Proektirovanie perevodčeskih slovarej special'noj leksiki

The methodology of designing normative terminological products has been described in several guides and international standards. However, this methodology is not always applicable to designing translation-oriented terminological products which differ greatly from normative ones in terms of volume, function, and primary target group. This dissertation has three main goals. The first is to revise and enrich the stock of concepts and terms required in the process of designing an LSP dictionary for translators. The second is to detect, classify, and describe the factors which determine the characteristics of an LSP dictionary for translators and affect the process of its compilation. The third goal is to provide recommendations on different aspects of dictionary design. The study is based on an analysis of dictionaries, dictionary reviews, literature on translation-oriented lexicography, material from several dictionary projects, and the results of questionnaires. Thorough analysis of the concept of a dictionary helped us to compile a list of designable characteristics of a dictionary. These characteristics include target group, function, links to other resources, data carrier, list of lemmata, information about the lemmata, composition of other parts of the dictionary, compression of the data, structure of the data, and access structure. The factors which determine the characteristics of a dictionary have been divided into those derived from the needs of the intended users and those reflecting the restrictions of the real world (e.g. characteristics of the data carrier and organizational factors) and attitudes (e.g. traditions and scientific paradigms). The designer of a dictionary is recommended to take the intended users' needs as the starting point and aim at finding the best compromise between the conflicting factors. When designing an LSP dictionary, much depends on the level of knowledge of the intended users about the domain in question as well as their general linguistic competence, LSP competence, and lexicographic competence. This dissertation discusses the needs of LSP translators and the role of the dictionary in the process of translation of an LSP text. It also emphasizes the importance of planning lexicographic products and activities, and addresses many practical aspects of dictionary design.

Patterns of Transcendence : Classical Myth in Marina Tsvetaeva's Poetry of the 1920s

This study examines the position and meaning of Classical mythological plots, themes and characters in the oeuvre of the Russian Modernist poet Marina Tsvetaeva (1892-1941). The material consists of lyric poems from the collection Posle Rossii (1928) and two longer lyrical tragedies, Ariadna (1924) and Fedra (1927). These works are examined in the context of Russian Modernism and Tsvetaeva s own poetic development, also taking into account the author s biography, namely, her correspondence with Boris Pasternak. Tsvetaeva s appropriations of the myths enter into a dialogue with the Classical tradition and with the earlier Russian and Western literary manifestations of the source material. Her Classical texts are inextricably linked with her own authorial myth, they are used to project both her ideas about poetry as well as the authored self of her poems. An important context for Tsvetaeva s application of the Classical myths is the concept of the Platonic ladder of Eros. This plot evokes the process of transcendence of the mortal subject into the immaterial realm and is applied by the author as an extended metaphor of the poet s birth. Emphasizing the dialectical movement between the earthly and the divine, Tsvetaeva s Classical personae foreground various positions of the individual between these two realms. By means of kaleidoscopic reformulations of similar metaphors and concepts, Tsvetaeva s mythological poems illustrate the poet s position between the material and the immaterial and the various consequences of this dichotomy on the creative mission. At the heart of Tsvetaeva s appropriation of the Sibyl, Phaedra, Eurydice and Ariadne is the tension between the body and disembodiment. The two lyrical tragedies develop the dichotomous worldview further, nevertheless emphasizing the dual perspective of the divine and the earthly realms: immaterial existence is often evaluated from a material perspective and vice versa. The Platonic subtext is central for Ariadna, focussing on Theseus development from an earthly hero to a spiritual one. Fedra concentrates on Phaedra s divinely induced physical passion, which is nevertheless evoked in a creative light.

Englanniksiko maailmanmaineeseen? : Suomalaisen proosakaunokirjallisuuden kääntäminen englanniksi Isossa-Britanniassa vuosina 1945 2003

This doctoral thesis focuses on the translation of Finnish prose literature into English in the United Kingdom between 1945 and 2003. The subject is approached using translation archaeology, interviews, archival material, detailed text analysis and reception material. The main theoretical framework is Descriptive Translation Studies, and certain sociological theories (Bourdieu s field theory, actor-network theory) are also used. After charting the published translations, two periods of time are selected for closer analysis: an earlier period from 1955 to 1959, involving eight translations, and a later one from 1990 to 2003, with a total of six translations. While these translation numbers may appear low, they are actually rather high in proportion to the total number of 28 one-author literary prose translations published in the UK over the approximately 60 years being studied. The two periods of time, the 1950s and 1990s, are compared in terms of the sociological context of translation activity, the reception of translations and their textual features. The comparisons show that the main changes in translation practice between these two periods are increased completeness (translations in the 1950s group often being shortened by hundreds of pages) and lesser use of indirect translation via an intermediary language (about half of the 1950s translations having been translated via Swedish). Otherwise, translation practices have not changed much: except for large omissions, which are far more frequent in the 1950s, variation within each group is larger than between groups. As to the sociological context, the main changes are an increase in long-term institution-level contacts and an increase in the promotion of foreign translation rights by Finnish publishing houses. This is in contrast to the 1950s when translation rights were mainly sold through personal contacts by individual authors and translators. The reception of translations is difficult to study because of scarce material. However, the 1950s translations were aggressively marketed and therefore obtained far more reviews and reprints than the 1990s translations. Several of the 1950s books, mostly historical novels by Mika Waltari, were mainstream bestsellers at the time, while current translations are frequently made for niche markets. The thesis introduces ample new material on the translation of Finnish prose literature into English in the UK. The results are also relevant to translation from a minority literature into a majority one. As to translation theory, they lead us to question the social nature of translation norms and the assumption of a static target culture. The translations analysed here are located in a very fragmented interculture and gain a stronger position in the Finnish culture than in the British one.

