Datanomiopiskelijat sosiaalisen median käyttäjinä

Tutkimukseni aiheena on tarkastella datanomiopiskelijoita sosiaalisen median käyttäjinä. Sosiaalisen median käyttö opetuksessa on nykypäivänä jo aika yleistä. Erilaisia sosiaalisen median keinoja käytetään jo kaikilla oppiasteilla. Opettajan on tärkeää tuntea eri palvelujen tarkoitukset ja soveltuvuus opetustilanteeseen. Työn tarkoitus on tutkia sosiaalisen median palveluja kuudesta eri näkökulmasta, jotka tukevat opetusta ja oppimista. Näitä ovat verkostoitumispalvelut, virtuaalimaailmat, sisällöllinen kirjoittaminen, verkko-oppimisympäristöt, videoverkkopalvelut ja verkkoviestintäpalvelut. Työssä tutkitaan Lappeenrannan Palvelualojen koulun datanomiopiskelijoiden sosiaalisen median palvelujen käyttämistä sekä kysytään käyttöaktiivisuutta ja mielipidettä palvelujen käyttämiseen opetuksessa. Tutkimustulokset antavat kuvan siitä, minkälaisia sosiaalisen median palveluja opiskelijat käyttävät. Tutkimus osoittaa, että datanomiopiskelijat käyttävät sosiaalisen median palveluja ahkerasti, erityisesti wikiä, blogia ja pikaviestimiä sekä Moodle-oppimisympäristöä. Tutkimuksen perusteella voidaan kehittää opetuksen laatua ja opetusmenetelmiä sosiaalisen median opetuskäyttöä tukevaksi. Opettajan rooli muuttuu sosiaalisen median palvelujen käytön myötä yhä enemmän ohjaavaksi ja tasa-arvoiseksi opiskelijoiden kanssa. Opetus muuttuu yhteisöllisemmäksi ja verkostoituneemmaksi. Opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu. Myös tulevaisuuden haasteet ja ennen kaikkea mahdollisuudet nousevat esiin. Opetuksen suunnittelussa on hyvä pystyä huomioimaan uudet mahdollisuudet ja käyttää niitä kattavasti.

De peccatis post mortem

Invocatio: I.N.J.C. Gabriel Welonius.

Very preterm infants in Finland - Use of health care services and economic consequences during the first five years of life

The aim of this thesis was to study the health, the hospitalisations, and the use of communal health care services in very preterm children during the first five years of life. In addition, the effect of very preterm birth and prematurity-related morbidities on the costs of hospitalisations, other health care services and the cost per quality adjusted life years (QALY) were studied. This population-based study included all very preterm children (gestational age (GA) <32 weeks or birth weight<1501g, N=2 064) and full-term controls (GA 37+0−41+6, N=200 609) born in Finland during 2000-2003. The data sources included national register data, costing data from the participating hospitals and parental questionnaires. This study showed that most very preterm infants born in Finland survived without prematurity-related morbidities diagnosed during the first years of life. They required relatively little hospital care after the initial discharge, which accounted for the vast majority of the total four-year hospitalisation costs. However, a minority of children born very preterm later developing morbidities had a long initial length of stay and more re-admissions and outpatient visits during the five-year follow-up period. In particular, the number and costs of non-emergency outpatient visits were considerable in individuals with prematurity-related morbidities. The need and costs of hospitalisations decreased clearly with each follow-up year, even in individuals with morbidities. The health-care related costs during the fifth year of life in children born very preterm without prematurity-related morbidities were close to the costs in infants born healthy at term. The cost per QALY of 19,245 € was at an acceptable level already by four years of age in the very preterm population as a whole. Prematurity-related later morbidities and decreasing GA increased the costs per QALY. As the initial hospital stay accounted for a great majority of the total four-year costs, and the costs of hospitalisation decreased with each follow-up year, the cost per QALY is likely to decrease with age. In conclusion, the majority of costs arising after the initial hospitalisation were associated with morbidities related to prematurity. Therefore offering high-quality neonatal care to prevent later morbidities in very preterm survivors has a long-term impact on the cost per QALY. In addition, this study indicates that when estimating the costs of prematurity after the first year of life, one should calculate not only the hospitalisation costs, but also other costs for social welfare services, primary care, and therapies, as these exceed the hospitalisation costs in very preterm infants during the fifth year of life.

