Distribution of non-biting midges (Diptera, Chironomidae) in subarctic lakes of Finnish Lapland applications in lake classification and palaeolimnology

Climate change contributes directly or indirectly to changes in species distributions, and there is very high confidence that recent climate warming is already affecting ecosystems. The Arctic has already experienced the greatest regional warming in recent decades, and the trend is continuing. However, studies on the northern ecosystems are scarce compared to more southerly regions. Better understanding of the past and present environmental change is needed to be able to forecast the future. Multivariate methods were used to explore the distributional patterns of chironomids in 50 shallow (≤ 10m) lakes in relation to 24 variables determined in northern Fennoscandia at the ecotonal area from the boreal forest in the south to the orohemiarctic zone in the north. Highest taxon richness was noted at middle elevations around 400 m a.s.l. Significantly lower values were observed from cold lakes situated in the tundra zone. Lake water alkalinity had the strongest positive correlation with the taxon richness. Many taxa had preference for lakes either on tundra area or forested area. The variation in the chironomid abundance data was best correlated with sediment organic content (LOI), lake water total organic carbon content, pH and air temperature, with LOI being the strongest variable. Three major lake groups were separated on the basis of their chironomid assemblages: (i) small and shallow organic-rich lakes, (ii) large and base-rich lakes, and (iii) cold and clear oligotrophic tundra lakes. Environmental variables best discriminating the lake groups were LOI, taxon richness, and Mg. When repeated, this kind of an approach could be useful and efficient in monitoring the effects of global change on species ranges. Many species of fast spreading insects, including chironomids, show a remarkable ability to track environmental changes. Based on this ability, past environmental conditions have been reconstructed using their chitinous remains in the lake sediment profiles. In order to study the Holocene environmental history of subarctic aquatic systems, and quantitatively reconstruct the past temperatures at or near the treeline, long sediment cores covering the last 10000 years (the Holocene) were collected from three lakes. Lower temperature values than expected based on the presence of pine in the catchment during the mid-Holocene were reconstructed from a lake with great water volume and depth. The lake provided thermal refuge for profundal, cold adapted taxa during the warm period. In a shallow lake, the decrease in the reconstructed temperatures during the late Holocene may reflect the indirect response of the midges to climate change through, e.g., pH change. The results from three lakes indicated that the response of chironomids to climate have been more or less indirect. However, concurrent shifts in assemblages of chironomids and vegetation in two lakes during the Holocene time period indicated that the midges together with the terrestrial vegetation had responded to the same ultimate cause, which most likely was the Holocene climate change. This was also supported by the similarity in the long-term trends in faunal succession for the chironomid assemblages in several lakes in the area. In northern Finnish Lapland the distribution of chironomids were significantly correlated with physical and limnological factors that are most likely to change as a result of future climate change. The indirect and individualistic response of aquatic systems, as reconstructed using the chironomid assemblages, to the climate change in the past suggests that in the future, the lake ecosystems in the north do not respond in one predictable way to the global climate change. Lakes in the north may respond to global climate change in various ways that are dependent on the initial characters of the catchment area and the lake.

Arguing the archive: Reconceptualising the NFSA in a time of austerity

This paper examines key issues emerging from the July 2014 Where We Are Heading sessions conducted between The National Film and Sound Archive (NFSA) CEO Michael Loebenstein, industry stakeholders and members of the public seeking to engage with the future direction of the NFSA. Analysis of transcripts from these public meetings reveal significant conceptual and programmatic gaps exist between what the NFSA has done in the past, how it “self-actualises” in terms of a national collection and what it can practically and effectively achieve in the near future. These significant challenges to the historical function of the Archive occur at a time of pronounced economic austerity for public cultural institutions and expanding, digitally driven curatorial responsibilities. Tensions exist between the need for the NFSA to increase revenue while preserving the function of an open and accessible Archive. Three key areas of challenge are addressed - digitisation, funding and the need for the NFSA to connect more broadly and more deeply with Australian society. The latter area is identified as crucial as the NFSA continues to articulate and actively promote the public value of the Archive through renewed program and outreach efforts.

