Heat Transfer Analysis of the EPR Core Catcher Test Facility Volley

Uusi EPR-reaktorikonsepti on suunniteltu selviytymään tapauksista, joissa reaktorinsydän sulaa ja sula puhkaisee paineastian. Suojarakennuksen sisälle on suunniteltu alue, jolle sula passiivisesti kerätään, pidätetään ja jäähdytetään. Alueelle laaditaan valurautaelementeistä ns.sydänsieppari, joka tulvitetaan vedellä. Sydänsulan tuottama jälkilämpö siirtyyveteen, mistä se poistetaan suojarakennuksen jälkilämmönpoistojärjestelmän kautta. Suuri osa lämmöstä poistuu sydänsulasta sen yläpuolella olevaan veteen, mutta lämmönsiirron tehostamiseksi myös sydänsiepparin alapuolelle on sijoitettu vedellä täytettävät jäähdytyskanavat. Jotta sydänsiepparin toiminta voitaisiin todentaa, on Lappeenrannan Teknillisellä Yliopistolla rakennettu Volley-koelaitteisto tätä tarkoitusta varten. Koelaitteisto koostuu kahdesta täysimittaisesta valuraudasta tehdystä jäähdytyskanavasta. Sydänsulan tuottamaa jälkilämpöä simuloidaan koelaitteistossa sähkövastuksilla. Tässä työssä kuvataan simulaatioiden suorittaminen ja vertaillaan saatuja arvoja mittaustuloksiin. Työ keskittyy sydänsiepparista jäähdytyskanaviin tapahtuvan lämmönsiirron teoriaan jamekanismeihin. Työssä esitetään kolme erilaista korrelaatiota lämmönsiirtokertoimille allaskiehumisen tapauksessa. Nämä korrelaatiot soveltuvat erityisesti tapauksiin, joissa vain muutamia mittausparametreja on tiedossa. Työn toinen osa onVolley 04 -kokeiden simulointi. Ensin käytettyä simulointitapaa on kelpoistettuvertaamalla tuloksia Volley 04 ja 05 -kokeisiin, joissa koetta voitiin jatkaa tasapainotilaan ja joissa jäähdytteen käyttäytyminen jäähdytyskanavassa on tallennettu myös videokameralla. Näiden simulaatioiden tulokset ovat hyvin samanlaisiakuin mittaustulokset. Korkeammilla lämmitystehoilla kokeissa esiintyi vesi-iskuja, jotka rikkoivat videoinnin mahdollistavia ikkunoita. Tämän johdosta osassa Volley 04 -kokeita ikkunat peitettiin metallilevyillä. Joitakin kokeita jouduttiin keskeyttämään laitteiston suurten lämpöjännitysten johdosta. Tällaisten testien simulaatiot eivät ole yksinkertaisia suorittaa. Veden pinnan korkeudesta ei ole visuaalista havaintoa. Myöskään jäähdytteen tasapainotilanlämpötiloista ei ole tarkkaa tietoa, mutta joitakin oletuksia voidaan tehdä samoilla parametreilla tehtyjen Volley 05 -kokeiden perusteella. Mittaustulokset Volley 04 ja 05 -kokeista, jotka on videoitu ja voitu ajaa tasapainotilaan saakka, antoivat simulaatioiden kanssa hyvin samankaltaisia lämpötilojen arvoja. Keskeytettyjen kokeiden ekstrapolointi tasapainotilaan ei onnistunut kovin hyvin. Kokeet jouduttiin keskeyttämään niin paljon ennen termohydraulista tasapainoa, ettei tasapainotilan reunaehtoja voitu ennustaa. Videonauhoituksen puuttuessa ei veden pinnan korkeudesta saatu lisätietoa. Tuloksista voidaan lähinnä esittää arvioita siitä, mitä suuruusluokkaa mittapisteiden lämpötilat tulevat olemaan. Nämä lämpötilat ovat kuitenkin selvästi alle sydänsiepparissa käytettävän valuraudan sulamislämpötilan. Joten simulaatioiden perusteella voidaan sanoa, etteivät jäähdytyskanavien rakenteet sula, mikäli niissä on pienikin jäähdytevirtaus, eikä useampia kuin muutama vierekkäinen kanava ole täysin kuivana.

