Elintasoerot Euroopan unionin alueella

Kandidaatintyön tavoitteena on tutkia EU:n 27 jäsenvaltion elintasojen eroja. Tutkielma on suoritettu käyttäen apuna viimeisempiä tilastollisia tietoja jäsenvaltioiden taloudellisten tilanteiden kehittymisestä. Jäsenvaltiot on jaettu työssä kahteen pääryhmään: EU-15 maihin, eli vanhoihin jäsenvaltioihin sekä uusiin jäsenvaltioihin, joita on tällä hetkellä 12. Elintasoerojen tutkimiseen työssä on käytetty mm. ostovoimakorjattua bruttokansantuloa, valtion velan osuutta BKT:stä, kuluttajahintojen inflaatiota, työntuottavuuden muutoslukuja, työttömyysastetta sekä suhteellisen hintatason muutosta jäsenvaltioissa. Tutkielmassa analysoidaan eri elintasomittareilla koottuja taulukoita sekä pyritään selvittämään niiden avulla jäsenvaltioiden todellisia elintasoeroja. Lisäksi työssä tutkitaan syitä elintasoerojen taustalla sekä niiden vaikutusta Euroopan unionintoimintaan. EU:n jäsenvaltioiden välillä on suuria elintasoeroja, jotka johtuvat esim. sosiaalisesta ja taloudellisesta eriarvoisuudesta. EU-15 maiden talouskasvu on hidastunut, mutta maiden elintaso on silti korkea. Uusien jäsenvaltioiden elintaso on vielä selvästi alhaisempi, mutta niiden siirtymätaloudet kasvavat voimakkaasti. EU pyrkii aluepolitiikan avulla kaventamaan elintasokuilua jäsenvaltioiden välillä.

Logistics Development in Finnish and Swedish Companies with Respect of Russia and Four Asian Countries: Traffic Flow and Warehousing Analysis from Current Situation and Likely Development Trends

