Drops That Open Worlds : Image of Water in the Poetry of Euphrase Kezilahabi

Euphrase Kezilahabi on tansanialainen kirjailija, joka ensimmäisenä julkaisi swahilinkielisen vapaalla mitalla kirjoitetun runokokoelman. Perinteisessä swahilirunoudessa tiukat muotosäännöt ovat tärkeitä, ja teos synnytti kiivasta keskustelua. Runoteokset Kichomi ( Viilto , Kipu , 1974) ja Karibu Ndani ( Tervetuloa sisään , 1988) sekä Kezilahabin muu tuotanto voidaan nähdä uuden sukupolven taiteena. Kezilahabi on arvostettu runoilija, mutta hänen runojaan ei aiemmin ole käännetty englanniksi (yksittäisiä säkeitä lukuunottamatta), eikä juurikaan tutkittu yksityiskohtaisesti. Yleiskuvaan pyrkivissä lausunnoissa Kezilahabin runouden on hyvin usein määritelty olevan poliittista. Monet Kezilahabin runoista ottavatkin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta niiden pohdinta on kuitenkin runoissa vain yksi taso. Sen lisäksi Kezilahabin lyriikassa on paljon muuta ennen kartoittamatonta tämä tutkimus keskittyy veden kuvaan (the image of water). Kezilahabi vietti lapsuutensa saarella Victoria-järven keskellä, ja hänen vesikuvastonsa on rikasta. Tutkimuskysymyksenä on, mitä veden kuva runoteoksissa Kichomi ja Karibu Ndani esittää. Runojen analysoinnissa ja tulkinnassa on tarkasteltu myös sitä, miten äänteellinen taso osallistuu kuvien luomiseen. Tutkimuksen määritelmä kuvasta pohjautuu osittain Hugh Kennerin näkemykseen, jonka mukaan oleellista kuvassa on kirjaimellinen taso. Kennerin lähtökohtaan on yhdistetty John Shoptawin teoriaa, joka korostaa runon äänteellisen puolen tärkeyttä merkityksen muodostumisessa. Foneemien analyysissä vaikutteena on ollut Reuven Tsurin teoria. Analyysiosio osoittaa, että veden kuva edustaa ja käsittelee teoksissa lukuisia teemoja: elämää, kuolemaa, fyysistä vetovoimaa, runoutta, mielikuvitusta ja (ali)tajuntaa sekä moraalia. Veden kuvan tutkimuksen pohjalta on nähtävissä, että Kezilahabin filosofia asettuu elävä/kuollut- ja elämä/kuolema dikotomioiden ulkopuolelle.

Malesia, Singapore ja etniset kiinalaiset : Kaksi tapaa rakentaa kansallista yhtenäisyyttä

Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä Malesian ja Singaporen kiinalaisten etniseen ja kansalliseen identiteettiin. Tutkimus tarkastelee ja vertailee erityisesti Malesian ja Singaporen valtionhallintojen keinoja rakentaa kansallista yhtenäisyyttä ja vähentää etnisen identiteetin merkitystä. Lisäksi tutkimus luo kriteerijoukon, jonka avulla voidaan vertailla Malesian ja Singaporen yhteiskuntien onnistumista tai epäonnistumista kansallisen yhtenäisyyden rakentamisessa. Tutkimustehtävä jakautuu kahteen kysymykseen: Miten Malesian ja Singaporen valtionhallinnon menetelmät vaikuttavat etnisten kiinalaisten kansalliseen ja etniseen identiteettiin, ja miten maiden menetelmät eroavat toisistaan? Lopuksi vertailemalla Malesiaa ja Singaporea tutkimuksessa päätellään luodun kriteerijoukon avulla, miten kansallinen yhtenäisyys on toteutunut näissä kahdessa maassa. Tutkimuksen teoriatausta perustuu etnistä ja kansallista identiteettiä tutkineiden Fredrik Barthin, Nathan Glazerin ja Daniel P. Moynihanin, Donald Horowitzin, Milton J. Esmanin, Benedict Andersonin, Anthony D. Smithin ja Stuart Hallin teorioihin. Nämä tutkijat painottavat eri tekijöiden merkitystä kansalliselle identiteetille ja yhtenäisyydelle, toisiaan täydentäen. Kyseessä on teoreettinen tutkimus. Siksi sen aineisto koostuu pääasiassa sekundaarilähteistä: tieteellisistä teoksista ja artikkeleista sekä sähköisistä lehtiartikkeleista. Primäärilähteitä ovat Malesian ja Singaporen perustuslait, Malesian ja Singaporen tilastokeskuksien tilastot sekä Malesian entisen pääministerin Mahathir bin Mohamadin vuonna 1991 pitämä Vision 2020 -puhe. Aineistoa on analysoitu tutkimuksen teoriataustan avulla. Monipuolisemman kuvan muodostamiseksi on tutkimukseen valittu sekä länsimaalaisten tutkijoiden että singaporelaisten ja malesialaisten tutkijoiden tutkimuksia. Lisäksi, puolueellisuuden välttämiseksi, on tutkimukseen valittu eri etnisiin ryhmiin kuuluvien tutkijoiden artikkeleita ja teoksia. Tutkimuksessa on päädytty seuraavan tulokseen. Jotta kansallinen yhtenäisyys voidaan saavuttaa Malesian ja Singaporen monietnisissä yhteiskunnissa, tulee valtionhallinnon keskittyä erityisesti seuraaviin viiteen tehtävään: kansantalouden kehittämiseen, etnisten ryhmien välisen taloudellisen tasa-arvoisuuden edistämiseen, poliittisen aktiivisuuden ja osallistumisen kannustamiseen, etnisten yhteisöjen samanarvoisuuden toteuttamiseen lain edessä ja tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän rakentamiseen. Näiden kriteerien perusteella Malesia ja Singapore eivät ole kansallisesti yhtenäisiä valtioita. Singapore on kuitenkin kansallisesti yhtenäisempi, sillä se täyttää viidestä kriteeristä kolme, kun Malesia täyttää vain kaksi kriteeriä. Malesialla ja Singaporella on kaksi hyvin erilaista tapaa rakentaa kansallista yhtenäisyyttä, mutta lopputulokset ovat kuitenkin hyvin samankaltaiset. Tutkimus päättelee, että etnisten yhteisöjen institutionaalinen asema molemmissa maissa on yksi ratkaisevimmista esteistä kansalliselle yhtenäisyydelle.

Women and their Agency in the Neo-Assyrian Empire

Tämä pro gradu-työ käsittelee naisten toimijuutta uusassyrialaisessa imperiumissa. Toisin sanoen työssä tutkitaan naisten vaikutusmahdollisuuksia assyrialaisessa, patriarkaalisessa yhteiskunnassa – aihe, johon ei aiemmin ole juurikaan kiinnitetty huomiota. Täydennän työssä assyriologista näkökantaa kulttuuritieteiden ja antropologian käsitteistöllä ja teorioilla. Työn teoreettinen viitekehys liittyy yksilön, yhteiskunnan ja vallan välisiin suhteisiin, jotka kohtaavat toimijuuden käsitteessä. Vaikka työssä esittelen toimijuuden käsitettä laajemminkin, päädyin aineiston asettamien rajoitusten takia määrittelemään toimijuuden seuraavasti: toimijoita ovat ne naiset, jotka toimivat aktiivisina subjekteina yhteiskunnassa. Näin määritellyt toimijat jaoin vielä kahteen ryhmään, eksplisiittisiin (explicit agents) ja implisiittisiin (implicit agents) toimijoihin. Ensimmäisen ryhmän jäsenet selkeästi toimivat teksteissä jollain tavalla, jälkimmäisen ryhmän jäsenten toimijuus on pääteltävä asiayhteydestä. Pro graduni perustuu laajan tekstiaineiston analyysiin. Jaan imperiumin toimijanaiset kolmeen laajaan ryhmään: palatsissa, temppelissä ja niiden ulkopuolella toimineisiin naisiin. Jokaisen näistä kolmesta ryhmästä jaan vielä useisiin alaryhmiin, useimmiten ammattinimikkeen tai arvonimen mukaan. Suurimmaksi ryhmäksi osoittautuivat palatsissa toimineet naiset. Heistä erityisen aktiivisia olivat šakintut, jotka hoitivat vastuullisia hallinnollisia tehtäviä palatseissa. Myös kuningatarten ja muiden kuninkaallisten naisten rooli toimijoina oli uusassyrialaisella kaudella merkittävä. Temppeleissä toimineista naisista merkittävin ryhmä toimijuuden kannalta olivat naispuoliset profeetat, jotka toimivat aktiivisissa rooleissa ainakin toimittaessaan jumalallisia sanomia. Palatsien ja temppelien ulkopuolelle jäi vain vähän naistoimijoita: omaksi selkeäksi ryhmäkseen erottuivat ainoastaan harimtut, prostituoidut. Lopuksi pohdin jokaisen ryhmän toimijuutta ensin taulukkomuodossa (taulukot 9, 10 ja 11) sitten lyhyessä analyysikappaleessa.