Eurooppalainen näkökulma suomalaiseen kulttuurijohtamiseen ja suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen

Tässä tutkielmassa korostuu Euroopan sisäinen kulttuurillinen erilaisuus ja sen vaatimukset Suomessa toimiville monikansallisille organisaatioille. Eurooppalaista johtamista on tutkittu jo vuosikymmenten ajan, mutta erityisesti suomalaisesta, Suomessa työskentelevien eurooppalaisten näkökulmasta ei vastaavaa tutkimusta tiettävästi ole aiemmin tehty. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää suomalaisen kulttuurin ja johtajuuden arvoeroja muiden Euroopan Unionin maiden kansalaisten näkökulmasta. Pohjois-Euroopan maista tutkimuksessa on mukana edustajia Ruotsista, Tanskasta ja Hollannista. Keski-Euroopan maista edustusta löytyy Saksasta ja Itävallasta, kun Etelä-Eurooppaa edustavat ranskalaiset ja italialaiset henkilöt. Itäisestä Euroopasta mukana on latvialaisia henkilöitä ja anglo-Euroopasta britannialaisia. Tutkimus kartoittaa tutkimukseen mukaan otettujen maiden yhteisö- ja johtamiskulttuurillisia törmäyskohtia suomalaisen kulttuurin kanssa, jotta Suomessa toimivat monikansalliset työyhteisöt löytäisivät yhä parempia strategioita eurooppalaisen ihmispääoman, eurooppalaisten työntekijöiden ja näiden osaamisen, johtamiseksi ja monikansallisen yhteisön toimivuuden ymmärtämiseksi ja parantamiseksi. Näitä törmäyskohtia tarkastellaan empiirisesti Hofsteden (1984) kulttuuridimensioiden, Housen ym. (1999) GLOBE-tutkimuksen ja Koopmanin ym. (1999) johtajuusulottuvuuksien avulla. Tutkimusaineisto koostuu Internet-pohjaisesta kyselystä, joka suoritettiin keväällä 2010. Siihen osallistui 75 Suomessa työskentelevää Euroopan Unionin kansalaista. Analysointimenetelmänä tutkimuksessa käytetään klusterointia, keskiarvoistuksia, Kruskall Wallisin testiä ja sisällönanalyysiä tukemaan määrällisen analyysin tuloksia ja tuomaan esiin siitä poikkeavia havaintoja. Tutkimuksen ytimessä on johtamiskulttuurilliset erot, joista tehdään laajempaa analyysiä edellä mainituin keinoin. Yhteisökulttuurillisia eroja havainnoidaan tutkimuskyselyyn perustuvien väittämien perusteella tehtyjen histogrammien avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maantieteellinen, uskonnollinen tai poliittinen läheisyys eivät määritä kulttuurillista läheisyyttä tai johda kulttuurilliseen sopeutumiseen. Poliittinen raja kahden naapurin välillä saattaa johtaa saman asian kokemiseen kahdella täysin eri tavalla. Lisäksi tuloksista käy ilmi, että yhteisökulttuurilliset ja johtamiskulttuurilliset arvot eivät välttämättä kulje käsikkäin Suomessa työskentelevien eurooppalaisten näkökulmasta. Yleisinä kulttuurillisina kipukohtina tutkimuksessa nousee esiin suomalaisen kulttuurin sosiaalisuuden ja kommunikaation puutteellisuus, toisaalta suomalaiseen kulttuuriin sopeutumista helpottaa suomalainen rehellisyys ja suoruus. Johtamiskulttuurillisina haasteina eurooppalaiset kokevat suomalaisen tyyppijohtajan kyvyttömyyden riskien ottamiseen ja kannustusmenetelmien puutteet. Tämän lisäksi tutkimuksessa tulee ilmi useita tiettyihin kansallisuuksiin liittyviä törmäyskohtia. Tutkimus on nähtävä tämän hetken kuvauksena. Kulttuuritutkimus sisältää monia tekijöitä, jotka ovat jatkuvassa muutoksessa ja lisäksi hyvin subjektiivisia. Kulttuurijohtajuus merkitsee kuitenkin nyt ja tulevaisuudessa kykyä olla innovatiivinen, joustava ja herkkä sosiaalisille merkityksille.

Ongefärlig charta öfver Österbottens län

Täydellinen nimeke: Ongefärlig charta öfver Österbottens län, som utmärcker dess vägar strömmar och passager vid hvarjehanda påkommande rörelser / egenhändigt tecknad af lands höfningen Piper.

