706 resultados para Sisäinen yhteistyö
Resumo:
Tämän tutkielman tavoitteena on kuvata ja analysoida johdon ohjausjärjestelmien toimintaa pakettina ja hahmottaa strategisen suorituskyvyn mittauksen merkitystä sekä roolia johdon ohjausjärjestelmäpaketissa. Paketti-näkökulman ottaminen johdon ohjausjärjestelmiin edustaa laajempaa näkemystä ohjauksesta, jossa johdon laskentatoimen järjestelmien lisäksi ohjausjärjestelmiksi katsotaan kaikki ne formaalit ja epäformaalit järjestelmät, joilla organisaatiota ohjataan kohti sen tavoitteita. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu laajaan, mutta rakenteelliseen ohjausjärjestelmäpakettimalliin, johon strateginen suorituskyvyn mittaus luetaan osakokonaisuudeksi määritellen sen ominaispiirteet ohjauksen näkökulmasta. Tutkielman tutkimusote on luonteeltaan toiminta-analyyttinen ja empiirinen tutkimus toteutettiin case-tutkimuksena varsinaissuomalaisessa rakennusteollisuuden yrityksessä. Empiirinen aineisto koostuu case-yrityksen johdon sekä muun henkilöstön haastatteluista yhdessä case-yrityksessä suoritetun havainnoinnin sekä saadun sisäisen ja ulkoisen arkistomateriaalin kanssa. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuoden 2010 syksyn ja 2011 kevään välisenä aikana. Suoritetun empiirisen tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempia tuloksia siitä, miten johdon ohjausjärjestelmäpaketti toimii. Tutkimustulokset korostavat toiminnallisten vaatimusten ja johdonmukaisuuden merkitystä johdon ohjausjärjestelmäpakettia analysoitaessa. Kulttuuri havaittiin merkittäväksi ohjausjärjestelmäksi ja se osaltaan vaikutti siihen, millaiseksi paketin muiden ohjausjärjestelmien rooli muodostuu. Case-yrityksessä strategisella suorituskyvyn mittauksella tavoitellaan organisaation huomion kiinnittämistä strategian kannalta olennaisiin seikkoihin, jotka tässä tutkimuksessa tunnistettiin toiminnan tehostamiseksi ja kasvuksi. Strateginen suorituskyvyn mittaus nivoutuu yhteen erinäisten hallinnollisten ohjausjärjestelmien kanssa juuri sen interaktiivisen käytön kautta, ja siten se tukee asetettuihin toiminnallisiin vaatimuksiin vastaamista yhdessä kulttuurin kanssa. Näitä pääasiallisia ohjausjärjestelmiä tukevat muut johdon implementoimat ohjausjärjestelmät yhdessä päätöksien kanssa olla käyttämättä tiettyjä järjestelmiä ohjaukseen. Siten ohjausjärjestelmäpaketin sisäinen vuorovaikutus ilmenee eri ohjausjärjestelmien keskinäisen johdonmukaisuuden kautta, eivätkä ne ole erotettavissa toisistaan kuin analyyttisessä mielessä
Resumo:
Tutkielman aiheena on ammatinharjoittaja-asiatekstinkääntäjän toimijuus kahdessa yhteistyömallissa: alihankkijana tuotantoverkostossa ja kahdenvälisessä asiakassuhteessa. Tarkoituksena on saada kuuluviin kääntäjien näkemyksiä ja kokemuksia ammatillisesta asemastaan toimijana sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Laadullisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluissa. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea ammatinharjoittajana toimivaa kääntäjää, jotka kääntävät asiatekstejä sekä alihankkijana käännöstoimistoille että suoraan asiakasyrityksille. Kääntäjän asemaa toimijana analysoitiin agenttiteorian avulla kuuden teeman kautta: 1) laatunäkemykset, 2) työolot, 3) ammattietiikka ja liiketoiminnan lainalaisuudet, 4) tiedonkulku, 5) luottamus ja asiantuntijuus sekä 6) vastuu, arvostus ja näkyvyys. Oletukseni perustuu Kristiina Abdallahin (2010) sekä hänen ja Kaisa Koskisen (2007) tutkimustuloksiin, joiden mukaan kääntäjän status ja mahdollisuudet tehdä työnsä hyvin ovat olennaisesti heikommat, jos hän toimii verkostoissa agentin positiossa kuin jos hän toimisi kahdenvälisessä asiakassuhteessa. Aineistoni tukee oletusta osittain. Haastattelujen perusteella näyttää siltä, että kääntäjät kokevat toimijuutensa alisteiseksi, rajoittuneeksi ja liukuhihnamaiseksi mutta toisaalta suoraviivaiseksi toimiessaan alihankkijana tuotantoverkostossa, jossa käännöstoimisto on välittävä toimija. Haastatteluissa korostuu suorien asiakkaiden laaja kirjo, ja haastateltavat pitävät hyvän yhteistyön kulmakivinä asiakkaan kokemusta käännösten ostamisesta sekä kieli- ja viestintäalan ymmärrystä. Kääntäjät toivovat molemmissa toimintamalleissa tulevansa kuulluksi kielen asiantuntijoina ja peräänkuuluttivat avointa vuorovaikutusta. Haastattelujen mukaan kääntäjät kokevat työssään ristiriitaa ammattietiikan ja liiketoiminnallisen ajattelun välillä. Haastatteluissa ilmenee eriäviä näkemyksiä työstä maksettavan palkkion ja oman työpanoksen suhteesta. Luottamusta nakertavaksi tekijäksi mainitaan käännöstoimistojen yksipuolisiksi koetut sopimusvelvoitteet ja sanktiot. Vaikka kääntäjät eivät koe saavansa aina arvostusta osakseen, sisäinen tyytyväisyys on heille motivaation lähde molemmissa toimintamalleissa.
