Projektien resurssien hallinnan parantaminen Loviisan voimalaitoksella

Työn tavoitteena oli löytää NCC:n (Nuclear Competence Center) toimintaympäristöön sopivat resurssien hallinnan ratkaisumallit työkaluineen. Tarkoituksena oli saada näkemys siitä mitä tulisi tehdä, jotta projektien resurssien hallintaa pystyttäisiin parantamaan. Työssä käydään läpi resurssisuunnittelua ja resurssien hallintaa kokonaisvaltaisesti. Tärkein keskittymisalue on kuitenkin resurssien hallinta moniprojektiympäristössä. Työssä on haastateltu projektipäälliköitä ja muita resurssiongelmien kanssa tekemisissä olevia, jotta saadaan kuva siitä, mikä resurssien hallinnan nykytilanne on ja miten sitä halutaan kehittää. Haastatteluiden pohjalta on tehty ehdotuksia resurssien hallinnan toteuttamiseksi. Tuloksista tärkeimmäksi voisi todeta sen, että resurssien hallinnan parantaminen ei ole helppoa ja se tulee vaatimaan monia toimintatapamuutoksia. Lisäksi tällä hetkellä resurssien hallintaa ei luultavasti ole mahdollista toteuttaa valmisohjelman avulla, joten ainakin toistaiseksi olisi järkevintä toteuttaa resurssien hallinta Excel-ratkaisun avulla.

Toimintaohjeistus HSY:n jätteenpolton materiaalivirtojen hallintaan

Vantaan Energia rakentaa ympäristövaatimukset täyttävän jätevoimalan Itä-Vantaan Långmossebergeniin. Jätevoimalassa tullaan käyttämään polttoaineena kierrätykseen kelpaamatonta syntypaikkalajiteltua yhdyskuntajätettä sekä maakaasua. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY tulee toimittamaan noin 80 % vuosittaisesta jätepolttoaineesta. Tässä työssä on esitetty toimintamalli HSY:n jätteenpolton materiaalivirtojen hallitsemiseksi. Toimintamallin tarkoituksena on antaa ohjeistus jätteiden materiaalivirtojen käsittelymenetelmistä ennen jätteenpolttolaitosta. Lisäksi toimintamallin tarkoituksena on saada vähennettyä pohjakuonan määrää. Toimintamalli sisältää ohjeistuksen kotitalouksien sekajätteen, pienjäteasemien sekajätteen, sekalaisen rakennus- ja purkujätteen sekä kaupan- ja teollisuuden jätteiden käsittelytavoista. Jätevirtojen koostumusta on selvitetty kirjallisuudesta löytyvien tietojen perusteella ja tietoja on täydennetty kesällä 2013 suoritetun lajittelututkimuksen tiedoilla. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että pienjäteasemien sekajätteiden lajittelua tehostamalla HSY:llä pystytään tekemään merkittäviä taloudellisia säästöjä. Tutkimuksessa selvisi, että kipsilevy olisi kannattavinta kerätä omalle lavalleen pienjäteasemilla. Sekalaisen rakennus- ja purkujätteen osalta todettiin, että sitä ei kannata ohjata suoraan jätevoimalalle poltettavaksi, eikä sitä voida sijoittaa käsittelemättömänä kaatopaikalle vuoden 2020 jälkeen. Tästä syystä työssä on ehdotettu, että sekalainen rakennus- ja purkujäte ohjattaisiin lajittelulaitokselle käsiteltäväksi ennen sen loppusijoittamista. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan myös todeta, että toimintamallia noudattamalla, pohjakuonan määrää on mahdollista vähentää lähes puolella alkuperäisestä arviosta.

Organisaation sisäinen valvonta ja sisäisien väärinkäytöksien ennaltaehkäisy

Tutkielmassa käsitellään sitä, miten sisäisiä väärinkäytöksiä voidaan ennaltaehkäistä organisaation sisäisen valvonnan keinoin.