The performance in context model: A 21st century tertiary dance teaching pedagogy

Despite tertiary institutions acknowledging that reflective practice is an essential component of undergraduate dance teacher training, there is often a disparity between the tertiary students’ reflective skills and the more sophisticated reflective ability needed to navigate the 21st century workforce (Silva 2008). This paper charts the evolution of a dance teaching reflective pedagogy within a suite of three units across a three-year undergraduate dance teacher-training course for school, community and studio dance teachers. This reflective pedagogy based on exploration, collaboration, critical questioning and connections with community forms the basis of a model of tertiary dance teacher- training; the Performance in Context Model (PCM). Over the past four years, through four cycles of action research, the PCM pedagogy, context and engagement with community has developed into a successful model integrating practical dance teaching skills, artistry and community engagement. The PCM represents a holistic collaborative approach to dance teacher education: the marrying of ‘teacher-as-artist’, ‘teacher-as-performer’ and ‘teacher-as-researcher’. More specifically, it emphasises the need for mature, reflective, receptive and flexible approaches in response to dance teaching and learning. These are enacted in a variety of contexts, with tertiary dance teaching students identifying as teaching artists, as well as researchers of their own practice.

Introduction: Reviewing Australian screen history

This special issue of Studies in Australasian Cinema features a selection of papers presented at the 17th Film and History Association of Australia and New Zealand (FHAANZ) conference, held at Queensland University of Technology between 1 and 3 July 2015. This was the first FHAANZ conference to be hosted in Queensland since 1998. Informed by historical and archival research, the articles examine overlooked or underdeveloped aspects of screen history, offer new historical perspectives, or consider key contemporary issues regarding the preservation of Australian screen history.

Straw Performance Studies and Quality Assurance for the ATLAS Transition Radiation Tracker

The Transition Radiation Tracker (TRT) of the ATLAS experiment at the LHC is part of the Inner Detector. It is designed as a robust and powerful gaseous detector that provides tracking through individual drift-tubes (straws) as well as particle identification via transition radiation (TR) detection. The straw tubes are operated with Xe-CO2-O2 70/27/3, a gas that combines the advantages of efficient TR absorption, a short electron drift time and minimum ageing effects. The modules of the barrel part of the TRT were built in the United States while the end-cap wheels are assembled at two Russian institutes. Acceptance tests of barrel modules and end-cap wheels are performed at CERN before assembly and integration with the Semiconductor Tracker (SCT) and the Pixel Detector. This thesis first describes simulations the TRT straw tube. The argon-based acceptance gas mixture as well as two xenon-based operating gases are examined for its properties. Drift velocities and Townsend coefficients are computed with the help of the program Magboltz and used to study electron drift and multiplication in the straw using the software Garfield. The inclusion of Penning transfers in the avalanche process leads to remarkable agreements with experimental data. A high level of cleanliness in the TRT s acceptance test gas system is indispensable. To monitor gas purity, a small straw tube detector has been constructed and extensively used to study the ageing behaviour of the straw tube in Ar-CO2. A variety of ageing tests are presented and discussed. Acceptance tests for the TRT survey dimensions, wire tension, gas-tightness, high-voltage stability and gas gain uniformity along each individual straw. The thesis gives details on acceptance criteria and measurement methods in the case of the end-cap wheels. Special focus is put on wire tension and straw straightness. The effect of geometrically deformed straws on gas gain and energy resolution is examined in an experimental setup and compared to simulation studies. An overview of the most important results from the end-cap wheels tested up to this point is presented.

Field placement and the impact of financial stress on social work and human services students

While significant research has been undertaken exploring the pedagogical benefits of undertaking lengthy social work and human services field placements, there has been very little consideration regarding the potential financial stress involved for students. This study has addressed this knowledge gap. Research was conducted in 2014 using quantitative and qualitative methods with students, academic and professional staff from six Queensland Universities. The findings show a significant relationship between unpaid placements and financial hardship creating considerable stress for students and at times a compromised learning experience whilst on placement. The limited flexibility in the requirements of professional bodies and universities for how placements are undertaken has been identified as a key contributor to financial hardship. Addressing the complexities inherent in this issue requires a collaborative effort from multiple stakeholders and should not be regarded as a problem for students to endure and manage.