Resumo:
Aineettoman pääoman, erityisesti tiedon, merkitykseen kiinnitetään organisaatioissa entistä enemmän huomiota. Tiedon jakamisen hyödyt ymmärretään ja siinä hyödynnetään yhä enemmän teknologiaa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat asiantuntijoiden tiedon jakamiseen organisaation sisäisessä sosiaalisessa mediassa. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, ja sen tavoitteisiin pyritään vastaamaan puolistrukturoitujen haastattelujen (12 kpl) avulla. Tutkimuksen kohdeorganisaatio on innovaatiorahoituskeskus Tekes. Tiedon jakamista sisäisessä sosiaalisessa mediassa tutkittiin yksilön näkökulmasta motivaatioon, kykyyn ja mahdollisuuteen perustuvaa MOA-mallia hyödyntäen. Tutkimuksessa löydettiin sekä motivaatioon, kykyyn että mahdollisuuteen liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat sisäisessä sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan tiedon jakamiseen. Motivaatioon liittyvistä tekijöistä nousivat esiin erityisesti jaetun tiedon hyöty asiantuntijan työssä sekä aktiivisten sosiaalisen median käyttäjien määrä, mahdollisuuteen liittyvistä tekijöistä käytettävissä oleva aika sekä tiedon ja tiedon jakamisen kanavien suuri määrä.
Resumo:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi 7.- luokkalaiset valitsevat teknisen työn valinnaisaineekseen. Teoreettinen viitekehyksemme perustuu Kasurisen (1999) väitöskirjaan. Väitöskirjan tutkimustuloksista Kasurinen muodosti mallin, jonka mukaan persoona toimijana, aika ja konteksti, harrastukset ja motivaatiotekijät vaikuttavat nuoren tulevaisuuden orientaatioihin. Muodostimme näiden muuttujien pohjalta oman viitekehyksemme. Tutkimuksella pyrimme kuvaamaan, millä muuttujilla on yhteyttä 7.-luokkalaisen teknisen työn valinnaisainevalintaan. Tuomme esiin näkökulmia valintaan yhteydessä olevista muuttujista ja selvitämme eri muuttujien yhteyttä teknisen työn valintaan. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin Survey-tyyppisenä ja Likert-asteikollisella kyselylomakkeella, jossa oli neliportaisia vastausvaihtoehtoja. Muodostimme kerätystä aineistosta kolmiportaisia summamuuttujia, joita analysoimme epäparametrisilla tilastomenetelmillä. Tutkimusjoukko muodostui Turun ja Rauman Normaalikoulujen 7.luokkalaisista oppilaista. Vastauksia tutkimukseemme saimme yhteensä 66 ja vastanneista poikia oli 53 ja tyttöjä 13. Tutkimustuloksemme osoittavat että neljä eniten teknisen työn valinnaisaineen valintaan yhteydessä olevaa muuttujaa ovat oppilaan sisäinen motivaatio, kokemukset, harrastukset ja käsityötila. Tuloksista on mielenkiintoista huomata, että oppilaat eivät koe vanhempien ja sukupuolen olevan yhteydessä valintaan. Tuloksista on myös havaittavissa, että tytöt valitsevat poikia vähemmän teknisen työn. Tulokset antavat tietoa siitä, mitkä muuttujat ovat yhteydessä siihen, että tekninen työ valitaan valinnaisaineeksi. Jatkotutkimuksen osalta olisi mielenkiintoista syventyä aiheeseen kvalitatiivisten menetelmien muodossa. Myös laajemman otannan kvantitatiivinen tutkimus toisi lisää perspektiiviä aiheen tutkimiseen.
