Partisaanisodasta alueelliseen puolustusjärjestelmään : jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen

Väitöskirjan tavoitteena on ollut rakentaa kokonaiskuva aiheesta Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittyminen toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa ei ole rajoituttu ainoastaan kuvailemaan sotataidollisen ajattelun kehittyminen, vaan on pyritty selvittämään kehittymiseen vaikuttaneet tekijät ja vastaamaan kysymykseen, miksi näin on tapahtunut? Aiemmat länsimaiset tutkimukset ovat tarkastelleet jugoslavialaista sotataitoa tai maanpuolustusta vain jostain tietystä rajallisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Jugoslavian kansanarmeijaa, asevoimien vaikutusta maan poliittiseen elämään tai sotilaallista doktriinia koskien. Sotataidon kehittymiseen vaikuttavat tekijät huomioivaa kokonaisesitystä ole tehty. Myös jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu on jäänyt pääosin pimentoon. Jugoslavialainen maan sotataitoon kohdistunut tutkimus on ollut laajaa ja monipuolista, mutta sen käytettävyyteen osittain vaikuttaa marxilais-leniniläinen materialistis-dialektinen, historialliseen materialismiin perustuva tutkimusmenetelmä. Väitöskirjan päätutkimusaineiston ovat muodostaneet alkuperäislähteet, ensisijaisesti jugoslavialaiset ohjesäännöt, käsikirjat, oppaat ja oppikirjat. Muu lähteistö on koostunut lähinnä arkistoasiakirjoista ja muusta kirjallisuudesta. Tutkimusmenetelmä on ollut historiatieteellinen käsittäen muun muassa ulkoisen ja sisäisen lähdekritiikin harjoittamisen, tietojen varmistamisen mahdollisimman useasta toisistaan riippumattomasta lähteestä sekä pyrkimyksen rekonstruoida ristiriidaton kokonaiskuva tutkimuskohteesta. Eri lähteistä ja lähderyhmistä saatuja tietoja on vertailtu, analysoitu sekä yhdistetty kriittisesti. Lähteiden käytettävyyden, lähdearvon ja luotettavuuden arviointi ovat olleet merkittävässä roolissa, näistä kaikista tärkeimpänä luotettavuuden arviointi. Sisäisen ja ulkoisen lähdekritiikin keinoin on pyritty luomaan oma ristiriidaton tulkinta kokonaisuudesta, jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisestä toisen maailmansodan jälkeen. Tutkimuksessa on pitäydytty niin pitkälle kuin mahdollista jugoslavialaisen sotataidon alkuperäisessä terminologiassa. Jugoslavialaisia termejä ei ole muokattu vastaamaan paremmin esimerkiksi tällä hetkellä länsimaisessa sotataidossa käytettyjä käsitteitä. Väitöskirjan rakenne on temaattinen. Läpi koko tutkittavan ajanjakson jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisessä on tunnistettavissa samat määräävät tekijät: historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, sotilaallinen doktriini, lakiperusteet, kommunistiliiton ohjaus ja asevoimien sekä yhteiskunnan valmiuden kehittyminen. Jugoslaviassa puhuttiin aseelliseen kamppailuun vaikuttavista sodankäynnin faktoreista, joita olivat yhteiskunnalliset tekijät, materiaalis-tekniset tekijät ja sotilaalliset tekijät. Kaikista tärkeimpänä tekijänä pidettiin kuitenkin ihmistä itseään, vaikka ihmisen merkitys välillä tuntuikin hukkuvan ”moraalis-poliittiset tekijät”-sanahirviön alle. Tutkimuskysymyksiin on vastattu sotataitoon vaikuttaneiden edellä mainittujen tekijöiden kautta. Kuhunkin muutostekijään liittyvä kehitys on kuvattu kronologisena esityksenä. Kansan vapautussodassa vuosina 1941–1945 perustettujen partisaaniyksiköiden muodostamisessa sekä niiden toimintamenetelmissä on havaittavissa runsaasti yhtymäkohtia 1700- ja 1800-luvun hajdukkijoukkojen sekä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun četnikkijoukkojen vastaaviin periaatteisiin. Samankaltaisuuksia ilmenee 1950-luvulta alkaen alueellisen puolustuksen joukkojen ja partisaaniyksiköiden toimintamenetelmien yhteydessä väliaikaisesti menetetyllä alueella toimittaessa. Kansan tukeen, karismaattisiin johtajiin ja yllätyselementtiin perustuva sissitoiminta on perinteistä eteläslaavilaista sotataitoa. Sodanjälkeinen jugoslavialainen sotataito oli jatkumoa eteläslaavien vuosisatoja vanhalle sotataidolliselle perinteelle, vaikka sitä ei julkisesti Jugoslaviassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta myönnettykään. Jugoslavian sotilaallinen doktriini oli luotu kaikista suunnista kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan, mutta sotilaallisen uhkan painotukset vaihtelivat usein, jopa vain muutaman vuoden välein. Tämä ei johtunut päättämättömyydestä eikä pelkästään koetun uhkan suunnan vaihtumisesta. Painottamalla sisäisen ja ulkoisen uhkan jatkuvuutta sekä uhkan suunnan vaihtelua pyrittiin pitämään maanpuolustuspiirit valppaina ja kansalaiset aktiivisina. Tällä tavalla myös perusteltiin maanpuolustuksen korkeita kustannuksia ja ennen kaikkea pyrittiin lisäämään maan sisäistä veljeyttä ja yhtenäisyyttä. On ilmeistä, että sekä lännestä että idästä kohdistui Jugoslavian suuntaan suurta poliittista ja sotilaallista intressiä kylmän sodan vuosina 1945–1990, mutta suoran sotilaallisen uhkan aukoton todistaminen olisi kuitenkin hankalaa. Oleellista onkin jugoslavialaisten oma käsitys maataan vastaan kohdistuneesta sotilaallisesta uhkasta. Sisäisen uhkan vaikutus alkoi kasvaa 1970-luvun alkupuolelta lähtien ja se johti lopulta 1980-luvulla alueellisen puolustuksen joukkojen esikuntien lakkauttamiseen ja taisteluvälineiden hajavarastointijärjestelmän purkamiseen. Yhteiskunnallisista tekijöistä merkittävimpinä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun vaikuttaneina osina olivat lait ja Jugoslavian kommunistiliitto. Perustuslakiin ja lakiin kansallisesta puolustuksesta sekä kommunistiliiton päätöslauselmiin sisällytetyt vaatimukset sotataidon kehittymiselle