusi fyysinen taso langallisen lähiverkon 802.3-standardiin, mutta pian ymmärrettiin, että tarvitaan kokonaan uusi MAC-taso, sillä tiedonsiirto radioteitse on huomattavan erilaista kuin kaapelia pitkin tehtävä tiedonsiirto. Esimerkiksi langallisen lähiverkon 802.3-standardista tuttua CSMA/CD (Carrier Sense Multiple Access with Collision Detect) siirtotien varausmenetelmää ei voida käyttää, vaan se on korvattu langattomassa lähiverkossa CSMA/CA:lla (Carrier Sense Multiple Access with Collision Avoidance) IEEE:n (Institute of Electrical and Electronics Engineers) 802.11-standardi sai alkunsa 21.3.1991 ja ensimmäinen 802.11-standardi, 802.11-1997, julkaistiin vuonna 1997. 802.11-standardia kehitetään edelleen, ja tällä hetkellä uusin julkaistu laajennos on vuonna 2014 julkaistu 802.11ac. Tässä tutkielmassa perehdytään erilaisiin langattoman lähiverkon tekniikoihin pääpainon ollessa IEEE:n 802.11-standardissa ja sen tietoturvassa.

Multikerrosperceptroni ja sen sovellusalueet

Tietokoneet kykenevät suoriutumaan suuresta määrästä raskaita laskutoimituksia lyhyessä ajassa. Niillä on näin ollen siis mahdollista automatisoida sellaisia toimintoja, joissa esimerkiksi ihminen sortuu helposti tarkkaavaisuusvirheisiin. Ihminen pystyy toisaalta sellaisiin toimintoihin, jotka ovat tietokoneille hyvin vaikeita. Esimerkiksi luova ajattelu ja tutun ihmisen kasvojen tunnistaminen onnistuu ihmisiltä huomattavasti helpommin kuin tietokoneilta. Ilman tarkkoja ohjeita tietokone on toimintakyvytön, eikä tuntemattomia ongelmia ole mahdollista ratkaista. Ihmisaivojen toimintaa on niiden kykyjen vuoksi pidetty mielenkiintoisena tutkimuskohteena tietojenkäsittelyn kannalta. Yritykset mallintaa niiden toimintaa ovat johtaneet neuroverkkojen syntyyn. Kehitys alkoi neuronin mallin esittelemisestä ja jatkui edelleen perceptroniin. Lopulta kehitys päättyi neuroverkkoihin, joita on useita erilaisia. Suosituin niistä on kerroksittaisen rakenteen omaava multikerrosperceptroni. Neuroverkkoja on koulutettava halutun toiminnan aikaansaamiseksi. Niitä voidaan kouluttaa ohjatusti, ohjaamattomasti ja arvostellusti. Perceptronin kouluttaminen on helpompaa sen yksinkertaisen rakenteen takia kuin multikerrosperceptronin kouluttaminen. Esimerkiksi back propagation- algoritmi soveltuu multikerrosperceptronin kouluttamiseen. Koulutusprosessissa on oltava tarkkana, sillä neuroverkko voi oppia liikaa opeteltavasta asiasta ja tuottaa huonoja tuloksia koulutuksen jälkeen. Verkon oppimista onkin seurattava tarkkaan kouluttamisen yhteydessä. Oppimiseen vaikuttaa myös verkon rakenne. Neuroverkkojen, erityisesti multikerros perceptronien on todettu sopivan erityisen hyvin erilaisiin käytännön sovelluksiin. Esimerkiksi optisessa kuvantunnistuksessa sen on havaittu tuottavan erityisen hyviä tuloksia, jos kuva tekstistä on prosessoitu oikein neuroverkkoa varten.

English L2 Learners’ Speech – And How the Spoken Language Course Affects Its Lexical Richness

