Tukkumyyjästä valikoimaneuvojaksi - toimenkuvan määrittämisen vaiheet

The goal of this research was to describe what are the stages to determining the job describtion of Category Adviser, what are the main tasks and compe¬tences of the Category Adviser and how the co-operation with his interest groups was build. The title of Category Adviser was greated in Rautakesko Ltd. in year 2001 and it is partly comparable with the work of a Sales Representa¬tive. The goal of a Category Adviser is to support retail sales and act between wholesales and retail sales. The theoretical portion of this thesis was done as a study of existing literature of ECR and Category Management, individual competencies, job description and the work of Sales Representatives. The theoretical framework of the thesis is named as "stages to determining the job description of Sales Representative who follows the practices of Category Management". The empirical approach was qualitative and the data was collected by theme interviews and the existing written documents from the company. The empirical findings supported mainly the theoretical framework and a model of "stages to determining the job description of Category Adviser" was build. It created new information because the job title is not being used in other compa¬nies and the environment where Category Adviser acts at the same time as member of retail chain and a supplier is quite unique in Finland. The stages to determining of job description are being governed by the changes in retail sector, Category Management and the retail chain business strategy. The goals of ECR-model and its demands for competence, tasks and organiza¬tional structure also affect the stages to job description. One should also follow the guidelines of job analysis and rules of defining the tasks in written job desciption. The most significant thing affecting the process was retail chain business strategy. It started the process and it affects the environment where Category Adviser works. The study also proved that the co-operation between the interest groups is vey importand but it must be defined in a better way. Through that the co-operation will be better and the work of Category Adviser will be more efficient.

Mitä jos... -musiikkivideon suunnittelu ja toteutus

Opinnäytetyössä tarkastellaan ensikertalaisen tekemää musiikkivideoprojektia ammattilaisten musiikkivideon tekemiseen. Toimin teososassa käsikirjoittajana, ohjaajana ja tuottajana. Työssä kerrotaan musiikkivideon historiasta ja kehityksestä maailmalla ja Suomessa lyhyesti. Käydään koko musiikkivideon tuotantokaari kappaleen valinnasta, käsikirjoituksesta, kuvakerronnan suunnittelusta, työryhmän ja esiintyjien valitsemisesta aina kuvauspäiviin ja jälkikäsittelyyn. Jokaista eri tuotantovaihetta verrataan ammattilaisten musiikkivideon tekemiseen. Pohditaan, miten saatiin tehtyä koko tuotantokaaren osa-alueet ammattimaisesti, vaikka budjetin olemattomuus asetti haasteita prosessin tekemiselle. Musiikkivideon tarkoitus on promotoida artistia tai yhtyettä ja luoda heille jonkinlainen imago. Artistin tyylin ratkaisee lähinnä musiikki, jollaista hän esittää. Työ vertailee erilaisia musiikkivideotyylejä ja pohtii, miksi kyseisessä musiikkivideossa oli valittu juuri tarinallinen tyyli. Tutkitaan myös miten kuvaussuunnittelu onnistui musiikkivideon tarinan näkökulmasta. Vaihe vaiheelta käydään läpi kuvauspäivien tapahtumat. Kerrotaan, millaisia ongelmia prosessi tuotti ja miten ne saatiin ratkaistua. - Opinnäytetyössä on liitteenä musiikkivideon käsikirjoitus, kuvausaikataulu ja osa kuvakäsikirjoituksesta. - Opinnäytetyöhön kuuluu teososa, musiikkivideo Mitä jos...

Näytä mitä tarkoitat : päämääränä yhteiskunnallinen ja elokuvallinen dokumenttielokuva

Opinnäytetyöni on monimuototyö, joka koostuu kirjallisesta tutkielmasta ja teososasta, leikkaamastani ja tuottamastani puolituntisesta dokumentista Näytä mitä tarkoitat. Arvioin kirjallisessa osassa dokumentissani tekemiäni ratkaisuja ja niiden vaikutusta teokseni kokemiseen elokuvallisena. Pohdin elokuvallisuuden määritelmää, yhteiskunnallisen dokumenttielokuvan määritelmää sekä sitä, miten yhdistää nämä kaksi. Keskityn pääasiassa 2000-luvun kansainväliseen yhteiskunnalliseen dokumenttielokuvaan ja sen tarjoamiin esimerkkeihin. Etsin syitä siihen, miksi juuri nämä esimerkkinä olevat dokumenttielokuvat ovat menestyneet kaupallisesti ja keränneet miljoonia katsojia vakavistakin yhteiskunnallisista aiheistaan huolimatta. Kirjallisessa osassa tavoitteenani on tutkia niitä piirteitä ja ominaisuuksia, jotka koetaan elokuvallisuudeksi ja sitä, mikä määrittää sen minkälaista teosta voidaan nimittää dokumenttielokuvaksi. Esimerkkielokuvien ja tutkimusten pohjalta etsin niin ikään keinoja yhdistää yhteiskunnallisuus ja elokuvallisuus, sekä sitä, miten moodeja voi käyttää apuna dokumentin suunnittelussa. Pohdin myös katsojan kokemuksen ja viihteellisyyden merkitystä siinä, minkä määrittelemme dokumenttielokuvaksi.

