Julkisten hankintojen erityispiirteet ja kehityskohteet

Työssä käsitellään julkisten hankintojen erityispiirteitä ja kehityskohteita. Aluksi käydään läpi julkinen ja yksityinen hankintaprosessi, jonka jälkeen pohditaan niiden välisiä eroavaisuuksia. Lisäksi tutustutaan aiheen liittyvään tutkimusaineistoon jonka pohjalta esitämme johtopäätökset julkisen hankintatoimen kehittämiseksi.

Asukkaan ergonomisen avustamisen kehittãminen hoitotyössã - monitasoinen kontrolloitu interventiotutkimus vanhustenhuollossa

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ergonomisen avustamisintervention vaikutusta hoitotyön fyysiseen kuormittavuuteen, hoitajien avustustaitoon ja liikuntaelinvaivoihin sekä kuvailla intervention aikaansaamia johtamis- ja työkäytäntömuutoksia. Vanhustenhuollon 12 osastoa osallistui kolmivuotiseen, monitasoiseen ja -menetelmäiseen kontrolloituun interventiotutkimukseen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat osastojen hoitajat (n=292), joista 147 kuului interventio- ja 145 verrokkiryhmään. Mittaukset tehtiin ennen, jälkeen ja vuoden kuluttua interventiosta. Tietoa kerättiin PHOQS-, MAPO ja Carethermometer-menetelmillä sekä kyselyjen, haastattelujen ja videointien avulla. Interventiossa organisaatioihin kehitettiin toimintamalli ergonomiseen avustamiseen, hankittiin ja otettiin käyttöön avustamista helpottavia apuvälineitä ja koulutettiin hoitajille avustustaitoja. Lisäksi kehitettiin uusi ja helppokäyttöinen arviointityökalu, Ergonomisten apuvälineiden tarkistuslista, apuvälineiden riittävyyden tarkasteluun. Ergonomisessa avustamisinterventiossa kuuden osaston johtamis- ja työkäytäntöjä muutettiin, toisten kuuden toimiessa verrokkiosastoina. Ergonomisen avustamisintervention myötä hoitajilla oli 72 % vähemmän niskavaivoja seurannassa kuin verrokkiryhmässä olevilla. Koulutuksen myötä hoitajien avustustaidot paranivat tyydyttävästä kohtalaiseksi. Avustustaidon kehittymisestä 18 % selittyi sillä, että hoitajat osallistuivat aktiivisesti koulutuksiin ja suhtautuivat myönteisesti uuden oppimiseen. Intervention myötä toimintaympäristön riskitekijät vähenivät kohtalaisesta mitättömään. Avustustehtävien aiheuttama kuormitus ei muuttunut, koska hankinnat eivät kohdistuneet ensisijaisiin apuvälineisiin tai niitä ei käytetty asukkaan toimintakykyluokituksen mukaisesti. Myönteisiä johtamis- ja työkäytäntömuutoksia tapahtui sekä henkilöstö- että prosessijohtamisessa, kun henkilöstön ergonomiatietämys ja keskinäinen yhteistyö lisääntyivät, vastuut määriteltiin sekä työturvallisuusprosessit selkiytettiin. Muutoksia edistivät esimiesten tuki, kannusteet, yhteisöllisyys, hoitajan kokema omakohtainen hyöty ja asukkaiden kuntoutuminen. Johtamis- ja työkäytäntömuutosten toteutumista häiritsivät henkilöiden vaihtuminen, johdon rooliepäselvyydet, ilmapiiriongelmat ja osastojen poikkeustilanteet. Toteutuneet johtamiskäytäntö-muutokset olivat pysyviä ja myönteinen kehitys laajeni organisaatiossa muihin osastoihin. Ergonominen avustamisinterventio parantaa laaja-alaisesti ja pysyvästi johtamiskäytäntöjä ja vähentää hoitajien fyysistä kuormittuneisuutta sekä liikuntaelinvaivoja. Jatkossa on tärkeää korostaa eri toimijoiden rooleja ja apuvälineiden, kuten nostimien, hankintaa. Vanhustenhuollon osastoilla tulee lisätä nostimien käyttöä toimintakyvyltään täysin avustettavien asukkaiden kohdalla.

