Stadilaispojat, rikokset ja lastensuojelu : Viisi tapaustutkimusta kuudelta vuosikymmeneltä

Societal reactions to norm breaking behavior of children reveal, how we understand childhood, the relations between generations and communitie's ratio of tolerance. In Finland the children that repeatedly commit crimes receive social service measures that are based on Child Welfare Act. In the city of Helsinki (Stadi in the slang of Helsinki) existed an agency specifically established for ill-behaving children until the 1980's, agter which an unified agency for the maltreated and maladjusted children was founded. Through five boys' welfare cases, this research aims at defining what kind of positions, social relations and structures are constructed in the social dynamics of these children's everyday lives. The cases cover different decades from the 1940s to the present. At the same time the cases reflect the child welfare and societal practices, and reveal how the communities have participated in constructing deviance in different eras. The research is meta-theoretically based on critical realism and specifically on Roy Bhaskar's transformative model of social activity. The cases are analyzed in the framework of Edwin M. Lemert's societal reaction theory. Thus the focus of the study is on the wide structural context of the institutional and societal definitions of deviance. The research is methodologically based on a qualitative multiple case study research. The primary data consist of classified child welfare case files collected from the archives of the city of Helsinki. The data of the institutional level consist of the annual reports from 1943 to 2004 and the ordinances from 1907 onwards, and of various committee documents produced in the law-making process of child welfare, youth and criminal legislation of the 20th century. Empirical finding are interpreted in a dialogue with previous historical and child welfare research, contemporary literature and studies on the urban development. The analysis is based on Derek Layder's model of adaptive theory. The research forms a viewpoint to the historical study of child welfare, in which the historical era, its agents and the dynamics of their mutual relations are studied through an individual level reconstruction based on the societal reaction theory. The case analyses reveal how the positions of the children form differently in the different eras of child welfare practices. In the 1940s the child is positioned as a psychopath and a criminal type. The measures are aimed at protecting the community from the disturbed child, and at adjusting the individual by isolation. From 1960s to 1980s the child is positioned as a child in need of help and support. The child becomes a victim, a subject that occupies rights, and a target of protection. In the turn of the millennium a norm breaking child is positioned as a dangerous individual that, in the name of the community safety, has to be confined. The case analyses also reveal the prevailing academic and practical paradigms of the time. Keywords: childhood, youth, child protection, child welfare, delinquency, crime, deviance, history, critical realism, case study research

Cultural Trauma and Life Stories

The purpose of this work is to use the concepts of human time and cultural trauma in a biographical study of the turning points in the recent history of Estonia. This research is primarily based on 148 in-depth biographical interviews conducted in Estonia and Sweden in 1995-2005, supplemented by excerpts from 5 collections and 10 individually published autobiographies. The main body of the thesis consists of six published and of two forthcoming separate refereed articles, summarised in the theoretical introduction, and Appendix of the full texts of three particular life stories. The topic of the first article is the generational composition and the collective action frames of anti-Soviet social mobilisation in Estonia in 1940-1990. The second article details the differentiation of the rites of passage and the calendar traditions as a strategy to adapt to the rapidly changed political realities, comparatively in Soviet Estonia and among the boat-refugees in Sweden. The third article investigates the life stories of the double-minded strategic generation of the Estonian-inclined Communists, who attempted to work within the Soviet system while professing to uphold the ideals of pre-war Estonia. The fourth article is concentrated on the problems of double mental standards as a coping strategy in a contradictory social reality. The fifth article implements the theory of cultural trauma for the social practice of singing nationalism in Estonia. The sixth article bridges the ideas of Russian theoreticians concerning cultural dialogue and the Western paradigm of cultural trauma, with examples from Estonian Russian life stories. The seventh article takes a biographical look at the logic of the unraveling of cultural trauma through four Soviet decades. The eighth article explores the re-shaping of citizen activities as a strategy of coping with the loss of the independent nation state, comparatively in Soviet Estonia and among Swedish Estonians. Cultural trauma is interpreted as the re-ordering of the society s value-normative constellation due to sharp, violent, usually political events. The first one under consideration was caused by the occupations of the Republic of Estonia by the Soviet army in 1940-45. After half a century of suppression the memories of these events resurfaced as different stories describing the long-term, often inter-generational strategies of coping with the value collapse. The second cultural trauma is revealed together with the collapse of the Soviet power and ideology in Estonia in 1991. According to empirical data, the following three trauma discourses have been reconstructed: - the forced adaptation to Soviet order of the homeland Estonians; - the difficulty of preserving Estonian identity in exile (Sweden); - the identity crisis of the Russian population of Estonia. Comparative analyses of these discourses have shown that opposing experiences and worldviews cause conflicting interpretations of the past. Different social and ethnic groups consider coping with cultural trauma as a matter of self-defence and create appropriate usable pasts to identify with. Keywords: human time, cultural trauma, frame analysis, discourse, life stories

Sulkeuman ja neuvottelun ehdoilla : asiantuntija-aseman rakentuminen työelämässä

Closure and negotiation constructing professional position in working life The aim of the thesis is to analyse how professional positions are constructed in working life. A professional position refers to a formal professional membership, but also to a position at a work site. Formal jurisdiction provides resources for supporting a position, but the relations, practices and processes at the work site strongly shape it as well. Professional membership includes two gates: obtaining a professional diploma and access to a professional post. The concept of a professional position is based on two sub-concepts: legitimation and authority. Legitimation is society-level jurisdiction over professioning. Legitimation can be claimed in legislation, in the public space and the media, and at the work site. Authority requires constructing professional work territories and practicing authority in work-related decision making processes. The thesis is based on five articles which deal with the following topics: gendered professional careers; organising professional work; the impact of the social and cultural backgrounds when striving for professional positions; and models of research work. The articles represent two types of sociological research: the structural approach with quantitative methodology and the approach of micro-social analysis with qualitative methodology. The first approach was suitable for analyzing professional career formation and its social and ethnic conditions. The second approach has been applied in the articles dealing with the organization of professional work and models of research work. I have combined and analysed the results of these studies under the theoretical frame of the professional position in working life. Legislation is the most powerful form of legitimation. Professional membership is strongly regulated in disciplines where a degree requirement is defined by law. In addition, closures related to social conditions still affect professional positions, but their character is loose and changing. The closures related to social conditions are based on many mutually overlapping principles: social, cultural and ethnic backgrounds and gender. Despite the closures, professional experts have to negotiate their positions, particularly when the situation in the work sites and society changes. Professional authority is reinforced at the organizational level by legislation; when the institutional status of a public sector professional organization is defined by law, it reinforces the professional position of the employees. In the business line of new media, the employees need to negotiate with the management, other professional groups and clients when striving for reinforce their professional position.