kuitenkin vain toistivat sotilaallisessa doktriinissa määritettyjä suuntaviivoja sekä määräyksiä. Maanpuolustukseen liittyneiden määräysten ja ohjeiden hyväksymiselle laillisen järjestyksen mukaisesti annettiin kuitenkin erittäin suuri arvo. Niiden toimeenpanon leviäminen maanlaajuisesti varmistettiin puolueen päätöksillä velvoittamalla muun muassa kommunistiliiton paikallisorganisaatiot, puoluesolut asevoimien sisällä sekä kaikki liittovaltion hallintotasot tekemään kaikkensa yleisen kansanpuolustuksen ja sitä ilmentävän sotataidon toteutumisen eteen. Materiaalis-teknisen tekijän kokonaisuus sisälsi aseet ja varusteet sekä niihin liittyviä muita seikkoja, kuten yhteiskunnan teollisuuden kehittymisen asteen sekä kyvyn suojautua vihollisen taisteluvälineitä vastaan ja luoda vihollisen aseita vastaan tehokkaampi vasta-ase. Siihen luettiin myös yksilöiden, taktisten ja yhdistettyjen taktisten yksiköiden sekä koko kansan koulutus aseiden ja varusteiden tarkoituksenmukaiseen käyttöön. Vaikka jugoslavialainen aseteollisuus kehittyi tutkimusperiodin aikana voimakkaasti, joutui maa taloudellisten resurssiensa rajallisuuden ja mahdollisen vihollishyökkäyksen ylivoimaisuuden havaittuaan toteamaan, että maanpuolustuksen ongelmia ei voida ratkaista materiaalin ja tekniikan määrällä tai laadulla. Ratkaisun oli löydyttävä sotilaallisista tekijöistä ja varsinkin sotataidosta. Sotilaalliset tekijät ja prosessit olivat jugoslavialaisen sotataidon ja sotataidollisen ajattelun kehittymisen kannalta tärkein muutostekijä. Sotilaallisten tekijöiden ytimen muodosti sotataito, joka Jugoslaviassa koostui teoriasta ja käytännöstä. Tämä jako koski sotataidon kolmea tasoa: strategiaa, operatiikkaa ja taktiikkaa. Sotataitoon kuuluvina osina pidettiin muun muassa taisteluvalmiutta, liikekannallepanovalmiutta, yhteiskunnallis-poliittisten yhteisöjen aseetonta vastarintaa, aseellisen kamppailun operatiivista ja taktista tasoa, materiaalista ja teknistä varustamista, sotatalouden valmistelujen organisointia sekä yhteiskunnallisia palveluja poikkeusoloissa. Osa näistä kuului edellä mainittuihin yhteiskunnallisiin tai materiaalis-teknisiin tekijöihin. Jugoslavialainen sotataito onkin nähtävä matriisinomaisena kokonaisuutena, jossa sotataidon kolmeen toiminnalliseen tasoon, strategiaan, operatiikkaan ja taktiikkaan vaikuttivat historialliset taustatekijät, sotilaallinen uhka, yhteiskunnalliset tekijät ja materiaalis-tekniset tekijät. Jugoslavialaisen sotataidon kokonaisuuteen kuului myös se, että mainitut muutostekijät vaikuttivat vielä toisiinsa. Lopputuloksena näin kokonaisvaltaisesta näkemyksestä sotataitoon ja sotataidolliseen ajatteluun Jugoslavia kykeni luomaan poikkeuksellisen tehokkaana pidetyn puolustusratkaisun, jossa koko yhteiskunnan kaikki resurssit pystyttiin suuntaamaan hyökkäyksen torjumiseen ja maahan tunkeutuneiden pois ajamiseen. Aiempi tutkimus on nähnyt jugoslavialaisen sotataidon kehittymisen keskeisimpänä vaikuttimena ja murroskohtana Varsovan liiton joukkojen toimeenpaneman Tšekkoslovakian miehityksen ja siitä seuranneen koetun uhkan merkittävän voimistumisen. Yleisen kansanpuolustuksen doktriiniin liittyvä taustatutkimus, teorianmuodostus ja doktriinin käyttöönotto tapahtuivat kuitenkin jo 1950-luvulla. Tšekkoslovakian miehitys toimi vain muutoksen toimeenpanoa vauhdittavana tekijänä. Jugoslavialaiset korostivat, että jugoslavialaisessa yhteiskunnassa keskeisessä asemassa ollut yhteisjohtoisuuden periaate ulottui myös maanpuolustukseen ja sotataitoon. Tutkimusaineistoon perehtyminen kuitenkin osoitti, että yleisen kansanpuolustuksen kokonaisuutta kuvaavat oppikirjat, laeissa asetetut määräykset ja Jugoslavian kommunistiliiton julkaisemat vaatimukset eivät olleet jalkautuneet sotataidon teoriaan tai käytäntöön operatiivisella tai taktisella tasolla. Strategisella tasolla yhteisjohtoisuus esiintyi näkyvämmin vain sotilaallisen konseptin ja strategian yhteydessä. Sotilaallisen doktriinin osalta yhteisjohtoisuus ilmeni lähinnä kahdessa asiassa. Alueellisen puolustuksen yksiköiden varustamisvelvoite oli asetettu siviilihallinnon eri tasojen vastuulle. Alueellisen puolustuksen esikunnat ja komentajat olivat vastuussa yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoille. Siviilihallinnon organisaatioiden kyky varustaa alueellisen puolustuksen yksiköt osoittautui kuitenkin heikoksi. Alueellisen puolustuksen esikunnatkin toimivat upseereiden johtamina sotilaallisina johtoportaina, ja yleisen kansanpuolustuksen ja yhteiskunnallisen itsesuojelun komiteoiden toiminta komentajien ja esikuntien suuntaan rajoittui vain nimelliseen ohjaukseen. Yhteisjohtoisuus osoittautuikin tutkimuksen kuluessa piirteeksi, joka julkisesta retoriikasta huolimatta ei toteutunut jugoslavialaisessa sotataidon praktiikassa. Jugoslavialaisen sotataidollisen ajattelun kehittymisen kaari käynnistyi partisaanisodasta ja päätyi alueelliseen puolustusjärjestelmään. Kansakunta ja sen useat eri kansallisuudet onnistuivat luomaan tieteelliseen ja tutkittuun tietoon perustuvan välineen, sotataidon teorian ja käytännön, joka suojeli maata yli puolen vuosisadan ajan. Yleinen kansanpuolustus sekä jugoslavialainen sotataito ovat toisiensa synonyymejä, seurauksia ja synnyttäjiä. Puolustusratkaisu lähti omista kansallisista lähtökohdista, siihen sulautettiin valikoiden ja jalostettuna hyviksi sekä menestyksekkäiksi koettuja ulkomaisia elementtejä sekä vaikutteita. Sitä perusteltiin monipuolisilla poliittisilla, ideologisilla, teoreettisilla, historiallisilla sekä nykyaikaisilla sotataidollisilla argumenteilla, mutta kaikesta tästä huolimatta sen ydin oli omintakeinen jugoslavialainen sotataidollinen ajattelu.