Resumo:
Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa alakoulujen rehtoreiden näkemyksiä luokan-opettajan asiantuntijuudesta ja muodollisen kelpoisuuden merkityksestä. Tarkoituksena oli saada ensinnäkin käsitystä elementeistä, joista luokanopettajan asiantuntijuuden voi-daan katsoa rakentuvan. Asiantuntijuuden osana omaan tarkasteluunsa nostettiin koulu-tus, joka nähtiin tärkeäksi tekijäksi jo pelkästään siitä syystä, että se on ainoa tie hankkia muodollinen kelpoisuus luokanopettajan ammattiin. Tutkimuksessa kartoitettiin lisäksi, miten luokanopettajan työtä ja asiantuntijuuden toteutumista seurataan käytännössä ja mitkä asiat näyttäytyvät kehittämisen alueita luokanopettajan asiantuntijuudessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa haastateltiin kahdeksaa alakoulun rehtoria neljällä eri paikkakunnalla Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessä. Alakoulujen rehtoreiden valikoituminen tutkimushenkilöiksi perustui heidän luokanopettajan koulu-tustaustaansa sekä heidän asemaansa alakoulussa toimivien luokanopettajien esimiehinä. Näillä perusteilla rehtoreiden arvioitiin kykenevän moniulotteiseen ja perusteltuun luokanopettajan asiantuntijuuden arviointiin. Tulosten laajin kokonaisuus muodostui luokanopettajan asiantuntijuuden elementeistä, joista muodostettiin neljä yläluokkaa. Niiden puitteissa asiantuntijuutta tarkasteltiin op-pilas−opettaja-suhteessa, kollegiaalisina taitoina, jaetun ja uuden tiedon rakentamisena sekä persoonan merkityksen korostumisena. Siinä missä asiantuntijuuden oppi-las−opettaja-suhteessa katsottiin edustavan varsin perinteisellä tavalla opettajan asian-tuntijuutta, nähtiin kollegiaalisen toiminnan ja sen myötä rakentuvan jaetun ja uutta tie-toa luovan asiantuntijuuden edustavan osaltaan kehittymässä ja kehitettävänä olevaa luokanopettajan asiantuntijuutta. Kollegiaalisiin valmiuksiin liittyen erityisesti opetuk-sellinen yhteistyö ja sen kehittäminen vaikuttivat olevan ajankohtaisia koulussa. Muo-dollisen kelpoisuuden merkityksen tarkastelussa voitiin puolestaan erottaa luokanopetta-jan, työyhteisön, oppilaan ja arvostuksen näkökulmat. Kelpoisuustarkastelun yhteydessä ristiriitaa nähtiin siinä, että rehtorit esittivät poikkeuksetta kannattavansa luokanopetta-jan koulutuksen pitämistä ylempänä korkeakoulututkintona, mutta toisaalta luokanopet-tajan työtä katsottiin voitavan tehdä menestyksekkäästi ilman koulutuksen tuottamaa muodollista kelpoisuutta. Kartoitettaessa kehittämisen alueita luokanopettajan asiantun-tijuudessa nousi selvimmin esiin erityispedagoginen osaaminen. Parantamista kaipaavan osaamisen tunnistamisen voi katsoa antavan koulutuksen järjestäjille hyödyllistä tietoa koulutuksen suunnittelua varten. Luokanopettajan asiantuntijuuden tarkastelu erityispe-dagogisen osaamisen näkökulmasta voidaan tämän tutkimuksen perusteella nähdä myös kiinnostavana jatkotutkimuksen aiheena.
Resumo:
Monissa yritysten välisiin suhteisiin keskittyvissä tutkimuksissa todetaan yhteistyöhön perustuvien suhteiden parantavan yritysten suorituskykyä. Yritysten ei ole taloudellisesti kannattavaa tuottaa kaikkia tarvitsemiaan tuotteita ja palveluja itse. Yritysten on erikoistuttava ja harjoitettava työnjakoa ollakseen taloudellisesti tehokkaita. Tämä luo yritysten välille paitsi vuorovaikutteisia yhteistyösuhteita myös eriasteisia riippuvuuksia. Jakelukanava voidaan nähdä toisistaan riippuvaisten yritysten ja organisaatioiden muodostamana superorganisaationa, jonka tavoitteena on tuottaa ja toimittaa tuotteet ja palvelut loppuasiakkaalle kilpailukykyiseen hintaan. Yhteistyö ja kanavan koordinointi luovat ennustettavuutta ja luottamusta yritysten välille. Ne ovat välttämättömyyksiä, jotta yritykset voisivat suunnitella toimintaansa tehokkaasti. Jakelukanavassa syntyy myös konflikteja johtuen yritysten yhteen sopimattomista tavoitteista sekä näkemyksistä siitä, miten kanavan eri toiminnot tulisi suorittaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää valmistavan yrityksen ja tukkuliikkeen suhteeseen vaikuttavia tekijöitä sähköteollisuusalalla. Tutkimuksen alaongelmina on selvittää, miten valta- ja riippuvuussuhteet sekä kommunikaatio, luottamus, sitoutuminen ja tyytyväisyys vaikuttavat yritysten väliseen suhteeseen. Tutkimuksessa tarkastellaan yritysten välistä suhdetta molempien osapuolien näkökulmasta. Tutkimukseen valittiin kaksi valmistavaa yritystä sekä yksi tukkuliike. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluina. Tutkimuksen yritysten mukaan yhteistyötä oli tehtävä laajasti eikä yksikään jakelukanavan yritys pystyisi kannattavasti toimimaan yksin. Valmistajat tarvitsivat tukkuliikettä jakelunsa kattavaan hoitamiseen ja tukkuliikkeen täytyi tehdä yhteistyötä useiden eri valmistajien kanssa, jotta se pystyi tarjoamaan loppuasiakkaille näiden vaatimuksia vastaavia tuotteita ja palveluja. Osapuolten tyytyväisyys, sitoutuminen ja luottamus muodostuivat ensisijaisesti taloudellisista asioista. Myös henkilökohtaiset suhteet, niiden sujuvuus sekä osapuolten yhteiset tavoitteet ja näkemykset olivat tärkeässä osassa suhteen onnistumisessa. Ristiriitoja osapuolten välille aiheutti valmistavien yritysten suoraan loppuasiakkaalle myyminen sekä osapuolten näkemykset suhteeseen panostamisesta.