Järjestöjohtaminen: Omistajuuden tunteita ja kulttuuria

Tässä tutkimuksessa käsitellään psykologisen omistajuuden ja organisaatiokulttuurin yhteisvaikutuksia johtamiskäyttäytymiseen järjestöissä. Samalla käydään läpi järjestöjohtamisen haasteita ja vaikutuksia organisaation kulttuurin kehittymiseen. Psykologisen omistajuuden tunteita on esitetty voivan kehittyä mm. yrittäjillä omaa yritystä kohtaan. Nyt selvitettiin, esiintyykö vastaava ilmiö myös järjestöissä, joiden laillinen omistaminen on mahdotonta. Järjestöt ovat sosiaalisia organisaatioita, joihin liittyessään yksilöt haluavat toteuttaa yhteisöllisyyden tarpeitaan. Sosiaalisesta luonteestaan johtuen näissä organisaatioissa kulttuurilla on voimakas vaikutus jäsenten toimintaan ja toiminnanvapauteen mukaan lukien järjestön johtajan. Tutkimuksesta käy lisäksi ilmi, miten omistajuuden tunteet järjestöissä ilmenevät, minkälainen hallitustyöskentely johtajaa tukee parhaiten ja miten johtajat pyrkivät järjestönsä kulttuuria muokkaamaan.

Bibliotekarierollen i en ny utbildningsorganisation : en studie vid fyra yrkeshögskolor

Undersökningens syfte är att utreda hur bibliotekarierollen utformades vid landets svenskspråkiga yrkeshögskolor under den nya utbildningens etableringsskede samt att analysera och förklara rollutvecklingen. Yrkeshögskolorna och deras bibliotek erbjöd en dynamisk miljö för en undersökning av professionsutvecklingen under en tid av organisationsförändring och processer som berörde både utbildningen innehåll och pedagogiska form. En omgivning i förändring antogs medföra utmaningar och nya möjligheter att utnyttja yrkeskunnandet. Tidigare professionsforskning tydde på att yrkesrollen kunde omförhandlas i en ny arbetssituation. Under yrkeshögskolornas etableringsfas lyckades bibliotekarierna med detta endast i begränsad utsträckning. Organisationen var i allmänhet inte färdig att ta till vara kunnandet och bland bibliotekarierna fanns ibland en osäkerhet i fråga om tilltron till den egna förmågan i synnerhet beträffande kunskaper i undervisningsämnena. Det fanns också en rädsla för att gå in på lärarens domän. Yrkeshögskolebibliotekarierna ville utveckla studerandes informationsfärdigheter och bygga upp deras informationskompetens, vilket överensstämde med utbildningens allmänna mål även om dessa termer inte förekom i målbeskrivningarna. Exempel fanns redan på goda praktiker och förslag till utveckling av undervisningssamarbetet ges. Slutsatserna baserar sig på en intervjuundersökning från år 2001. Materialet samlades in under 40 seminstrukturerade intervjuer med bibliotekarierna (och i några fall biblioteksfunktionärer), representanter för ledningen och för lärare från lika utbildningsområden vid de aktuella yrkeshögskolorna, Arcada – Nylands svenska yrkeshögskola, Svenska Yrkeshögskolan, Yrkeshögskolan Sydväst och den dåvarande temporära Ålands Yrkeshögskola. Intervjuerna ger detaljerad information om hur bibliotekarierna själva och övriga aktörer såg på biblioteket samt på bibliotekariens arbete och yrkesroll och den utveckling som ägde rum. Bibliotekariernas etablering vid de fyra yrkeshögskolorna uppvisar en gemensam profil. Andra aktörer uppfattade till en början bibliotekariens roll rent teknisk. Sedan framträdde servicefunktionen tydligare i takt med att det uppstod efterfrågan på bibliotekstjänster. Fortfarande uppfattades biblioteks- och informationstjänsterna av omgivningen främst som en stödfunktion till undervisningen. Digitaliseringen av information har lett till att kunskaper om lokala och globala informationsresurser behövs. Också bibliotekarierna vid yrkeshögskolorna ville bli erkända som specialister på att hantera information. Undersökningen tyder på att åtminstone en del andra aktörer uppfattade att en sådan rollutveckling skedde, bl.a. när bibliotekarierna förekom lärarnas informationsbehov. Som informationsspecialist har bibliotekarien också en pedagogisk uppgift, som tydligast förverkligas i en aktiv handledar och instruktörsroll. Den rollen förverkligades emellertid endast i begränsad utsträckning, eftersom den förutsätter integration i ämnesundervisningen, vilket organisationen som helhet inte stödde. Bibliotekariernas egen uppfattning om sin yrkesroll skiljde sig från övriga aktörers. Dessa hade ofta en vag uppfattning om dagens informationsutbildning. Yrkeshögskolebibliotekariernas branschsamarbete och de personliga ambitionerna var viktiga drivkrafter till den rollutveckling som ägde rum.