Context-based assessment: Creating opportunities for resonance between classroom fields and societal fields

There is on-going international interest in the relationships between assessment instruments, students’ understanding of science concepts and context-based curriculum approaches. This study extends earlier research showing that students can develop connections between contexts and concepts – called fluid transitions – when studying context-based courses. We provide an in-depth investigation of one student’s experiences with multiple contextual assessment instruments that were associated with a context-based course. We analyzed the student’s responses to context-based assessment instruments to determine the extent to which contextual tests, reports of field investigations, and extended experimental investigations afforded her opportunities to make connections between contexts and concepts. A system of categorizing student responses was developed that can inform other educators when analyzing student responses to contextual assessment. We also refine the theoretical construct of fluid transitions that informed the study initially. Implications for curriculum and assessment design are provided in light of the findings.

Kiista, eheys, unohdus : Vapaussodan muistaminen suojeluskunnan ja veteraaniliikkeen toiminnassa 1918-1944

Conflict, Unity, Oblivion: Commemoration of the Liberation War by the Civic Guard and the Veterans´ Union in 1918-1944 The Finnish Civil War ended in May 1918 as a victory for the white side. The war was named by the winners as the Liberation War and its legacy became a central theme for public commemorations during the interwar period. At the same time the experiences of the defeated were hindered from becoming a part of the official history of Finland. The commemoration of the war was related not only to the war experience but also to a national mission, which was seen fulfilled with the independence of Finland. Although the idea of the commemoration was to form a unifying non-political scene for the nation, the remembrance of the Liberation War rather continued than sought to reconcile to the conflict of 1918. The outbreak of the war between the Soviet Union and Finland in 1939 immediately affected the memory culture. The new myth of the Miracle of the Winter War, which referred to the unity shown by the people, required a marginalization of controversial memory of the Liberation War. This study examines from the concepts of public memory and narrative templates how the problematic experience of a civil war developed to a popular public commemoration. Instead of dealing with the manipulative and elite-centered grandiose commemoration projects, the study focuses on the more modest local level and emphasizes the significance of local memory agents and narrative templates of collective memory. The main subjects in the study are the Civil Guard and the Veterans´ Union. Essential for the widespread movement was the development of the Civic Guard from a wartime organization to a peacetime popular movement. The guards, who identified themselves trough the memories and the threats of civil war, formed a huge network of memory agents in every corner of the country. They effectively linked both local memory with official memory and the civic society with the state level. Only with the emergence of the right wing veteran movement in the 30ies did the tensions grow between the two levels of public memory. The study shows the diversity of the commemoration movement of the Liberation War. It was not only a result of a nation-state project and political propaganda, but also a way for local communities to identify and strengthen themselves in a time of political upheaval and uncertainty.

