Perspectives de stagiaires et d'experts de l'enseignement secondaire sur des situations d'indiscipline

Le thème de cette recherche porte sur des perspectives de stagiaires et d'experts de l'enseignement secondaire sur des situations d'indiscipline. Nous avons d'abord élaboré un contexte théorique. À la lumière de Kounin (1970), Martin (1981), Charles (1981), Charles (1989) et Bournot-Trites (in Safty dir., 1990), nous avons retrouvé une description de huit modèles de discipline. Cependant, le contenu de ces écrits ne fournit pas suffisamment d'information afin de développer le thème de notre recherche. Inspirée par Brophy et Evertson (1976), Moskowitz et Hayman (1976), Saunders (1979), Johnson (1980), Ramsey (1981), Fitzpatrick (1981), Jones et Jones (1981), Me Daniel (1982), Gagné (1985), Melvin (1985), Schloss et Sedlack (1986), Doyle (1986) et Barton et Morrison (1988), nous avons recensé des caractéristiques des maîtres efficaces. Ainsi, la littérature des modèles de discipline et celle des caractéristiques des maîtres efficaces nous ont amenée à définir les objectifs de notre recherche. Cette recherche qualitative exploratoire nous a permis d'interviewer des participants, c'est-à-dire des stagiaires et des maîtres experts de différentes écoles secondaires. Dans un premier temps, nous avons construit notre instrument de recherche qui se définit par des mises en situation (trois situations d'indiscipline) accompagné d'un questionnaire. Cet instrument fut pré-expérimenté dans le but d'en vérifier la validité. Par la suite, cet instrument fut présenté aux participants de notre recherche. Il s'agit principalement de trois stagiaires et de trois maîtres experts. Le contenu des entrevues des participants nous a permis de concevoir un modèle d'analyse appelé un discipli-cube. Ce modèle tridimensionnel comporte des composantes (savoir, savoir-être, savoir-faire), des moments (avant, pendant, après ou indéterminé) et des situations d'indiscipline. C'est donc à partir du discipli-cube que nous avons classé les données des participants. Finalement, les résultats de cette recherche nous conduisent à prétendre que, face à une situation d'indiscipline, les stagiaires interviennent en ayant plutôt recours à leur savoir (connaissances) et avec l'intention de sévir vis-à-vis l'élève ou le groupe alors que les maîtres experts interviennent en se référant davantage au savoir-faire dans le but de fournir de l'aide à l'élève ou au groupe. Ils s'interrogent et prennent le temps de considérer globalement la situation problématique ce qu'omettent de faire les stagiaires. Cette recherche comporte des limites parce que la nature de cette recherche et en particulier la situation de simulation ne permettent pas d'inférer les résultats aux situations d'enseignement réelles.

Vivências de cuidado familiar à criança dependente de tecnologias: subsídios para a enfermagem

Crianças dependentes do uso de tecnologias para viver necessitam de cuidados diferenciados, tanto dos profissionais da saúde como de sua família. Para o enfermeiro atuar junto à família da criança dependente do uso de tecnologias é necessário que compreenda quais são os recursos importantes para o enfrentamento de situações estressantes que envolvem, necessariamente, o conviver com a doença e o cuidado. Ao vivenciar a relação com essa família, o enfermeiro estuda e desenvolve sua prática de aprendizado e de ensino sobre o cuidado humano, criando o fazer profissional e, nesse processo de aprender/ensinar/criar, ele concebe, organiza e expressa ações de cuidado. A compreensão da experiência da família no processo de cuidar da criança em seu cotidiano pode subsidiar as intervenções da enfermagem nessas situações. Assim, objetivou-se conhecer as vivências de famílias no cuidado às crianças dependentes de tecnologias. Realizou-se uma pesquisa qualitativa, descritiva e exploratória no primeiro semestre de 2014. Os dados foram coletados por meio de entrevistas semiestruturadas com treze familiares cuidadores de crianças dependentes de tecnologias atendidas em uma Unidade de Pediatria de um hospital universitário do sul do país e submetidos à análise temática. Encontraram-se como categorias: caracterização da população do estudo; identificação da percepção do familiar cuidador a cerca do cuidado à criança dependente de tecnologia; recepção do diagnóstico da criança; mudanças do cotidiano familiar em função do cuidado à criança; profissionais de saúde e a enfermagem: contribuições para a instrumentalização do familiar cuidador; facilidades e dificuldades encontradas pelo familiar cuidador durante o cuidado à criança dependente de tecnologia; recebimento de ajuda da rede de apoio social para o cuidado à criança. Acredita-se que este estudo possibilitou a compreensão da experiência de famílias no processo de cuidar da criança dependente de tecnologias em seu cotidiano, subsidiando as intervenções da enfermagem nessas situações.