SOCIAL MEDIA IN INTERNATIONAL BRAND COMMUNICATION OF SMES - A multiple case study of small Finnish design-intensive companies

Social media is a rather new phenomenon which has revolutionised the world of online communication. However, academic research on how companies can benefit from social media is lacking. The research objective of this thesis was to examine the use of social media in international brand communication of small Finnish design-intensive companies. Therefore, this research contributes also to the research gap in SME branding. The focus was on communication targeted at consumers. The research was carried out as a mixed methods research employing the questionnaire and multiple case study methods. The questionnaire was used to gather preliminary information on Finnish design-intensive companies and to provide an eligible list of companies for deeper examination. Then, four case companies were studied in more depth. The empirical evidence of the case companies was mainly gathered through theme interviews. The results of the questionnaire shed light on the internationalisation of small Finnish designintensive companies. On average, the companies had internationalised rather quickly after they had been founded. However, the share of exports was rather low in most of the companies. The results revealed also that social media was already used widely in the exporting companies and the use can be expected to grow in future. The findings of the multiple case study suggest that branding activities in small Finnish designintensive companies are constrained by limited resources and skills. In addition, the branding activities are strongly guided by the vision and values of the entrepreneur(s) rather than extensive marketing research. The brand structure was simple in all case companies and they aimed at having a standardised brand image across markets. However, all case companies had faced a need for some adaptation of their international brand communication. Internationally important brand communication channels were international fairs, the internet, word-of-mouth and social media. Social media offered a cost-effective brand communication channel for the case companies. It was used for various purposes, such as creating brand awareness and affecting how the brand is perceived. The entrepreneurs found the use of social media to be rather easy and the case companies had not faced any major challenges. However, the companies had recognised that communication in social media requires consistency and planning. The planning was rather informal and stayed on a general level. Overall, the utilisation of social media in the case companies was limited by a lack of resources. It seemed to affect especially the follow-up of brand communication in social media which stayed rather superficial.

