Päästökauppa ja sen vaikutukset Suomen terästeollisuuteen

Tässä työssä tavoitteena oli selvittää päästökaupan vaikutuksia Rautaruukin toimintaan ja kilpailukykyyn. Työssä tarkasteltiin tarkemmin Euroopan Yhteisöjen komission esittämää ehdotusta Euroopan Unionin laajuisesta päästökauppajärjestelmästä. Työssä selvitettiin Rautaruukin Raahen ja Koverharin terästehtaiden jo tehtyjen toimien vaikutus hiilidioksidipäästöihin sekä tulevaisuuden päästövähennysmahdollisuudet huomioiden eri päästöskenaariovaihtoehdot. Rautaruukki on saavuttanut tehdyillä toimenpiteillä huomattavia hiilidioksidipäästöjen vähenemiä. Ilman vuosien 1990-2001 välisenä aikana tehtyjä toimia olisivat hiilidioksidi-päästöt vuonna 2001 olleet noin 1 Mt suuremmat kuin ne todellisuudessa olivat. Myös tuulevaisuudessa Rautaruukilla on mahdollisuus vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin. Laskelmien mukaan tunnistetuilla toimilla saavutettavat päästövähenemät vuonna 2005 voisivat olla noin 930 000 t ja vuonna 2008 960 00 t. Kuitenkin osa toimista on pitkäntähtäimen toimia, joiden toteuttaminen on vielä hyvin epätodennäköistä. Lisäksi toimien kustannuksista ei ole vielä tarkkaa tietoa. Päästökauppadirektiiviehdotuksen alkujaon merkitystä Rautaruukille on arvioitu vertailemalla eri alkujakovaihtoehtoja. Laskennassa on oletettu, että päästöoikeuksien ensimmäinen alkujako on ilmainen, jolloin kaikki vuoden 1990 päästöt saadaan ilmaiseksi. Näin Ollen vuonna 2005 kymmenen euron päästöoikeuden hinnalla tulee vuosittaiseksi kustannuksiksi noin 16 miljoonaa euroa. Toisella velvoitekaudella 90 % päästöoikeuksista jaetaan ilmaiseksi ja 10 % joudutaan ostamaan. Näin ollen vuonna 2008 kustannukset olisivat noin 69 miljoonaa euroa. Vastaavasti, jos huomioidaan tulevaisuuden investoinneilla saavutettavissa olevat hiilidioksidipäästöjen vähenemät, ovat kustannukset vuonna 2005 noin seitsemän miljoonaa euroa ja vuonna 2008 noin 59 miljoonaa euroa.

