Einsatz nicht-steroidaler Antirheumatika bei akuter Gicht [Use of non-steroidal antirheumatic drugs in acute gout]

Hintergrund : Ein akuter Gichtanfall entsteht durchdas Ausfällen von Mononatriumkristallenaus der Synovialflüssigkeit unddie dadurch bedingte Entzündung einesoder mehrerer Gelenke.Mitunter kommt es auch zur Bildung der Kristalle direkt im Gewebe. Das Erscheinungsbild der Gichterkrankung umfasst neben akuten Gichtanfällen die asymptomatische Hyperurikämie und chronische Gicht-Arthritis; extraartikulär kann sich eine Uratnephropathie bzw. Urolithiasis ausbilden. Bei akuten Gichtanfällen kommen die klassischen NSAR (z.B. Diclofenac) sowie die selektiven Cyclooxygenase-2-Hemmer (COX-2-Hemmer oder Coxibe) zum Einsatz. Beide Substanzgruppen scheinen das gleiche Risikoprofil und klinische Effektivität zu besitzen. Der Einsatz sollte kurzzeitig in maximal möglicher Dosierung erfolgen. Bei komorbiden Patienten z.B. mit kardiovaskulären Erkrankungen, Niereninsuffizienz, Status nach gastrointestinalem Ulkus oder Blutung ist der Einsatz von NSAR eingeschränkt. Bisher wurde der Nutzen und die Sicherheit von klassischen NSAR und COX-2-Hemmer in der Behandlung von akuten Gichtanfällen nicht systematisch untersucht.

Image and value of product brand in industrial markets: Case Stora Enso Consumer Packaging Boards

TUTKIMUKSEN TAVOITTEET Tutkielman tavoitteena oli luoda ensin yleiskäsitys tuotemerkkimarkkinoinnin roolista teollisilla markkinoilla, sekä suhdemarkkinoinnin merkityksestä teollisessa merkkituotemarkkinoinnissa. Toisena oleellisena tavoitteena oli kuvata teoreettisesti merkkituoteidentiteetin rakenne teollisessa yrityksessä ja sen vaikutukset myyntihenkilöstöön, ja lisäksi haluttiin tutkia tuotemerkkien lisäarvoa sekä asiakkaalle että myyjälle. Identiteetti ja sen vaikutukset, erityisesti imago haluttiin tutkia myös empiirisesti. LÄHDEAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT Tämän tutkielman teoreettinen osuus perustuu kirjallisuuteen, akateemisiin julkaisuihin ja aikaisempiin tutkimuksiin; keskittyen merkkituotteiden markkinointiin, identiteettiin ja imagoon, sekä suhdemarkkinointiin osana merkkituotemarkkinointia. Tutkimuksen lähestymistapa on kuvaileva eli deskriptiivinen ja sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimus on tapaustutkimus, jossa caseyritykseksi valittiin kansainvälinen pakkauskartonki-teollisuuden yritys. Empiirisen osuuden toteuttamiseen käytettiin www-pohjaista surveytä, jonka avulla tietoja kerättiin myyntihenkilöstöltä case-yrityksessä. Lisäksi empiiristä osuutta laajennettiin tutkimalla sekundäärilähteitä kuten yrityksen sisäisiä kirjallisia dokumentteja ja tutkimuksia. TULOKSET. Teoreettisen ja empiirisen tutkimuksen tuloksena luotiin malli jota voidaan hyödyntää merkkituotemarkkinoinnin päätöksenteon tukena pakkauskartonki-teollisuudessa. Teollisen brandinhallinnan tulee keskittyä erityisesti asiakas-suhteiden brandaukseen – tätä voisi kutsua teolliseksi suhdebrandaukseksi. Tuote-elementit ja –arvot, differointi ja positiointi, sisäinen yrityskuva ja viestintä ovat teollisen brandi-identiteetin peruskiviä, jotka luovat brandi-imagon. Case-yrityksen myyntihenkilöstön tuote- ja yritysmielikuvat osoittautuivat kokonaisuudessaan hyviksi. Paras imago on CKB tuotteilla, kun taas heikoin on WLC tuotteilla. Teolliset brandit voivat luoda monenlaisia lisäarvoja sekä asiakas- että myyjäyritykselle.