Julkiset palveluhankinnat - Hankintayksikön velvollisuudet tarjoajia kohtaan hankintapäätöksen tekemisen jälkeen

Hankintalainsäädäntö säätelee julkisia hankintoja pääasiassa kilpailutusprosessin ajan. Hankintasopimuksen tekemisen jälkeen julkisia hankintoja säätelevät tietyt hankintalain oikeussuojakeinot, julkisten hankintojen periaatteet, muu pakottava lainsäädäntö sekä yleinen sopimusoikeus. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää niitä velvollisuuksia, joita hankintayksiköllä on tarjoajia kohtaan hankintapäätöksen syntymisen jälkeen. Tutkimuksessa käsitellään myös velvollisuuksien toteutumatta jäämisestä syntyviä tehosteita eli sanktioita. Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia. Aihetta havainnollistetaan oikeustapauksilla markkinaoikeudesta, yleisistä oikeuksista sekä Euroopan yhteisön tuomioistuimesta.

Rakennuskonepalveluita tuottavan pk-yrityksen investointi- ja kustannusmalli

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli luoda yleisellä tasolla kustannusmalli maarakennuskonepalveluita tuottavien pk-yritysten käyttöön ja käytännön päätöstilanteiden avuksi osana päätöksenteko organisaation ja myyntityötä tekevän portaan kustannustarkkailuun. Mallin luomisen tarkoituksena oli että mallia voidaan helposti muokata erilaisten myyntitilanteiden kannattavuuksien tarkasteluun ja sitä kautta malli luo käyttäjilleen etulyöntiaseman luodessa pitkiä palvelusopimuksia ja erilaisten projektityömaiden myyntisopimuksia simuloimalla kaluston siirtokustannuksia olemassa olevien tiedettyjen kustannustekijöiden toimesta. Teollisuudessa ja palvelujentarjoajapuolella on vastaavia malleja esitetty, mutta erityisesti maarakennuspuolen ja konevuokrauksen kustannuslaskentamalleja ei julkisesta ole juurikaan saatavilla. Työn kustannusmallin muutoksia simuloitiin ja testattiin luomalla erilaisia kysyntäskenaarioita joista yksi esitellään tarkemmin työn testausosiossa. mallilla on helppo kasata kustannusdataa erilaisina yhtälöinä miten uudet työmaat ovat kannattavampia luomalla kokonaisvaltaisesti paljon lisää uusia työkohteita. Kustannusmallin rakentamiselle oli kysyntää ja tärkeänä tietona pidettiin kokonaisvaltaista muutosta ja tietoa millä tehollisilla tunneilla vastaavat hankinnat olisivat kannattavia. Työn teoriaosa pohjautuu pääasiassa hinnoittelun, kannattavuuden ja investointilaskelmien teoriaan, artikkeleihin ja tutkimuksiin sekä kirjoihin. Työn empiirinen osa perustuu arvioihin tämän hetken hintatasoista sekä arvioihin kustannusten kertymisestä maarakennuspalveluita tuottavissa pk-yrityksissä joissa organisaatiokaavio on matala ja toiminta tehokasta. Keskeisimmät tulokset liittyvät siihen miten kustannuksia tulee huomioida erilaisille asiakkaille ja millainen kustannusmalli on käyttökelpoinen eri tilanteissa.

Portfoliot palveluiden hankinnoissa

Hankintoja on luokiteltu portfolioiden avulla vuosikymmenien ajan. Perinteisesti portfoliot eivät ole tehneet suurta eroa sen suhteen luokitellaanko tavaroita vai palveluita. Hankintoihin keskittynyt kirjallisuus on kuitenkin viime vuosina alkanut korostaa palveluiden erityispiirteitä hankinnoissa. Tutkielman tarkoituksena oli tutkia palveluiden hankintojen keskeisiä piirteitä perehtymällä case-yrityksen hankintoihin. Lisäksi tutkittiin millaisia palveluita case-yritys ostaa ja kuinka palveluita voidaan luokitella portfolion avulla. Tutkielman empiirinen osa suoritettiin laadullisena tutkimuksena. Yrityksen hankintoihin liittyvää aineistoa kerättiin haastatteluiden avulla. Portfolion luokittelun perustana käytetyt mittarit kerättiin yrityksen hankintoihin liittyvästä dokumentaatiosta. Tutkielman lopputuloksena rakennettiin portfoliomalli tietojärjestelmäpalveluiden hankintoja varten.