Analiz obraza ženščiny na osnove jazykovogo materiala ”Krest’janka” 1985, 1995 i 2005 gg.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Venäjällä ilmestyvän ”Krest’janka”-lehden välittämää naiskuvaa. Tutkimukseen on valittu lehden vuosikerrat 1985, 1995 ja 2005, koska suuret muutokset Venäjällä ajoittuvat tälle aikavälille. Haluamme selvittää, miten naiskuva on muuttunut tänä aikana ja miten se välittyy lehden sivuilta. Tutkimukseemme olemme käyttäneet A.V. Kirilinan työssään käyttämiä metodeja. Keräsimme lehdistä kaikki verbilausekkeet, joiden subjektina on naista tarkoittava sana ja jaoimme ne luokkiin merkityksen mukaan. Jaottelun jälkeen analysoimme kerättyä aineistoa ja pyrimme löytämään kullekin vuosikerralle tyypillisiä verbilausekkeita. Tämän lisäksi keräsimme lehdistä kaikki naista kuvaavat adjektiivit ja vertailimme niiden käyttöä eri vuosina. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että vuoden 1985 lehdissä vaikuttaa vielä voimakkaasti sosialismin ihanteet. Nainen kuvataan työnsä kautta aktiivisena ja tavoitteensa ylittävänä kansalaisena. Yksityiselämään ei juuri kiinnitetä huomiota. Vuoden 1995 ja 2005 lehtien naiset ovat keskenään hyvinkin samanlaisia. Naisen elämästä puhutaan nyt jo laajemmin. Työn lisäksi yksityiselämä ja tunteet ovat keskeisiä aiheita. Kun 1985 lehdissä ei puhuttu naisesta negatiiviseen sävyyn, niin 1995 ja 2005 vuosien lehdissä naista kuvataan myös negatiivisessa valossa. Myös yhteiskunnan epäkohtiin kiinnitetään huomiota naisen näkökulmasta.