Kuoleman voimat : Kirkonväki suomalaisessa uskomusperinteessä

Powers of Death. Church-väki in the Finnish Folk Belief Tradition Folk belief tradition can be defined as a communication system in which the truth value of traditional motifs is judged by their usefulness and applicability. According to the Finnish belief tradition, a substance of power called väki resides in sacred elements and in entities which vitally affect human life. Väki is both ritually avoided and harnessed for beneficial or malevolent purposes. The powers of church and death merge in church-väki, which, in beliefs and narratives, emerges when the boundary between the living and the dead is crossed or violated. In rural societies where the relationship to the dying and the deceased was close, the church-väki tradition was relevant and productive. This study is based on approximately 2700 units of archived material from thel late 19th and early 20th centuries narratives, rite descriptions, and linguistic data. It explicates the concept of church-väki, presents the background of the tradition, and analyses narratives, their meanings, and their role in early modern world view. It also explores how the concept was used when constructing social boundaries and handling otherness in the early modern Finland. The theoretic emphasis is on conceptual and genre analysis, narrativity, as well as the multiple meanings and uses of folklore motifs. Descriptions of church-väki vary from it being an invisible force to a crowd of beings and decomposing corpses. The author defines church-väki as a fuzzy concept with three prototypical cores and several names, most of which are polysemous. Polysemous words connect church-väki with for example ghosts and devils, unkempt people, and vermin, constructing a loose paradigm of supernatural and social otherness. Folklore genres of the studied narratives range from stories of personal experience to fabulates. The taleworlds and their content range from realistic (near) to extraordinary (distant). The distance between the taleworld and reality has concrete (local and temporal), narrative, and normative aspects. Distant taleworlds often follow an ontology different than in real life, although the narratives may be carefully linked to reality. Instead of being fictive, they show what would be expected outside the socially constructed everyday order. Methods of narratology are applied to coherent legends, which locate dramatic events in distant taleworlds. Linguistic genres, based on structure, function here as narrative registers of folklore genres.

Kokoomus ja kommunismin uhka. Puolueen antikommunismi vuoden 1929 eduskuntavaalitaistossa.

Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selventää Kansallisen Kokoomuspuolueen kommunisminvastaisuutta 1920-luvulla, tarkemmin ottaen vuoden 1929 eduskuntavaalikamppailussa. Tutkimuskysymykseni liittyvät puolueen identiteetin ja kommunisminvastaisuuden yhteyteen: miten kokoomuspuolueen suhtautuminen kommunismiin kytkeytyi, yhtäältä, oman porvarillisen poliittis-kansallisen identiteetin puolustamiseen, ja toisaalta, vuonna 1929 vallitseviin poliittisiin oloihin, jolloin muun muassa parlamentaarinen järjestelmä herätti laajaa epäluottamusta, kokoomus ajautui sisäiseen kriisiin ja kommunistien kumoustavoite korostui suomalaisessa julkisuudessa? Etsimällä vastauksia näihin kysymyksiin pyrin selittämään mistä osakokonaisuuksista antikommunismi koostui, miten uhkaa muokattiin ja perusteltiin. Mielestäni tärkeää ja mielenkiintoista on miettiä, kuinka kommunisminvastaisuus ilmeni ikään kuin vastauksena muihin yhteiskunnallis-poliittisiin ongelmiin ja turhautumiin. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys perustuu toiseuden ja viholliskuvien tutkimukseen, koska toiseuden merkitys identiteetin kehittymiselle on kiistaton. Tähän liittyvän kirjallisuuden lisäksi olen käyttänyt lähteinäni tutkimuskirjallisuutta, sanomalehtiä ja julkaisemattomia arkistolähteitä. Tutkimukseni aatehistoriallisen luonteen vuoksi ensisijainen alkuperäislähteeni on julkaistu materiaali – vaalijulkaisut ja kokoomuslehdistö – jonka avulla olen pyrkinyt analysoimaan puolueen suhtautumista kommunismiin ja sen vaikutusta puolueen identiteetille. Metodini on historiallis-kvalitatiivinen, joka tarkoittaa sitä, että pyrin samaan aikaan huomioimaan sekä puolueen julkisuuskuvan että sen toiminnan kulisseissa. Tämä edellyttää huomion kohdistamista sekä julkaistuun että julkaisemattomaan lähdeaineistoon. Julkaistuun materiaaliin kohdistuneen analyysin pohjalta on mahdollista päätellä, että kokoomus halusi luoda itsestään kuvan jyrkästi kommunisminvastaisena puolueena. Toiseus-analyysin perusteella voidaan sanoa, että kommunismi oli puolueen selvä toinen. Julkisuuskuva ei kuitenkaan välttämättä vastannut puolueen todellisia käsityksiä kommunismista ja sen pohjalle muodostetusta viholliskuvasta. Antikommunismi ja viholliskuvan vahvistaminen palvelivat myös muita päämääriä, joista merkittävimmät liittyivät katkenneen kokoomuksen yhtenäisyyden pönkittämiseen ja huomion kääntämiseen pois muista vuonna 1929 esiin työntyneistä ongelmista. Kommunismin muodostamaa uhkaa Suomen kansalliselle olemassaololle pyrittiin perustelemaan monelta eri kantilta. Kommunismin nähtiin rapauttavan kristillisen moraalin ja siveellisyyden, lisäävän yhteiskunnallisia levottomuuksia, heikentävän parlamentarismia sekä vaarantavan Suomen sotilaallisen turvallisuuden ja pyhäksi koetun etuvartiotehtävän. Antikommunismi yhdistyi läheisesti myös ideologisen venäläisvastaisuuden ääri-ilmiöön, ryssävihaan. Näihin eri ilmiöihin liittyvä "antikommunistinen diskurssi" oli siis yksi niistä perustoista, jonka päällä kokoomuksen poliittis-kansallinen identiteetti kehittyi 1920-luvun mittaan. Kevätkesän 1929 tuomien, lähes ylitsepääsemättömien vaikeuksien myötä antikommunistisen diskurssin merkitys kasvoi entisestään ja loi pohjan puolueen suhtautumiselle lapualaisvuosiin.