Vakavaraisuussääntelyn muutosten vaikutukset paikallispankille

Tutkielman tavoitteena on selvittää muuttuvan pankkisääntelyn vaikutukset vähittäispankkitoimintaa harjoittavalle paikallispankille vakavaraisuuden näkökulmasta. Vaikutuksia vakavaraisuuteen mitataan luottoriskin osalta, sen muodostaessa merkittävimmän osan kohdepankin vakavaraisuusvaatimuksesta. Tarkoituksena on selvittää käytössä olevan standardimenetelmän ja vaihtoehtoisen sisäisten luottoluokitusten menetelmän erot luottoriskin mittaamisessa ja vaikutukset vakavaraisuuteen sekä Basel II että Basel III-säännöksillä mitattuina. Tutkielmassa huomioidaan myös Basel III -säännöksen mukaiset uudet sääntelyinstrumentit ja analysoidaan niiden vaikutusta liiketoimintaan. Sekä Basel II että Basel III -säännöksellä mitattuna sisäisten luottoluokitusten menetelmä paransi kohdepankin vakavaraisuutta. Basel III -säännöksen suurimmat vaikutukset kohdistuivat kohdepankilla omien varojen laatuvaatimuksiin, jotka heikensivät vakavaraisuutta. Laatuvaatimuksista ja nousseista pääomavaatimuksista huolimatta kohdepankin vakavaraisuus säilyi hyvällä ja vaatimukset ylittävällä tasolla. Uusien sääntelyinstrumenttien vaatimukset täyttyivät nykyisellä taserakenteella vähimmäisomavaraisuusasteen ja pysyvän varainhankinnan vaatimuksen osalta. Maksuvalmiusvaatimuksen täyttämiseksi sijoitussalkkuun pitää tehdä muutoksia, minkä odotetaan vaikuttavan heikentävästi kohdepankin tulokseen.

Peitelty osingonjako osakeyhtiössä - Muodot ja oikaisut verotuksessa

Tutkimuksessa tarkastellaan peiteltyä osingonjakoa osakeyhtiössä yhtiöoikeuden ja verotuksen suhteen. Tavoitteena on selvittää peitellyn osingonjaon muotoja ja seuraamuksia verotuksessa jakajalle ja saajalle. Aluksi selvitetään laillista ja laitonta varojen jakoa osakeyhtiössä sekä erilaisten varojenjakomuotojen verotusta. Seuraavaksi kuvaillaan peitellyn osingonjaon luonnetta osakkaan ja osakeyhtiön kannalta. Tutkimuksessa käydään läpi erilaiset peitellyn osingonjaon muodot ja seuraamukset verotuksessa ja yritetään löytää kirjallisuuden ja oikeuskäytännön pohjalta rajanvetoja peitellyn osingonjaon tulkinnalle.