The Homeless Etiquette : Social Interaction and Behavior Among the Homeless in Taito Ward, Tokyo

The thesis focuses on the social interaction and behavior of the homeless living in Tokyo's Taito Ward. The study is based on the author's own ethnographic field research carried out in the autumn 2003. The chosen methodologies were based on the methodology called "participant observation", and they were used depending on the context. The ethnographic field research was carried out from the mid-August to the beginning of the October in 2003. The most important targets of the research were three separate loosely knit groups placed in certain parts of Taito Ward. One of these groups was based in proximity to the Ueno train station, one group gathered every morning around a homeless support organization called San'yûkai, and one was based in Tamahime Park located in the old San'ya area of Tokyo. The analysis is based on the aspects of Takie Sugiyama Lebra's theory of "social relativism". Lebra's theory consists of the following, arguably universal aspects: belongingness, empathy, dependence, place in the society, and reciprocity. In addition, all the interaction and behavior is tied to the context and the situation. According to Lebra, ritual and intimate situations produce similar action, which is socially relative. Of these, the norms of the ritual behavior are more regulated, while the intimate bahavior is less spontaneous. On the contrary, an anomic situation produces anomic behavior, which is not socially relative. Lebra's theory is critically reviewed by the author of the thesis, and the author has attempted to modify the theory to make it more adaptable to the present-day society and to the analysis. Erving Goffman's views of the social interaction and Anthony Giddens' theories about the social structures have been used as complementary thoretical basis. The aim of the thesis is to clarify, how and why the interaction and the behavior of some homeless individuals in some situations follow the aspects of Lebra's "social relativism", and on the other hand, why in some situations they do not. In the latter cases the answers can be sought from regional and individual differences, or from the inaptness of the theory to analyze the presented situation. Here, a significant factor is the major finding of the field study: the so called "homeless etiquette", which is an abstract set of norms and values that influences the social interaction and behavior of the homeless, and with which many homeless individuals presented in the study complied. The fundamental goal of the thesis is to reach profound understanding about the daily life of the homeless, whose lives were studied. The author argues that this kind of profound understanding is necessary in looking for sustainable solutions in the areas of social and housing policy to improve the position of the homeless and the qualitative functioning of the society.

Confucian education and enlightenment for the masses in the manner of Guwen guanzhi