Resumo:
Työn tavoitteena oli toimintatutkimuksen kautta tutkia ketterän ohjelmistokehityksen keinoin toteutetun käyttöliittymäkehityksen kykyä vastata asiakkaiden todellisiin tarpeisiin. Työssä haettiin tapaustutkimusyritykselle olemassa olevan työkalun uuden version käyttöliittymän toteutusvaihtoehtoja ja toteutettiin korkean tarkkuuden prototyyppejä näitä hyödyntäen. Ketterän ohjelmistokehityksen arvot ja periaatteet soveltuivat kehitysprosessissa käytettäviksi erinomaisesti. Iteratiivinen lähestymistapa kehitykseen ja läheinen yhteistyö tapaustutkimusyrityksen ja kandidaatintyöntekijän kanssa mahdollistivat yrityksen odotusten täyttämisen. Työkalun käyttöliittymä saatettiin tasolle, joka mahdollistaa jatkokehittämisen aloituksen. Kattavamman testauttamisen sisällyttäminen kehitysprosessiin olisi edesauttanut vielä paremman lopputuloksen saavuttamista.
Resumo:
Elintason kohoaminen, yhteiskunnan arvomuutokset ja väestön ikääntyminen ovat vaikuttaneet siihen, että kuluttajat kiinnittävät nykyään enemmän huomiota terveyteensä ja hyvinvointiinsa. Wellness-markkinat kasvavat voimakkaasti ja wellness-suuntautuneisuuden yleistyessä myös wellness-teknologian käyttö on yleistynyt. Teknologia on muuttunut mobiilimmaksi, integroituneemmaksi ja käyttäjäläheisemmäksi ja siten uudenlainen ihmisten ja koneiden yhteistyö on mahdollistunut. Hyvinvointia mittaavat elektroniset laitteet ovat yhä kehittyneempiä ja niillä mitataan esimerkiksi unta, kilometrejä, palautumista, kehonkoostumusta, sykettä, mielialaa ja kaloreita. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa millaista arvoa kuluttajat tavoittelevat ja kokevat käyttäessään wellness-teknologiaa. Tutkimuksen pääongelma, millaista arvoa kuluttajat tavoittelevat ja kokevat käyttäessään wellness-teknologiaa, jaettiin kolmeen osaongelmaan: Miten wellness-teknologian käyttäjät suhtautuvat terveyteen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? Millaisista arvon tyypeistä wellness-teknologian käyttäjien kokema arvo muodostuu? Miten arvon yhteisluominen näyttäytyy wellness-teknologian käytössä? Tutkimuksen teoreettiseksi lähtökohdaksi otettiin wellness-mallit, koettu arvo ja arvon yhteisluominen. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla wellness-teknologian käyttäjiä. Haastateltavien löytämiseksi tehtiin kartoittava kyselylomake, jonka tarkoituksena oli sekä löytää että luokitella haastateltavat sopiviin haastatteluryhmiin ja kartoittaa wellnesss-teknologian käytön syitä. Haastatteluryhmissä oli erilaisia hyvinvointia mittaavia laitteiden käyttäjiä. Haastatteluaineiston tutkimisessa käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimustulosten mukaan wellness-teknologian käyttäjät arvostivat terveyttä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia ja olivat valmiita näkemään vaivaa niiden eteen. Wellness-teknologian käyttäjät mittasivat esimerkiksi unta, haitallisia mikrobeja, kilometrejä, palautumista, sykettä, kehonkoostumusta, mielialaa ja kaloreita. Yleisin käytetty wellness-laite oli aktiivisuusranneke. Suurin osa tutkituista oli käyttänyt wellness-teknologiaa kolme vuotta tai vähemmän. Tärkeimmät käyttäjien kokemat arvotyypit olivat tehokkuus ja erinomaisuus. Wellness-teknologian avulla saatua tehokkuutta päämäärien ja tavoitteiden toteuttamisessa sekä laitteiden ylivertaisia ominaisuuksia tai soveltuvuutta omaan käyttöön arvostettiin. Käyttäjät kokivat myös esteettistä ja eettistä arvoa, sekä status- ja leikkiarvoa. Henkisyyttä ei wellness-teknologian käytössä koettu. Arvon yhteisluominen näyttäytyi wellness-teknologian käytössä heikosti. Yritysten tulisikin tehostaa arvonluontiaan erityisesti ostotilanteessa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa
Resumo:
The aim of this thesis was to observe possibilities to enhance the development of manufacturing costs savings and competitiveness related to the compact KONE Renova Slim elevator door. Compact slim doors are especially designed for EMEA markets. EMEA market area is characterized by highly competitive pricing and lead times which are manifested as pressures to decrease manufacturing costs and lead times of the compact elevator door. The new elevator safety code EN81-20 coming live during the spring 2016 will also have a negative impact on the cost and competitiveness development making the situation more acute. As a sheet metal product the KONE Renova slim is highly variable. Manufacturing methods utilized in the production are