'Forced to Friendship'? Russian (mis-)understandings of soft power and the implications for audience attraction in Ukraine

This article argues that for all its efforts to implement soft power techniques, the Kremlin still fails to grasp the subtle, voluntaristic essence of soft power. This is reflected in a style of public interaction that has practical implications for how Russian soft power overtures are received by the audience. This is demonstrated through the findings of mixed-method empirical research from four Ukrainian regions. Thus, while surveys show that the worldview promoted by Russian public diplomacy resonates to some extent, insights from focus groups indicate that potential attraction is nevertheless limited by Russia's 'hard' and obtrusive approach to cultural influence.

Louise Nevelson, metal sculptor

General note: Title and date provided by Bettye Lane.

Commandeering Aesop’s Bamboo Canon: A 19th Century Confederacy of Creole Fugitive Fables

In my thesis, “Commandeering Aesop’s Bamboo Canon: A 19th Century Confederacy of Creole Fugitive Fables,” I ask and answer the ‘Who? What? Where? When? Why?” of Creole Literature using the 19th century production of Aesopian fables as clues to resolve a set of linguistic, historical, literary, and geographical enigmas pertaining the ‘birth-place(s)’ of Creolophone Literatures in the Caribbean Sea, North and South America, as well as the Indian Ocean. Focusing on the fables in Martinique (1846), Reunion Island (1826), and Mauritius (1822), my thesis should read be as an attempt capture the links between these islands through the creation of a particular archive defined as a cartulary-chronicle, a diplomatic codex, or simply a map in which I chart and trace the flight of the founding documents relating to the lives of the individual authors, editors, and printers in order to illustrate the articulation of a formal and informal confederation that enabled the global and local institutional promotion of Creole Literature. While I integrate various genres and multi-polar networks between the authors of this 19th century canon comprised of sacred and secular texts such as proclamations, catechisms, and proverbs, the principle literary genre charted in my thesis are collections of fables inspired by French 17th century French Classical fabulist, Jean de la Fontaine. Often described as the ‘matrix’ of Creolophone Literature, these blues and fables constitute the base of the canon, and are usually described as either ‘translated,’ ‘adapted,’ and even ‘cross-dressed’ into Creole in all of the French Creolophone spaces. My documentation of their transnational sprouting offers proof of an opaque canonical formation of Creole popular literature. By constituting this archive, I emphasize the fact that despite 200 years of critical reception and major developments and discoveries on behalf of Creole language pedagogues, literary scholars, linguists, historians, librarians, archivist, and museum curators, up until now not only have none have curated this literature as a formal canon. I also offer new empirical evidence in order to try and solve the enigma of “How?” the fables materially circulated between the islands, and seek to come to terms with the anonymous nature of the texts, some of which were published under pseudonyms. I argue that part of the confusion on the part of scholars has been the result of being willfully taken by surprise or defrauded by the authors, or ‘bamboozled’ as I put it. The major paradigmatic shift in my thesis is that while I acknowledge La Fontaine as the base of this literary canon, I ultimately bypass him to trace the ancient literary genealogy of fables to the infamous Aesop the Phrygian, whose biography – the first of a slave in the history of the world – and subsequent use of fables reflects a ‘hidden transcript’ of ‘masked political critique’ between ‘master and slave classes’ in the 4th Century B.C.E. Greece.

This archive draws on, connects and critiques the methodologies of several disciplinary fields. I use post-colonial literary studies to map the literary genealogies Aesop; use a comparative historical approach to the abolitions of slavery in both the 19th century Caribbean and the Indian Ocean; and chart the early appearance of folk music in early colonial societies through Musicology and Performance Studies. Through the use of Sociolinguistics and theories of language revival, ecology, and change, I develop an approach of ‘reflexive Creolistics’ that I ultimately hope will offer new educational opportunities to Creole speakers. While it is my desire that this archive serves linguists, book collectors, and historians for further scientific inquiry into the innate international nature of Creole language, I also hope that this innovative material defense and illustration of Creole Literature will transform the consciousness of Creolophones (native and non-native) who too remain ‘bamboozled’ by the archive. My goal is to erase the ‘unthinkability’ of the existence of this ancient maritime creole literary canon from the collective cultural imaginary of readers around the globe.