Slovo lider i ego upotreblenie v sovremennoj rossijskoj presse

Venäjän kieleen on kautta historian lainautunut sanoja muista kielistä. Historian tapahtumat ovat vaikuttaneet siihen, mistä kielistä sanoja on lainautunut eri aikakausina. Viime vuosikymmeninä venäjän kieleen on tulvinut lainasanoja englannin kielestä yhteiskunnan eri alueille. Tiiviit poliittiset, taloudelliset ja kulttuurisuhteet maiden ja kansojen välillä ovat ulkoisia, ei-kielellisiä syitä sanojen lainaamiseen. Kielen osa-alueista sanasto on kaikista avoimin ulkoisille vaikutteille ja samalla se on alue, johon heijastuvat yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Lainasanojen ilmaantumiselle kieleen on myös sisäisiä, kielellisiä syitä. Lainasanojen ilmaantumisessa kirjallisessa muodossa venäjän kieleen voidaan erottaa kolme tapaa: transplantaatio eli sitaattilaina, translitteraatio sekä käytännöllinen transkriptio, jossa jokainen vieraskielinen foneemi pyritään esittämään vastaavalla venäjän foneemilla, jolloin vieraskielisen sanan ääntämys säilyy mahdollisimman alkuperäisenä. Lider-sana on esimerkki käytännöllisestä transkriptiosta, jossa venäläinen kirjoitusasu vastaa englannin kielen ääntämystä. Tutkimuksen kohteena on englanninkielinen lainasana lider, joka on ilmaantunut venäjän kieleen jo 1800-luvun puolivälissä. Sana on johdettu verbistä lead, merkityksessä ’johtaa, olla johdossa’, ja siinä on muodostunut substantiivi leader, ’johtaja’. Tutkimusaineistoa varten on poimittu 100 poliittiseen kielenkäyttöön liittyvää lider-sanaa sähköisessä tietokannassa Integrumissa olevassa Izvestija-lehdestä kahtena eri ajanjaksona, vuoden 1994 alusta alkaen sekä vuoden 2004 alusta alkaen. Tutkimuksessa keskityttiin lider-sanan käyttöön poliittisessa kielenkäytössä, mutta tutkimusaineiston keräysvaiheessa kirjattiin ylös myös muilla aihealueilla esiintyneet lider-sanat niidenkin käytön tarkastelua varten. Tutkimusta varten tarkasteltiin, millaisia määrityksiä lider-sanalle löytyy erilaisista nykykielen sanakirjoista eri vuosikymmeniltä. Vanhin mukana oleva sanakirja on venäläis-suomalainen sanakirja vuodelta 1912, jossa lider-sana määritellään yhdellä sanalla, ’puolueenjohtaja’. Aineisto jaettiin myös kolmeen ryhmään maantieteellisen sijainnin mukaan: Venäjä, entiset neuvostotasavallat ja ulkomaat. Tällä haluttiin selvittää, käytetäänkö lider-sanaa enemmän ulkomaisten vai venäläisten tapahtumin yhteydessä. Tutkimuksessa ilmeni, että suurin osa lider-sanoista liittyi Venäjän tapahtumiin molempina tarkasteluajanjaksoina – v. 1994 osuus oli 54 % ja v. 2004 50 %. Tähän tulokseen vaikuttavat varmaankin v. 1993 joulukuussa pidetyt ensimmäiset parlamenttivaalit sekä vuoden 2003 joulukuussa pidetyt duuman vaalit. Tutkimuksessa lider-sana jaettiin seitsemään eri kategoriaan käyttöyhteytensä mukaan ja saatujen tulosten perusteella suuri9n osa sanoista kuului kategoriaan ”puolueen johtaja”, v. 1994 osuus oli 47 % ja v. 2004 oli 40 %. Lider-sanan käyttö on levinnyt myös monelle muulle alueelle: urheilu, liike-elämä, kulttuuri, taide, tiede ja tekniikka. Venäjän kieleen ilmaantuu koko ajan vieraskielisiä sanoja, mutta kaikki niistä eivät sopeudu eivätkä juurru kieleen. Lainasanan on täytettävä tiettyjä edellytyksiä, jotta sitä voitaisiin pitää kieleen sopeutuneena: mukautumien kielen foneettiseen järjestelmään, sopeutuminen kielen graafiseen järjestelmään, sopeutuminen kieliopilliseen ympäristöön, semanttinen vakiintuminen sekä vakiintuminen vähintään kahdelle temaattiselle alueelle. Lainasanan juurtumisesta ja sopeutumisesta ovat todisteena myös siitä johdetut sanat. Lider-sana täyttää kaikki em. ehdot, joten sitä voidaan pitää venäjän kieleen sopeutuneena ja juurtuneena.

Die deutsche Sprache als Teil der sprachlichen und beruflichen Identität : Eine Studie unter Germanistikstudierenden der Universität Helsinki

Tutkielmassa tarkastellaan saksan kielen merkitystä osana kielellistä ja ammatillista identiteettiä. Tutkimuskohteena ovat Helsingin Yliopiston germaanisen filologian opiskelijat, jotka ovat aloittaneet opintonsa vuosina 2008 ja 2009. Identiteettiä on tutkittu monilla eri tieteen aloilla, mutta yksimielisyyttä identiteetin määritelmästä ei ole, sillä eri tieteenalat painottavat tarkastelussaan eri näkökulmia. Tutkielman teoriaosassa pyritäänkin luomaan yleiskuva vallalla olevista käsityksistä ja käsitellään identiteettiä tarkemmin kielitieteellisestä näkökulmasta. Teoriaosassa kuvataan myös saksan kielen tämänhetkistä kansainvälistä asemaa, sillä kielen asema vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka ko. kieleen suhtaudutaan ja halutaanko sitä opiskella vieraana kielenä. Vaikka identiteettiä onkin tutkittu paljon, ei vieraan kielen yliopisto-opiskelijoiden suhteesta opiskelemaansa kieleen ole kattavia tutkimuksia. Opiskelijoiden suhtautuminen vieraaseen kieleen heijastuu kuitenkin heidän oppimiseensa, motivaatioonsa ja laaja-alaisemmin koko opiskeluun, joten tätä tutkimalla voidaan saavuttaa tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää mm. yliopisto-opintojen kehittämisessä. Tutkielman tavoitteena onkin kuvata tätä erityislaatuista suhdetta ja selvittää, miten opiskelijat kuvaavat suhdettaan saksan kieleen. Kielellisen identiteetin näkökulmasta tutkitaan, miten opiskelijat suhtautuvat saksan kieleen, miten he kuvaavat omaa kielitaitoaan ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kielellisen identiteetin kehittymiseen senhetkiseen muotoonsa. Ammatillisen identiteetin kannalta selvitetään, kuinka suuri merkitys saksan kielellä on osana opiskelijoiden ammatillista identiteettiä ja miten opiskelijat haluavat käyttää hyväkseen saksan kielen taitoaan työelämässä. Tutkielman korpus koostuu opiskelijoiden kirjoitelmista, jotka ovat osa TAITO-hanketta, sekä Saksalaisen laitoksen (laitos on vuodesta 2010 osa Nykykielten laitosta) lukuvuosina 2008 ja 2009 uusille opiskelijoilleen teettämistä lähtökyselyistä. Analyysi on kaksiosainen, jotta saavutetaan mahdollisimman kattava kuva opiskelijoiden identiteetistä. Ensimmäisessä osassa kirjoitelmia analysoidaan autobiografisen metodin avulla. Toisessa osassa korpuksia verrataan toisiinsa kvantitatiivisesti ja tutkitaan ovatko opiskelijat kuvanneet suhdettaan saksan kieleen samalla tavalla molemmissa korpuksissa. Tutkimuksesta käy ilmi, että opiskelijat aloittavat opintonsa hyvin erilaisista lähtökohdista, mikä ilmenee opiskelijoiden eritasoisen kielitaidon ja erilaisten odotusten lisäksi myös eroina identiteeteissä. Saksan kielellä on tärkeä merkitys suurimmalle osalle tutkituista opiskelijoista. Heidän kielellinen identiteettinsä on selvästi muotoutunut, ja he ovat motivoituneita opiskeluun. Heidän ammatillinen identiteettinsä on sitä vastoin epätarkempi, mikä osoittaa tarvetta opiskelijoiden tukemiseen ja työelämäorientaatioon jo opintojen alusta lähtien.