Riparian vegetation affected by bank erosion in the Lower São Francisco River, Northeastern Brazil

Changes in the hydrological regime of the Lower São Francisco River, located in Northeastern Brazil have brought negative environmental impacts, jeopardizing the flora and fauna of a global biodiversity hotspot, due to implementation of hydroelectric power dams and surface water withdrawal for irrigation in public and private perimeters. Remnants of the riparian stratum associated to the riverbank destabilization in six fragments were studied by surveying trees, shrubs, herbs, and aquatic species. The calculation of the Factor of Safety (FS) was performed in order to understand the riverbank's stability related to soil texture and vegetation cover. An overall number of 51 botanic families distributed in 71 genera and 79 species were recorded, predominantly from the families Mimosaceae, Myrtaceae, and Fabaceae. The fragmented riparian vegetation is mostly covered by secondary species under a strong anthropogenic impact such as deforestation, mining and irrigation, with an advanced erosion process in the river margins. Strong species that withstand the waves present in the river flow are needed to reduce the constant landslides that are mainly responsible for the river sedimentation and loss of productive lands. A lack of preservation attitude among the local landholders was identified, and constitutes a continuing threat to the riparian ecosystem biodiversity.

Kuulla vai kuunnella – käyttäjää osallistavan palveluinnovoinnin lähestymistavan toteuttamisen haasteita julkisella sektorilla