EU-aikakauden ympäristötaisto. Ympäristöjärjestöjen toiminnan eurooppalainen ulottuvuus kiistassa Vuosaaren sataman rakentamisesta

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä kiista Vuosaaren sataman rakentamisesta 1990- ja 2000-luvuilla kertoo eurooppalaisesta kollektiivisesta toiminnasta. Mikä on EU:n suhde ylirajaiseen kollektiiviseen toimintaan, joka syntyy unionin vaikutuksesta? Ympäristöjärjestöt Suomen Luonnonsuojeluliiton johdolla kantelivat satamahankkeesta Euroopan komissiolle ja tekivät vetoomuksen Euroopan parlamentille, koska suunnitellun sataman vieressä sijaitsi alue, joka kuului Natura 2000 –luonnonsuojeluverkostoon. Myös eurooppalaiset kattojärjestöt osallistuivat toimintaan. Aineistona on ympäristöjärjestötoimijoiden ja heidän kanssaan tekemisissä olleiden tahojen haastatteluja, asiakirjoja, sähköpostiviestejä sekä tiedotus- ja lehtimateriaalia. Satamakiistaa tutkitaan yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimuksen perinteestä käsin. Kirjallisuudesta keskitytään erityisesti koalitionmuodostukseen, johon osallistuivat ympäristöjärjestöjen lisäksi myös Euroopan parlamentin vihreät, sekä ylirajaisen kollektiivisen toiminnan luonteen käsitteellisempään hahmottamiseen. Tapauksessa sinällään kotimainen konflikti ulkoistettiin viemällä se EU-tasolle. Bumerangi-ilmiössä valtioon yritettiin vaikuttaa EU-instituutioiden kautta. Tämän ulkoistamisen myötä syntyi ylirajainen kampanjakoalitio, joka perustui osin jäsenjärjestö-kattojärjestö-suhteeseen. Koalitiota voidaan vetoomusvaiheessa kuvailla parlamentin vihreiden mukanaolon myötä sisä- ja ulkopiiriläisten koalitioksi (insider-outsider coalition). Toiminnalla oli joitain samoja piirteitä edistämisverkostojen (transnational advocacy networks) kanssa. Syy sekä kansallisten ympäristöjärjestöjen että kattojärjestöjen aktiivisuudelle oli tapauksen oikeudellinen ennakkotapausmerkitys, joten protestikeinojen hyöty olisi ollut vähäinen. Natura pitkälti loi ympäristöjärjestöille merkityksellisen kiistan. Koska haluttiin vaikuttaa lainkäyttöön, itse tapaus oli keino, ja kantelut olivat keinon ominaisuus. Ylipäätään valittamisen mahdollistavan EU-mahdollisuusrakenteen vuoksi järjestöt pystyivät tietyllä tapaa uudelleenpolitisoimaan kansallisesti jo oikeusistuinvaiheeseen siirtyneen kiistan viemällä asian vähemmän oikeudellisille areenoille. Tapauksessa politiikka juridisoitui ja juridiikka myös politisoitui. Kantelujen voidaan kuvata olevan osa eurooppalaista yhteiskuntaa, mutta prosessin edetessä ja vetoomuksen myötä ylirajainen kollektiivinen toiminta vähitellen monipuolistui ja syveni siten, että tapauksesta voidaan hahmottaa myös eurooppalainen kansalaisyhteiskunta.