Julkisten hankintojen kilpailutusprosessi

Tämän tutkielman tarkoituksena on julkisten hankintojen kilpailutusprosessin tarkastelu sitä säätele-vän lainsäädännön valossa. Työn tarkoituksena on löytää vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millainen on hankintalainsäädännön mukainen julkisten hankintojen kilpailutusprosessi? Mitä muutoksia vireillä oleva direktiiviuudistus tuo hankintalakiin ja näin ollen käytännön hankintaprosessiin? Miten julkisten hankintojen kilpailutusprosessin kehittämisellä voidaan edesauttaa tehokkaampien eurooppalaisten hankintamarkkinoiden syntyä ja direktiiviehdotuksen tavoitteiden toteuttamista? Tutkielma on luonteeltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Pääasiallisina lähteinä työssä käytetään oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluaineistoa, viranomaisohjeita, oikeustieteellisiä julkaisuja sekä oikeuskäytäntöä. Suurimassa roolissa työssä on tämänhetkisen hankintalainsäädännön tulkinta ja sen vertailu lain uudistusesityksiin. Hankintalainsäädännön sovellusalaan kuuluvat lain määrittelemät hankintayksiköt ja niiden tekemät hankintasopimukset. Hankintalainsäädäntö määrittelee viitekehykset toiminnoille, joita lainmukais-ten hankintayksiköiden tulee noudattaa tehdessään hankintoja. Hankintalainsäädännössä säädetään hankintamenettelyistä, joita hankintayksiköt voivat käyttää. Lisäksi hankintalaki sisältää sääntelyä hankintojen ilmoitusvelvollisuudesta, tarjouspyynnön tekemisestä ja tarjousten vertailemisesta aina hankintapäätöksen tekemiseen, siitä ilmoittamiseen sekä hankintasopimuksen tekemiseen asti. Lisäksi hankintalaissa säädetään julkisten hankintojen kilpailutusprosessiin osallistuvien osapuolten käytössä olevista oikeusturvakeinoista. Nykyiset hankintalakimme ovat olleet voimassa vuodesta 2007 alkaen ja ne pohjautuvat vuonna 2004 voimaan astuneisiin EU:n hankintadirektiiveihin. Parhaillaan vireillä olevaa hankintadirektiiviuudistusta tarkastellaan tässä työssä nykyisen lainsäädännön rinnalla. Direktiiviuudistuksen tavoitteet lainsäädännön modernisoimisesta ja yksinkertaistamisesta tuodaan esiin tutkielman eri vaiheissa. Direktiiviuudistuksella on selkeä yhteys EU:n laajemman politiikan tavoitteisiin. Julkiset hankinnat ovat merkittävässä roolissa Eurooppa 2020- strategiassa, jolla pyritään luomaan ympäristöystävällisempää, resurssitehokkaampaa ja innovatiivisempaa Eurooppaa. Hankintaprosessi on nykyisellään melko yksityiskohtainen ja jäykkä prosessi. Se miten direktiivi-uudistuksen tavoitteet tulevat toteutumaan, selviää vasta vuosien kuluessa. Kiistanalaista kuitenkin on se, onko ulkoa asetetut tavoitteet oikea keino lainsäädännön ja hankintaprosessien uudistamiselle vai pitäisikö lainsäädännön tukeutua enemmän toteutuneeseen oikeuskäytäntöön.

Palveluratkaisuliiketoiminnan erityispiirteet

Tämän kandidaatintyön tarkoituksena on tarkastella ajankohtaista ja mielenkiintoista aihetta siitä kuinka tuotteita valmistavat yritykset ovat lisänneet yhä enemmän palveluita tuoteportfolioihinsa tuotteiden lisäksi. (Bustinza et al. 2013, s.618) Työn tarkoituksena on selvittää palveluratkaisuliiketoimintaa harjoittavan yrityksen erityispiirteitä. Miten toimitusketju eroaa, kun myydään palveluratkaisua verrattuna siihen, kun myydään tavallista standardi tuotetta. Lisäksi työn tarkoituksena on selvittää mitä tulee huomioida palveluprosessien läpiviennissä. Palveluratkaisua myyvän yrityksen toimitusketjun täytyy ottaa kysynnän epävarmuus huomioon. Toimitusketjun täytyy olla joustava ja asiakastilauksen kytkentäpisteen täytyy olla toimitusketjun varhaisessa vaiheessa. Tuotannonohjaus muodoksi palveluratkaisulle sopii esimerkiksi Make-to-Order, sillä siinä valmistus aloitetaan tilauksen jälkeen. Yrityksen kaikissa prosesseissa täytyy huomioida asiakas ja hankinnat eivät ole enää pelkästään fyysisten tuotteiden hankintaa, vaan verkoston luomista, jolla hoidetaan tarvittava tuotteiden ja palveluiden tarjoama.

