Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen moduulimallin ulkoinen arviointi : Hieman hiomalla timantiksi

Kainuun ELY-keskus järjestää yhteistyössä alueen TE-toimistojen kanssa maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta moduulimuotoisena. Kotoutumiskoulutusta järjestetään aikuisille, kotoutumislain piirissä oleville maahanmuuttajille. Koulutus on pääsääntöisesti työvoimapoliittista koulutusta ja sen tarkoituksena on kehittää maahanmuuttajien suomen- tai ruotsinkielentaitoa sekä yhteiskunnan tuntemusta. Tämä raportti on Kainuun ELY-keskuksen hallinnoiman Kansainvälinen työvoima -projektin (ESR) toimeksiannosta tehtävän ulkoisen arvioinnin loppuraportti. Kotoutumiskoulutuksen moduulimallin ulkoisella arvioinnilla tähdätään mallin kehittämiseen ja sitä kautta maahanmuuttajien kotoutumisen ja myös työllistymismahdollisuuksien parantamiseen. Ulkoisen arvioinnin tavoitteena on moduulimallin kehittäminen tuloksellisempaan ja tehokkaampaan suuntaan siten, että se paremmin palvelee maahanmuuttajien kotoutumistavoitteita.

Ydinvoimalaitoksen rakentamisen aikainen viranomaistoiminta ja -vaatimukset

Tässä diplomityössä on käsitelty ydinvoimalaitoksen rakentamisprosessin aikaista viran-omaistoimintaa, viranomaisten vaatimuksia sekä rakentamiseen liittyvää riskienhallintaa julkisesti saatavissa olevan materiaalin pohjalta. Ensin on käyty läpi johdannon ja tavoitteiden lisäksi ydinvoiman historiaa ja nykyhetkeä Suomessa. Tämän jälkeen työssä on käsitelty riskienhallintaa sekä siihen liittyvää yleistä teoriaa. Teoria toimii lisätukena viranomaisvaatimusten tarkastelussa sekä niiden toimien ymmärtämisessä. Ennen viranomaisvaatimuksia on tarkasteltu kuitenkin itse viranomaisia, niiden välisiä kytköksiä sekä sitä, mitkä eri viranomaiset vaikuttavat ydinvoimalaitoksen rakentamiseen. Tässä osiossa on tarkasteltu myös politiikan vaikutusta viranomaistoimintaan. Viranomaisten toimintaa ja vaatimuksia käsittelevässä osiossa on käyty läpi yleisesti ydinvoimalaitokseen liittyviin toimituksiin kuuluvat vaatimukset sekä yksityiskohtaisempia vaatimuksia aihealueittain. Tässä osiossa on myös käsitelty esimerkkejä Olkiluoto 3 –projektissa tehdyistä havainnoista ja toteutuneista riskeistä. Tämän jälkeen työssä on tehty tarvittavat johtopäätökset tutkimuskysymyksiin läpikäydyn materiaalin pohjalta. Johtopäätöksissä on myös käsitelty ydinvoimalaitokseen liittyvään toimitukseen sisältyviä riskejä sekä niiden hallintaa. Viranomaistyöstä korostuivat läpikäydyssä materiaalissa erityisesti suomalaisen viranomaistoiminnan tinkimättömyys ja korkea vaatimustaso. Tärkeimmiksi seikoiksi työssä nousivat ydinvoimalaitoksen rakentamiseen olennaisena osana kuuluva korkea turvallisuuskulttuuri sekä sen seurauksena yritysten toimivat johtamisjärjestelmät. Lisäksi hyvin tehty esi- ja perussuunnittelu helpottavat projektin eri osa-alueita. Huomioimalla nämä kolme seikkaa pystytään ydinvoimalaitoksen rakentamisen ja käytön aikaisia riskejä hallitsemaan tehokkaimmalla tavalla.

