Karhiniemen Kyläkartano – entisen maalaiskansakoulun merkitys kyläyhteisön kohtaamispaikkana

Karhiniemi on 150 asukkaan kylä Satakunnan Huittisissa. Tutkimukseni keskiössä on Karhiniemen entinen kansakoulu eli nykyinen Karhiniemen kyläkartano. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää mitä merkityksiä kylän keskeisellä paikalla sijaitsevaan vanhaan rakennukseen on liitetty ennen ja liitetään nyt, ovatko merkitykset vuosien 1913-2012 aikana muuttuneet, ja onko koulutoiminnan lakkaaminen vuonna 1970 vaikuttanut näihin merkityksiin, ja sitä kautta kylän yhteishenkeen ja vireyteen. Pääasiallisena aineistona käytän suullista muistitietoa, jota olen kerännyt haastattelemalla. Valitsin tutkimusmenetelmäksi haastattelun, koska pidän kyläläisten omia muistoja ja kokemuksia tutkimuskysymyksen kannalta ensiarvoisen tärkeinä. Muistitietotutkimus on monitieteistä ja -metodista, joka sopii myös kulttuuriperinnön tutkimukseen hyvin. Haastatteluihin osallistui yhteensä 20 henkilöä, jotka edustivat Karhiniemen entisiä ja nykyisiä asukkaita sekä Karhiniemellä työskennelleitä henkilöitä. Karhiniemen koulu lakkautettiin vuonna 1970, jonka jälkeen kylän sosiaalinen elämä hiipui vuosikymmeniksi, ja jäi muutaman ulkopuolisen ihmisen järjestämän toiminnan varaan. Viimeistään kyläseuran perustamisen myötä vuonna 1989 kyläläiset saivat huomata, ettei koulun lakkautuksen tarvitse merkitä kylän tarinan loppua. Lakkautettu koulutalo voi parhaimmillaan olla kyläläisten yhteisöllisyyttä ja kylän identiteettiä ylläpitävä toiminnan ja muistojen paikka. Koettelemukset voivat parhaimmillaan kasvattaa kylän me-henkeä, ja lisätä kyläläisten kaipaamaa yhteistoimintaa. Kyläläiset saavat asuinpaikkansa virkistymään tauon jälkeenkin, jos talkootyöhön ja yhdessä tekemiseen jaksetaan sinnikkäästi panostaa. Jokaisella kylällä on elävän, sosiaalisen yhteisön edellytykset, mikäli kylällä on vahva kulttuuriperintö ja yhteishenki sekä aktiivisia asukkaita.

Vuoristo-Karabahin konflikti Etelä-Kaukasian turvallisuuspoliittisessa tilanteessa ja konfliktin ratkaisumahdollisuudet

Etelä-Kaukasiassa sijaitseva, Azerbaidzhanin neuvostotasavaltaan kuulunut, mutta etnisesti armenialaisenemmistöinen Vuoristo-Karabahin alue sijaitsee Azerbaidzhanin tunnustetulla alueella, mutta on käytännössä Armenian hallinnassa. Vuoristo-Karabahin konflikti on niin sanottu jäätynyt konflikti. Tällä tarkoitetaan konfliktia, jossa ei käydä aktiivisia taisteluja, mutta jonka pohjalla olevat ristiriidat ovat edelleen ratkaisematta. Armenia ja Azerbaidzhan ovat kamppailleet alueen hallinnasta vuoden 1994 tulitaukosopimuksesta lähtien. Konfliktin ratkaisua on yritetty pääsääntöisesti ETYJ:n Minskin ryhmän välityksellä, mutta mo-lempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua ei ole löytynyt. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Vuoristo-Karabahin konfliktin muodostumiseen johtaneet syyt sekä sen ratkaisumahdollisuudet. Tutkimuksen pääkysymys on: Miksi Vuoristo-Karabahin konfliktia ei ole kyetty ratkaisemaan ja millaisia mahdollisia kehitys-polkuja sen ratkaisemiseksi on löydettävissä? Tutkimuksessa tarkastellaan Etelä-Kaukasian alueen valtioiden lisäksi myös ulkopuolisten, alueella vaikuttavien valtioiden toimintaa ja intressejä koko aluetta kohtaan. Tutkimus on toteutettu pääosin asiakirjatutkimuksena, jota on täydennetty osallistumalla kahteen aihetta käsitelleeseen seminaariin. Lisäksi saatua aineistoa on täydennetty asiantuntijakeskusteluilla. Tutkimuksen keskeisen aineiston muodostavat monipuolisen tutkimuskirjallisuuden lisäksi YK:n ja ETYJ:n raportit sekä seminaariesitykset ja keskustelut. Tutkimuksen viitekehys muodostuu muuttuvan geopolitiikan ja kuvitteellisen maantieteen lähestymistavasta, jossa Etelä-Kaukasian tilassa käytävä geopoliittinen kamppailu tapahtuu erilaisin mielikuvien varaan rakennettujen kokonaisuuksien kautta.Tutkimuksen alussa tarkastellaan konfliktin muodostumista ja siihen johtaneita syitä. Seuraavissa luvuissa perehdytään alueen historiaan ja konfliktin osapuoliin sekä näiden näkemyksiin konfliktista. Tutkimuksen keskeisen osan muodostaa kokonaisuus, jossa tarkastellaan alueella vaikuttavien toimijoiden suhteita ja näiden vaikutusta konfliktin mahdolliseen ratkaisuun. Tutkimuksen tuloksena on muodostettu muutamia mahdollisia kehityspolkuja, jotka voisivat toteutua nykyisten olosuhteiden vallitessa. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että konfliktin ratkaiseminen on haastavaa. Periaatteellista halua konfliktin ratkaisemiseksi löytyy kaikilta osapuolilta, mutta todennäköistä on, että konflikti säilyy ratkaisemattomana myös jatkossa. Tähän vaikuttavat eri osapuolien toisistaan merkittävästi poikkeavat näkemykset alueen hallinnasta. Konfliktin ratkaisemiseksi ei myöskään ole nähtävissä vain yhtä vaihtoehtoa. Todennäköiseltä vaikuttaa myös se, että konflikti ei ratkea ilman ulkopuolista sovittelijaa. Kokonaisuutena voidaan todeta, että kaikista hyvistä pyrkimyksistä huolimatta on erittäin todennäköistä, että konfliktia ei ilman merkittävää kehitystä tulla ratkaisemaan lähitulevaisuudessa. Konflikti jatkuu nykyisen kaltaisena jäätyneenä konfliktina, jonka vaikutukset näkyvät koko alueen tilanteessa vielä pitkään.