On selvää, että tänä päivänä maailmankaupan painopiste on hiljalleen siirtymässä Aasiaan ja varsinkin Kiina on ollut huomion keskipisteessä. Erityisesti valmistavien yritysten perspektiivistä muutos on ollut merkittävä ja tämä tosiasia kasvattaa yrityksissä paineita luoda kustannustehokkaita toimitusketjuratkaisuja,joiden vasteaika on mahdollisimman lyhyt. Samaan aikaan kun tarkastellaan kuljetusvirtoja, huomattaan että maanosien välillä on suuri epätasapaino. Tämä on enimmäkseen seurausta suurten globaalisti toimivien yritysten toimitusketjustrategioista. Useimmat näistä toimijoista optimoivat verkostonsa turvautumalla 'paikalliseen hankintaan', jotta he voisivat paremmin hallita toimitusketjujaan ja saada näitä reagointiherkimmiksi. Valmistusyksiköillä onkin monesti Euroopassa pakko käyttää kalliita raaka-aineita ja puolivalmisteita. Kriittisiksi tekijöiksi osoittautuvat kuljetus- ja varastointikustannukset sekä näiden seurauksena hukka-aika, joka aiheutuu viivästyksistä. Voidakseen saavuttaa optimiratkaisun, on tehtävä päätös miten tuotteet varastoidaan: keskitetysti tai hajautetusti ja integroida tämä valinta sopivien kuljetusmuotojen kanssa. Aasiasta Pohjois-Eurooppaan on halpaa käyttää merikuljetusta, mutta operaatio kestää hyvin pitkään - joissain tapauksessa jopa kahdeksan viikkoa. Toisaalta lentokuljetus on sekä kallis että rajoittaa siirrettävien tuotteiden eräkokoa.On olemassa kolmaskin vaihtoehto, josta voisi olla ratkaisuksi: rautatiekuljetus on halvempi kuin lentokuljetus ja vasteajat ovat lyhyemmät kuin merikuljetuksissa. Tässä tutkimuksessa tilannetta selvitetään kyselyllä, joka suunnattiin Suomessa ja Ruotsissa toimiville yrityksille. Tuloksien perusteella teemme johtopäätökset siitä, mitkä kuljetusmuotojen markkinaosuudet tulevat olemaan tulevaisuudessa sekä luomme kuvan kuljetusvirroista Euroopan, Venäjän, Etelä-Korea, Intian, Kiinan ja Japanin välillä. Samalla on tarkoitus ennakoida sitä, miten tarkastelun kohteena olevat yritykset aikovat kehittää kuljetuksiaan ja varastointiaan tulevien vuosien aikana. Tulosten perusteella näyttää siltä, että seuraavan viiden vuoden kuluessa kuljetuskustannukset eivät merkittävissä määrin tule muuttuman ja meri- sekä kumipyöräkuljetukset pysyvät suosituimpina vaihtoehtoina.Kuitenkin lentokuljetusten osuus laskee hiukan, kun taas rautatiekuljetusten painotus kasvaa. Tulokset paljastavat, että Kiinassa ja Venäjällä kuljetettava konttimäärä kasvaa; Intiassa tulos on saman suuntainen, joskaan ei niin voimakas. Analyysimme mukaan kuljetusvirtoihin liittyvä epätasapaino säilyy Venäjän kuljetusten suhteen: yritykset jatkavat tulevaisuudessakin vientiperusteista strategiaansa. Varastoinnin puolella tunnistamme pienemmän muutoksen, jonka mukaan pienikokoisten varastojen määrät todennäköisesti vähenevät tulevaisuudessa ja kiinnostus isoja varastoja kohtaan lisääntyy. Tässä kohtaa on mainittava, että suomalaisilla yrityksillä on enemmän varastoja Keski- ja Itä-Euroopassa verrattuna ruotsalaisiin toimijoihin, jotka keskittyvät selkeämmin Länsi-Euroopan maihin. Varastoja yrityksillä on molemmissa tapaukissa paljolti kotimaassaan. Valitessaan varastojensa sijoituskohteita yritykset painottavat seuraavia kriteereitä: alhaiset jakelukustannukset, kokoamispaikan/valmistustehtaan läheisyys, saapuvan logistiikan integroitavuus ja saatavilla olevat logistiikkapalvelut. Tutkimuksemme lopussa päädymme siihen, että varastojen sijoituspaikat eivät muutu satamien rakenteen ja liikenneyhteyksien takia kovinkaan nopeasti.

Sähköverkkoliiketoimintojen valvontamallit eräissä Euroopan maissa

Sähkömarkkinauudistukset ovat tuoneet kilpailun sähkön tuotantoon ja myyntiin, mutta samalla vahvistaneet tarvetta valvoa sähkönsiirtoa ja -jakelua, jotka ovat ns. luonnollisia monopolitoimintoja. Monopoleja valvotaan, jotta ne eivät väärinkäytä määräävää markkina-asemaansa. Tässä diplomityössä tarkastellaan sähkönjakeluverkkoliiketoiminnan sääntelyyn yleisesti käytettyjä valvontamalleja sekä niiden soveltamisessa huomioon otettavia seikkoja. Tarkasteltuja valvontamalleja on neljä, joista yleisimpiä ovat hintakattosääntely ja liikevaihdon sääntely. Tuoton sääntely on monesti ollut ensimmäinen keino säännellä alaa. Mittatikkusääntelyllä pyritään selvittämään tarkasteltavien yhtiöiden tehokkuutta. Sitä käytetään yleensä muiden mallien lisänä kannustamaan toiminnan tehostamiseen. Yhä useammin valvotaan myös sähköntoimituksen laatua. Jokainen maa valitsee omaan erityistilanteeseensa parhaiten sopivan valvontamallin. Valvontamallit kehittyvät jatkuvasti, jotta asiakkaiden etujen turvaamiseksi on olemassa toimivat regulatiiviset työkalut ja toisaalta sähkönjakeluyhtiöiden toimintaolosuhteet ovat vakaat ja realistiset. Kansallisen regulaattorin on luotava valvontamallin avulla oikeanlaiset kannustimet yhtiöiden toiminnalle, jotta niiden tekemät investointi- ja toimintapäätökset ovat järkeviä ja takaavat sähkönjakelun jatkuvuuden.