Corporate Social and Regional Responsibility - The View of Small and Medium-sized Enterprises

The objective of this research was to understand and describe what corpo-rate social and regional responsibility is in SMEs and define the meaning of these concepts to the community and region. Corporate social respon-sibility (CSR) creates a basis for regional responsibility. Regional respon-sibility is a new concept and this research examines it from SMEs’ view-point. This is a theoretical research and the aim is to create a theoretical framework of SMEs’ corporate social and regional responsibility. This framework supports the future research on the subject. The research results show that CSR of SMEs is practical, informal and dependent on the scarce resources of SMEs. CSR is a complex and deep concept and SMEs have their own way of interpreting it. It can be stated that CSR-practises in SMEs are closely connected to employment, envi-ronment, community and supply chain. The challenge is to find motivation to socially and regionally responsible behaviour in SMEs. Benefiting from responsible behaviour and the attitude of SME’s owner-manager are the key reasons for SMEs to involve in CSR and regional responsibility. The benefits of this involvement are for example improved image, reputation and market position. CSR can also be used in SMEs as risk management tool and in cost reduction. This study indicates also that creation of strate-gic partnerships, local government participation, a proper legal system and financial support are the basic issues which support CSR of SMEs. This research showed that regional responsibility of SMEs includes active participation in regional strategy processes, L&RED initiatives and regional philanthropy. For SMEs regional responsibility means good relationships with the community and other related stakeholders, involvement in L&RED initiatives and acting responsibly towards the operating environment. In SMEs’ case this means that they need to understand the benefits of this kind of involvement in order to take action and participate. As regional responsibility includes the relationships between firm and the community, it can be stated that regional responsibility extends CSR’s view of stakeholders and emphasises both, the regional stakeholders and public-private partnerships. Community engagement and responsible be-haviour towards community can be seen as a part of SMEs’ social and regional responsibility. This study indicates that social and regional re-sponsibility of SMEs have a significant influence on the community and region where they are located. Better local and regional relationships with regional and community actors are the positive impacts of social and re-gional responsibility of SMEs. Socially and regionally responsible behav-iour creates a more positive environment and deepens the involvement of SMEs to community and L&RED initiatives.

Nestepakkauskartongin kosteuden hallinta

Koska kartonki on hygroskooppista, sen kosteus on riippuvainen ilman lämpötilasta ja suhteellisesta kosteudesta. Liian korkea kosteus kartongissa aiheuttaa jäykkyyden alenemista, kartongin sitkeyttä, sekä pullistuneita pakkauksia kuluttajilla. Kosteusongelmia syntyy varastoinnissa, sekä kylmän rullan käsittelyn aikana lämpimissä tuotantotiloissa. Rullaa tulisi säilyttää tiiviissä paketissa, jotta se olisi suojattu ympäristön vaihtelevilta olosuhteilta. Jos pakkaus ei ole tiivis ja ympäröivä ilma pääsee kontaktiin kartongin kanssa kylmävarastoinnin aikana, nousee kartongin kosteus jo parissa vuorokaudessa yli 7 %:iin ilman lämpötilan ollessa 15 °C ja suhteellisen kosteuden 95 %. Kirjallisuusosan tavoitteena oli kartoittaa tekijät, joilla on vaikutusta kuitujen ominaisuuteen imeä itseensä kosteutta ympäröivästä ilmasta. Kokeellisessa osassa selvitettiin, oliko kartongin kosteuden nousu johtunut tasapainokosteuden nousemisesta. Painopisteenä oli tutkia kosteuden muutokset varastoinnin ja konvertoinnin sekä pakkaustuotteen käytön aikana. Simuloinnin avulla määritettiin kosteuden penetroituminen rullaan. Tutkittiin pakkausmateriaalien vesihöyrytiiveydet ja käärinnän vaikutus rullapakkauksen sisäisiin olosuhteisiin. Nestepakkauskartongin tasapainokosteus ei ollut muuttunut. Käytännön varastointikokeiden avulla havaittiin, että pinon päällimmäinen rulla altistui eniten ympäröivän ilman olosuhteiden muutoksille. Havaittiin myös kosteuseroa tämän rullan reunojen välillä. Mitä lyhyempi on varastointiaika kartongin päällystyksen jälkeen, sitä paremmin ehkäistään kosteuden noususta aiheutuvat haitat kartongissa. Maksimivarastointiaika rullille on 1,5 kuukautta, jolloin kartongin kosteus oli 6,5 % ja pinon päällimmäisessä rullassa noin 6,7 %. Pitkään varastoidusta kartongista valmistetuissa maitotölkeissä oli korkein kosteus, suurin pullistuma ja alhaisin otejäykkyys 10 päivän jälkeen täytöstä. Varastointiajan ollessa pitkä, kartongista tulee sitkeää ja venyvää, ja se sitoo enemmän kosteutta kuin mitä se on sitonut ennen varastoon tuloa. Skaivaus pienentää kosteuspenetraatiota raakakartonkiin, jolloin jäykkyys säilyy ja pullistuma pienenee pakkauksessa.