'Someone to welcome you home' : Infertility, medicines and the Sukuma-Nyamwezi

This study Someone to Welcome you home: Infertility, medicines and the Sukuma-Nyamwezi , looks into the change in the cosmological ideology of the Sukuma-Nyamwezi of Tanzania and into the consequences of this change as expressed through cultural practices connected to female infertility. This analysis is based on 15 months of fieldwork in Isaka, in the Shinyanga area. In this area the birth rate is high and at the same time infertility is a problem for individual women. The attitudes connected to fertility and the attempts to control fertility provide a window onto social and cultural changes in the area. Even though the practices connected to fertility seem to be individualized the problem of individual women - the discourse surrounding fertility is concerned with higher cosmological levels. The traditional cosmology emphasized the centrality of the chief as the source of well-being. He was responsible for rain and the fertility of the land and, thus, for the well-being of the whole society. The holistic cosmology was hierarchical and the ritual practices connected to chiefship which dealt with the whole of the society were recursively applied at the lower levels of hierarchy, in the relationships between individuals. As on consequence of changes in the political system, the chiefship was legally abolished in the early years of Independence. However, the holistic ideology, which was the basis of the chiefship, did not disappear and instead acquired new forms. It is argued that in African societies the common efflorence of diviner-healers and witchcraft can be a consequence of the change in the relationship between the social reality and the cosmological ideology. In the Africanist research the increase in the numbers of diviner-healers and witchcraft is usually seen as a consequence of individualism and modernization. In this research, however, it is seen as an altered form of holism, as a consequence of which the hierarchical relations between women and men have changed. Because of this, the present-day practices connected to reproduction pay special attention to the control of women s sexuality.

Residential Differentiation, Housing Policy and Urban Planning in the Transformation from State Socialism to a Market Economy: The Case of Tallinn

The thesis examines urban issues arising from the transformation from state socialism to a market economy. The main topics are residential differentiation, i.e., uneven spatial distribution of social groups across urban residential areas, and the effects of housing policy and town planning on urban development. The case study is development in Tallinn, the capital city of Estonia, in the context of development of Central and Eastern European cities under and after socialism. The main body of the thesis consists of four separately published refereed articles. The research question that brings the articles together is how the residential (socio-spatial) pattern of cities developed during the state socialist period and how and why that pattern has changed since the transformation to a market economy began. The first article reviews the literature on residential differentiation in Budapest, Prague, Tallinn and Warsaw under state socialism from the viewpoint of the role of housing policy in the processes of residential differentiation at various stages of the socialist era. The paper shows how the socialist housing provision system produced socio-occupational residential differentiation directly and indirectly and it describes how the residential patterns of these cities developed. The second article is critical of oversimplified accounts of rapid reorganisation of the overall socio-spatial pattern of post-socialist cities and of claims that residential mobility has had a straightforward role in it. The Tallinn case study, consisting of an analysis of the distribution of socio-economic groups across eight city districts and over four housing types in 1999 as well as examining the role of residential mobility in differentiation during the 1990s, provides contrasting evidence. The third article analyses the role and effects of housing policies in Tallinn s residential differentiation. The focus is on contemporary post-privatisation housing-policy measures and their effects. The article shows that the Estonian housing policies do not even aim to reduce, prevent or slow down the harmful effects of the considerable income disparities that are manifest in housing inequality and residential differentiation. The fourth article examines the development of Tallinn s urban planning system 1991-2004 from the viewpoint of what means it has provided the city with to intervene in urban development and how the city has used these tools. The paper finds that despite some recent progress in planning, its role in guiding where and how the city actually developed has so far been limited. Tallinn s urban development is rather initiated and driven by private agents seeking profit from their investment in land. The thesis includes original empirical research in the three articles that analyse development since socialism. The second article employs quantitative data and methods, primarily index calculation, whereas the third and the fourth ones draw from a survey of policy documents combined with interviews with key informants. Keywords: residential differentiation, housing policy, urban planning, post-socialist transformation, Estonia, Tallinn