Oppineiden talossa : Helsingin yliopiston slavistien kansainväliset verkostot Suomen Yliopistollisen Avustuskomitean toiminnan yhteydessä vuosina 1921-1925.

Tutkimuksessani tarkastelen kolmen Helsingin yliopiston slavistin, kirjastonhoitaja Andrei Igelströmin, kansan-runoudentutkija Viljo Johannes Mansikan ja kielentutkija Jooseppi Julius Mikkolan, kansainvälisiä tieteellisiä ja poliittisia verkostoja. Nämä verkostot muodostuivat venäläisten tiedemiesten avustamiseksi perustetun Suomen Yliopistollisen Avustuskomitean kansainvälisen toiminnan ja siihen keskeisesti liittyneiden venäläisten tieteellisten julkaisujen välityksen ja Helsingin yliopiston konsistorin alaisen Venäläisten kirjaston ostohankkeen ympärille vuosina 1921-1925. Tutkimuksessani olen pyrkinyt vastamaan kysymyksiin: Millaista kansainvälistä tieteellistä ja poliittista yh-teistyötä suomalaiset slavistit Avustuskomitean yhteydessä harjoittivat? Millaisia tavoitteita Igelström, Mansikka ja Mikkola asettivat Suomen Yliopistollisen Avustuskomitean toiminnalle? Millaisia poliittisia ja tieteellisiä toimintamuotoja Avustuskomitea slavistien ohjaamana sai, mitä ulkopuolisia tavoitteita avustustoimintaan liittyi, ja lopulta miten Avustuskomitean toiminta heijasteli kansainvälisen tieteellisen yhteistyön muutosta uudessa valtiollisessa tilanteessa 1920-luvun alussa? Aihettani olen jäsentänyt verkosto-käsitteen ja verkostoteorian mallien avulla. Keskeisiä lähteitä ovat olleet Igelströmin, Mansikan ja Mikkolan Avustusko-miteaa käsittelevä kirjeenvaihto, Avustuskomitean kirjanpito ja avustustoimintaan osallistuneiden yhteisöjen julkaisemattomat ja julkaistut raportit sekä muistiot. Tutkimuksessa on käytetty historiantutkimuksen mene-telmiä, ja se liittyy Helsingin yliopiston slaavilaisen filologian oppiaineen ja Venäläisen kirjaston historiaan. Tutkimus osoitti Igelströmin, Mansikan ja Mikkolan kansainvälisten tieteellisten verkostojen olleen ratkaisevassa asemassa Suomen Yliopistollisen Avustuskomitean muodostamisessa ja kansainvälisen avustustoiminnan järjestämisessä. Tieteellisistä verkostoista keskeisessä asemassa oli Pietarin Tiedeakatemian tieteellisten julkaisuiden myynti ja vaihto. Painotuotteiden vaihto länsimaisten tieteellisten instituuttien kanssa järjestettiin Venäläisen kirjaston ja sen kirjastonhoitajan Andrei Igelströmin välityksellä. Vuosina 1921 1923 Igelströmin hallinnoima vaihtokeskus oli kansainvälisesti ainutlaatuinen ja rakensi uudelleen tieteellisen yhteistyön Suomen ja Venäjän välille sekä loi edellytyksiä kansainvälisen tiedeyhteistyön elvyttämiselle venäläisen tiedeyhteisön kanssa. Poliittisten verkostojen näkökulmasta suomalaisten slavistien kontaktit T ekkoslovakian ulko-asianhallinnon kanssa paljastuivat läheisiksi ja yhteistyö ulottui avustustoiminnan lisäksi myös Suomen kau-pallisten etujen edistämiseen ja kysymykseen venäläisten emigranttien asemasta T ekkoslovakiassa 1920-luvun alkuvuosina. Venäläisten emigranttien asema Prahassa ja Suomen Yliopistollisen Avustuskomitean välinen yhteys konkretisoitui Venäläisen kirjaston ostohankkeessa. Kirjastonostohankkeen syyksi on tässä tutkimuksessa osoitettu T ekkoslovakian ulkoasianhallinnon action russe -politiikka ja T ekkoslovakian valtion pyrkimys luoda edellytyksiä uudelle tieteelliselle orientaatiolle, johon slavistisen tutkimuksen ja kielitieteiden kehitys 1920-luvun Prahassa liittyivät. Aloitteentekijöiksi kirjastonostohankkeeseen on osoitettu Helsingissä ja Prahassa toiminut ukrainalainen emigrantti Vladimir Tukalevski, joka yhdessä Igelströmin ja T ekkoslovakian varaulkoasiain-ministerin Václav Girsan kanssa suunnitteli Venäläisen kirjaston ostamista ja sen siirtämistä Prahaan.