Patoturvallisuusopas

Uusi patoturvallisuuslaki (494/2009) tuli voimaan 1.10.2009 ja valtioneuvoston asetus patoturvallisuudesta (319/2010) 5.5.2010. Tämä patoturvallisuusopas korvaa patoturvallisuusohjeet (MMM:n julkaisuja 7/1997), jotka poistuivat käytöstä 1.10.2009. Patoturvallisuusoppaassa esitetty ei ole padon omistajaa sitovaa, vaan oppaan tarkoitus on täydentää ja selventää esimerkein ja selostuksin laissa ja asetuksessa esitettyä. Oppaassa käsitellään padon suunnittelua kuten hydrologista mitoitusta ja padon teknisiä turvallisuusvaatimuksia, padon rakentamista ja käyttöönottoa sekä vahingonvaaraselvitystä, padon omistajan turvallisuussuunnitelmaa sekä padon kunnossapitoa, käyttöä, tarkkailua, vuosi- ja määräaikaistarkastuksia. Padot luokitellaan vahingonvaaran perusteella luokkiin 1, 2 ja 3. Luokittelua ei tarvitse kuitenkaan tehdä, jos patoturvallisuusviranomainen katsoo, että padosta ei aiheudu vaaraa. Jokaiselle luokitellulle padolle on padon omistajan laadittava tarkkailuohjelma, jonka patoturvallisuusviranomainen hyväksyy päätöksellään. Padosta aiheutuvan vahingonvaaran selvittämiseksi 1-luokan padon omistajan on laadittava vahingonvaaraselvitys padosta ihmisille, omaisuudelle ja ympäristölle aihetuvasta vahingonvaarasta. Myös muusta kuin 1-luokan padosta voi patoturvallisuusviranomainen määrätä tehtäväksi vahingonvaaraselvityksen luokittelua varten. Padon omistajan on laadittava 1-luokan padolle turvallisuussuunnitelma onnettomuus- ja häiriötilanteiden varalle. Suunnitelmassa esitetään padon omistajan omatoiminen varautuminen em. tilanteiden varalle. Pelastusviranomainen arvioi tapauskohtaisesti pelastuslain mukaisen suunnitelman laatimistarpeen. Padon omistajan on toimitettava patoturvallisuusviranomaiselle tietojärjestelmään vietäväksi patoturvallisuusasetuksessa mainitut tiedot. Patoturvallisuusviranomaisen ja padon omistajan on säilytettävä kustakin luokitellusta padosta ajantasaiset tulosteet tietojärjestelmästä sekä muut padon turvallisuuden kannalta tärkeät asiakirjat patoturvallisuuskansiossa siten, että ne ovat mahdollisissa häiriötilanteissa nopeasti saatavilla.

Muscarinic toxins : characterization of adrenoceptor binding and applicability of membrane anchoring via glycosylphosphatidylinositol tail