Pankkien vakavaraisuussäännöstön uudistus

Tutkielman tavoitteena on kuvata pankkien vakavaraisuusuudistuksen eri osa-alueita. Tarkempi analyysi rajautuu uudistuksen tuomiin muutoksiin luotto- ja operatiivisen riskin pääomavaateissa. Tutkielman empiirisen osuuden tavoitteena on perehtyä vakavaraisuussäännöstön uudistusten vaikutuksiin Nordeassa. Tutkimusmetodologiaksi on valittu normatiivinen tutkimusote. Lisäksi tutkielma sisältää deskriptiivisiä ja positivistisia osia. Lähdeaineisto koostuu Baselin pankkivalvontakomitean ja Suomen Pankin julkaisemista tutkimuksista ja dokumenteista sekä alan julkaisuissa ilmestyneistä artikkeleista. Pankkien vakavaraisuussäännöstöuudistuksen tavoitteena on lisätä rahoitusmarkkinoiden vakautta. Sääntelyn kautta pyritään turvaamaan pankkien varojen riittävyys suhteessa niiden riskien ottoon. Vakavaraisuussäännöstön uudistus muodostuu kolmesta pilarista: (1) minimipääomavaatimuksista, (2) pankkivalvonnan vahvistamisesta ja (3) markkinakurin hyödyntämisestä luottolaitosten toiminnan julkistamisvaatimuksia lisäämällä. Pankkivalvonnan harmonisoinnista vallitsee kansainvälinen yhteisymmärrys, mutta ennen kuin Basel II voi astua voimaan on useita ongelmia ratkaisematta. Baselin vakavaraisuuskehikko ei ole ainut lähitulevaisuudessa pankkitoimialaa koetteleva uudistus. Kansainväliset tilinpäätösstandardit; International Accounting Standards ja erityisesti IAS 39 sekä International Financial Reporting Standards, lyhyemmin IFRS tulevat muuttamaan merkittävästi pankkien tilinpäätöskäyttäytymistä. Epäselvää on vielä kuitenkin tukevatko uudistukset toisiaan ja missä määrin pankkien tulosvolatiliteetin odotetaan kasvavan. Tutkielmassa pohditaan vakavaraisuussäännöstön uudistuksen hyötyjä kansainvälisen kilpailuneutraliteetin osalta, sillä Yhdysvalloissa uudistus koskee vain suurimpia pankkeja. Tutkielmassa paneudutaan lisäksi uudistuksen mahdolliseen talouden syklejä voimistavaan vaikutukseen ja tarkastellaan parannusehdotuksia prosyklisyyden hillitsemiseksi. Yksi vakavaraisuusuudistuksen tärkeimmistä tehtävistä on luoda pankeille kannustin kehittää omia riskienhallinta malleja. Kannustin ongelma on pyritty ratkaisemaan vapaampien sisäisten mallien menetelmien avulla. Ongelmaa ei ole pystytty kuitenkaan ratkaisemaan aivan täysin, sillä luottoriskien osalta pankkien lainaportfolioiden rakenne määrittää sen, hyötyvätkö pankit siirtymisestä sisäisten mallien menetelmän käyttöön. Tutkielma sisältää myös Nordean arvion vakavaraisuusuudistuksen vaikutuksista pankkitoimialaan.

Pankkien vakavaraisuuskehikon uudistaminen erityisesti markkinakurin edellytysten kannalta

Tutkielman tavoitteena on kuvata ja analysoida valmisteilla olevan pankkien vakavaraisuuskehikon uudistuksen eri osa-alueita erityisesti markkinakurin edellytysten parantamisen kannalta keskittyen julkistamisvaatimuksiin. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan koko uudistuksen pankille ja sen eri intressiryhmille aiheuttamia seurauksia, uudistuksen hyviä ja huonoja puolia sekä mahdollisia ongelmakohtia. Tutkielma perustuu Baselin pankkivalvontakomitean ja Euroopan komission toisiin ehdotuksiin vakavaraisuuskehikon uudistamiseksi. Lisää perspektiiviä antavat aiheesta kirjoitetut artikkelit ja julkaisut sekä haastattelut. Pankkien vakavaraisuuskehikon uudistus muodostuu kolmesta toisiaan täydentävästä niin kutsutusta pilarista, jotka ovat 1) vähimmäisvakavaraisuuden laskentatapa, 2) valvontaprosessin vahvistaminen ja 3) markkinakurin edellytysten parantaminen. Uudistus on vielä kesken ja sen sisältö muuttuu jatkuvasti eri tahojen kantojen kirkastuessa. Varsinaisten johtopäätösten teko on siis vielä liian aikaista, mutta jo nyt on selvää, että kyseessä on laaja ja merkittävä uudistus. Se muun muassa mahdollistaa sisäisten riskiluokitusten käytön ja kannustaa pankkeja tehokkaampaan riskien hallintaan sekä moninkertaistaa julkistettavan tiedon määrän nykyiseen säännöstöön verrattuna. Uudistuksen suuntalinjoista vallitsee kansainvälinen yhteisymmärrys, mutta monia ongelmia on vielä ratkaistava. Sen vuoksi laatijatahot ovat päättäneet antaa vielä kolmannen ehdotuksen ennen lopullista päätöstä. Suurimpia huolenaiheita ovat tällä hetkellä yhdenmukainen kansainvälinen täytäntöönpano ja säännösten tasapuolinen noudattaminen. Myös kehikon yksityiskohtaisuus arveluttaa monia.