Social Networks and Everyday Practices in Russia

My doctoral dissertation in sociology and Russian studies, Social Networks and Everyday Practices in Russia, employs a "micro" or "grassroots" perspective on the transition. The study is a collection of articles detailing social networks in five different contexts. The first article examines Russian birthdays from a network perspective. The second takes a look at health care to see whether networks have become obsolete in a sector that is still overwhelmingly public, but increasingly being monetarised. The third article investigates neighbourhood relations. The fourth details relationships at work, particularly from the vantage point of internal migration. The fifth explores housing and the role of networks and money both in the Soviet and post-Soviet era. The study is based on qualitative social network and interview data gathered among three groups, teachers, doctors and factory workers, in St. Petersburg during 1993-2000. Methodologically it builds on a qualitative social network approach. The study adds a critical element to the discussion on networks in post-socialism. A considerable consensus exists that social networks were vital in state socialist societies and were used to bypass various difficulties caused by endemic shortages and bureaucratic rigidities, but a more debated issue has been their role in post-socialism. Some scholars have argued that the importance of networks has been dramatically reduced in the new market economy, whereas others have stressed their continuing importance. If a common denominator in both has been a focus on networks in relation to the past, a more overlooked aspect has been the question of inequality. To what extent is access to networks unequally distributed? What are the limits and consequences of networks, for those who have access, those outside networks or society at large? My study provides some evidence about inequalities. It shows that some groups are privileged over others, for instance, middle-class people in informal access to health care. Moreover, analysing the formation of networks sheds additional light on inequalities, as it highlights the importance of migration as a mechanism of inequality, for example. The five articles focus on how networks are actually used in everyday life. The article on health care, for instance, shows that personal connections are still important and popular in post-Soviet Russia, despite the growing importance of money and the emergence of "fee for service" medicine. Fifteen of twenty teachers were involved in informal medical exchange during a two-week study period, so that they used their networks to bypass the formal market mechanisms or official procedures. Medicines were obtained through personal connections because some were unavailable at local pharmacies or because these connections could provide medicines for a cheaper price or even for free. The article on neighbours shows that "mutual help" was the central feature of neighbouring, so that the exchange of goods, services and information covered almost half the contacts with neighbours reported. Neighbours did not provide merely small-scale help but were often exchange partners because they possessed important professional qualities, had access to workplace resources, or knew somebody useful. The article on the Russian work collective details workplace-related relationships in a tractor factory and shows that interaction with and assistance from one's co-workers remains important. The most interesting finding was that co-workers were even more important to those who had migrated to the city than to those who were born there, which is explained by the specifics of Soviet migration. As a result, the workplace heavily influenced or absorbed contexts for the worker migrants to establish relationships whereas many meeting-places commonly available in Western countries were largely absent or at least did not function as trusted public meeting places to initiate relationships. More results are to be found from my dissertation: Anna-Maria Salmi: Social Networks and Everyday Practices in Russia, Kikimora Publications, 2006, see www.kikimora-publications.com.

Tuntemattomista vertaistuttaviksi : Esikoisäitien ja -isien perhevalmennusprosessi Espoon uudentyyppisessä perhevalmennuskokeilussa

From Strangers to Peer Acquaintances Mothers and Fathers with a First Born and their Experiences of the New Family Training Process in Espoo This research is composed of two interrelated case studies. The first case was a family training experiment conducted in the City of Espoo during 2003 2005. In the experiment, the content, duration and procedures were modified from the previous family training policy. The new family training system stressed peer group activities and the peer support formed between the participating mothers and fathers. The second case comprised the stories of 14 parents about the family training process. The aim of the research was to find out whether peer group activities and support was demonstrated between the participating parents during the family training process. The second case and its narrative material constituted the main research material. The narrative material was collected by interviews. Eight mothers and six fathers were interviewed twice within a year between their sessions. The parents also filled in questionnaires about their daily life and participated in a drawing exercise, in which they visualized how they experienced the family training during the antenatal period, labour and the postnatal period. A narrative approach was applied to the analysis of the narrative material. The analysis consisted of several stages. In the final stage, the fathers main story was combined with all the participating fathers personal stories. The mothers main story was also constructed from their personal stories. The study implicated that in some parts the mothers and fathers main stories were similar. During the family training, previously unacquainted parents became peer acquaintances. In particular, the first born as a focus created interaction and cooperation among the parents. Parents in similar circumstances became significant to each other. Different figurations formed during the family training. However, the main stories did not always entwine. The mothers were in contact with the other mothers almost daily using mobile phones, email and mother-child activities. The fathers employed outside home met each other only during the family training meetings, but felt being supported by the other fathers. Some families visited one another outside of the family training. This new type of family training had characteristics typical of the project society. The parents peer activities were based on trust, negotiation and contracts between partners. The parents evaluated the benefits of participation in the family training. If they appreciated the activities with peers and peer compassion, they were willing to participate in the family training during the postnatal period. Keywords: family training, parenthood, motherhood, fatherhood, peer, peer group, peer support, social support, social relationships, figurations, the project society, pastoral power, epistolary power