Kääntäjän kyydissä uudelle vuosituhannelle : Miten Kornei Tšukovskin lastenrunot kotoutuvat suomalaiseen nykyaikaan?

Tutkielmassani tarkastelen venäläisen lastenkirjailijan ja käännösteoreetikon Kornei Tšukovskin (Kornej Čukovskij) riimisatuja ja runoja kääntäjän kannalta. Tavoitteenani on selvittää, miten noista lähes sata vuotta vanhoista teksteistä saisi suomennoksia, jotka täyttäisivät lastenkirjallisuudelle kulttuurissamme asetetut normit ja puhuttelisivat nykyistä lukijapolvea. Arvioin myös, olisivatko jo olemassa olevat, noin kolmekymmentä vuotta vanhat Tšukovski-suomennokset yhä riittävän ajanmukaisia julkaistaviksi uusintapainoksina. Tutkielman aineisto sisältää Tšukovskin tunnetuimmat, suurimmaksi osaksi 1920-luvulta peräisin olevat riimisadut ja runot sekä saduista tähän mennessä tehdyt suomennokset. Tutkielman teoreettisena taustana ovat manipulaatioteoria ja siitä edelleen kehitetty polysysteemiteoria. Kohdetekstipainotteisuutensa vuoksi ne muodostavat ihanteellisen viitekehyksen lastenkirjallisuuden kääntämiselle, jossa kohdekulttuurin sisäiset normit ovat aina voimakkaina läsnä. Sekä lähde- että kohdeteksteissä kiinnitän erityistä huomiota sellaisiin aineksiin, jotka vaatisivat ajanmukaistamista, mutta lisäksi paneudun lastenkirjallisuuden kääntämisen yleisiin kysymyksiin, kuten kotouttamiseen, ideologisiin ja pedagogisiin näkökohtiin, tekstin luettavuuteen, kuvan ja sanan suhteeseen sekä rytmiin ja riimiin. Suomennoksia arvioidessani pyrin ottamaan huomioon myös kirjailijan omat käännösihanteet. Käännösteoreetikkona Tšukovski piti kääntämisen tärkeimpänä lähtökohtana ehdotonta uskollisuutta lähdetekstin kirjoittajalle. Tutkielmani empiirisessä osassa käytän kahta eri tutkimusmenetelmää. Aluksi arvioin jo olemassa olevien käännösten ajanmukaisuutta. Sen jälkeen valitsen uusia tekstejä suomennettaviksi ja käännän niitä itse selvittääkseni, millaista manipulointia niiden nykyaikaistaminen edellyttäisi. Tutkimuksestani käy ilmi, että useimmat aiemmista Tšukovski-suomennoksista voisi julkaista vielä tänäkin päivänä. Niistä välittyy alkuperäisten tekstien nonsense-tyyli, ja ne täyttävät edelleen lastenkirjallisuutemme poeettiset normit. Ne pienet korjaukset, joita niihin saatettaisiin joutua tekemään, johtuvat lähinnä kohdekulttuurin arvoissa ja asenteissa tapahtuneista muutoksista. Esimerkiksi väkivalta ja rasismi ovat nykyään voimakkaampia tabuja kuin suomennosten ilmestymisen aikaan. Lisäksi Tšukovskilla on vielä suomentamattomia riimisatuja ja runoja, joista olisi mahdollista tehdä ajanmukaisia käännöksiä uusille lukijapolville. Tämä edellyttäisi kuitenkin tekstien manipulointia: alkuperäiset tekstit sisältävät aineksia, jotka ovat ristiriidassa lastenkirjallisuuden nykynormien kanssa. Osa riimisaduista vaatisi niin voimakasta manipulointia, että tuloksena olisi pikemminkin mukaelma kuin käännös. Koska tekstit ovat riimillisiä, jo pelkästään poeettiset näkökohdat aiheuttavat usein muutoksia semanttiseen sisältöön. Tšukovskin peräämä uskollisuus alkuperäiselle kirjailijalle tuntuukin jossakin määrin vanhentuneelta nykyisten käännösnormien aikana, jona kääntäminen katsotaan enemmän kulttuurienväliseksi viestinnäksi kuin lähde- ja kohdetekstien välisen samuuden etsimiseksi. Toivon tutkimukseni antavan hyödyllisiä viitteitä kustantajille, joka etsivät julkaistavakseen korkealuokkaista venäläistä lastenkirjallisuutta. Tšukovskin teokset kuuluvat maailman lastenkirjallisuuden klassikoihin, ja siksi myös nykyajan suomalaisille lukijoille kannattaisi tarjota mahdollisuutta tutustua niihin. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Kornei Tšukovski, lastenkirjallisuuden kääntäminen, manipulaatio, polysysteeemi, normi, ideologia, rytmi, riimi Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Humanistisen tiedekunnan kirjasto

