Exploration du rôle modérateur des stratégies d’adaptation sur la relation entre les mauvais traitements perçus et les problèmes psychologiques d’adolescents à risque

Les adolescents qui ont subi de la négligence ou des abus substantiels dans leur famille risquent de présenter des symptômes anxieux et dépressifs et des comportements antisociaux plus importants. Parmi les ressources internes qui pourraient contribuer à la résilience de ces jeunes, les stratégies qu’ils adoptent pour composer avec les situations stressantes ont été peu examinées. Dans cette thèse, nous examinons les stratégies d’adaptation utilisées par 336 adolescents placés en centre de réadaptation, avec pour objectif de vérifier leur rôle modérateur dans la relation entre les mauvais traitements qu’ils perçoivent et l’ampleur de leurs problèmes intériorisés ou extériorisés. Le premier chapitre présente une revue de la recherche sur les liens entre divers stresseurs, les stratégies d’adaptation des jeunes et leur condition psychologique. Ces études mettent en lumière combien les effets des stratégies qu’ils utilisent peuvent varier selon les stresseurs familiaux ou sociaux auxquels ils sont exposés. Les deux études empiriques aux chapitres 2 et 3 portent sur les interactions entre trois types de maltraitance (abus émotionnel ou physique, négligence émotionnelle) et quatre stratégies d’adaptation (centrées sur les problèmes, les émotions, la diversion sociale et la distraction). Dans la première étude, ces interactions sont testées pour leurs effets sur l’ampleur des problèmes intériorisés rapportés par les jeunes ou leurs éducateurs; la seconde étude explore leurs effets sur l’ampleur des problèmes extériorisés. Quand les problèmes intériorisés sont rapportés par les adolescents, les stratégies centrées sur les problèmes, la diversion sociale et la distraction avaient un effet protecteur sur l’ampleur des symptômes associés à la maltraitance émotionnelle, surtout chez les filles. Les stratégies centrées sur les problèmes ont aussi un effet protecteur sur la relation entre l’abus émotionnel et les comportements agressifs rapportés par les jeunes. Toutefois quand il s’agit des problèmes extériorisés, plusieurs interactions montrent plutôt que les effets adaptatifs de certaines stratégies diminuent quand les mauvais traitements augmentent. Il en est ainsi pour les stratégies centrées sur les problèmes ou la diversion sociale quand ces problèmes sont observés par les éducateurs, et pour les distractions, lorsqu’ils sont rapportés par les filles. Enfin la diversion sociale est associée à des comportements délinquants plus marqués rapportés par les jeunes et son effet modérateur chez les garçons montre que cette relation est plus forte quand ils sont moins maltraités. Les stratégies d’adaptation examinées contribuent donc surtout à atténuer la détresse émotionnelle des filles victimes de maltraitance psychologique, mais elles semblent avoir peu d’impact sur les comportements antisociaux des jeunes maltraités. Ces résultats sont discutés en lien avec les caractéristiques de notre échantillon. Les implications cliniques qui s’en dégagent permettent de suggérer des pistes pour mieux soutenir ces jeunes dans l’apprentissage de stratégies adaptatives pour réguler leur stress.

Olika chans beroende på födelsemånad : En kvantitativ undersökning av relative age effect på svenska längdskidgymnasier