common and robust methods. Due to the low volumes, high variability and tight lead times the manufacturing of the doors is facing difficulties. Manufacturing of the doors is outsourced to two individual suppliers Stera and Wittur. This thesis was implemented in collaboration with Stera. KONE and Stera pursue a long term and close partnership where the benefits reached by the collaboration are shared equally. Despite the aims, the collaboration between companies is not totally visible and various barriers are hampering the development towards more efficient ways of working. Based on the empirical studies related to this thesis, an efficient standardized (A+) process was developed for the main variations of the compact elevator door. Using the standardized process KONE is able to order the most important AMDS door variations from Stera with increased quality, lower manufacturing costs and manufacturing lead time compared to the current situation. In addition to all the benefits, the standardized (A+) process also includes risks in practice. KONE and the door supplier need to consider these practical risks together before decisions are made.
Resumo:
Previously conducted research projects in the field of logistics services have emphasized the importance of value added services in customer value creation. Through value added services companies can extend their service portfolio and gain higher customer satisfaction and loyalty. In more general level service marketing has been recognized to be challenging due the intangible nature of services. This has caused issues in pricing and value perceptions. To tackle these issues scholars have suggested well–managed customer reference marketing practices. The main goal of this research work is to identify shortages in the current service offering. Additionally, the focus is on, how these shortages can be fixed. Due the low capacity utilization of warehouse premises, there is a need to find the main factors, which are causing or affecting on the current situation. The research aims to offer a set of alternatives how to come over these issues. All the potential business opportunities are evaluated and the promising prospects are discussed. The focus is on logistics value added services and how those effect on route decisions in logistics. Simultaneously the aim is to create a holistic understanding of how added value and offered services effect on logistics centralization. Moreover, customer value creation and customer references’ effectiveness in logistics service marketing are emphasized in this project. Logistics value added services have a minor effect on logistics decision. Routes are chosen on a low–cost basis. However, it is challenging to track down logistics costs and break those down into different phases. Customer value as such is a difficult concept. This causes challenges when services are sold with value–based principles. Customer references are useful for logistics service providers and this should be exploited in marketing. Those reduce the perceived risk and give credibility to the service provider.
Resumo:
The aim of this master’s thesis was to map the management accounting processes and reporting of an internal service unit. The research was conducted in energy services in a forest industry company. Research questions and the results of the study are highly specific for the case unit although some generalizable features of management accounting in internal service units under shared services were searched. The research was carried out as a qualitative action research and a single case study. Internal benchmarking was used to find best practices from other units and to get a comprehensive understanding of the financial processes of the case company. Empirical data for the study was collected with participant observation, interviews of experts and by exploring internal company documents. A literature review was conducted to outline the subject and to support the study. Although the management accounting processes of the case unit were found to be on a good level, some improvement ideas were presented. Results of the research show that the needs of the customers are in the key role in the processes of an internal service unit. Management accounting and reporting need to support the company strategy and management decision-making. To evaluate the performance of the service unit both financial and non-financial measures are needed.