Kolmas sektori maaseutukunnissa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on hahmottaa, millaisena toimijana kolmas sektori eli järjestöt nähdään maaseutumaisissa kunnissa nyt, kun kunta- ja palvelurakenne on muuttumassa ja väestö ikääntymässä. Tutkimuksen perusteella maaseutukunnat odottavat kolmannelta sektorilta ja järjestöiltä panosta kaikkein eniten sosiaalisten verkostojen, niitä vahvistavan ihmisten kanssakäymisen ja yhteisöllisyyden vahvistajana. Erilaisten tapahtumien, kulttuuri-, liikunta-, nuoriso-, harrastus- ja vapaa-ajan toiminnan järjestäminen, ympäristönhoito, perinteen ja historian tallentaminen sekä asukas- ja kylätoiminnan ylläpitäminen ovat maaseutukunnissa toimivien järjestöjen vahvaa toimintakenttää. Tällaisen perinteisen järjestötoiminnan myös taloudellisen merkityksen nähdään korostuvan väestön terveyden ja toimintakyvyn eteen tehtävän ennaltaehkäisevän työn tarpeen kasvaessa. Toinen tutkimuksessa vahvasti esille noussut kolmannen sektorin toiminnan vahvuus liittyy järjestöjen toiminnan ihmisläheisyyteen ja inhimillisyyteen. Kuntakoon kasvaessa ja palvelutuotannon järjestelmien monimutkaistuessa monet tutut arkiset tavat hoitaa asioita menevät uusiksi. Varsinkin ikääntyville nämä muutokset ovat suuria ja aiheuttavat inhimillistä hätää, pelkoja ja kasvavaa yksinäisyyttä. Järjestöissä tämä avun tarve nähdään usein läheltä, ja ne ryhtyvät toimimaan avun ja palvelujen järjestämiseksi. Järjestöjen koetaan toimivan inhimillisesti, lähellä ihmisiä, helposti lähestyttävänä, tutuin kasvoin, kuuntelevin korvin, todellisiin tarpeisiin vastaten. Ajankohtainen poliittinen puhe tuo kolmannen sektorin esille nimenomaan palvelujen tuottajana. Järjestöt ovat myös monissa maaseutukunnissa paikallisesti merkittäviä palvelujen tuottajia ja työllistäjiä. Tutkimuksessa tuli kuitenkin selvästi esille se, ettei kolmannen sektorin palveluntuottajaroolin vahvistumista nähdä varsinkaan harvaan asutun maaseudun pienissä kunnissa kovin realistisena. Järjestöjen roolin ja tehtävien kasvua palvelujen tuottajana jarruttaa erityisesti rahoituksen epävarmuus sekä järjestöväen ikääntyminen ja aktiivisten toimijoiden vähäinen määrä. Kolmas sektori nähtiin varsinkin maaseutukunnissa tehdyissä haastatteluissa vapaaehtoistyön paikkana. Tämä työn järjestämisen periaate kolmatta sektoria määrittävänä tekijänä tuli esille huomattavasti useammin kuin esimerkiksi se, tavoitellaanko toiminnalla voittoa vai ei. On helppo ymmärtää, että kolmas sektori pyritään hahmottamaan vapaaehtoistyön paikaksi, varsinkin kun palvelujen tuottamisen rahoitus on sekä kunnissa että järjestöissä muodostumassa entistä vaikeammaksi kysymykseksi. Siihen, tehdäänkö työ järjestöissä palkattuna työnä vai vapaaehtoistyönä, sisältyy myös yksi kolmatta sektoria koskevan poliittisen keskustelun sokeista pisteistä. Keskustelussa ei ole edetty vielä siihen asti, että puhuttaisiin niistä rajoista, mitä maaseudun yhdistyksiltä ja niissä vapaaehtoiselta pohjalta toimivilta ihmisiltä voidaan ylipäätään edellyttää. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että mikäli kolmannen sektorin odotetaan osallistuvan sellaisten palvelujen tuottamiseen, jotka edellyttävät sitoutumista, säännöllisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, ei tällaisia tehtäviä voida edellyttää hoidettavaksi järjestöissä vapaaehtoisvoimin, ilman korvausta. Tällaisten tehtävien hoitamiseen tarvitaan palkattuja työntekijöitä myös järjestöissä. Tarkasteltaessa kolmannen sektorin roolin ja tehtävien muuttumista maaseutumaisissa kunnissa ja peilattaessa sitä kuntien kasvaviin haasteisiin palvelujen järjestäjänä huomio keskittyy väistämättä ikääntyvän väestön tuki-, hoiva- ja hoitopalvelujen kysynnän kasvuun. Kolmannen sektorin kannalta keskeinen kysymys on, kuka tuottaa ja rahoittaa tulevaisuudessa nuorisopalvelut, liikuntapalvelut, kulttuuripalvelut, vapaa-ajan palvelut, virkistys- ja harrastustoimintaa tai ne välttämättömät tuki- ja hoivapalvelut, joihin kunnilla ei ole varaa. Suomessa on sellaisia alueita ja sellaisia palveluja, joissa julkiset palvelut eivät riitä ja yritysmäiselle palvelutuotannolle ei ole edellytyksiä. Järjestöjen palvelutoimintaa syntyy usein juuri tällaisiin tilanteisiin ja sinne, missä taloudellista voittoa tavoittelevia yrityksiä ei ole, joko toiminnan matalan tuottavuuden, pitkien välimatkojen ja harvan asutuksen aiheuttamien korkeampien tuotantokustannusten tai asiakkaiden alhaisen maksukyvyn takia. Ongelmallista on, ettei näitä maaseudun olosuhteita ja palvelumarkkinoiden erityispiirteitä ole otettu huomioon tuotaessa ja sovellettaessa EU-lähtöistä valtiontuki- ja kilpailulainsäädäntöä kansalliseen lainsäädäntöömme. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että Suomessa on alueita ja palveluja, joissa kansalaisten perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutuminen on kyseenalaista, jos näitä maaseudun olosuhdetekijöitä ei huomioida esimerkiksi valtiontukea koskevissa säädöksissä ja palvelujen tuottamiseen ei ohjata julkista tukea. Tutkimuksessa tarkastellaan niitä määritelmiä ja rajapintoja, jotka liittyvät yritystoimintaan ja järjestötoimintaan, elinkeinotoimintaan ja yleishyödylliseen toimintaan, yleishyödyllisiin ja julkisiin palveluihin, taloudellisiin ja ei-taloudellisiin palveluihin, kuntien lakisääteisiin ja ei-lakisääteisiin tehtäviin sekä vapaaehtoistyöhön ja palkattuun ammattityöhön. Tutkimuksessa kysytään, miksi palveluja tuottavien järjestöjen ja yritysten välisen kilpailuneutraliteetin tulkinnoissa ja tätä koskevissa säädöksissä ollaan oltu Suomessa niin tarkkoja ja miksi aihe on noussut niin keskeiseksi keskusteltaessa järjestöjen roolista palvelujen tuottajana. Maaseudun pitkien etäisyyksien ja pienten asiakasmäärien palvelumarkkinoilla kilpailua suurempi ongelma on pikemminkin palvelutuottajien vähäinen määrä tai se, ettei tuottajia ja kilpailua ole lainkaan. Aiheellista on myös kysyä, mistä yritykset ja järjestöt kilpailevat, onko niiden tuottamien palvelujen sisältö sama, onko asiakasryhmä sama tai miten palvelujen tuottamiseen liittyvät laajemmat yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät tulee ottaa huomioon todellista kilpailutilannetta arvioitaessa. Tutkimus vahvistaa tarvetta keskustella ja tehdä poliittiset linjaukset siitä, miten Suomessa suhtaudutaan sellaisiin organisaatioihin, joiden lähtökohtana on taloudellisen voiton tavoittelun asemesta yhteiskunnallisen ongelman ratkaiseminen tai tietyn väestöryhmän, kuten lasten, vanhusten tai vammaisten tarpeisiin vastaaminen. Euroopan parlamentin tätä yhteisötaloutta koskeva päätös vuodelta 2009 velvoittaa jäsenmaat ottamaan omassa lainsäädännössään huomioon tämäntyyppisen sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat yhdistävän toiminnan.