Organisaatiokulttuurin muutoksista viestiminen 1970- luvulta nykypäivään. Case UPM- Kymmene Oyj/ Kaukas

Tässä tutkielmassa on tarkasteltu organisaatiokulttuurin muuttumista ja siitä viestimistä case- yrityksessä. Tutkielman tavoitteena on ollut hahmottaa kuva yrityksen virallisesta tavasta viestiä muutoksista henkilöstölle ja ulkopuolisille intresseille. Tutkimusmenetelmänä on käytetty henkilöstölehtien sisältöanalyysia. Henkilöstölehtiä on tarkasteltu vuosilta 1974- 98 Organisaatiokulttuurin muuttuminen on monivaiheinen ja alati jatkuva prosessi. Jokainen organisaatiokulttuuri muuttaa muotoaan tarkoituksellisesti tai ilman, toiset nopeammin, toiset hitaammin. Yritysten tavoitteena muutoksissa on luoda ja ylläpitää vahvaa organisaatiokulttuuria, jonka voimin yritys selviää paremmin suuristakin muutoksista. Organisaatiokulttuuri on jatkuvasti muuttuva ja muutettava kokonaisuus, joka vaikuttaa kaikkeen organisaatiossa ja jota muovaavat niin yrityksen sisäiset kuin ulkoisetkin asiat. Johdon velvollisuutena on välittää informaatiota muutoksista henkilöstölle ja muille sidosryhmille oikeaan aikaan ja oikealla tavalla.

Development of an investor relations strategy - Case SSH Communications Security Corp. Communications Security Corp.

Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa viitekehys sijoittajaviestinnän strategian muodostamiseen ja soveltaa viitekehystä käytännössä. Tutkimusongelma nousi case-yrityksestä, SSH Communications Security Oyj:stä, joka listautui vuoden 2000 lopussa. Teoreettinen viitekehys perustuu aikaisempaan kirjallisuuteen sijoittajaviestinnästä, strategian kehittämisestä ja rahoitusteoriasta. Rahoitusteorian alueet, joita käsiteltiin tutkimuksessa ovat; vapaaehtoinen tiedottaminen, markkinatehokkuus ja agenttiteoria. Tutkimuksen empiirinen osa toteutettiin soveltamalla teoreettista viitekehystä case yritykseen. Empiirisessä osuudessa käytiin läpi seuraavat vaiheet; nykyisen tilan ulkoinen ja sisäinen analyysi, tavoitteiden asettaminen ja sijoittajaviestintä strategia ehdotuksen muodostaminen case yritykseen. Tutkielman viimeinen kappale kokoaa tärkeimmät löydökset, pohtii työn teoreettista kontribuutiota ja liikkeenjohdollisia kytköksiä sekä esittää tutkimuksen herättämiä ehdotuksia jatkotutkimuksille

Pankkien tuloksenjärjestelymahdollisuudet siirryttäessä IFRS-normistoon

Tutkielman ensisijaisena tavoitteena oli määrittää pankkien tuloksenjärjestelymahdollisuuksien muutoksia siirryttäessä kansallisesta FAS GAAP -tilinpäätösnormistosta IFRS-normistoon. Tuloksenjärjestelyn ilmiötä käsiteltiin esittelemällä useita koti- ja ulkomaisia tuloksenjärjestelytutkimuksia. Pankeilla on toimialalleen erityisiä kannustimia tuloksenjärjestelyyn. Pankkitoimialalla tuloksenjärjestely on perinteisesti esiintynyt tuloksentasaamisena tilikausien välillä. Tutkimuksessa saatiin selkeä kuva tuloksenjärjestelymahdollisuuksien muutoksesta. IFRS-normiston sisältämä johdon harkintavalta ilmenee tilinpäätöksen laadintaperiaatteiden valinnaisuutena ja standardien laskelmien sisältäminä johdon arvioina ja oletuksina. Harkintavaltaa käyttämällä johto voi vaikuttaa tilinpäätöksen taseeseen ja tulokseen. IFRS-normistossa tilinpäätöksen laadintaperiaatteisiin liittyvä johdon harkintavalta on vähentynyt verrattuna kansalliseen FAS GAAP-tilinpäätöskäytäntöön, mutta IFRS jättää johdolle edelleen harkintavaltaa muutamien kirjaus- ja raportointikäytäntöjen suhteen. Perinteisten tuloksenjärjestelykeinojen rinnalle IFRS:ssä nousevat useiden standardien laskelmien sisältämät johdon arviot ja oletukset tulevaisuuden muuttujista. Omaisuuserien käypään arvoon arvostamisen myötä tilikauden tuloksista saattaa tulla aikaisempaa volatiilimpia. Käypiin arvoihin arvostamisen seurauksena pankit saattavat siirtyä käyttämään sijoitustensa ostoja ja myyntejä tuloksentasauskeinona. FAS GAAP:ssa pankit ovat käyttäneet tuloksentasaamiseen tiettyjä suoriteperusteisia eriä, esimerkiksi luottotappiovarauksia. IFRS tiukentaa varausten tekemisen periaatteita, mutta tuo tilalle lainakannan arvonalentumistestaukseen sisältyvät johdon arviot.