Syfte Syftet med studien var att undersöka om relative age effect förekommer på svenska längdskidgymnasier bland antagna elever och hur eventuell förekomst ser ut bland flickor och pojkar samt hur det ser ut vid Riksidrottsgymnasierna och de Nationell Idrottsutbildningarna. Metod För att besvara syftet har statistisk data analyserats med hjälp av ett Pearson Chi2-test. Analysen har skett genom att undersöka födelsemånad, kön och inriktning bland antagna elever vid svenska längdskidgymnasier mellan åren 2010-2015. Resultat Resultatet visar att det finns signifikanta bevis på att relative age effect förkommer på svenska längdskidgymnasier (p= <0,05). Vid uppdelning av respektive utbildningsinriktning kunde det endast konstateras förekomst av relative age effect vid Riksidrottsgymnasierna, vid uppdelning av kön går det inte att säkerställa en signifikant förekomst av relative age effect. Slutsatser Studiens resultat visar att det förekommer relative age effect på svenska längdskidgymnasier, dock varierar den mellan de analyserade undervariablerna. Tydligast förekommer relative age effect vid Riksidrottsgymnasierna, medan det vid Nationell Idottsutbildning, kunde det inte konstateras bevis för en signifikant överrepresentation av elever födda under första kvartalet. När flickor och pojkar analyserades separat kunde ingen relative age effect konstateras. Det behövs mer forskning inom området för att få en överblick av konsekvenserna av relative age effect på längdskidgymnasier men även konsekvenserna för svensk längdskidåkning i stort.

Nationella läsförståelseprov – på papper eller på skärm? : En studie av elevresultat på digitala läsförståelseprov gentemot pappersbaserade prov

Due to the upcoming digitalization of the Swedish schools standardized national tests, the aim of this study is to compare the results of a reading comprehension test on paper versus on computer screen and to examine whether the results differ between boys and girls and between swedish and swedish as a second lanuague students, or not. Previous studies show inconclusive results, some show that students get higher results when taking a test on paper then on computer screen, some show that the results don’t differ between the two medias. In this study, the national test for course Svenska 1 (Swedish) and Svenska som andraspråk 1 (Swedish as a second language) from the autumn term 2011 was transformed into a digital test. 38 students in the 10th grade took the test and the results were then compared with the same students results on the following national test of the spring term 2016 which is given on paper. The results show that the scores between the digital test and the paperbased test don’t differ. The boys got equally lower scores than the girls in both the digital test and the paperbased test. The swedish as a second language students got lower scores than the swedish students. The results are discussed in relation to previous research by Ackerman and Lauterman (2012), Mangen, Walgermo and Brønnick (2013), Rasmusson (2014) , Pasquarella, Gottardo and Grant (2012) and Norman and Furnes (2016).

Return to Hanging Rock: Lost Children in a Gothic Landscape

Using the philosophical position of phenomenology this article examines the ways in which ideas of wildness combine with Australian Gothic tropes such as the white colonial lost child and the bush as a haunted locale to compose key features of an Australian Ecogothic. Joan Lindsay’s enigmatic novel Picnic at Hanging Rock (1967) has prompted scholars such as Lesley Kathryn Hawkes to describe how in Australian literature for both adults and children ‘the environment is far more than a setting or backdrop against which the plot takes place’ (Hawkes, 2011,67). On St Valentine’s Day in 1900 three young Australian girls and their teacher disappear from a school picnic at the ancient site of Mount Macedon in Victoria. The analysis, which focuses on Lindsay’s posthumously published chapter eighteen (1987) examines how elements of the material, sensing world combine with the mythological or sacred to connect the human protagonists with the gothic landscape they inhabit. The resulting intersubjectivity problematizes colonial ideology and unsettles notions of national identity. Using the philosophical position of phenomenology this article examines the ways in which ideas of wildness combine with Australian Gothic tropes such as the white colonial lost child and the bush as a haunted locale to compose key features of an Australian Ecogothic. Joan Lindsay’s enigmatic novel Picnic at Hanging Rock (1967) has prompted scholars such as Lesley Kathryn Hawkes to describe how in Australian literature for both adults and children ‘the environment is far more than a setting or backdrop against which the plot takes place’ (Hawkes, 2011,67). On St Valentine’s Day in 1900 three young Australian girls and their teacher disappear from a school picnic at the ancient site of Mount Macedon in Victoria. The analysis, which focuses on Lindsay’s posthumously published chapter eighteen (1987) examines how elements of the material, sensing world combine with the mythological or sacred to connect the human protagonists with the gothic landscape they inhabit. The resulting intersubjectivity problematizes colonial ideology and unsettles notions of national identity.