What should I think; How should I feel? : The balancing of personal experiences and social norms in the outgroup attitude formation of youth

The present study focused on the associations between the personal experiences of intergroup contact, perceived social norms and the outgroup attitudes of Finnish majority and Russian-speaking minority youth living in Finland. The theoretical background of the study was derived from Allport s (1954) theory of intergroup contact (i.e., the contact hypothesis), social psychological research on normative influences on outgroup attitudes (e.g., Rutland, 2004; Stangor and Leary, 2006) and developmental psychological research on the formation of explicit (deliberate) and implicit (automatically activated) outgroup attitudes in adolescence (e.g., Barrett, 2007; Killen, McGlothlin and Henning, 2008). The main objective of the study was to shed light on the role of perceived social norms in the formation of outgroup attitudes among adolescents. First, the study showed that perceived normative pressure to hold positive attitudes towards immigrants regulated the relationship between the explicit and implicit expression of outgroup attitudes among majority youth. Second, perceived social norms concerning outgroup attitudes (i.e., the perceived outgroup attitudes of parents and peers) affected the relationship between intergroup contact and explicit outgroup attitudes depending on gender and group status. Positive social norms seem to be especially important for majority boys, who need both pleasant contact experiences and normative support to develop outgroup attitudes that are as positive as girls attitudes. The role of social norms is accentuated also among minority youth, who, contrary to majority youth with their more powerful and independent status position, need to reflect upon their attitudes and experiences of negative intergroup encounters in relation to the experiences and attitudes of their ingroup members. Third, the results are indicative of the independent effects of social norms and intergroup anxiety on outgroup attitudes: the effect of perceived social norms on the outgroup attitudes of youth seems to be at least as strong as the effect of intergroup anxiety. Finally, it was shown that youth evaluate intergroup contact from the viewpoint of their ingroup and society as a whole, not just based on their own experiences. In conclusion, the outgroup attitudes of youth are formed in a close relationship with their social environment. On the basis of this study, the importance of perceived social norms for research on intergroup contact effects among youth cannot be overlooked. Positive normative influences have the potential to break the strong link between rare and/or negative personal contact experiences and negative outgroup attitudes, and norms also influence the relationship between implicit and explicit attitude expression.

The connection between on-farm assessed welfare (A-index) and production parameters of the sows

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tilalla määritetyn hyvinvoinnin yhteyttä emakoiden tuotantotuloksiin. Hyvinvointia arvioitiin suomalaisen hyvinvointi-indeksin, A-indeksi, avulla. Tuotantotuloksina käytettiin kahta erilaista tuotosaineistoa, jotka molemmat pohjautuivat kansalliseen tuotosseuranta aineistoon. Hyvinvointimääritykset tehtiin 30 porsastuotantosikalassa maaliskuun 2007 aikana. A-indeksi koostuu kuudesta kategoriasta ’liikkumismahdollisuudet’, ’alustan ominaisuudet’, ’sosiaaliset kontaktit’, ’valo, ilma ja melu’, ’ruokinta ja veden saanti’ sekä ’eläinten terveys ja hoidon taso’. Jokaisessa kategoriassa on 3-10 pääosin ympäristöperäistä muuttujaa, jotka vaihtelevat osastoittain. Maksimipistemäärä osastolle on 100. Hyvinvointimittaukset tehtiin porsitus-, tiineytys- ja joutilasosastoilla. Erillisten tiineytysosastojen pienen lukumäärän takia (n=7) tilakohtaiset tiineytys- ja joutilasosastopisteet yhdistettiin ja keskiarvoja käytettiin analyyseissä. Yhteyksiä tuotokseen tutkittiin kahden eri aineiston avulla 1) Tilaraportti aineisto (n=29) muodostuu muokkaamattomista tila- ja tuotostuloksista tilavierailua edeltävän vuoden ajalta, 2) POTSIaineisto (n=30) muodostuu POTSI-ohjelmalla (MTT) muokatusta tuotantoaineistosta, joka sisältää managementtiryhmän (tila, vuosi, vuodenaika) vaikutuksen ensikoiden ja emakoiden pahnuekohtaiseen tuotokseen. Yhteyksiä analysointiin korrelaatio- ja regressioanalyysien avulla. Vaikka osallistuminen tutkimukseen oli vapaaehtoista, molempien tuotantoaineistojen perusteella tutkimustilat edustavat keskituottoista suomalaista sikatilaa. A-indeksin kokonaispisteet vaihtelivat välillä 37,5–64,0 porsitusosastolla ja 39,5–83,5 joutilasosastolla. Tilaraporttiaineistoa käytettäessä paremmat pisteet porsitusosaston ’eläinten terveys ja hoidon taso’ -kategoriasta lyhensivät eläinten lisääntymissykliä, lisäsivät syntyvien pahnueiden ja porsaiden määrää sekä alensivat kuolleena syntyneiden lukumäärää. Regressiomallin mukaan ’eläinten terveys ja hoidon taso’ -kategoria selitti syntyvien porsaiden lukumäärän, porsimisvälin pituuden sekä keskiporsimiskerran vaihtelua. Paremmat pisteet joutilasosaston ’liikkumismahdollisuudet’ kategoriasta alensivat syntyneiden pahnueiden sekä syntyneiden että vieroitettujen porsaiden lukumäärää. Regressiomallin mukaan ensikkopahnueiden osuus ja ”liikkumismahdollisuudet” kategorian pisteet selittivät vieroitettujen porsaiden lukumäärän vaihtelua. POTSI-aineiston yhteydessä kuolleena syntyneiden porsaiden lukumäärän aleneminen oli ensikoilla yhteydessä parempiin porsitusosaston ’sosiaalisiin kontakteihin’ ja emakoilla puolestaan joutilasosaston parempiin ’eläinten terveys ja hoidon taso’ pisteisiin. Kahden eri tuotantoaineiston avulla saadut tulokset erosivat toisistaan. Seuraavissa tutkimuksissa onkin suositeltavampaa käyttää Tilaraporttiaineistoja, joissa tuotokset ilmoitetaan vuosikohtaisina. Tämän tutkimuksen perusteella hyvinvoinnilla ja tuotoksella on yhteyksiä, joilla on myös merkittävää taloudellista vaikutusta. Erityisesti hyvä eläinten hoito ja eläinten terveys lisäävät tuotettujen porsaiden määrää ja lyhentävät lisääntymiskiertoa. Erityishuomiota tulee kiinnittää vapaana olevien joutilaiden emakoiden sosiaaliseen stressiin ja rehunsaannin varmistamiseen kaikille yksilöille.