Hiljaisen tiedon siirto Etelä-Karjalan Osuuspankin Imatrankosken konttorissa

Tutkimuksen tarkoituksena on osallistua liiketaloustieteelliseen keskusteluun hiljaisen tiedon siirtämisestä sekä vahvistaa Etelä-Karjalan Osuuspankissa käytävää keskustelua hiljaisesta tiedosta. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää ja kuvata, mitä hiljainen tieto tarkoittaa Etelä-Karjalan Osuuspankin Imatrankosken konttorissa, kuinka hiljaisen tiedon siirtoa siellä tehdään sekä kuinka siellä kannattaisi tehdä hiljaisen tiedon siirtoa. Tutkimus toteutettiin kahdentoista laadullisen teemahaastattelun avulla. Hiljainen tieto tarkoittaa Imatrankosken konttorissa käytännön sekä kokemuksen kautta muodostunutta tietoa ja osaamista, mitä on vaikea ilmaista sanoin, mutta sen avulla toiminnasta tulee asiakaslähtöisempää. Hiljaisen tietotaidon siirtäminen sukupolvien välisen kuilun yli nähdään tärkeänä. Hiljainen tieto siirtyy Imatrankosken konttorissa henkilöltä toiselle epävirallisissa yhteyksissä vuorovaikutuksen avulla. Ensimmäiseksi on kiinnitettävä huomiota ympäristöön, jossa hiljaista tietoa siirretään ja sitten valittaviin menetelmiin. Ratkaisut onnistuneempaan hiljaisen tiedon siirtoon liittyvät tietynlaiseen ympäristöön, vuorovaikutukseen ihmisten välillä, yhteistyöhön ja työn kautta oppimiseen, tapoihin sekä menetelmiin, kuten perehdyttäminen, mentorointi, benchmarking, palaverit ja koulutukset, työkierto sekä tekniikan hyödyntäminen.

Jälkirealismin ehdoilla. Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä ja Finlandia-sarja