Viral Bodies: Uncontrollable Blackness in Popular Culture and Everyday Life

Viral Bodies: Uncontrollable Blackness in Popular Culture and Everyday Life maps rapidly circulated performances of Blackness across visual media that collapse Black bodies into ubiquitous “things.” Throughout my dissertation, I use viral performance to describe the uncontrollable discursive circulation of bodies, their behaviors, and the ideas around them. In particular, viral performance is employed to describe the complicated ways that (mis)understandings of Black bodies spread and are often transformed into common-sense beliefs. As viral performances, Black bodies are often made more visible, while simultaneously becoming more opaque. This dissertation examines the recurrence of viral performances of Blackness in viral videos online, film, and photography/images. I argue that viral performances make products that reinscribe stereotypical notions of Blackness while also generating paths of alterity—which contradict the normalized clichés and provide desirable possibilities for Black performance. Viral Bodies forges a new dialogue between visual and aural technologies, performance, and larger historic discourses that script Black bodies as visually (and sonically) deviant subjects. I am interested in how technologies complicate the re-presentation of images, ideas, and ideologies—producing a necessity for new decipherings of performances of Blackness in popular culture and everyday life.

A transversalidade da Matemática no quotidiano de uma sala de 4 anos

Relatório de Estágio apresentado à Escola Superior de Educação de Paula Frassinetti para obtenção de grau de Mestre em Educação Pré-Escolar

Utilising presence in places to support mobile interaction

Physical places are given contextual meaning by the objects and people that make up the space. Presence in physical places can be utilised to support mobile interaction by making access to media and notifications on a smartphone easier and more visible to other people. Smartphone interfaces can be extended into the physical world in a meaningful way by anchoring digital content to artefacts, and interactions situated around physical artefacts can provide contextual meaning to private manipulations with a mobile device. Additionally, places themselves are designed to support a set of tasks, and the logical structure of places can be used to organise content on the smartphone. Menus that adapt the functionality of a smartphone can support the user by presenting the tools most likely to be needed just-in-time, so that information needs can be satisfied quickly and with little cognitive effort. Furthermore, places are often shared with people whom the user knows, and the smartphone can facilitate social situations by providing access to content that stimulates conversation. However, the smartphone can disrupt a collaborative environment, by alerting the user with unimportant notifications, or sucking the user in to the digital world with attractive content that is only shown on a private screen. Sharing smartphone content on a situated display creates an inclusive and unobtrusive user experience, and can increase focus on a primary task by allowing content to be read at a glance. Mobile interaction situated around artefacts of personal places is investigated as a way to support users to access content from their smartphone while managing their physical presence. A menu that adapts to personal places is evaluated to reduce the time and effort of app navigation, and coordinating smartphone content on a situated display is found to support social engagement and the negotiation of notifications. Improving the sensing of smartphone users in places is a challenge that is out-with the scope of this thesis. Instead, interaction designers and developers should be provided with low-cost positioning tools that utilise presence in places, and enable quantitative and qualitative data to be collected in user evaluations. Two lightweight positioning tools are developed with the low-cost sensors that are currently available: The Microsoft Kinect depth sensor allows movements of a smartphone user to be tracked in a limited area of a place, and Bluetooth beacons enable the larger context of a place to be detected. Positioning experiments with each sensor are performed to highlight the capabilities and limitations of current sensing techniques for designing interactions with a smartphone. Both tools enable prototypes to be built with a rapid prototyping approach, and mobile interactions can be tested with more advanced sensing techniques as they become available. Sensing technologies are becoming pervasive, and it will soon be possible to perform reliable place detection in-the-wild. Novel interactions that utilise presence in places can support smartphone users by making access to useful functionality easy and more visible to the people who matter most in everyday life.

Motivational factors for language learning classroom situations : the self-determination theory in practice

Tesis (Licenciado en Lenguas Castellana, Inglés y Francés).--Universidad de La Salle. Facultad de Ciencias de La Educación. Licenciatura en Lengua Castellana, Inglés y Francés, 2014

Yhteistä turvallisuutta rakentaen : poliisi- ja upseeriprofessioiden yhteiskehittelyn mahdollisuuksista