Julkisen sektorin itsensä synnyttämien innovaatioiden ja innovoinnin näkökulma on verrattain tuore innovaatiotutkimuksen tutkimuskohde. Vielä uudempaa lähestymistapaa edustaa käyttäjälähtöinen ja käyttäjää osallistava palveluinnovaatiotutkimus julkisella sektorilla. Käyttäjälähtöisen ja käyttäjää osallistavan palveluinnovoinnin lähestymistavan toteuttamisesta ollaan kiinnostuneita, mutta tieteelliseen tutkimukseen perustuva tieto lähestymistavasta on vielä kohtuullisen niukkaa. Tämän käyttäjälähtöiseen palvelujen innovointiin keskittyvän väitöskirjatutkimuksen päätavoitteena on mikrotasolla tunnistaa ja ryhmitellä käyttäjää osallistavan palveluinnovoinnin lähestymistavan toteuttamisen haasteita julkisella sektorilla. Väitöskirjatutkimuksen alatavoitteena on tutkimuksesta saatavan tiedon avulla muodostaa kysymyslista tukemaan lähestymistavan käyttöönottamista ja toteuttamista julkisen sektorin palveluorganisaatioissa ja -verkostoissa. Julkisen palvelusektorin ohella väitöskirjan tutkimustuloksia voivat soveltuvin osin hyödyntää myös yksityisen ja kolmannen sektorin palveluorganisaatiot ja -verkostot sekä käyttäjälähtöisen innovaatiopolitiikan suunnitteluun ja sen jalkauttamiseen osallistuvat tahot. Haasteita lähestytään tutkimuksessa käyttäjälähtöisen ja käyttäjää osallistavan palveluinnovoinnin lähestymistavan piirteiden kautta ja haasteita tarkastellaan kehittäjäviranomaisten (ryhmätaso) näkökulmasta. Kuntasektori on valittu tutkimukseen edustamaan julkista sektoria. Lähestymistavan piirteiksi tutkimuksessa määritellään käyttäjänäkökulman ohjaava rooli organisaation innovaatiotoiminnan strategisella tasolla ja palvelujen uudistamisprosessien tasoilla, avoimuus (erityisesti käyttäjärajapinta) ja tulkinnallisuus innovaatioprosessien varhaisessa vaiheessa sekä laaja-alainen käsitys innovaatioiden lähteistä käyttäjänäkökulmaa muodostettaessa. Tutkimuksen kohteena on hyvinvointipalveluinnovaatioprosessien varhainen vaihe, jolloin keskeisessä asemassa on uusien ideoiden sekä uuden tiedon ja ymmärryksen hankinta hyödynnettäväksi innovaatioprosessien seuraavissa vaiheissa. Tutkimuksessa rajaudutaan käyttäjälähtöisen palveluinnovoinnin muotoon, jossa käyttäjät intentionaalisesti ja konkreettisesti osallistetaan kehittäjäviranomaisjohtoisiin palveluinnovaatioprosesseihin. Käyttäjiksi tutkimuksessa ymmärretään palvelun loppukäyttäjät palvelujen ”ulkoisina hyödyntäjinä” ja yli sektorialisten palveluprosessien henkilöstö palvelujen ”sisäisinä hyödyntäjinä”. Hyvinvointipalveluista tutkimuksessa ovat edustettuina sosiaali- ja terveyspalvelut sekä ikäihmisten palvelukeskusten tarjoamat palvelut. Kuntasektorin innovaatiotoiminnan kenttä ymmärretään tutkimuksessa verkostomaisena kokonaisuutena, joka ylittää kuntien hallinnolliset rajat. Artikkeliväitöskirjana toteutetun väitöskirjatutkimuksen metodologia perustuu usean tapauksen tapaustutkimukseen (multiple case-studies) ja kvalitatiiviseen tutkimusotteeseen. Työn empiirinen osuus koostuu viidestä artikkelina julkaistusta osatutkimuksesta. Osatutkimuksissa käytetään tapaustutkimuksen eri variaatioita, ja tutkimusaineistot on kerätty kolmesta eri perustutkimusympäristöstä. Osatutkimuksien tapaukset on valittu palvelun käyttäjien ”äänen jatkumon” (the voice of the customer) eri kohdista. Käyttäjän ääntä käytetään tutkimuksessa metodisena ratkaisuna ja metaforana. Lisäksi käyttäjän ääni ymmärretään tutkimuksessa paremminkin kollektiivisena ja laajemmista palvelujen kehittämisnäkökulmista kertovana tekijänä kuin yksittäisten palvelun käyttäjien tarpeista ja toiveista kertovana metaforana. Käyttäjää osallistavan palveluinnovoinnin lähestymistavan toteuttamisen haasteiksi julkisella sektorilla tutkimuksessa tunnistetaan viisi haastetta. Tiivistetysti haasteena on 1. palvelujen käyttäjien subjektiuteen perustuva käyttäjälähtöisyys palvelujen uudistamisessa 2. tunnistaa palvelun käyttäjät innovaatiotoiminnan voimavarana ja rohkaistua heidän osallistamiseensa 3. sitoutuminen yhteistoiminnallisuuteen käyttäjä- ja muita rajapintoja ylittävissä palvelujen uudistamisprosesseissa ja innovaatiohakuisuus työskentelyssä 4. oivaltaa palvelutoivelistoja ja asiakaspalautteita laajempia kehittämisnäkökulmia 5. synnyttää luottamukseen perustuva hyvä kierre palvelun käyttäjien ja kehittäjien välille. Tutkimustuloksena syntyneet haasteet paikannetaan tutkimuksessa käyttäjän äänen jatkumolle erilaisin painotuksin. Lisäksi tutkimustulosten pohjalta tehdään kolme keskeistä johtopäätöstä. Ensinnäkin palvelun kehittäjätahon sekä palvelun loppukäyttäjien ja palvelujen sisäisten hyödyntäjien väliltä on tunnistettavissa innovaatiopotentiaalia sisältäviä rakenteellisia aukkoja. Toiseksi kehittäjäviranomaistahon valmius ja halu laajentaa tiedonmuodostustaan palvelujen uudistamisessa palvelun käyttäjien kanssa yhteisöllisen tiedonmuodostuksen suuntaan on puutteellinen. Kolmanneksi palvelujen kehittäjätaho ei ole sisäistänyt riittävässä määrin käyttäjää osallistavan palveluinnovoinnin lähestymistavan metodologisia perusajatuksia. Tutkimuksessa tunnistetut viisi haastetta osoittavat, että käyttäjää osallistavan palveluinnovoinnin lähestymistavan käyttöönotto hyvinvointipalveluorganisaation tai -verkoston palvelujen innovoinnin lähestymistavaksi ei ole mekaaninen toimenpide. Lähestymistavan käyttöönottoa tukeva kysymyslista perustuu tutkimuksessa tunnistettuihin haasteisiin. Kysymyslista on laadittu siten, että kysymykset liittyvät laajasti julkisten palveluorganisaatioiden ja -verkostojen innovaatiokulttuuriin. Kaksiosaisen kysymyslistan ensimmäisen osan kysymykset käsittelevät innovointia ohjaavia mentaalisia malleja. Ensimmäisessä osassa esitetään esimerkiksi seuraava kysymys: ”Millaista käsitystäpalvelun käyttäjistä (kuntalaisista) sekä käyttäjien ja kehittäjien (viranomaisten) välisestä suhteesta ilmennämme palvelujen innovoinnissa; onko palvelujen käyttäjä (kuntalainen) kohde, jolle kehitetään palveluja, vai onko hän jopa välttämätön kehittämiskumppani?”. Kysymyslistan toisen osan kysymykset liittyvät innovaatiokäytänteisiin ja valmiuksiin. Esimerkkinä voidaan mainita seuraava kaksiosainen kysymys: ”Tukevatko innovaatiokäytänteemme käyttäjärajapinnan ylittäviä innovaatioprosesseja ja sitoudummeko avoimin mielin työskentelyyn palvelun käyttäjien, potentiaalisten käyttäjien tai ei-käyttäjien kanssa? Mitä hyötyjä koemme yhteistoiminnallisuudesta koituvan meille ja käyttäjille sekä innovaation laatuominaisuuksiin?”. Mitä tulee tutkimuksen otsikon alkuosaan ”kuulla vai kuunnella”, vastaus on, että pääpaino on sanalla ”kuulla”. Pohdintaluvussa tuodaan myös esille tarve – tai ainakin kriittisen tarkastelun tarve – käyttäjälähtöisen ja käyttäjää osallistavan palveluinnovoinnin käsitteen ja sen luonteen sekä tavoitteiden määrittelemiselle julkisen sektorin ominaispiirteistä käsin vastapainona alkuperältään yksityisen sektorin liiketoimintakontekstista lähtöisin oleville määrittelyille.