Marketers’ perception of the implementation of social media marketing: Evidence from large Finnish companies’ marketing campaigns

Social media is a multidimensional marketing and communications channel which can support and enhance a business’ reputation, sales and even longevity. Social media as a business tool encourages an interaction between customers and companies which gives opportunities for a company to better understand their customers, to target them more effectively and to collaborate and create dialogues with them which is not possible through traditional media channels. The aim of a social media strategy is to increase brand awareness, image, loyalty and recognition. The peer networks that social media creates allows a company to disseminate information through loyal customers to new and prospective customers to ultimately increase reach. The purpose of the study is to understand the marketer’s perspective of social media marketing use and how it is currently utilized in marketing and communications activities in Finland. Three companies were interviewed covering fourteen different implementations of social media marketing campaigns. These were then analysed to ascertain the utilization methods and experience gained on recent campaigns in the Finnish market The utilization of social media marketing was analysed using the methods of thematic analysis and inductive and abductive reasoning. Elements and themes were drawn out of the separate interviews to create a framework with which to explore, evaluate and match theories that define social media usage by companies. It became clear from all of the interviews that social media as a tool is most effective when it captures the viewer’s interest through rich and entertaining content. This directed the theoretical research towards Engagement Theory and Content Marketing which look to emphasize the importance of communities, collaboration, interaction, and peer-sharing as the key drivers of a social media marketing campaign.

Computed tomography image of the mediastinal and axillary lymph nodes in clinically sound Rottweilers

Trough computed tomography (CT), it is possible to evaluate lymph nodes in detail and to detect changes in these structures earlier than with radiographs and ultrasound. Lack of information in the veterinary literature directed the focus of this report to normal aspects of the axillary and mediastinal lymph nodes of adult dogs on CT imaging. A CT scan of 15 normal adult male and female Rottweilers was done. To define them as clinically sound, anamnesis, physical examination, complete blood count, renal and hepatic biochemistry, ECG, and thoracic radiographs were performed. After the intravenous injection of hydrosoluble ionic iodine contrast medium contiguous 10mm in thickness thoracic transverse images were obtained with an axial scanner. In the obtained images mediastinal and axillary lymph nodes were sought and when found measured in their smallest diameter and their attenuation was compared to musculature. Mean and standard deviation of: age, weight, body length and the smallest diameter of the axillary and mediastinal lymph nodes were determined. Mean and standard deviation of parameters: age 3.87±2.03 years, weight 41.13±5.12, and body length 89.61±2.63cm. Axillary lymph nodes were seen in 60% of the animals, mean of the smallest diameter was 3.58mm with a standard deviation of 2.02 and a minimum value of 1mm and a maximum value of 7mm. From 13 observed lymph nodes 61.53% were hypopodense when compared with musculature, and 30.77% were isodense. Mediastinal lymph nodes were identified in 73.33% of the dogs; mean measure of the smallest diameter was 4.71mm with a standard deviation of 2.61mm and a minimum value of 1mm, and a maximum value of 8mm. From 14 observed lymph nodes 85.71% were isodense when compared with musculature and 14.28% were hypodense. The results show that it is possible to visualize axillary and mediastinal lymph nodes in adult clinically sound Rottweilers with CT using a slice thickness and interval of 10mm. The smallest diameter of the axillary and mediastinal lymph nodes not surpassed 7mm and 8mm respectively. Their attenuations were equal or smaller than that of musculature in the post contrast scan.

Re-shaping the Resourcing: Recruitment in Social Media

Social media is very current topic in today’s society and organisations. In the times of economic challenges, companies are looking for efficient ways to resource workforce. In addition, there is competition of competent workforce in employment markets. Employer image plays important role in recruitment as people seek to organisations they find interesting and have a reputation as a good employer. This study concerns the discussion on utilising social media in recruitment and employer image in a corporate enterprise. I will find solutions how to utilize social media in recruitment, in which channels and methods that can be done and what these actions require from a company doing social recruitment. I bring up the discussion and challenges that relate to starting to take social media into use in an organization overall and in recruitment. The qualitative material has been gathered with interviews of eighteen persons and the material available about the topic in the enterprise intranet. According to the study, social media is seen both as an opportunity to reach large amount of people quickly and cost-efficiently, but then again it brings news aspects for controlling the employer image and communication towards the audience. Taking social media into use as part of recruiters and managers daily work requires both finding the right channels and attention to the internal communication culture and resourcing. Social recruitment requires a strategy and a proper plan to be able to work in a company. There are several social media channels that enable to reach people, but they don’t do the social recruitment alone.

The carotid body of the spontaneous insulin-dependent diabetic rat

The carotid bodies from adult spontaneous insulin-dependent diabetic rats (strain BB/S) were perfusion-fixed at normal arterial blood pressure with 3% phosphate-buffered glutaraldehyde and compared with the organs from control rats (strain BB/Sc) prepared in the same way. Serial 5-µm sections were cut, stained, and using an interactive image analysis system, were analysed to determine the volumes of the carotid body and its vascular and extravascular compartments. There was no evidence of systemic arterial disease in the carotid stem arteries in either group of animals, and the microvasculature of the organs appeared normal by light microscopy. The volume of the carotid body was unchanged 3 months after the onset of diabetes but was increased at 6 months. The total vascular volume of the organ was unchanged, but the volume of the small vessels (5-12 µm) was increased. In the control group the small vessels comprised 5% of the total volume of the carotid body, or about 44% of the vascular compartment. The percentage of small vessels increased at 3 months in the diabetic group, but had returned to normal at 6 months. The extravascular volume followed the same pattern as the total carotid body volume and so did not change appreciably when expressed as a percentage of the total volume of the organ. The increase in size of the carotid body in diabetic rats is due, therefore, to an augmented extravascular volume. In one diabetic specimen the carotid sinus nerve showed signs of diabetic neuropathy, axonal swelling and intramyelinic oedema. The clinical implications of these results are discussed.