Ilmatorjunnasta käyty keskustelu sotilasaikakauslehdessä 20- ja 30-luvuilla

Ensimmäisen maailmansodan aikana ilmasodan merkitys kasvoi ja lentokoneita alettiin käyttämään rintamasodan tukena sekä pommituksiin rintamalinjojen taakse. Tämä johti myös vasta-aseen eli ilmatorjunnan kehittämiseen. Itsenäistymisen jälkeen ilmatorjunta otti ensiaskeliaan Suomessa ja tutkimuksen avulla selvitetään mitä keskeisiä teemoja nousee esiin ilmatorjunnasta kiinnostuneiden upseerien kirjoituksista sotilasaikakauslehden sivuilta 20- ja 30-luvuilla. Tutkimuksen tarkastelun kohteena on passiivinen ja aktiivinen ilmatorjunta sekä ilmavalvonta. Tutkimuksen aineistona toimi sotilasaikakauslehden ilmatorjuntaa käsittelevät artikkelit 20- ja 30-luvuilta. Tausta-aineistona käytettiin myös ilmatorjunnan ja ilmasodankäynninhistoriasta kirjoitettuja teoksia. Tutkimus toteutettiin ”Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi” oppikirjan määrittelemän kvalitatiivisen historian tutkimuksen analyysimenetelmän mukaisesti. Passiivinen ilmatorjunta eli ilmasuojelulliset toimenpiteet painottuvat artikkeleissa hyvin vahvasti. Varsinkaan marssivien osastojen suojaksi ei ilmatorjunta-aseistusta juuri ollut ja kirjoittajat näkevät sen vaikeasti järjestettäväksi, jonka pohjalta he katsovat, että suojautuminen ilmasta kohdistuvalta uhalta on tehokkainta toteuttaa passiivisen ilmatorjunnan keinoin. Kirjoittelu aktiivisesta ilmatorjunnasta keskittyy lähinnä aseistuksen tarkasteluun ja keskeisimpänä teemana esiin nousee kysymys siitä, mikä on tehokkain kaliiperi suomalaisiin olosuhteisiin. Useat kirjoittajat päätyvät suosimaan suhteellisen pieniä 20-40 millimetrin kaliipereja, koska niiden ampumatehokkuus suhteessa hankintahintaan koetaan parhaaksi. Sotilasaikakauslehden sivuilla ilmatorjunnasta käytyä keskustelua leimaa ilmatorjuntaaseistuksen vähyys ja niiden hankintaan käytettävien varojen puute. Tämä johtaa passiivisen ilmatorjunnan lisäksi ilmavalvonnan ja joukkojen omilla aseilla suorittaman omasuojailmatorjunnan merkityksen korostamiseen. Näillä seikoilla kirjoittajat pyrkivät vähentämään sotilaiden pelkoja ilmasta suuntautuvaa uhkaa kohtaan sekä lisäämään kansalaisten tietoisuutta ilmapuolustuksen merkityksestä kehittyvässä sodankäynnissä. Artikkeleista välittyy useiden upseerien huoli ja tyytymättömyys ilmatorjunnan hidasta kehitystä kohtaan.

Maavoimien (puolustus)materiaalihankintavarojen hallintamekanismi : nykytila ja kehittämistarpeet

Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen järjestelmäkeskus tulee olemaan Puolustusvoimien rahoituksenhallinnan kuuma piste sen kautta virtaavien rahasummien suuruuden takia vuoden 2015 alusta alkaen. Tässä tutkielmassa selvitetään Maavoimien materiaalihankintavarojen hallintamekanismin nykytila ja kehittämistarpeet. Tulosten pohjalta arvioidaan 1.1.2015 perustettavan Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen optimaalista materiaalihankintavarojen hallintamekanismia. Tutkielmassa tullaan osoittamaan, että nykyisessä määrärahan hallinnassa epäkohdaksi on havaittu soveltuvan ja tarpeet täyttävän tietojärjestelmän sekä toimintatapamallin puuttuminen. Toiminnan ja resurssien seurannan tarvitseman informaation tulisi siirtyä hankintayksiköstä puolustushaaran esikuntaan viiveettä automaattisesti heti, kun tieto on olemassa. Yhteistyö Maavoimien materiaalilaitoksen ja Maavoimien esikunnan hankintojen toiminnan ja resurssien suunnittelusta sekä seurannasta vastaavien henkilöiden välillä toimii hyvin, mutta materiaalilaitoksen suunnittelusektori on täystyöllistetty tiedon keräämisessä. Maavoimien näkökulmasta optimaalisella Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen rahoituksenhallintajärjestelmällä tulisi olisi riittävän tarkasti toimintaa ohjaavat normit, toimivat järjestelmät reaaliaikaisen tilannekuvan luomiseksi, riittävästi henkilöstöresursseja, selkeästi osoitettu henkilö kokonaisvastuussa, integraatio henkilöstön keskinäiseen tiedon vaihtoon, ristiriidattomat toimintatapamallit järjestelmien ominaisuuksiin ja henkilöstöresursseihin sekä näiden vastuihin nähden. Rahoituksenhallintajärjestelmän tulee keskittyä painopisteisesti suunnitteluun ja vasta toisena tehtävänään seurantaan.

