Isä pienen lapsen hoitajana : katsaus isyyteen ja perusasioita isän toimimisesta pienen lapsen hoitajana

Opinnäytetyöni kuuluu Helsingin ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston yhteiseen projektiin nimeltään 'Urbaani vanhemmuus', jonka tarkoituksena on tukea vauvaperheiden hyvinvointia loppuraskauden ja vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana. Oma työni kuvaa isyyden kehitystä ja muutosta sekä kuvaa isän toimimista pienen lapsen hoitajana sekä siinä huomioitavia seikkoja pääpiirteissään. Opinnäytetyöni on toiminnallinen opinnäytetyö, jossa tämän työn ohella toinen lopputuote on verkkosivut pienen lapsen vanhemmille, jossa oma osioni on kohdistettu isille. 1950-luvun jälkeen isyyden roolimalli ja isyys itsessään on elänyt varsin voimakasta muutoksen ja muutostarpeen aikaa. Vanhakantaisesta patriarkaalisesta isyydestä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa. Sen tilalle on nousemassa uusia isyyden roolimalleja tai pikemminkin miesnäkökulmia, kuten "uusi isyys", joka on noussut varsinaisesti esille Suomessa 1990-luvulla. Sen keskeisenä ajatuksena on isien samanarvoinen sitoutuminen lapsenhoitoon, kotitöihin ja parisuhteeseen kuin aikaisemmin on totuttu näkemään naisen/äidin rooliin kuuluvana. Myös naisten korkeampi kouluttautuminen ja aikaisempaa suurempi osuus työelämässä sekä kasvaneet vaatimukset perhe-elämän ja työnteon suhteen ovat olleet voimakkaasti vaikuttamassa tarpeeseen isien roolin uudelleenmäärittelemiseksi. Merkittävää osuutta myös nykyisessä sukupuoliroolien uudelleenjakautumisessa on näytellyt lisääntyvä individualismi. Se vaikuttaa toisaalta naisten/äitien kautta niin etteivät he halua enää "alistua kodinhengettäriksi" ja lapsen kasvattajiksi, vaan he haluavat toteuttaa enemmän itseään ja omia päämääriään sekä työelämässä että vapaa-ajallaan. Toisaalta isät voivat sen taustavaikuttamana pyrkiä entistä vahvemmin toimimaan omien altruitististen motiiviensa mukaan sekä pyrkiä "toteuttamaan itseään" joko perheen ulkopuolella tai omien tarkoitusperiensä mukaisesti perheessä vanhan patriarkaalisen roolimallin mukaisesti. Isyyttä ei nykyään nähdä samanlaisena ja automaattisena asiana kuin se on totuttu näkemään aikaisemmin. Avioerojen ja uusperheiden sekä yksinhuoltajuuden ja lasten sijoittamisen lisääntyvät määrät ovat muokanneet isyyttä ja antaneet sille uusia mahdollisuuksia biologisen, juridisen, sosiaalisen ja psykologisen isyyden muodoissa sekä niiden toteuttamisen/toteutumisen suhteen. Myös nykyaikaiset perhe- ja kumppanuusmuodot ovat nostaneet perinteisen käsitteen ydinperheen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä lapselle esille ja tarkasteltavaksi. Myös isä voi niin halutessaan oppia toimimaan hyvänä hoitajana lapselleen. Perushoidolliset asiat ovat hyvinkin yksinkertaisia koskien lapsen fyysistä hoitamista ja henkistä läsnäoloa. Myös vanhempien omaan jaksamiseen tulisi kiinnittää huomiota, jotta tilanne ei muodostuisi kohtuuttomaksi kenellekään..