"Dem Volk eine andere Muttersprache geben". Zur Diskussion über Zweisprachigkeit und Erziehung in der Geschichte der Volksschule

Ausgangspunkt der Überlegungen sind die aktuellen Forderungen nach einem veränderten Umgang mit gesellschaftlicher Zwei- und Mehrsprachigkeit angesichts internationaler Migration und europäischer Integration. Im Rückblick auf die Geschichte der bildungspolitischen und pädagogischen Diskussion über Zweisprachigkeit und öffentliche Erziehung werden - unter Einbeziehung der internationalen Diskussion - vor allem die "Logiken" der pädagogischen Argumentation herausgearbeitet, die in den Auseinandersetzungen im Kaiserreich und in der Weimarer Republik entwickelt worden sind. Die hier vertretene Annahme ist, daß die historisch entwickelten "Logiken", als zum jeweiligen historischen Zeitpunkt plausible, so in die Normalitätsbeschreibungen von Erziehung und Bildung eingegangen sind, daß sie schließlich wie Naturgegebenheiten erscheinen (konnten) und daher - trotz und gegen Aufklärung und bessere(r) Einsicht - bildungspolitisches, bildungsadministratives und pädagogisches Handeln bis heute bestimmen. (DIPF/Orig.)

A Imagética como estratégia de ensino da Técnica de Dança Clássica com alunos do 3º ano de Dança da Academia de Dança do Vale do Sousa

Relatório Final de Estágio apresentado à Escola Superior de Dança, com vista à obtenção do grau de Mestre em Ensino de Dança.

O treino pliométrico na melhoria da capacidade de salto no âmbito das aulas de técnica de dança moderna no 3º ciclo da Escola de Dança Ana Mangericão

Relatório Final de Estágio apresentado à Escola Superior de Dança, com vista à obtenção do grau de Mestre em Ensino de Dança.

A perceção de alunos sem Necessidades Educativas Especiais face à inclusão dos pares com Perturbação do Espetro do Autismo no terceiro ciclo, do ensino básico

Em Portugal observa-se um aumento de alunos diagnosticados com Perturbação do Espetro do Autismo (PEA), possivelmente devido à existência de maior sensibilização e informação dos diversos profissionais que contatam com estes alunos, bem como à sua inclusão nas classes regulares. Contudo, continuam a existir poucos estudos sobre a inclusão dos alunos com PEA nas turmas regulares, principalmente no que diz respeito à opinião dos colegas sem NEE. O presente estudo tem como objetivo geral conhecer a perceção dos alunos sem necessidades educativas especiais (NEE) sobre a inclusão dos alunos com PEA, nas turmas do terceiro ciclo do ensino básico, de uma escola pública. Trata-se de um estudo descritivo de cariz quantitativo, no qual foi utilizado um questionário que foi preenchido pela maior amostra possível, cinquenta alunos. Verificou-se que a maioria dos inquiridos pertencia ao sexo feminino, com idades compreendidas entre os doze e os dezasseis anos e frequentavam, na sua maioria, o nono ano de escolaridade, sem qualquer retenção. Pode-se concluir que os alunos sem NEE não reconhecem mudanças físicas e estruturais nas aulas do ensino regular quando estão presentes os seus colegas com PEA. Em termos ambientais, transmitem haver alguma perturbação das aulas devido ao comportamento dos colegas com PEA. No entanto, não se verifica qualquer relação entre os resultados académicos e a inclusão dos alunos com PEA.Ao nível social e emocional, os alunos sem NEE tendem a aproximar-se mais dos seus colegas com PEA e a demonstrar atitudes de cooperação e proteção para com estes. Por último, os alunos sem NEE consideram que apenas os alunos com PEA que apresentam necessidades/dificuldades ligeiras ou os que conseguem acompanhar o currículo é que devem frequentar algumas aulas do ensino regular mais práticas, mas ir com maior regularidade a um Estabelecimento de Educação Especial.