Helping medical students to acquire a deeper understanding of truth-telling.

PROBLEM: Truth-telling is an important component of respect for patients' self-determination, but in the context of breaking bad news, it is also a distressing and difficult task. INTERVENTION: We investigated the long-term influence of a simulated patient-based teaching intervention, integrating learning objectives in communication skills and ethics into students' attitudes and concerns regarding truth-telling. We followed two cohorts of medical students from the preclinical third year to their clinical rotations (fifth year). Open-ended responses were analysed to explore medical students' reported difficulties in breaking bad news. CONTEXT: This intervention was implemented during the last preclinical year of a problem-based medical curriculum, in collaboration between the doctor-patient communication and ethics programs. OUTCOME: Over time, concerns such as empathy and truthfulness shifted from a personal to a relational focus. Whereas 'truthfulness' was a concern for the content of the message, 'truth-telling' included concerns on how information was communicated and how realistically it was received. Truth-telling required empathy, adaptation to the patient, and appropriate management of emotions, both for the patient's welfare and for a realistic understanding of the situation. LESSONS LEARNED: Our study confirms that an intervention confronting students with a realistic situation succeeds in making them more aware of the real issues of truth-telling. Medical students deepened their reflection over time, acquiring a deeper understanding of the relational dimension of values such as truth-telling, and honing their view of empathy.

Toimitusjohtajien palkitsemisjärjestelmät metsäteollisuusyhtiöissä - empiirinen tutkimus

Tutkielman ensisijaisena tavoitteena oli selvittää miten pörssinoteerattujen metsäteollisuuden alan yhtiöiden toimitusjohtajien palkitsemisjärjestelmät eroavat toisistaan. Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti siihen, miten corporate governancen mukainen johtamisen valvonta vaikuttaa toimitusjohtajien palkitsemismenetelmiin. Tutkimuksen aineisto kerättiin internetistä. Corporate governancen näkökulmasta riittävän informaation ja läpinäkyvyyden suositukset nousivat keskeiselle sijalle aineistoa hankittaessa. Tutkimusmenetelminä oli vertaileva ja selittävä tutkimus. Tutkimustulosten mukaan toimitusjohtajien palkitsemisjärjestelmät voidaan jakaa karkeasti kahteen luokkaan: yhdysvaltalaisiin toimitusjohtajiin ja muiden maiden toimitusjohtajiin. Yhdysvalloissa osakkeiden, osakeoptioiden, eläkejärjestelyiden ja muiden pitkän tähtäimen kannustinten osuus on huomattavasti merkittävämpi kuin muissa maissa ja toimitusjohtajien palkan määrä huomattavasti korkeampi kuin muissa maissa. Tutkimustulosten mukaan eri maiden erilaiset corporate governance – järjestelmät synnyttävät näitä eroja, sillä erilaisissa valvontamalleissa