Savua ilmassa - Tupakoinnin paikka ammattiin opiskelevien elämässä

Tutkielman tarkoituksena on selvittää tupakoinnin sosiaalista ja kulttuurista paikkaa nuorisoasteen ammattiin opiskelevien elämässä. Tutkielmassa tarkastellaan miten tupakointi näkyy ammattiin opiskelevien arjessa ja minkälainen on heitä ympäröivä tupakointikulttuuri. Tutkielmassa myös kartoitetaan niitä syitä, jotka saavat ammattiin opiskelevat ensin aloittamaan tupakoinnin ja myöhemmin pitävät heitä siinä kiinni. Tutkimuksen taustalla ovat sosioekonomiset terveyserot. Ammattiin opiskelevista tupakoi päivittäin 40 prosenttia, kun lukiolaisista päivittäin tupakoivia on 12 prosenttia. Ammattiin opiskelevien elämäntavat näyttävät myös muilta osin jokseenkin eriytyneen lukiolaisten elämäntavoista. Erot elämäntavoissa heijastelevat tulevaa terveyttä ja johtavat tulevaisuudessa mahdollisesti sosioekonomisten terveyserojen suurenemiseen. Etenkin ammatillisen koulutuksen suosion noustessa väestöryhmien välisten terveyserojen kaventaminen tulee entistä tärkeämmäksi. Tutkimuksen aineistona käytetään viittä noin tunnin pituista fokusryhmähaastattelua, jotka järjestettiin syksyn 2009 ja kevään 2010 aikana kolmella paikkakunnalla Länsi-, Itä- ja Etelä-Suomessa. Aineiston analyysimenetelmänä on mukailtu teema-analyysi, jossa noudatetaan fokusryhmähaastattelun analysoimisohjeita. Aineistosta nousevan tulkinnan perusteella tupakointi on tärkeässä roolissa monien ammattiin opiskelevien arjessa. Vaikka tupakointia rajoitetaan ammatillisissa oppilaitoksissa yhä enenevissä määrin, nykytilanne tuntuu vielä olevan se, että oppilaitosten tupakointikulttuuri on paikoitellen hyvinkin voimakas. Tupakointiin ei juuri puututa ja opettajat esimerkiksi tupakoivat oppilaiden nähden tai jopa heidän kanssaan. Aineiston perusteella tupakointi on monille ammattiin opiskeleville olennainen osa koulupäivää, vapaa-ajalla tupakoidaan vähemmän. Aineistossa tupakoinnin aloittamisen ja jatkamisen syinä korostuvat sosiaaliset käytännöt. Lopettaminen on vaikeaa, koska tupakoinnista on tullut keskeinen osa arkea ja yhteistä olemista kavereiden kanssa. Se mielletään tavaksi, joka saa positiivisia merkityksiä. Fyysinen riippuvuus tupakasta sen sijaan pääsääntöisesti halutaan kieltää.

Aktivistit vasta- ja valtajulkisuudessa - vastademokratian visuaaliset kehykset aktivistien Internet-sivustoilla ja Helsingin Sanomissa 2000-luvulla

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sosiaalisten liikkeiden visuaalista vasta- ja valtajulkisuutta vertailemalla aktivistien omia Internet-sivustoja ja Helsingin Sanomia. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda uutta tietoa vastademokraattisen toiminnan ja toimijuuden muotoutumisesta vasta- ja valtajulkisuuksissa ja näiden julkisuuksien välisestä suhteesta paikallistasolla Suomessa. Tutkin, minkälaista vastademokraattista toimintaa sosiaaliset liikkeet tuovat esiin kuvissa omilla Internet-sivustoillaan. Näitä kuvia vertaan samoista tapahtumista julkaistuihin Helsingin Sanomien – valtajulkisuuden – kuviin. Analysoin, minkälaista toimintaa tuodaan esiin ja miten toiminnan esittäminen eroaa aineistojen välillä. Lopuksi tarkastelen vastademokraattisen toimijuuden visuaalisia representaatioita sukupuolen ja iän näkökulmista. Tutkielmani aineistona on kolme aktivistien ylläpitämää uutissivustoa, yksi kansalaisjärjestöjen kuvapankki ja vertailuaineistona Helsingin Sanomat. Aineistossani on kuvia yhteensä 443 ja ne on julkaistu vuosina 2000–2010. Kaikissa kuvissa tapahtumapaikkana on Helsinki. Tutkimusmenetelmänä käytän Eeva Luhtakallion soveltamaa Erving Goffmanin kehysanalyysiä, jossa pyritään etsimään aineistolähtöisesti kuvissa esitettyä toimintaa määrittäviä kehyksiä. Teoreettisen lähtökohdan tutkimukselleni muodostavat Pierre Rosanvallonin teoria vastademokratiasta ja Nancy Fraserin määritelmä useasta julkisuudesta. Kuvissa representoidun toiminnan kautta muodostuu kahdeksan eri määräävää kehystä: mielenosoitus, karnevaali, merkintä, valtaus, konflikti, kontrolli, sisäinen toiminta ja tiedotus. Määräävät kehykset kuvaavat aktivistien harjoittamaa vastademokraattista toimintaa ja muiden toimijoiden reaktioita siihen. Mielenosoitus, merkintä, valtaus ja karnevaali kuvaavat erilaisia kollektiivisen protestin muotoja, kontrolli ja konflikti taas tuovat esiin tämän toiminnan seurausta ja eri toimijoiden kohtaamista. Kuvissa näyttäytyy myös liikkeen sisäistä toimintaa ja liikkeestä tiedottamista sinällään ilman varsinaista protestia. Iän kannalta kuvien vastademokraattisesta toiminnasta muotoutui nuorten ja nuorten aikuisten toimintaa. Sukupuolen kannalta toiminta taas osoittautui yllättävän sukupuolittuneeksi: mikäli toimija oli erikseen nostettu valokuvassa esiin, oli tämä useimmiten mies. Miehet olivat toimijoina etenkin liikkeen johdossa ja konfliktin määräävässä kehyksessä. Naisia taas representoitiin vastajulkisuudessa yllättävästi äitiyden kautta. Aktivistiaineistossa ja lehtiaineistossa suhtauduttiin osittain eri tavalla aktivistien toimintaan vaikka kuvat visuaalisesti muistuttivat toisiaan. Tämä ilmeni kuvia ympäröivissä otsikoissa ja kuvateksteissä, jotka vaikuttivat kuvista syntyviin tulkintoihin. Kuvien virittämisessä tekstein liikuttiin hyväksynnästä neutraaliin uutisointiin, siitä taas kohti epäilyttävää toimintaa, josta siirryttiin lopulta toiminnan tuomitsemiseen. Kuvateksteissä välittyi kamppailua vastademokraattisen toiminnan oikeutuksesta: onko kyseessä demokratiaan kuuluvaa kansalaisaktivismia vai yhteiskuntajärjestyksen rikkomista rettelöimällä. Julkisuuksista muodostui visuaalisen kamppailun kenttä, jolla eri toimijat pyrkivät muovaamaan sosiaalisista liikkeistä syntyviä käsityksiä. Sosiaaliset liikkeet ja tiedotusvälineet eivät olekaan tutkielmani perusteella pelkästään toisiaan täydentäviä vastademokraattisia toimijoita, vaan eri julkisuuksien ja vastademokraattisten toimijoiden välillä on sekä legitimiteettikonflikti että määrittelykamppailu: kuka voi esittää kenet ja mistä näkökulmasta.