Talvi- ja jatkosodan vaikutukset kenttätykistön ohjesääntöihin

Talvi- ja jatkosodasta saatiin paljon sotakokemuksia. Ovatko nämä sotakokemukset jalkautuneet ohjesääntöihin? Yhteistoiminta, viestitoiminta ja tulisuunnitelman laatiminen eri taistelulajeissa tulivat esille toistuvasti tutkittaessa kenttätykistön sotakokemuksia. Nämä sotakokemukset ovat nousevat esille myös sisällönanalyysilla suoritetussa ohjesääntöjen välisessä tarkastelussa. Päätutkimusmenetelmä on laadullinen asiakirja- ja kirjallisuustutkimus, jota tuetaan sisällönanalyysilla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kuinka talvi- ja jatkosodasta saadut sotakokemukset vaikuttivat kenttätykistön ohjesääntöihin.

Palveluinnovaatio ja sen johtaminen osaamisintensiivisessä palveluyrityksessä - diskurssianalyysi

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia KIBS-yrityksen diskurssien vaikutusta kyseisen yrityksen palveluinnovaatioprosessin johtamiseen. Kontekstina tässä työssä oli tilitoimisto, jota verrattiin tutkimuksen muihin KIBS-yrityksiin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin haastattelua ja analyysikeinona diskurssianalyysiä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tilitoimiston diskursseissa luotetaan vahvasti tietotekniikan ja koulutuksen voimaan palveluinnovaatioiden kehittämisessä. Innovaatiojohtamisessa tämä voi merkitä näkökentän kaventumista. Tilitoimistossa havaittuja innovaation kannustimia olivat esimerkiksi työn itsenäisyys. Tilitoimistossa palveluinnovaatioita esti liiallinen kiire. Tilitoimiston diskurssien kautta ilmenevä palveluinnovaatioprosessin johtaminen oli melko kehittymätöntä verrattuna tutkimuksen innovatiivisimpaan yritykseen, joka suunnitteli taloteknisiä ohjelmistoja.

Tilintarkastajan selvitys ja erityistarkastus yrityssaneerauksessa : teoria ja käytännön soveltaminen