Etelä-Karjalan kuntien aineeton pääoma ja sen kehittämisen haasteet

Tämän kvalitatiivisin menetelmin suoritetun tutkimuksen tavoite on selvittää, mikä on aineettoman pääoman tila Etelä-Karjalan kunnissa ja mitkä ovat niiden aineettoman pääoman kehittämisen haasteet. Kunnat valittiin tutkimukseen kunta- ja palvelurakenneuudistuslaissa määrätyn kaupunkiseutusuunnitelman velvoitteen rajaamana. Tutkimuksen aineisto perustuu kuntien aineettoman pääoman raportteihin sekä kuntien johdolle tehtyihin puolistrukturoituihin haastatteluihin. Aineettoman pääoman raporttien analysointi on suoritettu kirjallisuusanalyysina henkilöstötilinpäätösmallia viitekehyksenä käyttäen, teoreettinen viitekehys on muodostettu kirjallisuusanalyysina aineettoman pääoman ja tietojohtamisen tutkimuskirjallisuudesta. Etelä-Karjalan kunnissa aineetonta pääomaa on osaaminen, koulu-tus, kuntien erilaiset prosessit ja järjestelmät sekä yhteistyö erilaisten sidosryhmien kanssa ja kuntien maine. Kehittämishaasteita aineettomalle pääomalle asettaa kuntien henkilöstön eläköityminen, kuntien yhteistyön lisääntyminen ja erilaisten prosessien ja järjestelmien kehittäminen.

Arvopaperistaminen ja CDO-lainat

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla nopeasti yleistynyttä arvopaperistamista prosessina sekä arvopaperistamalla muodostettuja sijoitustuotteita pääomamarkkinainstrumentteina ja sijoituskohteina. Yksittäisistä arvopaperistamalla luoduista sijoitusinstrumenteista tutkielmassa keskitytään erityisesti collateralized debt obligation -tyyppiin. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitetään arvopaperistamistoiminnan perusrakenteita sekä erilaisten arvopaperistamistapojen eroja toisiinsa nähden. Toisessa osassa perehdytään collateralized debt obligaton instrumenttiin, sen ominaispiirteisiin ja eroihin perinteisiin joukkovelkakirjalainoihin ja sijoitusrahastoihin verrattuna. Tutkimuksen kolmannessa osassa selvitetään institutionaalisen sijoittajan kannalta mahdollisuuksia ja ongelmia sijoitettaessa arvopaperistettuihin sijoitusinstrumentteihin. Viimeisessä osassa tarkastellaan arvopaperistettujen sijoitustuotteiden markkinaa yleisesti ja sen aiheuttamien ongelmien vaikutusta koko rahoitusmarkkinoihin.

Välimiehen esteellisyys ja korvausvastuu

Tutkielman tarkoituksena oli välimiehen vastuun johtaminen korvausperusteen ollessa esteellisyys. Tutkielmassa paneuduttiin syvällisesti välimiehen asemaan, velvollisuuksiin, esteellisyyteen ja vastuun johtamiseen. Tutkimusmetodi oli lainopillinen systematisointi ja tulkinta, ja jossain määrin käsiteanalyysi. Tutkimusaineisto koostui ennakkopäätöksen KKO:2005:14 lisäksi suurimmalta osalta lakiartikkeleista ja -teksteistä. Tutkielmassa päädyttiin siihen johtopäätökseen, että välimiehen esteellisyys voi johtaa korvausvastuuseen, kun tuottamus ja syy-yhteys vahinkoon todetaan. Tuottamus voi KKO:2005:14 mukaisesti ilmetä myös velvollisuuden laiminlyöntinä. Tällaisena rikottuna velvoitteena toimi välimiesmenettelylain 9.2 §. Todettavissa on, ettei välimiehen korvausvastuun määrittyminen etenkin esteellisyyden kyseessä ollessa ole selkeää eikä yksioikoista.

Randomised, multicentre, phase III, open-label study of alectinib vs crizotinib in treatment-naïve anaplastic lymphoma kinase (ALK)-positive advanced NSCLC (ALEX study).