Keskijohdon osaaminen strategian toteuttamisessa

Strategian määrittely ja suunnittelu on menestyvän yrityksen elinehto. Strategian toteuttaminen on yhtä tärkeää kuin sen suunnittelu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia tehtäviä yrityksen keskijohto tekee toteuttaessaan strategiaa sekä millaista osaamista ja tietoa tehtävät vaativat. Tutkimus suoritettiin laadullisena haastattelututkimuksena ja empiirinen aineisto kerättiin kuudella teemahaastattelulla. Haastateltaviksi valittiin kohdeyrityksen pää-toimialan keskijohto. Tutkimuksen tuloksena selvisi että kolme tärkeintä keskijohdon osaamista strate-gian toteuttamissa on vuorovaikutus ja johtaminen, resurssien allokointi ja muu-tosohjelmien toteuttaminen. Vuorovaikutuksen onnistumisessa on keskeistä keski-johdon sosiaaliset taidot. Keskijohdon tärkein strateginen työkalu on epämuodolli-nen vuorovaikutus. Suurin osa osaamisista sisältää hiljaista tietoa.

BASEL III:N VAIKUTUKSET PANKKITOIMINTAAN. Tarkastelussa vakavaraisuus-, lisäpääoma- ja likviditeettivaatimukset

Basel III on pankkeja sääntelevä standardisto, jonka vaatimukset perustuvat finanssikriisin (2007– 2008) aikana huomattujen sääntelypuutteiden korjaamiseen. Basel III:n vaatimusten käyttöönotto tapahtuu asteittain siirtymäsäännösten avulla vuosien 2013–2019 välillä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erityisesti pankkien omien varojen hallintaan liittyviä Basel III:n mukaisten vakavaraisuus-, lisäpääoma- ja likviditeettivaatimusten vaikutuksia pankkitoimintaan. Nämä vaatimukset ovat merkittävä uudistus verrattuna aikaisempaan Basel II -standardistoon, sillä Basel III:n myötä vakavaraisuusvaatimukset kiristyivät merkittävästi, minkä lisäksi lisäpääoma-, ja likviditeettivaatimukset otettiin Basel III:een kokonaan uusina vaatimuksina. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten Basel III:n mukaiset vakavaraisuus-, lisäpääoma- ja likviditeettivaatimukset vaikuttavat pankkitoimintaan. Teoriaosiossa tarkastellaan kyseisiä Basel III:n vaatimuksia yleisesti. Vastaavasti empiirisessä osiossa tarkastellaan asiantuntijoiden näkemyksiä kyseisten vaatimusten vaikutuksista pankkitoimintaan. Asiantuntijoina tässä tutkielmassa on haastateltu kolmen Suomessa toimivan pankkikonsernin pääekonomisteja ja muita asiantuntijoita, sekä Suomen Pankin ja Finanssivalvonnan asiantuntijoita. Tämän tutkielman asiantuntijahaastatteluista ilmeni erityisesti, että Basel III:n vakavaraisuus-, lisäpääoma- ja likviditeettivaatimukset vaikuttavat pankkitoimintaan kolmella tavalla. Ensimmäisenä vaikutukset kohdistuvat koko rahaprosessiin. Rahaprosessilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkea pankin omien varojen hallintaa sekä tilinpäätöksestä ilmeneviä eriä. Toiseksi kyseiset vaatimukset aiheuttavat seurannaisvaikutuksia, jotka ilmenevät esimerkiksi pankkien myöntämän ja saaman rahoituksen hinnassa. Kolmanneksi, erityisesti tutkielman empiirisen osion haastatteluissa korostui näkemys siitä, että vakavaraisuuden asettuminen tietylle tasolle on lopulta pankkien strateginen päätös kun lainsäädännön asettamat minimivaatimukset on täytetty.