Yrityssaneerausmenettelyn tarkoituksena on saada velkainen yritys taas tuloskuntoon toiminnan ja velkojen järjestelyn avulla. Tilintarkastajan tehtävänä tässä prosessissa on yrityssaneeraukseen haettaessa tuottaa tietoa, minkä perusteella tuomioistuin voi tehdä päätöksen siitä, onko yritys saneerauskelpoinen. Tieto tuodaan esille selvityksessä velallisen taloudellisesta tilanteesta. Lisäksi, kun yritys on päässyt yrityssaneeraukseen, tilintarkastaja tekee erityistarkastuksen eli tarkastaa yrityksen toiminnan yrityssaneerausta edeltävältä ajalta. Tämä auttaa selvittäjää päättämään jatkotoimista yrityksessä. Erityistarkastuksessa tarkastellaan etenkin sitä, onko velkojien välillä toteutunut tasapuolisuus ja onko tapahtunut rikoksia. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, kuinka hyvin selvityksen ja erityistarkastuksen käytäntö vastaa asiantuntijoiden suosituksia. Tutkielman teoriaosassa käytettiin aineistona pääasiassa aiheeseen liittyvää lakitietoa ja erityistarkastukseen, tilintarkastukseen sekä yrityssaneeraukseen liittyvää kirjallisuutta. Empiirinen osuus toteutettiin teemahaastatteluiden avulla. Haastateltavana oli kolme aiheen tuntevaa tilintarkastajaa. Teemoina haastatteluissa olivat tilintarkastajan selvityksen ja erityistarkastuksen lisäksi tilintarkastajan rooli yrityssaneerauksessa sekä tilintarkastajan selvityksen ja erityistarkastuksen merkitys yrityssaneerauksen kannalta. Tutkimuksen tulos oli, että tilintarkastajan selvitys ja erityistarkastus käytännössä vastaavat pääosin asiantuntijoiden suosituksia. Esimerkiksi kannanottoon yrityssaneerauksen aloittamisesta suhtauduttiin suosituksissa ja empiriassa samalla tavalla. Suhtautuminen oli varovaista, sillä päätöksenteko haluttiin säilyttää tuomioistuimella. Lisäksi selvitys ja erityistarkastus olivat samantyylisiä prosesseina sekä suositusten että empirian perusteella. Tosin selvityksen tekemisestä prosessina ei ollut paljon tietoa teoriassa. Sekä selvitys että erityistarkastus alkavat toimeksiannosta sopimisella ja jatkuvat aineiston hankkimisella, jota seuraa varsinainen tarkastus. Tämän jälkeen on vuorossa raportin tai selvityksen kirjoitus. Alustava raportti tai selvitys saatetaan antaa vielä toimeksiantajalle tarkastettavaksi. Koko prosessin ajan ollaan yhteydessä selvittäjään. Sekä suosituksissa että empiriassa tuli esille lisäksi samoja tarkastustoimenpiteitä ja -kohteita. Eräs ero suositusten ja empirian välillä oli siinä, voiko sama tilintarkastaja tehdä sekä selvityksen että erityistarkastuksen. Suositusten perusteella muodostui kuva, että sama tilintarkastaja voisi tehdä molemmat. Empirian perusteella kuitenkin selvisi, että näin ei välttämättä aina tapahdu riippumattomuussyistä.

Korkoriskiltä suojautuminen korkojohdannaisilla kiinteistösijoittamisessa Suomessa

Hallitsevassa markkinatilanteessa finanssikriisin jälkeen kiinteistöistä on tullut entistäkin houkuttelevampia sijoituskohteita. Tämä korostuu etenkin vakailla Pohjoismaisilla markkinoilla, joissa saadut tuotot ja kiinteistöjen hintakehitys ovat pysynyt hyvällä tasolla taantumasta huolimatta. Kiinteistösijoittaminen on varsinaisten kiinteistön oston lisäksi suurelta osin rahoituksen järjestämistä, hinnoittelua sekä hankitun rahoituksen suojaamista. Korkosuojausten rooli ammattimaisessa kiinteistösijoittamisessa on merkittävä, sillä tyypillisesti käytössä on verrattain pieni oma pääoma, jota on kasvatettu suurella velkavivulla. Korkotasojen heilahdukset vaikuttavat suoraan kiinteistösijoittajien saamiin tuottoihin, koska kiinteistöosakeyhtiöissä vuokratuotot ovat vakiot mutta kulut vaihtuvia. Kiinteistösijoittajat ovatkin pyrkineet poistamaan epätasapainon velkojen ja varojen kassavirtojen suhteen käyttämällä korkojohdannaisia. Suomalaisiin kiinteistöihin ammattimaisesti sijoittaneiden sijoittajien käyttämiä korkojohdannaisia tutkittiin kyselytutkimuksen avulla. Kyselyn otos on poikkileikkaus valitusta kohderyhmästä. Saatujen tulosten mukaan ulkomaiset sijoittajat käyttävät korkojohdannaisia korkoriskinsä hallintaan huomattavasti useammin kuin kotimaiset sijoittajat. Suosituimmaksi korkojohdannaiseksi osottautui koronvaihtosopimukset eli korko-swapit. Euroalueen epävakaat talousnäkymät pitänevät korotasot matalina. Suomen pysyminen parhaassa luottoluokituksessa luonee kiinnostusta suomalaisia vakaan tuoton kiinteistösijoitusmarkkinoita kohtaan. Tämä korostunee erityisesti tarkasteltaessa ulkomaisia sijoittajia. Jos korkotasot puolestaan nousevat, voidaan olettaa korkojohdannaisten suosion kasvavan.

Jatkuvan äänitehojakautuman algoritmi pitkien käytävien äänikenttien mallintamiseen