Muutosjohtaminen liikkeenjohdon konsultointiyrityksissä, Case: Kolme konsultointiyritystä

Tutkielma tutkii konsultointiyritysten harjoittamaa muutosjohtamista. Tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia menetelmiä konsultointiyritykset käyttävät muutoksen johtamiseen. Tutkielma esittää organisaatiomuutoksen ilmiönä ja selvittää miten muutosta johdetaan. Tutkielma keskittyy konsultointiyritysten muutoksen johtamisessa käyttämiin muutosmalleihin ja -palveluihin. Tutkimusmetodologiana tutkielmassa käytettiin laadullista tapaustutkimusta ja tutkimusaineistonakonsultointiyritysten internet - sivuja. Tutkielmassa havaittiin kirjallisuudessa esiteltyjen muutosmallien identtisyys konsultointiyritysten käyttämien mallien kanssa. Tutkielman tuloksena luotiin synteesi muutosjohtamisen malleista. Tutkielmassa selvisi myös muutospalveluiden kehittyminen laajaksi, kaikkia palveluita tukevaksi funktioksi liikkeenjohdon konsultointiyrityksissä.

Retour à Lefkandi : essai sur la pertinence des suppositions en archéologie

Pourquoi retourner à Lefkandi ? Ce site exceptionnel a déjà donné naissance aux suppositions les plus diverses. Or ce sont elles, justement, qui font l'objet de la présente étude. Leur pertinence y est remise en cause, sur la base de critères épistémologiques. II est en effet établi, dans les pages qui suivent, qu'une supposition, pour être pertinente, doit être heuristique. Lefkandi n'est donc pas le seul site concerné. La question de la pertinence des suppositions touche l'archéologie tout entière. Lefkandi fait ici figure d'exemple uniquement. Il s'agit en effet d'un site exemplaire, à plus d'un titre. Tout d'abord, parce qu'il permet d'accéder à des suppositions portant sur une grande variété de thèmes propres à l'archéologie, comme la typologie ou la datation de vases et même de tombes par exemple, ou encore l'architecture, l'habitat, mais aussi les images. Ensuite, parce que son occupation du début de l'Âge du Fer, celle qui est retenue ici, correspond en Grèce à une période pour laquelle il y a peu ou pas de sources écrites. L'archéologie prime donc presque exclusivement dans l'étude du site. Enfin, parce que les découvertes atypiques qui y ont été faites, ainsi que la qualité des publications qui leur sont consacrées, font que Lefkandi a donné lieu, et donne encore lieu, depuis une quarantaine d'années, a de très nombreuses suppositions. Leur évaluation est d'autant plus nécessaire que depuis peu les fouilles ont repris sur le site, qui n'appartient donc pas qu'au passé ou au présent de la recherche, mais aussi à son avenir. Ce travail commence par une présentation succincte des fouilles de l'Âge du Fer de Lefkandi, jusqu'en 1994 (chapitre II). Les nouvelles fouilles, qui n'ont fait l'objet à ce jour que de rapports préliminaires, n'y sont pas abordées, pas plus qu'elles ne le sont dans les chapitres suivants. De même, l'histoire de la recherche, les polémiques passées ou en cours n'y figurent-elles pas : il ne s'agit ici que de fournir au lecteur un moyen de comprendre les suppositions qui suivent, et de pouvoir les resituer autant que faire se peut dans leur contexte archéologique d'origine. Il se poursuit, au chapitre III, avec la partie théorique : le rôle épistémologique des suppositions y est expliqué, tout comme les répercussions de ce dernier sur l'archéologie. Les conditions nécessaires à une supposition heuristique y sont détaillées. Le chapitre IV réunit et évalue les suppositions concernant les fouilles de l'Âge du Fer de Lefkandi. Elles ont été glanées tant dans les publications des résultats que dans les articles spécialisés. Elles sont dépouillées des arguments qui les justifient aux yeux de leurs auteurs (quand ils ne sont pas nécessaires à leur compréhension), puisque les arguments en question, archéologiques, n'entrent pas en compte dans l'évaluation, épistémologique, de leur pertinence. Elles sont classées par thèmes, et forment ainsi un catalogue qui n'a la prétention ni d'être exhaustif (ne serait-ce que parce qu'il ne comporte que des suppositions faites jusqu'en 2006), ni même d'être représentatif de leur nombre (certaines d'entre elles, trop répétitives, ont été réunies en une seule) ou encore de leur succès dans le cadre de l'histoire de la recherche (chacune d'entre elles n'est généralement citée qu'une fois, même si elle a été reprise par plusieurs auteurs). Il se veut en revanche révélateur, dans quelques cas du moins, et de manière plus ou moins prononcée, d'un lien entre thème et pertinence, dû aux conditions spécifiques de cette dernière. Ce même lien, ces mêmes conditions, permettent en conclusion (chapitre V) d'esquisser l'avenir de la recherche pour Lefkandi, mais aussi, de manière plus générale, d'insister sur l'impératif que constitue l'exigence de pertinence pour les suppositions en archéologie.