Effects of prenatal exposure to a mild chronic variable stress on body weight, preweaning mortality and rat behavior

Early stimulation has been shown to produce long-lasting effects in many species. Prenatal exposure to some strong stressors may affect development of the nervous system leading to behavioral impairment in adult life. The purpose of the present work was to study the postnatal harmful effects of exposure to variable mild stresses in rats during pregnancy. Female Holtzman rats were submitted daily to one session of a chronic variable stress (CVS) during pregnancy (prenatal stress; PS group). Control pregnant rats (C group) were undisturbed. The pups of PS and C dams were weighed and separated into two groups 48 h after delivery. One group was maintained with their own dams (PS group, N = 70; C group, N = 36) while the other PS pups were cross-fostered with C dams (PSF group, N = 47) and the other C pups were cross-fostered with PS dams (CF group, N = 58). Pups were undisturbed until weaning (postnatal day 28). The male offspring underwent motor activity tests (day 28), enriched environment tests (day 37) and social interaction tests (day 42) in an animal activity monitor. Body weight was recorded on days 2, 28 and 60. The PS pups showed lower birth weight than C pups (Duncan's test, P<0.05). The PS pups suckling with their stressed mothers displayed greater preweaning mortality (C: 23%, PS: 60%; c2 test, P<0.05) and lower body weight than controls at days 28 and 60 (Duncan's test, P<0.05 and P<0.01, respectively). The PS, PSF and CF groups showed lower motor activity scores than controls when tested at day 28 (Duncan's test, P<0.01 for PS group and P<0.05 for CF and PSF groups). In the enriched environment test performed on day 37, between-group differences in total motor activity were not detected; however, the PS, CF and PSF groups displayed less exploration time than controls (Duncan's test, P<0.05). Only the PS group showed impaired motor activity and impaired social behavior at day 42 (Duncan's test, P<0.05). In fact, CVS treatment during gestation plus suckling with a previously stressed mother caused long-lasting physical and behavioral changes in rats. Cross-fostering PS-exposed pups to a dam which was not submitted to stress counteracted most of the harmful effects of the treatment. It is probable that prenatal stress plus suckling from a previously stressed mother can induce long-lasting changes in the neurotransmitter systems involved in emotional regulation. Further experiments using neurochemical and pharmacological approaches would be interesting in this model.

Quantitative studies of the vasculature of the carotid body in the chronically hypoxic rat

The carotid bodies of rats made chronically hypoxic by breathing 12% O2 in a normobaric chamber (inspired PO2 91 mmHg) were compared with those of controls. Serial 5-µm sections of the organs were examined using an interactive image analysis system. The total volume of the carotid bodies was increased by 64%. The total vascular volume rose by 103% and was likely due to an increase in size of the large vessels (>12 µm lumen diameter) because the small vessel (5-12 µm lumen diameter) volume did not increase significantly while the small vessel density tended to decrease. The extravascular volume was increased by 57%. Expressed as a percentage of the total volume of the organ, the total vascular volume did not change, but the small vessel volume was significantly decreased from 7.83 to 6.06%. The large vessel volume must therefore have been increased. The proportion occupied by the extravascular volume was virtually unchanged (84 vs 82%). In accordance with these findings, the small vessel endothelial surface area per unit carotid body volume was diminished from 95.2 to 76.5 mm-1, while the extravascular area per small vessel was increased from 493 to 641 µm2 or by 30%. In conclusion, the enlargement of the carotid body in chronic hypoxia is most likely due to an increase in total vascular volume, mainly involving the "large" vessels, and to an increase in extravascular volume. This is in contrast to our previously published findings indicating that in the spontaneous insulin-dependent diabetic rat the enlargement of the carotid body is due solely to an increase in extravascular volume.

Measurement of epidermal thickness in a patient with psoriasis by computer-supported image analysis

The aim of the present study was to measure full epidermal thickness, stratum corneum thickness, rete length, dermal papilla widening and suprapapillary epidermal thickness in psoriasis patients using a light microscope and computer-supported image analysis. The data obtained were analyzed in terms of patient age, type of psoriasis, total body surface area involvement, scalp and nail involvement, duration of psoriasis, and family history of the disease. The study was conducted on 64 patients and 57 controls whose skin biopsies were examined by light microscopy. The acquired microscopic images were transferred to a computer and measurements were made using image analysis. The skin biopsies, taken from different body areas, were examined for different parameters such as epidermal, corneal and suprapapillary epidermal thickness. The most prominent increase in thickness was detected in the palmar region. Corneal thickness was more pronounced in patients with scalp involvement than in patients without scalp involvement (t = -2.651, P = 0.008). The most prominent increase in rete length was observed in the knees (median: 491 µm, t = 10.117, P = 0.000). The difference in rete length between patients with a positive and a negative family history was significant (t = -3.334, P = 0.03), being 27% greater in psoriasis patients without a family history. The differences in dermal papilla distances among patients were very small. We conclude that microscope-supported thickness measurements provide objective results.