The topic of this study is the most renowned anthology of essays written in Literary Chinese, Guwen guanzhi, compiled and edited by Wu Chengquan (Chucai) and Wu Dazhi (Diaohou), and first published during the Qing dynasty, in 1695. Because of the low social standing of the compilers, their anthology remained outside the recommended study materials produced by members of the established literati and used for preparing students in the imperial civil-service examinations. However, since the end of the imperial era, Guwen guanzhi has risen to a position as the classical anthology par excellence. Today it is widely used as required or supplementary reading material of Literary Chinese in middle-schools both in Mainland China and on Taiwan. The goal of this study is to explain the persistent longevity of the anthology. So far, Guwen guanzhi has not been a topic of any published academic study, and the opinions expressed on it in various sources are widely discrepant. Through a comparative study with a dozen classical Chinese anthologies in use during the early Qing dynasty, this study reveals the extent to which the compilers of Guwen guanzhi modelled their work after other selections. Altogether 86 % of the texts in Guwen guanzhi originate from another Qing era anthology, Guwen xiyi, often copied character by character. However, the notes and commentaries are all different. Concentrating on the special characteristics unique to Guwen guanzhi—the commentaries and certain peculiarities in the selection of texts—this study then discusses the possible reasons for the popularity of Guwen guanzhi over the competing readers during the Qing era. Most remarkably, Guwen guanzhi put in practise the equalitarian, educational ideals of the Ming philosopher Wang Shouren (Yangming). Thus Guwen guanzhi suited the self-enlightenment needs of the ”subordinate classes”, in particular the rising middle-class comprised mainly of merchants. The lack of moral teleology, together with the compact size, relative comprehensiveness of the selection and good notes and comments, have made Guwen guanzhi well suited for the new society since the abolition of the imperial examination system. Through a content analysis, based on a sample of the texts, this study measures the relative emphasis on centralism and localism (both in concrete and spiritual terms) expressed in the texts of Guwen guanzhi. The analysis shows that the texts manifest some bias towards emphasising innate virtue on the expense of state-defined moral. This may reflect hidden critique towards intellectual oppression by the centralised imperial rule. During the early decades of the Qing era, such critique was often linked to Ming-loyalism. Finally, this study concludes that the kind of ”spiritual localism” that Guwen guanzhi manifests gives it the potential to undermine monolithic orthodoxy even in today’s Chinese societies. This study has progressed hand in hand with the translation of a selection of texts from Guwen guanzhi into Finnish, published by Gaudeamus Helsinki University Press: Jadekasvot – Valittuja tarinoita Kiinan muinaisajoilta (2005), Jadelähde – Valittuja kirjoituksia Kiinan keskiajalta (2007) and Jadepeili – Valittuja kirjoituksia keisarillisen Kiinan kulta-ajoilta (2008). All translations are critical editions, complete with extensive notation. The trilogy is the first comprehensive translation based on Guwen guanzhi in a European language.

Les formes d’adresse dans un corpus de films français et leur traduction en finnois

The use of forms of address in French films and their Finnish translations The use of forms of address constitutes an integral part of speakers’ communicative competence. In fact, they are not only used to assign to whom the speech is addressed, but also to construct the relationship between speakers. However, the choice of a suitable form is not necessarily evident in modern, pluralistic society. By the notion form of address, I refer to pronouns of address (tu vs. vous) and different nouns of address like names, titles (Monsieur, Madame, Mademoiselle), kinship terms, occupational terms, terms of endearment and insults. The purpose of the present thesis is, first, to study the semantic and pragmatic values of forms of address in dialogues of modern French films, and, second, their translation in Finnish subtitles. It is evident that film language is not spontaneous, but only a representation of authentic speech, and that subtitles are a written version of the original spoken language. Consequently, this thesis studies spoken fictive dialogues and their written translations. The methods applied in the study are the Interactional and Pragmatic Approach as well as Translatology. The role of forms of address in an interpersonal relationship is studied with dimensions of distance and power (Brown and Gilman 1960, Kerbrat-Orecchioni 1992), whereas the pragmatic dimension permits studying in particular the use of forms of address in speech acts (Kerbrat-Orecchioni 2001). The translation strategies are studied with the help of Venuti’s (1995) notions of foreignizing and domesticating strategies. The results of the thesis suggest that the pronoun use in the studied films is usually reciprocal. However, the relations of power have not disappeared, but are expressed in a more discrete manner with nouns of address (for instance vous + Docteur vs. vous + Anita). The use of the pronoun of address vous seems still to be common, but increased intimacy is expressed by accompanying familiar nouns of address like first names. The nominal forms of address accompany different speech acts, but not in a systematic manner. In a dialogue they appear usually in the first speech act, and more rarely in the response, but not in both. In addition, they have an important role in the mechanics of conversation. The translators here face multiple demands, and their translations seem mostly to be a compromise between foreignizing and domesticating strategies.