The SCOTS corpus and TEFL: Discovering and Using Strategies of Spoken English in Finnish Upper Secondary Schools

Suomen koulutuspolitiikasta vastaavat viranomaiset ovat reagoineet kansainvälisten kommunikaatiotarpeiden asettamiin haasteisiin ja muuttaneet yhden lukion A-tasoisen vieraan kielen kurssin sisällön vastaamaan suullisen viestinnän tarpeita. Tutkimuksessa selvitetään, miten englannin puhestrategioita voi opettaa suomalaisille lukiolaisille ja mitä metodeja on käytettävissä puhestrategioiden oppimisen arvioimiseksi. Vastaan asettamiini kysymyksiin aikaisemman tutkimuskirjallisuuden ja englannin kielen lukio-opetuksesta keräämäni aineiston avulla. Keskeisiä elementtejä tutkielmassa ovat erityisesti pragmaattinen kompetenssi ja kolme yleisen tason puhestrategiaa (keskustelun aloittaminen, oman puheenvuoron säilyttäminen sekä keskustelun ylläpitäminen). Aineistossa on mukana 65 ensimmäisen vuosiluokan lukiolaista (luokka A ja B) Helsingistä ja Espoosta. Opetusmateriaalina on käytetty SCOTS korpusta; tarkemmin määriteltynä puhetiedosto nimeltä Conversation 20: Four secondary school girls in the North East. Tiedostossa esille tulleet, kolmeen puhestrategiaan liittyvät fraasit, sanat ja rakenteet havainnollistettiin opiskelijoille mm. AntConc - konkordanssiohjelman avulla. Opiskelijat tekivät myös kirjallisia ja suullisia harjoituksia, jotka liittyivät puhestrategioihin. Neljälle vapaaehtoiselle opiskelijalle suunnattu toinen suullinen tehtävätyyppi vapaamuotoisine keskusteluineen äänitettiin, transkriboitiin ja tuloksia arvioitiin mm. eurooppalaisen viitekehyksen avulla. Lisäksi B - luokka vastasi kyselylomakkeeseen, jossa kysyttiin heidän mielipiteitään esim. hyödyllisimmästä testioppitunnista sekä heidän osallistumishalukkuudestaan uudelle pitkän englannin kahdeksannelle syventävälle kurssille. Tutkimustulokset ovat kannustavia ja osoittavat, että puhestrategioita on mahdollista opettaa jo lukiotasolla. Vaikka tutkimuksessa käytetty lähestymistapa oli opiskelijoille osittain uusi, valtaosa heistä myönsi oppineensa uutta englannin kielen keskustelurakenteista. Lisäksi vapaaehtoisten opiskelijoiden äänitetyt ja transkriboidut keskustelut tarjoavat hyvän lähtökohdan mahdolliselle jatkotutkimukselle.

Käsitteellisestä ruumiilliseen, sitaatiosta paikkaan - maalaustaide ja nykytaiteen historia