(Table 1) Maximal daily erythemally effective UVB radiation and total ozone content at Vernadsky Station, Antarctica

One of the research programs carried out within the Czech-Ukrainian scientific co-operation is the monitoring of global solar and ultraviolet radiation at the Vernadsky Station (formerly the British Faraday Station), Antarctica. Radiation measurements have been made since 2002. Recently, a special attention is devoted to the measurements of the erythemally effective UVB radiation using a broadband Robertson Berger 501 UV-Biometer (Solar Light Co. Inc., USA). This paper brings some results from modelling the daily sums of erythemally effective UVB radiation intensity in relation to the total ozone content (TOC) in atmosphere and surface intensity of the global solar radiation. Differences between the satellite- and ground-based measurements of the TOC at the Vernadsky Station are taken into consideration. The modelled erythemally effective UVB radiation differed slightly depending on the seasons and sources of the TOC. The model relative prediction error for ground- and satellite-based measurements varied between 9.5% and 9.6% in the period of 2002-2003, while it ranged from 7.4% to 8.8% in the period of 2003-2004.

Pollen record from a swamp in Ukraine

(1967): In 1956-1962 investigations of swamps from the forest-steppe and steppe of Ukraine were carried out. They were followed by spore-pollen studies of swamp deposits. These materials are partially published in papers devoted to the history of vegetation in the south of Ukraine and re-vegetation of landscape in different phases of Holocene (Artyushenko, Bachurina, 1958; Artyushenko, 1959, 1960; Artyushenko, Kucheryava, 1964). Peat area in the investigated region is very small. In the forest-steppe peat occupies 1.1%, and in the steppe - 0.03% of the whole area (Peat Reserve of the Ukrainian SSR, 1959).

Exploring an Ancestral Irish Adage

This paper will examine the various processes through which the folktale ‘On the Advantage of Silence’, first recorded by the Persian poet Sa’di in his The Gulistān (Rose Garden) (1258),has been altered in terms of content, style and function since the 13th century. Particular emphasis will be placed on the expression ‘tied stones and loose dogs’ which became its punch line in jest tales of the 17th and 18th centuries, and which was subsequently appropriated in the Irish language as a blason populaire denigrating the town of Ballyneety,Co. Limerick, and then as a legal expression in the Irish legal system in the 20th century.

La divination par les sorts dans le monde oriental méditerranéen du IIe au VIe siècle après J.-C. : étude comparative des sortes Homericae, sortes Astrampsychi et tables d'astragalomancie en Asie mineure

Cette thèse se propose de comparer exhaustivement trois systèmes de divination par voie de tirage au sort qui ont été contemporains dans l’antiquité tardive. À l’aide d’une analyse rigoureuse des thèmes évoqués, des stratégies rhétoriques employées, du vocabulaire présent et des probabilités d’obtention des réponses offertes, plusieurs points communs ressortent. Les énoncés positifs et négatifs se veulent, dans tous les cas, équilibrés et ils optent souvent pour des variantes temporelles afin de tempérer les prédictions. Lorsqu’ils ne s’appliquent pas à des questions spécifiques, ils misent sur l’imaginaire des consultations littéraires qui allie proverbes et éléments épiques, sans toutefois déroger des thèmes communs liés aux préoccupations quotidiennes des consultants. La rhapsodomancie s’inscrit dans cette mouvance et prouve à quel point l’épopée est une source propice à l’élaboration de systèmes oraculaires, sans jamais que le contexte narratif et littéraire des vers sélectionnés n’entre en jeu.