Qualidade de vida e suporte social em doentes com esquizofrenia

A Esquizofrenia é considerada pela OMS como uma das dez doenças mais incapacitantes. Sendo uma perturbação complexa e de caráter crónico, gera prejuízos significativos na qualidade de vida dos pacientes. O interesse por este tema surge aquando da desinstitucionalização dos doentes psiquiátricos, contudo os avanços no tratamento desta patologia nem sempre vêm acompanhados de melhora na qualidade de vida, fator este que levou a ter também em consideração, aspetos psicossociais. Assim, pretende-se com este estudo contribuir para a compreensão do nível de satisfação com o suporte social e qualidade de vida destes doentes, comparando-os com indivíduos sem psicopatologia. A amostra é composta por 202 participantes, os quais se dividem em dois grupos, indivíduos com esquizofrenia, que frequentam hospitais na zona norte, centro e sul do país (n=101) e indivíduos sem psicopatologia (n=101), com idades compreendidas entre os 20 e os 75 anos. Os participantes responderam a um protocolo de investigação composto por quatro instrumentos: um questionário sociodemográfico; o WHOQOL-Bref, que avalia a qualidade de vida; a escala de satisfação com o suporte social; e a escala de afeto positivo e negativo. Os resultados principais evidenciam a pouca literatura existente, mostrando que existem diferenças significativas no que refere à qualidade de vida e satisfação com o suporte social entre os indivíduos com esquizofrenia e indivíduos sem patologia psiquiátrica, sendo que os valores mais baixos destas variáveis se concentram nos indivíduos com esquizofrenia. Para estes doentes, verificou-se que a qualidade de vida está positivamente correlacionada com o suporte social e com o afeto positivo, estando também correlacionada negativamente com o afeto negativo. Contudo, não se verificaram correlações da qualidade de vida com a escolaridade, o número de internamentos e o tempo de doença. A satisfação com o suporte social e o afeto positivo e negativo revelaram-se preditores de qualidade de vida nos indivíduos com esquizofrenia. No sentido de promover a melhoria da qualidade de vida destes doentes deverão ser tidas em consideração em vários contextos, intervenções psicossociais.

Ohjaus ja oppilaiden urapohdinta. Turkulaisten peruskoulun päättöluokkalaisten ohjauskokemukset urapohdinnan selittäjinä

