The Duet between the Author and the Translator: An Analysis of Style through Shifts in Literary Translation

The study proposes a method for identifying the personal imprint of literary translators in translated works of fiction. The initial assumption was that the style of a target text is not determined solely by the literary style of the author but also by features of its translator s idiolect. A method was developed for identifying the idiolectal features of individual translators, which were then used to describe personal translation styles. The method is not restricted to a particular language pair. To test the method and to establish the nature of the proposed personal imprint empirically, extracts from four English-language literary source texts (two novels by James Joyce and two by Ernest Hemingway) were first compared with their translations into Finnish (by four different translators) in order to identify changes, or shifts, that had taken place at the formal linguistic level in the translation process. To allow individual propensities to manifest themselves, only optional shifts in which the translators had a range of choices available to them were included in the study. In the second phase, extracts by different authors rendered into Finnish by the same translator were compared in order to gauge the extent of the potential impact of the author's style on the translator's work. In-depth analysis of the types of shifts made most frequently by the individual translators revealed further intersubjective differences, and the shifts were used to construct translation profiles for each of the translators. In order to determine the potential effects of frequently occurring shifts on the target text, some central concepts of narratology were adapted and used to establish an intermediate link between microlevel choices and macrolevel effects. In this way the propensity of an individual translator to opt for certain types of shift could be linked with the overall artistic effect of the target text.

Tutkimuksessa selvitettiin metodia kirjallisuuden kääntäjän henkilökohtaisen tyylin määrittämiseksi kaunokirjallisissa käännöksissä. Lähtöoletuksen mukaan kohdekieliseen tekstiin vaikuttavat kirjailijan tyylin lisäksi kääntäjän tyylin ominaispiirteet. Tutkimuksessa kehitettiin menetelmä yksittäisen kääntäjän tyylillisten ominaispiirteiden määrittämiseksi, ja kääntäjän tyyliä kuvattiin näiden ominaispiirteiden avulla. Menetelmän toimivuuden selvittämiseksi ja kääntäjän tyylin väitetyn vaikutuksen osoittamiseksi verrattiin tutkimuksen ensi vaiheessa otteita neljästä englanninkielisestä kaunokirjallisesta tekstistä (kahdesta James Joycen teoksesta ja kahdesta Ernest Hemingwayn teoksesta) niiden suomenkielisiin (neljän eri kääntäjän) käännöksiin. Vertailun avulla pyrittiin löytämään käännetystä tekstistä muutoksia eli siirtymiä, joita kielen muodollisessa ilmiasussa oli tapahtunut käännösprosessin aikana. Jotta kääntäjien ominaispiirteet saataisiin esiin, tutkittiin vain sellaisia siirtymiä, joissa kääntäjällä oli ollut valittavana useampi käännösvaihtoehto. Tutkimuksen toisessa vaiheessa verrattiin saman kääntäjän kahden eri kirjailijan tekstistä tekemiä käännöksiä, jotta nähtäisiin, miten suuressa määrin kirjailijan tyyli vaikutti kääntäjän siirtymävalintoihin. Usein toistuvien siirtymien tarkempi analyysi toi esiin lisää eroja kääntäjien välillä, ja kunkin kääntäjän suosimia siirtymiä käytettiin kääntäjän tyyliä luonnehtivan kääntäjäprofiilin luomiseen. Usein toistuvien siirtymien kokonaisvaikutusta käännettyyn tekstiin selvitettiin keskeisten narratologisten käsitteiden avulla, joita käytettiin kääntäjän mikrotasolla tekemien valintojen vaikutuksen selvittämiseen makrotasolla. Näin yksittäisen kääntäjän taipumus turvautua tietyntyyppisiin käännössiirtymiin voitiin liittää kohdetekstin taiteelliseen kokonaisvaikutelmaan.