Social Solidarity and Fear of Crime - Community and Individual Approaches in Responses to Mass Violence after School Shootings

The aim of this study was to examine community and individual approaches in responses to mass violence after the school shooting incidents in Jokela (November 2007) and Kauhajoki (September 2008), Finland. In considering the community approach, responses to any shocking criminal event may have integrative, as well as disintegrative effects, within the neighborhood. The integration perspective argues that a heinous criminal event within one’s community is a matter of offence to collectively held feelings and beliefs, and increases perceived solidarity; whereas the disintegration perspective suggests that a criminal event weakens the social fabric of community life by increasing fear of crime and mistrust among locals. In considering the individual approach, socio-demographic factors, such as one’s gender, are typically significant indicators, which explain variation in fear of crime. Beyond this, people are not equally exposed to violent crime and therefore prior victimization and event related experiences may further explain why people differ in their sensitivity to risk from mass violence. Finally, factors related to subjective mental health, such as depressed mood, are also likely to moderate individual differences in responses to mass violence. This study is based on the correlational design of four independent cross-sectional postal surveys. The sampling frames (N=700) for the surveys were the Finnish speaking adult population aged 18–74-years. The first mail survey in Jokela (n=330) was conducted between May and June 2008, approximately six months from the shooting incident at the local high-school. The second Jokela survey (n=278) was conducted in May–June of 2009, 18 months removed from the incident. The first survey in Kauhajoki (n=319) was collected six months after the incident at the local University of Applied Sciences, March– April 2009, and the second (n=339) in March–April 2010, approximately 18 months after the event. Linear and ordinal regression and path analysis are used as methods of analyses. The school shootings in Jokela and Kauhajoki were extremely disturbing events, which deeply affected the communities involved. However, based on the results collected, community responses to mass violence between the two localities were different. An increase in social solidarity appears to apply in the case of the Jokela community, but not in the case of the Kauhajoki community. Thus a criminal event does not necessarily impact the wider community. Every empirical finding is most likely related to different contextual and event-specific factors. Beyond this, community responses to mass violence in Jokela also indicated that the incident was related to a more general sense of insecurity and was also associating with perceived community deterioration and further suggests that responses to mass violence may have both integrating and disintegrating effects. Moreover, community responses to mass violence should also be examined in relation to broader social anxieties and as a proxy for generalized insecurity. Community response is an emotive process and incident related feelings are perhaps projected onto other identifiable concerns. However, this may open the door for social errors and, despite integrative effects, this may also have negative consequences within the neighborhood. The individual approach suggests that women are more fearful than men when a threat refers to violent crime. Young women (aged 18–34) were the most worried age and gender group as concerns perception of threat from mass violence at schools compared to young men (aged 18–34), who were also the least worried age and gender group when compared to older men. It was also found that concerns about mass violence were stronger among respondents with the lowest level of monthly household income compared to financially better-off respondents. Perhaps more importantly, responses to mass violence were affected by the emotional proximity to the event; and worry about the recurrence of school shootings was stronger among respondents who either were a parent of a school-aged child, or knew a victim. Finally, results indicate that psychological wellbeing is an important individual level factor. Respondents who expressed depressed mood consistently expressed their concerns about mass violence and community deterioration. Systematic assessments of the impact of school shooting events on communities are therefore needed. This requires the consolidation of community and individual approaches. Comparative study designs would further benefit from international collaboration across disciplines. Extreme school violence has also become a national concern and deeper understanding of crime related anxieties in contemporary Finland also requires community-based surveys.