Poliisin rakenneuudistus Pora III ja Puolustusvoimauudistus 2011–2015 ovat olleet viime vuosien esimerkkejä julkisen sektorin työn tehostamisen vaatimuksista. Sekä Puolustusvoimilla että poliisilla, kahdella turvallisuusalan viranomaistaholla, on lakisääteiset tehtävänsä, jotka tulee työn tehostamisen vaatimuksista huolimatta suorittaa. Turvallisuusala yksityistyy vauhdilla, ja keskustelua käydään siitä, mitä tehtäviä viranomainen hoitaa itse, mitä annetaan kaupallisen toimijan tai järjestöjen hoidettavaksi ja mistä kansalainen vastaa itse jatkossa. Resurssi- ja tehostamisvaatimuksia mietittäessä nousee esille upseereiden kohdalla koko maan puolustus ja turvaaminen. Kyetäänkö tämän tehtävän täyttämiseen mahdollisessa sotatilanteessa enää nykyisellä tai mahdollisesti vähenevällä resursoinnilla? Poliisitoimen osalta vasteajat eri puolilla Suomea puhuttavat, samoin se, miten tehtäviä priorisoidaan hoidettavaksi. Saavatko kansalaiset enää perusoikeuksiinsa kuuluvaa arjen turvallisuutta, jonka vielä tänä päivänä katsotaan kuuluvan valtion perustehtäviin? Viranomaisten pitäisi tutkimukseen valittujen aineistojen sekä lakien perusteella hoitaa tehtävänsä laadukkaasti ja tasa-arvoisesti kaikkialla Suomessa. Nykyiset sisäistä ja ulkoista turvallisuutta käsittelevät asiakirjat, esimerkiksi strategiat, puhuvat laajasta turvallisuuskäsityksestä, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajojen hämärtymisestä globalisoitumisen seurauksena ja lisääntyvästä poikkihallinnollisesta yhteistyöstä toimintaa ohjaavana ajattelumallina. Viranomaisyhteisyötä tulisi lisätä osana normaalia toimintaa, samoin yhteistyötä järjestöjen, elinkeinoelämän ja jokaisen kansalaisen kanssa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2013) peräänkuulutetaan uusia, innovatiivisia tapoja hoitaa sekä valtion että kuntien tehtäviä. Yhteisen toiminnan kohteen eli laajan turvallisuuskäsityksen viitekehyksessä on mahdollisuus pohtia uudenlaista turvallisuusalan viranomaisyhteistyötä, eli etsiä perusteluja upseeri- ja poliisiprofession syvemmälle yhteistyölle – yhteiskehittelylle. Tutkimukseni tavoitteena on herätellä keskustelua siitä, onko yhteisen toiminnan kohteen löytymiselle edellytyksiä. Nähtävissä on, että valtiolle kuuluvia toimintoja tehostetaan jatkossakin. Yksi järkevä tapa tehostamisessa on löytää töiden rajapintoja ja yhdistää resurssit näiden osalta. Jotta toiminta olisi tehokasta, sen pitää olla osa jokapäiväistä toimintaa eikä perustua vain muutamiin yhteistoimintaharjoituksiin tai jo tapahtuneiden poikkeustilanteiden hoitoon. Suurin osa kriisiajan toiminnasta perustuu normaaliolojen toimintaan, jolloin sen lähtökohdat voisivat olla yhteisessä työssä ja alkaa jo koulutuksesta, mikä nostetaan tässä työssä yhtenä mahdollisuutena esille. Koulutuksellinen yhteistyö ja liikkuvuus ovat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perusteella mahdollista myös kahden eri hallinnonalan koulutuksessa. Tällaista koulutuksen tehostamista haetaan tällä hetkellä muualla yhteiskunnassa. Mutta halutaanko omasta toiminnasta ja tehtävistä luopua edes osittain ja tehdä yhteistyötä mahdollisesti oman työn hallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa? Vai onko kyse vain siitä, että yhteistyön syventämiselle ei ole nähty kovinkaan suurta tarvetta tai hyötyä eikä yhteistyö näytä tuovan mitään uutta ammattikuntien osaamiseen? Tutkimuksen aineisto koostuu valtionhallinnon aineistoista, kuten strategioista, mietinnöistä ja raporteista niin sisäisen kuin ulkoisen turvallisuuden alalta. Aineistona käytetään