Tutkimuksessa selvitetään turkulaisten peruskoulun päättöluokkalaisten urapohdintaeroja ja sitä, miten oppilaiden arviot opettajien ja oppilaanohjaajien toteuttamasta ohjauksesta ovat yhteydessä heidän urapohdintaansa. Tutkimuksen kohdejoukkona ovat ensi sijassa yleisopetusta antavien suomenkielisten peruskoulujen yhdeksäsluokkalaiset. Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, jossa tarkastellaan oppilaiden kokemuksia ohjauksen saatavuudesta ja hyödyllisyydestä sekä urapohdinnasta peruskoulun päättyessä. Tutkimusaineisto koottiin yhteishaun jälkeen huhti–toukokuussa 2014. Vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista johdettujen väittämien avulla selitetään urapohdinta-mittarin sisältämien muuttujien vaihtelua. Taustamuuttujina käytetään oppilaiden koti- ja koulutaustaa. Urapohdinta-mittari on johdettu CIP-teoriasta (Cognitive Information Processing) ja muokattu CTI-mittarista (Career Thoughts Inventory). Tutkimusaineisto (N = 887) on koottu Webropol-kyselyn avulla. Oppilaiden urapohdintaa mitattiin neljän summamuuttujien avulla. Mittariston 48 väittämästä muodostettiin urapohdinta-summamuuttuja. Tämän lisäksi urapohdinnan osa-alueita arvioitiin sitoutuminen-, epävarmuus- ja konflikti-summamuuttujan avulla. Sitoutuminen-summamuuttuja mittasi sitä, miten vaikeaksi oppilas koki yhteen ura- ja jatkokoulutusvalintaan sitoutumisen. Epävarmuus-summamuuttuja mittasi päätöksenteon epävarmuutta ja konflikti-summamuuttuja vaikeutta tasapainoilla omien ajatusten ja toisaalta merkittäviksi koettujen läheisten ajatusten välillä. Kaikkien opettajien ohjaustyön näkökulmasta parhaiten hyvää urapohdintatulosta, jatkokoulutukseen sitoutumista ja päätöksentekovarmuutta ennustivat oppilaan hyvät kokemukset yhteistoiminnasta, hänen myönteinen suhtautumisensa koulunkäyntiin ja opintosuoritukset. Myös itseohjautuvuus oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä urapohdintaan. Itseohjautuvuus-summamuuttuja mittasi sitä, oliko oppilas kokenut, että ohjaukselle asetetut tavoitteet saavutettiin. Opettajien tulisi kiinnittää ohjauksessaan huomiota hiljaisiin ja vähän huomiota vaativiin oppilaisiin ja tukea kaikkien oppilaiden toimintakykyä. Opinto-ohjaajan taas tulisi panostaa oppilaan itsetuntemuksen kehittämiseen ja valmiuteen toimia suunnitelmallisesti. Toisen asteen nivelvaiheohjauksen painopiste tulisi siirtää päättöluokkaa varhaisemmaksi. Tutkimustulos ei tue ajatusta, että tehostettu oppilaanohjaus kohdennettaisiin opintomenestyksen mukaan, koska heikkoja urapohtijoita oli kaikissa keskiarvosanaluokissa. Opinto-ohjaajien tulisi panostaa tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiseen ja tehostaa koko koulun työelämäyhteistyötä.

Dinâmicas nas (re)configurações da cultura organizacional : a Casa de Infância de Santo António (1858-2008)

Tese de Doutoramento, Educação (Sociologia da Educação), 11 de Julho 2013, Universidade dos Açores.

Factors Affecting the Body Mass Index in Adolescents in Portuguese Schools

The prevalence of overweight and obesity among children is increasing; hence, it was aimed to assess the Body Mass Index (BMI) in school children aged from 10 to 18 years for girls and to 17 for boys, as well as to identify the factors influencing BMI. This study included 742 students who answered a questionnaire previously approved for application in schools. The results showed some sociodemographic factors associated with BMI classes: age, school year, practicing high competition sport, being federate in a sport or having a vegetarian diet. The educational factors associated with BMI classes included only seminars given at school by a nutritionist. Behavioural factors significantly associated with BMI included: learning in classes, playing in the open air, reading books or use of internet. As conclusion, the results demonstrated that several factors affect BMI, and hence some actions could be taken in order to change them so as to reduce the prevalence of overweight, namely reinforcing the role of school and a more active participation of nutritionists in the education of the adolescents.

The Shrine of ʿAbd al-Qādir al-Jīlānī in Baghdad & the Shrine of ʿAbd al-ʿAzīz al-Jīlānī in ʿAqra: Mapping the multiple orientations of two Qādirī Sufi shrines in Iraq