Omien osakkeiden hankinta osakeyhtiön varojenjakotapana

Osakeyhtiön tehtäväksi on osakeyhtiölain 1:5§:ssä määritelty voiton tuottaminen sen osakkaille. Osakkaan intressissä puolestaan on saada voitto kotiutettua mahdollisimman pienin kustannuksin, joten yrityksen erilaisiin varojenjakotapoihin tulee tutustua aina tapauskohtaisesti. Tämä tutkielma käsittelee omien osakkeiden hankintaa yhtenä tapana jakaa varoja osakkaille. Käsittely painottuu yksityisiin osakeyhtiöihin, jolloin on luontevaa tutkia verotusta sekä yhtiön että osakkaan kannalta, sillä nämä ovat voimakkaasti kytköksissä toisiinsa. Tutkielman lähestymistapa on oikeusdogmaattinen. Käytetty materiaali muodostuu kirjallisuudesta, artikkeleista sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuista, jotka ilmentävät lakien tulkintaa oikeudessa. Olemassa olevat ratkaisut luovat vahvan pohjan tulkinnalle siitä, miten oikeus tulisi uuden vastaavan tapauksen ratkaisemaan. Omien osakkeiden hankintaan vaikuttavat osakeyhtiölaki, kirjanpitolaki sekä verolait. Kaikilta osin kohtelu ei eri säädöksissä ole yhtenäistä, joten eri säädöksien tunteminen on välttämätöntä. Hankinnassa osakas luopuu osakkeistaan vapaaehtoistesti, kun taas lunastuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa yhtiöllä on oikeus vaatia osakkeita luovutettavaksi itselleen. Omien osakkeiden hankinnalla varoja on mahdollista jakaa verotuksellisesti melko tehokkaasti, mutta peitellyn osingon riski on otettava erityisen tarkasti huomioon, jotta hankinnan jälkeen ei realisoidu odottamattomia veroseuraamuksia. Kauppahinnalla on merkittävä vaikutus siihen miten järjestelyä tullaan tulkitsemaan ja siihen, millaisia erilaisia veroseuraamuksia sillä voi olla. Osakeyhtiön varojenjakomahdollisuudet ovat lain puitteissa melko laajat, ja valittava menetelmä on aina suhteutettava yrityksen kulloiseenkin tilanteeseen. Yksinomaan verotuksellisia seurauksia ajateltaessa saattaa ratkaisu osoittautua esimerkiksi liiketaloudellisesti kestämättömäksi, joten ratkaisua tulee harkita eri näkökulmista. Huomioitavaa on kuitenkin kaikessa varojen jaossa yhtiön jakokelpoiset varat ja niihin liittyvät rajoitukset. Yhtiö voi jakaa varoja ulos vain määrätyn verran, sillä jäljelle jäävän varallisuuden tulee riittää turvaamaan yrityksen jatko ja velkojien asema.

Lämminvesivaraajan ohjaus automaatiolla aurinkosähköä tuottavassa kotitaloudessa

Hajautettu sähköntuotanto aurinkopaneeleilla on Suomessa kasvussa. Kotitalouksiin asennettujen aurinkopaneelijärjestelmien määrä kasvaa jatkuvasti, mutta suuri osa tuotetusta sähköenergiasta syötetään sähköverkkoon. Tämä johtuu aurinkosähkön tuotannon painottumisesta kesäpäiviin, jolloin kotitalouksien kulutus on pienimmillään. Suurin hyöty itse tuotetusta energiasta saadaan kuitenkin käyttämällä se tuotantokohteessa, jolla minimoidaan energiansiirto sähköverkon ja kotitalouden rajapinnassa. Siirtämällä kotitalouden suurimpia kuormia aurinkosähkön mukaan ohjatuksi, voidaan saavuttaa merkittäviä parannuksia tuotetun sähkön omakäyttöasteessa. Helpoimmillaan tämä onnistuu kellokytkimellä, joka ajoittaa kulutuksen parhaimman tuotannon ajalle. Tämä ei kuitenkaan poista ongelmaa tilanteissa, jossa aurinkosähkön tuotanto on häiriintynyt esimerkiksi pilvisyyden takia aamupäivällä ja huipputuotanto saavutetaan vasta iltapäivän puolella. Saatavilla on jo useita järjestelmiä, jotka ohjaavat kodin laitteita tuotannon mukaisesti. Suuri osa näistä järjestelmistä on kuitenkin suunniteltu toimimaan vain tuotetun energiamäärän mukaisesti, ottamatta huomioon kotitaloudessa olevaa muuta, automaation piiriin kuulumatonta kulutusta. Tässä kandidaatin työssä vertaillaan sähköenergian eri mittaustapoja ja niiden vaikutusta siirretyn energian laskennalliseen määrään. Lisäksi työssä tutkitaan lämminvesivaraajan kuormanohjausta käyttäen termostaatti-, kellokytkin- ja logiikkaohjausta. Työssä esitelty logiikkaohjaus hyödyntää siirretyn energian mittausta sähköverkon ja kotitalouden rajapinnassa, ottaen automaattisesti huomioon myös talouden muun kulutuksen. Työssä esitellään myös esimerkkilaitteisto, jolla suunniteltu logiikka voidaan toteuttaa.