Hoitohenkilökunnan käsityksiä yhteistoiminnallisesta hoitotyöstä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa hoitajien käsityksiä yhteistoiminnallisesta hoitotyöstä. Opinnäytetyömme teoriaosassa on käsitelty psykiatrista hoitotyötä laitosympäristössä, potilastyytyväisyyttä laitoshoidossa, psykiatrisen hoitotyön tarpeen- ja tavoitteiden määrittelyä, sen toteutusta, auttamismenetelmiä, potilaslähtöistä psykiatrisen hoitotyön mallia ja yhteistoiminnallisen hoitotyön kehittämishanketta. Tutkimusaineisto kerättiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HYKS:n Psykiatriakeskuksen kahden suljetun osaston hoitohenkilökunnalta essee-vastauksina. Aineisto käsittää 32:n osastolla tutkimuksen ajankohtana työskennelleen hoitajan vastaukset. Vastaukset analysoitiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen perusteella moniammatillista yhteistyötä ja potilaan lähiverkoston osaamista hyödyntämällä nähtiin päästävän potilaan hoidossa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tämän avulla potilas voi motivoitua hoitoonsa ja kokea oman hoitonsa mielekkääksi. Hoitohenkilökunnan käsityksen mukaan näin saavutetaan potilaan tilanteessa positiivinen muutos ja hänen selviytymistään voidaan tukea hänen yksilöllisestä elämäntilanteesta käsin. Potilas, hänen omaisensa ja hoitotyön tekijät tuovat oman panoksensa yhteistyösuhteeseen. Potilaan selviytymistä voidaan tukea osallistuvan vuoropuhelun, jaetun vastuun, konsultoivan ohjauksen ja yhteistoiminnallisuuden avulla. Potilaan rooli oman hoitonsa vastuullisena osallistujana muodostui tärkeäksi tekijäksi hoidon onnistumisen kannalta. Toimiva hoitajan ja potilaan välinen yhteistyö edistää luottamuksellisen hoitosuhteen muodostuksessa, jolloin potilaan yksilöllistä hoitoa voidaan suunnitella ryhmätyönä. Tutkimuksen perusteella potilaan selviytymisen tukemisessa voidaan hyödyntää erilaisia yhteisöllisiä elementtejä. Kaikkien hoitoon osallistuvien välinen yhteistyö sekä yhteiskunnan arvot ja asenteet luovat edellytykset pyrittäessä kohti yhteistä tavoitetta eli potilaan yksilöllisessä tilanteessa tapahtuvaa positiivista muutosta ja hänen selviytymistään arkielämästään. Yhteistoiminnalisen hoitotyön tärkeimpänä tavoitteena on potilaan selviytyminen arkielämästään, hoitonsa vastuullisena osallistujana. Tutkimuksen perusteella hoitohenkilökunta omasi varsin laajan tietämyksen yhteistoiminnallisesta hoitotyöstä. Kuitenkin ainoastaan parissa vastauksessa käsiteltiin potilaan selviytymistä arkielämästään. Hoitohenkilökunta luultavasti mielsi potilaan selviytymisen arkielämästään, itsestään selvänä hoidon tavoitteena, jonka vuoksi he eivät maininneet sitä erikseen vastauksissaan.

Päihtyneen potilaan jatkohoitoon siirtämisen kriteerit : kehitystyö Malmin sairaalan päivystyspoliklinikalle

Työn tarkoituksena oli tuottaa Malmin sairaalan päivystyspoliklinikan henkilökunnan käyttöön päihtyneen potilaan jatkohoitoon siirtämisen kriteeristö, jonka avulla voidaan arvioida päihtyneen potilaan tilannetta ja jatkohoitoon siirtämistä sekä tukea jatkohoitoon siirtämisen yhteydessä annettavaa potilasraporttia. Päihtyneen potilaan jatkohoitoon siirtämisen kriteerit muodostuivat kirjallisuuskatsauksen sekä Malmin sairaalan asiantuntijatyöryhmän avulla. Kirjallisuuskatsaukseen käytettiin pääosin vuosina 1996-2005 julkaistua materiaalia koskien päivystyspolikliinista hoitotyötä sekä päihtyneen potilaan hoitoa tässä ympäristössä. Kirjallisen materiaalin pääpainon pyrin pitämään maksimissaan viiden vuoden ikäisessä materiaalissa. Kirjallisuuskatsauksen mukaan päihteidenkäyttö kasvoi maassamme alkoholin osalta runsaasti vuoden 2003 suoritetun alkoholin veronalennuksen jälkeen kasvattaen siitä seuraavia terveyshaittoja sekä kuormittaen sosiaali- ja terveysalan palveluita. Huumausaineiden käyttäjien määrä pysyi tutkimuksien mukaan ennallaan koko 2000-luvun ajan, tosin ongelmakäyttö lisääntyi viime vuosina. Akuuttitilanteiden hoitoon liittyvät hoitojaksot ovat lisääntyneet, kuten myös niistä seuraavat sairaalahoitojaksot. Kirjallisuuskatsauksen mukaan yleisimpinä päihtyneiden potilaiden sekä päihteiden suurkuluttajien hoitoonhakeutumisen syinä olivat elimelliset sairaudet sekä niiden paheneminen, voimakas päihtymystila tai päihdemyrkytys, vieroitusoireet, vaikeat infektiot, psyykkiset ongelmat ja mielenterveyden häiriöt. Myös tapaturmat olivat merkittäviä hoitoon hakeutumisen syitä. Kehitetyn kriteeristön tarkoituksena on myös auttaa henkilökuntaa arvioimaan potilaan hoidon tuloksellisuutta ja ennakoimaan sen tarvetta tulevaisuudessa. Tulevan hoidon tarpeen arvointi auttaa määrittelemään minkälaiselle osastolle potilas olisi tarkoituksenmukaisinta siirtää jatkohoitoa ajatellen. Ennen potilaan siirron toteuttamista asianmukainen kriteeristö auttaa henkilökuntaa arvioimaan ovatko potilaan tila, suoritetut toimenpiteet ja potilaan ennuste sellaiset että hänet voidaan siirtää jatkohoidosta vastaavalle osastolle. Tavoitteena on myös helpottaa Malmin sairaalan päivystyspoliklinikalla työskentelevän henkilökunnan työtä, sekä lisätä joustavuutta päihtyneen potilaan jatkohoitoon siirtymisessä ja sen järjestelyissä.