Sosiaalityön ammattilaiset refleksiivisinä toimijoina : tutkimus erikoistumiskoulutuksesta Margaret Archerin teorian valossa

In Finland, specialized studies in social work (professional licentiate education) were begun in the year 2000. The education is targeted at experienced social workers and leads to a licentiate degree (a degree between master s and doctorate). In this study, the experiences of members of the first study cohort, specializing in social work with children and young people, are examined. The study s theoretical frame of reference is based on the morphogenetic approach, developed by British sociologist Margaret Archer. In it, the potential powers of both an agent as well as social and cultural structures are considered important and worth taking into account. Archer sees reflexivity, a person s ability to analyze herself/himself, as an essential starting point for agency. Thanks to reflexivity, people are able to engage in internal conversations , discuss the concerns that are important to them and form agential projects . In Archer s theory, the social structures and traits of the cultural system are seen as having potential power in relation to people s agential projects; these powers can enable but also restrain the realization of the projects. On the other hand, individuals can try to review the factors affecting their agential projects and find ways of action that facilitate them. The research task is to study the self-understanding of social work professionals in the 21st century, the issues and goals professionally important for them, as well as the contexts framing the realization of these goals. The research questions are as follows: 1) What kind of internal conversations, concerns and agential projects related to their work did the professionals taking part in licentiate education bring to light? 2) What kind of enabling and restraining factors can be identified in their situations? And 3) What kind of social structures and traits related to the cultural system are connected to these factors? The research material was collected by interviewing the students in different phases of their education. In 2001 and 2004 all members of the study group (n = 25) were interviewed. In 2007, 13 students took part. The themes of the internal conversations brought to light in the interviews were divided into four broad thematic categories: professional development, the position of children in social work, multiprofessional work and structural social work. In relation to these themes the students formed different kinds of agential projects. In addition, the study reveals several cultural and social structures that have enabled but also restrained the realization of the agential projects. These structures are linked, for example, to the relations between employees and employers, students and teachers, children and adults as well as between the representatives of different professions. Working conditions which social workers often consider weak are discussed as a focal issue related to many themes. These working conditions become evident, for example, in the great imbalance which exists between the professional tasks and the amount of time that social workers have for them. Difficult situations arise when social workers feel they cannot reach the goals that are professionally important to them because of the strict external conditions of the work.

Verkostot väylänä työelämään

Tutkimuksessa selvitetään Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistuneiden siirtymistä työelämään. Tarkoituksena on avata siirtymään liittyvää problematiikkaa ja tutkia työelämässä esiintyviä sosiaalisia verkostoja. Tutkimusta varten haastateltiin yhdeksää henkilöä, jotka olivat valmistuneet noin viisi vuotta aikaisemmin valtiotieteiden maistereiksi. Haastatteluissa kartoitettiin heidän kokemuksiaan työelämään siirtymisestä. Haastatteluiden lisäksi aineistona toimii haastateltavien työhistorioista muodostetut työjanat ja taustatiedot. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Laadullinen aineisto antaa uudenlaisen lähestymistavan työelämään siirtymisen tutkimiseen. Tutkimuksen lähtökohdat rakentuvat korkeakoulutettujen työelämään siirtymistä käsitelleiden tutkimusten, työelämän tutkimuksen ja verkostoanalyysin varaan. Tutkimustulokset muodostuvat kolmesta analyysiluvusta, joissa käsitellään opiskeluaikaa ja yliopistokoulutusta, valtiotieteilijöiden kohtaamaa muuttuvaa työelämää sekä verkostoitunutta työelämää. Tulosten mukaan osa haastateltavista oli opiskeluaikanaan huolestunut työllistymisestään, mutta toisen osan haastateltavista huomattiin suhtautuvan siirtymään ’töiden shoppailuna’. ’Töiden shoppailussa’ työmarkkinoilla toimitaan kuluttajina ja etsitään sopivaa työpaikkaa omien mieltymysten mukaan (Johnson 1978; Hämäläinen 2002). Toiseksi vastavalmistuneet valtiotieteiden maisterit haluavat tutkimuksen mukaan jatkuvasti kouluttautua uudelleen ja kehittyä työelämässä (ks. Julkunen 2008a; Julkunen 2008b; Sennett 2002). Haastattelupuheessa tasapainoilee pelko jämähtämisestä ja määräaikaisista työsuhteista. Aineistosta löytyi kolme erilaista työjanaa, professionaalinen, intressikohtainen ja generalistinen, joiden kautta on mahdollista ymmärtää valtiotieteilijöiden erilaisia urapolkuja. Kolmanneksi tutkimus kartoittaa, miten sosiaalisia verkostoja hyödynnetään siirtymässä koulutuksesta työelämään (ks. Jokisaari & Nurmi 2004). Kaikki haastateltavista olivat saaneet useamman kuin yhden työpaikan sosiaalisten verkostjensa kautta. Sosiaaliset verkostot toimivat työnhakukanavana, koska niiden sisällä liikkuu tietoa. Toisin sanoen voidaan puhua sosiaalisten verkostojen tuomista informaatiohyödyistä (Lin 2001), jotka ilmenevät heikkoina siteinä (Granovetter 1983; 1995) ja rakenteellisina aukkoina (Burt 2001). Tutkimuksessa esiintyvät työllistymiseen vaikuttaneet sosiaaliset suhteet perustuvat suurimmalta osin sosiaalisen pääoman (Bourdieu 2007 [1986]) kautta syntyneeseen luottamukseen (Coleman 1988; Mäkelä & Ruokonen 2005). Tutkimustulosten mukaan päämäärätietoiseen verkostoitumiseen suhtaudutaan varauksella, mutta ystäville tietoja avoimista työmahdollisuuksista välitetään mielellään. Erottelu syntyy kilpailusuhteiden ja ystävyyssuhteiden välille, joissa sosiaalista pääomaa käytetään eri tavoilla (ks. Johanson & Uusikylä 2005). Tutkimuksen mukaan valtiotieteiden maisterit työllistyvät sellaisten sosiaalisten verkostojen kautta, joissa liikkuu tietoa ja joihin liittyy luottamus.