The dissertation "From Conceptual to Corporeal, from Quotation to Site: Painting and History of Contemporary Art" explores the state of painting in contemporary art and art theory since the 1960s. The purpose of the study is to re-consider the dominant "end of painting" -narrative in contemporary art history, which goes back to the modernist ideology of painting as a reductive, medium-specific form of art. Drawing on Michel Foucault´s concepts of discursive formation and archive, as well as Jean-Luc Nancy´s post-phenomenological philosophy on corporeality, I suggest that contemporary painting can be redefined as a discursive-sensuous practice. Instead of seeing painting as obsolete or over as an avantgarde art genre, I show that there have been alternative, neo-avantgardist ways of defining painting since the end of the 1960s, such as French artist Daniel Buren´s early writings on painting as "theoretical practice". Consequently, the tendency of the canonical Anglo-American contemporary art narratives to underestimate the historical and institutional codes of art can be questioned. This tendency can be seen, for example, in Rosalind Krauss´s influential theory on index. The study also reflects the relations between conceptual art and painting since the 1960s and maps recent theories of painting, which re-examine the genre´s possibilities after the modernist rhetoric. Concepts of "flatbed", "painting in the extended field", "as painting" and so on are compared critically with the idea of painting as discursive practice. It is also shown that the issues in painting arise from the contemporary critical art debate while the dematerialisation paradigm of conceptual art has dissolved. The study focuses on the corporeal-material-sensuous -cluster of meanings attached to painting and searches for its avantgardist possibilities as redefined by postfeminist and post-phenomenological discourse. The ideas of hierarchy of the senses and synesthesia are developed within the framework of Jean-Luc Nancy´s and Luce Irigaray´s thought. The parameters for the study have been Finnish painting from 1990 to 2002. On the Finnish art scene there has been no "end of painting" ideology, strictly speaking. The mythology and medium-specificity of modernism have been deconstructed since the mid-1980s, but "the archive" of painting, like themes of abstraction, formalism and synesthesia have been re-worked by the discursive practice of painting, for example, in the works of Nina Roos, Tarja Pitkänen-Walter and Jussi Niva.

Strike Hard, Strike Sure - Operation Musketeer : British Military Planning during the Suez Crisis, 1956

This study analyses British military planning and actions during the Suez Crisis in 1956. It seeks to find military reasons for the change of concepts during the planning and compares these reasons with the tactical doctrines of the time. The thesis takes extensive advantage of military documents preserved in the National Archives, London. In order to expand the understanding of the exchange of views during the planning process, the private papers of high ranking military officials have also been consulted. French military documents preserved in the Service Historique de la Defence, Paris, have provided an important point of comparison. The Suez Crisis caught the British armed forces in the middle of a transition phase. The main objective of the armed forces was to establish a credible deterrence against the Soviet Union. However, due to overseas commitments the Middle East playing a paramount role because of its economic importance the armed forces were compelled to also prepare for Limited War and the Cold War. The armed forces were not fully prepared to meet this demand. The Middle Eastern garrison was being re-organised after the withdrawal from the Canal Base and the concept for a strategic reserve was unimplemented. The tactical doctrines of the time were based on experiences from the Second World War. As a result, the British view of amphibious operations and the subsequent campaigns emphasised careful planning, mastery of the sea and the air, sufficient superiority in numbers and firepower, centralised command and extensive administrative preparations. The British military had realized that Nasser could nationalise the Suez Canal and prepared an outline plan to meet this contingency. Although the plan was nothing more than a concept, it was accepted as a basis for further planning when the Canal was nationalised at the end of July. This plan was short-lived. The nominated Task Force Commanders shifted the landing site from Port Said to Alexandria because it enabled faster expansion of the bridgehead. In addition, further operations towards Cairo the hub of Nasser s power would be easier to conduct. The operational concept can be described as being traditional and was in accordance with the amphibious warfare doctrine. This plan was completely changed at the beginning of September. Apparently, General Charles Keightley, the Commander-in-Chief, and the Chairman of the Chiefs of Staff Committee developed the idea of prolonged aerial operations. The essence of the concept was to break the Egyptian will to resist by attacking the oil facilities, the transportation system and the armed forces. This victory through air concept would be supported by carefully planned psychological operations. This concept was in accordance with the Royal Air Force doctrine, which promoted a bomber offensive against selected target categories. General Keightley s plan was accepted despite suspicions at every planning level. The Joint Planning Staff and the Task Force Commanders opposed the concept from the beginning to the end because of its unpredictability. There was no information that suggested the bombing would persuade the Egyptians to submit. This problem was worsened by the fact that British intelligence was unable to provide reliable strategic information. The Task Force Commanders, who were responsible for the tactical plans, were not able to change Keightley s mind, but the concept was expanded to include a traditional amphibious assault on Port Said due to their resistance. The bombing campaign was never tested as the Royal Air Force was denied authorisation to destroy the transportation and oil targets. The Chiefs of Staff and General Keightley were too slow to realise that the execution of the plan depended on the determination of the Prime Minister. However, poor health, a lack of American and domestic support and the indecisiveness of the military had ruined Eden s resolve. In the end, a very traditional amphibious assault, which was bound to succeed at the tactical level but fail at the strategic level, was launched against Port Said.