"Eväitä omaan elämään" : läheiskurssilaisten toiveita päihdeongelmaisten läheisille tarkoitetuista palveluista

Opinnäytetyömme liittyy Kalliolan setlementin Perhe elämään -projektiin, jonka tarkoituksena on yhdistää eri työmuotoja päihdeperheiden tukemiseksi. Yhdistämällä eri työmuotoja pystytään entistä paremmin huomioimaan päihdeperheen jäsenten avun ja tuen tarpeita. Työmme on taustatutkimus projektille. Työn tavoitteena oli selvittää Nurmijärven klinikan läheiskurssin osallistujien kokemuksia päihdeongelmaisten läheisille tarkoitetuista palveluista sekä millaisia palveluita läheiset kokevat tarvitsevansa tulevaisuudessa. Opinnäytetyössä käytettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä. Aineisto hankittiin syksyn 2006 aikana haastattelemalla seitsemää Nurmijärven klinikan läheiskurssin asiakasta. Aineiston tuottamisen menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin yksilöhaastatteluin. Aineiston analysoinnin suoritimme teemoittelemalla. Tuloksista selvisi, ettei päihdeongelmaisten läheisten palveluista ole riittävästi tietoa tai käytettyjä sosiaali- ja terveysalan palveluita ei tiedostettu myös päihteiden aiheuttamiin ongelmiin tarkoitetuksi. Tiedon puuttuessa sopiviin palveluihin hakeutuminen sekä hoitoon liittyvien omien tarpeiden erittely osoittautui vaikeaksi. Tärkeiksi tekijöiksi palveluissa nimettiin ammattihenkilöstön pysyvyys sekä erilaiset terapiat. Vertaistukiryhmät koettiin tärkeiksi arjen voimavaroiksi, joissa pystyy puhumaan tuntemuksistaan sekä pääsee tapaamaan vertaisiaan. Vertaistuen lisäksi läheiskurssi tarjoaa ammatillista tukea, joka koettiin voimaannuttavaksi. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että palveluiden kohdentamista ja niistä tiedottamista lisäämällä voidaan vähentää asiakkaiden epävarmuutta palveluihin hakeutumisessa. Hyödyntämällä ammattihenkilöstön monipuolista osaamista voidaan motivoida perheet sopivien palveluiden piiriin. Tarkoituksenmukainen palvelu vaatii toteutuakseen yksilöllisten ja perheiden yhteisten tarpeiden huomioimista. Läheisten täytyy kokea tulleensa kohdatuksi, joka mahdollistuu ammattihenkilön dialogisessa osaamisessa ja vertaisten yhteisyydentunteessa.