A microarray-based system for the simultaneous analysis of single nucleotide polymorphisms in human genes involved in the metabolism of anti-malarial drugs

Background: In order to provide a cost-effective tool to analyse pharmacogenetic markers in malaria treatment, DNA microarray technology was compared with sequencing of polymerase chain reaction (PCR) fragments to detect single nucleotide polymorphisms (SNPs) in a larger number of samples. Methods: The microarray was developed to affordably generate SNP data of genes encoding the human cytochrome P450 enzyme family (CYP) and N-acetyltransferase-2 (NAT2) involved in antimalarial drug metabolisms and with known polymorphisms, i.e. CYP2A6, CYP2B6, CYP2C8, CYP2C9, CYP2C19, CYP2D6, CYP3A4, CYP3A5, and NAT2. Results: For some SNPs, i.e. CYP2A6*2, CYP2B6*5, CYP2C8*3, CYP2C9*3/*5, CYP2C19*3, CYP2D6*4 and NAT2*6/*7/*14, agreement between both techniques ranged from substantial to almost perfect (kappa index between 0.61 and 1.00), whilst for other SNPs a large variability from slight to substantial agreement (kappa index between 0.39 and 1.00) was found, e. g. CYP2D6*17 (2850C>T), CYP3A4*1B and CYP3A5*3. Conclusion: The major limit of the microarray technology for this purpose was lack of robustness and with a large number of missing data or with incorrect specificity.

Efficacy of a dilemma-focused intervention for unipolar depression: study protocol for a multicenter randomized controlled trial

Background Depression is one of the more severe and serious health problems because of its morbidity, disabling effects and for its societal and economic burden. Despite the variety of existing pharmacological and psychological treatments, most of the cases evolve with only partial remission, relapse and recurrence. Cognitive models have contributed significantly to the understanding of unipolar depression and its psychological treatment. However, success is only partial and many authors affirm the need to improve those models and also the treatment programs derived from them. One of the issues that requires further elaboration is the difficulty these patients experience in responding to treatment and in maintaining therapeutic gains across time without relapse or recurrence. Our research group has been working on the notion of cognitive conflict viewed as personal dilemmas according to personal construct theory. We use a novel method for identifying those conflicts using the repertory grid technique (RGT). Preliminary results with depressive patients show that about 90% of them have one or more of those conflicts. This fact might explain the blockage and the difficult progress of these patients, especially the more severe and/or chronic. These results justify the need for specific interventions focused on the resolution of these internal conflicts. This study aims to empirically test the hypothesis that an intervention focused on the dilemma(s) specifically detected for each patient will enhance the efficacy of cognitive behavioral therapy (CBT) for depression. Design A therapy manual for a dilemma-focused intervention will be tested using a randomized clinical trial by comparing the outcome of two treatment conditions: combined group CBT (eight, 2-hour weekly sessions) plus individual dilemma-focused therapy (eight, 1-hour weekly sessions) and CBT alone (eight, 2-hour group weekly sessions plus eight, 1-hour individual weekly sessions). Method Participants are patients aged over 18 years meeting diagnostic criteria for major depressive disorder or dysthymic disorder, with a score of 19 or above on the Beck depression inventory, second edition (BDI-II) and presenting at least one cognitive conflict (implicative dilemma or dilemmatic construct) as assessed using the RGT. The BDI-II is the primary outcome measure, collected at baseline, at the end of therapy, and at 3- and 12-month follow-up; other secondary measures are also used. Discussion We expect that adding a dilemma-focused intervention to CBT will increase the efficacy of one of the more prestigious therapies for depression, thus resulting in a significant contribution to the psychological treatment of depression. Trial registration ISRCTN92443999; ClinicalTrials.gov Identifier: NCT01542957.