La coordination et les phrases juxtaposées en français

Coordination and juxtaposed sentences The object of this study is the examination of the relations between juxtaposed clauses in contemporary French. The matter in question is sentences which are composed of several clauses adjoined without a conjunction or other connector, as in: Je détournai les yeux, mon c ur se mit à battre. The aim of the study is to determine, which quality is the relation in these sentences and, on the other hand, what is the part of the coordination there. Furthermore, what is this relation of coordination, which, according to some grammars, manifests through a conjunction of coordination, but which, according to some others is marked in juxtaposed sentences through different features. The study is based on a corpus of written French from literary and journalistic text sources. Syntactic, semantic and textual properties in the clauses are discussed. The analysis points to differences so, it has been noted, in each case, if one of the clauses is affirmative and the other negative and if in the second clause, the subject has not been repeated. Also, an analysis has been made on the ground of the tense, mode, phrase structure type, and thematic structure, taking into account, in each case, if the clauses are identical or different. Punctuation has been one of the properties considered. The final aim has been to eliminate gradually, based on the partition of properties, subordinate sentences, so that only the hard core of coordinate sentences remains. In this way, the coordination could be defined similarly as the phoneme is defined as a group of distinctive features. The quantitative analyses have led to the conclusion that the sentences which, from a semantic point of view, are interpreted as coordinating, contain the least of these differences, while the sentences which can be considered as subordinating present the most of these differences. The conditions of coordination are, in that sense, hierarchical, so that the syntactic constraints have to make room for semantic, textual and cognitive factors. It is interesting to notice that everyone has the ability to produce correct coordinating structures and recognize incorrect coordinating structures. This can be explained by the human ability to categorize which has been widely researched in the semantic of prototype. The study suggests that coordination and subordination could be considered as prototypical cognitive categories based on different linguistic and pragmatic features.

Spontaanin puheen prosodinen jaksottelu

The common focus of the studies brought together in this work is the prosodic segmentation of spontaneous speech. The theoretically most central aspect is the introduction and further development of the IJ-model of intonational chunking. The study consists of a general introduction and five detailed studies that approach prosodic chunking from different perspectives. The data consist of recordings of face-to-face interaction in several spoken varieties of Finnish and Finland Swedish; the methodology is usage-based and qualitative. The term “speech prosody” refers primarily to the melodic and rhythmic characteristics of speech. Both speaking and understanding speech require the ability to segment the flow of speech into suitably sized prosodic chunks. In order to be usage-based, a study of spontaneous speech consequently needs to be based on material that is segmented into prosodic chunks of various sizes. The segmentation is seen to form a hierarchy of chunking. The prosodic models that have so far been developed and employed in Finland have been based on sentences read aloud, which has made it difficult to apply these models in the analysis of spontaneous speech. The prosodic segmentation of spontaneous speech has not previously been studied in detail in Finland. This research focuses mainly on the following three questions: (1) What are the factors that need to be considered when developing a model of prosodic segmentation of speech, so that the model can be employed regardless of the language or dialect under analysis? (2) What are the characteristics of a prosodic chunk, and what are the similarities in the ways chunks of different languages and varieties manifest themselves that will make it possible to analyze different data according to the same criteria? (3) How does the IJ-model of intonational chunking introduced as a solution to question (1) function in practice in the study of different varieties of Finnish and Finland Swedish? The boundaries of the prosodic chunks were manually marked in the material according to context-specific acoustic and auditory criteria. On the basis of the data analyzed, the IJ-model was further elaborated and implemented, thus allowing comparisons between different language varieties. On the basis of the empirical comparisons, a prosodic typology is presented for the dialects of Swedish in Finland. The general contention is that the principles of the IJ-model can readily be used as a methodological tool for prosodic analysis irrespective of language varieties.