JÄKÄLA-algoritmi (Jatkuvan Äänitehojakautuman algoritmi Käytävien Äänikenttien LAskentaan) ja sen NUMO- ja APPRO-laskentayhtälöt perustuvat käytävällä olevan todellisen äänilähteen kuvalähteiden symmetriaan. NUMO on algoritmin numeerisen ratkaisun ja APPRO likiarvoratkaisun laskentayhtälö. Algoritmia johdettaessa oletettiin, että absorptiomateriaali oli jakautunut tasaisesti käytävän ääntä heijastaville pinnoille. Suorakaiteen muotoisen käytävän kuvalähdetason muunto jatkuvaksi äänitehojakautumaksi sisältää kolme muokkausvaihetta. Aluksi suorakaiteen kuvalähdetaso muunnetaan neliön muotoiseksi. Seuraavaksi neliön muotoisen kuvalähdetason samanarvoiset kuvalähteet siirretään koordinaattiakselille diskreetiksi kuvalähdejonoksi. Lopuksi kuvalähdejono muunnetaan jatkuvaksi äänitehojakautumaksi, jolloin käytävän vastaanottopisteen äänenpainetaso voidaan laskea integroimalla jatkuvan äänitehojakautuman yli. JÄKÄLA-algoritmin validiteetin toteamiseksi käytettiin testattua kaupallista AKURI-ohjelmaa. AKURI-ohjelma antoi myös hyvän käsityksen siitä, miten NUMO- ja APPRO-yhtälöillä lasketut arvot mahdollisesti eroavat todellisilla käytävillä mitatuista arvoista. JÄKÄLA-algoritmin NUMO- ja APPRO-yhtälöitä testattiin myös vertaamalla niiden antamia tuloksia kolmen erityyppisen käytävän äänenpainetasomittauksiin. Tässä tutkimuksessa on osoitettu, että akustisen kuvateorian pohjalta on mahdollista johtaa laskenta-algoritmi, jota voidaan soveltaa pitkien käytävien äänikenttien pika-arvioinnissa paikan päällä. Sekä teoreettinen laskenta että käytännön äänenpainetasomittaukset todellisilla käytävillä osoittivat, että JÄKÄLA-algoritmin yhtälöiden ennustustarkkuus oli erinomainen ideaalikäytävillä ja hyvä niillä todellisilla käytävillä, joilla ei ollut ääntä heijastavia rakenteita. NUMO- ja APPRO-yhtälöt näyttäisivät toimivan hyvin käytävillä, joiden poikkileikkaus oli lähes neliön muotoinen ja joissa pintojen suurin absorptiokerroin oli korkeintaan kymmenen kertaa pienintä absorptiokerrointa suurempi. NUMO- ja APPRO-yhtälöiden suurin puute on, etteivät ne ota huomioon pintojen erilaisia absorptiokertoimia eivätkä esineistä heijastuvia ääniä. NUMO- ja APPRO- laskentayhtälöt poikkesivat mitatuista arvoista eniten käytävillä, joilla kahden vastakkaisen pinnan absorptiokerroin oli hyvin suuri ja toisen pintaparin hyvin pieni, ja käytävillä, joissa oli massiivisia, ääntä heijastavia pilareita ja palkkeja. JÄKÄLA-algoritmin NUMO- ja APPRO-yhtälöt antoivat tutkituilla käytävillä kuitenkin selvästi tarkempia arvoja kuin Kuttruffin likiarvoyhtälö ja tilastollisen huoneakustiikan perusyhtälö. JÄKÄLA-algoritmin laskentatarkkuutta on testattu vain neljällä todellisella käytävällä. Algoritmin kehittämiseksi tulisi jatkossa käytävän vastakkaisia pintoja ja niiden absorptiokertoimia käsitellä laskennassa pareittain. Algoritmin validiteetin varmistamiseksi on mittauksia tehtävä lisää käytävillä, joiden absorptiomateriaalien jakautumat poikkeavat toisistaan.

Venäläisen lähdemateriaalin lähdetietopankki : näkökulmia Venäjän 2000-luvun turvallisuuteen ja puolustukseen avoimissa lähteissä

Tämän raportti on syntynyt syksyllä 2012 Maanpuolustuskorkeakoulun Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksella suoritetun yliopistoharjoittelun tuloksena. Venäläisen lähdemateriaalin lähdetietopankki: Näkökulmia Venäjän 2000-luvun turvallisuuteen ja puolustukseen avoimissa lähteissä -raportin ohjausryhmänä ovat toimineet professori Aki-Mauri Huhtinen, professori Juha Mäkinen sekä dosentti Anna-Liisa Heusala. Raportin laatija on harjoittelujakson aikana hankkinut käsityksen saatavilla olevista julkisista lähteistä ja raportoinut näistä ohjausryhmän toiveet ja tavoitteet huomioon ottaen. Selvitystyön tuloksena syntyneen raportin tarkoituksena on palvella Venäjä-tutkimusta tekeviä kokoamalla yhteen aihepiireittäin keskeisiä, selvitystyön aikana temaattisesti kartoitettuja venäjänkielisiä lähteitä. Alkuperäisesti selvitystyön teemoiksi oli ehdotettu seuraavaa viittä kohtaa: 1. Venäläinen johtaminen ja julkishallinnon kehittäminen 2. Venäläisten käsitykset Suomesta ja suomalaisista 3. Kansalaistoiminta mm. sosiaalisessa mediassa 4. Venäläinen koulutus ja sen kehittäminen, ml. armeijassa 5. Venäläisen nuorison suhde turvallisuuteen ja maanpuolustukseen. Selvitystyön edetessä raportin keskiöön on nostettu erityisesti kaksi viimeistä teemaa, joita on tarkennettu koskemaan Venäjän asepalvelusta ja sotilaallista koulutusta sekä näiden piirissä 2000-luvulla tapahtuneita muutoksia. Raportissa on lisäksi selvitetty Venäjän puolustusvoimien viranomaisrakennetta, päätöksentekoa sekä puolustusvoimien 2000-luvulla läpikäymiä reformeja. Venäjänkielisten lähteiden tietopankin tarkoituksena on ollut toimia yleishyödyllisenä ja avoimena tutkimusta edistävänä työkaluna, jota on työstetty erityisesti jatkoselvitysmahdollisuuksia silmällä pitäen. Lähdetietopankin osalta tehtyä työtä voidaan tarpeen mukaan jatkaa kartoittamalla lisää relevantteja lähteitä tai lisäämällä kartoitettavien teemojen määrää. Tämä raportti on valmistunut ensisijaisesti Maanpuolustuskorkeakoulun sekä Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen käyttöön. Tarpeen mukaan ohjausryhmä tekee raportin pohjalta syventäviä lähdehankintoja Venäjä-tutkimuksen edistämiseksi.