myös upseeri- (n=71) ja poliisipäällystöopiskelijoille (n=65) suunnattua kyselyä ja kirjoitelmaa tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta vuonna 2030. Lisäksi opiskelijavastauksista tehtyä analyysia syvennetään molempien korkeakoulujen (Maanpuolustuskorkeakoulu ja Poliisiammattikorkeakoulu) rehtoreiden sekä molempien hallinnonalojen (puolustusministeriö sekä sisäministeriö) kansliapäälliköiden haastatteluilla. Aineistojen avulla pyritään herättelemään ajatuksia siitä, voisiko yhteisiä töitä löytyä yhteistyön pohjaksi. Tarkoituksena on perustella, miksi yhteistyötä kannattaa tehdä ja ikään kuin vastata etukäteen vastaväitteisiin, miksi sitä ei voitaisi tehdä. Strategioiden yhteistyön tahtotilaa verrataan muihin strategioiden toimenpide ehdotuksiin ja sitä kautta vielä kyselyaineistoon. Opiskelijakyselyllä haetaan näkemyksiä tulevaisuuden turvallisuusasiantuntijuudesta ja mahdollisesta yhteistyöstä sekä sen painopisteistä. Muilla asiantuntijahaastatteluilla haetaan korkeakoulujen sekä ministeriön tason näkemyksiä opiskelijoiden mielipiteisiin. Opiskelijakyselyn avulla on haluttu selvittää sitä, mitä jo työelämässä olleet mutta vaihteeksi opiskelevat sotatieteiden maisteriopiskelijat Maanpuolustuskorkeakoulussa ja poliisin päällystötutkinnon opiskelijat Poliisiammattikorkeakoulussa ajattelevat turvallisuusalan ja -asiantuntijuuden muutoksesta. Minkälaisena he näkevät oman tulevan työnsä ja yhteistyökentän muiden viranomaisten kanssa? Selvää opiskelijavastausten mukaan on se, että turvallisuus halutaan pitää jatkossakin viranomaisen vastuulla ja välttää viimeiseen asti yksityisen sektorin liiallista vastuuta enempää kuin on pakko. Yhteistyötä halutaan edelleen lisätä, ja erityisesti tämä koskee viranomaisten välistä yhteistyötä. Tutkimus on tietoisesti rajattu koskemaan kahta turvallisuusalan viranomaistoimijaa, ammattikorkeakoulutuksen käyneitä poliiseja ja Puolustusvoimien Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevia upseereita, joiden tehtävistä ja koulutuksesta on löydettävissä yhteisiä rajapintoja ja yhteistyön alueita. Kiinnostus syventyä valittuun kahteen ammattialaan johtuu myös siitä, että usein esimerkiksi sisäasianhallinnon strategioissa Puolustusvoimat jätetään ulkopuolelle varsinkin normaaliolojen yhteistyötä tarkasteltaessa tai vain yksittäisen maininnan asteelle. Sama huomio on havaittavissa puolustushallinnon strategioista. Tämä nousee esille erityisesti alueellista yhteistyötä tai viranomaisyhteistyötä pohdittaessa. Silti sekä sisäministeriön että puolustusministeriön hallinnonalan strategiat ym. perustuvat laajaan turvallisuuskäsitykseen, ja usein eri ammattikuntia analysoitaessa puhutaan tehtävistä, joita tekevät useat ammattikunnat ja professiot. Puhutaan niin sanotuista harmaista alueista. Ministeriöiden tahtotilassa ja toiminnassa on tutkimukseni mukaan nähtävissä ristiriita. Koulutuksen osalta yhteistyön lisääminen on mahdollista etenkin nyt, kun Poliisiammattikorkeakoulussa peruskoulutus on muuttunut ammattikorkeakoulutasoiseksi ja näin tämän ammattikunnan professioasema koulutuksen näkökulmasta on vahvistunut entisestään. Käsittelenkin tutkimuksessani kahta professiota professiotutkimuksen perinteisiä kriteereitä käyttäen, eli rinnastaessani näitä kahta ammattia. Rinnastettavuus koulujen kesken on tullut mahdolliseksi sekä tutkintojen että osaamisen tarkastelun näkökulmasta. Tämän myötä myös molempia korkeakouluja hyödyttävää yhteistyötä olisi mahdollista miettiä osana muutakin hallinnon tehostamista ja rauhan ajan viranomaistoimintaa.