Helikopteritoiminnan johtamisen kehittäminen virka-aputehtävissä

Puolustusvoimien yksi kolmesta päätehtävästä on muiden viranomaisten tukeminen. Utin Jääkärirykmentissä vuoden 2010 alusta aloitettu helikopteripäivystys on osa tämän tehtävän suorittamista. Myös rajavartiolaitos suorittaa helikopteripäivystystä, mutta rajavartiolaitok-sen tehtävät ja vastuut poikkeavat puolustusvoimien tehtävistä. Erityisesti meripelastuksessa rajavartiolaitoksen rooli on merkittävä. Tutkimuksen avulla selvitetään helikopterivirka-aputehtävien hälytysketjua sekä johtamisen haasteita puolustusvoimien näkökulmasta. Käytännön toiminnassa havaittuihin ongelma-kohtiin pyritään löytämään ratkaisuja. Tutkimuksen pääkysymys on: miten helikoptereiden johtamista on kehitettävä erilaisissa virka-aputehtävissä? Tutkimusmenetelmänä on käytet-ty triangulaatiota, joka koostuu asiakirjatutkimuksesta, kyselystä sekä haastattelusta. Asia-kirjatutkimuksen avulla on selvitetty, millaisia virka-aputehtäviä helikoptereilla suoritetaan ja miten näiden virka-aputehtävien suorittamista ohjataan asiakirjoilla, käskyillä ja määrä-yksillä. Kyselyllä ja haastattelulla on selvitetty virka-aputehtävien käytännön hälytys- ja johtamistoiminta sekä johtamiseen liittyvät keskeiset haasteet sekä puolustusvoimien että rajavartiolaitoksen osalta. Puolustusvoimien helikopterivirka-aputehtävissä osa päivystyspäälliköistä oli sitä mieltä, että hälytysketjua olisi nopeutettava. Lisäksi koulutusta eri viranomaisten kesken olisi lisät-tävä yhteisten toimintatapojen sopimiseksi ja oppimiseksi. Samalla verkostoidutaan, mikä hyödyntää myös kokonaismaanpuolustusta. Virka-aputoiminnassa käytettävien johtamisvälineiden hallinta koettiin puutteelliseksi. Kou-lutustoiminnassa voitaisiin hyödyntää muita viranomaisia, joilla on parempi rutiini kyseis-ten laitteiden käytössä. Johtamisvälineiden tulevaisuuden hankinnat on tehtävä yhteistoi-minnassa muiden viranomaisten kanssa, jotta johtaminen on jatkossakin tehokasta. Vähäiset henkilöstö- ja talousresurssit sekä rajoittavat viranomaisyhteistyötä, vaikka kaikilla viranomaistahoilla onkin halua yhteistyöhön koulutuksen lisäämiseksi sekä johtamisjärjes-telmien yhteensovittamiseksi.

Kuivajätehuollon hiilijalanjälki ja kustannukset sekä kuljetusten kilpailutus – Etelä-Karjalan aluekeräyspisteverkoston päivitys