The Duet between the Author and the Translator: An Analysis of Style through Shifts in Literary Translation

The study proposes a method for identifying the personal imprint of literary translators in translated works of fiction. The initial assumption was that the style of a target text is not determined solely by the literary style of the author but also by features of its translator s idiolect. A method was developed for identifying the idiolectal features of individual translators, which were then used to describe personal translation styles. The method is not restricted to a particular language pair. To test the method and to establish the nature of the proposed personal imprint empirically, extracts from four English-language literary source texts (two novels by James Joyce and two by Ernest Hemingway) were first compared with their translations into Finnish (by four different translators) in order to identify changes, or shifts, that had taken place at the formal linguistic level in the translation process. To allow individual propensities to manifest themselves, only optional shifts in which the translators had a range of choices available to them were included in the study. In the second phase, extracts by different authors rendered into Finnish by the same translator were compared in order to gauge the extent of the potential impact of the author's style on the translator's work. In-depth analysis of the types of shifts made most frequently by the individual translators revealed further intersubjective differences, and the shifts were used to construct translation profiles for each of the translators. In order to determine the potential effects of frequently occurring shifts on the target text, some central concepts of narratology were adapted and used to establish an intermediate link between microlevel choices and macrolevel effects. In this way the propensity of an individual translator to opt for certain types of shift could be linked with the overall artistic effect of the target text.

La contextualisation du discours radiophonique par des moyens prosodiques. L’exemple de cinq grands philosophes français du XXe siècle

"Radiodiskurssin kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia" Väitöskirja käsittelee puheen kontekstualisointia prosodisin keinoin. Toisin sanottuna työssä käsitellään sitä, miten puheen prosodiset piirteet (kuten sävelkulku, intensiteetti, tauot, kesto ja rytmi) ohjaavat puheen tulkintaa vanhastaan enemmän tutkittujen sana- ja lausemerkitysten ohella. Työssä keskitytään seitsemään prosodisesti merkittyyn kuvioon, jotka koostuvat yhden tai usean parametrin silmiinpistävistä muutoksista. Ilmiöitä käsitellään sekä niiden akustisten muotojen että tyypillisten esiintymisyhteyksien ja diskursiivisten tehtävien näkökulmasta. Aineisto koostuu radio-ohjelmista, joissa puhuu viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia: Gaston Bachelard, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Paul Sartre. Ohjelmat on lähetetty eri radiokanavilla Ranskassa vuosina 1948–1973. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että prosodisesti merkityt kuviot ovat moniulotteisia puheen ilmiöitä, joilla on keskeinen rooli sanotun kontekstualisoinnissa: ne voivat esimerkiksi nostaa tai laskea sanotun informaatioarvoa, ilmaista puhujan voimakasta tai heikkoa sitoutumista sanomaansa, ilmaista rakenteellisen kokonaisuuden jatkumista tai päättymistä, jne. Väitöskirja sisältää myös kontrastiivisia osia, joissa ilmiöitä verrataan erääseen klassisessa pianomusiikissa esiintyvään melodiseen kuvioon sekä erääseen suomen kielen prosodiseen ilmiöön. Tulokset viittaavat siihen, että tietynlaista melodista kuviota käytetään samankaltaisena jäsentämiskeinona sekä puheessa että klassisessa musiikissa. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että tiettyjä melodisia muotoja käytetään samankaltaisten implikaatioiden luomiseen kahdessa niinkin erilaisessa kielessä kuin suomessa ja ranskassa. Yksi väitöskirjan osa käsittelee pisteen ja pilkun prosodista merkitsemistä puheessa. Tulosten mukaan pisteellä ja pilkulla on kummallakin oma suullinen prototyyppinsä: piste merkitään tyypillisesti sävelkulun laskulla ja tauolla, ja pilkku puolestaan sävelkulun nousulla ja tauolla. Merkittävimmät tulokset koskevat kuitenkin tapauksia, joissa välimerkki tulkitaan prosodisesti epätyypillisellä tavalla: sekä pisteellä että pilkulla vaikuttaisi olevan useita eri suullisia vastaavuuksia, ja välimerkkien tehtävät voivat muotoutua hyvin erilaisiksi niiden prosodisesta tulkinnasta riippuen.