Social Solidarity and Fear of Crime - Community and Individual Approaches in Responses to Mass Violence after School Shootings

The aim of this study was to examine community and individual approaches in responses to mass violence after the school shooting incidents in Jokela (November 2007) and Kauhajoki (September 2008), Finland. In considering the community approach, responses to any shocking criminal event may have integrative, as well as disintegrative effects, within the neighborhood. The integration perspective argues that a heinous criminal event within one’s community is a matter of offence to collectively held feelings and beliefs, and increases perceived solidarity; whereas the disintegration perspective suggests that a criminal event weakens the social fabric of community life by increasing fear of crime and mistrust among locals. In considering the individual approach, socio-demographic factors, such as one’s gender, are typically significant indicators, which explain variation in fear of crime. Beyond this, people are not equally exposed to violent crime and therefore prior victimization and event related experiences may further explain why people differ in their sensitivity to risk from mass violence. Finally, factors related to subjective mental health, such as depressed mood, are also likely to moderate individual differences in responses to mass violence. This study is based on the correlational design of four independent cross-sectional postal surveys. The sampling frames (N=700) for the surveys were the Finnish speaking adult population aged 18–74-years. The first mail survey in Jokela (n=330) was conducted between May and June 2008, approximately six months from the shooting incident at the local high-school. The second Jokela survey (n=278) was conducted in May–June of 2009, 18 months removed from the incident. The first survey in Kauhajoki (n=319) was collected six months after the incident at the local University of Applied Sciences, March– April 2009, and the second (n=339) in March–April 2010, approximately 18 months after the event. Linear and ordinal regression and path analysis are used as methods of analyses. The school shootings in Jokela and Kauhajoki were extremely disturbing events, which deeply affected the communities involved. However, based on the results collected, community responses to mass violence between the two localities were different. An increase in social solidarity appears to apply in the case of the Jokela community, but not in the case of the Kauhajoki community. Thus a criminal event does not necessarily impact the wider community. Every empirical finding is most likely related to different contextual and event-specific factors. Beyond this, community responses to mass violence in Jokela also indicated that the incident was related to a more general sense of insecurity and was also associating with perceived community deterioration and further suggests that responses to mass violence may have both integrating and disintegrating effects. Moreover, community responses to mass violence should also be examined in relation to broader social anxieties and as a proxy for generalized insecurity. Community response is an emotive process and incident related feelings are perhaps projected onto other identifiable concerns. However, this may open the door for social errors and, despite integrative effects, this may also have negative consequences within the neighborhood. The individual approach suggests that women are more fearful than men when a threat refers to violent crime. Young women (aged 18–34) were the most worried age and gender group as concerns perception of threat from mass violence at schools compared to young men (aged 18–34), who were also the least worried age and gender group when compared to older men. It was also found that concerns about mass violence were stronger among respondents with the lowest level of monthly household income compared to financially better-off respondents. Perhaps more importantly, responses to mass violence were affected by the emotional proximity to the event; and worry about the recurrence of school shootings was stronger among respondents who either were a parent of a school-aged child, or knew a victim. Finally, results indicate that psychological wellbeing is an important individual level factor. Respondents who expressed depressed mood consistently expressed their concerns about mass violence and community deterioration. Systematic assessments of the impact of school shooting events on communities are therefore needed. This requires the consolidation of community and individual approaches. Comparative study designs would further benefit from international collaboration across disciplines. Extreme school violence has also become a national concern and deeper understanding of crime related anxieties in contemporary Finland also requires community-based surveys.

Do early life factors influence body mass index in adolescents?

The association between early life factors and body mass index (BMI) in adulthood has been demonstrated in developed countries. The aim of the present study was to assess the influence of early life factors (birth weight, gestational age, maternal smoking, and social class) on BMI in young adulthood with adjustment for adult socioeconomic position. A cohort study was carried out in 1978/79 with 6827 mother-child pairs from Ribeirão Preto city, located in the most developed economic area of the country. Biological, economic and social variables and newborn anthropometric measurements were obtained shortly after delivery. In 1996, 1189 males from this cohort, 34.3% of the original male population, were submitted to anthropometric measurements and were asked about their current schooling on the occasion of army recruitment. A multiple linear regression model was applied to determine variables associated with BMI. Mean BMI was 22.7 (95%CI = 22.5-23.0). After adjustment, BMI was 1.22 kg/m² higher among infants born with high birth weight (³4000 g), 1.21 kg/m² higher among individuals of low social class at birth and 0.69 kg/m² higher among individuals whose mothers smoked during pregnancy (P < 0.05). The association between social class at birth and BMI remained statistically significant (P < 0.05) even after adjustment for adult schooling. These findings suggest that early life social influences on BMI were more important and were not reversed by late socioeconomic position. Therefore, prevention of overweight and obesity should focus not only on changes in adult life styles but also on factors such as high birth weight.