Tutkimuksen tavoitteena oli yhtenäistää Etelä-Karjalan alueen erilaisia tapoja toimia alueke-räyksen suhteen. Aluekeräyksellä tarkoitetaan jätteiden keräystä pisteiltä, joihin kotitaloudet, jotka eivät kuulu kiinteistökohtaiseen keräykseen, voivat tuoda syntypaikkalajitellun kuiva- eli sekajätteensä. Tavoitteena oli myös saada tietoa siitä, minkälaiset ovat eri kuivajätehuoltovaihtoehtojen ilmastonmuutos- ja kustannusvaikutukset. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten ympäristönäkökohdat voidaan ottaa huomioon kuljetuskilpailutuksissa. Tutkimuksessa kerättiin tietoa internetistä, opinnäytetöistä ja tieteellisistä artikkeleista sekä yritysten edustajilta. Kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa hyödynnettiin GaBi 6.0 -elinkaariarviointiohjelmaa. Tutkimuksen perusteella aluekeräyspisteet kannattaa sijoittaa reiteille, joita asukkaat käyttävät vähintään kerran viikossa ja mitkä ovat optimaalisesti myös kuljetusurakoitsijan kannalta. Taajama-alueelle ei nähty suositeltavaksi sijoittaa aluekeräyspisteitä. Suositeltavina astioina aluekeräyspisteille nähtiin syväkeräyssäiliöt, joiden tyhjennys onnistuu samalla keräyskalustolla kuin kiinteistöjen jäteastioiden, kun ajoneuvo on varustettu puominosturilla. Suositeltavaksi nähtiin myös harventaa jäteastioiden talvityhjennystiheyksiä, jos tyhjennystiheys on vakio ympäri vuoden, sillä pääosa aluekeräyspisteiden käyttäjistä on loma-asukkaita. Tyhjennystiheyksien harvennuksella olisi mahdollista saavuttaa kustannussäästöjä. Tutkimuksessa laskettiin kuivajätteen elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä kuivajätteen keräyksestä loppusijoitukseen ja energiahyötykäyttöön. Energiahyötykäyttökohteiksi valittiin Riihimäen, Kotkan sekä Leppävirran (suunnitteilla) jätteenpolttolaitokset. Tulosten pohjalta kuivajätteen energiahyötykäyttö oli loppusijoitusta selkeästi parempi vaihtoehto. Kuivajätteen keräys- ja kuljetuspäästöjen vaikutus oli pieni. Kuivajätteen kuljetusmatkan pituus jätteenpolttolaitokselle ei ole siis ratkaisevassa roolissa kokonaiskasvihuonekaasupäästöjä tarkasteltaessa. Etäisyyttä suurempi vaikutus onkin kuivajätteen koostumuksella, polttolaitosten vuosihyötysuhteilla ja korvattavilla polttoaineilla. Jatkossa suositellaan selvittämään vielä vaihtoehtoisia käsittelytapoja kuivajätteen sisältämälle sekamuovijakeelle, jonka poltosta aiheutuu merkittävä osuus (noin 74 %) kuivajätteen polton kasvihuonekaasupäästöistä. Ajankohtaisia kuljetuskilpailutuksia varten tarkasteltiin vielä tarkemmin keräys- ja kuljetuspäästöjä. Tulosten pohjalta havaittiin, että keräys- ja kuljetuspäästöjä on mahdollista vähentää reilusti (46–74 %) siirtymällä dieselistä biopolttoaineiden käyttöön. Tuloksiin vaikuttaa kuitenkin merkittävästi, minkälaisista raaka-aineista biopolttoaineet on valmistettu. Kuivajätteen keräyspäästöjä on mahdollista pienentää myös päivittämällä aluekeräyspisteverkostoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin kustannuksia aluekeräyspisteiden astioiden uusinnasta tai korjauksesta kuivajätteen loppusijoitukseen tai energiahyötykäyttöön asti. Merkittävimmät kustannukset aiheutuivat kuivajätteen loppusijoituksesta, energiahyötykäytöstä sekä keräyksestä. Kustannusten näkökulmasta keräyksen rooli oli siis suurempi. Työn lopussa annettiin vielä vinkkejä, joiden avulla jätehuoltoyritykset voivat tehdä jätekuljetushankintoja ympäristönäkökohdat huomioiden. Usein selkein tapa huomioida ympäristönäkökohdat kuljetuskilpailutuksissa on asettaa riittävän tiukkoja pakollisia vaatimuksia, jolloin voi valita hinnaltaan halvimman vaihtoehdon. Kuljetuspalvelun hankinnassa tulee huomioida ainakin energiankulutus, hiilidioksidi-, typenoksidi-, hiilivety- ja hiukkaspäästöt. Lainsäädäntö ei määrää vähimmäistasoja, vaan hankintaa tehdessä kannattaa kartoittaa markkinatilanne, jotta vaatimukset osaa asettaa oikealle tasolle. Markkinoille kannattaa myös tiedottaa tulevaisuuden tarpeista ja suunnitelmista. Suuria hankintakokonaisuuksia suositellaan pilkottavan pienempiin osiin, jotta pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät myös osallistumaan tarjouskilpailuihin. Kannustus innovaatioiden huomioimiseen hankinnoissa on lisääntynyt myös jätehuollon alalla. Selvitettyjen kasvihuonekaasupäästöjen perusteella oli merkille pantavaa, miten suuri vaikutus polttolaitoksen valinnalla oli kasvihuonekaasupäästöihin. Oleellista onkin huomioida ympäristönäkökohdat myös energiahyötykäyttökohdetta valittaessa.