Adrenoceptors (ARs), G-protein coupled receptors (GPCRs) at the plasma membrane, respond to endogenous catecholamines noradrenaline and adrenaline. These receptors mediate several important physiological functions being especially important in the cardiovascular system and in the regulation of smooth muscle contraction. Impairments in the function of these receptors can thus lead to severe diseases and disorders such as to cardiovascular diseases and benign prostatic hyperplasia. The Eastern green mamba (Dendroaspis angusticeps) venom has been shown to contain toxins that can antagonize the functions of GPCRs. The most well-known are muscarinic toxins (MTs) targeting muscarinic acetylcholine receptors (mAChRs) with high affinity and selectivity. However, some reports have indicated that these toxins might also act on the α1- and α2-ARs which can be divided into various subtypes; the α1-ARs to α1A-, α1B- and α1D-ARs and α2-ARs to α2A-, α2B- and α2C-ARs. In this thesis, the interaction of four common MTs (MT1, MT3, MT7 and MTα) with the adrenoceptors was characterized. It was also evaluated whether these toxins could be anchored to the plasma membrane via glycosylphosphatidylinositol (GPI) tail. Results of this thesis reveal that muscarinic toxins are targeting several α-adrenoceptor subtypes in addition to their previously identified target receptors, mAChRs. MTα was found to interact with high affinity and selectivity with the α2B-AR whereas MT7 confirmed its selectivity for the M1 mAChR. Unlike MTα and MT7, MT1 and MT3 have a broad range of target receptors among the α-ARs. All the MTs characterized were found to behave as non-competitive antagonists of receptor action. The interaction between MTα and the α2B-AR was studied more closely and it was observed that the second extracellular loop of the receptor functions as a structural entity enabling toxin binding. The binding of MTα to the α2B-AR appears to be rather complex and probably involves dimerized receptor. Anchoring MTs to the plasma membrane did not interfere with their pharmacological profile; all the GPI-anchored toxins created retained their ability to block their target receptors. This thesis shows that muscarinic toxins are able to target several subtypes of α-ARs and mAChRs. These toxins offer thus a possibility to create new subtype specific ligands for the α-AR subtypes. Membrane anchored MTs on the other hand could be used to block α-AR and mAChR actions in disease conditions such as in hypertension and in gastrointestinal and urinary bladder disorders in a cell-specific manner and to study the physiological functions of ARs and mAChRs in vivo in model organisms.

Toimittajan oikeus uutisoida ja toimitustyötä sääntelevät normit

Luettaessa uutisia lehdestä harvoin pohditaan sitä, onko toimituksellisessa työssä noudatettu lakia ja alan eettisiä ohjeita. Lukija luottaa siihen, että sääntöjä noudatetaan, mutta näin ei aina ole. Käytettäessä materiaalia toiselta lehdeltä jätetään alkuperäinen lähde usein mainitsematta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää keskeiset tekijänoikeuslain pykälät ja käytännössä kaikkein keskeisimmät Journalistin ohjeet sanomalehden toimittajan työssä ja miten nämä säännöt pääosin ilmenevät. Suoritetun kyselytutkimuksen perusteella tekijänoikeuslain pykälä oikeus uutisoida toisen lehden uutinen ja Journalistin ohjeista sääntö, jonka mukaan sisältöratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, ovat keskeisimpiä sääntöjä käytännön työssä. Tutkimuksessa näitä sääntöjä käsitellään oikeusdogmaattisin menetelmin kieliopillisen tulkinnan kautta sekä toimittajan työn näkökulmasta. Tutkimuksen lainsäädännöllisen viitekehyksen muodostavat Suomen perustuslaki, laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, kansallinen tekijänoikeuslaki ja Journalistin ohjeet. Tämän vuoksi tutkimuksessa on aiheellista tarkastella myös sananvapautta ja tekijänoikeuslakia toimituksellisessa työssä sekä näiden suhdetta toisiinsa ja myös median rakenteellista ja toiminnallista muutosta.