Hiljaista tietoa etsimässä. Verkostoanalyyttinen tapaustutkimus sosiaalisten verkostojen vaikutuksesta hiljaisen tiedon jakamiseen julkisen hallinnon asiantuntijaorganisaatiossa

Tutkimus tarkastelee verkostoanalyyttisen tapaustutkimuksen muodossa miten hiljaista tietoa tutkimuksen kohteena olevan julkisen hallinnon asiantuntijaorganisaation (Liikenteen turvallisuusviraston llmailutoimiala) sosiaalisissa verkostoissa jaetaan, miten sitä kyetään hyödyntämään ja miten verkostoissa syntyvän ja siirtyvän tiedon hyödynnettävyyttä voitaisiin kokonaisvaltaisemmalla johtamisella parantaa. Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on tieteellisesti tutkia miten sosiaalisten verkostojen analyysi on hyödynnettävissä hiljaisen tiedon siirtämisen tutkimisessa. Tarkoituksena on myös tarkastella hiljaisen tiedon muodostumisen ja siirtämisen mahdollisuuksia sosiaalisissa verkostoissa ja analyysin pohjalta luoda toimenpide-ehdotuksena menetelmät tiedon parempaan hyödyntämiseen ja jakamiseen organisaation sisällä, jotta organisaatio voi resurssitehokkaammin tukea henkilöstöönsä sitoutuneen tiedon siirtymistä sen sosiaalisten rakenteiden kautta. Tutkimuksen aineistona on organisaation sosiaalista verkostoa hahmottava kvantitatiivinen verkostoaineisto, joka on kerätty kyselyn avulla. Hiljaisen tiedon käsitteellistämisen osalta tutkimuksessa on erityisesti tukeuduttu Polanyin (1959, 1967), sekä Nonakan ja Takeuchin teorioihin (1995). Verkostoanalyysin ja sosiaalisten verkostojen teoreettisen tarkastelun osalta tutkimus perustuu erityisesti Granovetterin (1973), Krackhardtin (1992) ja Hansenin (1999) tutkimuksiin. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että organisaation sosiaalisten verkostojen analysoiminen tukee hyvin hiljaisen tiedon jakamisen ja siirtämisen käytännön kehittämistyötä. Kohdeorganisaatiossa tehty verkostoanalyysi osoittaa, että rakenteellisesti organisaation sisäiset sosiaaliset vuorovaikutusverkostot eivät tarjoa kovinkaan vahvoja kanavia tiedon siirtoon eri osastojen ja yksiköiden välillä, sillä tulosten mukaan parhaiten hiljaisen tiedon siirtymisen mahdollistavat vahvat, luottamukselliset ja vastavuoroiset siteet ovat melko vähäisiä. Osastojen ja yksiköiden sisällä puolestaan tiedon siirtymiselle on sosiaalisten verkostojen rakenteen puolesta parempi mahdollisuus, sillä suhteet ovat pääosin toimijoiden välillä kohtuullisen tiheät ja vahvat. Tulosten perusteella voidaan siis sanoa, että toimijat ovat verkostoissa toisiinsa yhteydessä melko heikkojen siteiden kautta ja valtaosaltaan organisaation tekemisissä olo myös perustuu puhtaasti työasioiden hoitamiseen. Työasioihin liittyvän tekemisissä olon osalta kaikilla osastoilla keskeisimpien henkilöiden joukossa ovat esimiehet. Puhtaasti ystävyyssuhteisiin liittyvässä tekemisissä olossa keskeisiksi nousevat aivan eri toimijat, ja osin henkilöt, jotka ovat melko epäkeskeisessä asemassa omalla osastollaan. Esimiehet puolestaan sijoittuvat pääosin verkoston laitamille. Verkostoanalyysin tuloksiin pohjautuvassa toimenpidesuosituksessa hiljaisen tiedon paremman jakamisen keinoista tutkimuksessa on nostettu esiin seuraavia osa-alueita: organisaation palkitsemis-, koulutus- ja perehdyttämisjärjestelmien kehittäminen tiedon siirtämisen motivoinnin näkökulmasta, työn organisoinnin kehittäminen sekä tiedon siirtämisen ja jakamisen mahdollisuuksien kehittäminen tietojärjestelmissä sekä muodollisessa ja epämuodollisessa kanssakäymisessä. Lisäksi huomiota on kiinnitetty organisaatiokulttuurin ja luottamuksen vaikutuksiin.