Synthesis, characterization, and fire retardancy of ferrocene containing polyphosphate esters

Polyphosphate esters containing ferrocene structures were synthesized from 1,1′-bis (p-hydroxyphenylamido) ferrocene and 1,1′-bis (p-hydroxyphenoxycarbonyl) ferrocene with aryl phosphorodichloridates by interfacial polycondensation using a phase transfer catalyst. The polymers were characterized by infrared, 1H-, 13C-, and 31-NMR spectroscopy. The molecular weights were determined by end group analysis using 31P-NMR spectral data. The thermal stability and fire retardancy were respectively determined by thermogravimetry and limiting oxygen index (LOI) measurements. The polyamide-phosphate esters showed better thermal stability and higher LOI values than the polyester-phosphate esters.

Dental identification and aspects of medico-legal investigations of the Finnish victims of the Sumatra-Andaman earthquake on 26 December 2004

Tsunami waves of the Sumatra-Andaman earthquake on 26 December 2004 claimed approximately 230 000 lives and started the biggest identification operation in Interpol's history. The aim of this study was to resolve methods of the identification and results received. The viewpoint is mainly that of forensic odontology, but also includes other means of identification and results of the medico-legal examination performed in Finland. Of the 5395 victims in Thailand, approximately 2 400 were foreigners from 36 nations including 177 Finnish nationals. Additionally, a Finnish woman perished in Sri Lanka and a severely injured man after the evacuation in a hospital. The final numbers of missing persons and dead bodies registered in the Information Management Centre in Phuket,Thailand, were 3 574 ante-mortem (AM) and 3 681 post-mortem (PM) files. The number of identifications by December 2006 was 3 271 or 89% of the victims registered. Of Finnish victims, 172 have been identified in Thailand and 163 repatriated to Finland. One adult and four children are still missing. For AM data, a list of Finnish missing persons including 178 names was published on 30 December 2004. By February 2005 all useful dental AM data were available. Five persons on the list living in Finland lacked records. Based on the AM database, for the children under age 18 years (n=60) dental identification could be established for 12 (20%). The estimated number for adults (n=112) was 96 (86%). The final identification rate, based on PM examinations in Finland, was 14 (25%) for children (n= 56) and 98 (90%) for adults (n= 109). The number of Finnish victims identified by dental methods, 112 (68%), was high compared to all examined in Thailand (43%). DNA was applied for 26 Finnish children and for 6 adults, fingerprints for 24 and 7, respectively. In 12 cases two methods were applied. Every victim (n=165) underwent in Finland a medico-legal investigation including an autopsy with sampling specimens for DNA, the toxicological and histological investigation. Digital radiographs and computed tomography were taken of the whole body to verify autopsy findings and bring out changes caused by trauma, autolysis, and sampling for DNA in Thailand. Data for identification purposes were also noted. Submersion was the cause of death for 101 of 109 adults (92.7%), and trauma for 8 (7.3%). Injuries were 33 times contributing factors for submersion and 3 times for trauma-based death. Submersion was the cause of death for 51 (92.7%) children and trauma for 4 (7.3%). Injuries were in 3 cases contributing factors in submersion and once in trauma-based death. The success of the dental identification of Finnish victims is mainly based on careful registration of dental records, and on an education program from 1999 in forensic odontology.