Joukkoliikenteen hiljaisen ajan palvelutaso Keski-Uudellamaalla

Joukkoliikenteen palvelutasomäärittely perustuu vuonna 2009 voimaan astuneeseen joukkoliikennelakiin, joka velvoitti toimivaltaisia viranomaisia määrittelemään toimivalta-alueensa joukkoliikenteelle tavoitteellisen palvelutason vuoden 2011 loppuun mennessä. Palvelutaso määriteltiin Liikenneviraston kriteeristön mukaisesti. Määrittelytyön aikana Keski-Uudellamaalla nousi esiin hiljaisen ajan liikenteen tarjonnan heikkous palvelutasotavoitteisiin nähden. Hiljaisena aikana liikenteen kysyntä on vähäistä. Liikenteen hoitaminen on kuitenkin kallista eikä se onnistu nykyisin ilman yhteiskunnan tukea. Tämän työn tarkoituksena oli selvittää hiljaisen ajan merkitystä joukkoliikenteen käyttöön yleensä, kustannustehokkainta tapaa hoitaa joukkoliikenne hiljaisena aikana ja sitä miten palvelutasotavoitteita tulee miettiä tarkemmin hiljaisen ajan osalta. Työssä tarkasteltiin kolmea Keski-Uudenmaan taajamaa, ja esitettiin näille ratkaisut hiljaisen ajan liikenteen hoitamisesta. Nykyiset palvelutasokriteerit on määritetty ruuhkalähtöisesti. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan suositella, että liikenteen suunnittelussa olisi syytä siirtyä runkoajatteluun. Suunnittelun tulisi lähteä välttämättömistä vuoroista eli vuoroista, joilla taataan sujuva arki joukkoliikennettä käyttämällä. Lähtökohtana tulisi siis olla hiljaisin aika eli keskikesä. Tämän liikenteen rungon päälle voidaan rakentaa täydentävää liikennettä tarpeen eli kysynnän mukaan. Keski-Uudellamaalla hiljaisen ajan liikenteen ja myös liikenteen rungon tulisi muodostua juna-asemille ajettavasta liityntäliikenteestä. Johtopäätöksissä esitetään tarpeet palvelutasokriteerien tarkistamisesta ja lisätutkimuksista. Suurimmat tarkistustarpeet ovat määrällisissä kriteereissä, mutta hiljaisena aikana korostuvat myös laadulliset kriteerit: informaatio ja yhtenäinen lippujärjestelmä.

Dam safety guide

A new Dam Safety Act (494/2009) came into force on 1st October 2009 and a Government Decree on Dam Safety (319/2010) on 5th May 2010. This Dam Safety Guide replaces the Dam Safety Code of Practice (Publication of the Ministry of Agriculture and Forestry 7/1997), removed from circulation on 1st October 2009. The Dam Safety Guide is not binding on the dam owner; the purpose is to complement and elucidate the relevant law and and decree through examples and descriptions. The Guide takes up questions concerning dam design, for instance hydrological dimensioning and technical safety requirements, dam construction and use, the dam break hazard analysis and the dam owner’s emergency action plan, maintenance, use, monitoring as well as the annual and periodic inspections. Dams are classified according to the hazard they pose into class 1, 2 or 3 dams. The classification is not needed, if, according to the dam safety authority, the dam poses no danger. The owner of a classified dam must prepare a monitoring programme, to be approved by decision of the dam safety authority. To establish the hazard caused by a dam, the owner of a class 1 dam must prepare an analysis of the dam hazard to humans and property as well as to the environment. The dam safety authority may also require a dam break hazard analysis for a dam other than class 1 dam if deemed necessary for classification. The owner of a class 1 dam must prepare a plan of measures in case of emergency or operational failure. The plan shall present the dam owner’s state of preparedness to act on their own initiative in the situations described above. In each case, the rescue authorities make a separate assessment for the need to prepare a plan as set out in the Rescue Act. The dam owner must provide the information specified in the Dam Safety Decree to be entered into the dam safety information system. The dam safety authority and the owner of the dam must keep up-to-date printouts in their own dam safety files from the information system for each dam as well as other important documents connected with dam safety to ensure that these are readily available in case of disturbance.