Imagerie Musicale Involontaire : caractéristiques phénoménologiques et mnésiques

L’imagerie musicale involontaire (IMIN) est un phénomène mental extrêmement commun. Il peut être défini en tant que type d’imagerie mentale musicale qui devient consciente sans effort ou intentionnalité et qui n’est pas pathologique. La forme la plus connue d’IMIN est le « ver d’oreille », qui se présente généralement comme un court extrait musical tournant en boucle en tête et dont on se débarrasse difficilement. L’objectif principal de la présente thèse est d’investiguer les mécanismes cognitifs sous-tendant le phénomène puisque, malgré l’intérêt répandu dans les médias populaires, son étude expérimentale est récente et un modèle intégré n’a pas encore été proposé. Dans la première étude, l’induction expérimentale a été tentée et les caractéristiques des images mentales d’épisodes d’IMIN ont été investiguées. Dans le laboratoire, des chansons accrocheuses (versus des proverbes) ont été présentées répétitivement aux participants qui devaient ensuite les chanter le plus fidèlement possible. Ils ont par après quitté le laboratoire, une enregistreuse numérique en mains, avec la consigne d’enregistrer une reproduction vocale la plus fidèle possible de ce qu’ils avaient en tête lors de tous leurs épisodes d’IMIN sur une période de quatre jours, ainsi que de décrire leur timbre. L’expérience a été répétée deux semaines plus tard. Douze des dix-huit participants du groupe expérimental ont rapporté des pièces induites comme épisodes d’IMIN, ce qui confirme l’efficacité de la procédure d’induction. La tonalité et le tempo des productions ont ensuite été analysés et comparés à ceux des pièces originales. Similairement pour les épisodes d’IMIN induits et les autres, les tempi produits et, dans une moindre mesure pour les non-musiciens, les tonalités étaient proches des originaux. Le timbre décrit était généralement une version simplifiée de l’original (un instrument et/ou une voix). Trois études se sont ensuite intéressées au lien entre le potentiel d’IMIN et la mémorabilité. Dans une étude préliminaire, 150 chansons du palmarès francophone radiophonique ont été évaluées en ligne par 164 participants, sur leur niveau de familiarité, d’appréciation et de potentiel d’IMIN. Les pièces ont ensuite été divisées en groupes de stimuli à faible et à fort potentiel d’IMIN, qui ont été utilisés dans une tâche typique de rappel libre/reconnaissance, premièrement avec des francophones (pour qui les pièces étaient familières) et ensuite avec des non-francophones (pour qui les pièces étaient non-familières). Globalement, les pièces à fort potentiel d’IMIN étaient mieux rappelées et reconnues que les pièces à faible potentiel. Une dernière étude a investigué l’impact de la variabilité inter-stimulus du timbre sur les résultats précédents, en demandant à une chanteuse d’enregistrer les lignes vocales des pièces et en répétant l’expérience avec ces nouveaux stimuli. La différence précédemment observée entre les stimuli à fort et à faible potentiel d’IMIN dans la tâche de reconnaissance a ainsi disparu, ce qui suggère que le timbre est une caractéristique importante pour le potentiel d’IMIN. En guise de conclusion, nous suggérons que les phénomènes mentaux et les mécanismes cognitifs jouant un rôle dans les autres types de souvenirs involontaires peuvent aussi s’appliquer à l’IMIN. Dépendamment du contexte, la récupération mnésique des pièces peut résulter de la répétition en mémoire à court terme, de l’amorçage à court et long terme ou de l’indiçage provenant de stimuli dans l’environnement ou les pensées. Une des plus importantes différences observables entre l’IMIN et les autres souvenirs involontaires est la répétition. Nous proposons que la nature même de la musique, qui est définie par la répétition à un niveau micro- et macro-structurel en est responsable.