Murtuva säätyvalta, kestävä eliitti : Senaattori Lennart Gripenbergin sukupiiri ja sääty-yhteiskunnan muodonmuutos

This study examines the transformation of the society of estates in the Finnish Grand Duchy through the case study of Senator Lennart Gripenberg and his family circle. While national borders and state structures changed, the connections between old ruling elite families remained intact as invisible family networks, ownership relations, economic collaboration and power of military families. These were the cornerstones of trust, which helped to strengthen positions gained in society. Also, these connections often had a central if unperceivable impact on social development and modernization. Broadly speaking, the intergenerational social reproduction made it possible for this network of connections to remain in power and, as an imperceptible factor, also influenced short-term developments in the long run. Decisions which in the short term appeared unproductive, would in the long run produce cumulative immaterial and material capital across generations as long-term investments. Social mobility, then, is a process which clearly takes several generations to become manifest. The study explores long-term strategies of reproducing and transferring the capital accumulated in multinational elite networks. Also, what was the relationship of these strategies to social change? For the representatives of the military estate the nobility and for those men of the highest estates who had benefited from military training, this very education of a technical-military nature was the key to steering, controlling and dealing with the challenges following the industrial breakthrough. The disintegration of the society of estates and the rising educational standards also increased the influence of those professionals previously excluded, which served to intensify competition for positions of power. The family connections highlighted in this study overlapped in many ways, working side by side and in tandem to manage the economic and political life in Finland, Russia and Sweden. The analysis of these ties has opened up a new angle to economic co-operation, for example, as seen in the position of such family networks not only in Finnish, but also Swedish and Russian corporations and in the long historical background of the collaboration. This also highlights in a new way the role of women in transferring the cumulative social capital and as silent business partners. The marriage strategies evident in business life clearly had an impact on the economic life. The collaborative networks which transcended generations, national boundaries and structures also uncover, as far as the elites are concerned, serious problems in comparative studies conducted from purely national premises. As the same influential families and persons in effect held several leading positions in society, the line would blur between public and invisible uses of power. The power networks thus aimed to build monopolies to secure their key positions at the helm. This study therefore examines the roles of Lennart Gripenberg senator, business executive, superintendent of the Department of Industry, factory inspector, and founding member of industrial interest groups as part of the reproduction strategies of the elite. The family and other networks of the powerful leaders of society, distinguished by social, economic and cultural capital, provided a solid backdrop for the so-called old elites in their quest for strategies to reproducing power in a changing world. Crucially, it was easier for the elites to gain expertise to steer the modernization process and thereby secure for the next generation a leading position in society, something that they traditionally, too, had had the greatest interest in.

Suomen Taideyhdistyksestä Ateneumiin : Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander ja taidekokoelman roolit

From the Finnish Art Society to the Ateneum: Fredrik Cygnaeus, Carl Gustaf Estlander and the Roles of the Art Collection My dissertation deals with the Finnish Art Society and the development of its collection in the evolving field of the visual arts from the foundation of the society in 1846 to its exhibition in the Ateneum, a palace of art that was opened to the public in Helsinki in 1888. The main questions that it addresses are why and how the collection came into being, what its purpose was and what kind of future prospects were projected for it in the rapidly evolving field of the visual arts. I have examined the subject of my study from the perspectives of institutional history, the organisation of the field of art and the history of art collections. The prisms through which I have viewed the subject are the history of museums in Europe, the written history of art, the art association movement and the organisation of art education in relation to an ideology of enlightenment. Thus the activities of the Finnish Art Society are here mirrored for the first time in a wider context and the history of its collection located on the map of European collections. My research shows that the history of the collection of the Finnish Art Society initially depended on certain players in the visual arts and their particular leanings. The most important of these custodians were two long-serving chairmen of the society, Fredrik Cygnaeus (1807 1881) and Carl Gustaf Estlander (1834 1910). When the foundations for art activities had been laid through the establishment of the society, Cygnaeus and Estlander began to plan how the field of art might be moulded so as to improve the level of training for artists and to improve the quality of the collections and the opportunities for their display. Cygnaeus campaigned for the establishment of the Finnish Fine Arts Academy, while Estlander saw opportunities to combine the visual and applied arts. The findings of my research bring new information about the history of the collection of the Finnish Art Society, its profile, the professional abilities of those who were mainly responsible for developing it and the relationship between it and plans for reforming art education. The major findings are connected with the position of the collection in the field of art at different stages of its development. Despite the central monopoly of the Finnish Art Society in the field of art, the position of the collection was closely bound up with leading players in the field of art and their personal interests. This subservience also created an impediment to its full-blown enhancement and purposeful profiling, and it remained evident for a long time when the collection was seeking its own place in the Finnish art world.