Chemokines, lymphocytes, and HIV

Chemokines are members of a family of more than 30 human cytokines whose best-described activities are as chemotactic factors for leukocytes and that are presumed to be important in leukocyte recruitment and trafficking. While many chemokines can act on lymphocytes, the roles of chemokines and their receptors in lymphocyte biology are poorly understood. The recent discoveries that chemokines can suppress infection by HIV-1 and that chemokine receptors serve, along with CD4, as obligate co-receptors for HIV-1 entry have lent urgency to studies on the relationships between chemokines and lymphocytes. My laboratory has characterized Mig and Crg-2/IP-10, chemokines that are induced by IFN-ONT FACE="Symbol">gont> and that specifically target lymphocytes, particularly activated T cells. We have demonstrated that the genes for these chemokines are widely expressed during experimental infections in mice with protozoan and viral pathogens, but that the patterns of mig and crg-2 expression differed, suggesting non-redundant roles in vivo. Our related studies to identify new chemokine receptors from activated lymphocytes resulted in the cloning of STRL22 and STRL33. We and others have shown that STRL22 is a receptor for the CC chemokine MIP-3ONT FACE="Symbol">aont>, and STRL22 has been re-named CCR6. Although STRL33 remains an orphan receptor, we have shown that it can function as a co-receptor for HIV-1 envelope glycoproteins, and that it is active with a broader range of HIV-1 envelope glycoproteins than the major co-receptors described to date. The ability of STRL33 to function with a wide variety of envelope glycoproteins may become particularly important if therapies are instituted to block other specific co-receptors. We presume that investigations into the roles of chemokines and their receptors in lymphocyte biology will provide information important for understanding the pathogenesis of AIDS and for manipulating immune and inflammatory responses for clinical benefit

Connexin hemichannels and cell-cell channels: comparison of properties

Connexin46 (Cx46) forms functional hemichannels in the absence of contact by an apposed hemichannel and we have used these hemichannels to study gating and permeation at the single channel level with high time resolution. Using both cell-attached and -excised patch configurations, we find that single Cx46 hemichannels exhibit some properties expected of half of a gap junction channel, as well as novel properties. Cx46 hemichannels have a large unitary conductance (~300 pS) and a relatively large pore as inferred from permeability to TEA. Both monovalent cations and anions can permeate, but cations are substantially more permeable. The open channel conductance shows marked inward rectification in symmetric salts. We find that the conductance and permeability properties of Cx46 cell-cell channels can be explained by the series addition of two hemichannels. These data suggest that the pore structures of unapposed hemichannels and cell-cell channels are conserved. Also like cell-cell channels, unapposed Cx46 hemichannels are closed by elevated levels of H+ or Ca2+ ions on the cytoplasmic face. Closure occurs in excised patches indicating that the actions of these agents do not require a soluble cytoplasmic factor. Fast (<0.5 ms) application of H+ to either side of the open hemichannel causes an immediate small reduction in unitary conductance followed by complete closure with latencies that are dependent on H+ concentration and side of application; sensitivity is much greater to H+ on the cytoplasmic side. Closure by cytoplasmic H+ does not require that the hemichannel be open. Thus, H+ ions readily permeate Cx46 hemichannels, but at high enough concentration close them by acting at a cytoplasmic site(s) that causes a conformational change resulting in complete closure. Extracellular H+ may permeate to act on the cytoplasmic site or act on a lower affinity extracellular site. Thus, the unapposed hemichannel is a valuable tool in addressing fundamental questions concerning the operation of gap junction channels that are difficult to answer by existing methods. The ability of Cx46, and perhaps other connexins, to form functional unapposed hemichannels that are opened by moderate depolarization may represent an unexplored role of connexins as mediators of transport across the plasma membrane.

Role of the hypothalamic pituitary adrenal axis in the control of the response to stress and infection