Background: In ∼5% of advanced NSCLC tumours, ALK tyrosine kinase is constitutively activated after translocation of ALK. ALK+ NSCLC was shown to be highly sensitive to the first approved ALK inhibitor, crizotinib. However, all pts eventually relapse on crizotinib mainly due to secondary ALK mutations/amplification or CNS metastases. Alectinib is a highly selective, potent, oral next-generation ALK inhibitor. Clinical phase II alectinib data in 46 crizotinib-naïve pts with ALK+ NSCLC reported an objective response rate (ORR) of 93.5% and a 1-year progression-free rate of 83% (95% CI: 68-92) (Inoue et al. J Thorac Oncol 2013). CNS activity was seen: of 14 pts with baseline brain metastasis, 11 had prior CNS radiation, 9 of these experienced CNS and systemic PFS of >12 months; of the 3 pts without prior CNS radiation, 2 were >15 months progression free. Trial design: Randomised, multicentre, phase III, open-label study in pts with treatment-naïve ALK+ advanced, recurrent, or metastatic NSCLC. All pts must provide pretreatment tumour tissue to confirm ALK rearrangement (by IHC). Pts (∼286 from ∼180 centres, ∼30 countries worldwide) will be randomised to alectinib (600mg oral bid, with food) or crizotinib (250mg oral bid, with/without food) until disease progression (PD), unacceptable toxicity, withdrawal of consent, or death. Stratification factors are: ECOG PS (0/1 vs 2), race (Asian vs non-Asian), baseline CNS metastases (yes vs no). Primary endpoint: PFS by investigators (RECIST v1.1). Secondary endpoints: PFS by Independent Review Committee (IRC); ORR; duration of response; OS; safety; pharmacokinetics; quality of life. Additionally, time to CNS progression will be evaluated (MRI) for the first time in a prospective randomised NSCLC trial as a secondary endpoint. Pts with isolated asymptomatic CNS progression will be allowed to continue treatment beyond documented progression until systemic PD and/or symptomatic CNS progression, according to investigator opinion. Time to CNS progression will be retrospectively assessed by the IRC using two separate criteria, RECIST and RANO. Further details: ClinicalTrials.gov (NCT02075840). Disclosure: T.S.K. Mok: Advisory boards: AZ, Roche, Eli Lilly, Merck Serono, Eisai, BMS, AVEO, Pfizer, Taiho, Boehringer Ingelheim, Novartis, GSK Biologicals, Clovis Oncology, Amgen, Janssen, BioMarin; board of directors: IASLC; corporate sponsored research: AZ; M. Perol: Advisory boards: Roche; S.I. Ou: Consulting: Pfizer, Chugai, Genentech Speaker Bureau: Pfizer, Genentech, Boehringer Ingelheim; I. Bara: Employee: F. Hoffmann-La Roche Ltd; V. Henschel: Employee and stock: F. Hoffmann-La Roche Ltd.; D.R. Camidge: Honoraria: Roche/Genentech. All other authors have declared no conflicts of interest.

Prospective evaluation of circulating VEGF in patients with advanced non-small cell lung cancer treated with bevacizumab, pemetrexed and cisplatin in the trial SAKK19/09.