Identifying reportable segments according to IAS 14 - Case Stora Enso

Tutkielman päätavoitteenaoli analysoida, kuinka raportoitavat segmentit määritetään IAS 14 Segmenttiraportoinnin mukaan. Tutkielma keskittyy yrityskauppojen ja muiden rakenteellisten muutosten vaikutukseen. Lähestymistapa on päätöksentekoa tukeva ja keskittyy teoreettiseen aiheen käsittelyyn sekä omaa normatiivisia piirteitä. Teoriaosuus selittää kansainvälisten tilinpäätösstandardien (IFRS) vaatimukset segmenttiraportoinnille sekä sisältää vertailevan analyysin U.S. GAAP:n vastaavaan segmenttistandardiin SFAS 131:een. Teoriaosuuden johtopäätös on IAS 14:n tärkeys linkkinä johdonraportoinnin ja ulkoisen raportoinnin välillä. Se myös esittää, kuinka IAS 14:n ja SFAS 131:n välillä ei ole merkittäviä eroja. Case-yrityksen raportointiorganisaatio on kompleksi johtuen yrityskaupoista ja muista rakenteellisista muutoksista. Organisaatio tulisi yksinkertaistaa uuden laskentajärjestelmän myötä kattamaan vain juridiset yhtiöt, segmentit ja rahavirtaa tuottavat yksiköt. Loppupäätelmä osoitti yrityksen sisäisen ja ulkoisen raportoinnin olevan identtisiä. Kun organisaatiorakenne muuttuu, raportoitavien segmenttien määrittäminen riippuu johdon näkemyksestä ja siten johdonraportoinnista. Uutena seikkana nousi esille segmenttien määrittämisen mahdollinen syventäminen rahavirtaa tuottavien yksiköiden tasolle.

The Roles of Cultural, Functional and Value Diversity in Innovativeness and Learning

Tutkielman tavoite on tutkia kulttuurista, funktionaalista ja arvojen diversiteettiä, niiden suhdetta innovatiivisuuteen ja oppimiseen sekä tarjota keinoja diversiteetin johtamiseen. Tämän lisäksi selvitetään linjaesimiesten haastattelujen kautta miten diversiteetti case -organisaatiossa tällä hetkellä koetaan. Organisaation diversiteetin tämänhetkisen tilan tunnistamisen kautta voidaan esittää parannusehdotuksia diversiteetin hallintaan. Tutkimus- ja tiedonkeruumenetelmänä käytetään kvalitatiivista focus group haastattelumenetelmää. Tutkimuksessa saatiin selkeä kuva kulttuurisen, funktionaalisen ja arvojen diversiteetin merkityksistä organisaation innovatiivisuudelle ja oppimiselle sekä löydettiin keinoja näiden diversiteetin tyyppien johtamiseen. Tutkimuksen tärkeä löydös on se, että diversiteetti vaikuttaa positiivisesti organisaation innovatiivisuuteen kun sitä johdetaan tehokkaasti ja kun organisaatioympäristö tukee avointa keskustelua ja mielipiteiden jakamista. Case organisaation tämänhetkistä diversiteetin tilaa selvitettäessä havaittiin että ongelma organisaatiossa ei ole diversiteetin puute, vaan paremminkin se, ettei diversiteettia osata hyödyntää. Organisaatio ei tue erilaisten näkemysten ja mielipiteiden vapaata esittämistä jahyväksikäyttöä ja siksi diversiteetin hyödyntäminen on epätäydellistä. Haastatteluissa tärkeinä seikkoina diversiteetin hyödyntämisen parantamisessa nähtiin kulttuurin muuttaminen avoimempaan suuntaan ja johtajien esimiestaitojen parantaminen.