Ionospheric Turbulence Near the Upper Hybrid Layer: Theory and Experiment

The thesis presents experimental results, simulations, and theory on turbulence excited in magnetized plasmas near the ionosphere’s upper hybrid layer. The results include: The first experimental observations of super small striations (SSS) excited by the High-Frequency Auroral Research Project (HAARP) The first detection of high-frequency (HF) waves from the HAARP transmitter over a distance of 16x10^3 km The first simulations indicating that upper hybrid (UH) turbulence excites electron Bernstein waves associated with all nearby gyroharmonics Simulation results that indicate that the resulting bulk electron heating near the upper hybrid (UH) resonance is caused primarily by electron Bernstein waves parametrically excited near the first gyroharmonic. On the experimental side we present two sets of experiments performed at the HAARP heating facility in Alaska. In the first set of experiments, we present the first detection of super-small (cm scale) striations (SSS) at the HAARP facility. We detected density structures smaller than 30 cm for the first time through a combination of satellite and ground based measurements. In the second set of experiments, we present the results of a novel diagnostic implemented by the Ukrainian Antarctic Station (UAS) in Verdansky. The technique allowed the detection of the HAARP signal at a distance of nearly 16 Mm, and established that the HAARP signal was injected into the ionospheric waveguide by direct scattering off of dekameter-scale density structures induced by the heater. On the theoretical side, we present results of Vlasov simulations near the upper hybrid layer. These results are consistent with the bulk heating required by previous work on the theory of the formation of descending artificial ionospheric layers (DIALs), and with the new observations of DIALs at HAARP’s upgraded effective radiated power (ERP). The simulations that frequency sweeps, and demonstrate that the heating changes from a bulk heating between gyroharmonics, to a tail acceleration as the pump frequency is swept through the fourth gyroharmonic. These simulations are in good agreement with experiments. We also incorporate test particle simulations that isolate the effects of specific wave modes on heating, and we find important contributions from both electron Bernstein waves and upper hybrid waves, the former of which have not yet been detected by experiments, and have not been previously explored as a driver of heating. In presenting these results, we analyzed data from HAARP diagnostics and assisted in planning the second round of experiments. We integrated the data into a picture of experiments that demonstrated the detection of SSS, hysteresis effects in simulated electromagnetic emission (SEE) features, and the direct scattering of the HF pump into the ionospheric waveguide. We performed simulations and analyzed simulation data to build the understanding of collisionless heating near the upper hybrid layer, and we used these simulations to show that bulk electron heating at the upper hybrid layer is possible, which is required by current theories of DAIL formation. We wrote a test particle simulation to isolate the effects of electron Bernstein waves and upper hybrid layers on collisionless heating, and integrated this code to work with both the output of Vlasov simulations and the input for simulations of DAIL formation.