Ympäristöjärjestelmien kehittäminen rakennustuotealan yrityksen Keski-Euroopan toimipaikoissa

Tämän diplomityön tavoitteena oli antaa kehittämisehdotuksia, joilla voidaan parantaa rakennustuotealan yrityksen ympäristöjärjestelmien kustannustehokkuutta sekä ympäristöpolitiikkaan liittyvän jatkuvan parantamisen yhtenäistä toteutumista eri toimipaikoilla. Lähtökohtana olivat havainnot siitä, että melko pienissä toimipaikoissa laatu- ja ympäristöasiat kattavan toimintajärjestelmän rakentaminen ja ylläpitäminen vie paljon resursseja. Lisäksi selvitettiin uuden ISO 14001-standardiehdotuksen mahdollisia vaikutuksia käytössä oleviin ympäristöjärjestelmiin. Tutkimusmenetelminä käytettiin eri sertifiointielimille tehtyä haastattelua, toimipaikkojen ympäristövastaaville lähetettyä kyselyä, verkkosivuille kohdistettua kilpailijaseurantaa sekä selvitystä uuden ISO 14001- standardiehdotuksen muutoksista. Eri toimipaikkojen ympäristöjärjestelmien yhdistäminen saman sertifikaatin alle oli kaikkien sertifiointielinten edustajien mielestä hyvä tapa vähentää järjestelmien ulkoisesta valvonnasta aiheutuvia kustannuksia ja parantaa järjestelmien tehokkuutta. Ulkoisten kustannusten aleneminen on noin yksikolmasosa, joka syntyy ensinnäkin sertifikaattimaksujen alenemista ja toisaalta sertifiointipäivien vähenemisestä. Sertifikaattimaksut alenevat, koska yhdistetyssä järjestelmässä sertifikaatteja on vähemmän, ja sertifiointipäivien määrä vähenee, koska yhdistetyn järjestelmän ulkoisessa valvonnassa käytetään otanta -periaatetta. Kilpailijaseurannan osalta havaittiin, että yrityksen verkkosivuilla kerrottiin kilpailijoita paremmin ympäristö- sekä laatujärjestelmistä. Kehitettävää on eri maiden verkkosivujen yhtenäisyydessä ja ympäristö- ja laatupolitiikan esittämisessä. Nämä politiikat tulee olla esillä, koska järjestelmästandardit edellyttävät politiikkojen julkisuutta. Ympäristövastaaville tehdyn kyselyn perusteella havaittiin, että tällä hetkellä toimipaikoilla käytössä olevissa ympäristäjärjestelmissä on eroavuuksia. Syynä tähän on muun muassa järjestelmien eri-ikäisyys, maiden toimipaikkojen erilainen lainsäädäntö sekä erilaiset resurssit. Kehittämistä on erityisesti ympäristönnäkökohtien tunnistamisessa ja merkittävien ympäristönäkökohtien valinnassa, ympäristöjärjestelmän tavoitteissa ja päämäärissä sekä käytettävissä indikaattoreissa. Näiden osalta tulee lisätä koulutusta ja ohjeistusta. Uuden ISO 14001 -standardin muutoksia tarkasteltaessa havaittiin, ettei se aiheuta suuria muutostarpeita nykyisiin ympäristöjärjestelmiin. Standardin suurimmat muutokset ovat tulleet tekstin rakenteeseen, joka on nyt selkeälukuista ja yhteensopivampaa ISO 9001 laatuhallintastandardin kanssa. Standardi painottaa entistä standardia enemmän tuotteista aiheutuvia ympäristönäkökohtia, mutta on muistettava, että sen vaikutukset nykyisiin ympäristöjärjestelmiin tiedetään vasta, kun sitä aletaan tulkita. Tulosten perusteella päädyttiin siihen, että ympäristöjärjestelmien yhdistäminen saman sertifikaatin alle on tehokkain tapa parantaa kustannustehokkuutta sekä parantaa ympäristöpolitiikkaan liittyvää jatkuvaa parantamista. Ulkoisten kustannusten aleminen ei ole tärkein syy järjestelmien yhdistämiseen, koska yhdistämisen alkuvaiheessa se aiheuttaa sisäisten kustannusten lisääntymistä. Jatkossa yhdistämisestä voidaan odottaa myös sisäisten kustannusten säästöjä, koska yhdistäminen vähentää päällekkäistä työtä. Yrityksen ympäristöpolitiikan mukaiseen jatkuvaan parantamiseen järjestelmien yhdistäminen vaikuttaa positiivisesti usealla tavalla, ja tätä voidaan pitää kustannussäästöjä tärkeämpänä syynä sertifikaattien yhdistämiseen. Se yhtenäistää toimintatapoja ja lisää yhteistyötä, mikä vaikuttaa ympäristöpolitiikan yhtenäiseen toteutumiseen.