Kotimaisen tuorekalan tuoreuden arviointi laatuindeksimenetelmällä QIM®

Kalateollisuus ja kalakauppa tarvitsisivat menetelmän, jolla kalan säilyvyyttä voitaisiin arvioida reaaliaikaisesti ja luotettavasti. Laatuindeksimenetelmä QIM® (engl. Quality Index Method) on käytössä jo useassa Euroopan maassa useille eri kalalajeille. QIM® pyrkii lajikohtaisesti ennustamaan aistinvaraisten ominaisuuksien muutoksien perusteella jäljellä olevaa säilyvyysaikaa. Työn tavoitteena oli luoda QIM® meressä kasvatetulle siialle. Tämä on ensimmäinen suomalaiselle kalalle tehtävä QIM®, ja tavoitteena on saada meressä kasvatetun siian QIM® myös viralliseen QIM®-käsikirjaan. Tutkimus tehtiin Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle. Tutkittavat kalat Evira osti Kalatukku E. Eriksson Oy:ltä. QIM®-tuloksen tueksi tutkittiin yhden erän pH ja indikoitiin pilaantuminen myös mikrobiologisesti. Luotiin myös kasvatetun siian profiili (arvioijia 13). Itse tutkimusosassa kaksi profiiliraatia (n = 9) ja QIM®-raati (n = 5) arvioivat raa’an ja kypsän kalan. Tulos varmistettiin myös aistinvaraisella kalan laadunarviointimenetelmällä (Evira 8001). QIM®-raati loi QIM®-luonnoksen ja luonnoksen toimivuutta testattiin. Kiinteänä osana työn toteutusta oli myös eri vaiheiden muutosten valokuvaus. Tämän tutkimuksen mukaan luotu QIM®-luonnos on toimiva pohja validoitaessaa QIM®-menetelmää siialle. Voidaan myös todeta, että QIM® soveltuu meressä kasvatetulle siialle. Kypsän kalan aistinvaraisella laadunarviointimenetelmällä (Evira 8001) analysoitiin säilytysajankohta, jolloin kypsästä kalasta voitiin todeta kalan kauppakelvottomuus – tätä pidettiin ajanhetkenä, jolloin raa’an kalan tutkiminen voitiin lopettaa. Tutkimuksessa käytetty mikrobiologinen menetelmä ”Mikrobien lukumäärän määrittäminen” (Evira 3420/1) korreloi QIM®-tuloksen kanssa; kalanäyte oli tässä tutkimuksessa niin mikrobiologisesti arvioituna kuin laatuindeksinkin mukaan käyttökelvotonta viidentenätoista päivänä. Tutkittujen kalojen pH-arvoja ei voitu verrata laatuindeksiin, sillä tässä tutkimuksessa mitattujen pH-arvojen tuloksista ei voitu päätellä pilaantumisen etenemistä. Kun QIM® meressä kasvatetulle siialle on validoitu (Evira), valmista meressä kasvatetun siian QI-menetelmää voidaan hyödyntää jatkossa Suomen kalateollisuudessa ja -markkinoilla. Olisi hyvä, jos QIM® luotaisiin myös muille Suomen yleisimmille kauppakaloille, jotta pakkauksiin merkityt viimeiset käyttöpäivät perustuisivat yhteen yhteiseen menetelmään ja näin viimeisellä käyttöpäivällä olisi tieteellinen pohja.