Perheen voimavaroja vahvistava ohjaus : tyypin 1 diabetekseen sairastuneen lapsen ja nuoren verensokerin mittaus

Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota tietoa perheen voimavaroja vahvistavasta verensokerin mittauksen ohjaamisesta. Opinnäytetyö keskittyy tyypin 1 diabetekseen sairastuneen lapsen, nuoren sekä hänen perheensä ohjaukseen. Työssä käsitellään verensokerin oikeaoppista mittaustekniikkaa, välineitä, tulosten tulkintaa sekä omaseurannan tärkeyttä. Lisäksi työssä käsitellään ohjauksen toteuttamista sekä siihen liittyviä erityispiirteitä lapsen, nuoren ja perheen hoitotyössä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Jorvin sairaalan lastenosaston kanssa osana ohjauksen kehittämishanketta. Tavoitteena oli koota tietoa ohjauksen kehittämiseksi ja uusien työntekijöiden perehdyttämisen apuvälineeksi käytännön hoitotyöhön. Opinnäytetyö perustuu kirjallisuuteen ja aineisto koostuu aihetta käsittelevistä kirjoista, tutkimusartikkeleista ja tutkimuksista. Kirjallisuuden mukaan verensokerin mittaaminen on hyvän hoitotasapainon elinehto. Omaseurannasta ei kuitenkaan ole hyötyä, jos tuloksia ei osata tulkita ja toimia niiden mukaan. Diabeteksen hoidon tavoitteena on oireettomuus, vakavan hypoglykemian ja ketoasidoosin välttäminen, normaalin kasvun ja kehityksen turvaaminen sekä lisäsairauksien ennaltaehkäisy. Hoidon tavoitteet tulee asettaa yhteistyössä lapsen, nuoren ja perheen kanssa. Lapsen, nuoren ja perheen voimavaroista lähtevä yksilöllinen ohjaus antaa parhaat mahdollisuudet sairauteen sopeutumiseen, hoitoon ja hoitoon sitoutumiseen. Voimavaraisuus muodostuu voimia antavien ja kuormittavien tekijöiden välisestä suhteesta. Perheen voimavarojen selvittäminen auttaa hoitajaa tukemaan ja huomioimaan perheen yksilölliset tarpeet ohjauksessa. Kirjallisuudesta nousi esiin vanhempien ohjauksen merkityksellisyys. Lapsi toteuttaa vanhemmilta opittua hoitoa nuorena ja aikuisena. Myös murrosiässä tapahtuvat fyysiset ja psyykkiset muutokset tuovat omat haasteensa hoidon ohjaukseen. Lapsilla ongelmia voi aiheuttaa pistospelko ja vaikeus ilmaista tunteita verbaalisesti.

Tyypin 1 diabetesta sairastava lapsi ja nuori perheessä:

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien keinot tukea ja vahvistaa diabetesta sairastavan lapsen ja nuoren sekä hänen perheensä hoitoon sitoutumista ja voimavaroja ohjauksessa. Työssä selvitettiin lisäksi lasten ja nuorten insuliinihoidon perusteet sekä hoidon käytännön toteutus. Työ on osa "Perheen voimavaroja vahvistava ohjaus"-opinnäytetyöprojektia, jossa uusitaan HUS:in Jorvin sairaalan lastenosasto L1:n diabetes-perehdytysmateriaali uusia työntekijöitä ja opiskelijoita varten. Opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus, jossa sovellettiin systemoidun kirjallisuuskatsauksen periaatteita. Tehtävänä oli kerätä näyttöön perustuva tietopaketti tyypin 1 diabeteksen insuliinihoidosta sekä diabeetikkolapsen, nuoren ja perheen voimavaroja vahvistavasta ohjauksesta ja hoitoonsitoutumisesta. Aineisto koostuu sekä kotimaisista että ulkomaisista tutkimuksista, alan kirjallisuudesta ja artikkeleista. Materiaali opinnäytetyöhön kerättiin useista kirjastoista sekä internetin viitetietokannoista, kirjastotietokannoista ja yksittäisistä sivustoista. Tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen ja nuoren ja hänen perheensä voimavarojen vahvistamisen edellytyksenä on hoitosuhteen luottamuksellisuus, hyväksyminen yhteistyökumppaniksi ja avoimuus, joihin kuuluu vanhempien ja diabeetikon täysvaltainen osallistuminen, yhteisesti sovitut tavoitteet ja kuulluksi tulemisen kokemus. Diabeetikon omahoidon onnistuneeseen toteuttamiseen tarvitaan hyvän motivaatio, hoitoon sitoutumista ja voimavaroja hoitaa itseään. Hoitoon sitoutumista tukevassa ohjauksessa lähtökohtana ovat yksilöllisyys sekä lapsen ja nuoren kohtaaminen tavallisena lapsena/nuorena eikä vain diabeetikkona. Ohjauksessa on huomioitava diabeetikon mielipiteet, hoitovaihtoehtojen valintamahdollisuudet ja annettava hänen saavuttaa osaamisen, onnistumisen ja elämänhallinnan kokemuksia. Diabeteksen hyvä hoito ylläpitää terveyttä ja elämänlaatua. Tyypin 1 diabetes on hyvin yksilöllinen sairaus ja yksi sen hoidon kulmakivistä on insuliinin pistäminen. Hoidon onnistuminen edellyttää, että diabeetikko tai hänen perheenjäsenensä saa perusteellisen ohjauksen, jonka avulla toteuttaa insuliinihoitoa. Tavoitteena on joustava hoito, jossa diabeetikko ja hänen perheensä hallitsevat diabetesta eikä diabetes heitä.