Rossijskaja Karelija i karely v imperskoi politike Rossii, 1905-1917

Russian Karelians were one of the small peasant nations of the Russian Empire that began to identify themselves as nations during the late imperial period. At that historical moment Russian Karelia fell between an economically undeveloped empire and the rapidly modernizing borderland of Finland. The economic and cultural lure of Finland drew Karelians into the Finnish camp. This attraction was seen as a challenge to Russia and influenced the straggle between Russia and Finland for the Karelians. This struggle was waged from 1905 to 1917. This work is focused on the beginning stage of the struggle, its various phases, and their results. The confrontation extended into different dimensions (economic, political, ideological, church and cultural politics) and occurred on two levels: central and regional. Countermeasures against local nationalisms developed much earlier both in Russia and in other empires for use were also used in the Russian Karelian case. Economic policies were deployed to try to make relations with Russia more alluring for Karelians and to improve their economic condition. However, these efforts produced only minimal results due to the economic weakness of the empire and a lack of finances. Fear of the economic integration of the Karelians and Finns, which would have stimulated the economy of the Karelia, also hindered these attempts. The further development of the Orthodox Church, the schools and the zemstvos in Karelia yielded fewer results than expected due to the economic underdevelopment of the region and the avoidance of the Finnish language. Policizing measures were the most successfull, as all activities in Russian Karelia by the Finns were entirely halted in practice. However, the aspiration of Russian Karelians to integrate their home districts with Finland remained a latent force that just waited for an opportunity to push to the surface again. Such a chance materialized with the Russian revolution. The Karelian question was also a part of Russian domestic political confrontation. At the and of the 1800s, the Russian nationalist right had grown strong and increasingly gained the favor of the autocracy. The right political forces exploited the Karelian question in its anti-Finnish ideology and in its general resistance to the national emancipation of the minority peoples of Russia. A separate ideology was developed, focusing on the closeness of Karelians to the "great Russian people." Simultaneously, this concept found a place in the ultramonarchist myth of the particularly close connection between the people and tsar that was prominent in the era of Nicholas II. This myth assigned the Karelians a place amongst the "simple people" faithful to the tsar.

Metsäpirulainen : Liikemies Erik Johan Längman (1799-1863) talousjärjestelmän murroksessa

The Forest devil. Businessman Erik Johan Längman (1799 1863) in the transition of economic system In Finnish historiography, Erik Johan Längman (1799-1863) bears a bad reputation of his own level: a mean, profit-seeking businessman who did not care too much about methods in his operations. Although little known, Längman has been praised as one of the pioneers of modern industry in the Grand Duchy of Finland, which belonged to the Russian Empire. From the mid 1830s Längman owned iron mill and several sawmills around the country. The growing demand of the markets in the 1830s, especially in Great Britain, marked a strong stimulus to Finnish lumber industry. At the same time claims for stricter rule over the sawmill industry were raised by high officials. The momentum of the conflict, the Forest Act of 1851, brought an end to illegal overproduction. In this biography, particular emphasis is laid on the entrepreneurial behaviour of Längman, but also on the effect the entrepreneurs had on the Crown s policies. On the other hand, how did the limitations imposed by the Crown guide the actions of the sawmill owners? The solutions adopted by the sawmill owners and the manoeuvring of the government are in a constant dialogue in this study. The Finnish sawmill industry experienced a major change in its techniques and methods of acquiring timber during the 1830s. Längman particularly, with his acquisition organisation, was able to find and reach faraway forests with unexpected results. The official regulating system with its strict producing quotas couldn t follow the changes. When the battle against the sawmill industry really started on, in 1840, it didn t happen for the benefit of iron industry, as argued previously, but to save Crown forests from depletion. After the mid 1840s Längman and the leader of the Finnish nationalistic movement, J. V. Snellman questioned the rationality of the entire regulation system and in doing so they also posed a threat against the aristocratic power. The influential but now also badly provoked chairman of the economic division of senate, Lars Gabriel von Haartman, accused the sawmill-owners harder than ever and took the advantage of the reactionary spirit of imperial Russia to launch the state forest administration. Längman circumvented the conditions of privileges, felled Crown forests illegally and accusations were brought against him for destroying his competitors. The repeated conflicts spoke primarily about a superior business idea and organisational ability. Although Längman spent his last years mostly abroad he still had interests in Finnish timber business when the liberation of sawmill-industry was established, in 1861. Surprisingly, the antagonism around the Crown forests continued, probably even more heated.

The Influence of Constantinople on Middle Byzantine Architecture (843-1204) : A typological and morphological approach at the provincial level.

The influence of the architecture of the Byzantine capital spread to the Mediterranean provinces with travelling masters and architects. In this study the architecture of the Constantinopolitan School has been detected on the basis of the typology of churches, completed by certain morphological aspects when necessary. The impact of the Constantinopolitan workshops appears to have been more important than previously realized. This research revealed that the Constantinopolitan composite domed inscribed-cross type or cross-in-square spread everywhere to the Balkans and it was assumed soon by the local schools of architecture. In addition, two novel variants were invented on the basis of this model: the semi-composite type and the so-called Athonite type. In the latter variant lateral conches, choroi, were added for liturgical reasons. Instead, the origin of the domed ambulatory church was partly provincial. One result of this study is that the origin of the Middle Byzantine domed octagonal types was traced to Constantinople. This is attested on the basis of the archaeological evidence. Also some other architectural elements that have not been preserved in the destroyed capital have survived at the provincial level: the domed hexagonal type, the multi-domed superstructure, the pseudo-octagon and the narthex known as the lite. The Constantinopolitan architecture during the period in question was based on the Early Christian and Late Antique forms, practices and innovations and this also emerges at the provincial level.