Analytiikan hyödyntäminen liiketoiminnassa

Työn tavoitteena on antaa kuva kuinka BA:ta voidaan hyödyntää liiketoiminnassa. BA:n mahdollisuuksia tarkastellaan niin operatiivisesta kuin strategisesta näkökulmasta. Lisäksi esittelemme tarjolla olevia BA-ohjelmistoja. BA:n tarkoitus on tuottaa käyttäjälleen tuoretta ja luotettavaa tietoa, jota he voivat käyttää päätöksenteossa. Riippuen toimitusketjun kehittyneisyydestä, BA:ta voidaan hyödyntää usealla eri tavalla. BA:n hyödyntäminen on riippuvainen halutusta lopputuloksesta. Asiakashallinnassa BA:n hyödyntäminen perustuu omien asiakkaiden tunnistamiseen. Omat asiakkaat tuntemalla BA:ta voidaan hyödyntää myös uusien asiakkaiden hankinnassa etsimällä. BA:n avulla on mahdollista löytää ja analysoida suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä ja ymmärtää niiden välisiä vuorovaikutuksia. Esitämme neljä eri BA:n ja organisaation strategian välisen suhteen tasoa. Nämä eri tasot kuvaavat kuinka BA vaikuttaa organisaation strategian luomiseen ja toteutukseen kyseisellä tasolla. Lisäksi huomasimme että BA:n hyödyntäminen strategiassa on useimmiten kannattavaa.

Bordering with Culture(s): Europeanization and Cultural Agency at the External Border of the European Union.