Creating and Internalizing Corporate Brand Identity, Case Wärtsilä

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli paremmin ymmärtää yritysbrandin identiteetin käsitettä sekä tutkia, miten brandi-identiteetti voidaan luoda ja sisäistää globaalissa konsernissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää mahdollisia eroavuuksia case-yritys Wärtsilän todellisen ja toivotun brandi-identiteetin välillä. Kattavan kirjallisuuskatsauksen avulla tarkasteltiin yritysbrandin käsitettä ja sen merkitystä liiketoiminnassa sekä sitä, minkälaisen prosessin avulla yritysbrandi voidaan rakentaa. Myös brandi-identiteetin sisäistämiskeinoja pyrittiin löytämään kirjallisuuskatsauksen avulla. Wärtsilän toivottua brandi-identiteettiä tutkittiin teemahaastattelujen avulla. Henkilöstön mielikuvia eli todellista sisäistä brandi-identiteettiä selvitettiin kvantitatiivisella kyselytutkimuksella. Tutkimus osoitti, että yritysbrandin identiteetti on käsitteenä monitahoinen ja että sillä on yhtymäkohtia useisiin rinnakkaisiin käsitteisiin, kuten yrityksen identiteettiin, uskottavuuteen, maineeseen, liiketoimintastrategiaan, visioon ja missioon. Tämä tutkimus esittääkin, että yritysbrandin identiteetin käsittelyn tulisi aina olla kokonaisvaltaista, jotta saavutettaisiin jotakin rakentavaa ja arvokasta. Tutkimuksessa todetaan myös, että yritysbrandin rooli tulee tulevaisuudessa kasvamaan, koska kestävän kilpailuedun saavuttaminen tulee entistä vaikeammaksi. Tutkimus tähdentää myös henkilöstön roolin merkitystä yritysbrandin kehittämisessä. Tämän tutkimuksen mukaan yritysbrandin identiteetti voidaan luoda portaittaisen mallin avulla: Ensin tehdään strategiset brandianalyysit, määritellään toivotut mielikuvat ja positiointi, toisin sanoen brandin olemus, ja lopuksi nämä kaikki yhdistetään brandilupaukseksi. Yrityksen henkilöstön tulee sisäistää brandilupaus, jotta sen viestiminen ulospäin olisi mahdollisimman yhdenmukaista. Sisäistämistä voidaan edesauttaa mm. luomalla brandikirja, video, yritystarina, roolimalleja, käyttämällä yrityksen Intranettiä sekä pitämällä seminaareja ja ”workshopeja”. Tutkimuksessa havaittiin, että luomisprosessiin vaikuttavat monenlaiset tekijät, kuten muuttuva globaali liiketoimintaympäristö, organisatoriset asiat sekä moninaiset sidosryhmät.

Brand Authenticity: An Integrative Framework and Measurement Scale

Although brand authenticity is gaining increasing interest in consumer behavior research and managerial practice, literature on its measurement and contribution to branding theory is still limited. This article develops an integrative framework of the concept of brand authenticity and reports the development and validation of a scale measuring consumers' perceived brand authenticity (PBA). A multi-phase scale development process resulted in a 15-item PBA scale measuring four dimensions: credibility, integrity, symbolism, and continuity. This scale is reliable across different brands and cultural contexts. We find that brand authenticity perceptions are influenced by indexical, existential, and iconic cues, whereby some of the latters' influence is moderated by consumers' level of marketing skepticism. Results also suggest that PBA increases emotional brand attachment and word-of-mouth, and that it drives brand choice likelihood through self-congruence for consumers high in self-authenticity.

Managing Brand Equity over Time

The main concept of this paper is managing brand equity over time. In the theoretical section, a necessary basis for managing brand equity is first built by reviewing the most important themes related to branding. After this the concept of brand equity is discussed thoroughly, and a framework is built for managing brand equity over time. The empirical section illustrates how the case company, Masku, has built its brand equity over the history of the company. What can be derived from this research is that the process of managing brand equity over time can be an implicit process, and means of reinforcing the brand are often used without specific emphasis to generate business.

Belgian experience with triple therapy with boceprevir and telaprevir in genotype 1 infected patients who inject drugs.

No data have been reported yet on treatment outcome in persons who inject drugs (PWID) infected with hepatitis C virus treated with boceprevir or telaprevir in combination with peginterferon (Peg IFN) and ribavirin (RBV). Additionally, there are concerns about the safety of boceprevir and telaprevir in some subgroups of patients with hepatitis C (HCV). In a cohort of HCV patients infected with genotype 1 in Belgium, treatment outcome of patients infected due to IV drug use was analyzed and compared with patients who have no history of substance use. The study population consisted of 179 patients: 78 PWID and 101 controls treated with boceprevir (n = 79) or telaprevir (n = 100) additional to Peg IFN and RBV; 53 (30%) had advanced disease (F3, F4) and 79 (44%) had an antiviral therapy previously. There were no significant differences in the baseline characteristics between both groups, except that PWID patients were more frequently infected with genotype 1a (67% vs 21%), were younger and were predominantly male. Psychiatric complaints during follow-up occurred more frequently in the PWID patients: 24% versus 11% (P = .02). Treatment failure for other reasons than absence of viral response was 70% and 64% in PWID and non-PWID respectively. The sustained viral response (SVR) rates were similar in both groups (71% in PWID vs 72% in non-PWID); with a non-inferiority test with -5% margin there is a difference of -1% (95% CI [-15%, 13%]) and P = 0.30. There are no reasons to exclude PWID from treatment with boceprevir, telaprevir and novel antiviral therapies. J. Med. Virol. 88:94-99, 2016. © 2015 Wiley Periodicals, Inc.