Konenäköinvestoinnin soveltuvuus- ja esikannattavuustukimus sahalaitoksessa

Diplomityön tavoitteena oli selvittää sahalaitokselle mahdollisen konenäköinvestoinninsoveltuvuus ja kannattavuus. Tutkimus rajattiin vaihtoehtojen tunnistamisen ja investoinnin kannattavuuden alustavaan analyysiin. Tutkimuksessa arvioitiin konenäkötekniikan mahdollisuuksia sahateollisuusprosessissa yleisesti sekä erityisesti sahatavaran pitkittäis- ja poikittaissuuntaisissa sahatavaran pinnantarkastuksissa. Konenäköjärjestelmien toimittajia ja heidän referenssejään haastattelemalla saatiin selvitettyä tarjottujen järjestelmien tekninen soveltuvuus. Tutkimus liitettiin työn toimeksiantajan toimintastrategiaan, jotta voitiin arvioida mahdollisimman kattavasti kaikki investoinnilla saavutettavat hyödyt. Kannattavuuslaskentaa varten arvioitiin investoinnilla saavutettavat nettotuotot suunnitellulle pitoajalle. Laskennassa käytettiin perinteisiä investointilaskentamenetelmiä kuten nykyarvomenetelmää, takaisinmaksuaikaa ja sisäistä korkokantaa. Poikittaissuuntainen sahatavaran pinnantarkastus tuoreen ja kuivan tavaran tasaamolla todettiin teknisesti toteuttamiskelpoiseksi vaihtoehdoksi. Kyseisessä vaihtoehdossa liitännäisinvestointien määrän arvioidaan jäävän melko vähäisiksi. Konenäköinvestoinnin voidaan arvioida kannattavan, muttakannattavuuden edellytyksenä on vahva johdon ja muun henkilöstön sitoutuminen uuteen haasteeseen.

Alaistaito osuustoiminnallisessa yrityksessä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää osuustoiminnallisen yrityksen alaistaitoja henkilöstön näkökulmasta. Alaistaitoja pyritään ymmärtämään psykologisen sopimuksen, luottamuksen ja organisaatioon sitoutumisen kautta. Tavoitteena on kartoittaa henkilöstön käsityksiä alaistaidoista. Lisäksi pyritään ymmärtämään mitä osuustoiminnallisuus on henkilöstön näkökulmasta ja minkälaisia yhteyksiä sillä on henkilöstön alaistaitoihin. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa tutkimusmetodina on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen aineisto on kerätty kahdellatoista yksilöhaastattelulla tutkimuksen kohteena olevan organisaation henkilöstöstä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että toimihenkilöiden hahmottamat mahdollisuudet olla osallisena johtamistyössä sekä esimiesten odotukset ja toiveet alaisten toteuttamista alaistaidoista ovat samansuuntaisia. Eroavaisuudet toimihenkilöiden ja esimiesten alaistaito käsityksistä liittyvät työyhteisöön ja esimieheen suuntautuvaan vuorovaikutukseen sekä ammatillisen kasvun menetelmiin. Osuustoiminnallisuus luo pohjaa yhteisöllisyydellä ja sitoutumisen kautta.