This thesis charts the stakeholder communities, physical environment and daily life of two little studied Qādiriyya Sufi shrines associated with Shaikh ʿAbd al-Qādir al-Jīlānī (1077 – 1165 AD), a 12th century Ḥanbalī Muslim theologian and the posthumous founder of one of the oldest Sufi orders in Islam. The first shrine is based in Baghdad and houses his burial chamber; and the second shrine, on the outskirts of the city of ‘Aqra in the Kurdish region of northern Iraq, is that of his son Shaikh ʿAbd al-ʿAzīz (died 1206 AD). The latter was also known for lecturing in Ḥanbalī theology in the region, and venerated for this as well as his association with Shaikh ʿAbd al-Qādir. Driven by the research question “What shapes the identity orientations of these two Qādiriyya Sufi shrines in modern times?” the findings presented here are the result of field research carried out between November 2009 and February 2014. This field research revealed a complex context in which the two shrines existed and interacted, influenced by both Sufi and non-Sufi stakeholders who identified with and accessed these shrines to satisfy a variety of spiritual and practical needs, which in turn influenced the way each considered and viewed the two shrines from a number of orientations. These overlapping orientations include the Qādirī Sufi entity and the resting place of its patron saint; the orthodox Sunnī mosque with its muftī-imams, who are employed by the Iraqi government; the local Shīʿa community’s neighbourhood saint’s shrine and its destination for spiritual and practical aid; and the local provider of welfare to the poor of the city (soup kitchen, funeral parlour and electricity-generation amongst other services). The research findings also revealed a continuously changing and adapting Qādirī Sufi scene not immune from the national and regional socio-religio-political environments in which the two shrines exist: a non-Sufi national political class vying to influence and manipulate these shrines for their own purposes; and powerful national sectarian factions jostling to do the same. The mixture of stakeholders using and associating with the two shrines were found to be influential shapers of these entities, both physically and spiritually. Through encountering and interacting with each other, most stakeholders contributed to maintaining and rejuvenating the two shrines, but some also sought to adapt and change them driven by their particular orientation’s perspective.

Maan korvessa kulkevi – Evakkolasten kasvukokemusten tunnemuistot ja hyvinvointi

Tutkimus tarkastelee luovutetusta Karjalasta lähtöisin olevien evakkolasten tunnemuistoja ja niiden yhteyttä myöhempään hyvinvointiin. Keskiössä ovat koti- ja koulukasvatusta muistelevien ikäihmisten kokemukset. Tutkimus on kasvatushistoriallinen ja tieteidenvälinen. Se liikkuu historian sekä yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden rajapinnoilla. Aineiston 631 kyselyvastausta ja 11 haastattelua on analysoitu monimetodisesti tilastollisen ja sisällön analyysin avulla. Tulosten mukaan ikääntyvät evakkolapset voivat pääsääntöisesti hyvin. He ovat kotikasvatuksessaan omaksuneet vahvat selviytymis- ja sopeutumistaidot sekä sisukkuuden. Kodin kasvatusilmapiiri on menetyksistä huolimatta koettu turvalliseksi. Kasvatuksessa omaksutuissa sananlaskuissa korostuu vahvimmin tulevaisuuden toivosta kiinni pitäminen. Kasvatusmetodit myötäilevät suomalaista kasvatustraditiota, jossa lapsia on enimmäkseen palkittu hyvästä työstä sanallisesti ja rangaistu tottelemattomuudesta ruumiillisesti. Surua ja menetyksiä on käsitelty vaikenemalla. Yhdeksi elämää kannattelevaksi voimaksi ovat osoittautuneet laulut, joista suosituin oli Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Kasvatusperintönä evakkolapset haluavat jättää mallin työteliäästä, rehellisestä, toiset huomioivasta ja juuristaan tietoisesta kansalaisesta. Koulukokemusten osalta tutkimus osoittaa kantaväestöstä poikkeavan uskonnollisen ja kielellisen taustan olleen merkittävin syrjityksi tulemisen syy. Ortodoksitaustaisilla lapsilla oli muita evakkolapsia enemmän kiusaamiskokemuksia. Metaforien avulla kuvatuista tunnemuistoista löytyi kuusi erilaista selviytyjätyyppiä: selviytyjäsankarit, identiteetin etsijät, optimistiset toimijat, trauman työstäjät, kohtalonsa hyväksyjät ja menetysten kantajat. Valtaosa evakkolapsista kuuluu positiivista tunnemuistoa kantavien ryhmään. Kielteisillä tunnemuistoilla on tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys ikääntyvän hyvinvointiin. Tutkimus lisää ymmärrystä evakkolasten kasvukokemuksista ja tarjoaa uutta tietoa heidän selviytymisestään ja hyvinvoinnistaan. Tutkimus osoittaa evakkolasten tasapainoisen kotikasvatuksen, vastavuoroisten vertaissuhteiden ja suositun oppilaan aseman vahvistavan yhteisöön kuulumista ja sosiaalista pystyvyyttä sekä olevan hyvinvoinnin positiivisia tekijöitä. Kodin melankolisuudella, eristyneisyydellä ja koulukiusaamisella on negatiivinen yhteys hyvinvointiin. Tuloksia voidaan soveltaa nykypäivän pakolaislasten kotouttamiseen, jossa ensiarvoisen tärkeää on perheiden osallisuuden ja integroitumisen tukeminen uudessa ympäristössä. Tämän onnistumiseksi on tärkeää huomioida lasten yksilölliset selviytymisstrategiat ja käsitellä kodin menetystraumaa.