Clostridium difficile toxin-induced inflammation and intestinal injury are mediated by the inflammasome.

BACKGROUND & AIMS: Clostridium difficile-associated disease (CDAD) is the leading cause of nosocomial diarrhea in the United States. C difficile toxins TcdA and TcdB breach the intestinal barrier and trigger mucosal inflammation and intestinal damage. The inflammasome is an intracellular danger sensor of the innate immune system. In the present study, we hypothesize that TcdA and TcdB trigger inflammasome-dependent interleukin (IL)-1beta production, which contributes to the pathogenesis of CDAD. METHODS: Macrophages exposed to TcdA and TcdB were assessed for IL-1beta production, an indication of inflammasome activation. Macrophages deficient in components of the inflammasome were also assessed. Truncated/mutated forms of TcdB were assessed for their ability to activate the inflammasome. The role of inflammasome signaling in vivo was assessed in ASC-deficient and IL-1 receptor antagonist-treated mice. RESULTS: TcdA and TcdB triggered inflammasome activation and IL-1beta secretion in macrophages and human mucosal biopsy specimens. Deletion of Nlrp3 decreased, whereas deletion of ASC completely abolished, toxin-induced IL-1beta release. TcdB-induced IL-1beta release required recognition of the full-length toxin but not its enzymatic function. In vivo, deletion of ASC significantly reduced toxin-induced inflammation and damage, an effect that was mimicked by pretreatment with the IL-1 receptor antagonist anakinra. CONCLUSIONS: TcdA and TcdB trigger IL-1beta release by activating an ASC-containing inflammasome, a response that contributes to toxin-induced inflammation and damage in vivo. Pretreating mice with the IL-1 receptor antagonist anakinra afforded the same level of protection that was observed in ASC-/- mice. These data suggest that targeting inflammasome or IL-1beta signaling may represent new therapeutic targets in the treatment of CDAD.

Asiakaslaskennan tarkastelua johdon laskentatoimen työkaluna teoriassa ja käytännössä

Tässä tutkielmassa tarkastellaan asiakaskannattavuusanalyysejä teoreettisesti sekä käytännön esimerkkien kautta. Kilpailun intensiivisyyden lisääntyminen asettaa yrityksille haasteita. Siirtyminen tuotekeskeisyydestä asiakaskeskeisyyteen asettaa yritykset uusien haasteiden eteen. Johdon laskentatoimen analyysejä käytetään asiakaslaskennassa. Yritysten ja laskentatoimen näkökulmasta keskeinen kiinnostuksen kohde asiakkaissa on kannattavuus. Kannattavuusnäkökulma ohjaa myöstätä tutkielmaa. Kaikki asiakkaat eivät ole samanarvoisia ja yhtä kannattavia. Yleisesti tunnettu 20/80 sääntö kuvaa tätä hyvin; 20 % asiakkaista vastaa 80 % tuotoista. Asiakaskannattavuus on tärkeä asia seurata.Saatujen tulosten perusteella ymmärretään paremmin, mistä voitot nousevat, mistä asiakkaista tulee pitää kiinni ja mitä asiakkaille ylipäätänsä kannattaa tarjota ja miten. Tämä tutkielma esittelee asiakaslaskennan menetelmät (asiakaskannattavuusanalyysi, asiakassegmentin kannattavuusanalyysi, asiakkaan elinkaarenkannattavuus analyysi, asiakkaan arvostaminen varoina sekä tasapinotetun mittariston asiakasnäkökulma) sekä esittää käytännön esimerkkejä asiakaslaskennan toteutuksesta.

In conditions of limited chromophore supply rods entrap 11-cis-retinal leading to loss of cone function and cell death.