Sijoituspalveluiden ja –tuotteiden tarjoajan tiedonantovirhe ja vahingonkorvausvastuu

1980-luvun lopulle asti arvopaperimarkkinat olivat Suomessa melko kehittymättömät, ja siellä toimivat sijoittajat olivat ammattimaisia tai muuten kokeneita sijoittajia, jotka tunsivat arvopaperisijoittamiseen liittyvät lainalaisuudet ja riskit hyvin. Arvopapereihin liittyvä oikeus perustui tuolloin pääosin yleiseen velvoite-, sopimus- ja kauppaoikeuteen, sekä eräisiin yksittäisiin lakeihin ja yhtiöoikeuteen. Arvopaperimarkkinat ovat kehittyneet huomattavasti noista ajoista. Markkinoiden kehitys ja sijoitustoiminnan suosion kasvu kotitalouksien keskuudessa onkin johtanut tilanteeseen, jossa markkinoilla toimii suuri määrä sijoituspalveluiden tarjoajia, joiden laajoja tuotevalikoimia käyttää hyvin heterogeeninen sijoittajajoukko. Arvopaperimarkkinoiden luotettavuuden ja tehokkuuden, sekä ei-ammattimaisten sijoittajien suojaamiseksi arvopaperimarkkinoiden sääntely onkin kehittynyt viimeisen kahden vuosikymmenen aikana huomattavasti. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten nykyinen sääntely-ympäristö ohjaa sijoituspalveluyritysten toimintaa suhteessa ei-ammattimaiseen asiakkaaseen. Tarkastelun keskiössä ovat palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuus ja selonottovelvollisuus, joiden avulla pyritään varmistamaan, että palveluntarjoaja antaa ei-ammattimaiselle asiakkaalle oikeat ja riittävät tiedot sijoituspäätöksen tueksi, tämän yksilölliset olosuhteet huomioiden. Tutkielmassa tarkastellaan myös tilanteita, joissa palveluntarjoaja laiminlyö edellä mainitut lakisääteiset velvollisuutensa, ja siten syyllistyy tiedonantovirheeseen. Oma osakysymyksensä on tiedonantovirheestä seuraava vahingonkorvausvastuu, ja vahingonkorvauksen määrän laskeminen. Laissa asetetut velvoitteet, ja niitä täydentävät finanssivalvonnan ohjeistukset ja valvonta luovat Suomessa ympäristön, jossa huolellisesti toimiva sijoittaja voi luottaa palveluntarjoajien menettelytapoihin. Arvopaperilautakunnan ratkaisusuositusten perusteella palveluntarjoajat toimivat Suomessa lähtökohtaisesti hyvien menettelytapojen mukaisesti, ja esimerkiksi suoranainen valehtelu asiakkaalle on harvinaista. Suurin osa tiedonantovirheistä liittyykin abstraktiin riskin käsitteeseen, ja osapuolten näkemyseroon siitä, miten riskeistä on kerrottu tiedonantovelvollisuutta täytettäessä. Vahingonkorvaustapausten arvioinnissa huomiota kiinnitetäänkin myös asiakkaan velvollisuuksiin asiakassuhteessa, jotta sijoittajat eivät voi oikeudettomasti vaatia vahingonkorvauksia mahdollisten tappioiden tapauksessa. Sijoittaminen on lopulta aina tuoton tavoittelua ja riskin ottamista, ja nykyinen sääntely huomioi myös sijoittajan vastuun.