Resumo:
Tämän tutkielman tarkoituksena on pyrkiä kuvailemaan luokanopettajien asenteita perusopetuksessa olevia ADHD-diagnoosin saaneita oppilaita kohtaan. Tavoitteena on tutkia myös millaisia vaikutuksia diagnosoinnilla on opettajan työskentelyyn sekä miten opettajat näkevät diagnosoinnin vaikuttavan oppilaan koulunkäyntiin. Tutkielmassa selvitetään lisäksi opettajan koulutustaustan ja työkokemuksen keston merkitystä ADHD-diagnosoidun oppilaan kanssa työskentelyssä. Tutkielmassa ollaan kiinnostuneita myös opettajien suhtautumisesta moniammatilliseen yhteistyöhön ADHD-diagnosoituihin oppilaisiin liittyen. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, sillä tilastojen mukaan lähes jokaisesta perusopetuksen luokasta löytyy ainakin yksi ADHD-diagnosoitu oppilas. Tutkimusjoukko muodostui 150 suomalaisesta alakoulun luokanopettajasta. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka sisälsi väittämiä ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksesta selvisi, että opettajien asenteet olivat myönteisempiä diagnosoituja oppilaita kuin muita diagnosoimattomia, levottomia oppilaita kohtaan. Opettajat kokivat diagnosoinnin positiivisena asiana sekä omaan työskentelyyn että oppilaan koulunkäyntiin liittyen. Koulutuksen ei koettu tarjoavan välineitä ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kanssa työskentelyyn, mutta työkokemuksen merkitys koettiin positiivisena. Myös moniammatilliseen yhteistyöhön suhtauduttiin myönteisesti ja sen nähtiin helpottavan arkea erityisesti silloin, kun yhteistyö oli monipuolista ja toimivaa. Tulosten perusteella opettajien olisi tärkeä kiinnittää huomiota omiin asenteisiinsa ja suhtautumiseensa erityisesti, kun työskennellään ADHD-diagnosoitujen oppilaiden kanssa. Opettajalla olisi hyvä olla selkeä tieto siitä, mikä ADHD-diagnoosi on ja millä tavoin se vaikuttaa opettajan työskentelytapoihin sekä oppilaan koulunkäyntiin. Hyvällä tietämyksellä ja tiedostamisella pystytään takaamaan oppilaille tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen kohtelu yksilöllistä huomioimista unohtamatta.
Resumo:
Poliisin rakenneuudistus Pora III ja Puolustusvoimauudistus 2011–2015 ovat olleet viime vuosien esimerkkejä julkisen sektorin työn tehostamisen vaatimuksista. Sekä Puolustusvoimilla että poliisilla, kahdella turvallisuusalan viranomaistaholla, on lakisääteiset tehtävänsä, jotka tulee työn tehostamisen vaatimuksista huolimatta suorittaa. Turvallisuusala yksityistyy vauhdilla, ja keskustelua käydään siitä, mitä tehtäviä viranomainen hoitaa itse, mitä annetaan kaupallisen toimijan tai järjestöjen hoidettavaksi ja mistä kansalainen vastaa itse jatkossa. Resurssi- ja tehostamisvaatimuksia mietittäessä nousee esille upseereiden kohdalla koko maan puolustus ja turvaaminen. Kyetäänkö tämän tehtävän täyttämiseen mahdollisessa sotatilanteessa enää nykyisellä tai mahdollisesti vähenevällä resursoinnilla? Poliisitoimen osalta vasteajat eri puolilla Suomea puhuttavat, samoin se, miten tehtäviä priorisoidaan hoidettavaksi. Saavatko kansalaiset enää perusoikeuksiinsa kuuluvaa arjen turvallisuutta, jonka vielä tänä päivänä katsotaan kuuluvan valtion perustehtäviin? Viranomaisten pitäisi tutkimukseen valittujen aineistojen sekä lakien perusteella hoitaa tehtävänsä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Nykyiset sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsittelevät asiakirjat, esimerkiksi strategiat, puhuvat laajasta turvallisuuskäsityksestä, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajojen hämärtymisestä globalisoitumisen seurauksena ja lisääntyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä toimintaa ohjaavana ajattelumallina. Viranomaisyhteisyötä tulisi lisätä osana normaalia toimintaa, samoin yhteistyötä järjestöjen, elinkeinoelämän ja jokaisen kansalaisen kanssa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2013) peräänkuulutetaan uusia, innovatiivisia tapoja hoitaa sekä valtion että kuntien tehtäviä. Yhteisen toiminnan kohteen eli laajan turvallisuuskäsityksen viitekehyksessä on mahdollisuus pohtia uudenlaista turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä, eli etsiä perusteluja upseeri- ja poliisiprofession syvemmälle yhteistyölle – yhteiskehittelylle. Tutkimukseni tavoitteena on herätellä keskustelua siitä, onko yhteisen toiminnan kohteen löytymiselle edellytyksiä. Nähtävissä on, että valtiolle kuuluvia toimintoja tehostetaan jatkossakin. Yksi järkevä tapa tehostamisessa on löytää töiden rajapintoja ja yhdistää resurssit näiden osalta. Jotta toiminta olisi tehokasta, sen pitää olla osa jokapäiväistä toimintaa eikä perustua vain muutamiin