RPE65 is a retinoid isomerase required for the production of 11-cis-retinal, the chromophore of both cone and rod visual pigments. We recently established an R91W knock-in mouse strain as homologous animal model for patients afflicted by this mutation in RPE65. These mice have impaired vision and can only synthesize minute amounts of 11-cis-retinal. Here, we investigated the consequences of this chromophore insufficiency on cone function and pathophysiology. We found that the R91W mutation caused cone opsin mislocalization and progressive geographic cone atrophy. Remnant visual function was mostly mediated by rods. Ablation of rod opsin corrected the localization of cone opsin and improved cone retinal function. Thus, our analyses indicate that under conditions of limited chromophore supply rods and cones compete for 11-cis-retinal that derives from regeneration pathway(s) which are reliant on RPE65. Due to their higher number and the instability of cone opsin, rods are privileged under this condition while cones suffer chromophore deficiency and degenerate. These findings reinforce the notion that in patients any effective gene therapy with RPE65 needs to target the cone-rich macula directly to locally restore the cones' chromophore supply outside the reach of rods.

Nousevien teknologioiden johtamisen strategiset työkalut

Työn tavoitteena on luoda looginen ja ehjä kuvaus nousevien teknologioiden tunnistamisesta ja analysoinnista sekä näihin toimintoihin käytettävissä olevista työkaluista kirjallisuuden perusteella. Työssä esitellään teknologian arviointiprosessi sekä sitä tukevat työkalut ja menetelmät, skenaariosuunnittelu, roadmap-menetelmä, reaalioptiot ja lead user -menetelmä. Näitä työkaluja käytetään yrityksen strategisen päätöksenteon apuna, ja ne soveltuvat myös nouseviin teknologioihin liittyviin päätöksiin. Laaja ja strateginen reaalioptioajattelu huomioi nouseviin teknologioihin liittyvät epävarmuudet, ymmärtää yrityksen joustavuuden merkityksen ja skaalautuu tiedon tarkentuessa myös laskentatoimen työkaluksi avustamaan budjetointia ja resurssien allokointia. Yrityksen strategiaa voidaan pitää reaalioptioista koostuvana portfoliona. Skenaarioanalyysillä puolestaan voidaan tunnistaa nouseviin teknologioihin liittyviä reaalioptioita ja analysoida toimintaympäristön mahdollisten muutosten yhteisvaikutusta yritykseen ja sen kilpailukykyyn. Skenaarioita laatimalla voidaan havaita vaikeastikin hahmotettavia mahdollisuuksia, parantaa ymmärrystä toimintaympäristön dynamiikasta ja varautua myös epätodennäköisiin tulevaisuudenkuviin. Teknologia-roadmap on havainnollinen tapa esittää yrityksen tarvitsemat teknologiat ja niiden kytkeytyminen toisiinsa ja muuhun liiketoimintaan. Roadmapping-prosessin voidaan ajatella keräävän yrityksen kannattavimmiksi katsomat reaalioptiot strategiseksi kokonaisuudeksi. Lead user -menetelmää voidaan käyttää tukemaan kaikkia näitä metodeja markkinaepävarmuuden vähentämisessä. Lead user -menetelmä täsmentää teknologiaoptioiden arviointia, laadittujen skenaarioiden osuvuutta ja teknologia-roadmapissa näkyvää markkinoiden kytkeytymistä tuotteisiin ja teknologioihin. Nousevien teknologioiden johtamisen kannalta parhaat tulokset saavutetaan käyttämällä näitä menetelmiä yhdessä ja toistensa tukena.