Suomen turvallisuuspoliittisen ratkaisun lähtökohtia

Suomi luopui puolueettomuuspolitiikasta turvallisuuspoliittisena linjanaan kun se liittyi Euroopan unioniin ennen kaikkea turvallisuussyistä. Vaikka Suomi on EU-jäsenyyden myötä poliittisesti liittoutunut ja vaikka se on jatkuvasti laajentanut ja syventänyt yhteistyötään NATOn kanssa, Suomi on yhä sotilaallisesti liittoutumaton valtio. Suomen turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on ollut poikkeuksellisen vakaa kylmän sodan jälkeen ennen kaikkea siksi, että maailman voimakkain suurvalta Yhdysvallat on yhä sotilaallisesti läsnä Euroopassa ja Euroopan integraatio on jatkunut ja syventynyt. Suomi on sitonut nykyisen turvallisuuspoliittisen linjansa turvallisuusympäristönsä pysyvyyteen. Viime vuosina NATOn laajentuminen entisen Neuvostoliiton alueelle on voimistanut läntisten suurvaltojen ja Venäjän välistä valtakamppailua ja turvallisuuskilpailua Suomen lähialueella. Viimeistään Ukrainan konflikti on tehnyt ajankohtaiseksi myös kysymyksen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta. Tässä artikkeliteoksessa turvallisuuspolitiikan asiantuntijat analysoivat keskeisimpien ulkoisten toimijoiden – EU:n, Ruotsin, Viron, Venäjän, Yhdysvaltojen ja NATOn – merkitystä Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vakaudelle ja Suomen turvallisuudelle sekä pohtivat, onko Suomen syytä muuttaa nykyistä turvallisuuspoliittista linjaansa turvallisuusympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kirjoittajat myös arvioivat Suomen mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen liittyviä etuja ja haittoja verrattuna nykyiseen turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun. Teoksen kirjoittajien toisistaan poikkeavat näkemykset Suomen turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön vakaudesta, NATOn laajentumisen vaikutuksista Itämeren alueella, Venäjän valtapolitiikasta ja sen Suomelle muodostaman sotilaallisen uhan voimakkuudesta, NATOn pelotteen uskottavuudesta ja Yhdysvaltojen sitoutumisesta liittolaistensa puolustamiseen sekä Suomen NATO-jäsenyyden eduista ja haitoista valaisevat laajasti kysymystä Suomen turvallisuudesta ja turvallisuuspoliittisesta ratkaisusta. Suomelle sen geopoliittinen asema Venäjälle strategisesti elintärkeiden Kuolan alueen ja Pietari–Moskova-ydinalueen välittömässä läheisyydessä on ongelmallinen maan turvallisuuden kannalta. Suurvalta Venäjä onkin edelleen keskeisin Suomen turvallisuuteen ja turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun vaikuttava ulkoinen toimija. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomella on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus liittoutua Yhdysvaltojen kanssa NATO-jäsenyyden myötä Venäjän potentiaalista sotilaallista uhkaa vastaan. Toisaalta Suomella ei kuitenkaan ole ollut pakottavaa tarvetta siihen, koska se on välillisesti hyötynyt Yhdysvaltojen suurstrategiasta Euroopassa ja koska Venäjän valtapolitiikka on kohdistunut ennen kaikkea entisen Neuvostoliiton alueelle. Vaikka Ukrainan konflikti onkin lisännyt poliittista ja sotilaallista jännitettä Itämeren alueella, tämän teoksen perusteella on kuitenkin mahdotonta antaa yksiselitteistä vastausta siihen, pitäisikö Suomen sen turvallisuuspoliittisessa toimintaympäristössä tapahtuneen muutoksen seurauksena liittyä NATOn jäseneksi vai ei. Halutessaan Suomi voi siis edelleen jatkaa nykyisellä turvallisuuspoliittisella linjallaan sotilaallisesti liittoutumattomana valtiona, mutta samalla sen täytyy kuitenkin pitää myös sotilaallinen liittoutuminen avoimena turvallisuuspoliittisena vaihtoehtona tulevaisuudessa.

Spiritual reflections on the several chapters of Holy Scripture.

v.1. Genesis to Psalms.--v.2. Proverbs to Revelation.

“Mais vale tarde que nunca” - O papel do provérbio no contexto persuasivo

Dissertação de Mestrado apresentada no Instituto Superior de Psicologia Aplicada para a obtenção de grau de Mestre na especialidade de Psicologia Social e das Organizações

A negação nos provérbios: uma abordagem na aula de português

Com a presente dissertação pretendemos demonstrar que a abordagem da negação, enquanto processo linguístico, deverá contemplar a amplitude das suas realizações sintáticas, morfológicas, lexicais e enunciativas. Pela sua preponderância na interação discursiva, consideramos fundamental sistematizar os mecanismos através dos quais este sistema se realiza na norma do português europeu e demonstrar a sua ocorrência num corpus amplo, autêntico e facilmente reconhecido pela maioria dos falantes do português. Entendendo os provérbios portugueses como documentos de elevado interesse cultural e linguístico, examinamos os diversos processos que, num conjunto selecionado de textos, permitem marcar os valores negativos. Neste estudo, é possível observar que as construções que compõem os textos proverbiais portugueses possuem um enorme potencial enunciativo que se manifesta, sobretudo, ao nível da interpretação, da inferência e da argumentação. Seguidamente, com o intuito de ajudar a promover as competências comunicativas dos alunos, perspetivamos uma abordagem destas temáticas ao longo da escolaridade obrigatória, assente nas orientações que emanam do Programa e das Metas Curriculares de Português, atualmente, em vigor. Os exercícios propostos e aplicados são meramente ilustrativos, todavia as conclusões decorrentes podem ser um indicador válido para futuras atuações.