yhteistoimintaharjoituksiin tai jo tapahtuneiden poikkeustilanteiden hoitoon. Suurin osa kriisiajan toiminnasta perustuu normaaliolojen toimintaan, jolloin sen lähtökohdat voisivat olla yhteisessä työssä ja alkaa jo koulutuksesta, mikä nostetaan tässä työssä yhtenä mahdollisuutena esille. Koulutuksellinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perusteella mahdollista myös kahden eri hallinnonalan koulutuksessa. Tällaista koulutuksen tehostamista haetaan tällä hetkellä muualla yhteiskunnassa. Mutta halutaanko omasta toiminnasta ja tehtävistä luopua edes osittain ja tehdä yhteistyötä mahdollisesti oman työn hallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa? Vai onko kyse vain siitä, että yhteistyön syventämiselle ei ole nähty kovinkaan suurta tarvetta tai hyötyä eikä yhteistyö näytä tuovan mitään uutta ammattikuntien osaamiseen? Tutkimuksen aineisto koostuu valtionhallinnon aineistoista, kuten strategioista, mietinnöistä ja raporteista niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden alalta. Aineistona käytetään myös upseeri- (n=71) ja poliisipäällystöopiskelijoille (n=65) suunnattua kyselyä ja kirjoitelmaa tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta vuonna 2030. Lisäksi opiskelijavastauksista tehtyä analyysia syvennetään molempien korkeakoulujen (Maanpuolustuskorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu) rehtoreiden sekä molempien hallinnonalojen (puolustusministeriö sekä sisäministeriö) kansliapäälliköiden haastatteluilla. Aineistojen avulla pyritään herättelemään ajatuksia siitä, voisiko yhteisiä töitä löytyä yhteistyön pohjaksi. Tarkoituksena on perustella, miksi yhteistyötä kannattaa tehdä ja ikään kuin vastata etukäteen vastaväitteisiin, miksi sitä ei voitaisi tehdä. Strategioiden yhteistyön tahtotilaa verrataan muihin strategioiden toimenpide ehdotuksiin ja sitä kautta vielä kyselyaineistoon. Opiskelijakyselyllä haetaan näkemyksiä tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta ja mahdollisesta yhteistyöstä sekä sen painopisteistä. Muilla asiantuntijahaastatteluilla haetaan korkeakoulujen sekä ministeriön tason näkemyksiä opiskelijoiden mielipiteisiin. Opiskelijakyselyn avulla on haluttu selvittää sitä, mitä jo työelämässä olleet mutta vaihteeksi opiskelevat sotatieteiden maisteriopiskelijat Maanpuolustuskorkeakoulussa ja poliisin päällystötutkinnon opiskelijat Poliisiammattikorkeakoulussa ajattelevat turvallisuusalan ja -asiantuntijuuden muutoksesta. Minkälaisena he näkevät oman tulevan työnsä ja yhteistyökentän muiden viranomaisten kanssa? Selvää opiskelijavastausten mukaan on se, että turvallisuus halutaan pitää jatkossakin viranomaisen vastuulla ja välttää viimeiseen asti yksityisen sektorin liiallista vastuuta enempää kuin on pakko. Yhteistyötä halutaan edelleen lisätä, ja erityisesti tämä koskee viranomaisten välistä yhteistyötä. Tutkimus on tietoisesti rajattu koskemaan kahta turvallisuusalan viranomaistoimijaa, ammattikorkeakoulutuksen käyneitä poliiseja ja Puolustusvoimien Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevia upseereita, joiden tehtävistä ja koulutuksesta on löydettävissä yhteisiä rajapintoja ja yhteistyön alueita. Kiinnostus syventyä valittuun kahteen ammattialaan johtuu myös siitä, että usein esimerkiksi sisäasianhallinnon strategioissa Puolustusvoimat jätetään ulkopuolelle varsinkin normaaliolojen yhteistyötä tarkasteltaessa tai vain yksittäisen maininnan asteelle. Sama huomio on havaittavissa puolustushallinnon strategioista. Tämä nousee esille erityisesti alueellista yhteistyötä tai viranomaisyhteistyötä pohdittaessa. Silti sekä sisäministeriön että puolustusministeriön hallinnonalan strategiat ym. perustuvat laajaan turvallisuuskäsitykseen, ja usein eri ammattikuntia analysoitaessa puhutaan tehtävistä, joita tekevät useat ammattikunnat ja professiot. Puhutaan niin sanotuista harmaista alueista. Ministeriöiden tahtotilassa ja toiminnassa on tutkimukseni mukaan nähtävissä ristiriita. Koulutuksen osalta yhteistyön lisääminen on mahdollista etenkin nyt, kun Poliisiammattikorkeakoulussa peruskoulutus on muuttunut ammattikorkeakoulutasoiseksi ja näin tämän ammattikunnan professioasema koulutuksen näkökulmasta on vahvistunut entisestään. Käsittelenkin tutkimuksessani kahta professiota professiotutkimuksen perinteisiä kriteereitä käyttäen, eli rinnastaessani näitä kahta ammattia. Rinnastettavuus koulujen kesken on tullut mahdolliseksi sekä tutkintojen että osaamisen tarkastelun näkökulmasta. Tämän myötä myös molempia korkeakouluja hyödyttävää yhteistyötä olisi mahdollista miettiä osana muutakin hallinnon tehostamista ja rauhan ajan viranomaistoimintaa.