Tavaratalojohtajien osaamisesta kohti koko organisaation kehittämistä - Case K-citymarket Oy

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella tietojohtamista organisaation inhimillisen pääoman (human capital) näkökulmasta. Erityisesti tässä työssä tarkasteltiin johtajien osaamista, motivaatiota ja motivointia, sitoutumista ja sitouttamista sekä johtajien vuorovaikutustaitoja ja edellä mainittujen aiheiden merkitystä organisaatiolle pääomien kasvattamisen näkökulmasta. Tutkimuksen empiirisessä osassa käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusotetta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin SPSS for Windows (12.0.1.) -tilasto-ohjelmaa sekä puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Tutkimus osoitti selkeästi inhimillisen pääoman (osaamisen, motivaation ja sitoutumisen) tärkeyden ja merkityksen organisaatiolle. Tulevaisuuden kilpailukyky rakentuu paljolti juuri inhimillisen pääoman varaan. Kilpailukyvyn kannalta juuri inhimillisen pääoman merkityksen tunnistaminen ja hyödyntäminen on tärkeää. Johtajilla on oma merkityksensä organisaation kehitykselle, kuitenkin organisaation koostuu kaikista siinä vaikuttavista ihmisistä.

Kaupunkiorganisaation uudistuminen. Case Haminan kaupunki

Tutkielmassa tutkittiin kuntaorganisaation uudistumista vuoden vanhan Haminan kaupungin uudistumiskykyisyyttä. Tutkielman empiirisessä osassa käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusotetta. Tutkimusaineistona olikoko Haminan kaupungin henkilöstö, 1639 henkilöä ja tutkimus suoritettiin keväällä 2004. Tutkimusmenetelminä käytettiin ©businessXray Oy:n KM - factoriaTM, kaupungin ylimmän johdon teemahaastatteluja. Kyselyn vastausprosenttina 44. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että Haminan kaupungilla on uudistumiskykyisyyttä ja yhtenäistä näkemystä. Organisaation strategisessa kyvykkyydessä nousi esiin organisaation tilannetietoisuus ja - herkkyys sekä sitoutuminen, jota tarvitaan muutosprosesseissa. Toisaalta nykyisessä organisaation toimintatavassa on kehitettäväävalitun strategian suuntaiseksi. Johdon teemahaastatteluissa korostuivat tulevaisuuden organisaation menestystekijäksi ihmisten välinen avoin vuorovaikutus ja luovat ratkaisut. Haminan kaupungin tulevaisuus on suuntautumassa innovatiivisuuteen, sillä ylin johto on vahvasti dynaamiseen strategianäkemykseen orientoitunut.

Karttakeppiä vai porkkanaa? Henkilöstön sitouttaminen organisaatiomuutokseen Case: Etelä-Karjalan ammattiopisto

Tutkimuksessa selvitetään ja arvioidaan Etelä-Karjalan ammattiopiston yhdistymisten toteuttamista ja henkilöstön sitouttamista organisaatio-muutokseen. Muutosprosessissa on keskitytty ensisijaisesti tavoitteisiin, johtamiseen, viestintään ja henkilöstön sitouttamiseen. Sitouttamista on tarkasteltu sekä oppilaitoksen johdon että opettajien kokemusten näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena teemahaastatteluna. Haastateltavina olivat kuntayhtymän (hallinnon), oppilaitoksen johdon ja opettajien edustajat. Muutoksen tavoitteet on oltava kaikilleorganisaation jäsenille selvät ja oman työn kannalta merkittävät, jotta muutokseen voi lähteä mukaan. Tämä on mahdollista, jos viestintä on mukana muutoksen jokaisessa vaiheessa vuorovaikutteisena ja luottamusta kasvattavana prosessina. Muutokseen sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi työtyytyväisyys, palaute ja johtajuus. Hyvä muutosjohtaja on aidosti kiinnostunut alaistensa työstä, kuuntelee alaisiaan ja on läsnä työntekijän arjessa.