Deregulation of Railroads and Future Development Scenarios in Europe - Literature Analysis of Privatization Process Taken Place in US, UK and Sweden

Euroopan unionissa päätettiin jo yli vuosikymmen sitten, että rautatieliiketoiminta vapautetaan kilpailulle. Iso-Britanniasta olimäärä tulla esimerkkivaltio tämän prosessin käyttöönotossa. Pääideana oli säännöstelyn keventäminen, jolloin omistuspohja toimialalla laajenee ja rautateiden infrastruktuuri sekä toiminta parantuvat. Infrastruktuuri on määrä olla yhden organisaation hallinnassa ja raiteiden käyttöoikeus on kaikilla lupaehdot täyttävillä operaattoreilla, jotka kilpailevat keskenään matkustajista ja tavararahdeista. Kuitenkin Yhdysvalloissa ja eräissä Latinalaisen Amerikan maissa kilpailu on vapautettu siten, että rautatieyritys omistaa raideinfrastruktuurin, junat, tavarankuljetus- sekä matkustajavaunut. Iso-Britannian yksityistämistä pidettiin aluksi isonaepäonnistumisena: nopealla aikataululla sovellettiin jäykkiä transaktioperusteisia ulkoistamisstrategioita infrastruktuurin kunnossapitoon, jotka lopulta johtivat junien jatkuviin myöhästymisiin ja muutamaan tuhoisaan onnettomuuteen. Liiketoiminnallisessa mielessäkään ei oikein onnistuttu: infrastruktuurista vastaava yritys jouduttiin listaamaan pois Lontoon pörssistä, ja hallituksen oli pakko luoda tukipaketti pahasti velkaantuneen, vain marginaalisien investointien kohteena olleen yrityksen toimintaa varten (vaikka kapasiteettitarvetta oli markkinoilla). Myös rautatieoperaattorit olivat taloudellisessa ahdingossa ja vain määrätietoisten hallituksen laatimien pelastuspakettien avulla ala nousi syvimmästä kriisistään. Tästä huolimatta näiden negatiivisten sivuvaikutusten ohella koko ala pystyi kasvattamaan kysyntää, niin matkustaja- kuin rahtiliikenteenkin osalta. Vähenevän kysynnän trendi, joka alkoi 1970-luvulla, otti käännöksen parempaan. Toinen eurooppalaismaa, jolla on pitkät kokemukset yksityistämisestä, on Ruotsi. Tämä maatapaus on melko konservatiivinen verrattuna tilanteeseen edellisessä; vain rajattu määrä reittejä on avattu kilpailulle ja sopimukset tehdään kerralla pitkäksi aikaa eteenpäin. Ruotsin säännöstelyn purku osoittautui menestykseksi, koska tuottavuus onollut vakaassa kasvussa ja rautateiden markkinaosuus erityisesti matkustajapuolella on noussut merkittävästi, verrattuna muihin kuljetusmuotoihin. Kuitenkin kilpailua on käytännössä vähän tässä maassa ja parempiatuloksia on lupa odottaa, kun vain säännöstelyn purkaminen jatkuu. Viimeinen tutkimuksemme kohteena oleva maa on Yhdysvallat, joka alistutti rautatiet kilpailulle jo 1980-luvun alussa, käyttäen jo edellä mainittua vertikaalista integraatiota; tämä valinta on taas johtanut hyvin erilaisiin tuloksiin. Vaihtoehtoinen rakenteellinen uudistustapa on suosinut rahtivirtoja matkustajiin nähden, ja lopputuloksena tämä tapaus synnytti yrityksiä huolehtimaan toista näistä kahdesta pääasiakasryhmästä. Viimeaikaiset tulokset tästä yksityistämisprosessista ovat olleet hyviä: jäljellejääneiden yritysten voitot ovat kasvaneet, osinkoja ollaan kyetty jakamaan ja osakkeiden arvostus on noussut. Tässä tutkimusraportissa yritämme kolmen maatapauksen kautta esittää, miten yksityistämisprosessi tulee vaikuttamaan Euroopassa, kun kilpailu rautateillä vapautuu. Me käymmeläpi, mikä näistä kolmesta maaesimerkistä on kaikkein todennäköisin jaesitämme ehdotuksia siihen, miten valtiot voisivat välttää ei-haluttuja sivuvaikutuksia. Kolme maaesimerkkiä, ja lopuksi esitetty lyhyt tilastollinen analyysi osoittavat, että rautateillä on tulevaisuuden potentiaalia Euroopassa, ja kilpailun vapauttaminen on avain tämän potentiaalin realisointiin.