Rajallistamisen kulttuuri(t): Eurooppalaistuminen ja kulttuurinen toimijuus Euroopan unionin ulkorajalla Euroopan integraation ja Euroopan unionin laajentumisen myötä EU:n sisärajat ovat avautuneet kun taas sen ulkorajoilla lisääntyvää rajan ylitysten valvontaa on pyritty kompensoimaan yhteistyön merkitystä ja verkostoitumista painottamalla. Tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään EU:n ulkorajan muutosten merkitystä paikalliselle hyvinvoinnille sekä laajemmin ylirajaisuuden merkitystä identiteettien rakentamiselle raja-alueilla. EU:n ulkorajalla Puolassa ja Suomessa toteutettavat rajat ylittävät, kulttuuriin ja kulttuuriperintöön liittyvät, projektit kertovat eurooppalaistumisesta ja sen vaikutuksista kulttuurisen horisontin muutokselle. Voidaan nähdä miten Eurooppa kulttuurisena konstruktiona tulee paikallisesti merkittäväksi tavoilla jotka kertovat myös paikallisten toimijoiden mahdollisuuksista osallistua EU-rajan muutoksia ja paikallisuutta määritteleviin prosesseihin. Tällöin erityisesti raja-alueiden materiaalisen perinnön, ja sen mahdollistamien rajaan liittyvien neuvottelujen, voidaan nähdä kertovat Eurooppalaistumisesta myös ns. alhaaltapäin muotoutuvana prosessina. Artikkeliväitöskirjan taustalla on Puolan ja Suomen toisen maailmansodan seurauksena luovuttamien raja-alueiden (Kresy ja Karjala) asema nykyisellä Euroopan unionin ulkorajalla. Tutkimusidea perustuu tutkijan omiin kokemuksiin projekteista Puolan ja Ukrainan raja-alueella vuonna 2003, ennen Puolan liittymistä EU:hun vuonna 2004. Tutkimusaineisto on peräisin vuosien 2005-2009 aikana tehdyistä ns. monipaikkaisista (multi-sited) kenttätöistä EU:n ulkorajalla, pääosin Puolassa ja Suomessa, joissa kohteena olivat kulttuuria ja kulttuuriperintöä hyödyntävät, pääosin EU-rahoitetut, rajat ylittävät projektit. Materiaalit koostuvat 34 projektitoimijan haastatteluista, projektien materiaaleista, kenttätöiden havainnoista, paikallisten sanomalehtien artikkeleista sekä eri tasoilla (EU, kansallinen, alueellinen) tuotetuista ohjelmadokumenteista. Huomio kiinnittyy projektitoimijoiden tapoihin tehdä rajanylityksiä, sekä heidän tapaansa kokea ja hyödyntää raja-alueiden kulttuuriperintöä sekä ymmärtää niiden nykyistä kulttuurista moninaisuutta. Tällöin havaitaan miten erilaiset eurooppalaiset ideat, representaatiot ja käytänteet tulevat osaksi erilaisia translokaaleja, rajat ylittäviä ja paikallis-eurooppalaisia, suhteita. Vertailun kohteeksi eivät tällöin asetu projektit, toimijat tai raja-alueet sinänsä, vaan näihin suhteisiin liittyvä kulttuurinen toimijuus. Keskeinen käsite tutkimuksessa on ’rajallistaminen’, eli sen havaitseminen, miten jokainen rajan ylitys tarkoittaa myös neuvottelua rajasta. Rajan ylitys voi siis tarkoittaa myös sen vahvistamista. Myös itse raja voi asettua toiminnan kohteeksi, jolloin nousee esiin se, miten rajat ylittäviä ”kulttuureja” käytetään ja mitkä ovat niiden rajaan liittyvät paikalliset merkitykset. Kysymys on siitä kuka, ja kenelle, rajan merkityksiä neuvottelee? Projektitoimijoiden voidaan nähdä neuvottelevan näitä erilaisia ”kulttuureja” jotka tuottavat rajaa neuvottelevia suhteita, kuten esimerkiksi yhteistyön verkostojen tapaa ohittaa rajan paikallinen merkitys. Tämä rajallistaminen voi kuitenkin tarkoittaa myös paikallisten kulttuuristen identifikaatioiden huomioimista. Tällöin kyse on myös sen luovuuden havaitsemisesta, jota yksilöillä on kun he neuvottelevat näitä erilaisia rajallistamisen kulttuureja. Erityisesti toisen maailmansodan seurauksena valtiorajoista tuli vahvasti kansallisia kulttuureja erottavia, mutta nyt kulttuurisista rajoista neuvotellaan ja rajojen yli tapahtuva vuorovaikutus, sekä paikallisen ja Eurooppalaisen tason väliset suhteet, ja niiden moniäänisyys, nousevat tutkimuksen keskiöön. Tutkimuksen yhteenvedon kannalta keskeinen on kysymys raja/alueen kestävyydestä. Tyypillisesti verkostoitumista painottavan rajat ylittävän yhteistyön suhde paikalliseen yhteisöön voi jäädä häilyväksi. Tavoite paikallisen kulttuuriperinnön suojeluun ei itsessään vielä kerro sen merkityksestä paikalliselle hyvinvoinnille. Arvioinnin kannalta on hyödyllistä nähdä miten myös materiaalisella perinnöllä on toimijuutta osana paikallisuutta muokkaavia suhteita. Paikallisten asukkaiden kokemus rajasta voi edelleen olla että se ei ole muuttunut Neuvostoliiton ajoista, toisaalta EU:nkin voidaan toivoa määrittelemään rajansa vielä tarkemmin, jotta sen kansallinen luonne muuttuisi. Tutkimus nostaa esiin miten eurooppalaiset yhteistyötä ja kulttuurista moninaisuutta korostavat ideat ja käytänteet vaikuttavat erityisesti puolalaisten toimijoiden mahdollisuuksiin määritellä EU-rajaan liittyviä prosesseja osana paikallisia kulttuuriperinnön määrittelyjä. Paikallisten rajaan liittyvien kulttuuristen identifikaatioiden liittäminen osaksi projekteja ei kuitenkaan ole helppoa. Toisaalta rajan merkitys on sisäistetty osana arkea, toisaalta taas rajaan liittyvät suuret kertomukset kansallisena ja EU-rajana voivat olla etäännyttäviä tekijöitä. EU-raja, projektit ja monikulttuurisen perinnön autenttisuus ovat kuitenkin raja-alueen toimijoille ja yhteisöille mahdollisuus osallistua rajallistamiseen. Toiminnan kestävyyden kannalta kyse on pitkälti siitä avaako rajallistaminen paikallisen perinnön merkityksiä osana paikallis-eurooppalaisia suhteita.