Resumo:
The goal of this thesis is to gain more in-depth understanding of employer branding and offer suggestions on how this knowledge could be utilized in the case company. More in detail, the purpose of this research is to provide tools for improving Lindström’s organizational attractiveness and boosting the recruitment and retention of the segment of high-performing sales professionals. A strategy for reaching this particular segment has not been previously drawn and HR-managers believe strongly that it would be very beneficial for the company’s development and growth. The topic of this research is very current for Lindström, but also contributes on general level as companies are competing against each other in attracting, recruiting and retention of skilled workforce in the times of labor shortage. The research is conducted with qualitative methods and the data collection includes primary data through interviews as well as secondary data in the form of analysis on previous research, websites, recruitment material and discussions with Lindström’s HR department. This research provides a good basis for broader examination on the topic and presents development suggestions for the identified challenges. Based on the key findings Lindström’s HR department was advised to increase firm’s visibility, broaden recruitment channels, provide more hands-on knowledge about the sales positions and investigate their possibilities of developing sales reward systems.
Resumo:
Franchising-yrityksessä markkinointi kohtaa erilaisia haasteita kuin perinteisessä yrityksessä. Yrittäjällä saattaa olla vapaat kädet, mutta tämän on aina noudatettava päämiehensä ohjeistusta. Tutkielman aihe valikoitui käytännön kokemuksen kautta ja sitä jalostettiin tieteelliseen kontekstiin sopivaksi. Tutkielmassa tarkastellaan franchising-verkoston toimintaympäristöä, minkä avulla tutkimusongelmana olevien haasteiden havainnoiminen on mahdollista. Tutkimusongelmaa on lähestytty sekä vertikaalisten että horisontaalisten tekijöiden kautta. Vertikaaliset haasteet kohdistuvat pääasiassa franchising-ottajan ja franchising-antajan välille. Horisontaaliset ongelmat esiintyvät yrittäjien välillä. Teoria ja empiria on sidottu toisiinsa tiiviisti samassa luvussa, jolloin tutkielma kuvaa aihetta ja ongelmaa yhtenevästi. Aihetta lähestytään narratiivisen kuvauksen kautta, jotta lukija hahmottaa tutkimusongelman taustoja konkrettisesti. Tutkielma on toteutettu laadullisen tutkimuksen avulla. Haastateltavat on valittu laadukkuutta silmällä pitäen eri aloilta ja toimenkuvista. Pääasiallinen aineisto on kerätty yrittäjien teemahaastatteluista, jolloin vastauksia ei ole ohjailtu tarkkojen kysymyksien avulla vaan he ovat vapaasti voineet kertoa näkemyksistään. Tutkielman havainnot tukevat osaltaan aiempia tutkimuksia, mutta mielenkiintoisia poikkeavuuksia löytyi. Kirjallisuudessa paljon havaintoja saanut vapaamatkustaminen koettiin tutkituissa franchising-verkostoissa hyvin vähäiseksi. Sen aiheuttamat ongelmat tunnistetaan siitä huolimatta. Viestinnän merkitys sekä päämiehen että muiden yrittäjien suuntaan koettiin tärkeäksi onnistumisen varmistajaksi jokaisessa ketjussa. Yhteistyö yrittäjien kesken helpottaa markkinoinnin toteutusta ja tiivistää verkoston toimintaa. Franchising-yrityksessä valmiit tuotteet ja ohjattu hinnoittelu koetaan hyvänä niin kauan, kun kilpailukyky säilyy. Markkinoinnin toteutus on paikallisesti pitkälti yrittäjän omissa käsissä. Ketjut tukevat toteutusta ja tekevät laajempaa markkinointia. Tutkielma vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia franchising-yrittäjän toimintaympäristöstä, mutta tuo mielenkiintoisia havaintoja erityisesti vapaamatkustuksen vähäisyydestä. Monet haasteet ovat eri aloilla samankaltaisia. Franchising-yrittäjän mahdollisuudet markkinointiin ovat tutkielman perusteella hyvin laajat, mutta tarkasti ohjeistetut.