Exploration du rôle modérateur des stratégies d’adaptation sur la relation entre les mauvais traitements perçus et les problèmes psychologiques d’adolescents à risque

Les adolescents qui ont subi de la négligence ou des abus substantiels dans leur famille risquent de présenter des symptômes anxieux et dépressifs et des comportements antisociaux plus importants. Parmi les ressources internes qui pourraient contribuer à la résilience de ces jeunes, les stratégies qu’ils adoptent pour composer avec les situations stressantes ont été peu examinées. Dans cette thèse, nous examinons les stratégies d’adaptation utilisées par 336 adolescents placés en centre de réadaptation, avec pour objectif de vérifier leur rôle modérateur dans la relation entre les mauvais traitements qu’ils perçoivent et l’ampleur de leurs problèmes intériorisés ou extériorisés. Le premier chapitre présente une revue de la recherche sur les liens entre divers stresseurs, les stratégies d’adaptation des jeunes et leur condition psychologique. Ces études mettent en lumière combien les effets des stratégies qu’ils utilisent peuvent varier selon les stresseurs familiaux ou sociaux auxquels ils sont exposés. Les deux études empiriques aux chapitres 2 et 3 portent sur les interactions entre trois types de maltraitance (abus émotionnel ou physique, négligence émotionnelle) et quatre stratégies d’adaptation (centrées sur les problèmes, les émotions, la diversion sociale et la distraction). Dans la première étude, ces interactions sont testées pour leurs effets sur l’ampleur des problèmes intériorisés rapportés par les jeunes ou leurs éducateurs; la seconde étude explore leurs effets sur l’ampleur des problèmes extériorisés. Quand les problèmes intériorisés sont rapportés par les adolescents, les stratégies centrées sur les problèmes, la diversion sociale et la distraction avaient un effet protecteur sur l’ampleur des symptômes associés à la maltraitance émotionnelle, surtout chez les filles. Les stratégies centrées sur les problèmes ont aussi un effet protecteur sur la relation entre l’abus émotionnel et les comportements agressifs rapportés par les jeunes. Toutefois quand il s’agit des problèmes extériorisés, plusieurs interactions montrent plutôt que les effets adaptatifs de certaines stratégies diminuent quand les mauvais traitements augmentent. Il en est ainsi pour les stratégies centrées sur les problèmes ou la diversion sociale quand ces problèmes sont observés par les éducateurs, et pour les distractions, lorsqu’ils sont rapportés par les filles. Enfin la diversion sociale est associée à des comportements délinquants plus marqués rapportés par les jeunes et son effet modérateur chez les garçons montre que cette relation est plus forte quand ils sont moins maltraités. Les stratégies d’adaptation examinées contribuent donc surtout à atténuer la détresse émotionnelle des filles victimes de maltraitance psychologique, mais elles semblent avoir peu d’impact sur les comportements antisociaux des jeunes maltraités. Ces résultats sont discutés en lien avec les caractéristiques de notre échantillon. Les implications cliniques qui s’en dégagent permettent de suggérer des pistes pour mieux soutenir ces jeunes dans l’apprentissage de stratégies adaptatives pour réguler leur stress.