Tiedon jakaminen asiakkaille tilaus-toimitusprosessista

Monessa yrityksessä on alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota tiedon jakamiseen toimitusketjussa, koska sen on huomattu toimivan toimitusketjua yhtenäistävänä tekijänä. Tiedon jakaminen perinteisin keinoin ja välinein on usein paljon resursseja kuluttavaa, minkä vuoksi kiinnostusta tiedon jakamiseen ovat lisänneet myös koko ajan kehittyvät viestintävälineet ja -keinot, jotka ovat tehneet tiedon jakamisesta helpompaa ja nopeampaa. Monessa yrityksessä on alettu panostaa erityisesti tiedon jakamiseen asiakkaille, koska sen tehokkaalla hoitamisella voidaan saavuttaa kilpailuetua ja sen on huomattu toimivan myös asiakassuhteita parantavana tekijänä. Tutkimuksessa tarkasteltiin yrityksen tiedon jakamista asiakkaille keskittyen erityisesti tilaus-toimitusprosessista jaettavaan tietoon. Tutkimus tehtiin case-tutkimuksena suurelle suomalaiselle yritykselle, joka valmistaa korkean teknologian lääketieteellisiä laitteita sekä näissä käytettäviä ohjelmistoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tiedon jakamisen nykytilaa yrityksessä sekä muodostaa näiden pohjalta kehitysehdotuksia tilaus-toimitusketjusta tapahtuvalle tiedon jakamiselle. Erityistä painoarvoa annettiin jaettavan tiedon sisällön tutkimiselle sekä itsenäisen tiedon hakemisen mahdollistavan järjestelmän hyötyjen selvittämiselle. Tutkimuksen tärkeimpänä työkaluna käytettiin aiheesta kerätyn teorian pohjalta muodostettua jaottelua, jota hyödynnettiin sekä aineiston keräämisessä että sen analysoimisessa. Tutkimus tukee osaltaan monen tutkijan huomioita tiedon jakamisen tärkeydestä ja tehokkaan hoitamisen haasteellisuudesta yrityksille. Tutkimuksen tuloksina voidaan todeta, että tiedon jakaminen on case-yrityksessä kokonaisuudessaan hyvin hoidettu, mutta myös ongelmakohtia ja kehittämistä vaativia asioita löytyy runsaasti. Parhaiten yrityksen tiedon jakamista asiakkaille voitaisiin kehittää toimivan ja helppokäyttöisen itsenäisen tiedon hakemisen mahdollistavan järjestelmän käytöllä, koska sen kautta asiakas pystyisi tekemään tilauksia ja hakemaan tarvitsemiaan tietoja itsenäisesti ilman suoraa kontaktia yrityksen vientihenkilöstöön. Myös viestien sisällön optimoimisella ja turhan tiedon jakamisen karsimisella saadaan tehostettua toimintaa, koska kaikki ylimääräinen viestintä kuluttaa turhaan molempien yritysten viestintähenkilöstöä. Muita selkeitä kehittämistä vaativia asioita yrityksen tiedon jakamisessa ovat jaettavan tiedon selkeys, viestien ja dokumenttien määrämuotoisuus sekä toimitusaikamuutoksista ilmoittamisen nopeus.

”Tuntuu, et nää on vielä niin lapsen kengissä tämmöset HR:n luvut…”: Työhyvinvoinnin panostusten ja kustannusten Business Intelligence

Työhyvinvointi saa suomalaisessa työelämässä paljon huomiota juuri tällä hetkellä ja se on tunnis-tettu yrityksen kannalta hyödylliseksi alueeksi, johon kannattaa panostaa. Matalat työhyvinvointiin liittyvät kustannukset, organisaation parempi kilpailukyky ja maine sekä korkea henkilöstön tuotta-vuus ovat esimerkkejä työhyvinvoinnin kautta saavutettavista hyödyistä. Yritys voi parantaa hen-kilöstön työhyvinvointia panostamalla siihen ja tämän pitäisi näkyä suoraan myös työhyvinvointiin liittyvissä tunnusluvuissa, kuten sairauspoissaolo-, työkyvyttömyyseläke- ja vaihtuvuuskustannuk-sissa. Yritykset voivat hyödyntää työhyvinvoinnin panostusten ja kustannusten tunnuslukuja, jos niitä hallitaan onnistuneesti. Tällöin pitää tietää, mistä kustannukset koostuvat ja ymmärtää, millä pa-nostuksilla niihin voidaan vaikuttaa. Business Intelligence on termi, jolla tarkoitetaan kaikkea sel-laista organisaation tiedon hallintaa, jota tarvitaan liiketoiminnan johtamisessa. Sen tavoitteena on tukea organisaatiossa tapahtuvaa päätöksentekoa. Business Intelligence voidaan kuvata prosessina, jossa organisaatio kerää, yhdistelee ja analysoi tietoa eri tietolähteistä. Analysoinnin jälkeen yrityk-sellä on käytössään uutta tietämystä, jota voidaan hyödyntää päätöksenteossa. Toimivien Business Intelligence ratkaisujen ansiosta yrityksen päätöksenteon varmuus ja vaikuttavuus kasvaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen on tehokas työhyvinvoinnin panostusten ja kustannusten hallintaan liittyvä Business Intelligence prosessi. Tehokas prosessi auttaa paranta-maan työhyvinvointiin tehtävien panostusten oikeellisuutta ja nostaa organisaation ymmärrystä omasta toiminnastaan. Tutkimusongelmaan on haettu vastauksia laadullisten tutkimusmenetelmien avulla haastattelemalla työhyvinvoinnin panostusten ja kustannusten tunnuslukuja seuraavia yrityk-siä. Tutkimuksen tulokset on analysoitu käyttämällä hyväksi kirjallisuuteen perustuvaa teema-ana-lyysia, jossa työhyvinvointiin ja Business Intelligenceen liittyvää teoriaa verrataan haastatteluista saatuihin vastauksiin. Tutkimuksen johtopäätöksenä tehokas työhyvinvoinnin panostusten ja kustannusten Business Intelligence prosessi voidaan kuvata perinteisten BI:n tasojen kautta. Työhyvinvoinnin panostusten ja kustannusten tunnuslukujen kerääminen onnistuu eri osapuolten välisen yhteistyön avulla. Tun-nusluvuista voi luoda merkityksellistä tietämystä, kun niistä saa tarkkaa tietoa ja niiden rinnalle tuodaan laadullista aineistoa työntekijöiden kokemuksista. Prosessia tukee se, jos teknologian kautta päätöksentekijä pystyy hankkimaan tarvittavat tiedot itse. Tulevaisuudessa olisi tärkeää, että saa-daan enemmän tietoa eri toimenpiteiden vaikuttavuudesta tunnuslukuihin, jotta päätöksiä voidaan tehdä luotettavamman tietämyksen varassa.