Long-term social recognition memory in adult male rats: factor analysis of the social and non-social behaviors

A modified version of the intruder-resident paradigm was used to investigate if social recognition memory lasts at least 24 h. One hundred and forty-six adult male Wistar rats were used. Independent groups of rats were exposed to an intruder for 0.083, 0.5, 2, 24, or 168 h and tested 24 h after the first encounter with the familiar or a different conspecific. Factor analysis was employed to identify associations between behaviors and treatments. Resident rats exhibited a 24-h social recognition memory, as indicated by a 3- to 5-fold decrease in social behaviors in the second encounter with the same conspecific compared to those observed for a different conspecific, when the duration of the first encounter was 2 h or longer. It was possible to distinguish between two different categories of social behaviors and their expression depended on the duration of the first encounter. Sniffing the anogenital area (49.9% of the social behaviors), sniffing the body (17.9%), sniffing the head (3%), and following the conspecific (3.1%), exhibited mostly by resident rats, characterized social investigation and revealed long-term social recognition memory. However, dominance (23.8%) and mild aggression (2.3%), exhibited by both resident and intruders, characterized social agonistic behaviors and were not affected by memory. Differently, sniffing the environment (76.8% of the non-social behaviors) and rearing (14.3%), both exhibited mostly by adult intruder rats, characterized non-social behaviors. Together, these results show that social recognition memory in rats may last at least 24 h after a 2-h or longer exposure to the conspecific.

Postural balance in patients with social anxiety disorder

Body stability is controlled by the postural system and can be affected by fear and anxiety. Few studies have addressed freezing posture in psychiatric disorders. The purpose of the present study was to assess posturographic behavior in 30 patients with social anxiety disorder (SAD) and 35 without SAD during presentation of blocks of pictures with different valences. Neutral images consisted of objects taken from a catalog of pictures, negative images were mutilation pictures and anxiogenic images were related to situations regarding SAD fears. While participants were standing on a force platform, similar to a balance, displacement of the center of pressure in the mediolateral and anteroposterior directions was measured. We found that the SAD group exhibited a lower sway area and a lower velocity of sway throughout the experiment independent of the visual stimuli, in which the phobic pictures, a stimulus associated with a defense response, were unable to evoke a significantly more rigid posture than the others. We hypothesize that patients with SAD when entering in a situation of exposure, from the moment the pictures are presented, tend to move less than controls, remaining this way until the experiment ends. This discrete body manifestation can provide additional data to the characterization of SAD and its differentiation from other anxiety disorders, especially in situations regarding facing fear.

Rigid body dynamics and Kalman filtering

X-ray computed log tomography has always been applied for qualitative reconstructions. In most cases, a series of consecutive slices of the timber are scanned to estimate the 3D image reconstruction of the entire log. However, the unexpected movement of the timber under study influences the quality of image reconstruction since the position and orientation of some scanned slices can be incorrectly estimated. In addition, the reconstruction time remains a significant challenge for practical applications. The present study investigates the possibility to employ modern physics engines for the problem of estimating the position of a moving rigid body and its scanned slices which are subject to X-ray computed tomography. The current work includes implementations of the extended Kalman filter and an algebraic reconstruction method for fan-bean computer tomography. In addition, modern techniques such as NVidia PhysX and CUDA are used in current study. As the result, it is numerically shown that it is possible to apply the extended Kalman filter together with a real-time physics engine, known as PhysX, in order to determine the position of a moving object. It is shown that the position of the rigid body can be determined based only on reconstructions of its slices. However, the simulation of the body movement sometimes is subject to an error during Kalman filter employment as PhysX is not always able to continue simulating the movement properly because of incorrect state estimation.

Tulevaisuuden lähtökohdista kansanvallan kolmiliittoon. Kansallinen Edistyspuolue ja kansallisen eheytymisen politiikka 1919–1939.