Maan korvessa kulkevi – Evakkolasten kasvukokemusten tunnemuistot ja hyvinvointi

Tutkimus tarkastelee luovutetusta Karjalasta lähtöisin olevien evakkolasten tunnemuistoja ja niiden yhteyttä myöhempään hyvinvointiin. Keskiössä ovat koti- ja koulukasvatusta muistelevien ikäihmisten kokemukset. Tutkimus on kasvatushistoriallinen ja tieteidenvälinen. Se liikkuu historian sekä yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden rajapinnoilla. Aineiston 631 kyselyvastausta ja 11 haastattelua on analysoitu monimetodisesti tilastollisen ja sisällön analyysin avulla. Tulosten mukaan ikääntyvät evakkolapset voivat pääsääntöisesti hyvin. He ovat kotikasvatuksessaan omaksuneet vahvat selviytymis- ja sopeutumistaidot sekä sisukkuuden. Kodin kasvatusilmapiiri on menetyksistä huolimatta koettu turvalliseksi. Kasvatuksessa omaksutuissa sananlaskuissa korostuu vahvimmin tulevaisuuden toivosta kiinni pitäminen. Kasvatusmetodit myötäilevät suomalaista kasvatustraditiota, jossa lapsia on enimmäkseen palkittu hyvästä työstä sanallisesti ja rangaistu tottelemattomuudesta ruumiillisesti. Surua ja menetyksiä on käsitelty vaikenemalla. Yhdeksi elämää kannattelevaksi voimaksi ovat osoittautuneet laulut, joista suosituin oli Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Kasvatusperintönä evakkolapset haluavat jättää mallin työteliäästä, rehellisestä, toiset huomioivasta ja juuristaan tietoisesta kansalaisesta. Koulukokemusten osalta tutkimus osoittaa kantaväestöstä poikkeavan uskonnollisen ja kielellisen taustan olleen merkittävin syrjityksi tulemisen syy. Ortodoksitaustaisilla lapsilla oli muita evakkolapsia enemmän kiusaamiskokemuksia. Metaforien avulla kuvatuista tunnemuistoista löytyi kuusi erilaista selviytyjätyyppiä: selviytyjäsankarit, identiteetin etsijät, optimistiset toimijat, trauman työstäjät, kohtalonsa hyväksyjät ja menetysten kantajat. Valtaosa evakkolapsista kuuluu positiivista tunnemuistoa kantavien ryhmään. Kielteisillä tunnemuistoilla on tilastollisesti merkitsevä negatiivinen yhteys ikääntyvän hyvinvointiin. Tutkimus lisää ymmärrystä evakkolasten kasvukokemuksista ja tarjoaa uutta tietoa heidän selviytymisestään ja hyvinvoinnistaan. Tutkimus osoittaa evakkolasten tasapainoisen kotikasvatuksen, vastavuoroisten vertaissuhteiden ja suositun oppilaan aseman vahvistavan yhteisöön kuulumista ja sosiaalista pystyvyyttä sekä olevan hyvinvoinnin positiivisia tekijöitä. Kodin melankolisuudella, eristyneisyydellä ja koulukiusaamisella on negatiivinen yhteys hyvinvointiin. Tuloksia voidaan soveltaa nykypäivän pakolaislasten kotouttamiseen, jossa ensiarvoisen tärkeää on perheiden osallisuuden ja integroitumisen tukeminen uudessa ympäristössä. Tämän onnistumiseksi on tärkeää huomioida lasten yksilölliset selviytymisstrategiat ja käsitellä kodin menetystraumaa.