Analytical methods for analyzing organic peroxides

Työn tarkoituksena oli kehittää analyyttinen erotusmenetelmä eräässä valmistusprosessissa käytettävän hapettavan aineen ja liuottimen välillä syntyvien reaktiotuotteiden tutkimiseen ja analysoimiseen. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia prosessiolosuhteiden turvallisuutta. Kirjallisuusosassa käsitellään erilaisia orgaanisia peroksideja, niiden käyttötarkoituksia ja niiden käyttöön liittyviä huomioitavia asioita. Lisäksi tarkastellaan yleisimpiä analyysimenetelmiä, joita on käytetty erilaisten peroksidien analysoinnissa. Näitä analyysimenetelmiä on useimmiten käytetty nestemäisten näytteiden tutkimuksissa. Harvemmin on analysoitu kaasu- ja kiintoainenäytteitä. Kokeellisessa osassa kehitettiin kirjallisuuden perusteella peroksidiyhdisteille identifiointimenetelmä ja tutkittiin prosessin näytteet. Analyysimenetelmiksi valittiin iodometrinen titraus ja HPLC-UV-MS-menetelmä. Lisäksi käytettiin peroksidimittaukseen soveltuvia testiliuskoja. Tutkimus osoitti, että iodometrisen titrauksen ja testiliuskojen perusteella näytteissä oli vähäisiä määriä peroksideja viikon jälkeen peroksidilisäyksestä. HPLC-UV-MS-analyysien perusteella näytteiden analysointia häiritsi selluloosa, jota löytyi jokaisesta näytteestä.

Ammonia regeneration in nickel matte chloride leaching

Ammonia can be used as a pH controller in chloride-based metal recovery processes. In chloride conditions, ammonia reacts to ammonium chloride which can be regenerated back to ammonia with lime. Although the regeneration process itself has been known for a long time, the concentrations, non-reacting species, conditions, and even goals are different when comparing the ammonia regeneration process in different industries. The main objective of this thesis was to study the phenomena, equipment, and challenges in ammonia regeneration in the nickel process and to make a preliminary process design. The study concentrated on the regeneration and recovery units. The thesis was made by process simulation and laboratory tests using the current processes as initial information. The results were combined from all of the information obtained during the studies to provide a total process solution, which can be used as a basis when designing an ammonia regeneration process to be used in industry. In particular, it was possible to determine ammonia recovery with a stripping column and the achievement of the desired ammonia water product within the scope of this thesis. The required mass flows and process conditions were also determined. The possible challenges and solutions or further studies to overcome them were provided as well to ease the prediction and design of the ammonia regeneration process in the future. On the basis of the results of this thesis, the ammonia regeneration process can be developed further and implemented in the nickel chloride leaching process.

Palvelun kehittämisen prosessi: Uusien ratkaisuiden yhtäaikainen kehittäminen ja testikäyttö henkilöstöravintolassa

Palveluiden kehittämista on tutkittu suhteellisen vähän. Ensimmäiset palvelukehitysprosessit esitettiin kirjallisuudessa jo 80-luvulla mutta sen jälkeen kehitysprosessia ei ole radikaalisti päivitetty. Tämän työn tarkoituksena on koota kirjallisuudesta erilaisia lähestymistapoja palveluiden kehittämiseen ja näiden tutkimuksien löydöksien pohjalta rakentaa synteesi palveluiden kehittämisen prosessista sekä tutkia sen toteutumista IBM:n ja Fazer Amican yhteishankkeena toteutetun Tulevaisuuden henkilöstöravintola –projektin tapauksessa. Palveluiden kehittämisen prosessin synteesi perustuu kirjallisuudessa esitettyyn perinteiseen 12-vaiheiseen kehitysprosessiin, jota on muokattu päällekkäin suoritettujen vaiheiden kehitysprosessin, teknologian mahdollistaman palvelukehityksen, testikäytön ja interaktioiden kautta oppimisen näkökulmasta. Synteesissä on esitetty prosessin neljä päävaihetta, jotka ovat ideointi, palvelun kehittäminen ja testikäyttö, tuotteistus ja lanseeraus.