La coordination et les phrases juxtaposées en français

Coordination and juxtaposed sentences The object of this study is the examination of the relations between juxtaposed clauses in contemporary French. The matter in question is sentences which are composed of several clauses adjoined without a conjunction or other connector, as in: Je détournai les yeux, mon c ur se mit à battre. The aim of the study is to determine, which quality is the relation in these sentences and, on the other hand, what is the part of the coordination there. Furthermore, what is this relation of coordination, which, according to some grammars, manifests through a conjunction of coordination, but which, according to some others is marked in juxtaposed sentences through different features. The study is based on a corpus of written French from literary and journalistic text sources. Syntactic, semantic and textual properties in the clauses are discussed. The analysis points to differences so, it has been noted, in each case, if one of the clauses is affirmative and the other negative and if in the second clause, the subject has not been repeated. Also, an analysis has been made on the ground of the tense, mode, phrase structure type, and thematic structure, taking into account, in each case, if the clauses are identical or different. Punctuation has been one of the properties considered. The final aim has been to eliminate gradually, based on the partition of properties, subordinate sentences, so that only the hard core of coordinate sentences remains. In this way, the coordination could be defined similarly as the phoneme is defined as a group of distinctive features. The quantitative analyses have led to the conclusion that the sentences which, from a semantic point of view, are interpreted as coordinating, contain the least of these differences, while the sentences which can be considered as subordinating present the most of these differences. The conditions of coordination are, in that sense, hierarchical, so that the syntactic constraints have to make room for semantic, textual and cognitive factors. It is interesting to notice that everyone has the ability to produce correct coordinating structures and recognize incorrect coordinating structures. This can be explained by the human ability to categorize which has been widely researched in the semantic of prototype. The study suggests that coordination and subordination could be considered as prototypical cognitive categories based on different linguistic and pragmatic features.

Väitöskirjassani tutkin lauseita, jotka on yhdistetty toisiinsa ilman konjunktiota tai muuta sidesanaa. Tutkimus perustuu ranskankielisestä kirjallisuudesta ja lehdistä otettuihin esiintymiin. Työn tarkoituksena on ollut tutkia näiden perinteisesti rinnastettuina pidettyjen lauseiden suhteen laatua. Erityisesti on kiinnitetty huomiota siihen, mikä on rinnastuksen todellinen osuus näissä lauserakenteissa. Tämä on edellyttänyt rinnastus-käsitteen perinpohjaista tutkimista. Tuloksena on, että rinnastusta ei voi tyhjentävästi määritellä pelkästään syntaktisella tai semanttisella tasolla. Yleensä koordinaatiotutkimus on lähtenyt liikkeelle tietyistä konjunktioista. Sen sijaan tässä tutkimuksessa rinnastus pyrittiin erottamaan alistuksesta ja ns. löyhästä liitoksesta lauseissa esiintyvien lingvististen piirteiden avulla. Esimerkkilauseet analysoitiin moduksen, tempuksen, kiellon, välimerkkien, peruslausetyypin ja temaattisen rakenteen perusteella. Syntaktisen analyysin tuloksia verrattiin edelleen lauseiden semanttisiin ja stilistisiin piirteisiin. Näiden eri analyysien perusteella muodostui selvästi tiettyjä ryhmiä. Syntaktinen samankaltaisuus liittyi semanttiseen yhtenäisyyteen ja rinnastukseen, kun taas syntaktiset erot kasautuivat lauseisiin, joissa on semanttista erilaisuutta ja eritasoisuutta eli alistussuhteita. Tutkimuksen pohjalta voidaan hahmotella koordinaation ehtoja uudella tavalla. Tiettyjä syntaktisia ja tekstuaalisia piirteitä sisältäviä lauseita ei voi yhdistää rinnastukseksi. Tutkimuksesta käy ilmi, että rinnastus on monien eri tekijöiden säätelemä, inhimilliseen ajatteluun liittyvä ilmiö. Rinnastusta rajoittavat syntaktiset, semanttiset ja tekstuaaliset säännöt ovat hierarkkisia siten, että syntaktisten rajoitusten on väistyttävä, jos semanttiset tai tekstuaaliset seikat sitä vaativat. Tutkimus antaa mahdollisuuden kuvata paremmin lauseiden välistä rinnastussuhdetta ja määritellä sen välttämättömät ja riittävät ehdot. On ilmeistä, että kahden samanarvoisen lauseen yhdistäminen ei vielä tuota koordinaatiota. Lisäksi tarvitaan periaate, yhteinen nimittäjä, jonka mukaan lauseet on järjestetty. Rinnastus liittyy hahmottamista ja kielellisen informaation järjestämistä koskeviin kysymyksiin. Tutkimuksen pohjalta rinnastusta ja alistusta voidaan pitää lingvistisiin piirteisiin perustuvina prototyyppisinä kognitiivisina kategorioina.