Sosiaalinen solidaarisuus ja väkivallan pelko – yhteisölliset ja yksilölliset reaktiot massaväkivaltaan koulusurmien jälkeen Tutkimuksessa tarkastellaan paikallisyhteisön aikuisväestön yhteisöllisiä ja yksilöllisiä reaktioita massaväkivaltaan Jokelassa marraskuussa 2007 ja Kauhajoella syyskuussa 2008 tapahtuneiden koulusurmien jälkeen. Aikaisempien tutkimusten mukaan yhteisölliset reaktiot järkyttävään väkivaltatapahtumaan saattavat vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta tragedian kohdanneessa paikallisyhteisössä, sillä tapahtuman herättämien moraalitunteiden pyrkimyksenä on osaltaan korjata turvallisuuden tunteeseen aiheutunut katkos. Toisaalta omassa paikallisyhteisössä tapahtunut ja voimakkaita tunteita herättävä massaväkivalta voi myös lisätä epäluottamusta ja ajaa yhteisön jäseniä toisistaan erilleen. Ihmisten suhtautumisessa väkivaltarikollisuuteen on lisäksi havaittu huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Tietyt sosiodemografiset tekijät, kuten esimerkiksi naissukupuoli, ennustavat melko johdonmukaisesti voimakkaampaa väkivaltarikollisuuden aiheuttamaa huolta. Ihmiset eivät myöskään altistu samassa määrin väkivallalle. Esimerkiksi aiemmat henkilökohtaiset uhrikokemukset saattavat herkistää massaväkivallan pelolle. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että koulusurmat aiheuttavat myös välillisiä uhrikokemuksia paikallisyhteisössä, minkä johdosta tapahtumaan liittyvät vahvat tunteet, kuten pelko, suru ja huoli, saatetaan kokea henkilökohtaisemmin. Lisäksi omassa asuinympäristössä tapahtunut massaväkivalta saattaa koetella erityisesti niitä henkilöitä, jotka kärsivät psyykkisestä kuormittuneisuudesta ja esimerkiksi masennusoireilusta. Tämä tutkimus perustuu korrelatiiviseen tutkimusasetelmaan. Tutkimusaineiston muodostavat kahtena eri ajankohtana Jokelan ja Kauhajoen asukkailta postikyselyinä kerätyt poikkileikkausaineistot. Otantamenetelmänä on käytetty yksinkertaista satunnaisotantaa. Alkuperäisen otoskoon (N = 700) ovat muodostaneet Jokelan ja Kauhajoen paikallisyhteisöjen suomenkielinen aikuisväestö (18–74-vuotiaat). Ensimmäinen postikysely Jokelassa (n = 330) toteutettiin noin puoli vuotta paikkakunnalla tapahtuneiden koulusurmien jälkeen touko-kesäkuussa 2008. Jälkimmäinen postikyselyaineisto (n = 278) kerättiin noin puolitoista vuotta tapahtumasta touko-kesäkuussa 2009. Ensimmäinen postikysely Kauhajoella (n = 319) toteutettiin puoli vuotta Kauhajoen koulusurmien jälkeen maalis-huhtikuussa 2009. Jälkimmäinen postikyselyaineisto (n = 339) kerättiin vuoden 2010 maalis- huhtikuussa. Aineiston analyyseissa hyödynnetään yleistä ja yleistettyä lineaarista mallinnusta ja polkuanalyysia. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat koskettivat voimakkaasti kyseessä olevia paikallisyhteisöjä. Tulosten mukaan yhteisölliset reaktiot tapahtumiin muodostuivat kuitenkin erilaisiksi paikkakuntien välillä. Jokelan asukkaiden reaktiot tukevat osaltaan näkemystä, jonka mukaan massaväkivalta saattaa vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta asuinyhteisössä. Kauhajoella yhteisölliset reaktiot jäivät sen sijaan verrattain vähäisiksi. Tätä taustaa vasten on oletettavaa, että yhteisöllisiin reaktioihin vaikuttivat erilaiset paikallisyhteisöön ja rikostapahtumaan yhteydessä olevat erityistekijät. Toisaalta Jokelassa huoli koulusurmien toistumisesta oli myös yhteydessä omaa asuinyhteisöä kohtaan tunnettuun epäluottamukseen. Tulokset saattavat kertoa siitä, että voimakkaammin paikallisyhteisöä koskettava väkivaltainen tragedia vahvistaa sekä yhteenkuuluvuutta että ryhmäjakoja. Tapahtumaan yhteydessä olevat käsitykset ja tunteet heijastetaan herkästi erilaisiin yhteiskunnallisen epävarmuuden lähteisiin, jolloin ihmisiä yhteen sitovat tunteet saattavat tuoda esiin myös tiettyihin sosiaalisiin ryhmiin kohdistettuja ennakkoluuloja ja virhetulkintoja. Yksilönäkökulmasta tarkasteltuna koulusurmat herättivät voimakkaampaa huolta naisissa kuin miehissä. Ikä- ja sukupuoliryhmien tarkastelussa nuoret naisvastaajat (18–34-vuotiaat) olivat eniten huolestuneita koulusurmien toistumisesta ja ero oli voimakkaimmillaan vastaavaan miesryhmään verrattuna. Koulusurmiin yhdistyvä epävarmuuden tunne osoittautui myös voimakkaammaksi henkilöillä, joiden kotitalouden ansiotulot olivat pienimmät. Yksi keskeinen havainto oli se, että koulusurmat aiheuttivat voimakkaampaa huolta vastaajissa, joilla oli kotitaloudessaan kouluikäisiä lapsia ja jotka menettivät tragediassa läheisen tai tutun henkilön. Yksilön psyykkinen hyvinvointi osoittautui vahvimmaksi yksilötason selittäjäksi, sillä masennusoireet ennustivat voimakkaampaa asuinyhteisöön ja sen jäseniin kohdistuvaa epäluottamusta ja väkivallan pelkoa. Koulusurmat ovat kansainvälinen ilmiö ja tragediat ovat koskettaneet monia paikallisyhteisöjä. Tapahtumien yhteisöllisiä vaikutuksia tarkasteleva tutkimus on kuitenkin ollut melko niukkaa. Massaväkivallan seurausten syvällisempi ymmärtäminen edellyttää yhteisöllisiä ja yksilöllisiä näkökulmia yhdistelevää ja vertailuasetelmiin perustuvaa poikkitieteellistä tutkimusta. Paikallistason väkivaltatutkimusta tarvitaan myös Suomessa, sillä massaväkivalta on mahdollisesti muodostanut uuden epävarmuuden tunteen lähteen muun väkivaltarikollisuuden rinnalle.