Yhdyskuntajätteen käsittelyä koskevien tavoitteiden saavutettavuus Etelä-Karjalassa

Tämän diplomityön tavoitteena on arvioida Etelä-Karjalan nykyisten ja mahdollisten tulevaisuuden jätteenkäsittelymenetelmien kykyä saavuttaa Euroopan Unionin ja Suomen kansalliset yhdyskuntajätettä koskevat tavoitteet. Jätteenkäsittelyvaihtoeh-doissa on erityisesti otettu huomioon sivutuoteasetuksen vaikutukset. Tutkimuksessa määritetään Etelä-Karjalassa muodostuvat biohajoavan ja muun yhdyskuntajätteen kertymät ja niiden nykyinen käsittelyn jakauma. Etelä-Karjalassa syntyi vuonna 2003 noin 56 000 tonnia yhdyskuntajätettä, josta 43 000 tonnia oli biohajoavaa. Biohajoavasta jätteestä 29 % sijoitettiin kaatopaikalle, 29 % kierrätettiin, 30 % ohjautui biologiseen hyödyntämiseen ja 12 % käytettiin energiana. Kokonaisyhdyskuntajätekertymästä 61 % hyödynnettiin. Kaatopaikkadirektiivissä on asetettu tavoitteet biohajoavan yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoittamisen vähentämiselle. Vuonna 2009 kaatopaikalle saa sijoittaa 50 % ja vuonna 2016 enää 35 % vuonna 1995 muodostuneesta biohajoavasta yhdyskuntajätekertymästä. Jätemäärien kasvu huomioon ottaen sekä nykyisellä jätehuoltojärjestelmällä että mahdollisilla tulevaisuuden käsittelymenetelmillä Etelä-Karjalassa saavutetaan tai jopa ylitetään kaatopaikkadirektiivissä asetetut tavoitteet.

Etelä-Karjala asuin- ja elinympäristönä: Korkeasti koulutettujen nuorten näkökulma

Tämän tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena on tutkia Etelä-karjalaa asuin- ja työpaikkana. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää asuin- ja elinympäristön laadun merkitystä alueella viihtymiseen. Tutkimus luokitellaan kaupunkitutkimukseksi, jossa tarkastelun kohteena on asuin- ja elinympäristön laatu. Tutkimuksessa hyödynnetään survey-tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen teoriaoosassa tarkastellaan globalisaation alueellisia vaikutuksia, alueiden kilpailukyvyn ja kilpailuedun muodostumista sekä alueen imagon merkitystä kilpailussa. Tutkimukseen liittyvä tutkimusaineisto kerättiin kirjekyselyllä Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta vuosina 1997-2000 valmistuneiden diblomi-insinöörien ja kauppatieteiden maistereiden keskuudesta. Tutkimuksen empiirisessä osassa mitataan tekijöitä, jotka vaikuttavat asuinpaikkakunnan valintaan. Lisäksi mitataan Etelä-Karjalan asuin- ja elinympäristön laatua. Aineiston perusteella voidaan todeta, että Etelä-Karjalan asuin- ja elinympäristön laadun fyysiset, toiminnalliset ja sosiaaliset ominaisuudet edesaauttavat yliopistoststa valmistuneita jäämään alueelle. Ongelmatekijäksi nousi alueen kyky tarjota korkeasti koulutetuille nuorille työpaikkoja