The everyday life of the revolution: gender, violence and memory

The ‘heroic life’ or the life of the revolutionary is one that resists or even seeks to transcend the everyday and the ordinary. The ‘banal’ vulnerabilities of everyday life, however, continue to constitute the unseen, often unspoken background of such a heroic life. This article turns to women’s memories of everyday life spent ‘underground’ in the context of the late 1960s radical left Naxalbari movement of Bengal. Drawing upon recent published memoirs and my own field interviews with middle class female (and male) activists, I outline the ways in which revolutionary femininity was imagined and lived in the everyday life of this political movement. I focus, in particular, on the gendered and classed nature of political labour, the gendering of revolutionary space, and finally, the extent to which everyday life in the ‘underground’ was a site of vulnerability and powerlessness, especially for women. I also signal how these memories of interpersonal conflict and everyday violence tend to remain buried under a collective mythicisation of the ‘heroic life’.

Relations parents-enfant et fonctions exécutives des enfants à l’âge de l’entrée scolaire : l’importance des pères

De nombreuses études empiriques ont démontré que la qualité des relations parent-enfant est importante pour le développement des fonctions exécutives (FE) des enfants. Cependant, la majorité des études ont porté sur des échantillons de mères ou de pères, mais non des deux. Le présent mémoire contient un article empirique qui poursuit deux buts. Premièrement, l’article a examiné la contribution unique de la qualité des interactions mère-enfant et père-enfant avec leur bambin (toddler) à la prédiction des FE en milieu scolaire. Deuxièmement, l’article a investigué les effets d'interactions entre la qualité des relations mère-enfant et père-enfant. L’étude a été menée auprès de 46 familles intactes (mère-père-enfant). Lorsque les enfants avaient 18 mois, la qualité des interactions mère-enfant et père-enfant a été mesurée par observation de séquences indépendantes de jeu avec le Mutually Responsive Orientation scale. À la maternelle, les problèmes exécutifs des enfants furent rapportés par le professeur à l’aide du Behavior Rating Inventory of Executive Function. Les résultats indiquent que les enfants qui ont des interactions de meilleure qualité avec leur père à 18 mois sont ensuite considérés par leur professeur de maternelle comme ayant moins de déficits exécutifs. Cela suggère que la relation père-enfant peut être un facteur important à considérer en ce qui concerne le développement des FE des enfants. Les implications théoriques et empiriques ainsi que les implications pratiques, notamment celles concernant les professeurs, sont abordées lors de la conclusion de ce mémoire.

Programa em numeracia: proposta para a medida Currículo Específico Individual

The numeracy deals with the study of the ability to apply mathematical knowledge on solving everyday life problems (Goos, Geiger, & Dole, 2012; Ponte, 2002; Steen, 2001; Cockcroft, 1982) and appears to us as an essential dimension to programming in special education, for its applicability to the everyday life of individuals. For this, it seemed relevant to perceive essential competences that promote greater autonomy to the students in school-age and with profiles of functionality that express heightened difficulties in the use of skills normally associated with numeracy. In order to implementing it, it was made a content and documentary analysis, on the subject area of Mathematics, of three guiding documents: (a) Curriculum Guidelines – Presschool Education; (b) Mathematics Program – 1st Cycle; (c) Curricular Goals – Presschool and 1st Cycle. The analysis focused in the field of numeracy, i.e. were considered the contents related to the development of competences in the field of Numbers and Operationsà a????dà su????do????ai????àMo????e????àa????dàTi????eàDo????ai????àGeo????et????????àa????dàMeasu????e????e????t.àAs a result of this procedure, it has been elaborated a flexible program and with the capacity of adequacy to the most diverse profiles of functionality, in particular those that depict situations of greater complexity and gravity. The study suggests the possibility that, on the basis of available documents guiding teaching and learning, one can find a flexible and progressive program with an equivalent matrix, available for use and allowing the adoption of a reference and a common language in the context of special education.

French good practice guidelines for management of the risk of low back pain among workers exposed to manual material handling: Hierarchical strategy of risk assessment of work situations

International audience

Reasoning over knowledge-based generation of situations in context spaces to reduce food waste

With the ever-growing amount of connected sensors (IoT), making sense of sensed data becomes even more important. Pervasive computing is a key enabler for sustainable solutions, prominent examples are smart energy systems and decision support systems. A key feature of pervasive systems is situation awareness which allows a system to thoroughly understand its environment. It is based on external interpretation of data and thus relies on expert knowledge. Due to the distinct nature of situations in different domains and applications, the development of situation aware applications remains a complex process. This thesis is concerned with a general framework for situation awareness which simplifies the development of applications. It is based on the Situation Theory Ontology to provide a foundation for situation modelling which allows knowledge reuse. Concepts of the Situation Theory are mapped to the Context Space Theory which is used for situation reasoning. Situation Spaces in the Context Space are automatically generated with the defined knowledge. For the acquisition of sensor data, the IoT standards O-MI/O-DF are integrated into the framework. These allow a peer-to-peer data exchange between data publisher and the proposed framework and thus a platform independent subscription to sensed data. The framework is then applied for a use case to reduce food waste. The use case validates the applicability of the framework and furthermore serves as a showcase for a pervasive system contributing to the sustainability goals. Leading institutions, e.g. the United Nations, stress the need for a more resource efficient society and acknowledge the capability of ICT systems. The use case scenario is based on a smart neighbourhood in which the system recommends the most efficient use of food items through situation awareness to reduce food waste at consumption stage.