Tutkimus selvittää, mitä on jälkirealismi yhteiskunnallisen realismin muunnoksena ja mitkä ovat sen ”mimeettisen sopimuksen” ehdot eli todellisuutta ja sen ”jäljittelyä” koskevat perusteet. Teoreettiseen tarkasteluun yhdistyy Salaman romaanien analyysi suomalaisen jälkirealismin keskeisinä esimerkkeinä. Analysoidut teokset ovat Siinä näkijä missä tekijä (1972) sekä viisiosainen Finlandia-sarja, joka koostuu romaaneista Kosti Herhiläisen perunkirjoitus (1976), Kolera on raju bändi (1977), Pasi Harvalan tarina I (1981) ja II (1983) sekä Kaivo kellarissa (1983). Jälkirealismi määrittyy sellaiseksi kotimaisen kirjallisuuden trendiksi, joka muotoutuu 1900-luvun lopulla – samoihin aikoihin, kun yhteiskunnallinen todellisuus itsessään alkoi jälki- eli ”postmodernisoitua” ja kirjallinen postmodernismi maailmalla kehkeytyi. Toisin kuin postmodernismi, jälkirealismi muotoutuu (nimensä mukaan) realismin tradition pohjalta eikä pyri hylkäämään mimesistä. Mutta se ei enää allekirjoita aikaisemman realismin mimeettistä sopimusta sellaisenaan, vaan muokkaa ja ajanmukaistaa sopimusehtoja siksi, että yhteiskunnallinen todellisuus itsessään on rajussa muutoksessa eivätkä vanhat keinot enää yksin riitä sen todenmukaiseen kuvaamiseen. Salaman romaaneihin sisältyy jälkirealismin sopimusehdotelma, uudistus, jota Pertti Karkama on jo suuntaa-antavasti esitellyt, mutta jonka pääehdot vasta tämä tutkimus tarkemmin määrittelee. Jälkirealistinen sopimusuudistus koskee ensinnäkin kertojan asemaa (luku 2) ja luotettavuuden ehtoa (luku 3). Salaman vaihtuvat minä- ja hän-kertojat kyseenalaistavat yksioikoisen objektiivisuuden vaatimuksen ja irtautuvat ehdosta, että realistisen teoksen tulisi hahmottaa "kokonaisuus”. Kerrontarakenteen hierarkkinen malli murtuu ja ”kaikkitietävän” kertojan idea parodioituu. Kertojien suhdetta kuvaamaansa todellisuuteen ja muihin kertojiin/henkilöihin alkaa yhä enemmän määrittää intersubjektiivisuus, relationalisuus ja prosessuaalisuus. Myös luotettavuus kyseenalaistuu sekä temaattisena että rakennetta koskevana kysymyksenä. Jälkirealismi sallii kertojilleen yhä enemmän epäluotettavuutta tiedollisessa mutta erityisesti eettisessä mielessä. Toiseksi, jälkirealistinen sopimusuudistus koskee mimeettistä järjestystä, tarinan ja juonen kysymyksiä (luku 4). Mimeettisen järjestyksen, jonka on ajateltu toteutuvan realismin (enemmän tai vähemmän aristoteelisessa) juonessa, alkaa jälkirealismissa muuttua avoimeksi juonellistamiseksi. Itse kertomistoiminnan "jäljittely" tulee osaksi tarinaa. Ajatus siitä, että todellisuus on aina ennen sen mimesistä, kumoutuu. Kyse on paljolti metafiktiivisten piirteiden tunkeutumisesta myös realismiin, mutta metafiktio ei saa radikaalin postmodernistisia muotoja. Kolmanneksi jälkirealistinen sopimusuudistus koskee henkilökuvausta (luku 5). Siinä kyseenalaistuu realismille vanhastaan asetettu tyypillisyyden vaatimus. Henkilöhahmot eivät ole enää tietyn yhteiskuntaluokan esimerkillisiä edustajia vaan heissä ilmenee yhteiskunnallisen postmodernisoitumisen prosessi. Henkilöhahmot rakentuvat silti sellaisten tekstuaalis-kulttuuristen koodien varaan, jotka merkitsevät niiden lukemista "ihmisinä". Perinteisiä mimeettisiä koodeja ei rikota, kuten yleensä postmodernismissa, vaan ne painottuvat uudella tavalla. Todellisuuden muutoksen myötä myös ihmisten ja ihmiskäsitysten huomataan muuttuvan. Neljänneksi sopimusuudistus koskee referentiaalisuutta (luku 6) eli kielen todellisuus-kytköstä. Teoksissa käytetty kieli paljastaa erheelliseksi sen oletuksen, että realismin kielen – tai kielen ylipäänsä – ensisijainen tehtävä olisi viitata suoraan todellisuuteen. Jälkirealismi ei ”häivytä kielellisyyttään” vaan pikemminkin osoittaa todeksi sen bahtinilaisen ajatuksen, että kieli muodostaa monisuuntaisen ja dialogisen kehikon. Referenssi toimii tuon kehikon sisällä yhtenä kielen orientaationa, ”tahtona referenssiin”. Silti avoin dialogismi itsessään voi jopa vahvistaa referenssi-orientaatiota. Tutkimus on ensimmäinen Hannu Salaman tuotantoa tarkasteleva kirjallisuudentutkimuksen väitöskirja. Samalla se osallistuu kirjallisuustieteelliseen keskusteluun siitä, miten realismi ja mimesis tulisi meidän aikanamme ymmärtää.

Tutkimus käytännön palveluksessa : mitä hyötyä HRM-vaikuttavuustutkimuksesta voi olla työorganisaatioiden kehittämistoiminnassa?

Abstract : Research in the service of practice

Making Things Technical: Paul Samuelson at MIT

This article examines how Samuelson defined his own role as an economist as a technical expert, who walked what he called the "middle of the road" to-seemingly-stay out of the realm of politics. As point of entry I discuss the highly tempting offers made by Theodore M. Schultz in the 1940s to come over to Chicago, which Schultz persistently repeated over three years and despite strong Chicago faculty resistance. A contrast between Schultz's own experiences as an economic expert at Iowa State, Samuelson's work as an external consultant for the National Resources Planning Board during the Second World War, and the firm support of the MIT administration for Samuelson's research serves to pinpoint the meaning of being technical for Samuelson, and the relation of the technical economic expert to the realm of politics.