ICT-alan yrittäjyyden alueellinen edistäminen CASE: Etelä-Karjala

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää syy siihen, miksi Etelä-Karjalassa syntyy vähemmän uusia ICT-alan yrityksiä, kuin mihin on edellytyksiä. Tutkimusmetodologia oli toiminta-analyyttinen ja sen empiirinen osuus muodostettiin avoimien teemahaastatteluiden avulla. Haastatellut olivat alueen ICTalan päättäjiä ja heitä oli yhteensä 28. Merkittävimpinä syinä siihen, että korkeakoulun, ammattikorkeakoulun ja teknologiakeskuksen olemassaolosta huolimatta maakuntaan syntyy varsin vähän uusia ICT-alan yrityksiä, nähtiin olevan negatiivinen ilmapiiri ja kateus yrittäjyyttä kohtaan, lähimarkkinoiden pieni koko sekä maakunnallisen yhteistyön puuttuminen ICT-alalla. Kehittämisalueina nousivat esiin koulutus, alueellinen yhteistyö, yritysyhteistyö, infrastruktuurin kehittäminen, tutkimus- ja tuotekehitys sekä alueen markkinointi. Ohjeeksi ICT-alan yrittäjyyden edistämiseksi Etelä-Karjalassa tutkimuksessa annettiin laajan yhteisen tahdon aikaansaaminen ja resurssien kohdentaminen jollekin valitulle ICT-alan osa-alueelle tavoitteena synnyttää alueelle kansainvälisesti merkittävä osaamiskeskittymä.

Fuusiovalvonta ja merkityksellisten markkinoiden määrittäminen Euroopan unionissa

Tutkielmassa tarkastellaan yrityskeskittymien valvontaa Euroopan unionissa. Kiinnostuksen kohteena on erityisesti, syrjivätkö yrityskauppasäännökset pienten maiden yrityksiä estämällä niiden kasvun kansainvälisesti kilpailukykyisiksi. Komission Komission markkinamäärittelyä on arvosteltu erityisesti maantieteellisten markkinoiden osalta. Komissio kielsi ruotsalaisten kuorma- ja linja-autoja valmistavien Volvon ja Scanian fuusion maaliskuussa 2000 tarkasteltuaan asiaa kansallisten markkinoiden kannalta. Arvostelijoiden mukaan markkina-alue olisi ollut koko EU:n laajuinen. Aihetta tutkitaan merkittävimpiin päätöksiin tutustumalla, kirjallisuuteen ja aiheesta kirjoitettuihin artikkeleihin perehtymällä sekä haastattelemalla asiantuntijoita. Komission käytännön ei voida osoittaa syrjivän esim. Pohjoismaita markkinoiden määrittämisessä. Viime vuosien fuusioissa markkinat on määritelty kansallisiksi yhtä usein Pohjoismaissa kuin muuallakin EU-alueella. Pohjoismaiden asemaa vaikeuttavat syrjäinen sijainti ja muut olosuhteet, jotka lisäävät alalletulon esteitä. Koska markkinat ovat pienet, ulkomaisille potentiaalisille kilpailijoille ei ole tarjolla suuria voittoja esim. Suomesta. Sisämarkkinoiden kehittyminen tulee parantamaan yritysten mahdollisuuksia laajentua yrityskaupoilla. Pohjoismaiden tilanteeseen sisämarkkinoiden kehittymisellä ei kuitenkaan kaikilla aloilla ole suurta vaikutusta, johtuen erilaisista olosuhteista muuhun Eurooppaan verrattuna.

Portfolion allokointi Euroopan markkinoilla: toimiala- vai maakohtainen strategia?