Vastuullisten hankintojen toteutuminen ja kehitys suomalaisissa yrityksissä

Kuluttajien valveutuminen ja globalisaatio 2000-luvulla lukeutuvat suurimpiin taustasyihin sille, että vastuullisuus on noussut entistä tärkeämpään rooliin yritysten toiminnassa. Hankinnat ovat tämän vastuullisen toiminnan kannalta yksi kriittisimpiä osa-alueita, sillä yrityksen on hallittava hankintaketjunsa hyvin pystyäkseen takaamaan vastuullisten toimipojen ulottumisen aina sen alkupäähän asti. Tämä Pro Gradu-tutkielma kartoittaa Suomen yritysten vastuullisten hankintojen nykytilaa ja sen kehitystä viimeisen vuosikymmenen aikana. Tavoitteena on selvittää, miten vastuullisia hankintoja toteutetaan tämän päivän suomalaisissa yrityksissä ja ovatko aiempien tutkimuksien havaitsemat ongelmat vielä olemassa ja jos ovat, niin missä mittakaavassa. Tämä tutkimus on toteutettu sähköisenä kyselytutkimuksena, joka lähetettiin eri alojen yrityksille ympäri Suomea. Suomalaisten yritysten hankintojen vastuullisuus on mennyt eteenpäin viime vuosikymmenen tilanteesta, mutta kasvu näyttäisi olevan enemmän määrällistä kuin laadullista. Vastuullisia hankintoja toteuttaa yhä useampi yritys, mutta samat ongelmat vaivaavat vielä suurta osaa kaikista yrityksistä. Puutteita löytyy erityisesti sopimusosaamisessa, dokumentoinnissa ja informaationkulussa.

Hankintaosaaminen julkisissa hankinnoissa

Hankintaosaamisten kehittäminen on tärkeää hankintojen johtamisen potentiaalin hyödyntämiseksi julkisen sektorin tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten julkisen hankinnan erityispiirteet vaikuttavat hankintaosaamisiin ja mitkä osaamisalueet painottuvat keskitetyssä julkisessa hankinnassa. Tutkimusongelma oli se, että puutteet julkisten hankintojen osaamisvaatimuksien määrittelyssä vaikeuttavat osaamisten kehittämistä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Haastatteluihin osallistui kuusi julkisten hankintojen asiantuntija- ja johtotehtävissä toimivaa henkilöä. Tutkimuksen perusta on resurssipohjaisessa näkemyksessä sekä toimitusketjunhallinnan ja hankintojen johtamisen tutkimuksessa. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että lainsäädäntö on julkisissa hankinnoissa keskeisin osaamisalue ja se, että kaupallisen osaamisen vaatimus painottuu tarjouspyyntöä edeltävään kartoitusvaiheeseen. Merkitystään nostavat osaamisalueet ovat innovointi, sähköinen hankinta, elinkaarikustannusten huomiointi sekä vastuullisuus- ja ympäristöasiat.

Materiaalisuunnittelun mittaaminen elintarviketeollisuudessa

Työssä tutkitaan materiaalisuunnittelun mittausta elintarvikealan yrityksessä. Tut-kimuksella on kolme tavoitetta, jotka ovat miten materiaalisuunnittelua mitataan yrityksessä, toimivatko mittarit oikein ja mittaavatko mittarit haluttuja asioita. Työ on tapaustutkimus, joka koostuu teoreettisesta kirjallisuusselvityksestä ja empiirisestä tapaustutkimuksesta. Empiirinen aineisto on hankittu sekä kvalitatii-visin että kvantitatiivisin menetelmin. Työn tutkimustavoitteiden saavuttaminen edellytti materiaalisuunnittelijoille ky-selyn tekemistä. Kyselyn ja tavoitteiden avulla määriteltiin mittarit, joita halutaan seurata. Käytössä olevalle mittaristolle etsittiin vaihtoehtoa toiminnanohjausjär-jestelmästä. Vertailemalla mittaristoja päädyttiin käyttämään vanhaan mittaristoa. Materiaalisuunnittelun mittaaminen on tärkeätä, koska hankinnat vaikuttavat yri-tyksen tulokseen ja ilman mittausta materiaalisuunnittelu ei voi kehittyä. Valittu mittaristo täyttää kaikki sen vaatimukset ja siitä löytyvät mittarit, joita halutaan seurata. Mittariston avulla yritys pystyy seuraamaan materiaalisuunnittelun tavoit-teiden saavuttamista eli varastoihin sitoutuneen pääoman kehitystä. Mittariston tulee olla yhteydessä yrityksen hankintastrategiaan ja –tavoitteisiin. Mittariston oikeellisuutta tulee tarkastella säännöllisin väliajoin, jotta varmistutaan siitä, että mitataan seurattavia asioita.