The release of adrenocorticotropin (ACTH) from the corticotrophs is controlled principally by vasopressin and corticotropin-releasing hormone (CRH). Oxytocin may augment the release of ACTH under certain conditions, whereas atrial natriuretic peptide acts as a corticotropin release-inhibiting factor to inhibit ACTH release by direct action on the pituitary. Glucocorticoids act on their receptors within the hypothalamus and anterior pituitary gland to suppress the release of vasopressin and CRH and the release of ACTH in response to these neuropeptides. CRH neurons in the paraventricular nucleus also project to the cerebral cortex and subcortical regions and to the locus ceruleus (LC) in the brain stem. Cortical influences via the limbic system and possibly the LC augment CRH release during emotional stress, whereas peripheral input by pain and other sensory impulses to the LC causes stimulation of the noradrenergic neurons located there that project their axons to the CRH neurons stimulating them by alpha-adrenergic receptors. A muscarinic cholinergic receptor is interposed between the alpha-receptors and nitric oxidergic interneurons which release nitric oxide that activates CRH release by activation of cyclic guanosine monophosphate, cyclooxygenase, lipoxygenase and epoxygenase. Vasopressin release during stress may be similarly mediated. Vasopressin augments the release of CRH from the hypothalamus and also augments the action of CRH on the pituitary. CRH exerts a positive ultrashort loop feedback to stimulate its own release during stress, possibly by stimulating the LC noradrenergic neurons whose axons project to the paraventricular nucleus to augment the release of CRH.

Antagonism by hemoglobin of effects induced by L-arginine in neuromuscular preparations from rats

Nitric oxide (NO)-synthase is present in diaphragm, phrenic nerve and vascular smooth muscle. It has been shown that the NO precursor L-arginine (L-Arg) at the presynaptic level increases the amplitude of muscular contraction (AMC) and induces tetanic fade when the muscle is indirectly stimulated at low and high frequencies, respectively. However, the precursor in muscle reduces AMC and maximal tetanic fade when the preparations are stimulated directly. In the present study the importance of NO synthesized in different tissues for the L-Arg-induced neuromuscular effects was investigated. Hemoglobin (50 nM) did not produce any neuromuscular effect, but antagonized the increase in AMC and tetanic fade induced by L-Arg (9.4 mM) in rat phrenic nerve-diaphragm preparations. D-Arg (9.4 mM) did not produce any effect when preparations were stimulated indirectly at low or high frequency. Hemoglobin did not inhibit the decrease of AMC or the reduction in maximal tetanic tension induced by L-Arg in preparations previously paralyzed with d-tubocurarine and directly stimulated. Since only the presynaptic effects induced by L-Arg were antagonized by hemoglobin, the present results suggest that NO synthesized in muscle acts on nerve and skeletal muscle. Nevertheless, NO produced in nerve and vascular smooth muscle does not seem to act on skeletal muscle.

Role of Tamm-Horsfall protein and uromodulin in calcium oxalate crystallization

One of the defenses against nephrolithiasis is provided by macromolecules that modulate the nucleation, growth, aggregation and retention of crystals in the kidneys. The aim of the present study was to determine the behavior of two of these proteins, Tamm-Horsfall and uromodulin, in calcium oxalate crystallization in vitro. We studied a group of 10 male stone formers who had formed at least one kidney stone composed of calcium oxalate. They were classified as having idiopathic nephrolithiasis and had no well-known metabolic risk factors involved in kidney stone pathogenesis. Ten normal men were used as controls, as was a group consisting of five normal women and another consisting of five pregnant women. Crystallization was induced by a fixed supersaturation of calcium oxalate and measured with a Coulter Counter. All findings were confirmed by light and scanning electron microscopy. The number of particulate material deposited from patients with Tamm-Horsfall protein was higher than that of the controls (P<0.001). However, Tamm-Horsfall protein decreased the particle diameter of the stone formers when analyzed by the mode of the volume distribution curve (P<0.002) (5.64 ± 0.55 µm compared to 11.41 ± 0.48 µm of uromodulin; 15.94 ± 3.93 µm and 12.45 ± 0.97 µm of normal men Tamm-Horsfall protein and uromodulin, respectively; 8.17 ± 1.57 µm and 9.82 ± 0.95 µm of normal women Tamm-Horsfall protein and uromodulin, respectively; 12.17 ± 1.41 µm and 12.99 ± 0.51 µm of pregnant Tamm-Horsfall protein and uromodulin, respectively). Uromodulin produced fewer particles than Tamm-Horsfall protein in all groups. Nonetheless, the total volume of the crystals produced by uromodulin was higher than that produced by Tamm-Horsfall protein. Our results indicate a different effect of Tamm-Horsfall protein and uromodulin. This dual behavior suggests different functions. Tamm-Horsfall protein may act on nucleation and inhibit crystal aggregation, while uromodulin may promote aggregation of calcium oxalate crystals.

Tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta? Veronkorotuksen määrääminen verotusmenettelystä annetun lain 32.3 §:n perusteella oikeuskäytännön valossa

Tutkielmassa tarkastellaan veronkorotuksen määräämistä verotusmenettelystä annetun lain (VML) 32.3 §:n perusteella oikeuskäytännön valossa. Kyseisen pykälän perusteella määrätään ankarimmat veronkorotukset ja veronkorotus voi olla 0-30 prosenttia tuloon lisätystä määrästä. Tutkielman perusteella oikeuskäytännön valossa veronkorotus voidaan määrätä VML 32.3 §:n perusteella mikäli on osoitettavissa, että verovelvollinen on ollut tietoinen tekemästään virheestä esimerkiksi aiemman ohjauksen perusteella tai, mikäli verovelvollisen olisi pitänyt olla tietoinen tekemästään virheestä esimerkiksi asian verotuksellisen selvyyden vuoksi ja hänen voidaan tästä syystä katsoa toimineen törkeästä huolimattomuudesta. Mikäli asia kuitenkin on tulkinnanvarainen tai verovelvollinen on todistettavasti pyrkinyt selvittämään asiaa, veronkorotus ei tule määrättäväksi VML 32.3 §:n perusteella. Veronkorotus voidaan määrätä, mikäli tehdyllä virheellä on vaikutusta verovelvollisen verotettavaan tuloon ja korotuksen tulisi olla korkeintaan noin 5 prosenttia lisätystä tulosta. Oikeuskäytännön valossa verotusmenettelyn yhteydessä määrättävät veronkorotukset ovat yleisesti ottaen liian korkeita ja verohallinnon ohjeistusta tulisi tältä osin muuttaa paremmin lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä vastaavaksi.

L-histidine provokes a state-dependent memory retrieval deficit in mice re-exposed to the elevated plus-maze

The effects of L-histidine (LH) on anxiety and memory retrieval were investigated in adult male Swiss Albino mice (weight 30-35 g) using the elevated plus-maze. The test was performed on two consecutive days: trial 1 (T1) and trial 2 (T2). In T1, mice received an intraperitoneal injection of saline (SAL) or LH before the test and were then injected again and retested 24 h later. LH had no effect on anxiety at the dose of 200 mg/kg since there was no difference between the SAL-SAL and LH-LH groups at T1 regarding open-arm entries (OAE) and open-arm time (OAT) (mean ± SEM; OAE: 4.0 ± 0.71, 4.80 ± 1.05; OAT: 40.55 ± 9.90, 51.55 ± 12.10, respectively; P > 0.05, Kruskal-Wallis test), or at the dose of 500 mg/kg (OAE: 5.27 ± 0.73, 4.87 ± 0.66; OAT: 63.93 ± 11.72, 63.58 ± 10.22; P > 0.05, Fisher LSD test). At T2, LH-LH animals did not reduce open-arm activity (OAE and OAT) at the dose of 200 mg/kg (T1: 4.87 ± 0.66, T2: 5.47 ± 1.05; T1: 63.58 ± 10.22; T2: 49.01 ± 8.43 for OAE and OAT, respectively; P > 0.05, Wilcoxon test) or at the dose of 500 mg/kg (T1: 4.80 ± 1.60, T2: 4.70 ± 1.04; T1: 51.55 ± 12.10, T2: 43.88 ± 10.64 for OAE and OAT, respectively; P > 0.05, Fisher LSD test), showing an inability to evoke memory 24 h later. These data suggest that LH does not act on anxiety but does induce a state-dependent memory retrieval deficit in mice.