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kumpi on suomalaisen sijoittajan näkökulmasta tehokkaampi tapa allokoida portfolio Euroopan alueelle, maa- vai toimialalähestymistapa. Tätä tutkitaan käyttämällä aineistoa vuosilta 1999-2003. Tilanne ennen vuotta 1999 on aikaisempien tutkimusten perusteella melko hyvin selvillä, joten tutkimus antaa tuoretta tietoa siitä, miten poikkeuksellinen tuottohistoria vaikuttaa portfolion allokointiin. Aihetta tutkitaan käyttämällä 16 Euroopan alueen maaindeksiä ja kymmentä toimialaindeksiä. Indeksit ovat logaritmisia nettotuottoindeksejä, ja niistä on laskettu korrelaatiot, keskihajonnat sekä tehokkaat rintamat. Indekseistä on myös muodostettu 11 esimerkkiportfoliota, joiden avulla on analysoitu erilaisten portfolioiden suorituskykyä. Tuloksien mukaan maakohtaisella sijoitusstrategialla on etenkin laskevilla markkinoilla mahdollisuus saavuttaa parempi riski/tuotto-suhde, vaikka sijoitettaisiin pelkästään toimialoihin, joita yleisen käsityksen mukaan kannattaa suosia laskevilla markkinoilla. Toimialasijoittaminen taas tarjoaa hieman parempia mahdollisuuksia portfolion hajautukseen. Hajautuksen hyödyt suomalaiselle sijoittajalle tulivat tutkimuksessa selvästi esiin. Toimialasijoittamisesta on suomalaiselle sijoittajalle erityistä hyötyä hajautuksen kannalta, koska näin voidaan valita toimialoja, joiden paino Suomen markkinaindeksissä on vähäinen.

Jätteenpolttolaitosten nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä viidessä Euroopan maassa

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa jätteenpolttolaitosten nykytilannetta ja tulevaisuuden näkymiä aina vuoteen 2015 asti viidessä Euroopan maassa (Saksa, Ranska, Iso-Britannia, Espanja ja Italia). Jätteenpoltolla ja jätteenpolttolaitoksella käsitettiin tässä tutkimuksessa kaikki jätteenpolttodirektiivin 2000/76/EY alaisuuteen kuuluva jätteen polttaminen. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivista eli laadullista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin asiantuntijahaastatteluita. Asiantuntijat olivat useista Euroopan maista ja edustivat eri organisaatioita. Haastattelut toteutettiin puhelimen ja sähköpostin välityksellä. Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että jätteenpoltto on kasvava ala kaikissa tutkimuksen kohdemaissa ja että uusia jätteenpolttolaitoksia tullaan rakentamaan kaikkiin viiteen maahan. Eräänä tärkeimmistä syistä oli ns. kaatopaikkadirektiivin 1999/31/EY asettamat rajoitukset kaatopaikoille vietävän jätteen määrälle. Jätteiden rinnakkaispoltto ja jätteistä jalostettujen polttoaineiden käyttö tunnistettiin tulevaisuuden kannalta merkittäviksi trendeiksi.

Luottamus alueellisessa yhteistyössä. Case: Etelä-Karjala

Tutkimuksen päätavoitteena on kyselytutkimuksen avulla selvittää, ovatko Etelä-Karjalan alueella 1990-luvun lopulla ja sen jälkeen toteutetut elinkeinostrategiat auttaneet alueen eri toimijoiden välisen luottamuksen synnyttämisessä ja vahvistamisessa sekä, mikä on luottamuksen nykytila. Keskeisinä alatavoitteina tutkimuksessa on selvittää, ovatko jotkin toimijat vahingoittaneet toimijoiden välistä luottamusta ja millä tavalla sekä selvittää millaisia ongelmia ja esteitä Etelä-Karjalassa on edelleen alueen eri toimijoiden välisen luottamuksen ja yhteistyön rakentumisessa. Tutkimuksessa hyödynnetään toiminta-analyyttista tutkimusotetta. Teoriaosassa tarkastellaan luottamusta, yhteistyötä, kumppanuutta, verkostoitumista sekä alueellista yhteistyötä. Empiirisessä osassa tarkastellaan Etelä-Karjalassa toteutettuja elinkeinostrategioita ja kyselytutkimuksen tuloksia. Tutkimustulokset osoittavat, että Etelä-Karjalassa 1990-luvun lopulla ja sen jälkeen toteutetut elinkeinostrategiat ovat synnyttäneet luottamusta alueen eri toimijoiden välille, luottamustaso on korkeampi kuin ennen ja sitä voidaan pitää melko korkeana.