Horisontaalisen hankintayhteistyön motiivit ja menestystekijät julkisissa hankinnoissa

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovathorisontaalisen hankintayhteistyön motiiveja ja menestystekijöitä. Tutkielmassatarkastellaan motiiveja ja menestystekijöitä tieteellisten julkaisujen ja empiirisen osan materiaalin perusteella. Tutkielmassa hyödynnetään kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä ja case-tutkimusta. Tutkielman teoriaosa luo pohjan empiirisen osan tutkimukselle, jossa analysoidaan valtion hankintayhteistyötä. Empiirisen osan materiaali on koottu haastattelujen ja valtion hankintastrategioiden sisältöjen analysoinnin perusteella. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tuotteiden ja palveluiden standardointi, tehokkuuden tavoittelu, neuvotteluvoiman ja hankintaosaamisen kasvaminen sekä volyymietujen ja kustannus- ja resurssisäästöjen tavoittelu ovat horisontaalisen hankintayhteistyön motiiveja. Menestystekijöiksi nousevat luottamus, sitoutuminen, vuorovaikutus, joustavuus sekä strategian kokonaisvaltainen toteutus. Valtion hankinnoissa sekä motiivien että menestystekijöidenmerkitykset on havaittu suhteellisen hyvin. Analyysissä nousi kuitenkin esille muutamia tekijöitä, joihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Tällaisia tekijöitä ovat etenkin hankintaosaaminen ja sitoutuminen. Lisäksi havaittiin, että valtion hankintojen yhteydessä hankintayhteistyötä tehdään liian vähän ja potentiaalia hankintayhteistyön tehostamiseen olisi. Valtion tulisi tehostaa horisontaalista hankintayhteistyötä ja lisätä hankintojen keskittämistä.

Kriittiset menestystekijatjulkisen sektorin ulkoistamishankkeissa. Case: eKarjala Oy

Tarve kuntienväliselle yhteistyölle on kasvanut voimakkaasti. Pyrkimys kustannusten hallintaan ja tehokkaampien palveluntuotantomallien kehittämiseen on tuonut palveluiden ulkoistamisen voimakkaasti myös julkiselle sektorille. Menestyksekäs yhteistyö toisten kuntien ja palveluntuottajien kanssa vaatii osaamista myös kumppanuussuhteiden hallinnassa. Tehdyssä tutkimuksessa keskitytään juuri tähän osa-alueeseen vaikuttaviin tekijöihin. Tässä työssä keskitytään käsittelemään julkisen sektorin yhteistyötä toisten kuntien ja palveluntuottajan kanssa IT -sektorilla. Työssä tuodaan esiin teorian kautta yhteistyön kriittiset menestystekijät sekä tutkitaan näiden tekijöiden toteutumista todellisessa yhteistyössä kvalitatiivisen tutkimuksen avulla. Kvalitatiivisen tutkimuksen tulokset tukevat aiempia tutkimustuloksia siitä että luottamus, sitoutuminen, kommunikaatio sekä riippuvuus ja kontrolli ovattekijöitä jotka vaikuttavat yhteistyön onnistumiseen myös tutkitussa casessa.

Henkilöstön suhde osuuspankkiin

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja ymmärtää henkilöstön suhdetta suomalaiseen osuustoiminnalliseen organisaatioon. Suhdetta pyritään ymmärtämään organisaatioon identifioitumisen, psykologisen omistajuuden, organisaatioon sitoutumisen ja psykologisen sopimuksen kautta. Tavoitteena on tulkita mikä näistä henkilöstön ja organisaation suhdetta kuvaavista käsitteistä auttaa parhaiten ymmärtämään kyseistä suhdetta. Lisäksi pyritään ymmärtämään osuustoiminnallisuuden merkitystä henkilöstön ja organisaation suhteessa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa tutkimusmetodina on käytetty teemahaastattelua. Tutkimuksen aineisto on kerätty kahdellatoistayksilöhaastattelulla tutkimuksen kohteena olevan organisaation henkilöstöstä. Haastateltavien valinnalla pyrittiin saamaan mahdollisimman laaja ja monipuolinenkuva organisaatiosta mm. henkilöstön työtehtävien, aseman ja työssäolovuosien avulla. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että henkilöstön suhdetta organisaatioon määrittävät parhaiten organisaatioon sitoutuminen ja identifioituminen, joihin osuustoiminnallisuus luo pohjaa arvomaailmallaan ja turvallisuuden tunteen avulla.