Suomen laskusuhdanteiden vertailu: 1990-luvun laman ja 2000-luvun globaalin finanssikriisin vaikutukset kuluttajille

Suomessa merkittävimpiä talouden laskusuhdanteita ja talouskriisejä ovat sotien jälkeen olleet 1990-luvun alun lama sekä vuonna 2008 alkanut finanssikriisin jälkeinen taantuma. Näillä kahdella ilmiöllä on ollut laajalti vaikutuksia koko kansantalouteemme, ja luonnollisesti suomalaisten kuluttajien taloudellinen hyvinvointi on muuttunut ilmiöiden myötä. Yksilöiden aiempaa huonompi taloudellinen hyvinvointi laskusuhdanteissa aiheutuu laskeneista tuloista, työttömyydestä ja varallisuushintojen laskusta sekä edellä mainittujen seurauksista. Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida ja vertailla 1990-luvun laman ja 2000-luvun globaalin finanssikriisin aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia suomalaisille kuluttajille. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, minkä eri tekijöiden kautta laskusuhdanteet vaikuttavat kuluttajiin ja miksi. Tutkielman empiirisessä osiossa käytetään pääasiassa Tilastokeskuksen tuottamaa kvantitatiivista materiaalia sekä analyysin rikastamiseksi erilaisia kvalitatiivisia tutkimustuloksia aiheesta. Tutkielman lopputuloksena voidaan todeta 1990-luvun laman vaikuttaneen suomalaisiin kuluttajiin voimakkaammin ja pitkäkestoisemmin kuin finanssikriisin aiheuttaman taantuman. Laman vaikutukset kestivät useita vuosia, ja palautuminen oli hidasta. Erityisen suureksi ongelmaksi nousi työttömyyden voimakas kasvu. Finanssikriisin myötä työttömyys reagoi bruttokansantuotteen laskuun nähden sen sijaan maltillisesti, eivätkä esimerkiksi kotitalouksien tulot laskeneet samalla tavalla kuin laman aikana. Lisäksi merkittävässä osassa 1990-luvun lamaa oli asuntomarkkinoiden hintakupla ja sen puhkeaminen, jolla oli voimakas vaikutus reaalitalouteen. Laskukausien toisistaan poikkeavat vaikutukset johtuvat pitkälti niiden syntyyn johtaneiden syiden eroista sekä valtion talouspoliittisista toimista laskukausien helpottamiseksi. Siinä missä 1990-luvun lama johtui pääasiassa Suomen sisäisistä poliittisista päätöksistä ja pankkisektorista, oli finanssikriisi Suomen ulkopuolinen globaalin rahoitusmarkkinoiden häiriö.

Käyttöpääoman hallinta ja taloudellinen suorituskyky valmistavissa teollisuuden alan yrityksissä talouden laskusuhdanteen aikana

Tämän Pro gradu – tutkielman aiheena on tutkia kahden valmistavan teollisuudenalan käyttöpääomassa ja käyttöpääoman hallinnassa tapahtuneita muutoksia talouden laskusuhdanteen aikana vuosina 2007–2013. Käyttöpääoman kuuluvien varojen ja velkojen perusteella tutkimuksessa selvitetään, ovatko yritykset toteuttaneet aggressiivista, kohtalaista vai konservatiivista käyttöpääoman hallintastrategiaa ja kuinka käyttöpääoman hallinta on muuttunut laskusuhdanteen aikana. Käyttöpääoman hallinnassa tapahtuneita muutoksia verrataan toimialojen kannattavuudessa ja maksuvalmiudessa tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkimus on rajattu koskemaan metsä- ja metalliteollisuuden keskisuuria yrityksiä. Tutkimusaineisto kerättiin Voitto + -tietokannasta satunnaisotannalla. Yrityksien valintakriteerinä käytettiin 10 - 50 miljoonan euron vuosiliikevaihdon väliä, jonka tuli täyttyä yritysten osalta vuonna 2007. Tutkimusotokseen valittiin molemmilta toimialoilta yhteensä 31 yrityksen tilinpäätösaineistoja vuosilta 2007 –2013. Tutkimuksen perusteella sekä metsä- että metalliteollisuuden yritysten käyttöpääoman on lisääntynyt laskusuhdanteen aikana. Käyttöpääoman hallinta on molemmilla toimialoilla muuttunut konservatiivisemmaksi, myyntisaamisten ja vaihto-omaisuuden lisääntymisen ja ostovelkojen vähenemisen seurauksena. Käyttöpääoman kasvu kuitenkin paransi toimialojen maksuvalmiutta. Toimialojen kannattavuus heikkeni laskusuhdanteen aikana, johtuen heikentyneestä liikevaihdosta. Metalliteollisuuden toimialalla käyttöpääomaprosentti kasvoi ajanjaksolla kannattavuuden heikentyessä, johon vaikutti liikevaihdon lasku ajanjaksolla. Metsäteollisuuden alalla käyttöpääomaprosentti seurasi kannattavuuden muutoksia, ja kääntyi viimeisinä vuosina laskuun liikevaihdon kasvun seurauksena.