Kansallista Edistyspuoluetta ja sen toimijoita maailmansotien välisen Suomen sisäpolitiikassa tarkasteleva väitöstutkimus paneutuu puolueen kansallista eheytymistä ajaneen poliittisen linjan taustoihin, muodostumiseen ja toteutumiseen maailmansotien välisenä aikana vuosina 1919-1939. Vahvasti aineistopohjainen ja lähdekriittinen poliittisen historian tutkimus keskittyy parlamentaarisiin toimijoihin, poliittiseen kenttään ja näiden tuottamiin aineistoihin, kuten edistyspuolueen ja sen toimijoiden arkistoihin, lehdistöön ja valtiopäiväpöytäkirjoihin. Tutkimus selvittää, millainen oli edistyspuolueen kansallisen eheytymisen linja, mihin sillä pyrittiin, miten sitä toteutettiin ja miten se toteutui. Kansainvälisen vertailun kautta tutkimuksessa luodaan myös kuva suomalaisesta liberalismista ja liberalistista. Joulukuussa 1918 perustettu Kansallinen Edistyspuolue oli liberaali puolue, jonka politiikassa korostui erityisesti liberalismin sosiaalinen tulkinta. Puolueen sisäpoliittiseksi linjaksi vastaitsenäistyneessä ja sisällissodan runtelemassa valtiossa muodostui kansallisen eheytymisen edistäminen. Ajatuksen taustalla olivat K. J. Ståhlbergin tulevaisuuden lähtökohtia hahmotelleet artikkelit, jotka julkaistiin Helsingin Sanomissa huhtikuussa 1918 sisällissodan vielä riehuessa. Ståhlbergin mukaan kansalliseen eheytymiseen ei tullut pyrkiä sodan vuoksi vaan siitä huolimatta. Nuorsuomalaiselta puolueelta perityt liberaalit periaatteet täydentyivätkin edistyspuoluelaisessa ajattelussa sisällissodan ja tasavallan puolesta käydyn valtiomuototaistelun avainkokemuksilla. Itsenäisen Suomen ensimmäisiä vuosia hallinneissa keskustahallituksissa kansallista eheytymistä edistettiin sosiaalipoliittisin uudistuksin mm. oppivelvollisuus- ja asutuslakien muodossa. Myös sisällissodan vankien armahdukset olivat osa tätä ohjelmaa. Tutkimus osoittaa, että edistyspuolueen kansallisen eheytymisen politiikan keskeisenä tavoitteena oli poliittisen sovittelun kautta integroida vasemmisto osaksi parlamentaaris-demokraattista järjestelmää. Eheytyspolitiikan todellinen käyttöarvo ja edistyspuolueen poliittiset toimintamahdollisuudet alkoivat kuitenkin heiketä vuoden 1922 eduskuntavaalien jälkeen.Tutkimuksesta käy ilmi, että toteutettu eheytyspolitiikka ja sen osittainen epäonnistuminen näkyivät sekä kommunistien jatkuvana kannatuksena että sisäpoliittisen ilmapiirin oikeistolaistumisena. Tämä kehitys nosti myös edistyspuolueessa esille voimat, jotka suosivat porvariyhteistyötä ohi keskustavasemmistolaisen eheytyspoliittisen linjan. Alkuvuosien jälkeen valtiomuototaistelun koossapitävä voima heikkeni edistyspuolueen sisällä ja 1920-luvun puolivälissä käydyt linjakiistat osoittivat, että osalle puolueen jäsenistä vuoden 1918 puoluevalinnassa keskeisemmässä roolissa oli ollut tasavaltalaisuus kuin vasemmiston integrointi ja kansallinen eheytyminen. Edistyspuolueen johto ei kuitenkaan ollut valmis luopumaan eheytyspoliittisesta linjasta ja sen ympärille luodusta puolueidentiteetistä, joten porvariyhteistyötä kannattanut oikeisto-oppositio päätyi suurelta osin eroamaan puolueesta vuonna 1927. Tutkimus osoittaa, että parlamentarismin rapautuminen ja pienelle yleispuolueelle elintärkeiden yhteistyömahdollisuuksien heikkeneminen luokkapuolueiden puristuksessa johtivat edistyspuolueen kannatuksen alamäkeen sotien välisenä aikana. Se kutistui 26 kansanedustajan keskisuuresta puolueesta vain kuuden edustajan pienpuolueeksi. Puolueidentiteetin vahvuus ja keskeisten toimijoiden puolueen kokoa suurempi poliittinen painoarvo pitivät sen lakkauttamispohdinnoista huolimatta kuitenkin koossa ja kiinni politiikan ytimessä. Oikeistoradikalismin vuodet 1920–1930-lukujen taitteessa olivat edistyspuolueellesekä uhka että mahdollisuus. Tutkimuksessa käy ilmi, että vaikka kommunisminvastaisen kansanliikkeen vaatimukset olivat edistyspuoluelaisten mielestä oikeutettuja, oli kansanliikkeen niiden ajamiseksi omaksumia laittomia ja ulkoparlamentaarisia keinoja vaikea hyväksyä. Eheytyspolitiikan kannalta katsottuna melkotoivottamalta näyttänyt tilanne kääntyi kuitenkin lopulta voitoksi: äärivasemmisto eliminoitiin, äärioikeisto ajautui paitsioon ja tie maltillisen vasemmiston ja keskustan yhteistyölle aukesi jälleen. Tämä johti lopulta vuonna 1937 punamultahallitukseen ja kansanvallan kolmiliittoon Kansallisen Edistyspuolueen, SDP:n ja Maalaisliiton kesken. Kokemus siitä, että itsenäisyys oli alati uhattuna, toi suomalaiseen liberalismiin varsin nationalistisia piirteitä, joita eurooppalaisten veljespuolueiden ohjelmista ei löydy. Liberalismiin usein liitetty mielleyhtymä sen kosmopoliittisesta, kansallisvaltioita ylittävästä luonteesta jäi Suomessa sotien välisenä aikana nationalismin ja itäisen naapurin luoman uhan varjoon. Suomen sisäpoliittinen tilanne ja geopoliittinen asema loivat vaatimuksen vahvasta kansallisesta yhtenäisyydestä. Suomalainen liberalismi määrittyikin eurooppalaisia vastineitaan voimakkaammin nuorta valtiota hallinneen kansallisuusajattelun, itsesäilytysvaiston ja kansallisen eheyden vaatimusten kautta. Tutkimuksessa todetaan, että edistyspuolueen eheytyspoliittisen linjan muotoutumista ja toteutumista vuosien 1919‒1939 aikana voi pitää idealismin voittona realismista. Lukuun ottamatta reformipolitiikan vuosia edistyspuolueen pitäytyminen valitulla linjalla näyttäytyi poliittisten toimintamahdollisuuksien kannalta katsottuna ajoittain jopa epärealistiselta. Koko sotien välistä aikaa tarkastellessa voikin todeta, että se, minkä edistyspuolue poliittisten päämäärien saavuttamisen valossa voitti, sen se menetti kannatusluvuissa.