Kirkkaasta sameaan : Meren kuormitus ja tila Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla

Tässä raportissa tarkastellaan Saaristomeren ja Ahvenmaan merialueen kuormitusta ja tilaa ja niissä viime vuosikymmeninä tapahtuneita muutoksia vuosiin 2008 ja 2009 saakka. Pääpaino on ravinnekuormituksessa ja veden laadussa, mutta mukana on taustatietoa ja muun muassa katsaus kalakannoista. Saaristomeren ja Ahvenanmaan merialueen tila on heikentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Erityisesti fosforin ja a-klorofyllin määrät ovat kasvaneet ja näkösyvyys pienenentynyt. Viimeisen kymmenen vuoden aikana pintaveden fosforipitoisuuden kasvu on laantunut suurimmassa osassa aluetta, mutta pohjanläheisessä vesikerroksessa ja talvella fosforipitoisuus on jatkanut kasvuaan monin paikoin viime vuosiin asti. Myös a-klorofyllin määrä on lisääntynyt ulko- ja välisaaristossa 2000-luvullakin. Viime vuosina klorofyllipitoisuuden kasvu on kuitenkin laantunut tai pitoisuus laskenut varsinkin rannikonläheisissä vesissä. Merialueen suurin paikallinen ravinnekuormittaja on maatalous, mutta varsinkin typpeä tulee runsaasti myös ilmalaskeumana. Sisäinen kuormitus ja virtausten mukana Suomenlahdelta ja muualta Itämereltä tulevat ravinteet heikentävät niin ikään merialueen tilaa. Muita ravinnelähteitä ovat mm. haja-asutus, jätevedenpuhdistamot ja kalankasvatus. Ahvenanmaan merialueelle ravinteita tulee enemmän muualta kuin Ahvenanmaalta. Hajakuormituksessa on tapahtunut viime vuosikymmeninä selviä vuodenaikaisia muutoksia. Vuosina 1990 – 2009 jokien mereen tuoma ravinne- ja kiintoainekuormitus on ollut talvisin ja syksyisin selvästi suurempaa kuin vuosina 1970 – 1989. Talviaikaisen kuormituksen lisääntyminen johtuu aiempaa lauhemmista talvista, ja antaa viitteitä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista muutoksista. Vaikka Saaristomeren ja Ahvenanmaan merialueen tilassa on ollut viime aikoina nähtävissä myönteisiäkin merkkejä, on niiden tila edelleen huolestuttava. Ainoa keino merialueen tilan parantamiseksi on kuormituksen huomattava vähentäminen. Vähentäminen koskee niin paikallisia ravinnelähteitä, erityisesti maataloutta, kuin muualta Itämereltä virtausten mukana tulevia ravinteita ja ilmalaskeumaa.

Åland

kuv., 11 x 15 cm

Åland

kuv., 11 x 15 cm

Åland

kuv., 12 x 20 cm

Åland

kuv., 12 x 20 cm