Tässä sivuaineen tutkielmassa tarkasteltiin englannin kielen sanaston kehitystä lukion vieraan kielen syventävän suullisen kurssin aikana. Tutkimuksessa selvitettiin, miten oppilaiden sanastollinen rikkaus muuttuu puhutussa kielessä. Sanastollista rikkautta analysoitiin sanastollisen variaation ja sanastollisen tiheyden mittareilla. Työssä hyödynnettiin pitkittäistutkimusasetelmaa eli verrattiin yhden oppilasryhmän puhetta sekä ennen lukion englannin kielen suullista kurssia että sen jälkeen. Osanottajia oli yhteensä yhdeksän, jotka kaikki olivat lukion toisella vuosikurssilla. Osallistujien tekemät suulliset testit olivat osa Turun yliopiston keräämää tutkimuskäyttöön tarkoitettua materiaalia. Äänitteistä tehdyt transkriptiot muokattiin tätä tutkimusta varten sopiviksi, jonka jälkeen niistä mitattiin sanastollista rikkautta erilaisilla mittareilla. Aineistoa tutkittiin määrällisin menetelmin. Tulokset osoittavat, että keskimääräisesti sekä puheen sanastollinen variaatio että sanastollinen tiheys kehittyivät kurssin aikana hiukan. Toisin sanoen oppilaat käyttivät kurssin jälkeen tehdyssä testissä aavistuksen verran monipuolisempaa sanastoa, ja sisältösanojen osuus kieliopillisiin sanoihin nähden oli hieman suurempi kuin ennen kurssia. Kurssin aikana oppilaiden aktiivisessa sanavarastossa tapahtunut kehitys ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää. Lisäksi tutkimus osoitti, että osallistujien väliset erot olivat suuria, mutta erot tasoittuivat jonkin verran kurssin jälkeen. Tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa englannin kielen suullisen kurssin sekä lisänneen oppilaiden sanastollista rikkautta että tasoittaneen yksilöllisiä eroja, yhdessä monien muiden mahdollisten tekijöiden kanssa. Tutkimusotoksen pienuuden vuoksi tuloksia ei kuitenkaan voida yleistää. Jatkossa olisi mielenkiintoista laajentaa tutkimusnäkökulmaa koskemaan muitakin sanastollisen rikkauden osa-alueita kuten sanastollista sofistikaatiota. Olisi myös mielenkiintoista sisällyttää tutkimukseen oppilaiden passsiivisen sanavaraston mittaaminen ja mahdollisesti tutkia englannin kielen suullisen kurssin vaikutuksia oppilaiden suullisen kielitaidon kehittymiseen laajemminkin kuin vain sanavaraston osalta.

Helsinki hub – new traffic flows and business networks

This thesis is the Logistics Development Forum's assignment and the work dealing with the development of the Port of Helsinki as part of Helsinki hub. The Forum aims to develop logistics efficiency through public-private co-operation and development of the port is clearly dependent on both factors. Freight volumes in the Port of Helsinki are the biggest single factor in hub and, therefore, the role of the port of the entire hub development is strong. The aim is to look at how the port will develop as a result of changes in the foreign trade of Finland and the Northern European logistics trends in 25 years time period. Work includes the current state analysis and scenario work. The analyses are intended to find out, which trends are the most important in the port volume development. The change and effect of trends is examined through scenarios based on current state. Based on the work, the structure of Finnish export industry and international demand are in the key role in the port volume development. There is significant difference between demands of Finnish exporting products in different export markets and the development between the markets has different impacts on the port volumes by mass and cargo type. On the other hand, the Finnish economy is stuck in a prolonged recession and competition between ports has become a significant factor in the individual port's volume development. Ecological valuesand regulations have changed the competitive landscape and maritime transport emissions reductions has become an important competitive factor for short routes in the Baltic Sea, such as in the link between Helsinki and Tallinn.

Paremman asiakaskokemuksen ja käytettävyyslähteisen lisäarvon tuottaminen design muutoksilla - tapaustutkimus hyvis.fi järjestelmään

Työn tarkoituksena on antaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) Hyvis –palvelun nettiportaalille muutosehdoituksia koskien nettisivujen ulkoasua, käytettävyyteen liittyviä seikkoja sekä ideoita brändinrakentamiseen verrattuna maailmalta löytyneisiin palkittuihin terveysalan sivustoihin. Työn tavoitteena on löytää mahdollisimman hyvä ohjenuora nettisivujen toiminnallisiin ja ulkoisiin tapoihin sekä käytänteihin, joiden ansiosta brändille voidaan luoda lisäarvoa nettisivujen välityksellä. Työn tuloksina tuli esiin sivujen kategorioinnin tärkeys, jolla voidaan selkeyttää sivujen rakennetta sekä se helpottaa sivuilla navigointia ja tiedonhakua. Kuvien käyttäminen linkkien ja tekstien yhteydessä oli tulosten mukaan suotavaa. Jokainen tarkasteltava sivu sisälsi responsiivisuuden sekä mobiili- ja tablettioptimoinnin, joten se oli yksi tärkeimmistä tutkimuksessa saaduista tuloksista. Sosiaalinen media oli myös kovasti käytössä jokaisen tutkittavan sivun kohdalla.

Uudenmaan ELY-keskus : Strategia vuosille 2016-2019

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimintaympäristö on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen. Toiminta-alueemme ulottuu maaseudulta maan ainoaan metropolialueeseen. Alueellisena laajan tehtäväkentän toimijana otamme huomioon eri alueiden erityispiirteet. Teemme läheistä yhteistyötä maakuntien liittojen, kuntien, ministeriöiden, virastojen, laitosten, yritysten, yhdistysten ja järjestöjen kanssa. Tavoitteenamme on luoda puitteet hyvälle elämälle edistämällä yritysten elinvoimaisuutta ja työllisyyttä, kehittämällä turvallista ja toimivaa liikennettä sekä huolehtimalla luonnosta ja ympäristöstä. Strategiamme vuosille 2016 - 2019 keskittyy ihmisiin ja työyhteisöihin, yrityksiin ja elinkeinoihin sekä ympäristöön ja luonnonvaroihin. Olemme laatineet kymmenen pitkän aikavälin strategista päätavoitetta, joita avataan tässä esitteessä. Päämääränämme on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä kehitys alueellamme.