Blood pressure reductions following catheter-based renal denervation are not related to improvements in adherence to antihypertensive drugs measured by urine/plasma toxicological analysis.

Renal denervation can reduce blood pressure in patients with uncontrolled hypertension. The adherence to prescribed antihypertensive medication following renal denervation is unknown. This study investigated adherence to prescribed antihypertensive treatment by liquid chromatography-high resolution tandem mass spectrometry in plasma and urine at baseline and 6 months after renal denervation in 100 patients with resistant hypertension, defined as baseline office systolic blood pressure ≥140 mmHg despite treatment with ≥3 antihypertensive agents. At baseline, complete adherence to all prescribed antihypertensive agents was observed in 52 patients, 46 patients were partially adherent, and two patients were completely non-adherent. Baseline office blood pressure was 167/88 ± 19/16 mmHg with a corresponding 24-h blood pressure of 154/86 ± 15/13 mmHg. Renal denervation significantly reduced office and ambulatory blood pressure at 6-month follow-up by 15/5 mmHg (p < 0.001/p < 0.001) and 8/4 mmHg (p < 0.001/p = 0.001), respectively. Mean adherence to prescribed treatment was significantly reduced from 85.0 % at baseline to 80.7 %, 6 months after renal denervation (p = 0.005). The blood pressure decrease was not explained by improvements in adherence following the procedure. Patients not responding to treatment significantly reduced their drug intake following the procedure. Adherence was highest for angiotensin-converting enzyme inhibitors/angiotensin receptor blockers and beta blockers (>90 %) and lowest for vasodilators (21 %). In conclusion, renal denervation can reduce office and ambulatory blood pressure in patients with resistant hypertension despite a significant reduction in adherence to antihypertensive treatment after 6 months.

Indirect comparison meta-analysis of two enoxaparin regimens in patients undergoing major orthopaedic surgery. Impact on the interpretation of thromboprophylactic effects of new anticoagulant drugs.

Two enoxaparin dosage regimens are used as comparators to evaluate new anticoagulants for thromboprophylaxis in patients undergoing major orthopaedic surgery, but so far no satisfactory direct comparison between them has been published. Our objective was to compare the efficacy and safety of enoxaparin 3,000 anti-Xa IU twice daily and enoxaparin 4,000 anti-Xa IU once daily in this clinical setting by indirect comparison meta-analysis, using Bucher's method. We selected randomised controlled trials comparing another anticoagulant, placebo (or no treatment) with either enoxaparin regimen for venous thromboembolism prophylaxis after hip or knee replacement or hip fracture surgery, provided that the second regimen was assessed elsewhere versus the same comparator. Two authors independently evaluated study eligibility, extracted the data, and assessed the risk of bias. The primary efficacy outcome was the incidence of venous thomboembolism. The main safety outcome was the incidence of major bleeding. Overall, 44 randomised comparisons in 56,423 patients were selected, 35 being double-blind (54,117 patients). Compared with enoxaparin 4,000 anti-Xa IU once daily, enoxaparin 3,000 anti-Xa IU twice daily was associated with a reduced risk of venous thromboembolism (relative risk [RR]: 0.53, 95% confidence interval [CI]: 0.40 to 0.69), but an increased risk of major bleeding (RR: 2.01, 95% CI: 1.23 to 3.29). In conclusion, when interpreting the benefit-risk ratio of new anticoagulant drugs versus enoxaparin for thromboprophylaxis after major orthopaedic surgery, the apparently greater efficacy but higher bleeding risk of the twice-daily 3,000 anti-Xa IU enoxaparin regimen compared to the once-daily 4,000 anti-Xa IU regimen should be taken into account.

Welfare loss with municipal amalgamations and the willingness-to-pay for the municipality name

Functional advantages and drawbacks are commonly mentioned to rationally justify or condemn municipality amalgamations. However, many consolidation projects are resisted by local governments or citizens on the grounds that amalgamation would dampen local identity. A municipality's name change is probably the most visible sign of the loss of community bond experienced by citizens at amalgamation time. This article aims to put a value on this loss by measuring citizen willingness to pay for their city name. This methodological approach innovates upon the literature on municipal amalgamation and place branding by exploiting the versatility of the so-called contingent valuation method (CVM). CVM confronts respondents, in a survey setting, with a hypothetical market in which a characteristic of interest is exchanged. Here the characteristic is the possibility to retain one's city name for an amalgamated jurisdiction. The article presents the estimates provided by a survey conducted in four Swiss cities.