Rajamaata rahoittamassa. Maailmanpankin muuttuva Suomi-kuva kehitysrahoituksen kaudella 1948–1975

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Maailmanpankissa syntynyttä Suomi-kuvaa vuosina 1948–1975, jolloin Suomi sai kehitysrahoitusta. Otsikon rajamaata rahoittamassa viittaa maakuvaan, jossa keskeistä oli näkemys Suomesta raja-alueena idän ja lännen välissä. Tutkimus sisältää syntyneen Suomi-kuvan muutoksen lainojen myöntökaudella sekä keskeiset tiedot lainojen sisällöstä ja tavoitteista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty Maailmanpankin Suomea käsitelleitä raportteja sekä tutkimushaastatteluja. Tutkimus on esittämistavaltaan kronologinen ja temaattinen sekä ensimmäinen kokonaisvaltainen tutkimus Suomen vastaanottamasta kehitysrahoituksesta, joka pohjautuu Maailmanpankin aineistoihin. Tutkimus perustuu historiantutkimuksen lähdekritiikille ja maakuvatutkimuksen metodeille. Kehitysrahoituksen kaudella Suomi oli ulkomaankaupasta riippuvainen talous, jonka geopoliittinen asema oli Maailmanpankin näkemyksessä merkittävin syy vähäiseen luottamukseen kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Tutkimus erittelee Suomi-kuvan jatkuvia ja vaihtuvia teemoja, joita olivat epävarma kansainvälinen status, ennustamaton sisäpolitiikka, kiivas tulonjakotaistelu ja inflaatio-deflaatiokierre. Suomen maine tunnollisena lainanmaksajana on läsnä koko ajanjakson. Maailmanpankin raporteissa sosiaalipalvelujen laajentaminen oli taloudellinen ”ongelma”, kun heikot suomalaiset koalitiohallitukset eivät kyenneet vastustamaan kasvavia budjetteja. Maailmanpankki rahoitti laajasti suomalaista teollisuutta ja rakentamista. Ulkomaisella valuutalla ja pääomalla oli kova kysyntä ja tarve. Allokointi säilyi pitkään puuteollisuutta ja sitä tukevaa infrastruktuuria painottaneena. Vuoteen 1961 asti Maailmanpankissa vallitsi käsitys Suomen kehityksen tukemisen olevan tehokkainta puunjalostusteollisuuden välityksellä. Tämän jälkeen pienen ja keskisuuren teollisuuden lainoittaminen suomalaisten kehitysluottolaitosten välityksellä nousi prioriteetiksi, jolloin koulutetun väestön osuus korostui. Maailmanpankki loi aktiivisesti Suomeen uutta tutkimukseen perustuvaa yritysrahoituksen kulttuuria. Yleisesti Bretton Woods -järjestelmään kuuluminen oli merkittävää Suomen taloudelliselle kehitykselle. Tutkimus esittää tapausesimerkin kulloinkin vallalla olevan kehitysideologian käytännön soveltamisesta. Kehityksen teoriaa kuljetetaan maakuvan kronologian mukana. Tutkimus yhdistää aiheensa käsittelyssä taloudellista ja poliittista näkökulmaa; niiden periaatteiden keskinäinen ristiriitaisuus tekee kehityspolitiikasta hedelmällisen poliittisen historian tutkimusaiheen.