Aim: Bevacizumab is a monoclonal antibody directed against the vascular endothelial growth factor (VEGF). The previous phase II trial ABIGAIL (Reck, 2010) suggested circulating VEGF as a prognostic, but not predictive, biomarker for patients (pts) with non-small cell lung cancer (NSCLC) treated with bevacizumab. We prospectively measured VEGF in the multicenter phase II trial SAKK19/09 (NCT01116219). Methods: SAKK19/09 enrolled 77 evaluable patients (pts) with previously untreated, advanced nonsquamous NSCLC and EGFR wild type. Pts received 4 cycles of cisplatin 75mg/m2 (or carboplatin AUC5), pemetrexed 500mg/m2 and bevacizumab 7.5mg/kg, followed by maintenance therapy with pemetrexed and bevacizumab until progression by RECIST1.1. Follow-up CT scans were performed every 6 weeks until week 54 and every 12 weeks thereafter. Baseline EDTA blood samples were sent by same-day courier to the central laboratory for centrifugation, aliquoting, and freezing. Upon completion of enrollment, aliquots were thawed, and VEGF quantification was performed centrally using Luminex® Performance Assay Human Base Kit A (R&D Systems, Abingdon, UK). The mean value was used to stratify pts into two groups (low versus high VEGF). Best response rate assessed by RECIST1.1 (CR + PR versus SD + PD). Results: Clinical results of the SAKK19/09 trial were reported previously (Gautschi, 2013). Baseline plasma VEGF was detectable in 71 of 77 (92%) evaluable patients treated with chemotherapy and bevacizumab. The mean value was 74.9 pg/ml, the median 47.5 pg/ml, and the range 3.55 to 310 pg/ml. Using the mean as a predefined cutoff value, 50 patients had low VEGF levels and 21 patients had high VEGF levels. High VEGF was significantly associated with shorter PFS (4.1 vs 8.3 months, HR = 2.56; 95%CI: 1.43- 4.57; p = 0.0015) and OS (8.7 vs 17.5 months, HR = 2.67; 95% CI: 1.37-5.20; p = 0.0041), but not with best response rate ( p = 0.2256). Conclusions: Consistent with the ABIGAIL trial, circulating VEGF was prognostic, but not predictive for response, in the current trial. Further work is ongoing to identify potentially predictive biomarkers for bevacizumab, using comprehensive proteomic analyses. Disclosure: S.I. Rothschild: I received honoraria for the participation in advisory boards from Eli Lilly and Roche and for presentations at scientific symposiums sponsored by Roche; O. Gautschi: Honoraria for advisory boards of Eli Lilly and Roche; R. Cathomas: Advisory board member: Eli Lilly. All other authors have declared no conflicts of interest.

Neoadjuvant chemotherapy and extrapleural pneumonectomy (EPP) of malignant pleural mesothelioma (MPM) with or without hemithoracic radiotherapy: final results of the randomized multicenter phase II trial SAKK17/04.

Aim: We have previously documented the feasibility of neoadjuvant chemotherapy and EPP in a multicenter trial of MPM (Weder, Ann Oncol 18: 1196, 2007). The objectives of the trimodality trial SAKK17/04 (NCT00334594) were to evaluate the time to loco-regional relapse with or without high dose hemithoracic radiotherapy in a prospective multicenter randomized phase II trial in patients with R0 and R1 resection after neoadjuvant chemotherapy and EPP. Methods: Eligible patients had pathologically confirmed MPM, surgically resectable TNM stage (T1-3 N0-2 M0), PS0-1, ages 18-70 years. Part 1 had a phase II design, and included neoadjuvant chemotherapy with 3 cycles of cisplatin and pemetrexed, followed by restaging and EPP. The primary endpoint of part 1 was complete macroscopic resection (R0-1). Part 2 randomized consenting patients with R0-1 resection into two parallel phase II arms (control arm A and radiotherapy arm B). The primary endpoint for part 2 was loco-regional relapse-free survival (RFS). To detect a 1 year increase with 80% power and 10% alpha, 37 patients were needed for arm B. Secondary endpoints included operability, tolerability of chemotherapy and radiotherapy, survival, and translational research Results: Because accrual of part 2 was slower than planned, the trial was stopped in 2013. Overall, 153 patients entered the trial, of whom 125 underwent surgery and 99 had a complete macroscopic resection (primary endpoint part 1). Of the later patients, 54 could be randomized 1:1 into each arm. Reasons for non-randomization included patient refusal in 24 and ineligibility or protocol deviations in 21. Of the 27 patients randomized to hemithoracic radiotherapy, 25 completed the treatment as planned. For part 1 the median RFS was 8.8 (95%CI: 7.3-10.7) and median OS was 15.0 (95% CI: 12.1-19.3) months. For part 2 the median local RFS for group A was 7.6 (95%CI: 5.5-10.7) and for group B 9.4 (95%CI: 6.5-11.9) months (primary endpoint part 2), while the overall RFS and OS for group A were 5.7 (95%CI: 3.5-8.8) and 16.9 (95%CI: 10.7-23.6) months and for group B 7.6 (95% CI:5.2-10.6) and 14.9 (95%CI: 7.0-17.6) months. Conclusions: This study did not reach the primary endpoint which was defined as one-year increase in loco-regional relapse-free survival and thus does not support the routine use of hemithoracic RT after neoadjuvant chemotherapy and EPP. Disclosure: All authors have declared no conflicts of interest.